Intia
Kolonialistien ruoho on vihreämpää
Lähde: Business Standard 21.2.2004
http://www.mapinc.org/drugnews/v04/n303/a05.html
Intialainen talouslehti Business Standard tarttuu ajankohtaiseen aiheeseen,
entisissä emämaissa tapahtuvaan kannabiksen käytön
liberalisointiin, joiden pakottamana myös Intia kriminalisoi pitkät
perinteet omaavan kannabiskulttuurinsa.
Intiassa ihminen voi saada parista grammasta charasta kymmenen vuoden
vankeustuomion samalla kun ryöstöstä, kidnappauksesta tai
lapsen pahoinpitelystä voi langettaa vain seitsemän. Eikä
tämä riitä vaan päälle tulee sakot, vapaalta vastaamaan
pääseminen on vaikeaa ja toinen tuomio aiheuttaa kuolemanrangaistuksen.
Tämän seurauksena vuoden 1985 julmasta huumelaista on tullut
viimeisten 19 vuoden aikana Intian poliisin sortoväline. Vaikka lain
mukainen kymmenen vuoden rangaistus on tarkoitettu salakuljettajille ja
kauppiaille käyttäjien saadessa korkeintaan kolme, käytännössä
kiinnisaatuja uhataan syyttää kaupankäynnistä rahan
kiristämiseksi.
Suurin osa uhreista on Intian köyhimpiä, kantajia ja riksakuskeja,
jotka käyttävät charasta tai ganjaa kovan työpäivänsä
keventämiseksi.
Ironisesti Intiassa lievemmästä rikoksesta saa helpommin tuomion.
Tuomitsemisaste murhissa on 35%, 29% raiskaustapauksissa, 29% kidnappauksissa
mutta 50% huumelain rikkomuksissa. Lisäksi asian käsittelyä
odottavat jutut kasautuvat vuosi vuodelta. Vuonna 2000 näitä
oli 90 000 ja nämä tukkivat muutenkin ylikuormitettua oikeuslaitosta.
Huumelaki vahingoittaa Intiaa myös taloudellisesti. Vuosikymmeniä
Intia sai turismituloja kymmeniltä tuhansilta reppuselkämatkaajilta,
jotka saapuivat tänne halvan loman ja hasiksen polttelun takia.
Manalissa olen nähnyt, kuinka heidän kulutus antaa potkua
paikallistaloudelle. Vieraat vuokraavat huoneita, syövät ravintolossa,
ostavat käsitöitä, vuokraavat moottoripyöriä ja
retkioppaita, heidän ulkomaanpuhelut pitivät yllä puhelinkioskeja
ja heidän nettitarpeensa toi tänne internetkahvilat.
Mutta näiden vierailijoiden määrä on laskenut 80
prosenttia, koska Manalin poliisin sortotoimet ja rahankiristys on karkottanut
heidät.
Ulkomaisten matkailijoiden houkuttelemisen lisäksi ganjan ja charaksen
polttaminen on ollut osa intialaista elämäntapaa vuosisatoja.
Edelleen kylien ihmiset kutsuvat näitä mietoja hallusinogeeneja
Shiva jumalan lahjaksi, Shivji ki booti.
Vielä 25 vuotta sitten monissa Intian osavaltioista oli valtion
luvalla toimivia ganja-kauppoja, ja edelleen bhangia myydään
laillisesti. Bhang aiheuttaa lievemmän päihtymyksen kuin charas,
koska se on tehty kuivatuista ja murskatuista kannabiksen lehdistä.
Puolustaessaan Hollannin coffee-shop -järjestelmää maan
ministeri sanoi taannoin, että ihmisiä kuolee alkoholiin, tupakkaan,
heroiiniin ja kokaiiniin mutta onko kukaan koskaan kuullut kenenkään
kuolleen marihuanaan? Intia on aina tiennyt tämän.
Miksi Intian valtion pitää sitä paitsi sekaantua huumeen
käyttäjän yksityiseen käytökseen ja rangaista
siitä? Jos hän vahingoittaa itseään niin entä
sitten? Ihmisiä kuolee liikaan tupakointiin, juomiseen, syömiseen
ja vuoristokiipeilyyn.
Mutta ei heitä estetä nautinnoissaan. Niinpä Goan rannalla
hasista haluavat eurooppalaiset ja amerikkalaiset turistit tulee myös
jättää rauhaan. Hänen rahansa elättää
paikallisia asukkaita.
Huumelain suurin onnettomuus on sen valikoiva täytäntöönpano.
Kymmenet tuhannet sadhut polttavat hasista ja ganjaa mutta ei heitä
pidätetä, koska heiltä ei voi kiristää mitään.
Jonkun rikkaan intialaisen (tai eurooppalaisen) nappaaminen lain rikkomisesta
on onnenpotku poliiseille. Mutta järjetön huumelain noudattaminen
raunioittaa myös Intian köyhimpiä.
Vertaa tätä stalinistista järjestelmää Eurooppaan
tai Yhdysvaltoihin, missä Alaskan osavaltio sallii ihmisten kasvattaa
ja käyttää marihuanaa kodeissaan. Belgiassa hasiksenkäyttäjä
joutuu tekemisiin viranomaisten kanssa vain jos hänestä on ongelmia
muille.
Useissa Yhdysvaltojen osavaltioissa on kansanäänestyksissä
hyväksytty aloitteita marihuanan lääkekäytön sallimiseksi
lääketarkoituksiin. Ottakaamme oppia näistä valtioista.
Kumotaan huumelaki vuodelta 1985.
