Kategoria: Uutiset

  • Meriläinen oikeuteen huumekokeiluistaan

    Lähde: Turun Sanomat 18.7.2004
    http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2004-07-18,104:2:238289,1:0:0:0:0:0:

    Vihreiden kansanedustaja Rosa Meriläinen joutuu vastaamaan oikeudessa huumekokeiluistaan. Helsingin kihlakunnansyyttäjä Tove Myhrberg päätti perjantaina nostaa Meriläistä vastaan syytteen  huumausaineen käyttörikoksesta. Asiasta kertoi Ilta-Sanomat lauantaina.

    Rosa Meriläisen kannabiksen käyttöön liittyvät kokeilut päätyivät julkisuuteen ja edelleen poliisin tietoon toukokuussa, kun Meriläinen paljasti Image-lehden haastattelussa poltelleensa pilveä kansanedustaja-aikanaan. Myöhemmin hän vahvisti asian vielä MTV3:n uutisissa.

    Sittemmin vakavan uupumuksen takia sairaslomallekin jäänyt Meriläinen on pysytellyt hiljaisena ja mahdollisimman kaukana julkisuuden valokeilasta. Myöskään kansanedustajan asianajaja Paul Perovuo ei Ilta-Sanomien mukaan ollut vielä perjantaina halukas kommentoimaan Meriläisen saamaa syytettä tai ylipäätään koko huumesotkua.

    Rosa Meriläinen huumekokeilusta oikeuteen
    Lähde: Helsingin Sanomat 18.7.2004

    Vihreiden kansanedustaja Rosa Meriläinen joutuu vastaamaan oikeudessa huumekokeiluistaan. Helsingin kihlakunnansyyttäjä Tove Myhrberg päätti perjantaina nostaa Meriläistä vastaan syytteen huumausaineen käyttörikoksesta. Asiasta kertoi Ilta-Sanomat lauantaina.

    Rosa Meriläisen kannabiksen käyttöön liittyvät kokeilut päätyivät julkisuuteen ja edelleen poliisin tietoon toukokuussa, kun Meriläinen paljasti Image-lehden haastattelussa polttaneensa kannabista kansanedustaja-aikanaan. Myöhemmin hän vahvisti asian MTV3:n uutisissa. Sittemmin Meriläinen on pysytellyt mahdollisimman kaukana julkisuudesta.

  • Ongelmajätelaitos nielee takavarikoidut huumeet

    Lähde: Turun Sanomat 18.7.2004
    http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2004-07-18,104:2:238290,1:0:0:0:0:0:

    Huumeet päätyvät poliisin ja tullin huostaan mitä moninaisimpia teitä mutta päättävät päivänsä aina samalla tavalla: Riihimäen ongelmajätelaitoksen tulikuumassa siilossa. Omistajilleen kovia tuomioita tuoneet mömmöt poltetaan arkisesti pakkauslaatikoineen muutaman kerran vuodessa.

    Poliisin Suomessa takavarikoimat aineet on ensin lähetetty tutkittaviksi Keskusrikospoliisin (Krp) rikostekniseen laboratorioon. Tullin takavarikoimat aineet tutkitaan Tullilaboratoriossa. Tutkiminen on yleensä tarpeen, sillä ihmisiä ei voi tuomita vaikkapa mistä tahansa valkoisesta jauheesta. On selvitettävä, onko se ylipäänsä huumetta ja jos on, niin millaista.

    Huumeiden koostumuksen selvittäminen on Krp:n rikosteknisessä laboratoriossa jokapäiväistä näpertämistä, sillä vuosittain käsitellään tuhansia näytteitä. Tavallisiin kysymyksiin saadaan vastaukset muutamassa päivässä.

    – Siinä ei kauan nokka tuhise, kun selvitetään, onko kyseessä amfetamiini, morfiini vai heroiini. Jos pitää selvittää, kuinka monta prosenttia siinä on, voi mennä kauemmin, sanoo Marja-Leena Eskelinen laboratoriosta.

    Krp tuhoaa saaliinsa epäsäännöllisesti aina silloin, kun varastot alkavat täyttyä. Vantaan Krp:sta lähtee Riihimäelle tarkkaan vartioitu kuorma, joka poltetaan saman tien ongelmajätelaitoksen siilossa. Mukana on huumeita ja dopingaineita pakkauksineen ja kätköpaikkoineen sekä aineiden ohella takavarikoitua oheiskrääsää kuten hasispiippuja.

