Tekijä: skyadmin
-
ENCOD: Tämä ei ole enää vuoropuhelua
Lähde: ENCOD BULLETIN ON DRUG POLICIES IN EUROPE
NR 71 JANUARY 2011
http://www.encod.org/info/ENCOD-BULLETIN-71.html
ENCOD:lla on ollut vaikeuksia vastata kysymykseen, millä ehdoilla sen
tulisi jatkaa EU:n huumepoliittisen kansalaisfoorumin toimintaan vai
jatkaako osallistumista ylipäänsä. Tämä kysymys liittyy toiseen
kysymykseen eli millaisessa osassa ENCOD:n tulisi toimia:
vaikuttajaryhmänä vai poliittisena liikkeenä? Tämän kysymyksen
ymmärtämiseksi täytyy selostaa ENCOD:n alkuperää.
Vuonna 1991 Euroopan komissio aloitti prosessin, jonka tarkoituksena
oli johtaa yhtenäiseen EU:n huumepolitiikkaan. Tämän käsitteen keksijä
oli Ranskan presidentti François Mitterand, joka haaveili EU:n voivan
päättää omasta huumepolitiikastaan itsenäisesti ilman USA:n
vaikutusta. Seuraavien kahden vuoden aikana satojen akateemisten
asiantuntijoiden ja alalla työskentelevien välillä käytiin
keskusteluja ympäri EU:ta. Tästä selvisi, että jos aiotaan jatkaa
hyviä kokemuksia ja välttää huonoja, tarvitaan tieteelliselle näytölle
eikä ideologialle perustuvaa eurooppalaista huumepolitiikkaa. Tämän
tieteellisen näytön ensimmäinen pilari saadaan aikaan keräämällä ja
vertaamalla tilastotietoa ja toinen pilari saadaan avoimella ja
läpinäkyvällä vuoropuhelulla sen kansalaisyhteiskunnan kanssa, jota
tämä asia koskettaa ja johon huumepolitiikka kohdistuu. Maaliskuussa
1993 komissio järjesti Pariisissa seminaarin, jonka tarkoitus oli
luoda huumeiden käytön parissa työskentelevien kansalaisjärjestöjen
foorumi, joka auttaisi EU:n huumepolitiikan tekemisessä. Tästä syntyi
ENCOD.
Marraskuussa 1993 Lissaboniin perustettiin European Monitoring Centre
on Drug Addiction, EMCDDA, eli Euroopan huumeseurantakeskus. 10
miljoonan euron vuosibudjetillaan EMCDDA on tuottanut suuren määrän
raportteja, jotka sisältävät tietoa Euroopan huumekysymyksen kaikilta
puolilta. Tästä kootusta tietomäärästä on voitu vetää yksi tärkeä
johtopäätös: teoria siitä, että kieltolakia tarvitaan huumeiden
kysynnän ja tarjonnan vähentämiseen, on väärä. Niissä maissa, joissa
kieltolakia on lievennetty, tarjonta ja kysyntä eivät ole nousseet. Ja
tämän lisäksi juuri näissä maissa on koettu huumeiden vastaisen
taistelun harvat menestykset, kuten huumeiden käyttöön liittyvien
tautien ja kuolemien väheneminen.
Sitten kun todistusaineisto EU:n tasolla osoitti, että kieltolaki on
väärä ratkaisu huumeongelmaan, kieltäytyivät EU:n virkamiehet
keskustelemasta tästä johtopäätöksestä. Huolimatta lukuisista
sitoumuksista EU:n huumestrategioissa, toimintasuunnitelmissa ja
muissa virallisissa julistuksissa vuoden 1993 jälkeen järjestää
järkevää vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan kanssa, ei yhtään vakavaa
yritystä tähän suuntaan ole toteutettu.
Niissä kahdessa ainoassa EU:n huumekokouksessa vuosina 2000 ja 2004,
joihin ENCOD on kutsuttu, on puheenvuorot rajoitettu 5 minuuttiin,
koska joidenkin hallitusten edustajat ovat valittaneet siitä, että
”laillistajalobbylle on annettu suunvuoro”.
Sen jälkeen päätimme toteuttaa oman menestyksekkään lobbauskampanjamme
EU:n parlamentissa. Joulukuussa 2004 se hyväksyi joukon suosituksia
uudeksi EU:n huumestrategiaksi, joihin kuului pysyvän
keskustelumekanismin luominen kansalaisyhteiskunnan kanssa sen
osallistumisen lisäämiseksi huumepolitiikassa. Tämä vetoomus sai
vahvistusta ENCOD:n ja EU parlamentin järjestämässä
kuulemistilaisuudessa toukokuussa 2005. Vastauksena parlamentin
raporttiin komission huumeiden vastaisen yksikön johtaja Carel Edwards
kirjoitti joulukuun lopulla vuonna 2004, että ”vuoropuhelu alkaa
vuonna 2005 hyvin järjestettynä”.
Tammikuussa 2006 komissio järjesti konferenssin ”Kansalaisyhteiskunta
ja huumeet”. Arviolta 60 osanottajaa, joista 17 edusti ENCOD:ia, jätti
selvän viestin komissiolle: ”Ottaen huomioon, miten suuri vaikutus
huumeilmiöllä on yhteiskuntaan ja kuinka kiinnostunut suuri yleisö on
siitä, on hyvin tärkeää luoda selvä suunnitelma rehelliselle ja
rakentavalle vuoropuhelulle virkamiesten ja kansalaisyhteiskunnan
järjestöjen kanssa siitä, millaista huumepolitiikkaa kansallisella ja
EU:n tasolla suunnitellaan ja toteutetaan”. Komission edustajan
Francisco Fonsecan vastaus oli, että ”vuonna 2007 luodaan
budjettilinja, mikä tekee mahdolliseksi sisällyttää kansalaisten ja
heidän järjestöjensä esittämät vaatimukset EU:n huumepolitiikkaan ja
-strategioihin”. Tämän lupauksen ensimmäinen osa täytettiin.
