Kategoria: Uutiset

  • Entäpä jos kannabis parantaa syövän?

    Lähde: ENCOD, Huffington Post 12.9.2010
    http://www.encod.org/info/WHAT-IF-CANNABIS-CURED-CANCER,2643.html
    Dokumentti kannabiksen syöpää parantavista ominaisuuksista:
    http://www.encod.org/info/WHAT-IF-CANNABIS-CURED-CANCER.html
    Dokumentin "What if Cannabis Cured Cancer" traileri:
    http://www.imdb.com/video/wab/vi1585579545/

    Kirja "Integrative Oncology", jossa luku kannabiksesta ja syövästä:
    http://www.drweil.com/drw/u/ART03060/Treating-Cancer-With-Integrative-Medicine.html

    Jos amerikkalainen lääkäri 1800-luvulta astuisi aikakoneeseen ja
    ilmestyisi tänne vuonna 2010, olisi hän shokissa siitä
    lääkepaljoudesta, mitä nykyajan lääkärit käyttävät. Mutta hänen
    ihmetellessään tätä valikoimaa (ja ihmetellessä kuten minäkin, että
    ovatko ne kaikki tarpeen), hän huomaisi pian yllättävän puutteen ja
    kysyisi: ”Missä onkaan cannabis indica?”

    Eikä ihme, tämä onneton kaveri tuntisi olonsa avuttomaksi ilman sitä.
    Hänen aikanaan synnytystuskat, astma, hermostohäiriöt, jopa
    koliikkivauvat jne. hoidettiin cannabis indicalla, ”Intian hampulla”.
    Ainakin sata tuolloin julkaistua tieteellistä tutkimusta puolsi sen
    käyttöä.

    Sitten vuonna 1937 Marihuana Tax Act teki kannabiksen hallussapidon ja
    kaupan laittomaksi USA:ssa paitsi joitakin lääkinnällisiä ja teollisia
    tarkoituksia varten ja silloin raskaasti verotettuna. Lainsäätäjät
    aloittivat pitkän prosessin kannabiksen julistamiseksi kokonaan
    laittomaksi. Monet historioitsijat ovat tutkineet tätä Amerikan
    lainsäädännön ikävää jaksoa sekä niitä epäilyttäviä todisteita
    kannabisriippuvuudesta ja sen aiheuttamasta väkivaltaisesta
    käyttäytymisestä, joilla varmistettiin lain läpimeno. Preston Peetin
    kirja "Under the Influence: The Disinformation Guide to Drugs" kertoo
    vakuuttavasti, kuinka lain todellinen tarkoitus oli lopettaa
    hampputeollisuus, mikä teki synteettisistä kuiduista kalliimpia
    hyödyttäen teollisuudenomistajia, joilla oli niiden patentit.

    Lääkärinä ja botanistina olen aina yrittänyt suodattaa pois sen
    kulttuurikohinan, mikä ympäröi kannabista ja tarkastella sitä ilman
    intohimoja kasvina, jonka bioaktiivisuus ihmisessä voisi olla
    lääkinnällisesti arvokas. Mitä se tarjoaa tästä näkökulmasta?

    Todella paljon kuten viime aikoina on käynyt ilmi. Kannabiksen
    lääkinnällinen käyttö on kokenut uudelleen syntymisen. Viime vuosina
    tutkimus on osoittanut sillä olevan paljon mahdollisuuksia hoitaa
    pahoinvointia, oksentamista, kuukautisoireita, unettomuutta,
    migreeniä, MS-tautia, selkäydinvammoja, alkoholismia,
    verisuonitauteja, astmaa, kaksisuuntaista mielialahäiriötä,
    masennusta, Huntingtonin ja Parkisonin tauteja, sirppisoluanemiaa,
    uniapneaa, Alzheimerin tautia ja anoreksiaa.

    Mielenkiintoisimpana kaikista kannabinoideilla voi olla tärkeä osa
    syövän hoidossa ja ehkäisyssä. Joukko tutkimuksia on osoittanut, että
    kannabinoideilla voidaan ehkäistä syöpäkasvaimen kasvua laboratorion
    eläinmallikokeissa. Osin tämä johtuu uusien verisuonten kasvun
    ehkäisemisestä. Lisäksi kannabinoidit näyttävät voivan tuhota
    kasvaimia vaikuttamatta ympärillä oleviin normaaleihin soluihin. Jos
    nämä tutkimustulokset pitävät paikkansa tutkimuksen edistyessä,
    kannabinoideilla on suuri etu verrattuna perinteisiin
    kemoterapialääkkeisiin siinä, että nämä usein tuhoavat yhtä hyvin
    normaaleja soluja kuin syöpäsoluja.

    Jo vuonna 1975 tutkijat raportoivat, että kannabinoidit ehkäisivät
    tiettyjen keuhkosyöpätyyppien kasvainten kasvua koeputkissa sekä
    hiirillä. Siitä saakka laboratoriotutkimukset ovat osoittaneet
    kannabinoidien vaikuttavan aivokasvaimiin, kilpirauhassyöpään,
    leukemiaan sekä mm. iho-, rinta-, vatsa-, paksunsuolen ja
    eturauhassyöpiin.

    Tällä hetkellä ainoat ihmisillä tehdyt kannabinoidikokeet syöpää
    vastaan on tehty Espanjassa ja ne oli suunniteltu määrittämään hoidon
    turvallisuus eikä  sen tehokkuus. Ihmiskokeissa ensimmäisen asteen
    tutkimukset keskittyvät uuden lääkkeen turvallisuuteen ja oikean
    annoksen hakemiseen. Vuonna 2006 uutisoidussa espanjalaisessa
    tutkimuksessa lääke annosteltiin suoraan potilaiden aivoissa oleviin
    kasvaimiin. Tutkimus varmisti annoksen turvallisuuden ja osoitti
    lääkkeen vähentävän kasvaimen kasvua ainakin kahdella potilaalla
    yhdeksästä.