    Eskelinen kertoo, että kerralla tuhottavaksi lähetetään noin 200-250 kiloa huumausaineita. Matkoja tehdään noin kolme vuodessa. Siinä sivussa saadaan poltettua esimerkiksi poliisin laboratoriossa käytettyjä liuottimia.

    Pieni osa takavarikoiduista huumeista menee opetusmateriaaliksi poliisikoirakouluun. Nämäkin aineet poltetaan lopulta ongelmajätelaitoksessa.

    Huumeet tulevat yhteiskunnalle tunnetusti kalliiksi, mutta ei hävittäminenkään ilmaista ole. Ekokem velottaa tuhoamisesta viisi euroa kilolta plus verot, joten veronmaksajien pussista maksettavat kokonaiskulut nousevat useisiin tuhansiin euroihin vuodessa.

  • Koviin huumeisiin siirrytään yhä nopeammin

    Lähde: Iltalehti 12.7.2004

    Huumeiden käytön kasvu on tasaantunut, mutta vieroitushoidon paikoista on silti pulaa monin paikoin. Suomelle ominainen ilmiö on alkoholin, huumeiden ja lääkkeiden sekakäyttö.

    Keskusrikospoliisi on huolissaan siitä, että huumeiden käyttäminen tablettien muodossa luo osalle käyttäjistä illuusion siitä, että käyttö olisi suoneen pistettävien huumeiden käyttöä turvallisempaa.

    – On myös helpompaa aloittaa heti suoraan huumausaineista, jotka aiheuttavat nopeasti riippuvuuden, arvioi rikosylikomisario Jaakko Sonck keskusrikospoliisin huumeyksiköstä.

    Krp:n mukaan Suomen huumausainerikosten määrä kasvoi viime vuonna kahdeksan prosenttia edellisestä vuodesta. Törkeiden huumausainerikosten määrä pysyi kuitenkin ennallaan. Eniten rikollisuus kasvoi Etelä-Suomessa.

    Aineiden valikoima kasvaa jatkuvasti. Kannabiksen, amfetamiinin, ekstaasin, kokaiinin, katin, heroiinin ja LSD:n lisäksi huumeena käytetään esimerkiksi nukutuslääkkeeksi kehitettyä GBH:ta. Suomi on käyttäjämaa eli huumeet tuodaan ulkomailta. Eniten huumeita virtaa Suomeen Viron kautta.

    – Poliisi saa takavarikoitua arviolta 5-10 prosenttia markkinoilla liikkuvista huumeista, Sonck sanoo.

    Viime vuonna takavarikoiduista aineista kasvoivat eniten Subutexin, marihuanan ja kannabiksen määrät.

    Kaikki käyttäjät eivät ole nuoria

    Stakesin Kansallisen huumausainevuosiraportin mukaan nuorten huumeidenkäytön kasvu on kuitenkin tasaantumassa. Raportin mukaan huumeita on käyttänyt viimeksi kuluneen vuoden aikana kolme prosenttia suomalaisista. Huumausainekokeilut painottuvat 15-34-vuotiaisiin.

    Narkomaanin kuva on monipuolistunut syrjäytyneistä nuorista keski-ikäisiin menestyjiin. Stressaavissa ammateissa toimivat saattavat sortua esimerkiksi amfetamiiniin jaksaakseen pitkiä työputkia. Huumeidenkäyttäjät saattavat kuluttaa myös alkoholia ja unilääkeitä.

    – Suomessa erilaisten päihteiden sekakäyttö on tavallista, kertoo Irti huumeista ry:n Perhetyökeskuksen johtaja Maire Leskinen.

    Huumeiden käytön aloitustavat ovat monipuolistuneet: vanha reitti alkoholin ja tupakan ja hasiksen polton kautta kovempiin huumeisiin ei suinkaan ole enää ainoa. Esimerkiksi tupakoimattomat alle 15-vuotiaat saattavat aloittaa lakan käytöllä.

    Syyt huumeiden käyttämiseen ovat hyvin erilaisia.

    – Nuoret voivat aloittaa huumeiden käytön kokeilunhalusta sen kummemmin suunnittelematta. Aikuisena siihen saattaa liittyä esimerkiksi huono itsetunto ja ulkopuolisuuden tunne, ja siksi aineista eroon pääseminen vaatii usein terapiaa, Leskinen toteaa.

    Hänen mukaansa osa heroiinin käyttäjistä ei pääse millään eroon huumeesta ilman paljon parjattua Subutex-vieroitushoitoa.

    Rahapula uhkaa työtä

    Perhetyökeskuksen toimintaa uhkaa rahapula: Raha-automaattiyhdistyksen jatkorahoituksen saamisesta ei ole varmuutta.