Syyskuusta 2007 komissio on suostunut sijoittamaan miljoona euroa
(1m€) vuodessa kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävään vuoropuheluun
huumepolitiikasta. On vain epäselvää, mihin tuo raha on käytetty.
Tämän budjetin ainoa näkyvä tulos on ollut ns. Civil Society Forum on
Drug Policies in EU perustaminen. Mutta tämän foorumin järjestämiä
neljää istuntoa ei voi kutsua vuoropuheluksi.
Ensiksikin löytyy kysyttävää niiden 26:n foorumiin valitun järjestön
edustavuudesta. Komissio ei esitä perustelujaan näiden
organisaatioiden valinnalle. On vaikeaa tietää, mitä nämä järjestöt
edustavat ja mihin annetut lausunnot perustuvat. Jotkin niistä eivät
perustu millekään jäsenpohjalle tai päätöksentekojärjestelmälle ja ne
näyttävät olevan yhden tai kahden henkilön ylläpitämiä, joilla on
kuitenkin takanaan jokin oma sponsori.
Suurin osa näistä organisaatioista on ns. ”palvelujen tarjoajia”,
terveysalan ammattilaisia, joita paikallistason, kansallisen tason tai
EU:n virkamiehet rahoittavat huumeiden käyttöön liittyvien
terveysongelmien hoitamiseen tarkoitetuissa ohjelmissa. Siksi heidän
etuihinsa ei kuulu virkamiesten arvosteleminen. Tästä nousee se
kysymys, että missä määrin julkisrahoitteiset ihmiset edustavat
kansalaisyhteiskuntaa.
Loput foorumin jäsenyyksistä on jaettu organisaatioille, jotka
lobbaavat huumeiden kieltolain puolesta (mukana skientologia-kirkkoon
kytköksissä oleva ruotsalainen Foundation for a drug free world) sekä
huumepolitiikan uudistamisen puolesta puhuville organisaatioille.
Komissio on organisoinut foorumin sillä tavalla, että suoraa
keskustelua EU:n huumepolitiikan perusteista ei synny. Komission
edustajat lopettavat kaikki yrityksetkin tähän suuntaan sillä
selityksellä, että ”Jäsenvaltiot eivät hyväksy tällaisia suosituksia”.
Yksikään EU:n hallinnon edustaja ei ole ollut mukana istunnoissa eikä
osoittanut mielenkiintoaan sen tekemiin päätöksiin.
Kansalaisfoorumille järjestettyjä puitteita ei voi moittia:
puolentoista vuorokauden istuntoon osanottajat lentävät ensimmäisessä
luokassa, yöpyvät 250€:n hotellihuoneissa ja ohjelma on painettu
hienolle paperille. Nämä olosuhteet eivät kuitenkaan korvaa sitä,
ettei foorumissa on mahdotonta saada aikaan selvää sanomaa siitä,
mihin suuntaan EU:n huumepolitiikkaa tulisi ohjata, puhumattakaan
siitä, että päästäisiin oikeaan vuoropuheluun.
Jokainen foorumin istunto maksaa 50 000€. Tämä tarkoittaa, että
jokaisena kuluneena neljänä vuonna 950 000 €:a foorumiin tarkoitettuja
rahoja on käytetty johonkin aivan muuhun. Komissio ei ole selittänyt
tätä rahan käytön kohdetta. Yksi kohde on ollut vuonna 2009
järjestetty European action on drugs, EU kansalaisille suunnattu
propagandakampanja huumeiden vaaroista, joka oli pelkästään valtioiden
vaatimuksesta laadittu ilman kansalaisfoorumin kuulemista.
ENCOD on eri yhteyksissä yrittänyt saada Komission huumeiden
vastaiselta yksiköltä selitystä vuoropuhelun tulevaisuudesta. Selvää
vastausta ei ole tullut lukuunottamatta lausuntoa: ”Komissiolla on
vain rajallinen mandaatti vaikuttaa kansainvälisen huumepolitiikan
alueella. Jäsenvaltioilla on itsemääräämisoikeus päättää omasta
huumepolitiikastaan.”
Kaksikymmentä vuotta sen jälkeen, kun ajatus eurooppalaisesta
huumepolitiikasta lausuttiin julki, tilanne on vasta tässä. Kaiken
todistusaineiston jälkeen on selvää, että tuon politiikan tulee
perustua muulle kuin kieltolaille mutta EU:n instituutiot tekevät
kaikkensa, ettei mikään muutu eikä mitään keskustelua synny.
Nykyisessä tilanteessa kansalaisfoorumilla ei ole toivoa
kohenemisesta: sen osanottajien edustavuus on epäselvä samoin kuin
rakenne ja rahoitus eikä sillä ole objektiivista vaikutusta EU:n
huumepolitiikan tekemisessä. Tällaisen tilanteen jatkuessa
kansalaisfoorumista tulee yksi status quon kannattajista niin, että
komissio voi sanoa konsultoineensa kansalaisyhteiskuntaa.
Todellisuudessa kansalaisfoorumi, joka koostuu peiteorganisaatioista
ja EU-rahoitusta etsivistä terveysalan ammattilaisista, on ollut
kallis tapa kertoa politiikan kohteena olevalle
kansalaisyhteiskunnalle, ettei sillä ole mitään vaikutusta
huumepolitiikkaan.