    Ei ole selvää saadaanko marihuanaa polttamalla riittävän korkea
    lääkepitoisuus veressä syövän tuhoamiseksi. Tarvitaan lisää tutkimusta
    ihmisillä ja myös tutkimuksia parhaan annostelutavan löytämiseksi.

    Jos haluat oppia lisää aiheesta, voin suositella loistavaa dokumenttia
    aiheesta "What if Cannabis Cured Cancer", jonka on ohjannut Len
    Richmond ja jossa kerrotaan viimeisten vuosien tutkimuslöydöistä.
    Suurin osa lääkäreistä ei tiedä tästä ja sen vaikutuksista syövän
    hoitoon ja ehkäisyyn. Tämä dokumentti antaa hyvät todisteet siitä,
    kuinka nykyinen kannabispolitiikka aiheuttaa haittaa.

    Toinen luotettava tiedonlähde on syöpätutkija Donald I. Abramsin
    kirjassa "Integrative Oncology" (Oxford University Press, 2009) oleva
    luku kannabinoideista ja syövästä. Yli 70 vuoden disinformaation
    jälkeen olen ilahtunut siitä, että saamme tutkittua tietoa tämän
    luonnon lääkeaineen valtavista lääkinnällisistä mahdollisuuksista.

    Artikkelin kirjoittaja, Andrew T. Weil, valittiin vuonna 1997 Time
    lehdessä yhdeksi 25:stä USA:n vaikutusvaltaisimmasta henkilöistä ja
    vuonna 2005 sama lehti julisti hänet yhdeksi sadasta maailman
    vaikutusvaltaisimmasta henkilöstä. Tämä on aika paljon sanottu
    ihmisestä, jonka elämän johtolankana on yhtenäinen lääketiede eli ns.
    vaihtoehtoisen ja koululääketieteen yhdistäminen. Tohtori Weil perusti
    Arizona Center for Integrative Medicine -keskuksen ja johtaa sitä
    edelleen sekä toimittaa omaa sivustoaan http://www.DrWeil.com.

  • Kalifornia äänestää kannabiksen laillistamisesta 2. marraskuuta

    Lähde: Norml

    http://blog.norml.org/2010/09/03/latest-california-crime-stats-emphasize-need-to-pass-prop-19/
    http://blog.norml.org/2010/09/16/big-alcohol-backs-no-on-prop-19-campaign/
    http://blog.norml.org/2010/09/12/proposition-19-is-no-threat-to-workplace-safety/
    Kampanjasivut:
    http://yeson19.com/
    Videoita:

    http://yeson19.com/node/type/video

    Radio 4.20:

    http://stash.norml.org/californias-prop-19-a-word-for-word-analysis

    USA:n rikostilastojen mukaan Kaliforniassa tehtiin vuonna 2009 yhtä
    paljon kannabispidätyksiä kuin ennätysvuonna 2008. Vuodesta 2008
    vuoden 2010 alkuun Kaliforniassa annettiin 122 500 syytettä unssia
    pienemmän marihuanamäärän hallussapidosta muuhun kuin lääkinnällisiin
    tarkoituksiin. Kaikissa näissä tapauksissa ihmisten piti mennä
    oikeuteen, maksaa oikeudenkäyntikulut, maksaa pikasakko ja he
    joutuivat joko huumehoitoon tai saivat väliaikaisen merkinnän (kaksi
    vuotta) rikosrekisteriin. Lisäksi heiltä takavarikoitiin kannabis.

    Näiden lisäksi tulee vielä 34 000 rikossyytettä, joihin kuuluu jopa
    yhden kannabiskasvin kasvattaminen muuhun kuin lääkinnälliseen
    käyttöön tai minkä tahansa määrän myyminen muuhun kuin lääkinnälliseen
    käyttöön (rangaistavaa jopa neljän vuoden vankeudella).

    Proposition 19 lakialoitteen hyväksyminen tulevissa vaaleissa
    marraskuussa tekee lailliseksi aikuiselle ihmiselle pitää hallussaan
    kannabista aina yhteen unssiin asti sekä kannabiksen kasvattamisen 25
    neliöjalan alueella (reilu 2 neliömetriä). Toisin sanoen se lopettaisi
    kymmenien tuhansien kalifornialaisten rikossyytteet. Se suojaisi
    lailla ne 3,3 miljoonaa kalifornialaista, jotka käyttävät kannabista
    muuhun kuin lääkinnälliseen käyttötarkoitukseen. Vain noin 200 000
    kalifornialaista saa tällä hetkellä kannabista lääkärin reseptillä.
    Tämän takia NORML kannattaa lakialoitetta.

    Mikä ero on dekriminalisoimisella ja laillistamisella?

    Dekriminalisoinnin käsite tuli muotiin vuonna 1972 kun presidentti
    Nixonin asettama ns. Schaferin komitea suositteli sitä
    kannabispolitiikan muodoksi. Heidän ehdotuksensa kongressille oli
    korvata kriminaalirangaistukset aikuisen ihmisen kannabiksen
    hallussapidosta hallinnollisilla rangaistuksilla kuten sakoilla –
    mutta pitää itse tuote ja sen jälleenmyynti sekä tuotanto laittomana.

    NORML edelleen kannattaa dekriminalisointia väliaikaisena
    toimenpiteenä. Me rohkaisemme kalifornialaisia pitämään yhteyttä
    kuvernööriin ja kannattamaan lakialoitetta, jolla aikuisen ihmisen
    kannabiksen hallussapidosta annettaisiin korkeintaan huomautus
    (Kalifornian senaatin lakialoite 1449).

