Kategoria: Uutiset

  • EU: Parlamentti hyväksyi uuden huumestrategialuonnoksen

    EU

    Parlamentti hyväksyi uuden
    huumestrategialuonnoksen

    Lähde: EU:n parlamentti
    http://www4.europarl.eu.int/registre/recherche/NoticeDetaillee.cfm?docid=112404&doclang=FI

    Joulukuun 15. päivä EU:n parlamentti
    äänesti uuden huumestrategian luonnoksesta hyväksyen sen
    äänin 285 vastaan 271. Komission on otettava tämä
    huomioon laatiessaan uutta strategiaa.

    Kyseessä on EU:n kolmas huumestrategia ja
    ilmeisesti edelliset tulivat tehtyä ideologisten silmälasien
    läpi, koska sivulla 12 perustelujen ensimmäisenä
    lauseena todetaan, että "Euroopan unionin
    huumausainestrategia ei voi perustua ideologiaan, vaan sen
    pitää ehdottomasti pitäytyä tieteellisissä
    arvioissa, jotta voidaan toteuttaa vakavasti otettavia toimia huumeiden
    leviämisen ja niihin liittyvän laittoman toiminnan
    torjumiseksi".

    Ideologinen huumepolitiikka on perin tuttua meille
    suomalaisille, joten ainakin alku lupaa hyvää. Kannabiksen
    osalta uudessa huumestrategialuonnoksessa on kaksi kohtaa, jotka
    osoittavat parlamentin olevan hylkäämässä
    1950-luvulta peräisin olevan huumeideologian:

    s. 11 ad) Olisi lisättävä tutkimusta,
    joka kohdistuu nykyään laittomien tai ns. harmaaseen
    vyöhykkeeseen kuuluvien kasvien, kuten hampun, oopiumin ja kokan
    lehtien, käyttämistä
    lääkinnällisissä sovelluksissa,
    elintarviketeollisuustarkoituksissa, kestävässä
    maataloudessa, vaihtoehtoisten energialähteiden luomisessa, puu-
    tai öljypohjaisten tuotteiden korvikkeena ja muissa
    hyötytarkoituksissa;

    s. 11 af) Olisi tehtävä tieteellinen
    tutkimus huumeiden valvontaa koskevien nykyisten poliitikoiden
    kustannuksista ja hyödyistä, johon sisältyisi
    erityisesti analyysi kannabiksesta sekä sen laillisista ja
    laittomista johdannaisista, niiden vaikutuksista, hoidollisista
    mahdollisuuksista sekä kriminalisointipolitiikan tuloksista ja
    mahdollisista vaihtoehdoista;

     

    Pössöttelijöille täydet kansalaisoikeudet

    EU-maiden on seuraavien kahden vuoden aikana
    hyväksyttävä uusi perustuslaki. Siihen sisältyy
    kannabiksen käyttäjien yhteiskunnallista asemaa suuresti
    koskettava asia eli kansalaisten kuuleminen heitä koskevissa
    asioissa. Viranomaisten tulee käydä avointa ja
    läpinäkyvää keskustelua kansalaisyhteiskunnan
    kanssa sekä tulisi järjestää kuulemistilaisuuksia
    kohderyhmien kanssa, kaikki aivan uusia asioita eritoten suomalaiselle
    huumepolitiikalle. Tämä perustuslain kohta on huomioitu
    uudessa huumestrategialuonnoksessa:

    s 8: i) olisi luotava budjettikohta, jolla
    edistettäisiin jatkuvaa neuvonpitoa asianosaisten kansalaisjärjestöjen
    ja riippumattomien asiantuntijoiden kanssa huumausainepolitiikan
    vaikutuksista ruohonjuuritasolla;

    Kansalaisjärjestö ei enää voi
    tarkoittaa niitä hysteerisiä
    kieltolakijärjestöjä, jotka ovat tähän
    mennessä rahastaneet yhteiskuntaa moraalisesti kyseenalaisilla
    sanomillaan ja pitäneet yllä nykyistä huumeongelmaa
    propagandallaan, vaan aidosti kannabiksen käyttäjien
    järjestöjä.