Tänä aikana ENCOD:sta on kehittynyt muutaman kansalaisjärjestön
lobbausryhmästä sellaisten ihmisten kansalaisliikkeeksi, jotka
haluavat haastaa huumekieltolain sanoin ja teoin. ENCOD päätti
kokouksessaan joulukuussa 2010 lykätä lopullista päätöstä
osallistumisesta kansalaisfoorumiin ENCOD:n yleiskokoukseen kesäkuussa
2011. Siihen mennessä on tarkoitus koota tämän ratkaisun hyvät ja
huonot puolet, jotka esitetään jäsenistölle keväällä niin, että
jokainen voi tehdä asiasta oman päätöksensä.
Valtioiden hallituksiin vaikuttaminen on se suuri kysymys. Tiedämme EU
parlamentin kuulemistilaisuudesta 8.12.2010, ettei EU vastusta valtion
tekemää päätöstä ottaa seuraava askel kieltolakiin perustuvien
huumelakien uudistamisessa tai lieventämisessä. Siksi tarvitaan
ENCOD:n ja sen jäsenien yhteistä strategiaa.
Hyvää uutta vuotta!
toivoo
Joep Oomen
2010 Kannabistribunaali nyt DVD:llä tai ilmaiseksi ladattavissa
Lähde: ENCOD 10.1.2011
http://www.encod.org/info/ORDER-NOW-DVD-CANNABIS-TRIBUNAL.html
Hollannin pääkaupungissa Haagissa järjestettiin toinen
kannabistribunaali 3.5.2010, jossa oli mukana mm. Hollannin
huippupoliitikkoja, kannabiksen kasvattajia, poliisin edustaja,
aktivisteja, kannabiskahvilan pitäjiä jne. 70 minuuttia pitkä kooste
tapahtumasta esittää sellaisia asioita Hollannin kannabispolitiikasta,
mitä tiedotusvälineet täällä Suomessa eivät kerro.
Micheal Schaapin tekemän dokumentin voi tilata 15 eurolla (+ 6 euron
postikuluja) kappale ja tai vähintään 10 kappaletta 10 euron hintaan
osoitteesta:
Laita viestiin osoitteesi ja DVD-levyjen lukumäärä. Vastauksessa saat
tilinumeron ja maksun mentyä perille lähtee DVD. Dokumentin saa myös
ladattua itselleen ilmaiseksi jos ei halua tukea Euroopan kannabiksen
vapautusliikettä. Tilatun DVD:n mukana saa 20 sivuisen kirjasen.
Dokumentin voi katsoa sivulta:
-
Eduskuntavaalit 2011: kysymyksiä ehdokkaille
Eduskuntavaalit 2011
SKY on muutamana vuonna lähestynyt eduskuntavaaliehdokkaita kannabisaiheisilla kysymyksillä.
Tälle sivulle on tarkoitus yhdessä kehittää kysymyksiä, joihin halukkaat ehdokkaat voivat vastata. Kysymykset lähetetään sähköpostitse ehdokkaille maaliskuussa. Vastaukset julkaistaan SKY:n webbisivulla.
- rekisteröintiasiaan liittyvä kysymys; SKY:n oikeus rekisteröityä evättiin taas v. 2010, miksi näin ja onko tämä ehdokkaan mielestä oikein ja oikeusvaltion periaatteisiin kuuluvaa, jne.
- Viimeeksi Berliinin osavaltio höllensi kannabislainsäädäntöä; Koska Suomessa? Kieltolaki on ehdottomasti Suomen tie!? (Tämä on vähän huono; "Koska muutkin, niin eikö mekin?"-tyyppinen)
Ehdokkaiden sähköpostiosoitteita kerättävä!
Kirjoita ehdokkaan nimi, puolue ja sähköpostiosoite alle:
Erika Esimerkki, SuomenEsimPuolue, erika@esim.fi
-
Kannabiksen viljelyyn sopivien tarvikkeiden myynti ei ole rikos

Yleensä puutarhanhoitoa eivät harrasta nuoret miehet. Jos tätä ei tajua, voi kukkaruukkuja ja multaa myyvä saada syytteen huumausainerikoksen edistämisestä.
Onneksi oikeuslaitos on kuitenkin tolkuissaan: Pirkanmaan käräjäoikeus antoi 17.12.2010 päätöksensä jutussa, jossa paria kymmentä Viherpeukku-liikkeen omistajaa ja työntekijää syytettiin huumausainerikoksen edistämisestä. Kyseessä oli tiettävästi ensimmäinen kerta, kun muutama vuosi sitten säädettyä "kukkaruukkulakia" kokeiltiin käytännössä.
Käräjäoikeus katsoi, ettei rikosta ole tapahtunut, ja vapautti syytteistä kaikki ne, joita syytettiin pelkästään kannabiksen kasvatukseen sopivan välineistön myymisestä. Viheralan suuryritykset, sähkö- ja vesilaitokset ynnä muut voivat siis huokaista helpotuksesta! Nähtäväksi jää valittaako syyttäjä käräjäoikeuden päätöksestä.
HS: Oikeus: Kannabiksenviljelyyn sopivien tarvikkeiden myynti ei rikos
YLE: Oikeus: Kannabiksen viljelylaitteita saa myydä
Prof. Jyrki Virolainen: Viherkauppiaiden huumesyyte nurin – miksi?