    Mutta sellainen politiikka, joka määrää kannabiksen edelleen
    laittomaksi tuotteeksi, on riittämätön, koska se sallii valtiovallan
    käyttää väkivaltaa kyseisen tuotteen takavarikoimisessa. Tämän takia
    jopa niillä alueilla, joissa kannabiksen hallussapito on
    dekriminalisoitu, saamme todistaa poliisin kauheaa väkivaltaa
    kannabiksen käyttäjiä kohtaan.

    Tämän vastakohtana kannabiksen ottaminen pois koko rikoslaista ei ole
    dekriminalisointia. Aikaisemmissa artikkeleissa on otettu esimerkiksi
    tomaatti, jota ei ole dekriminalisoitu. Ne ovat laillisia ja siten
    niitä valvotaan ja verotetaan silloin, kun niitä kasvatetaan
    kaupallisiin tarkoituksiin ja myydään vähittäiskaupassa.

    Tuskin kukaan väittää, että päivänkakkarat ovat ei-kriminalisoituja
    mutta silti ne eivät ole hallituksen verottamia eikä valvomia. Mutta
    päivänkakkarat eivät ole avoimilla markkinoilla myytäviä ja ostettavia
    tuotteita. Päivänkakkarat kasvavat maassa kuten marihuana. Mutta niin
    tekee vehnä, jonka kauppaa valtio valvoo hyvin tarkasti. On siis
    täysin epärealistista, että kannabiksen kaltaista tuotetta, jota
    kymmenet miljoonat amerikkalaiset käyttävät ja ostavat, voitaisiin
    käsitellä kuin päivänkakkaraa.

    Proposition 19:n arvostelijoiden on hullua vaatia, että kannabista
    käsiteltäisiin ”laillisesti” mutta samalla vaatia, ettei sitä
    valvottaisi lainkaan, koska tosiasia on, että kaikkia laillisia
    tuotteita valvotaan jollakin tavalla ja verotetaan.

    Kysymys on siitä, millainen on suositeltava politiikka aikuisen
    ihmisen kannabiksen käyttöön. Nyt valtiolla on valta aseella uhaten
    takavarikoida aikuisen ihmisen hallussaan pitämä kannabis, jopa kotona
    oman yksityisyyden suojassa, ja asettaa tämä ihminen rikossyytteeseen
    ja antaa hänelle rikosrekisterimerkintä jos hänen kannabiksen käyttö
    ei ole lääkinnällinen. Proposition 19:n mukaan henkilö ei enää saa
    rikosoikeudellisia rangaistuksia yksityisestä käytöstä kunhan tämä
    yksityinen käyttö rajoittuu hallussapitoon ja kasvatukseen tietyissä
    rajoissa.

    Ketkä vastustaa lakialoitetta?

    Kalifornian päihdemyyjät, California Beer & Beverage Distributors,
    ovat näkyvästi vastustaneet kaikkia kannabiksen lakimuutoksia. He
    lahjoittivat 10 000 $ Public Safety First -ryhmälle, joka vastustaa
    lakialoitetta 19. Tämä on kolmanneksi suurin lahjoitus Kalifornian
    poliisipäällystöliiton (30 000 $) ja Kalifornian huumepoliisiliiton
    (20 000 $) lahjoitusten jälkeen. Viikko sitten lakialoitteen
    kannattajat olivat saaneet paljon enemmän lahjoituksia kuin vastustava
    järjestö (5 : 1), jolla oli kasassa vain 61 000$, mistä vain yksi oli
    kansalaisen antama lahjoitus. Sopisikin kysyä, miksi Public Safety
    First -järjestö voi hyväksyä lahjoituksen sellaisen kaman kauppiailta,
    mikä on vastuussa suuresta osasta yleisen turvallisuuden (public
    safety) kustannuksista?

    Tämä ei ole ainut kerta, jolloin California Beer & Beverage
    Distributors on käyttänyt alkoholivoittojaan vastustamaan huumelakien
    muutosta Kaliforniassa. Vuonna 2008 päihdelobby lahjoitti paljon
    suuremman summan, 100 000$, lakialoite 5:n mitätöimiseksi – sen
    tarkoitus oli lieventää ei-väkivaltaisista kannabiksen
    hallussapitotapauksista langetettavia rangaistuksia. Lakialoite hävisi
    40 – 60. Alkoholilobby pelkää sitä päivää, jolloin sen täytyy
    kilpailla luonnontuotteen kanssa, joka on turvallinen, myrkytön eikä
    aiheuta krapulaa.

    Kannabisaktivistit ovat tiivistäneet lakialoitteen vastustuksen: ”Jos
    olet lakialoitetta vastaan, olet narkomaanien, kartellien, sheriffien
    ja viinateollisuuden puolella”.

    Alkoholilobbyn kampanja levittää juttua, että lakialoitteen tultua
    hyväksytyksi työnantajien pitää sietää työntekijöitään paukuissa, ja
    he ovat luoneet väitteen, että ”Kalifornia ei enää tarvitse toista
    laillista mieleen vaikuttavaa ainetta”. Alkoholi aiheuttaa
    Kalifornialle 38 mrd$:n kustannukset joka vuosi ensiapukäynteinä,
    pidätyksinä jne. Alkoholiin liittyvät sairaudet aiheuttavat 3500
    kuolemaa vuosittain ja yli 109 000 alkoholin käyttöön liittyvää
    vammaa. Kannabis aiheutti vuonna 181 ensiapukäyntiä puolueettoman RAND
    ajatushautomon tutkimuksen mukaan huolimatta siitä, että neljä
    miljoonaa kalifornialaista käyttää sitä kuukausittain.

    Law Enforcement Against Prohibition, Leap, -järjestön edustajan,
    eläkkeelle jääneen tuomari James Grayn mielestä päihdelobbyn päätös on
    taloudellinen. Tämä päätös on seurausta siitä, että tupakka- ja
    alkoholiteollisuus auttoivat luomaan johtavan huumesotaryhmän
    Partnership For a Drug-Free American.