    Eikä siinä kyllin. Nämä
    radikaalit ehdotukset pitää saada myös muun maailman
    tietoon:

    s. 11, kohta 2: Kehottaa puhemiestä
    välittämään tämän suosituksen neuvostolle
    ja Eurooppa-neuvostolle sekä tiedoksi komissiolle ja
    jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamentille, Euroopan
    huumausaineiden ja niiden väärinkäytön
    seurantakeskukselle, Euroopan neuvostolle sekä Yhdistyneille
    kansakunnille sekä sen erityisjärjestöille.

     

    Kannabis Euroopassa

    Lähde: Drug Policy Alliance, ENCOD
    http://www.encod.org/
    rap-kaarteuropa.html
    http://www.drugpolicy.org/docUploads/Cannabis_in_Europe.pdf

    Suurimmassa osassa EU maita
    kannabislainsäädäntö ja käytäntö
    ovat kaksi eri asiaa. Teoriassa yli 0.2% THC:tä
    sisältävän kannabiksen tuotanto, jakelu ja kulutus on
    kielletty kaikissa maissa, mikä perustuu YK:n huumesopimusten
    edellyttämään lainsäädäntöön.
    Käytännössä suuri osa EU maiden viranomaisista on
    pystyttänyt harmaan vyöhykkeen, minkä puitteissa
    yksittäinen poliisivirkamies tai tuomari saa soveltaa
    näitä lakeja.

    Tämä harmaa vyöhyke on niiden
    eurooppalaisten kansalaisten saavutus, jotka huolimatta yli 40 vuotta
    jatkuneesta huumesotahulluudesta ovat pitäneet yllä uskoaan
    kannabiksen hyviin puoliin, eikä vain itselleen vaan koko
    maailmalle. He ovat 1960 luvun lopusta saakka väittäneet,
    että ainoa tapa tuoda esille näitä hyviä puolia ja
    vähentää mahdollisia haittoja on lopettaa kannabiksen
    kieltolaki. Mutta tätä ei yksikään Euroopan
    kansallisvaltio ole valmis tekemään.

    Tästä on seurauksena harmaa vyöhyke,
    jonka yksityiskohtaisen kuvauksen löydät raportista muutaman
    valtion osalta. Raportti on kannabislainsäädännön
    ja käytännön yleiskatsaus, jonka ovat laatineet
    kansalliset huumereformiryhmät. Lukiessasi tätä
    raporttia pidä mielessä, että kannabis on yleisimmin
    käytetty laiton huume Euroopassa. EMCDDA:n tietojen mukaan 20 –
    25% Euroopan aikuisväestöstä ilmoittaa
    käyttäneensä kannabista ainakin kerran
    eläissään. Joten joka neljäs aikuinen
    eurooppalainen on ollut tai on edelleen harmaalla
    vyöhykkeellä. Pidetään huolta siitä, ettei se
    muutu mustaksi.

  • Turun Sanomat: Suomalaisnuori juo humalahakuisesti

    Tutkijan mukaan todellisuus on jopa tilastoja karumpaa

    Lähde: Turun Sanomat 15.12.2004

    Suomalaisnuori juo humalahakuisesti

    Vaikka nuorten humalajuominen väheni Suomessa 2000-luvun alussa, Suomi on edelleen niiden eurooppalaisten maiden joukossa, joissa humalajuominen on yleisintä, ilmenee tiistaina julkistetusta eurooppalaisnuorten päihteidenkäyttötutkimuksesta.

    Tutkimuksen mukaan viime vuonna nuorten humalajuominen oli kaikkein yleisintä Tanskassa. Britanniassa, Irlannissa, Färsaarilla ja Virossa nuorten humalajuominen on suunnilleen yhtä yleistä kuin Suomessa. Virossa nuorten humalajuominen on lisääntynyt huomattavasti 1990-luvun puolivälistä lähtien.

    Pohjoismaissa nuoret juovat suhteellisen harvoin, mutta juominen johtaa aika usein humalaan.

    Eteläeurooppalaiset nuoret käyttävät alkoholia usein, mutta humaltuvat harvoin. Useissa Keski-Euroopan maissa ja Tanskassa esiintyy molempia juomistapoja.

    Tutkimusprofessori Salme Ahlström Stakesista uskoo, että suomalaisnuoret olisivat saattaneet päästä vertailututkimuksessa ylimpään kärkeen, jos tutkimus olisi tehty tänä vuonna.