-
USA: Laillistaminen etenee ja Willie Nelsonin TeaPot Party
Uskalla lopettaa huumesota
Lähde: The Nation 27.12.2010
http://www.thenation.com/issue/december-27-2010
The Nation on USA:n vanhin viikottain ilmestyvä aikakauslehti, joka
perustettiin jo vuonna 1865. Vuoden 2010 joulunumero on omistettu
huumesodan lopettamiselle: jo lehden kansi julistaa kaksimielisesti
D.A.R.E. to end the War on Drugs lainaten USA:n liittovaltion
kritisoitua nuorisolle suunnattua huumevalistus ohjelmaa D.A.R.E.
Neljäkymmentä vuotta sen jälkeen, kun presidentti Nixon julisti
huumesodan alkaneeksi, on tullut kipeällä tavalla selväksi, että
valtion lähestymistapa huumepolitiikan hoitamiseen on julma ja tuottaa
ei-aiottuja seurauksia. Tavoitteiden muuttaminen kohti järkevämpää
lähestymistapaa – tarjotaan huumeriippuvaisille hoitoa rankaisemisen
sijaan ja tunnustetaan joukkomittaisen pidättämisen olevan syvästi
epäoikeudenmukaista – tuntuu loputtomalta tehtävältä. Mutta tämän
numeron kirjoittajat tuovat esille sen, että meillä on olemassa jo
tarvitsemamme vastaukset ja resurssit. Nyt on tullut korkea aika
sanoa, että olemme saaneet tarpeeksemme.
Nuorison kannabiksen käyttö lisääntynyt – huumetsaari syyttää lääkekannabista
Lähde: Norml 14.12.2010
Vuodesta 1975 on USA:ssa tiedusteltu nuorisolta huumeiden ja
päihteiden käyttöä. Ne vaihtelevat vuodesta toiseen ylös ja alas. Kun
suunta on alas julistaa USA:n huumetsaari liittovaltion
huumepolitiikan olevan oikeassa. Kun suunta on ylös, kuten viime
vuonna, osoittelevat huumesoturit muita syyllisiksi. Nyt Obaman
nimittämä huumetsaari ja Seattlen entinen poliisipäällikkö Kil
Kerlikowski syyttää lääkemarihuanaa nuorison kannabiksen käytön
lisääntymisestä.
Lääkekannabiksen laillistaminen alkoi jo neljätoista vuotta sitten.
Nyt huumetsaari väittää, että parin viime vuoden keskustelu olisi
vasta yllyttänyt nuoret käyttämään kannabista. Tulokset aikaisemmista
käytön tutkimuksista osoittavat myös, että kannabiksen käytön
lisääntyminen tai väheneminen tapahtuu samalla tavalla oli osavaltio
laillistanut lääkekannabiksen tai ei. Lääkekannabiksella ei ole mitään
vaikutusta kannabiksen käytön yleiseen tasoon.
Lisäksi monissa osavaltioissa kannabiksen käyttö on vuosien mittaan
dekriminalisoitu ja muutamissa näistä osavaltioista on USA:n
alhaisimmat käyttöluvut. Mutta huumetsaari ei tietenkään tee tästä
mitään johtopäätöksiä.
Jo yli kolmenkymmenen vuoden ajan nuorten enemmistö on myös vastannut,
että kannabista saa hankittua melko tai hyvin helposti. Tämä kertoo
totuuden kieltolain onnistumisesta. Huumetsaari on tunnustanut sen,
että tupakan ja alkoholin laillisella ja valvotulla myynnillä on
niiden käyttö saatu laskemaan nuorten keskuudessa. Kannabiksesta
puhuttaessa nuo sanat eivät kuulu hänen valikoimaansa.
Huumetsaari sanoo myös lääkekannabiksen saaneen yleisössä aikaan
väärän käsityksen kannabiksen haitattomuudesta. Tutkimusten mukaan
kannabis on päihteenä sekä alkoholia että tupakkaa haitattomampaa ja
suuri yleisö on myös ymmärtänyt asian näin mielipidemittausten mukaan:
enää yksi viidestä eli 20% pitää kannabista alkoholia haitallisempana
ja yli 60% on sitä mieltä, että kannabiksen polttaminen on paljon
haitattomampaa kuin tupakan. Suuri yleisö on ymmärtänyt tosiasiat
mutta huumetsaari ei.
Kirjailija Upton Sinclair sanoi, että on vaikea saada henkilö
ymmärtämään jokin asia jos hänen palkkansa riippuu siitä, ettei hän
ymmärrä.
Washingtonin osavaltio laillistaa 2011?
Lähde: Change.org 7.12.2010
Sensible Washington:
http://sensiblewashington.org/blog/
Mielipidemittausten perusteella Washingtonin osavaltion asukkaiden
enemmistö eli 56% kannattaa kannabiksen laillistamista ja aktivistit
aikovatkin jo ensi vuonna saattaa asian kansanäänestykseen. Mutta nyt
poliitikot ovat ottamassa vetovastuun.
Osavaltion parlamentin demokraattien kansanedustaja Mary Lou Dickerson
aikoo tuoda lakialoitteen, jossa esitetään kannabiksen laillistamista,
valvontaa ja verotusta.
”Olemme tuhlanneet miljoonia dollareita sellaisten ihmisten
pidättämiseen ja vangitsemiseen, jotka eivät ole tehneet mitään muuta
kuin käyttäneet kannabista rentoutuakseen. Tämä on vahingoittanut
ihmisiä ja maksanut veronmaksajille valtavasti. Se aiheuttaa suuret
kustannukset yksittäisten ihmisten ja veronmaksajien maksettavaksi –
tällainen on väärin suunnattua politiikkaa, joka pitää
yksinkertaisesti muuttaa. Olen vakavissani tämän asian suhteen.”