    ”Oli viisas teko oman tuotteensa kaupan kannalta pitää pystyssä
    erottelu lailliseen ja laittomaan tuotteeseen”, hän sanoo. ”He
    suojelevat omia kaupallisia etujaan.”

    Proposition 19 ei ole uhka työpaikkaturvallisuudelle

    Kannabiksen laillistamista vastustavat valittavat, että Proposition 19
    vaarantaa työpaikkojen turvallisuuden. Jotkin työnantajat väittävät,
    että Proposition 19 sisältää ehdon, jonka mukaan työntekijät olisivat
    suojattu syrjinnältä sen perusteella, että he aikuisina ihmisinä
    käyttävät yksityisesti kannabista. Tämä asia on kuitenkin otettu
    huomioon varauksessa, jossa turvataan ”työnantajan oikeus kiinnittää
    huomiota sellaiseen kannabiksen käyttöön, joka todella heikentää
    työsuoritusta”.

    Miksi sitten Proposition 19 olisi ongelma työnantajille? Koska he
    haluavat testata työntekijöitään sellaisesta käytöksestä, mikä ei
    vaikuta heidän työsuoritukseen, käyttämällä virtsatestiä, mikä on
    epätarkka.

    Yleisen käsityksen vastaisesti virtsatesti ei mittaa kannabiksen
    aktiivista vaikutusta kehossa vaan ei-aktiivista hajoamistuotetta,
    joka voi pysyä kehossa päiviä tai viikkoja sen jälkeen kun kannabiksen
    työtä huonontavat vaikutukset ovat haihtuneet. Virtsatestit
    paljastavat kaikista harmittomimman viikonloppupössyttelyn kun taas
    kaikista merkittävimmän huumeiden väärinkäytön muodon eli alkoholin
    käytön ne sivuuttavat.

    Virtsatesti on siksi hyvin epäluotettava työkyvyn mittari.
    Todellisuudessa on mahdollista olla paukuissa kuin ankka ja silti
    läpäistä virtsatesti, koska kannabis näkyy virtsassa vasta tunteja
    käytön jälkeen. Tällaiset ongelmat voidaan välttää tarkemmilla
    menetelmillä, kuten verikokeella tai päihtymistä testaavilla
    menetelmillä, joita poliisi käyttää tieliikenteen seuraamisessa.

    Mutta eivätkö virtatestit auta työpaikkaturvallisuuden
    ylläpitämisessä? Tästä ei löydy tieteellistä tutkimusta. Virtsatestit
    eivät ole käyneet läpi USA:n lääkevalvontaviranomaisten, FDA:n,
    turvallisuus- ja tehokkuustutkimuksia, joita vaaditaan muilta
    lääkintävälineiltä tai lääkeaineilta.

    Löytyy runsaasti tutkimuksia, joissa on havaittu, että positiivisen
    testituloksen antaneet eivät ole sen enempää alttiita onnettomuuksille
    ja joissakin tapauksissa he ovat jopa turvallisempia kuin
    ei-positiiviset.

    Canadian Center for Addictions Research -tutkimuskeskuksen tuoreessa
    tutkimuskatsauksessa päädytään siihen, että ”virtsakokeilla ei ole
    osoitettu olevan merkittävää vaikutusta työpaikkavammojen eikä
    -onnettomuuksien tasoon”.

    Korkean teknologian yritysten huumetestauksia tutkittaessa huomattiin
    niiden liittyvän tuottavuuden laskuun, koska ne laskevat
    työntekijöiden moraalia ja luottamusta. Huumeiden virtsatestaus voi
    olla merkki huonosta hallinnosta suurissa yrityksissä, joissa
    työntekijöiden valvonta on heikkoa.

    Viime vuosiin saakka on pidetty naurettavana ehdottaa, että
    amerikkalaiset työntekijät voitaisiin pakottaa antamaan
    virtsanäytteitä osoittaakseen työkelpoisuutensa. USA on ainut
    kehittyneistä maista, jossa pidetään virtsatestausta
    rutiinitoimenpiteenä. Hollannissa, missä kannabis on laillisesti
    aikuisten ulottuvilla, ei käytetä juuri lainkaan virtsatestaamista ja
    silti työpaikkaturvallisuus on paremmalla tasolla kuin USA:ssa.

    Kannabisjäämät virtsassa eivät ole mikään uhka
    työpaikkaturvallisuudelle. Monissa tapauksissa olisi jopa
    suositeltavaa antaa työntekijän käyttää kannabista lääketarkoituksissa
    kotonaan kivun ja muiden ongelmien välttämiseksi, jotka voisivat
    heikentää työsuoritusta.

    On tietenkin olemassa tilanteita, joissa huumetestaus on
    käyttökelpoista työpaikkaturvallisuuden suojaamiseksi. Proposition 19
    erityisesti sallii tämän. Missään tapauksessa Proposition 19 ei kumoa
    olemassa olevia liittovaltion lakeja huumetestauksesta sen enempää
    kuin Proposition 215, joka salli kannabiksen lääkekäytön.

    Yleisesti ottaen Proposition 19 hyödyttää kaikkia työntekijöitä –
    olivat he sitten kannabiksen käyttäjiä tai eivät – säästämällä heidät
    nöyryyttävältä alistumiselta tungettelevaan ja harhaan johtavaan
    virtsatestaukseen, joka ei lainkaan mittaa työkykyä.

    Kannabiksen testaaminen virtsakokein työpaikoilla
    Lähde: Testing for cannabis in the work-place: a review of the evidence.
    Addiction, Volume 105, Issue 3, pages 408–416, March 2010.
    http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1360-0443.2009.02808.x/abstract

    Canadian Center for Addictions Research teki tutkimuskatsauksen
    työpaikkojen huumetestauksesta kuluneen 20 vuoden ajalta erityisesti
    korostaen kannabiksen testaamista, koska se on eniten löydetty huume.