    Syy siihen, miksi Suomen ja Viron ohella Euroopan saarivaltiot ovat kulutuksen kärkimaita, Ahlström ei pystynyt arvioimaan.

    Huumeiden käyttö pysynyt vähäisenä

    Huumeiden käyttö on Suomessa edelleen kansainvälisesti alhaisella tasolla. Yleisin laiton huume kaikissa tutkimukseen osallistuneissa maissa on kannabis.

    Tshekissä kannabista oli kokeillut tai käyttänyt 44 prosenttia 15-16-vuotiaista koululaisista vuonna 2003. Kannabiksen kokeilu oli lähes yhtä yleistä Britanniassa, Irlannissa, Ranskassa, ja Sveitsissä.

    Näissä maissa noin kymmenesosa nuorista oli käyttänyt kannabista säännöllisesti vähintään kolme kertaa kyselyä edeltävän 30 päivän aikana.

    Suomessa kannabista on kokeillut 11 prosenttia 15-16-vuotiaista nuorista ja säännöllisiä käyttäjiä tässä ikäluokassa ei juurikaan ole.

    Yhä enemmän nuoria alkoholisteja

    Turun A-klinikan nuorisoaseman asiakaskunnasta 60 prosenttia on poikia. Valtaosa heistä on päihteiden sekakäyttäjiä tai huumeiden käyttäjiä, mutta nyt yhä useampi nuori on puhdas alkoholisti.

    – Pelkän alkoholin takia meille asiakkaaksi tulleet ovat uusi, mutta kokonaisuutta ajatellen vielä pieni ryhmä. Suurin osa heistä on tyttöjä, sosiaaliterapeutti Seija Ryynänen kertoo.

    Seija Ryynänen ei ole huomannut alkoholiveron laskun näkyvän vielä mitenkään merkittävästi nuorisoaseman asiakaskunnassa.

    – Syy on ilmeisesti hyvin yksinkertainen. Toisin kuin huumeriippuvuudessa ja siihen liittyvässä ympäristön reagoinnissa, humalakäyttäytymiseen puututaan hitaammin ja samoin myös riippuvuus huomataan heikommin. Alkoholiriippuvuus vie usein vuosia, joten voidaan kyllä ennustaa, että asiakaskuntamme kasvaa viiveellä lähivuosina, Ryynänen pohdiskelee.

    Samaa epäilee A-klinikkasäätiön Turun aluejohtaja Matti Rohunen.

    – Riippuvuus on hiipivää. Näkyykö tämä tulevaisuudessa meidän asiakaskunnassa, sitä on kuitenkin vaikea lähteä ennustamaan, Rohunen kommentoi.

    Rohunen on huolissaan siitä, kuinka vähättelevästi tällaiseen vähitellen tapahtuvaan riippuvuuteen suhtaudutaan.

    Ympäristö on nykyisin yllättävän salliva, ja humalahakuisuutta pidetään usein jopa luonnollisena käytöksenä.

    Euroopan Neuvoston Pompidou-ryhmän tuella toteutettu kansainvälinen nuorten päihteidenkäyttöä koskeva The European School Survey Project on Alcohol and Other Drugs (ESPAD) -tutkimus on tehty vuosina 1995, 1999 ja 2003 yhdenmukaisin menetelmin 35:ssä Euroopan maassa.

  • YAD Linjasi päihdepolitiikkansa

    Lähde: YAD:n tiedote 10.12.2004

    http://www.yad.fi/hupoli.htm

    YAD Youth Against Drugs ry on syksyllä 2004 päivittänyt linjauksiaan ja kannanottojaan erilaisiin päihdepoliittiseen kysymyksiin. Ensi kerran
    hallitus kokosi yhdistyksen mielipiteen päihteisiin liittyvistä linjanvedoista kesällä 2001.

    YADin linja kulkee rajoittavan ja haittoja vähentävän huumausainepolitiikan välimaastossa, molemmat suuntaukset nähdään tarpeellisina, eikä toisiaan poissulkevina. YAD ry pyrkii pysymään ajan hermolla ajankohtaisissa päihdekentän kysymyksissä ja päivittämään säännöllisesti linjauksiaan oman ideologiansa huomioiden.

