Etelä-Afrikka
Propaganjalla dagga yleiseen tietoisuuteen
Lähde: The Pretoria News, 5.5.2004
http://www.mapinc.org/drugnews/v04/n702/a05.html
Sateesta huolimatta MayDay tapahtuma keräsi 120 osallistujaa parlamentin
porttien eteen Cape Townissa. Lukumäärä kertoo daggan käytön
ympärillä vallitsevasta epämääräisyydestä
eikä se mitenkään edusta kaikkia Etelä-Afrikan arviolta
miljoonaa pössöttelijää.
Tapahtuma oli kaikesta huolimatta värikäs: paljasjalkaista
nuorisojengiä vääntämässä jointteja nuorten
sirmakkaitten rastatyttöjen kanniskellessa "legalise it" julisteita.
Rastaveljeskuntaa jakamassa näkemyksiään Canadian Broadcasting
Corporationin toimittajalle. Lukuisia itseopiskelleita guruja jakamassa
tutkimustuloksia daggan käytöstä vaihtoehtoiseen energian
tuotantoon, lääkkeeksi, rakennusmateriaaliksi. Jointteja, pullovettä
ja ganjamuffinsseja kiertää ympäriinsä poliisin yrittäessä
pysyä naama peruslukemilla.
"Totta", myöntää mielenosoituksen järjestäjä
Andre du Plessis, "koska hampusta löytyy enemmän kuin päihde".
Eteläisen Afrikan elämään vuosisatoja kuuluneen yrtin
huumeominaisuuksien painottaminen on peittänyt sen taloudelliset mahdollisuudet
öljyn, paperin, kuitujen, saippuan, vahan ja vaikka esimerkiksi tiilen
raaka-aineena.
Nämä mahdollisuudet korostavat tarvetta uuteen ajatteluun
kasvista, jota tutkitaan pääasiassa rikoslain näkökulmasta
ja jota syytetään aivan liian paljon yhteiskunnan ongelmista.
Viime vuonna 4269 ihmistä vangittiin kannabiksen käytöstä
tai hallussapidosta ja 1207 ihmistä kasvatuksesta tai kaupasta.
Yhteiskunnan polttopiste on turha sota sellaista vihollista vastaan,
joka ei vain häviä. Lukumäärät ovat valtavia.
Viime vuonna poliisin erikoisryhmä takavarikoi 5000 kiloa yksittäisiltä
käyttäjiltä, 100 000 kiloa kauppiailta ja 750 000 kiloa
viljelmiltä. Tämän lisäksi myös tavalliset poliisivoimat
takavarikoivat kannabista.
Kaikista operaatioistaan huolimatta poliisi näyttää olevan
tappiolla. Arviolta miljoona etelä-afrikkalaista rikkoo lakia säännöllisesti
vailla huolia. Ratsiat eivät vähennä kysyntää.
Tarjonnan vähentäminen johtaa pelkästään korkeampiin
hintoihin.
Eikä tämä lisä päädy viljelijöille,
joiden elanto usein riippuu daggasadosta, vaan huumekauppiaille. Joidenkin
mielestä daggakaupan tehostunut poliisivalvonta ei vähennä
sen käyttöä vaan nostaa voittomarginaalia ja näin epäsuorasti
lisää järjestäytynyttä rikollisuutta.
Kieltolaki loi pimeät markkinat. Miksi dagga sitten kiellettiin?
Oliko se terveyshaittojen takia? Vai uhkasiko se kangasteollisuutta?
Vai pakottivatko kansainväliset sopimukset Etelä-Afrikan kieltämään
sen?
Vastaus on monimutkainen ja monelta osalta hämärän peitossa.
Tietokonealan järjestelmäinsinööri Du Plessis on etsinyt
vastausta vuodesta 1998. Hän havaitsi, etteivät kasvin narkoottiset
ominaisuudet olleet alkuperäiset syyt daggan kieltämiseksi, vaan
sen aiheuttama uhka puuvilla- ja muulle teollisuudelle.
Useat 1900-luvulla säädetyt daggalait perustuivat rotuajatteluun
ja ovat siksi perustuslain vastaisia. Kun tiedotusministeri Connie Mulder
ilmoitti vuonna 1971 daggalaista, hän kuvaili daggaa kansallisena
hätätilana väittäen valkoisten alokkaitten muuttuvan
passiivisiksi, ja jos daggaa ei kielletä, johtaisi se mustan ja valkoisen
nuorison sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Du Plessis huomasi myös, että jos dagga laillistettaisiin,
ottaisi se paikkansa kilpailukykyisenä tuotteena petrokemiallisessa,
rakennus-, paperi-, sellu-, ja tekstiiliteollisuudessa. Uskoen, että
dagga voisi huomattavasti helpottaa asunto-ongelmaa ja tuottaa työpaikkoja,
aloitti hän tietojensa jakamisen "propaganjaa" tuottamalla. Hän
ei saanut alkuun hyvää vastaanottoa.