Yksi lakimuutosta ajavista isoimmista ryhmistä on Sensible Washington,
jonka johdossa on kaksi lakimiestä ja pitkäaikaista
laillistamisaktivistia Douglas Hiatt ja Jeffrey Steinborn.
Kaliforniassa ja Coloradossa aktivistit tähtäävät vuoden 2012
vaaleihin, jolloin presidentinvaalien takia odotetaan nuorten
suurempaa äänestysaktiivisuutta kuin välivaaleissa. Hiatt ja Steinborn
pitävät kiinni siitä, että ensi vuonna on aika toimia jos
liittovaltion lainsäädäntö ei toimi ensin.
Heidän mielestään kokonaisuutta kansallisesti ja paikallisesti
ajatellen kieltolaki tulisi kumota Washingtonin osavaltiossa vuonna
2011.
”Kansalliset laillistamisjärjestöt tähtäävät muutokseen vuonna 2012.
Niiden resurssit voidaan käyttää tiukemmissa osavaltioissa jos
kannabis laillistetaan täällä jo 2011. Ja jos Washingtonin
osavaltiossa ei ole aloitetta käynnissä vuonna 2011, asia jää
paitsioon vuodeksi ellemme pidä sitä aktiivisesti esillä. Varhainen
voitto täällä olisi vahva esikuva vuoden 2012 vaaleihin muissa
osavaltioissa.”
Arizona 15. lääkekannabiksen hyväksynyt osavaltio
Lähde: Norml 13.11.2010, MPP 14.11.2010
http://blog.norml.org/2010/11/13/arizonas-prop-203-appears-headed-for-
victory-in-latest-counts/http://control.mpp.org/site/MessageViewer?em_id=52642.0&dlv_id=43002
Kalifornian lakialoite kannabiksen laillistamiseksi ja verottamiseksi
vei mediahuomion pois muilta kannabisaloitteilta samoissa vaaleissa.
Kun Arizonan äänet oli saatu laskettua, selvisi että lakialoite
lääkekannabiksen sallimiseksi meni läpi. Näin Arizonasta tuli 15.
osavaltio, missä kannabiksen lääkekäyttö on sallittua.
Arizona suojelee kannabisreseptin saaneita potilaita pidätyksiltä ja
luo kannabiksen jakeluverkoston. Potilaat eivät saa kasvattaa omaa
lääkettään jos he asuvat enintään 40 kilometrin etäisyydellä
lähimmästä jakelupisteestä. Potilas saa hankkia käyttöönsä noin 70
grammaa kannabista korkeintaan kahden viikon välein silloin kun hän
hankkii sen jakelupisteestä. Potilaat eivät saa myydä kannabista
jakelupisteeseen vaan niillä täytyy olla omat tarkasti vartioidut
kasvatustilat. Jakelupisteitä hyväksytään korkeintaan yksi kymmentä
apteekkia kohti mutta kuitenkin siten, että jokaisessa kunnassa olisi
vähintään yksi. Muiden osavaltioiden hyväksymät potilaskortit
tunnustetaan Arizonassa mutta niillä ei saa ostaa kannabista
osavaltion jakelupisteistä.
Kalifornian vaalitappion opetuksia
Lähde: New York Times 13.11.2010
http://www.nytimes.com/2010/11/14/us/14pot.html?_r=1
Mielipidemittauksen mukaan 46% kalifornialaisista kannattaa
kannabiksen laillistamista ja kannabiksen laillistamisaloite sai 46,5%
vaaleissa annetuista äänistä. Gallup-kyselyn mukaan jopa 58% läntisten
osavaltioiden asukkaista kannattaa laillistamista.
Välivaaleissa yksi oleellinen väestönosa kyllä-puolelle ei vaivautunut
tarpeeksi isolla joukolla vaaliuurnille: nuoret.
”Näyttää siltä, että se toivomamme noste oli ylioptimistinen”, sanoo
Drug Policy Alliancen toiminnanjohtaja Ethan Nadelman. Hänen mukaansa
pitkän aikavälin muutos oli laillistajien puolella samoin kuin
julkinen mielikuva kannabiksen käyttäjistä. Tällä hetkellä kannabis
liitetään lääkekannabiksen käyttäjiin, keskiluokkaisiin vanhempiin ja
sovinnaisiin nuoriin.
Mutta samalla kun Nadelmann arvioi vuoden 2012 presidentinvaalien
vetävän enemmän nuoria äänestäjiä, hän myös varoittaa suunnan
muutosten olevan mahdollisia.
”Ei pidä unohtaa yhtä asiaa: vuonna 1979 ihmiset luulivat kannabiksen
olevan laillistumassa,” kertoo Nadelmann osavaltioiden ja
liittovaltion pyrkimyksistä dekriminalisoida kannabis presidentti
Carterin kaudella.
”Ja tiedätkö, kuinka kävi? Se putosi. Kannatus katosi.”
Näissä vaaleissa kummankaan pääpuolueen näkyvät hahmot eivät
kannattaneet lakialoitetta eikä se menestynyt myöskään Los
Angelesissa, missä vain 47% äänesti kyllä, eikä latinoväestön
keskuudessa, joista varsinkin vanhempi sukupolvi vastusti sitä
joukolla kyselyjen perusteella.
Lakialoite epäonnistui myös monilla paikkakunnilla, joissa kasvatetaan
kannabista laillisesti – lääkekäyttö on ollut laillista jo vuodesta
1996 – minkä syyksi on epäilty sitä, että jotkin kasvattajista
vastustaa laillistamista, koska he pelkäävät sen laskevan hintatasoa
ja voittoja.