    Tuloksina tutkimuksesta saatiin, että (i) kannabiksen polttamisen
    vaikuttaa akuutisti suoritusta heikentävästi noin neljän tunnin ajan;
    (ii) pitkäaikainen ja runsas kannabiksen käyttö voi vaikuttaa
    älylliseen suorituskykyyn mutta on epäselvää ovatko kannabista paljon
    käyttävät merkittävä työturvariski jolleivät he käytä kannabista ennen
    työtä tai työn aikana; (iii) virtsatestit ovat huonoja mittareita ja
    niillä voidaan erityisen huonosti havaita sellaiset työntekijät, jotka
    ovat turvallisuusriski; (iv) huumetestaus liittyy positiivisten
    kannabistulosten vähenemiseen työntekijöiden keskuudessa mutta tämä ei
    välttämättä tarkoita vähemmän kannabiksen käyttäjiä; ja (v)
    virtsatesteillä ei ole osoitettu olevan merkittävää vaikutusta
    työpaikkavammautumisen tai onnettomuuksien tasoon.

    Johtopäätöksenä tutkimuksesta virtsatestejä ei voida suositella
    diagnostisena välineenä niiden työntekijöiden tunnistamiseen, jotka
    ovat riski työpaikan turvallisuudelle kannabiksen käyttönsä takia.
    THC:n testaaminen verestä voisi olla väline sellaisille työnantajille,
    jotka haluavat tunnistaa työntekijät, joiden kannabiksen käyttö
    huonontaa heidän työsuoritustaan.

     

  • Kannabis lievittää hermovaurioista kärsivien kipuja

    http://www.poliklinikka.fi/kipukanava/uutiset/0009968
    Lähde: Poliklinikka.fi 21.9.2010

    Kannabiksen lääkekäyttö on kiistelty aihe niin terveydenhuollossa kuin
    politiikassa ja lainsäädännössäkin. Kannabiksen lääkekäytön hyödyistä
    monien sairauksien hoidossa on saatu kuitenkin positiivisia
    tutkimustuloksia, joita ei saisi jättää huomiotta.

    Tuoreimmat tutkimustulokset tulevat Kanadasta, jossa kannabiksen
    lääkekäyttöä tutkittiin pienellä kroonisista neuropaattisista kivuista
    eli hermovauriokivuista kärsivien potilasryhmällä.

    McGillin yliopistossa Montrealissa tehdyn tutkimuksen mukaan
    kannabiksen poltto auttaa kroonisista neuropaattisista kivuista
    kärsiviä potilaita lievittämällä kipuja, sekä parantamalla heidän
    unensaantia ja –laatua.

    Tutkimuksessa potilaat saivat polttaa kannabista kolme kertaa päivässä
    viiden päivän ajan yhden koejakson aikana. Koejaksoja järjestettiin
    yhteensä neljä ja ne olivat kokonaisuudessaan kestoltaan 14
    vuorokautta. Potilaille annettu kannabismäärä oli alhainen (25
    milligrammaa), ja se sisälsi 0 – 9,4 prosenttia
    tetrahydrokannabinolinia (THC). Parhaat tulokset saatiin suurimmilla
    THC-määrillä jo muutamassa päivässä. Pienemmillä annoksilla
    vaikutukset eivät olleet yhtä merkittäviä.

    Tutkijoiden mukaan tutkimus on tiettävästi ensimmäinen, jossa potilaat
    ovat saaneet polttaa kannabista kotioloissa ja sen vaikutuksia on
    monitoroitu päivittäin. Tyypillisimpiä tutkimuksessa esille nousseita
    sivuoireita olivat päänsärky, kuivat silmät, kuumotuksen tunne
    neuropaattisilla kipualueilla, huimaus, puudutuksen tunne sekä yskä.

    ”Potilaat, joita me seurasimme, kärsivät kivusta, jotka olivat
    peräisin post-traumaattisista (esim. liikenneonnettomuus) tai
    leikkauksen jälkeisistä hermostovaurioista, ja heitä ei oltu hoidettu
    standardimenetelmillä. Tämänkaltaista kipua esiintyy (potilailla)
    säännöllisemmin kuin ihmiset usein ymmärtävät, ja sen hoitoon ei ole
    kuin muutamia toimivia keinoja. Tämänkaltaisille potilaille
    lääkekannabiksen käyttö voi joskus olla heidän viimeinen toivo”,
    tutkimusta johtanut Mark Ware toteaa.

    Waren mukaan hänen tutkimuksensa onkin yksi askel eteenpäin, koska se
    osoittaa jo pienillä kannabisannoksilla ja lyhyessä ajassa voivan
    saavuttaa kipua lievittäviä vaikutuksia kroonisista neuropaattisista
    kivuista kärsivien keskuudessa.

    Tästä huolimatta Waren mukaan on tärkeää selvittää jatkotutkimuksilla
    pidemmällä aikavälillä ja suuremmilla annoksilla lääkekannabiksen
    vaikutuksia ja turvallisuutta.

    Tutkimus julkaistiin Canadian Medical Association Journal-lehdessä
    elokuun lopussa.

  • Marc Emery sai tuomion mutta hänen edellinen syyttäjä tyrmää marihuanan kieltolain

    Lähde: MPP 13.9.2010
    http://blog.mpp.org/prohibition/marc-emery-goes-to-prison-while-his-former-
    prosecutor-denounces-prohibition/09132010/?utm_source=feedburner&utm_medium=feed&utm_campaign=Feed%3A+
    blogmpp+%28MPP+Blog%29

    Lisää Emeryn tuomiosta ja 18.9.2010 mielenosoituksesta:
    http://www.cannabisculture.com/v2/content/2010/09/10/Prince-Pot-Marc-
    Emery-Sentenced-Five-Years-US-Prison

    McKayn kolumni:
    http://seattletimes.nwsource.com/html/opinion/2012804422_guest05mckay.html

    Seattlessa liittovaltion tuomari langetti Marc Emerylle viiden vuoden
    tuomion Emeryn tunnustettua toukokuussa syyllisyytensä salaliittoon
    marihuanan tuottamiseksi. Vuosia hän pyöritti siemenkauppaa
    lahjoittaakseen suurimman osan tuotoista marihuanapolitiikan
    muuttamiseksi. Tämän takia moni on pitänyt USA:n
    lainvalvontaviranomaisten toimintaa puhtaasti poliittisena, minkä
    virkamiehet jyrkästi kiistävät.