    – Pääkaupunkiseudulla olisi valtava tarve perhetyöhön ja terapiaan. Helsingin kaupunki ei ole tullut vastaan, vaikka teemme työtä, joka säästää paljon julkisia varoja, Maire Leskinen arvostelee.

    Keskuksella on vain muutama työntekijä, mutta silti asiakaskontakteja oli viime vuonna yli 1 500. Keskus antaa yksilö- ja perheterapiaa ja ohjaa narkomaaneja hoitoon.

    Irti huumeista -yhdistyksellä on vapaaehtoistyöntekijöitä 22 paikkakunnalla.

  • Britannia: Savua silmiin…

    Britannia

    Savua silmiin…

    Lähde: The Guardian 7.7.2004

    http://www.guardian.co.uk/drugs/Story/0,2763,1255715,00.html

    Me tiedämme jo sen aiheuttavan mässyt ja saavan ihmiset kikattamaan.
    Nyt tutkijat väittävät löytäneensä kannabiksesta
    vielä uuden ominaisuuden: se parantaa pimeänäköä.

    Tutkijat tekivät löytönsä marokkolaisten kalastajien
    innoittamina. Nämä eivät menettäneet suuntavaistoaan
    poltettuaan reilut määrät kannabista vaan näyttivät
    jopa suunnistavan paremmin pimeässä.

    Pimeänäköä mittaavien laitteiden kanssa tutkijat
    suuntasivat Marokon kannabiskaupan keskukseen Rif-vuoristoon. Uusimmassa
    Journal of Ethnopharmacology -lehdessä tutkijaryhmä kirjoittaa,
    että "korkealaatuista sihdattua kannabista sekoitetiin tupakkaan suhteessa
    2:1, minkä koehenkilöt polttivat perinteisillä sebsi-piipuilla."

    Kokeneiden marokkolaisten vapaaehtoisten pyydettiin ottamaan lukuisia
    henkosia.

    Vapaaehtoisten koetulokset osoittivat jatkuvaa paranemista, mikä
    sai tutkijat suosittamaan lisätutkimuksia aiheesta.

    Koetulokset tukevat myös Observer -lehden kolumistin Sue Arnoldin
    väitteitä, joka kärsii retinitis pigmentosasta ja on virallisesti
    luokiteltu sokeaksi. Hän huomasi useampi vuosi sitten, että vahva
    Jamaikan skunkki auttoi häntä näkemään selvästi
    hetken aikaa. Hän on myös varoittanut sivuvaikutuksista, jotka
    saattavat haitata navigointia yössä.

    "Ainut ongelma oli se, etten pysynyt pystyssä".

  • EU: Kannabiksen vahvuus Euroopassa

    EU

    Kannabiksen vahvuus Euroopassa

    Lähde: Insights No 6: An overview of cannabis potency in Europe

    http://www.emcdda.eu.int/index.cfm?fuseaction=public.AttachmentDownload&nNodeID=2950&slanguageISO=EN

    Euroopan huumetietokeskus perustettiin aikoinaan 1990-luvun alussa tarjoamaan
    asiapohjaa huumepolitiikan tekemiseksi. Tässä tehtävässä
    laitos julkaisi raportin kannabiksen vahvuudesta Euroopassa. Kannabiksen
    laillistamispyrkimykset ympäri maailman ja varsinkin Euroopassa ovat
    herättäneet paljon keskustelua, mikä ei ole kaikilta osin
    ollut asiallista.

    EMCDDA aikoo kuluvan vuoden aikana käsitellä sitä useammassakin
    yhteydessä. Ensimmäisenä ilmestyi kansainvälisenä
    huumeiden vastaisena päivänä 26.6. raportti kannabiksen
    vahvuudesta Euroopassa.

    Tämä tutkimus aloitettiin viime aikoina heränneestä
    huolesta, että kannabis olisi nykyään paljon vahvempaa kuin
    ennen, ja että kasvanut vahvuus johtaisi käyttäjien terveysongelmien
    lisääntymiseen. Tällainen on huolestuttavaa, koska kannabis
    on eniten käytetty laiton huume EU:ssa monien maiden ilmoittaessa
    elinikäisen käytön ylittävän 20% väestöstä.
    Lisäksi sitä kokeilevien ja paljon käyttävien määrä
    on noussut viimeisen 10 vuoden aikana.

    EMCDDA:n johtaja Georges Estievenart: "Nykyisin saatavilla olevan kannabiksen
    vahvuudesta arvaillaan paljon mutta siitä on vähän tutkittua
    tietoa. Tämä raportti auttaa tutkimusta tarjoamalla laajan katsauksen
    kannabiksen vahvuuden vaihteluista Euroopassa."