    Päihteistä lääketiedettä

    Lähde: Dahl, Päivi & Hirschovits, Tanja (2002) Tästä on kyse – tietoa päihteistä. 4 uudistettu painos. Helsinki. ISBN 951-27615-2-7

    YAD julkaisee Suomen päihdelääketiedettä täydentämään oman kirjansa. Kannabista käsittelevään osioon on kerätty pahimmat myytit kannabiksesta porttihypoteesia unohtamatta. Eikä ihme, sillä osion on tarkastanut YAD:n emojärjestön, helluntailiikettä lähellä olevan IHRY:n, asiantuntijalääkäri Elias Panelius. Osio näyttää runsaine lähteineen tieteelliseltä. Mutta SKY:n lukijoille ovat varmaan jo vuosien mittaan tulleet tutuiksi nämä pääasiassa USA:sta lähtöisin olevat tutkimukset. USA:n johtava huumetutkimuslaitos, NIDA, on tunnettu vinoutuneesta kannabistutkimuksestaan. Onpa sen johtaja julkisesti peräänkuuluttanut kannabiksen haittoja etsivää tutkimusta. Näin jatketaan vanhaa "paholaisruoho" -myyttiä.

    YK on saattanut kaikkien asianharrastajien luettavaksi kieltolakiajan lehden Bulletin on Narcotics, joka on ilmestynyt 1940-luvun lopulta saakka. Kannabiksen ystäville niistä löytyy mainio tohtori Bouquetin laaja katsaus kannabiksen käyttöön (numerot 50/4 ja 51/1). Tämä kieltolain puolestapuhujakin päätyi siihen, että kannabis vaikuttaa USA:ssa eri tavalla kuin muualla maailmassa.

    Päihteitä ei pitäisi vertailla keskenään mutta koska YAD:n kirjassa vertaillaan tupakkaa ja kannabista niin on pakko tarkastella tupakkaosiota. Kirjan mukaan tupakalla ei ole vaikutuksia mielenterveyteen vaan kaikki ongelmat liittyvät sen käyttämiseen polttamalla. Yksi kirjan sponsoreista mainostaa tupakasta vieroittautumislääkkeitä eli nikotiinin korvauslääkkeitä heti osion jälkeen, ettei totuus unohtuisi. Huvittavaa tässä suomalaisen huumepolitiikan muutoksessa on se, että 1990-luvulla kannabiksen vastaista propagandaa sponsoroivat tupakkayhtiöt, nyt nikotiinikorvaushoidolla rahaa tahkoavat lääkeyhtiöt.

    Kannanotossa yhdistys vakuuttaa olevansa avoin uutta kohtaan. Päihdelääketiedekirjassa on oma erillinen osio, 'Päihdekeskustelua – pohdintaa puoleen ja toiseen, kuinka vastata huumepolitiikan kritiikkiin'. Kuten saattaa arvata, on YAD:n päihdekeskustelu vankasti vallitsevan huumepolitiikan kannalla. Mallia tähän väite-vastaväiteosioon on haettu USA:n huumepoliisin, DEA:n, vastaavanlaisesta lääkekannabiksen nollaamista myöten. Kirjallaan YAD jatkaa yhteiskunnan varoilla tuettua ongelmaista huumepolitiikkaa, jolla käydään heikoimpien kimppuun ja jatketaan ihmisten heikkouksilla rahastamista suuryhtiöiden hyväksi.

    Paneliuksen kannabisjutun luettuaan sitä ihmettelee, kuinka kukaan voi käyttää näin vaarallista huumetta! Suomessa tarvitaan poikkitieteellistä tutkimusta kannabiksen aiheuttamien ongelmien selvittämiseksi loputtomien juhlapuheiden ja Urpo Rinne lääketieteen sijaan. Sitä ennen kannabiskeskustelu jatkaa samaa psykedeelistä kehäänsä.

  • Poliisi saamassa lisää toimivaltuuksia

    Lähde: Helsingin Sanomat 9.12.2004

    Poliisi on saamassa uusia keinoja terrorismin ja ammattimaisen rikollisuuden torjuntaan, jos eduskunta hyväksyy poliisilain muutosesitykset.

    Lakiesitys antaisi poliisille mm. mahdollisuuden telekuunteluun terrorismin ennaltaehkäisyssä.
         