    Mutta vuonna 2005 silloinen DEA:n johtaja kuulutti Emeryn pidätyksen
    olevan ”merkittävä isku” marihuanan kieltolain kumoamista ajavalle
    liikkeelle kertoen, että ”satoja tuhansia dollareita Emeryn
    laittomasti hankittuja dollareita tiedetään ohjatun marihuanan
    laillistamisliikkeille USA:ssa ja Kanadassa. Huumeiden
    laillistajalobbylla on nyt yksi rahasampo (pot of money) vähemmän.”
    Tällainen lausunto tarjoaa näkymän siihen, miksi USA:n virkamiehet
    ovat kuluttaneet niin paljon resurssejaan Emeryn jahtaamiseen ja
    luovuttamiseen vuosien mittaan.

    Mutta tämä on jo vanha uutinen eikä yllätä. Sen sijaan kulmakarvat
    kohosivat Emeryä ensimmäisen kerran syyttäneen USA:n liittovaltion
    syyttäjän John McKayn kolumni. Seattle Times -lehdessä kirjoittanut
    McKay kertoo marihuanan kieltolain epäonnistuneen, perustuvan ”vääriin
    lääketieteellisiin oletuksiin” ja että nyt tarvitaan uusi,
    tieteellisesti perusteltu lähestymistapa marihuanapolitiikkaan.

    ”Emeryn syyttäjänä ja entisenä liittovaltion lainvalvontaviranomaisena
    en pelkää sanoa nyt julkisuuteen sitä, minkä moni työtovereistani
    tietää totuudeksi: meidän harjoittamamme marihuanapolitiikka on
    vaarallista ja väärin ja se tulisi muuttaa lainsäädäntöteitse, jotta
    voisimme paremmin huolehtia yleisestä turvallisuudesta. Meidän tulee
    vakavasti harkita marihuanateollisuuden säätelyä ja verottamista.”

    Eikö tämä ole jo riittävä todiste poliittisen ilmapiirin muutoksesta
    marihuanapolitiikan ympärillä?

    Nykyinen Seattlen yliopiston lakitieteen professori Mckay ei omien
    sanojensa mukaan edusta kuitenkaan kovin liberaalia linjaa ja pitää
    mm. Emeryä yhtenä kannabista käyttävistä idiooteista. Mutta hän tuo
    reilusti esille, että se 1930-luvulla luotu kannabiksen
    kieltolakimalli oli ”overkill”. USA:n hegemonisen aseman myötä
    mallista tuli kansainvälinen kannabiksen kieltolaki.

    McKay tuo esille kieltolain negatiivisimman vaikutuksen eli suuren ja
    koko ajan kasvavan väestönosan kriminalisoiminen yhteiskunnan
    ulkopuolelle. Tällainen kehitys luo yhteiskuntaan turvallisuusriskejä.

    McKay ehdottaa vahvaa keskusjohtoista sääntelymallia, jossa
    kannabiksen vahvuutta rajoitettaisiin ja tietenkin säädettäisiin
    ikärajat, kriminalisoitaisiin alaikäisten ja auton ym. kuljettajien
    kannabiksen käyttö. McKay visio vielä sitäkin aikaa, jolloin kannabis
    on laillista mutta laittoman kaupan ympärille rakentuneita
    järjestäytyneen rikollisuuden rippeitä täytyy häätää pois.

  • Wienin julistus: huumepolitiikan tulee perustua tieteelliseen näyttöön

     
    Lähde: Lancet 31.7.2010, Ottawa Citizen 26.7.2010, EMCDDA, Transform,
    ENCOD, ICSDP, IDPC
    Julistuksen kotisivut:
    http://www.viennadeclaration.com/

    Lancet vaatii ilmaisen rekisteröitymisen:
    http://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736(10)60958-0/fulltext
    http://www.encod.org/info/WHY-OUR-DRUG-POLICY-IS.html
    http://www.emcdda.europa.eu/events/aids2010
    http://www.encod.org/info/The-Vienna-Declaration-A-Global.html
    http://transform-drugs.blogspot.com/2010/07/georgia-becomes-first-country-to-sign.html
    http://www.icsdp.org/whatyoucando/theviennadeclaration.aspx
    http://www.idpc.net/alerts/sign-vienna-declaration

    The Lancet lehdessä julkaistiin 18:nen kansainvälisen AIDS
    konferenssin virallinen kannanotto The Vienna Declaration, Wienin
    julistus, jonka on laatinut kansainvälinen joukko terveysalan
    ammattilaisia ja jonka jo tuhannet ihmiset ovat allekirjoittaneet,
    joukossa Nobel-palkittuja, eri maiden presidenttejä sekä muita
    huomattavia henkilöitä ja järjestöjä.

    Kyseessä on AIDS konferenssin julkaisema kannanotto mutta sen
    sisällöllä paljon merkitystä kaikille ihmisille. Tässä muutamia siinä
    esitettyjä vaatimuksia:

    – Huumeiden käyttäjien kriminalisointi pahentaa HIV epidemiaa ja on
    aiheuttanut valtavia terveydellisiä ja sosiaalisia haittoja.

    – Ei löydy minkäänlaisia todisteita siitä, että huumelain
    täytäntöönpanon ankaroittaminen vähentäisi huumeiden käyttöä
    mielekkäällä tavalla.