Kymmenen opetusta hävinneestä kannabislakialoitteesta
Lähde: Norml, MPP 8.11. ja 10.11.2010
http://blog.norml.org/2010/11/08/10-lessons-learned-from-marijuana-election-defeats/
http://blog.norml.org/2010/11/10/pot-taxes-are-coming-to-california/
Kartta USA:n kannabispolitiikan tilanteesta yrittää selventää
vuosikymmenien mittaan syntynyttä lainsäädännöllistä hajaannusta:
http://stash.norml.org/wp-content/uploads/Marijuana_States_2010-11.jpg
Kalifornian entistä kuvernööriä, kehonrakennuksen maailmanmestaria ja
näyttelijä Arnold Schwartzeneggeriä ei voi pitää kovin
kannabiskielteisenä, koska hän hyväksyi kannabiksen käytön
dekriminalisoivan lain juuri ennen äänestystä sen laillistamisesta ja
sen jälkeen vielä kertoi julkisesti TV keskustelussa, ettei kukaan
enää pidä pajauttamista kovin kummoisena juttuna.
Schwartzenegger sanoi haastattelussaan myös, että lakialoitteen
häviäminen vaaleissa tarkoittaa sen olleen huonosti laadittu. Tämä
arvio ei ollut ainoastaan Schwartzeneggerin vaan selvästi
kannabisliike rakoili äänestyksessä, koska tuoreen tutkimuksen mukaan
kannabiksen laillistamisen kannatus Kaliforniassa on yli kansallisen
keskiarvon ja jos kaikki laillistamisen kannattajat olisivat
äänestäneet kyseisen lakialoitteen puolesta, olisi se mennyt
kirkkaasti läpi.
Lakialoitteen häviöstä huolimatta joissakin kaupungeissa ja
maakunnissa aiotaan aloittaa lääkekannabiskaupan verottaminen. Koska
pimeät kannabismarkkinat ovat johtaneet sen suhteettoman korkeaan
hintatasoon ja voittomarginaaliin, vaikuttaa sen julkinen verotus
kuluttajan eli tässä tapauksessa potilaan kukkaroon.
Tästä kokemuksesta kannabiksen laillistajat ovat ottamassa oppia ja
julkaisivat kymmenen opetusta hävitystä laillistamiskampanjasta:
1. Aloitteen tulee selvästi puolustaa lääkekannabiksen käyttäjien
oikeuksia. Tulee tehdä täysin selväksi, ettei kannabiksen
laillistaminen vaikuta lääkekannabisluvan saaneiden asemaan.
2. 18 – 25 vuotiaat ovat suurin kannattajaryhmä ja lakialoite ei saa
rangaista heitä liikaa pelkästään rauhoittaaksemme vastustajia.
Lakialoitteessa on säädetty kannabiksen hankkiminen alaikäiselle
rangaistavaksi ankarammin kuin voimassa olevassa laissa alkoholin
hankkimisesta alaikäiselle. Tulevassa lakialoitteessa tulee tämä
rangaistus säätää siten, ettei synny mielikuvaa kannabiksesta
vahingollisempana kuin alkoholi. Kaliforniassa alkoholin ikäraja on 21
vuotta ja tätä nuoremmalle alkoholin ostamisesta voidaan langettaa
1000 $ sakko ja päivä yhdyskuntapalvelua.
3. Nykyiset laittomat kannabiksen kasvattajat tulee integroida
laillisiin markkinoihin. Nykyiset pienimuotoiset kannabiksen
viljelijät tulee saada mukaan
luomalla olosuhteet, joissa pienviljelijät eivät jäisi
”Citymarkettisoitumisen” eli kaupallistumisen jalkoihin kannabiksen
viljelyn tullessa lailliseksi. Myös monet kannabiksen käyttäjät ovat
olleet huolissaan tästä, ja monet kannabista käyttämättömät puolestaan
pelkäävät laillistamisen johtavan samanlaiseen tyrkyttävään
kaupallistumiseen kuin alkoholin kohdalla on käynyt.
4. Lakialoite ei voi voittaa ennen kuin ihmiset pelkäävät kieltolakia
enemmän kuin laillistamista. Ihmiset eivät pidä muutoksesta ja
nykyisen tilanteen kaikki epäkohdat tulee esittää selkeästi.
5. Kannabista ei pidä kuvata pahana asiana, joka vaatii valvontaa.
Kampanja toi hyvin esille mm. nykyiseen kieltolakiin sisältyvän
rodullisen vinoutuman mutta tulisi tuoda esille se, että rodusta
riippumatta kaikki kärsivät. Kieltolain pahuuden sijaan tulisi
korostaa kannabiksen käytön hyviä vaikutuksia tavalliselle aikuiselle
ihmiselle.
6. Pitää olla selvä sen asian suhteen, mitä laillistamisella voidaan
saavuttaa ja mitä ei. Lakialoitteen perusteluina käytettiin sillä
saatavia verotuloja sekä meksikolaisten huumekartellien tulopohjan
romahtamista. Molemmat tiedot tulivat tarkistamattomista lähteistä
kuten USA:n huumetsaarilta ja ne ammuttiin alas kampanjan aikana
saaden kampanjasta vastaavat näyttämään huijareilta. Kampanjassa pitää
keskittyä tarkkaan annetuihin lupauksiin ja selittää tarkkaan, miten
pienetkin laillistamisen hyödyt ovat enemmän kuin mitä nykyinen
tilanne meille tarjoaa.