    Lainmuutoksen myötä poliisi saisi myös enemmän oikeuksia peitetoimintaan ja soluttautumiseen. Poliisi voisi tehdä todellisia valeostoja huume- ja rahanpesurikosten selvittämiseksi sekä lapsipornon leviämisen estämiseksi.

    Sisäministeri Kari Rajamäen mukaan lainmuutokseen päätavoitteena on tehostaa järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa.
         
    Lisäksi tavoitteena on parantaa poliisin valmiuksia estää ennalta terrorismia. Rajamäen mukaan lainmuutos on tarpeellinen, jotta poliisin käytännöt saadaan vastaamaan yleiseurooppalaista tasoa.

    Muuten on vaarana, että Suomesta muodostuu terroristien kauttakulku- ja tukialue, Rajamäki sanoo

  • Norja: Norjalaiset päihdetutkijat valitsevat kannabiksen

    Norja

    Norjalaiset päihdetutkijat valitsevat kannabiksen

    Lähde: NRK 19.11., 8. ja 9.12.2004
    http://www.nrk.no/nyheter/innenriks/4332091.html

    Norjalaisen NRK1:n (paikallinen YLE1) ohjelma 'Nautinnon ja kivun
    rajamailla' (Mellom nytelse og smerte) leikitteli teemaohjelmassaan
    päihteistä (8.12.2004) kysymyksellä "minkä päihteen valitsisit, jos
    yhteiskunnassa pitäisi olla vain yksi laillinen päihde?" Kysymys
    asetettiin kolmelle päihdetutkijalle.

    Fanny Duckert on Oslon Yliopiston psykologian professori. Hän on
    tehnyt väitöskirjansa päihderiippuvaisten hoidosta. Hänen mielestään
    valinta ei olisi missään tapauksessa alkoholi, sillä se on selkeästi
    haitallisin päihde. Kannabis on hänen mielestään selkeästi haitattomin
    päihde, se ei aiheuta aggressioita eikä muita dramaattisia oireita.
    Duckertin mielestä kannabiksen laillistaminen on suorastaan
    välttämätöntä.

    Hans Olav Fekjær on psykiatri ja Blå Korset järjestön johtaja. Blå
    Korset on raittiusjärjestö, jolla on hoitolaitoksia päihde- ja
    peliriippuvaisille ympäri Norjaa. Hänen mielestään laillisia voisivat
    olla rauhoittavat tabletit, kannabis ja khat. Niitä voidaan käyttää
    ilman suuria haittoja. Fekjerin mielestä kannabiksen laillistaminen ei
    ole välttämätöntä mutta hänen mielestään on kestämätöntä, että
    kannabiksen myynnistä saattaa saada Norjan lakien mukaan 21 vuotta
    vankeutta, kun taas alkoholia ja tupakkaa voi myydä vapaasti. Han Olav
    Fekjaer on julkaissut juuri kirjan 'Rus' (päihde), joka on
    mielenkiintoista luettavaa päihdeproblematiikasta kiinnostuneille.

    Kolmas asiantuntija Jörg Mörland, lääkäri ja professori
    Kansanterveysinstituutista valitsisi rauhoittavat unilääkkeet ainoaksi
    päihteeksi. Ne häviävät nopeasti kehosta ja sivuvaikutukset ovat pieniä
    ja lisäksi yliannostus on lähes mahdoton.

  • EU: Kannabisongelma raameihinsa

    EU

    Kannabisongelma raameihinsa

    Lähde: EMCDDA vuosiraportti 2004
    http://annualreport.emcdda.eu.int/fi/home-fi.html

    SKY on seurannut EU:n huumeseurantakeskuksen toimintaa alusta saakka.
    Huumesodan kuumina vuosinakin 1990-luvulla sen neutraalit ja
    asiapitoiset raportit täyttivät keskuksen lupauksen julkistaa
    luotettavaa tietoa yhteiskunnallisesti herkäksi koetusta aiheesta.
    Uusimmassa raportissa yhtenä erityisteemana on kannabiksen aiheuttaman
    hoidon tarpeen kasvu jäsenmaissa, mistä se johtuu ja miten ongelmaan
    pitäisi tarttua.

    Kannabis on eniten käytetty ja eniten rikosoikeudellisia
    toimenpiteitä aiheuttava laiton huume, ja sen käyttö joko yleistyy
    useassa EU-maassa tai sen käyttö on saavuttanut korkean tason ja
    tasaantunut. Kannabikseen liittyvien rikosten osuus kaikista
    huumerikoksista vaihteli 34 prosentista (Ruotsi) 87 prosenttiin
    (Ranska).