    Kannabiksen vahvuuden määrittely

    Kannabiksen vahvuus määritellään sen pääasiallisen
    vaikuttavan aineen, delta 9 -tetrahydrocannabinolin eli THC:n määränä
    kasvimateriaalista. Tämän vahvuuden analysoimista vaikeuttavat
    seuraavat tekijät:

    Ensiksikin kannabista löytyy eri muodoissa tavallisimmin kannabispihkana
    eli hasiksena ja yrttimuodossa eli marihuanana sekä huomattavasti
    harvemmin öljynä. Nämä tuotteet ovat eri vahvuisia
    mutta vahvuus voi vaihdella saman tuotteen eri erissä sekä saman
    erän sisällä. Kasvimuodossa oleva kannabis on erityisen
    haasteellinen testattava, koska THC-pitoisuus vaihtelee suuresti kasvin
    eri osien välillä ja siksi testattu näyte ei välttämättä
    edusta koko erää.

    Toiseksi kannabiksen THC-tasossa tapahtuu myös luonnollista vaihtelua.
    Tämä vaihtelu johtuu erilaisista kasvatusmenetelmistä tai
    maantieteellisestä sijainnista. Mutta vaihtelua esiintyy myös
    samalla tavalla kasvatettujen kasvien välillä.

    Kolmanneksi tuotteen ikä on ratkaiseva. THC:n hajoamisnopeus huonelämpötilassa
    on arvioitu 17%:ksi vuodessa ja THC hajoaa liki tyystin kahden vuoden varastoinnin
    aikana. Tämän takia vahvuuden testaamiseen vaikuttaa se, kuinka
    kauan kannabista on kuljetettu ja varastoitu – ennen ja jälkeen takavarikoinnin.

    Lopuksi THC:n mittaamisessa nousevat esille analyyttiset ongelmat: eri
    laboratorioilla voi olla erilaisia testausmenetelmiä tai niissä
    voidaan mitata THC:tä erilaisilla standardeilla. Eri maissa on erilaisia
    näytteenottomenetelmiä tai mitataan vain muutamia näytteitä.
    Yhdessä nämä kaikki tuottavat epäluotettavia tai epätarkkoja
    tuloksia, mikä vaikeuttaa kehityksen arvioimista ja alentaa historiallisen
    tiedon luotettavuutta. Tulisikin kehittää standarditestaus- ja
    näytteenottomenetelmät, jotta saataisiin selvä kuva kannabiksen
    vahvuudesta ja voitaisiin tarkastella sen kehitystä ajan mittaan.

    Tuodun kannabiksen THC-pitoisuuden luonnollinen vaihtelu ylittää
    ne Euroopassa havaitut pitkäaikaiset vahvuuden vaihtelut viime vuosina.
    Tämä tarkoittaa sitä, että tavallinen kannabiksen käyttäjä
    kaiken todennäköisyyden mukaan altistuu sekä vahvalle että
    miedolle kannabikselle mutta tämä ei ole uusi ilmiö, koska
    jotain vahvaa kannabista on ollut aina tarjolla.

    Ei merkittävää kannabiksen vahvuuden kasvua
    Euroopassa

    Tämä tutkimus osoittaa, että kun arvioidaan Euroopassa
    saatavilla olevien kannabistuotteiden yleinen vahvuus, ei löydy todisteita
    vahvuuden merkittävästä kasvusta. Tämä johtuu
    siitä, että suurimmassa osassa EU-maista tänne tuotu kannabis
    (yrtti ja hasis) hallitsee markkinoita ja on pysynyt samanvahvuisena vuosien
    mittaan. Tieto vahvuudesta ja erilaisten tuotteiden suhteellinen kulutus
    kussakin maassa voidaan koota yhteen ja koota sellainen THC-tason yleinen
    kehitys, jonka kannabiksen käyttäjät kokevat. Tätä
    voidaan nimittää "todelliseksi vahvuudeksi", mikä saadaan
    painottamalla kunkin tuotteen vahvuus sen markkinaosuudella ja kokoamalla
    yhteen nämä yksittäiset arvot, jotta saadaan kannabiksen
    keskimääräinen vahvuus kunakin ajankohtana

    Raportti osoittaa, että kannabiksen todellinen vahvuus melkein
    kaikissa EU-maissa on pysynyt vakiona monta vuotta n. 6 – 8 %:ssa THC.tä.
    Ainut poikkeus on Hollanti, missä vuosina 2001 – 2002 se oli saavuttanut
    16% suurelta osin kotona tehokasvatetun kannabiksen lisääntyneen
    saatavuuden takia.

