Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) järjesti 6.6.2015 Helsingissä kuulemistilaisuuden, jossa oli edustettuina eri kansalaisjärjestöjä ja päihdepolitiikan tutkijoita.

Tilaisuuden tarkoitus oli kerätä tietoa Suomen huumausainepoliittisesta nykytilanteesta kutsumalla yhteen kentällä toimivia järjestöjä. Kerättyjä tietoja ja kokemuksia käytettiin myöhemmin STM:n omassa huumausainepoliittisessa lausunnossa keväällä 2015 aloittaneelle Juha Sipilän johtamalle hallitukselle.

Suomen kannabisyhdistys oli myös edustettuna tässä tilaisuudessa, yhdistyksen tilaisuudessa esittämä linjaus on alla. Edustettuina olivat myös mm. Lumme ry, A-kliniikkasäätiö, EHYT, TuSKY, ja eurooppalainen EMCDDA.

 

 

---

 

Suomen kannabisyhdistys ry:n  kuuleminen STM:n kuulemistilaisuudessa

 

On selvää, että kannabiksen täyskiellolle perustuva politiikka, lainsäädäntö ja kansainväliset sopimukset tulee uudistaa. Kannabiksen asema laittomana huumeena on arvioitava uudelleen. Viime vuosina tapahtunut uudelleenarviointi mm. Uruguyaissa ja useissa Yhdysvaltojen osavaltioissa sekä presidentti Barack Obaman tuki tälle kehitykselle antaa pohjaa  uudistuksille myös Suomessa. Euroopassa suhtautuminen kannabikseen on myös jo pitkään ollut lievenemässä ja mm. Hollannista ja Portugalista saadut kokemukset osoittavat, että tiukalle kieltopolitiikalle on olemassa hyviä vaihtoehtoja.

 

Suomen kannabisyhditys ry:n pitkäaikaine tavoite on ollut kannabiksen käytön, omaan käyttöön tapahtuvan hallussapidon ja viljelyn salliminen täysi-ikäisille ihmisille. Pidemmän tähtäyksen tavoite on kannnabiksen lainsäädännöllisen aseman muuttaminen siten, että kannabiksen tuotanto, jakelu, laaduntarkkailu ja myynti tulee sääntelyn piiriin, kannabista verotetaan ja asetetaan ikäraja sen käytölle ja myynnille.

 

Tavoitteita kuluvalle hallituskaudelle

 

Kuluvan hallituskauden aikana olisi käynnistettävä selvitys kannabiksen asemasta Suomessa. On punnittava kiihkottomasti kiletolakipolitiikasta luopumisen hyötyjä ja haittoja ja tehdä siltä pohjalta suunnitelma etenemiselle, jossa samalla tavalla kuin alkoholille ja tupakalle, säädetään oma lainsäädäntö, kannabislaki.

 

Kannabis tulee erottaa lainsäädännössä muista laittomista huumeista. Kuluvan vaalikauden aikana on mahdollista ja tuliisi toteuttaa uudistus, jossa aikuisten ihmisten kannabiksen käyttö ja hallussapito sekä viljely omaan käyttöön poistetaan rangaistavuuden piiristä.

 

Rankaiseminen lopetettava

 

Kannabiksen kuten ei minkään aineen käyttäjien rankaiseminen on varsin kömpelö tapa reagoida aineiden käytön aiheuttamiin ongelmiin. Kannabismarkkinoiden erottaminen kovemmista huumeista olisi erityisen tärkeää tilanteessa, missä kannabiksen käyttö on huomattavasti yleisempää, kuin kovempien aineiden – tietenkin alkoholia lukuun ottamatta. Rankaisemisen lopettaminen olisi helppo toteuttaa esimerkiksi lisäämällä nykyiseen lakiin oma pykälä kannabikselle tai tämän asian selkeä ilmaiseminen toimenpiteistä luopumisen kohdassa (RL 50:7) esimerkiksi siten, että kannabiksen ollessa kyseessä, syyte jätetään ajamatta käytön, omaan käyttöön tapahtuvan hallussapidon tai viljelyn tapauksessa.