7. Laillista ensin ja selvitä huumetestausasia myöhemmin.
Lakialoitteen huumetestausta käsittelevä osa antoi sen vastustajille
välineen saada yritysten omistajat, johtajat sekä vastuulliset
työntekijät aloitetta vastaan. Lakialoitteen tulee ottaa selvä kanta
siihen, että sillä lopetetaan kannabista käyttävien ja kasvattavien
ihmisten kriminalisointi. Kun kannabis on laillista, on sen
testaamisasia helpompi käsitellä siten, ettei siitä tule
epärealistisen tiukka.
8. Kannabista ei voi ”käsitellä kuten alkoholia” jos sitä ei voi
testata kuten alkoholia liikenteessä. Iskulause ”käsittele sitä kuin
alkoholia” herättää monia kielteisiä mielikuvia alkoholista kuten
rattijuopot. Siksi ”paukuissa ajavat kuskit” oli yksi vastustajien
tehokkaimpia argumentteja. Heidän testaamisekseen on luotettavia
tekniikoita ja nämä pitää kytkeä seuraavaan kampanjaan.
9. Kaupallistaminen tulee käsitellä yhdenmukaisella mainonnan
säätelyllä. Kalifornian lakialoitteessa jätettiin verotuksesta ja
markkinoinnista päättäminen paikallisen päätöksenteon piiriin. Tämä
oli seurausta USA:n liittovaltion lainsäädännöstä mutta sai valitsijat
epäröimään, koska monet eivät luota paikallisviranomaisiin näissä
asioissa. Siksi seuraavassa lakialoitteessa tulee lähteä
ensisijaisesti koko osavaltion kattavasta kehyksestä. On helpompaa
laillistaa kannabis ensiksi ja alkaa sitten käsitellä osavaltion
lainsäädännön ja liittovaltion lainsäädännön yhteensovittamista
oikeudessa.
10. Lääkekannabiksen hyväksyminen on saavuttanut huippunsa ja se on
väistämättä kytkeytynyt kannabiksen laillistamiseen. Samalla kun
kannabiksen laillistamisen suosio on kasvanut, lääkekannabiksen
laillistamisen suosio onkin hiipunut. Tämä voi olla seurausta siitä,
että esimerkiksi Etelä-Kaliforniassa lainsäätäjät ovat antaneet
lääkekannabispolitiikan kehittyä villisti mutta äänestäjät eivät ole
ymmärtäneet asian tätä puolta. Seuraavan lakialoitteen tulee pystyä
esittämään lääkekannabislakeihin sisältyvä lääkekannabiksen käyttäjien
toisen luokan kansalaisen asema, jonka täysimittainen laillistaminen
korjaa.
Kannabis vai marihuana?
USA:ssa kannabiksesta käytetään yleisesti marihuana- tai
marijuanatermiä mutta sen korvaaminen kansainvälisesti tunnetulla
kannabistermillä on myös noussut esille. Marihuana termi tuli
meksikolaisesta slangista ja sen alkuperäinen käyttö oli rasistista ja
sillä pyrittiin sekoittamaan asioita ja pelottamaan kunnon
kansalaisia. Mutta siitä on tullut yleisesti käytetty termi ja sen
korvaaminen kokonaan kannabistermillä saisi aikaan
salaliittoepäilyksiä tai syytöksiä omien juuriensa kieltämisestä.
Siksi seuraavan lakialoitteen tulee olla rehellinen ja avoin
asiastaan: The Marijuana legalization act of 2012.
AMA:n uusi kanta kannabiksen lääkekäyttöön
Lähde: Safe Access Now 10.11.2010
http://www.safeaccessnow.org/article.php?id=5838
AMA:n raportti – lyhyt versio, jossa ehdotetut muutokset:
http://www.ama-assn.org/ama1/pub/upload/mm/443/csaph-report3-i09.pdf
Report adopted by the AMA – pitkä versio:
http://AmericansForSafeAccess.org/downloads/AMA_Report.pdf
USA:n suurin ja vanhin lääkärijärjestö The American Medical
Association (AMA) muutti vuosikymmeniä voimassa olleen kantansa
kannabiksen lääkekäytöstä. Marraskuussa pidetyssä kokouksessa AMA
hyväksyi raportin "Use of Cannabis for Medicinal Purposes", jossa
todetaan kannabiksen lääkinnälliset vaikutukset ja vaaditaan lisää
tutkimusta. Raportissa kehotetaan muuttamaan kannabiksen
huumeluokitusta siten, että sen tutkimus- ja kehitystyö olisi
mahdollista.
Tätä muutosta edelsi AMA:n lääketieteen opiskelijajärjestön päätös
vuonna 2008, jossa kannatettiin kannabiksen uudelleenluokittelua.
”Siitä on 72 vuotta, kun AMA virallisesti tunnusti marihuanalla olevan
sekä jo tunnettuja että uusia lupaavia lääketieteellisiä
käyttötarkoituksia,” sanoo opiskelijajärjestön edustaja Sunil
Aggarwal.
Vuonna 2008 USA:n toiseksi suurin lääkärijärjestö ja suurin
sisätautilääkäreiden järjestö American College of Physicians (ACP)
julkisti samansisältöisen päätöksen.
”Kaksi USA:n suurinta lääkärijärjestöä pitää lääkekannabista
terveydenhoitoasiana, johon tulee keskittyä. Molemmat järjestöt ovat
alleviivanneet tarpeen muuttaa potilaan asema politiikkaa
tärkeämmäksi”, sanoo ACP:n edustaja Caren Woodson.
Lääkekannabiksen kieltämisestä vuonna 1937:
Ainoa vuoden 1937 Marihuana Tax Act -lakia vastustava taho oli USA:n
lääkäriliitto, AMA, jonka edustaja William C. Woodward sai osakseen
ryöpyn vihamielisiä kysymyksiä ja vastaväitteitä hänen yrittäessään
kyseenalaistaa kongressin kuulemistilaisuudessa esitettyjä väitteitä
ja kauhukertomuksia.
