Lähde: Kumppani 2/95 (julkaisija Kehitysyhteistyön Palvelukeskus)
Intiassa törmää kannabikseen kaikkialla. Sitä käytetään pääasiallisesti kolmessa muodossa, joita kutsutaan nimityksillä 
bhang, ganja sekä charas. Bhang ja ganja sisältävät kasvin eri osia kuivattuina, kun taas voimakkain kannabistuote charas valmistetaan kasvin tuottamasta pihkamaisesta eritteestä. Vaikka Intian länsimaistunut keskiluokka pistäytyy suurkaupungeissa töiden jälkeen oluella ja maaseudulla juodaan itse valmistettua palmuviinaa, suuri määrä intialaisia mietiskelee, rentoutuu tai lääkitsee itseään perinteisten kannabistuotteiden avulla.
Kannabiksen käytöllä on Intiassa ikivanhat perinteet. Vanhimmat tekstimaininnat kannabiksesta löytyvät hindujen pyhistä Veda-kirjoituksista. Yksi neljästä Vedasta, Atharvaveda, mainitsee tätä kasvia käytetyn uskonnollisena sakramenttina noin 3000 vuotta sitten. Nykyisin hindut pitävät kannabista yleisesti pyhänä kasvina ja yhdistävät sen kiinteästi yhteen heidän kolmesta tärkeimmästä jumalastaan, Sivaan, samanaikaisesti luojaksi sekä tuhoajaksi sanottuun jumalaan. Bhang on hindumytologiassa usein askeetin hahmossa esiintyvän Sivan lempikasvi, jota hän myös itse mielellään nauttii.
Kannabista pidetään myös onnea tuottavana kasvina. Bhangia mukanaan kuljettavan miehen tapaaminen tai hänestä unen näkeminen voi olla intialaisessa kansanuskossa onnea tuottava enne. Joillakin seuduilla bhang on osa häärituaaleja. Jos bhangia ei häissä tarjota, voivat pahat henget karata vastanaineiden kimppuun. Myös muihin uskontokuntiin kuuluvat intialaiset käyttävät kannabista, mutta hinduille sen uskonnollinen merkitys lienee tärkein.
Intiassa hyvin suosituissa, perinteisen hindulaisen ayurvedisen lääketieteen ohjeiden mukaan valmistetuissa, usein erilaisiin yrtteihin pohjautuvissa lääkkeissä on kannabista käytetty menestyksellä jo vuosisatojen ajan hoitamaan lukuisia sekä ihmisten että eläinten sairauksia. Myös vanhukset käyttävät bhangia kotirohtona vanhuudenoireisiin.
Intian lukuisissa uskonnollisesti merkittävissä kaupungeissa Siva-jumalaa seuraavat hindujen pyhät miehet, sadhuiksi kutsutut askeetit, kokoontuvat yhteen polttamaan ganjaa tai charasia ja resitoimaan mantrojaan. Näin tehdessään nämä maallisesta elämästä luopuneet pyhät miehet seuraavat Sivan myyttistä esimerkkiä. Nämä sadat tuhannet eri puolilla maata vaeltavat tai erakoiksi eristäytyneet, uskonnollisen askeesinsa vuoksi kansan parissa arvostusta nauttivat sadhut katsovat kannabiksen olevan olennainen osa heidän harjoittamaansa meditaatiota.
Sadhut pyrkivät tämän psykoaktiivisesti vaikuttavan kasvin avulla tyhjentämään tajuntansa aistimaailman häiritsevistä tekijöistä saavuttaakseen eräänlaisen sisäänpäin kääntyneen tiedostamattomuuden tilan. Näin sadhut pystyvät kokemaan voimakkaan yhteyden korkeimman voiman kanssa, rikkomaan oman egonsa harhan keskittymällä vain jumalaan ja tulemalla yhdeksi tämän kanssa. Tämä onkin meditaation korkein tavoite. Kannabistuotteiden käyttö auttaa näitä Sivalle elämänsä omistaneita uskonnollisia maankiertäjiä sietämään paremmin myös askeettielämän ikäviä varjopuolia: nälkää, vilua ja fyysistä rasitusta. Kannabista käyttävän vaeltavan sadhun saapuessa uuteen kylään hänen seuransa on usein ainakin kylän miesväelle erityisen mieluisa.
Myös monet maallikot kokoontuvat eri puolilla maata auringon laskiessa perinteisiin bhajaneihin, tilaisuuksiin, joissa kylän miehet nauttivat kannabista ja soittavat ja laulavat uskonnollisia, usein juuri Sivalle omistettuja hymnejä. Bhangia ja ganjaa käytetään myös useiden eri uskonnollisten festivaalien aikana sekä temppeleissä että kaduilla. Tällainen festivaali on esimerkiksi helmi-maaliskuussa vietettävä sivaratri. Juhlayönä saatetaan Sivalle omistetuissa temppeleissä kaataa bhangia sisältävää nestettä sivalingan, sivaa symbolisoivan falloksen päälle läpi yön.
Lukemattomat pienet kauppakojut hindujen pyhän Ganges-virran varrella sijaitsevissa kylissä ja kaupungeissa myyvät bhangia eri muodoissa. Uttar Pradeshissa ja Orissassa on jopa osavaltion hallituksen ylläpitämiä bhangkauppoja. Kesäkuukausien auringonpaahde nostaa Intiassa lämpötilan useilla seuduilla yli 40 asteen. Kuumuuden käydessä lähes sietämättömäksi bhangkauppiaat valmistavat asiakkailleen erilaisia virkistäviä juomia.
Maidosta tai jugurtista, vaikkapa manteleista ja erilaisista kuivatuista hedelmistä tehtyyn juomaan lisätään mausteeksi usein erilaisia pippureita. Lopuksi juomaan sekoitetaan haluttu määrä kuivattuja ja hienoksi jauhettuja hampun lehtiä tai kukintoja. Kyseessä on juoma, jonka katsotaan olevan koko perheen käyttöön sovelias, joskin naisille ja lapsille valmistetaan usein vähemmän bhangia sisältävä sekoitus.
Professori J.N.Tiwari Varanasin hinduyliopiston Intian historian, kulttuurin ja arkeologian laitokselta kertoo näiden juomien suosion olevan suurin juuri kuumana vuodenaikana ja nauttivansa niitä silloin tällöin itsekin raskaiden luentojen jälkeen. ’Bhangin käyttö onj täällä Varanasissa yleistä lähes kaikkien väestöryhmien keskuudessa. Juomat, joihin on lisätty bhangia, ovat kohtuudella nautittuina hyvin yleisiä ja suosittuja piristeitä. Juomien suosiota lisää vielä se, että ne ovat usein pullotettuja virvoitusjuomia edullisempia.
Samuli Kunttu
Kirjoittaja on uskontotieteilijä, joka valmistelee aiheesta gradua