    Useimmissa jäsenvaltioissa kannabis on huumerikoksiin
    yleisimmin liittyvä laiton huume, mikä ei ole kovin yllättävää, kun
    otetaan huomioon, että se on myös yleisimmin käytetty huume. Erona
    muihin huumeisiin, kuten heroiiniin, on kuitenkin se, ettei kannabiksen
    käytön ja muiden rikosten välillä vaikuta olevan voimakasta kytköstä.

    Uusin huolenaihe on se, että siitä on tullut toiseksi yleisin
    hoidon tarpeen aiheuttaja huomattavasti harvemmin käytetyn heroiinin
    jälkeen.

     

    Kannabisongelman taustaa – miksi hoidontarve kasvaa Euroopassa?

    Euroopan kannabista käyttävissä väestöryhmissä ilmenevien ongelmien
    laajuudesta ja luonteesta ei ole vielä selvyyttä. Selvää ei ole
    myöskään se, missä määrin hoidontarpeen kasvua koskevat tilastotiedot
    heijastavat raportoinnin ja hoitoon ohjauksen käytännöissä tapahtuneita
    muutoksia eivätkä hoitoa tarvitsevien henkilöiden määrän kasvua.
    Kannabiksen käyttäjien kohtaamista ongelmista ei ole saatavilla
    järjestelmällistä ja vertailukelpoista tietoa.

    Kannabis on
    eniten käytetty laiton huume Euroopassa, mutta vain pieni osa huumetta
    käyttävistä henkilöistä hakeutuu hoitoon. Kannabis on tästä huolimatta
    useissa maissa toiseksi yleisin päähuume, jonka takia annetaan
    huumehoitoa. Erilaisista huumehoitopalveluista koottujen TDI-tietojen
    (Treatment Demand Indicator) mukaan noin 12 prosentilla kaikista
    asiakkaista ja 30 prosentilla uusista asiakkaista on päähuumeena
    kannabis.

    Useimmat kannabiksen käyttäjät tulevat hoitoon perheen ja ystävien,
    sosiaalipalvelujen tai rikosoikeusjärjestelmän ohjaamana. Kannabiksen
    käyttäjät tulevat muiden huumeiden käyttäjiä harvemmin hoitoon
    oma-aloitteisesti. Tilanne on samankaltainen Yhdysvalloissa ja
    Kanadassa, jossa marihuanaa pääasiallisena päihteenä käyttävät henkilöt
    hakeutuvat harvoin itse hoitoon.

    Asiakkaista, jotka saivat vuonna 2002 hoitoa kannabisongelmaan, vain 36
    prosenttia käytti huumetta päivittäin ja vain 17 prosenttia käytti
    kannabista useammin kuin kerran viikossa (2–6 kertaa viikossa), 15
    prosenttia käytti huumetta enintään kerran viikossa, ja 28 prosenttia
    käytti sitä satunnaisesti tai ei ollut käyttänyt sitä viimeisen
    kuukauden aikana. Hoidossa olevista opiaattien käyttäjistä sen sijaan
    84 prosenttia käyttää huumetta päivittäin.

    Lisäksi useimmat maat raportoivat, että hoidossa olevat asiakkaat,
    joiden päähuumena on kannabis, ovat usein huumeiden sekakäyttäjiä. Tämä
    saattaa johtua raportointivirheestä, jos esimerkiksi huumeiden
    sekakäyttäjät on käytännöllisyyden vuoksi kirjattu kannabiksen
    käyttäjiksi.

    Kannabista päähuumeena käyttävät asiakkaat ilmoittavat
    toissijaiseksi päihteeksi useimmiten alkoholin (32,9%) ja piristeet
    (25%), joskin jakaumassa on eroja maiden välillä. Jotkut hoidossa
    olevat kannabisasiakkaat myöntävät käyttävänsä myös injektiohuumeita,
    ja jotkut ilmoittavat käyttäneensä injektiohuumeita ainakin kerran,
    vaikka he eivät nykyään käytä muita huumeita kuin kannabista.