    Tehoviljelty kannabis vahvempaa

    Tutkimus osoittaa, että muutamissa maissa havaittu kannabiksen
    vahvuuden nousu johtuu lähes yksinomaan kotikasvatetun kannabiksen
    yrttimuodon kulutuksen kasvusta, jota kasvatetaan tehokkailla vesiviljelytekniikoilla.
    Kannabiksen sisäkasvatusta löytyy lähes kaikista Euroopan
    maista mutta tuotuja tuotteita käytetään silti useimmin.

    Tällä tavalla kasvatettu kannabis on EU:ssa yleensä hyvin
    vahvaa, usein 2 tai 3 kertaa vahvempaa kuin Pohjois-Afrikasta, Karibian
    alueelta ja Kauko-Idästä tuotu yrttimuotoinen kannabis, mitä
    kasvatetaan luonnon olosuhteissa ja missä varastointi- ja kuljetusajat
    alentavat THC-pitoisuutta. Mutta silti tuodun ja tehokasvatetun kannabiksen
    vahvuuksissa on huomattavan paljon päällekkäisyyttä
    tänne tuodun kannabiksen ollessa joskus vahvimpien näytteiden
    joukossa.

    Vaikka monissa EU-maissa löytyy jonkin verran tehokasta kannabiksen
    kotikasvatusta, tämän tyyppisen kannabiksen markkinaosuus on
    luultavasti pieni mutta sen epäillään kasvavan, mikä
    korostaa tarvetta valvoa markkinoita paremmin. Hollanti on yksi poikkeus,
    missä tehokasvatetun kannabiksen (nederwiet) runsaan kotimaisen tuotannon
    johdosta arvioidaan paikallisesti kasvatetun yrttimuotoisen kannabiksen
    tyydyttävän yli 50%:n kannabismarkkinoista, vaikka vain osa tästä
    on erityisen vahvaa. Kotikasvatetun yrttimuotoisen kannabiksen suurempi
    vahvuus verrattuna tuotuihin tuotteisiin johtunee useista tekijöistä:
    genetiikka (siemenlajikkeet), ympäristö (erikoisvalaistus, ravinnelisät,
    keinotekoinen päivänpituus sekä muut olosuhteet) ja tuoreus
    (tuotanto on lähempänä kuluttajaa eikä tapahdu THC:n
    hajoamista varastoinnissa).

    Euroopan kannabismarkkinoiden vaihtelu

    Lainvalvontaviranomaisten kansalliset tilastot osoittavat, että
    EU on kannabishartsin eli hasiksen pääkuluttaja maailmassa. Hasiksen
    takavarikot ovat tavallisempia Länsi- kuin Itä-Euroopassa. Vuosina
    1996 – 2001 hasis muodosti 79% kaikesta Länsi-Euroopassa takavarikoidusta
    kannabiksesta kun taas Itä-Euroopassa vain 13%. Tämä johtuu
    maailman suurimman hasiksen tuottajan, Marokon maantieteellisestä
    asemasta.

    Kannabiksen kulutusarvioiden mukaan Euroopan maat jakautuvat kahteen
    selvään ryhmään. Joissakin maissa yrttimuotoisella
    kannabiksella on suurin markkinaosuus kuten esimerkiksi Belgiassa (80%),
    Tsekkoslovakiassa (90%), Eestissä (85%) ja Itävallassa (70%)
    kun taas Hollannissa kotimaassa kasvatetun yrttikannabiksen markkinaosuus
    on 67%, maahantuodun yrttikannabiksen 3% ja maahantuodun hasiksen 29%.
    Muualla hasis vallitsee markkinoita, mm. Saksassa (60%), Irlanti (90%),
    Portugal (90%) ja Britannia (70%). Yrttimuotoisen kannabiksen käyttö
    Itä-Euroopassa sopii edellä mainittuun takavarikkoluvuista saatuun
    malliin ja heijastaa näiden markkinoiden etäisyyttä Pohjois-Afrikan
    tuotantoalueilta.