    – Näyttö siitä, että huumelain täytäntöönpano on epäonnistunut
    ehkäisemään laittomien huumeiden saatavuutta niissä yhteisöissä,
    joissa on niille kysyntää, on nyt aukotonta. Viimeisten vuosikymmenien
    aikana säännönmukaisesti huumeiden hinnat ovat laskeneet ja niiden
    puhtaus noussut – huolimatta suunnattomista resurssien sijoittamisesta
    huumelakien täytäntöönpanoon.

    – Nykyisin noudatettu politiikka on tuottanut laajat laittomat
    markkinat. Näillä markkinoilla saadut voitot ovat täysin hallitusten
    valvonnan ulkopuolella. Ne ruokkivat rikollisuutta, väkivaltaa ja
    korruptiota lukemattomissa kaupunkiyhteisöissä ja se horjuttavat
    kokonaisia valtioita kuten Kolumbiaa, Meksikoa ja Afganistania.

    – Miljardeja dollareita veronmaksajien rahoja on tuhlattu huumesotaan.
    Hallitusten tulisi tehdä läpinäkyvä tämän hetken huumepolitiikan
    tehokkuuden arviointi.

    – Tarvitsemme täydellisen politiikan suunnanmuutoksen.

    – Lopetetaan tehottomat pakkohoitoon perustuvat
    huumevieroituslaitokset, jotka rikkovat kansainvälistä
    ihmisoikeusjulistusta.

    – Tuetaan yksiselitteisesti ja rahoitetaan tuntuvasti niitä
    huumehoito- ja haittojen vähentämisohjelmia, jotka WHO ja YK ovat
    hyväksyneet.

    Vetoomuksen on allekirjoittanut jo iso joukko erilaisten
    kansalaisjärjestöjen johtajia, useat Nobel-palkinnon saajat kuten
    toinen HIV-viruksen löytäjistä ranskalainen professori Françoise
    Barré-Sinouss, Meksikon, Kolumbian ja Brasilian entiset presidentit,
    kirjailija Paul Coelho Brasiliasta ja entinen Seattlen
    poliisipäällikkö Norm Stamper.

    Kansainvälinen mielipide alkaa saada mittansa täyteen miljardien
    käyttämisestä sellaiseen kampanjaan, jonka tavoitteet ja saavutukset
    ovat joko täydellistä huijausta tai sitten täysi katastrofi, eli
    kansainväliseen huumesotaan.

    Dan Gardner kertoo artikkelissaan kahdesta historiallisesta
    huijauksesta, joilla on viety miljardeittain rahaa ja aiheutettu
    enemmän tuhoa maailmassa kuin USA:n muilla ”virallisilla sodilla”.

    Syyskuussa 1989 USA:n presidentti Bush sr. pitää televisiopuheen,
    jossa hän heilutteli katsojille pussillista crack-kokaiinia, jonka
    DEA:n agentit olivat takavarikoineet kadulla valkoista taloa
    vastapäätä. Bush julisti crack-epidemian alkaneeksi: ”Crackia on
    kaikkialla!”

    Nyt tiedämme jutun olleen lavastettu. DEA:n agentit
    olivat etsineen jotakin myymässä huumeita puistossa mutteivät
    löytäneet. Sitten he tekivät peiteoston ja houkuttelivat kauppiaan
    puistoon. Diileri oli joutunut kysymään poliisilta neuvoa paikan
    löytämiseksi.

    Tämä huijaus paljastui myöhemmin mutta sillä ei ollut enää mitään
    väliä: tiedotusvälineet pommittivat yleisöä crack-epidemialla ja
    julkinen huoli nousi. Ja kaikki tämä tapahtui samaan aikaan, kun
    huumeongelma oli kaikilla mittareilla vähenemässä. Lisäksi kokaiini
    saattoi olla USA:n tiedustelupalvelun salakuljettamaa, koska se on
    jäänyt kiinni huomattavien kokaiinierien salakuljettamisesta osana sen
    likaisia operaatioita.

    Vuonna 1998 YK kokoontui yleiskokouksen erikoisistuntoon, joka saattoi
    maailman johtajat yhteen keskustelemaan laittomista huumeista.
    Tiedotusvälineet hukuttivat jälleen kerran yleisön huumeuutisilla sekä
    YK:n virallisella tavoitteella, jonka kaikki osanottajat
    allekirjoittivat ja joka oli ”kokapensaan, kannabiskasvin ja
    oopiumunikon laittoman viljelyn hävittäminen tai merkittävä
    vähentäminen vuoteen 2008 mennessä”.

    Aikaa kului ja erityisistunto unohtui. Vuoden 2008 vierähtäessä ohi
    kokaiinin tuotanto oli noussut 20% ja oopiumin kaksinkertaistunut.
    Mutta tiedotusvälineet ohittivat tämän epäonnistumisen täysin. Miksi ?
    YK pitää suunsa kiinni aiheesta. Kuten tekevät maailman hallitukset.
    Toivottavasti nämä tahot eivät vaikenisi tästä aloitteesta.

  • Sir Ian Gilmore vaatii huumelakien uudelleen arviointia

     
    Lähde: BBC 17.8.2010
    http://www.bbc.co.uk/news/health-10990921
    Lainattu BMJ:n artikkeli:
    Stephen Rolles: An Alternative to the war on
    drugs.
    http://www.bmj.com/cgi/content/full/341/jul13_1/c3360?maxtoshow=&hits=10&RESULTFORMAT=&searchid=1&FIRSTINDEX=0&resourcetype=HWCIT

    Huumeiden käytön dekriminalisointi vähentäisi tuntuvasti rikollisuutta
    ja parantaisi terveyttä, sanoo Royal College of Physicians’in, RCP,
    kautensa lopettava johtaja Sir Ian Gilmore.

    Sir Ian Gilmore sanoo, että huumeiden käyttöä säätelevät lait tulisi
    tarkistaa ja huumeiden saatavuutta tulisi säädellä.

