Tekijä: skyadmin

Nuoriso-ongelmien takana yhteiskunnan eriarvoisuus

Itä-Helsingin Uutiset 27.11.1994

Erikoistutkija Lasse Siurala moitti tiedotusvälineiden innostuneen tänä syksynä liikaa nuorison huumeongelmista. Vuodenvaihteessa Helsingin nuorisotoimen johtoon siirtyvä Siurala ei pidä tilannetta niin pahana kuin jutut huumeaallosta antavat ymmärtää.
– Historian ja tietolähteiden epämääräisyyteen vedoten uskon, ettei ole syytä shokkiin. Odottelen täsmällistä tietoa, toteaa Siurala.
Siurala muistuttaa, että 1980-luvun puolivälissäkin media toitotti raivokkaasti poliisin ja koulun arvovaltaan nojaten, että nuorten huumeiden käyttö on huimasti lisääntynyt. Jälkeenpäin ilmeni tilastojen pohjalta, että kyseessä oli pelkkä mediakonstruktio. Nuorten huumeiden käyttö nousi sosiaaliseksi ongelmaksi ilman todellisuuspohjaa, Siurala kertoo.
– Tilastot tulevat aina vähän myöhään. Nyt näyttäisi, että käyttöluvuissa on nousua. Osittain se saattaa kertoa poliisin toiminnan aktiivisuudesta. Minusta luotettavimman tilanteesta antavat tilastot, jotka perustuvat määräajoin toistuviin tietylle ryhmälle, esimerkiksi varusmiehille, tehtävään kyselyyn, arvioi Siurala.
– Minua ärsyttää liioittelun lisäksi suunnattomasti myös huumeiden mystifiointi ja eri päihteiden käytön kokonaistilanteen tarkastelun puute. Tupakanpoltto, viinanjuonti, lääkkeet ja liuottimet ovat osa kokonaisuutta, mutta tälle kulttuurille vieraisiin päihteisiin suhtaudutaan jyrkemmin, muistuttaa Siurala
Suuri pulma huumekeskustelussa on Siuralan mielestä usein myös se, ettei tehdä mitään eroa käyttötiheyden ja eri aineiden käytön välillä. On ihan eri asia kokeilla kerran hasista tai piikittää heroiinia päivittäin.
– On huumeiden mystifiointia, että uskotaan kannabiksen johtavan automaattisesti koviin huumeisiin. Se on olettamus, joka ei ole tieteellisesti kestävä. Vaikka nykyiset heroinistit ovat käyttäneet hasista, he ovat käyttäneet myös tupakkaa, viinaa tai vaikkapa lakritsia. Tutkimusten mukaan tapahtuu voimakasta valikoitumista ja heroinistiksi päätymiseen vaikuttavat aivan muut syyt kuin hasiksen käyttö, korjaa Siurala.
– Ongelmakäyttäjät erottuvat muista nuorista sosiaaliselta taustaltaan. Siinä jyllää jo sata vuotta ennen ensimmäistä kannabiksen keuhkottamista alkanut eriarvoistumiskehitys. Kannabis on hyvä syntipukki, mutta on arveluttavaa kääntää huomio pois todellisista syistä. Yhteiskunnan eriarvoisuus tuottaa ongelmanuoria ja tämän kehän alkuun on pureuduttava, vaatii Siurala.
Siurala vastustaa huumevalistuksen lisäämistä kouluissa ja huumeidenvastaisen kampanjoinnin tihentämistä.
– Tutkimusten mukaan kampanjat voivat kääntyä itseään vastaan ja lisätä nuorten kiinnostusta aineisiin. Asiallista kampanjaa on Suomen oloissa vaikea saada aikaan. En pidä esimerkiksi huumepoliisin ja Irti Huumeista ry:n kauhujuttuja asiallisina. Vähäiset valistusrahat on mielestäni parempi keskittää tupakan ja alkoholin vaaroista kertomiseen, Siurala perustelee.

Nuorisokeskus pureutuu työttömyyteen

Nuorisoa usealta eri kantilta viime vuodet tutkinut valtiotieteen lisensiaatti, humanististen tieteiden kandidaatti, Helsingin kaupungin tietokeskuksen erikoistutkija Lasse Siurala toteaa aikuisilla olevan keskimäärin vain vähän oikeaa tietoa nuorten asioista. Aikuiset ovat taipuvaisia liioittelemaan nuoriso-ongelmia.
Helsingin kaupungin nuorisotyöstä Siuralalla on erittäin hyvä kuva: henkilökunta on nuorta ja innovatiivista, yhteistyö muiden kanssa sujuu ja nuorten kannalta tärkeä vapaa-aikakulttuurin ja harrastustoiminnan verkosto on hyvä. Siurala pitää tärkeänä, että nuorten pääongelmaan eli työttömyyteen on tartuttu kunnolla. Nuorisoasiainkeskuksella on dynaamisesti toimiva työllistämisyksikkö. Myös osaava erityisnuorisotyö saa kehuja.
– Pulmana on, että projekteja on paljon ja niiden tulokset jäävät liian paljon hukkaan. Projektien ja kokeilujen arviointia on parannettava. Ne on kytkettävä tiiviimmin toisiinsa ja pantava koskemaan koko organisaatiota, Siurala suunnittelee.
Siurala muistuttaa, ettei nuorten vapaa-aikaa ja harrastuksia voi erottaa sosiaalisista ongelmista. Vapaa-aikanaan nuori voi vahvistaa identiteettiään ja löytää itsensä.
– Työ on tärkeä, mutta maailma on muuttumassa niin, että kulttuuriset toiminnot merkitsevät yhä enemmän nuorten elämässä, muistuttaa Siurala.
– Nuorisotoimelle on iso haaste mukautua asiakaskunnan toiveisiin ja tarpeisiin muuttuvassa tilanteessa. Meidän on tiedettävä ketkä ovat ongelmissa, että voimme auttaa heitä. Palvelutarjontamme kohdentuminen on ongelma. Riskinä on, ettei eniten tarvitsevia tavoiteta lainkaan. Ongelmien korjaamiseksi on voitava tehdä jotain, ei riitä, että vain avaamme ovet, toteaa Siurala.
Tilanteissa, joissa nuorten etu ja kaupungin etu ovat vastakkain, nuorisotoimi jää välimaastoon. Viimeksi näin kävi, kun nuorisokeskus teetti talonvaltaajille oppaan, jonka julkaisemisen ylipormestari kielsi.
– Pitää kiinnittää huomiota prosesseihin, jotka tuottavat ongelmanuoria. Myllypuro-projekti on hyvä esimerkki siitä, miten pitää toimia, toteaa Siurala.
– Sosiaaliturvan merkitys sen eri muodoissa korostuu tällaisina aikoina, olisi pöyristyttävää purkaa sitä. Moniongelmaisten nuorten kehitysprosessi alkaa tutkimusten mukaan kotoa. Sosiaalipolitiikalla voidaan vaikuttaa heidän ongelmavyyhteensä monin tavoin. Moni nuori joutuu jo ala-asteella tekemisiin yhteiskunnan ulosheittomekanismin kanssa ja potentiaaliset syrjäytyjät voidaan tunnistaa. Tässä vaiheessa asioihin pitäisi puuttua, jotta ongelmia voitaisiin ennalta ehkäistä, toteaa Lasse Siurala.