    Britanniassa yrttimateriaalin, mistä noin puolet on maahantuotua,
    arvioidaan muodostavan vain puolet kaikesta kannabiksen kulutuksesta. Myös
    kannabissavukkeiden tutkimus Irlannissa osoitti hasiksen vallitsevaa asemaa:
    yli 90% savukkeista oli sitä. Näissä maissa kannabissavukkeiden
    sisältö on viimeisten 20 vuoden aikana ollut "huomattavan samanlainen".
    Britanniassa tehty tutkimus osoittaa, että tyypillinen kannabissavuke
    Britanniassa sisältää noin 200 mg yrttimuotoista kannabista
    tai 150 mg hasista, mikä vastaa noin 10 mg:aa THC:tä. Samanlaisia
    tuloksia saatiin Irlannissa tehdystä tutkimuksesta, missä savukkeiden
    keskimääräinen yrttikannabispitoisuus oli 260 mg ja keskimääräinen
    hasispitoisuus 102 mg.

    USA:n ja Euroopan välillä on myös suuria eroavuuksia
    käyttömuodoissa.
    Euroopassa molempia kannabiksen muotoja poltetaan tupakkaan sekoitettuna.
    USA:ssa joko kotimaassa kasvatettua tai Kanadasta tai Meksikosta tuotua
    yrttimuotoista kannabista tavallisesti poltetaan mutta hasista tavataan
    harvoin.

    Lisääkö vahva kannabis terveyshuolia ?

    Jos tehokasvatettu kannabis ottaa yhä suuremman markkinaosuuden
    tulevaisuudessa, mikä vaikutus sillä on käyttäjän
    terveyteen?

    Suurin osa tämän alueen tutkimuksesta tulee USA:sta ja sen
    pätevyys Euroopan tilanteessa on kyseenalainen, koska nauttimistavat
    vaihtelevat. Yksi suurimmista ratkaisemattomista kysymyksistä on,
    käytetäänkö vahvempaa kannabista yksinkertaisesti vähemmän
    saman vaikutuksen saamiseksi. Tässä tapauksessa vahvemman kannabiksen
    käyttö ei välttämättä johda suurempaan altistukseen
    eli THC-pitoisuuteen veressä eikä lisääntyneisiin terveyshaittoihin.

    Vastaavasti käyttäjän ajan myötä saamaan kokonaisTHCmäärään
    vaikuttaa aloitusikä, käytön intensiivisyys ja kokonaiskäyttöaika.
    Yhdessä australialaisessa tutkimuksessä päädyttiin
    siihen, että kannabiksen käyttäjien elinikäinen annos
    olisi noussut mutta tämä johtui ensisijaisesti siitä, että
    käyttö aloitettiin aikaisemmin ja se jatkuu pitempään,
    kuin siitä, että saatavilla olisi vahvempia kannabistuotteita.

    Joka tapauksessa on hyvin uskottavaa, että joitakin terveysongelmia
    ja varsinkin akuutteja ongelmia, kuten paniikkikohtauksia ja vähäisiä
    psykologisia ongelmia, voi sattua vahvan kannabiksen käyttäjille.
    Kun ottaa huomioon esille nousseen huolen kannabiksen ja vakavien pitkäaikaisten
    psykologisten ongelmien yhteydestä, emme voi täysin pois sulkea
    vahvan kannabiksen haitallisia seurauksia.

    Näiden tarkastelujen jälkeen on pakottava tarve tarkkailla
    erilaisten kannabistyyppien saatavuutta Euroopan laittomilla huumemarkkinoilla
    ja tutkia kannabiksen käyttäjien käyttäytymistä,
    THC:n annoskohtaista saatavuutta sekä akuuttien ja kroonisten terveysongelmien
    kehitystä.

    EMCDDA:n mukaan ei löydy todisteita Euroopassa käytetyn kannabiksen
    THC-tason merkittävästä muutoksesta kokonaisuudessaan. Tämä
    johtuu siitä, että tänne salakuljetettu kannabis hallitsee
    markkinoita, ja vaikka vahvuus vaihtelee huomattavasti yksittäisissä
    näytteissä, on keskimääräinen vahvuus säilynyt
    vakaana. Euroopassa tehokasvatetun vahvan kannabiksen saatavuus herättää
    kasvavaa huolta. Siellä missä raportoidaan kannabiksen vahvuuden
    muutoksista, viitataan melkein poikkeuksetta tällaisiin kannabistuotteisiin.

    EMCDDA:n johtaja Estievenart: "Tästä tutkimuksesta voidaan
    päätellä, ettei meidän kannata olla paniikin lietsojia
    eikä myöskään liian hyvätahtoisia nykyään
    saatavilla olevan kannabiksen vahvuuden suhteen. Euroopassa uusilla kasvatusmenetelmillä
    kasvatettu kannabis on vahvuudeltaan vahvempaa, vaikkakin tämä
    tuote on suhteellisen harvinaista suurimmassa osassa maita. Mutta tämä
    voi muuttua ja siksi meidän tulee valvoa tilannetta tarkkaan ja yrittää
    ymmärtää, mikä vaikutus vahvemmalla kannabiksella mahdollisesti
    on kannabiksen käyttäjien terveyteen."

