Pääkirjoitus:
http://www.economist.com/printedition/displayStory.cfm?Story_ID=13237193
Muut artikkelit
http://www.economist.com/displaystory.cfm?story_id=13234157
http://www.economist.com/displaystory.cfm?story_id=13234124
http://www.economist.com/displaystory.cfm?story_id=13234134
http://www.economist.com/displaystory.cfm?story_id=13234144
Harkittu uhkapeli vai vielä yksi vuosisata epäonnistumista ?
Englantilainen talouslehti Economist on jo kahdenkymmenen vuoden ajan
kehottanut maailman valtioita ja YK:ta laillistamaan huumekaupan. Nyt
YK:n huumepolitiikan tarkistuskokouksen alla lehti julkaisi
teemanumeron aiheesta, koska todistusaineiston läpikäyminen tällä
hetkellä saa kieltolain vaikuttamaan yhä haitallisemmalta varsinkin
maailman köyhille ja huono-osaisille. Neljässä artikkelissa sekä
pääkirjoituksessa lehden toimitus toistaa kantansa: huumekaupan
laillistaminen muuttaisi huumeongelman julkisen terveydenhoidon
ongelmaksi nykyisen rikoslaillisen ongelman sijaan.
Economist myöntää laillistamisen olevan epätäydellinen ratkaisu mutta
sata vuotta jatkunut epäonnistunut huumesota vaatii ainakin sen
kokeilemista.
Suurin pelko laillistamista kohtaan on se, että huumeiden käyttö
lisääntyisi. Mutta huumelakien ankaruuden ja huumeiden käytön
yleisyyden välillä ei ole yhteyttä: ankarassa Ruotsissa ja liberaalissa
Norjassa likipitäen samanlaiset väestönosat käyttävät huumeita, ja
ankarien huumelakien leimaamissa Britanniassa ja USA:ssa huumeiden
käyttö on keskimääräistä paljon yleisempää.
Kieltolain kumoamiselle on kaksi perustetta. Ensimmäinen on liberaali
periaate. Vaikka jotkin laittomista huumeista ovat erittäin haitallisia
joillekin ihmisille, suurin osa niistä ei ole erityisen haitallisia.
(Tupakka aiheuttaa enemmän riippuvuutta kuin suurin osa laittomista
huumeista.) Laittomien huumeiden käyttäjien suurin osa, mukaan lukien
kokaiinin ja heroiinin käyttäjät, käyttävät niitä vain toisinaan. He
käyttävät niitä saadakseen nautintoa (kuten wiskistä tai kevyt
marlborosta). Valtion tehtäviin ei kuulu heidän estämisensä.
Entä riippuvuus? Ensimmäinen peruste kelpaa osittain myös tähän, koska
haitta koskee etupäässä käyttäjää. Mutta riippuvuus aiheuttaa
kärsimystä myös riippuvaisen ihmisen perheelle ja varsinkin lapsille
sekä aiheuttaa yhteiskunnallisia kuluja. Siksi riippuvuuden hoitaminen
ja ehkäisy tulisi olla huumepolitiikan ensisijainen tavoite. Tästä
seuraa toinen perustelu: huumeiden laillistaminen antaa oikean
mahdollisuuden hoitaa riippuvuutta.
Tarjoamalla rehellistä tietoa eri aineiden terveyshaitoista ja
hinnoittelemalla ne haittojen mukaan voisivat hallitukset ohjata
käyttäjiä käyttämään vähiten haitallisia. Kieltolaki on epäonnistunut
estämään ns. designer huumeiden lisääntymisen, joita keksitään
laboratorioissa. Laillistaminen voisi edesauttaa laillisia yrityksiä
kehittämään ihmisten käyttämiä aineita paremmiksi. Laillistamisen
tuottamilla verotuloilla ja kieltolain toteuttamisesta säästyneillä
rahoilla hallitukset voisivat taata riippuvaisten hoidon – mikä saa
laillistamisen kuulostamaan poliittisesti vielä hyväksyttävämmältä.
Kehittyneissä maissa onnistunut ihmisten tupakoinnin vähentäminen, mitä
myös verotetaan ja säädellään, antaa aihetta toivoon.
Laillistaminen ei kerralla aja rikollisia pois huumeiden parista; aina
tulee olemaan veroja ja lakeja kierrettäviksi kuten tupakan ja
alkoholin kohdalla. Laillistaminen ei myöskään ratkaise Afganistanin
kaltaisten epäonnistuneiden valtioiden ongelmaa automaattisesti. Tässä
esitetty ratkaisu voi olla sekava mutta vuosisadan selvääkin selvempi
epäonnistuminen vaatii sen kokeilemista.
Voi vaikuttaa oudolta, että kampanjointi tupakkaa vastaan, mikä on
laillinen huume, on aiheuttanut paljon enemmän innostusta kuin sota
laittomia huumeita vastaan. Tämä on kuitenkin luonnollista. Tekemällä
jokin huume laittomaksi voi estää joitakin ihmisiä nauttimasta sitä
mutta se ehkäisee myös rehellisen keskustelun ja selvän ajattelun. On
paljon helpompaa taistella sellaista vastaan mikä on saatettu päivän
valoon.
Vastaa