    BBC:n terveysasioista kirjoittavan Adam Brimelowen mukaan Sir Gilmore
    on päätynyt mielipiteeseensä nähtyään likaisten neulojen ja
    epäpuhtaiden huumeiden aiheuttamia ongelmia. Britannian hallitus ei
    usko tämän olevan oikea lähestymistapa.

    RCP:n 25 000 jäsenelle lähettämässään viimeisessä viestissä Sir Ian
    Gilmore sanoo ilmaisevansa omia näkemyksiään eikä RCP:n, kun hän
    halusi lopettaa johtajakautensa ”keskustelua herättävään
    kannanottoon”.

    Hän suosittelee tuoretta British Medical Journalissa julkaistua
    artikkelia, jossa Stephen Rolles Transform Drug Policy Foundation
    ajatushautomosta kirjoittaa, kuinka kieltolakipolitiikka vahingoittaa
    kansanterveyttä, ruokkii järjestäytynyttä rikollisuutta sekä
    kiihdyttää korruptiota.

    Sir Ian Gilmore BBC:lle: ”Jokainen joka tarkastelee asiaa vakavissaan
    ja kunnolla, voi tehdä saman johtopäätöksen, että nykyinen
    kieltolakipolitiikka ei ole onnistunut. On todella painavia syitä
    ottaa asia uudelleen harkittavaksi.”

    Hän sanoo olleensa jo pitkään kiinnostunut aiheesta, mikä juontaa
    juurensa hänen urastaan maksaspesialistina.

    ”Joka päivä meidän sairaaloiden osastoilla on huumeriippuvaisisa,
    joilla on likaisista ruiskuista saatuja tulehduksia,
    heroiiniriippuvaisia, joilla on terveysongelmia saastuneista
    huumeista”.

    Hänen mielestään monet terveydenhoitoalan ihmisten kohtaamista
    ongelmista ovat kieltolain eivätkä suoraan heroiinin aiheuttamia.

    Viestissään RCP:n jäsenille Sir Ian Gilmore kirjoittaa:
    ”Henkilökohtaisesti kannatan UK Bar Council asianajajajärjestön
    puheenjohtajan Nicholas Greenin kantaa, kun hän vaatii huumelakien
    uudelleenharkintaa siten, että laittomien huumeiden käyttö
    dekriminalisoitaisiin. Tämä vähentäisi rikollisuutta ja parantaisi
    terveyttä.”

    Tuoreessa raportissaan järjestölleen Green kertoo olevan yhä enemmän
    todistusaineistoa siitä, että käytön dekriminalisointi vapauttaa
    poliisin resursseja, vähentää rikollisuutta ja edistää
    kansanterveyttä.

    Stephen Rolles, jonka tuoretta British Medical Journalissa artikkelia
    Sir Ian Gilmore lainasi viestissään, kertoi BBC radio-ohjelmassa, että
    hänen edustamansa mielipiteet ”perustuvat viimeisen 40 – 50 vuoden
    aikana tapahtuneen epäonnistumisen arviointiin”.

    Rolles sanoi, että ”rankaiseva kriminaalioikeutta korostava huumesota”
    aiheuttaa juuri päinvastaisia tuloksia kuin, mikä on sen päämäärä.

    ”Se ei ole vähentänyt huumeiden käyttöä, se ei ole estänyt huumeiden
    saatavuutta vaan se on luonut kokonaan uusia huumemarkkinoihin
    liittyviä ongelmia, kuten tehnyt huumeista yhä vaarallisempia kuin
    ennen ja heikentänyt kansanterveyttä sekä lietsonut rikollisuutta”.

    ”Tämä on herättänyt keskustelua siitä, mitkä voisivat olla
    vaihtoehtoiset lähestymistavat, ja me vaadimme laillisesti säädeltyä
    tuotantoa”.

    Hän sanoo, että niiden, joiden on vaikea hyväksyä tällaista ehdotusta,
    tulisi ”hyväksyä se käytännön todellisuus, että huumeiden kysyntä on
    olemassaoleva tosiasia”.

    ”Kysyntä täytetään tavalla tai toisella ja meidän on tehtävä valinta:
    voimme antaa tarjonnan mahdollisimman huonoille ihmisille eli
    laittomille markkinoille, joita rikollispiirit hallitsevat, tai me
    voimme antaa luotettavien virkamiesten valvoa markkinoita siten, että
    haitat olisivat mahdollisimman pienet”.

    Hän pyytää hallitusta tarkastelemaan todistusaineistoa ja arvioimaan
    tämän hetken politiikkaa suhteessa vaihtoehtoihin sen sijaan, että
    jatkettaisiin ”perinteistä poliittista mahtipontisuutta ja moraalista
    poseerausta, mikä on ollut huumepolitiikassa vallassa viimeiset
    vuosikymmenet”.

    ”Hyvin vahingollista”

    RCP sanoi lausunnossaan, että yhteisessä raportissa the Royal College
    of Psychiatrists -järjestön kanssa vuonna 2000 vaadittiin lisää
    resursseja tutkimus- ja hoito-ohjelmiin.

    RCP toivoo voivansa tutkia uudelleen raportissa esitetyt tulokset
    uuden johtajansa Sir Richard Thompsonin aikana

    Hallituksen sisäministeriön edustaja: ”Sellaiset huumeet kuten
    heroiini, kokaiini ja kannabis ovat todella haitallisia ja aiheuttavat
    kurjuutta ympäri maata”.

    ”Hallitus ei usko dekriminalisoinnin olevan oikea lähestymistapa.
    Tärkeysjärjestyksemme on selvä: haluamme vähentää huumeiden käyttöä,
    käydä huumeisiin liittyvän rikollisuuden kimppuun ja auttaa
    narkomaaneja pääsemään eroon huumeista lopullisesti”.