    Ainakaan Suomen viranomaisilla ei ole pokeria väittää
    mitään kannabiksen vahvuudesta: Suomesta tutkimukseen oli saatu
    yhdeltä vuodelta tieto, että kannabiksen lehden vahvuus oli 2%!

    Vahvan kannabiksen teoria savuna ilmaan

    Lähde: The Guardian 26.6.2004

    http://www.guardian.co.uk/drugs/Story/0,2763,1247693,00.html

    USA:n "huumetsaari" John Walters ja toksikologi John Henry St Maryn
    sairaalasta Länsi-Lontoossa ovat niiden joukossa, jotka varoittelevat
    nykyisellä kannabiksella olevan vain vähän tekemistä
    sen kannabiksen kanssa, jota markkinoilla oli 30 vuotta sitten aiheuttaen
    vakavia terveyshaittoja säännöllisille käyttäjille.

    Tänne tuodun hasiksen vahvuus on tavallisesti 6% verrattuna "skunkin"
    ja muiden supervahvojen lajikkeiden 30%:iin, joista professori Henry ja
    muut varoittelevat. Sinsemillan, pölyttämättömän
    kasvin, mikä tuottaa vahvoja lajikkeita, vahvuus on kaksinkertaistunut
    vuodesta 1995 mutta vain 6%:sta 12%een.


  • YK: Kansainvälisen huumekieltolain ratkaisematon ristiriita

    YK

    Kansainvälisen huumekieltolain ratkaisematon ristiriita

    Lähde: UNDCP 25.6.2004

    http://www.unodc.org/unodc/en/world_drug_report.html

    YK:n alaisen Huume- ja rikostoimiston, UNDCP:n, uusimmassa vuosiraportissa
    väitetään, että voimassaolevan kansainvälisen
    huumekieltolain eli huumevalvonnan ansiosta laittomat huumeet eli mm. kannabis
    olisivat tarkemmin valvottuja kuin lailliset eli mm. tupakka (s. 25).

    Kun sivulla 127 arvioidaan takavarikkolukujen perusteella, että
    maailman kannabistuotanto olisi 32 000 tonnia, sanotaan heti perään
    tämän olevan minimiarvio. Tämäkin tekee yli 200 grammaa
    kutakin arvioitua käyttäjää (140 milj.) kohti. Lisäksi
    raportissa arvioidaan maailmasta löytyvän runsaasti ennen havaitsemattomia
    kannabisviljelmiä Aasiasta ja Afrikasta (s. 126).

    Kokonaisarviot perustuvat maakohtaisiin arvioihin, ja maailman suurimman
    kannabiksen kuluttajan eli USA:n luvuista löytyy hämmästyttävää
    klappia: tuotanto- ja kulutusarvioiden ero on peräti 18 kertainen!

    Tämä viittaa siihen, että YK:n määrittelyt
    kannabiksen väärinkäyttäjistä eivät kata
    enää kaikkea kannabiksen kulutusta vaan löytyy paljon ns.
    harmaata aluetta, mikä kasvaa kannabiksen käytön ja kasvatuksen
    normalisoituessa. Pelkästään kannabiksen uusia lääkekäyttäjiä
    tulee vuosittain jo kymmeniä tuhansia.

    Teknologinen välttämättömyys vai epidemia

    Toinen silmiintökkivä asia raportissa on sen pyrkimys saada
    tieteellistä pohjaa väitteilleen. Mm. Unicef on julkaissut hyvää
    analyysia maailmankaupan rakenteen muutoksen ja kylmän sodan loppumisen
    vaikutuksista kansainvälisen huumekaupan kehittymiseen. Luvussa "poliittinen
    maisema" pyöritellään puolen sivun verran termejä "globalisaatio"
    ja "modernisaatio" (s. 29) mutta huumeiden käytön leviämisen
    selitykseksi löytyy 60-lukulainen epidemiamalli.

    UNDCP:n mukaan urbanisaatio luo ne olosuhteet, joissa huumeiden käyttö
    leviää kuin tauti. Tämä antaakin YK:lle vain hyvän
    syyn onnitella itseään: kaupungistumisesta huolimatta 3% maailman
    15 vuotta täyttäneestä väestöstä käyttää
    laittomia huumeita, noita tarkimmin valvottuja.