Lain säätäminen ei ollut herättänyt julkisuutta ja sen seurauksiin
USA:n lääkäriliitto, AMA, heräsi liian myöhään. AMA vastusti
kannabiksen kieltämistä, koska se oli ainakin 28:ssa lääkkeessä
käytetty ainesosa vaikka uudet synteettiset tuotteet, esim aspiriini,
olivat syrjäyttäneet sen monia käyttötarkoituksia. Myös tieto siitä,
että marihuana on sama kuin kannabis, tuli heille yllätyksenä. Tohtori
William C. Woodward, joka oli AMA:n lainopillinen neuvonantaja,
vastusti lakialoitetta. Lakia valmistelevan komitean
kuulemistilaisuudessa hän esitti, että ”marihuanalla on selvästi
lääkinnällisiä mahdollisuuksia, joita ei tulisi estää kielteisellä
lainsäädännöllä. Lääketieteen harjoittajien ja apteekkareiden tulisi
saada kehittää tätä lääkettä parhaaksi katsomallaan tavalla.”
Kaksi kuukautta myöhemmin hän kirjoitti senaatin rahavaliokunnalle:
”Ei löydy minkäänlaisia todisteita sille, että tämän huumeen
lääkekäyttö aiheuttaisi kannabisriippuvuutta. Lääkeaineena sitä
käytetään lukemattomilla eri tavoilla, ja tämän lain selvä tarkoitus
ja vaikutus on asettaa niin paljon rajoituksia sen lääkekäytölle, että
se ehkäisee tällaisen käytön kokonaan. Koska kannabiksen lääkekäyttö
ei ole aiheuttanut eikä aiheuta riippuvuutta, tämän estäminen
lääkinnällisiin tarkoituksiin ei tuota mitään hyötyä. Kuinka paljon
tämän lääkkeen poistaminen tulee aiheuttamaan kärsimystä
kansalaisille, kun sen jatkotutkimus voisi tulevaisuudessa löytää
siitä vielä suurta hyötyä, on mahdotonta arvioida.”
AMA:n vastustuksesta huolimatta Marihuana Tax Act aiheutti kaikkien
kannabista sisältävien lääkkeiden poisvetämisen markkinoilta ja se
poistettiin USA:n lääkeluettelosta vuonna 1941, missä se oli ollut
melkein 100 vuotta. (Musto, David F. (1987) The American disease.
Origins of Narcotic Control. Expandend edition. ss. 222 – 228)
Willie Nelsonin TeaPot Party
Lähde: Celebstoner
Willie Nelsonin TeaPot Party facebooksivusto:
http://www.facebook.com/TeapotParty
Jo 50:ssä USA:n osavaltiossa on aloittanut toimintansa Willie Nelsonin
inspiroima TeaPot Party. Liike sai alkunsa siitä kun maailmankuulu
countrytähti ja kannabisaktivisti Nelson pidätettiin Teksasissa
marihuanan hallussapidosta 26.11. Pidätyksen jälkeen hän heitti
ajatuksen puolueesta, joka olisi hieman vasemmalle kallellaan.
”Verota, valvo ja laillista sekä lopeta rajasodat huumeiden takia.
Miksi huumekauppiaat saavat korjata voitot? Vapauttaminen säästäisi
tuhansien ihmisten hengen”, lausui hän ajatuksensa julkisuuteen, mistä
alkoi jo kansanliikkeeksi noussut TeaPot Party -liike. Mm. Tommy Chong
oli ensimmäisten liikkeeseen liittyneiden joukossa ja eri
osavaltioiden TeaPot Party facebookryhmiin on liittynyt lyhyessä
ajassa kymmeniätuhansia ihmisiä.
-
EU ei aio estää jäsenvaltioitaan dekriminalisoimasta tai laillistamasta
Lähde: ENCOD 8.12.2010
http://www.encod.org/info/EU-READY-TO-END-DRUG-PROHIBITION.html
EU:n parlamentissa järjestetyssä julkisessa kuulemistilaisuudessa EU:n
edustaja Dana Spinant, joka toimii EU komission huumeiden vastaisen
yksikön koordinaattorina, kertoi, ettei EU aio estää sitä jos joku
jäsenvaltioista alkaa laillisesti säädellä kannabista tai muita nyt
kiellettyjä huumausaineita.
Kuulemistilaisuuden järjesti EU parlamentin kreikkalainen edustaja
Michael Tremopoulos yhteistyössä ENCOD:n kanssa. Tilaisuudessa
käsiteltiin huumeiden käytön dekriminalisoinnin ja kannabiskaupan
laillistamisen mahdollisia taloudellisia vaikutuksia: Euroopan
huumausaineiden seurantakeskuksen EMCDDA:n arvioiden mukaan
kannabiksen laillistaminen voisi tuottaa 35 – 60 miljardin euron tulot
vuodessa.
Tilaisuudessa kuultiin myös, kuinka eri puolilla maailmaa ollaan
siirtymässä kannabiksen lailliseen säätelyyn ja valvontaan. Mm.
Espanjassa baskimaakunnassa kannabisosuuskunnat ovat osoittautuneet
onnistuneeksi ratkaisuksi, jonka viranomaiset ovat hyväksyneet.
Komission huumekoordinaattori Dana Spinant kertoi myös, ettei
komissiolla ole valtuuksia avata huumekeskustelua: ”Vastuu tässä
asiassa on jäsenvaltioilla ja kannabiksen laillistajien tulee esittää
asiansa maiden hallituksille”.