YK
Kansainvälisen huumekieltolain ratkaisematon ristiriita
Lähde: UNDCP 25.6.2004
http://www.unodc.org/unodc/en/world_drug_report.html
YK:n alaisen Huume- ja rikostoimiston, UNDCP:n, uusimmassa vuosiraportissa
väitetään, että voimassaolevan kansainvälisen
huumekieltolain eli huumevalvonnan ansiosta laittomat huumeet eli mm. kannabis
olisivat tarkemmin valvottuja kuin lailliset eli mm. tupakka (s. 25).
Kun sivulla 127 arvioidaan takavarikkolukujen perusteella, että
maailman kannabistuotanto olisi 32 000 tonnia, sanotaan heti perään
tämän olevan minimiarvio. Tämäkin tekee yli 200 grammaa
kutakin arvioitua käyttäjää (140 milj.) kohti. Lisäksi
raportissa arvioidaan maailmasta löytyvän runsaasti ennen havaitsemattomia
kannabisviljelmiä Aasiasta ja Afrikasta (s. 126).
Kokonaisarviot perustuvat maakohtaisiin arvioihin, ja maailman suurimman
kannabiksen kuluttajan eli USA:n luvuista löytyy hämmästyttävää
klappia: tuotanto- ja kulutusarvioiden ero on peräti 18 kertainen!
Tämä viittaa siihen, että YK:n määrittelyt
kannabiksen väärinkäyttäjistä eivät kata
enää kaikkea kannabiksen kulutusta vaan löytyy paljon ns.
harmaata aluetta, mikä kasvaa kannabiksen käytön ja kasvatuksen
normalisoituessa. Pelkästään kannabiksen uusia lääkekäyttäjiä
tulee vuosittain jo kymmeniä tuhansia.
Teknologinen välttämättömyys vai epidemia
Toinen silmiintökkivä asia raportissa on sen pyrkimys saada
tieteellistä pohjaa väitteilleen. Mm. Unicef on julkaissut hyvää
analyysia maailmankaupan rakenteen muutoksen ja kylmän sodan loppumisen
vaikutuksista kansainvälisen huumekaupan kehittymiseen. Luvussa "poliittinen
maisema" pyöritellään puolen sivun verran termejä "globalisaatio"
ja "modernisaatio" (s. 29) mutta huumeiden käytön leviämisen
selitykseksi löytyy 60-lukulainen epidemiamalli.
UNDCP:n mukaan urbanisaatio luo ne olosuhteet, joissa huumeiden käyttö
leviää kuin tauti. Tämä antaakin YK:lle vain hyvän
syyn onnitella itseään: kaupungistumisesta huolimatta 3% maailman
15 vuotta täyttäneestä väestöstä käyttää
laittomia huumeita, noita tarkimmin valvottuja.
Toisaalta raportissa selitetään tupakan ja alkoholin käytön
leviämistä niinkin laajamittaisiksi (29% maailman yli 15 vuotiaista
käyttää tupakkaa) teknologisella välttämättömyydellä
(s. 28). YK:ssa ollaan koko huumeiden kieltolain ajan kieltäydytty
asettamasta päihteitä ja niitä kauppaavia ylikansallisia
eli pääasiassa USA:laisia yrityksiä minkäänlaisen
valvonnan alaisuuteen kehitysmaiden toistuvista vetoomuksista huolimatta.
Tästä on seurauksena mm. se, että kaikkia muita aineita
paitsi kannabista kohtaan on vinoutunut raportointi, mikä aiheuttaa
mm. sen, että länsimaiset teollisten kemikaalien eli ns. lääkkeiden
väärinkäyttö jää raportoimatta tai aliraportoiduksi
(Brasilian esimerkki s. 140).
YK:n politiikan johdosta meille ovat syntyneet kaksijakoiset päihdemarkkinat,
jossa tupakka, alkoholi ja länsimaisten lääkeyhtiöiden
tuotteet on annettu ylikansallisten yritysten käsiin, ja laittomat
huumeet, nuo perinteiset entisissä siirtomaissa tuotetut kasviperäiset
"huumausaineet" oopium, koka ja kannabis, ylikansallisten rikollisliigojen
käsiin.
Tämä oppi laillisten päihteiden teknologisesta välttämättömyydestä
ja laittomien huumeiden tartuntataudinomaisesta leviämisestä
vain syventää sitä 100 vuotta vanhaa kulttuurista ristiriitaa,
mihin tämä aineiden erottelu perustuu.
Viljelijät ja käyttäjät syntipukkeina
Toisaalta huumesodan kohteina ovat kehitysmaiden köyhät maanviljelijät,
kun taas länsimaisten päihteiden valmistajat ja jakelijat saavat
juosta vapaana vaikka myisivätkin tuotteitaan alaikäisille ja
muille itseään huonosti puolustamaan kykeneville kansanryhmille.
Toisaalta epidemiamalli oikeuttaa edelleen YK:n johtaman huumesodan
jatkumisen länsimaissa kohteena pääasiassa käyttäjät.
Epidemiamallin tekivät Pohjoismaissa tunnetuksi ruotsalainen Nils
Bejerot ja suomalainen Juhana Idänpää-Heikkilä, joiden
propagandan hedelmistä täällä kärsitään
edelleen.
Raportista paistaa läpi yritys pitää hengissä nykyisen
kansainvälisen huumekieltojärjestelmän perusta, vuoden 1961
Single Convention, huumausaineyleissopimus. Sopimuksella koottiin aiemmat
sopimukset yhteen ja luotiin kansainvälinen huumevalvontajärjestelmä.
Samalla paalutettiin se länsimainen kulttuurihegemonia, jonka mukaan
köyhät viljelijät kehitysmaissa ovat syntipukkeja maailman
huumeongelmaan mutta länsimaiset tehtailijat ovat valvonnan ulkopuolella.
Alun yhteenvedossa kieltolain arvostelijoita yritetään panna
halvalla. Raportti väittää sivulla 7, että nykyiselle
järjestelmälle löytyy laaja kansainvälinen tuki. Alusta
saakka tämä YK:n huumekieltolakijärjestelmä on ollut
salaileva eikä suurin osa maailman kansalaisista tiedä tästä
järjestelmästä ja sen historiasta mitään.
YK syyttää pientä mutta äänekästä
vähemmistöä rivien rikkomisesta ja monikansallisen hengen
pilaamisesta (s. 7). Toisaalta YK väittää maailmasta löytyvän
vähintään 150 miljoonaa kannabiksen käyttäjää.
Näin suurella valtiolla tulisi olla oma edustuksensa myös YK:ssa!
YK:n johtaman kansainvälisen huumekieltolain ristiriidat johtuvat
liian suuresta sitoutumisesta USA:n ajamaan politiikkaan ja etuihin. Tästä
esimerkkinä on sivulla 139 esille tuotu myytti vahvemmasta kannabiksesta.
YK:n huumevalvontajärjestelmä yrittää kantaa USA:n
kieltolain ristiä eikä hakeutua tosiseikkojen pariin. Pitäisiköhän
näitä asioita alkaa kysymään käyttäjiltä
itseltään ?
Vastaa