    Toisaalta raportissa selitetään tupakan ja alkoholin käytön
    leviämistä niinkin laajamittaisiksi (29% maailman yli 15 vuotiaista
    käyttää tupakkaa) teknologisella välttämättömyydellä
    (s. 28). YK:ssa ollaan koko huumeiden kieltolain ajan kieltäydytty
    asettamasta päihteitä ja niitä kauppaavia ylikansallisia
    eli pääasiassa USA:laisia yrityksiä minkäänlaisen
    valvonnan alaisuuteen kehitysmaiden toistuvista vetoomuksista huolimatta.

    Tästä on seurauksena mm. se, että kaikkia muita aineita
    paitsi kannabista kohtaan on vinoutunut raportointi, mikä aiheuttaa
    mm. sen, että länsimaiset teollisten kemikaalien eli ns. lääkkeiden
    väärinkäyttö jää raportoimatta tai aliraportoiduksi
    (Brasilian esimerkki s. 140).

    YK:n politiikan johdosta meille ovat syntyneet kaksijakoiset päihdemarkkinat,
    jossa tupakka, alkoholi ja länsimaisten lääkeyhtiöiden
    tuotteet on annettu ylikansallisten yritysten käsiin, ja laittomat
    huumeet, nuo perinteiset entisissä siirtomaissa tuotetut kasviperäiset
    "huumausaineet" oopium, koka ja kannabis, ylikansallisten rikollisliigojen
    käsiin.

    Tämä oppi laillisten päihteiden teknologisesta välttämättömyydestä
    ja laittomien huumeiden tartuntataudinomaisesta leviämisestä
    vain syventää sitä 100 vuotta vanhaa kulttuurista ristiriitaa,
    mihin tämä aineiden erottelu perustuu.

    Viljelijät ja käyttäjät syntipukkeina

    Toisaalta huumesodan kohteina ovat kehitysmaiden köyhät maanviljelijät,
    kun taas länsimaisten päihteiden valmistajat ja jakelijat saavat
    juosta vapaana vaikka myisivätkin tuotteitaan alaikäisille ja
    muille itseään huonosti puolustamaan kykeneville kansanryhmille.

    Toisaalta epidemiamalli oikeuttaa edelleen YK:n johtaman huumesodan
    jatkumisen länsimaissa kohteena pääasiassa käyttäjät.
    Epidemiamallin tekivät Pohjoismaissa tunnetuksi ruotsalainen Nils
    Bejerot ja suomalainen Juhana Idänpää-Heikkilä, joiden
    propagandan hedelmistä täällä kärsitään
    edelleen.

    Raportista paistaa läpi yritys pitää hengissä nykyisen
    kansainvälisen huumekieltojärjestelmän perusta, vuoden 1961
    Single Convention, huumausaineyleissopimus. Sopimuksella koottiin aiemmat
    sopimukset yhteen ja luotiin kansainvälinen huumevalvontajärjestelmä.
    Samalla paalutettiin se länsimainen kulttuurihegemonia, jonka mukaan
    köyhät viljelijät kehitysmaissa ovat syntipukkeja maailman
    huumeongelmaan mutta länsimaiset tehtailijat ovat valvonnan ulkopuolella.

    Alun yhteenvedossa kieltolain arvostelijoita yritetään panna
    halvalla. Raportti väittää sivulla 7, että nykyiselle
    järjestelmälle löytyy laaja kansainvälinen tuki. Alusta
    saakka tämä YK:n huumekieltolakijärjestelmä on ollut
    salaileva eikä suurin osa maailman kansalaisista tiedä tästä
    järjestelmästä ja sen historiasta mitään.

    YK syyttää pientä mutta äänekästä
    vähemmistöä rivien rikkomisesta ja monikansallisen hengen
    pilaamisesta (s. 7). Toisaalta YK väittää maailmasta löytyvän
    vähintään 150 miljoonaa kannabiksen käyttäjää.
    Näin suurella valtiolla tulisi olla oma edustuksensa myös YK:ssa!

    YK:n johtaman kansainvälisen huumekieltolain ristiriidat johtuvat
    liian suuresta sitoutumisesta USA:n ajamaan politiikkaan ja etuihin. Tästä
    esimerkkinä on sivulla 139 esille tuotu myytti vahvemmasta kannabiksesta.
    YK:n huumevalvontajärjestelmä yrittää kantaa USA:n
    kieltolain ristiä eikä hakeutua tosiseikkojen pariin. Pitäisiköhän
    näitä asioita alkaa kysymään käyttäjiltä
    itseltään ?