Lääkekannabis on aihe, joka herättää keskustelua ympäri maailmaa. Suomessa tilanne on erityisen haastava: lääkekannabiksen saatavuus on tehty lähes mahdottomaksi, ja valtaosa potilaista joutuu hankkimaan lääkkeensä laittomasti.

On tärkeää ymmärtää, että lääkekannabis on samaa kasvia kuin vapaa-ajan käyttöön tarkoitettu kannabis, mutta sen käyttötarkoitus on lääketieteellinen – hoitamaan oireita tai sairauksia, joille muut hoitokeinot eivät ole tuoneet helpotusta.

Lääkinnällinen käyttö on rajattu kansainvälisen huumausainevalvonnan ulkopuolelle, joten lääkekäyttö ei Suomen lain (RL50.luku) mukaan ole rikos. Lääkelaitos (nyk. Fimea) pyrki kuitenkin estämään ensimmäisen potilaan Hollannista maahantuoman lääkkeen (Bedrocan) v.2006 perustellen kannabiksen olevan huumausaine eikä lääke. Turun Hallinto-oikeus totesi perustelujen olevan virheelliset, koska kyse on aineen lääkinnällisestä käytöstä eikä huumausainetarkoituksessa tapahtuvasta käytöstä. Lääkekannabis on ollut laillista Suomessa vuodesta 2008 alkaen.

Lääkekannabisreseptin voi nykyään kirjoittaa yleislääkäri ilman erityispätevyyksiä, mutta kannabista lääkkeenä käyttävä potilas ei kuitenkaan saa terveydenhuollosta minkäänlaista tukea. Fimea on suositellut jo vuodesta 2016 alkaen terveyskeskuksia hoitamaan lääkekannabisreseptien ja erityislupahakemusten kirjoittamisen, mutta terveyskeskuksien ylilääkäreillä on pääasiallisena linjana kautta Suomen, ettei kukkamuotoinen lääkekannabis ole lääke, joten siihen ryhtyminen on lääkärille uhka potkuista. Reseptejä kirjoittaneet lääkärit ovat joutuneet luopumaan toiminnasta Valviran varoitusten vuoksi. Yli 200 vuosikausia reseptin piirissä ollutta potilasta jäivät heitteille ensimmäisen kerran vuonna 2015, sitten 2018 ja lopullisesti vuonna 2021, jonka jälkeen potilaat on ajettu käyttämään laitonta kannabista. Vain kourallinen potilaista on edelleen luvanvaraisia eli laillisia lääkekäyttäjiä.

Virallinen käypä hoito -suositus ei siis puolla kannabiksen käyttöä kivunhoitolääkkeenä. Pääasiallinen perustelu on, ettei lääkekannabiksen tehosta kroonisen kivun hoidossa ole riittävää tieteellistä näyttöä. Potilas jää asiansa kanssa yksin puhuessaan lääkärissä kannabiksesta ja saamistaan hyödyistä. Käyttö todennäköisesti kirjataan huumausainekäytöksi, josta seuraa yleensä sanktioita opiskeluun, ajo-oikeuteen ja/tai työkyvyn määritelmiin. Kannabista lääkkeenä käyttäviä potilaita ei uskota eli kokemuksestaan puhuvaa pidetään valehtelijana. Potilaan kokemus on kuitenkin aina se ensisijainen asia, joka tulisi huomioida hoitoa suunniteltaessa ja toteutettaessa. Kyseessä on lähes poikkeuksetta ainoa toimiva hoito, jonka jatkuminen tulisi turvata yhteiskunnan toimesta.

Suurin osa potilaista 2010-luvulla ovat olleet vähätuloisia ja/tai toimeentulotuen piirissä muutamia poikkeuksia huomioimatta. Vuoteen 2017 saakka toimeentulotuen maksamisesta vastasivat kunnat, jonka jälkeen maksatus siirtyi KELA: lle. Tästä alkoi systemaattinen lääkekannabiksen alasajo Suomessa, jonka seurauksena potilaat on jätetty heitteille. Tässä tilanteessa potilaalle jää kolme vaihtoehtoa:

1. Etsiä kunnes löytää lääkärin, joka kirjoittaa reseptin ja erityislupahakemuksen.

2. Ryhtyä omatoimiseksi eli puutarhuriksi tai etsiytyä lähteelle eli kasvattajan luokse.

3. Lähteä lääkekannabispakolaiseksi.

Lähde:

Esti Laaksonen: Microsoft PowerPoint – Lääkekannabis. Päihdelääketieteen päivät 2021 laaksonen