    Koko EU:ssa, jossa on yhteensä 301 miljoonaa 15–64-vuotiasta, päivittäisiä käyttäjiä olisi noin 3 miljoonaa.

    Kannabisriippuvuuden tai kannabiksen väärinkäytön vaikutukset
    näyttäisivät olevan lievempiä kuin muiden huumeiden. Useimmat
    kannabista runsaasti käyttävät henkilöt vaikuttavat olevan melko hyvin
    yhteiskuntaan sopeutuneita nuoria, joilla on suurempana riskinä muut
    sosiaaliset ongelmat (liikenneonnettomuudet, koulunkäynnin
    keskeytyminen tai perheen hajoaminen) kuin muu rikollinen toiminta, ja
    tämä pitäisi ottaa huomioon toimenpiteissä, jottei ongelmia tai
    syrjäytymistä pahenneta.

    Kannabiksen käyttöön on puututtu Alankomaissa perinteisesti
    henkilökohtaisella ja suoralla lähestymistavalla, jota kuvastaa hasis-
    ja marihuanaviikko (Hash and Weed Week), jolloin kannabiksen
    suurkäyttäjät pitävät ryhmätapaamisia, joissa he keskustelevat runsaan
    käytön seurauksista ja mahdollisista muutoksista käytöksessä.

    Näillä lähestymistavoilla pyritään jossain määrin paitsi ehkäisemään
    käyttöä myös vähentämään haittoja. Vaikka tupakoinnin ja hengitysteiden
    sairauksien välinen kytkös on hyvin tiedossa ja huoli runsaan
    kannabiksen käytön haitallisista terveysvaikutuksista kasvaa,
    kannabiksen käytöstä aiheutuvien haittoja vähentäviä toimenpiteitä ei
    ole kehitetty paljoakaan verrattuna muihin huumeisiin.

    Jotkin maat (Tanska, Saksa, Kreikka, Ranska, Alankomaat, Itävalta,
    Ruotsi ja Norja) ovat raportoineet kannabiksen käyttäjille
    tarkoitetuista palveluista, mutta tällaista erikoistunutta hoitoa on
    yleisesti katsoen hyvin vähän.

    Kansallisten raporttien ja TDI-tietojen pohjalta voidaan erottaa karkeasti kaksi asiakasprofiilia:

    • nuoret käyttäjät, usein opiskelijoita, jotka perhe tai koulu ohjaa
    hoitoon ja jotka käyttävät vain kannabista tai toisinaan sen lisäksi
    myös alkoholia tai piristeitä.

    • huumeiden sekakäyttäjät, jotka ovat tavallisesti edellä mainittuja
    vanhempia ja syrjäytyneempiä ja tulevat usein hoitoon
    oikeusviranomaisten tai terveys- ja sosiaalipalvelujen ohjaamina, ja
    heihin kuuluu kroonisia huumeidenkäyttäjiä.

    Lisäksi on jonkin verran näyttöä kolmannesta ryhmästä, joka tulee
    hoitoon oikeusviranomaisten ohjaamana, joka ei käytä muita huumeita ja
    joka vaikuttaisi käyttävän kannabista vain satunnaisesti.

    Tarkasteltaessa pääasiallisesti kannabikseen liittyvän hoidontarpeen
    ominaispiirteissä ajan mittaan tapahtuneita muutoksia saatavilla olevat
    tiedot viittaavat siihen, että

    • rikosoikeusjärjestelmän hoitoon ohjaamien henkilöiden määrä on joissakin maissa kasvussa

    • perheen ja muiden yhteiskunnallisten tukiverkostojen (perhe,
    ystävät, sosiaalipalvelut, koulu) hoitoon ohjaamien henkilöiden määrä
    on kasvussa

    • runsaan (päivittäisen) kannabiksen käytön osuus on kasvussa, joskin päivittäiset käyttäjät ovat yhä vähemmistönä

    • yhteiskunnalliset ja koulutukseen liittyvät ongelmat ovat joissakin
    maissa lisääntymässä, joskin tietoja on heikosti saatavilla tällä
    alalla.

    Hoidontarpeen lisääntymistä tarkasteltaessa ilmenee, että siihen
    vaikuttaa hoitoon ohjaamisen käytäntöjen muuttuminen ja että merkittävä
    osa hoitoon ohjatuista vaikuttaisi olevan muita kuin huumeita runsaasti
    käyttäviä henkilöitä.

    Ainakin joissakin maissa hoidontarpeessa olevissa henkilöissä on
    kuitenkin huomattavan paljon niitä, jotka käyttävät kannabista
    runsaasti. Tämän ryhmän ongelmia ei vielä ymmärretä kovin hyvin, ja
    niitä on tutkittava kiireisesti. Huomio siitä, että suurin osa hyvin
    nuorten hoidontarpeesta johtuu kannabiksesta, tuo esiin, että tämän
    ryhmän tarpeisiin, heidät hoitoon ohjaaviin tahoihin ja heihin
    kohdistettaviin toimenpiteisiin on kiinnitettävä erityistä huomiota.

    Kielillä puhumista ja metadonia

    Eli lyhyesti huumehysterian takia hoitoon hyysätään paljon sellaista
    porukkaa, jotka eivät hoitoa tarvitsisi, ja huumepolitiikan
    vääristymien takia muista ongelmista kuten työttömyydestä kärsiviä
    nuoria luokitellaan kannabisongelmaisiksi. Toisaalta paljon hoitoa
    tarvitsevia ihmisiä jää kaiken hoidon ulkopuolelle, koska nykyiset
    hoitojärjestelmät koetaan asiantuntemattomina, jopa törkeinä
    asenteiltaan ja moraaliltaan, eivätkä sosiaali- ja terveysviranomaiset
    edes tiedä ongelman tämän puolen laajuutta eikä luonnetta. Ongelmahan
    on se, että huumepolitiikan takia kaikki huumeet on niputettu yhteen ja
    näin on käynyt myös ongelmille. Kun sitten hoidon tarjonta ulottuu
    kielillä puhumisesta metadonhoitoon, ei ole ihme jos vakiintuneet
    pössöttelijät karttavat hoitoon hakeutumista.

    EMCDDA:n
    raportissa suoritettu kannabisongelman kartoitus on uraa uurtavaa. Mm.
    meillä Suomessa huumepolitiikassa ja huumevalistuksessa on
    tarkoitushakuisesti sekoitettu piikit, piiput ja pillerit, jotta asia
    vaikuttaisi mahdollisimman ongelmalliselta, mikä näkyy edelleen
    suomalaisten tiedotusvälineiden uutisoinnissa.

    Pelkästään tämä suomalainen inttäminen terminologiasta, eli saako
    käyttää termejä väärin- ja viihdekäyttö rinnakkain, kertoo siitä,
    kuinka kaukana huumepolitiikka ja huumeiden käyttö ovat toisistaan.
    Käyttäjät ovat lähinnä vieraantuneita tästä eikä siis ihme, että
    "huumeongelma" kasvaa joka vuosi.

    Jo kannabisongelmista kertovan luvun alku kertoo siitä, mikä
    huumepolitiikassa on ongelma: kannabis ei todellakaan ole peräisin
    Keski-Amerikasta kuten suomennos väittää. Ongelma on se, että alalla on
    harvinaisen vähän ihmisiä, jotka todella tietävät kannabiksesta. Tämä
    johtuu taas siitä, että kieltolakiorganisaatiossa työskentelevä ei saa
    tietää liian paljoa. Muuten hän voi alkaa vaikuttaa epäilyttävältä,
    vihollisen leiriin kuuluvalta.

    Meriläisen oikeudenkäynti toi jälleen kerran esille sen, että
    kannabiksesta ei voida puhua rehellisesti ennen kuin sen käyttö on
    laillista. Niin kauan kuin kannabiksen käyttö on laitonta, ei voida
    odottaa avointa keskustelua kannabiksen käytön haitoista.

    HS:n otsikointi 26.11. huumeraportista antaa ymmärtää, että
    kannabisalakulttuuri nousee valtakulttuuriin täälläkin. Pössyttelijä on
    OK vastine vanhoille huumeiden väärinkäyttäjälle tai narkomaanille –
    kunnes korvautuu uudella sihautuskulttuurin termillä. Mutta näiden
    kolmen miljoonan kokopäiväisen pössyttelijän lisäksi jopa joka viides
    eurooppalainen on pössö, ainakin kerran elämässään kannabista
    kokeillut. Ja tuo määrä vain kasvaa, koska kannabikseen ei kuole.