 

Nykyisessä lainsäädännössä kannabis on laiton huume muiden huumeiden joukossa. Vaikka mm. valtakunnansyyttäjän ohjeissa kannabis katsotaan vähiten haitalliseksi huumeeksi, niin tarvitaan muutos lainsäädäntöön, joka selvästi erottaa sen muista laittomista huumeista ja selkiyttää jo nykyiseen lainsäädäntöön sisältyvää mahdollisuutta toimenpiteistä luopumiseen. 

 

Toimenpiteistä luopumisen on toteuduttava

 

Voimassaolevaan huumerikoslakia säädettäessä oli vahva tulkintasuositus, että toimenpiteistä luopumista (mm. erityssäännös RL 50:7) käytettäisiin mahdollisimman usein. Toimenpiteistä luopuminen on osa rikosoikeudellista seuraamusjärjestelmää, jossa henkilön katsotaan syyllistyneen rikokseen, mutta hän välttyy rangaistukselta. Päätöksen toimenpitäistä luopumiseen voi tehdä poliisi, syyttäjä tai tuomari. Tämä tavoite on kuitenkin jäänyt  pääosin toteutumatta ja huumeiden käyttörikoksesta ja kannabiksen omaan käyttöön tapahtuvasta viljelystä on lähes aina seurannut sakko tai jopa vankeusrangaistus. Mahdollisuus toimenpiteistä luopumiseen ei ole toteutunut lain hengen mukaisesti.

 

Näiden muutosten toteuttaminen ei muuttaisi toimenpitestä luopumisen tavoitetta puuttua nuorten ihmisten tai ongelmakäyttäjien kannabiksen käyttöön. Alaikäisen henkilön  huumeidenkäyttöön tulee puuttua osana nuoren henkilön kokonaistilanteen selvitystä, syrjäytymisen ehkäisyä  ja auttamista terveelliseen ja mielekkääseen elämään. Myös huumeiden ongelmakäyttjien hoitoonohjaus ei tästä käisisi. Rikosoikeudellinen rankaisu ei näitä asioita yleensä edistä.

 

Pelkkä kannabiksen käyttörikos voi johtaa ajoluvan menetykseen, vaikka henkilö ei olisi edes ajanut autoa. Ihmisten koteihin tehdään mittavia ja nöyryyttäviä kotietsintöjä, ihminen voi menettää työ tai opiskelupaikkansa tai se, että hänen nimensä löytyy poliisin rekistereistä, voi estää opiskelupaikan tai työpaikan saannin. Pari- ja sosiaaliset suhteet rikkoutuvat, kun ihjminen leimataan rikolliseksi. Sen lisäksi poliisin ja oikeuslaitoksen rahoja tuhlataan vääriin asioihin eikä todelliseen rikosten torjuntaan ja selvittämiseen.

 

Kannabiksen omaan käyttöön tapahtuva viljely rinnastettava käyttöön

 

Nykyisen lainsäädännön mukaan kaikki kannabisen viljely tulkitaan huumausaainerikokseksi, josta rangaistaan sakolla tai vankeudella. Kannabiksen viljely omaan käyttöön tulee ja on mahdollista erottaa viljelystä, joka on tarkoitettu myyntiin. Nykyinen tilanne suosii sitä, että kannabis ostetaan laittomilta markkinoilta. Kiinnijäämistilaanteessa ostetun kannabiksen käyttö ja hallussapito tuomitaan käyttörikoksena, mutta itse viljellyn kannabiksen  käyttö ja hallussapito tuo syytteen huumausainerikoksesta. Sen lisäksi, että tämä on epäloogista, se suosii rikollisia markkinoita. Kannabiksen omaan käyttöön tapahtuva viljely on ainoa huumerikollisuuden muoto, joka ei tue järjestäytynyttä rikollisuutta.

 

Kannabis on yleissimmin käytetty laiton huume. Yhä suurempi osa väestöstä on sitä kokeillut tai käyttänyt. Tämä on tosiasia eikä se ole rankaisemisella muutettavissa.  Rankaiseminen kuten jo edellä todettiin, aiheuttaa ongelmia yksilölle ja yhteiskunnalle altistaen kriminalisoitumiselle ja syrjäytymiselle. Yhä suuremmalla osalla väestöstä on kannabiksesta kokemusta ja sen käyttö lisääntyy ja arkipäiväystyy ollen jo sitä. Käyttö Suomessa on lähes samaa tasoa kuin Euroopassa. Kannabiksen käyttö on edelleen kasvussa ja kolmannes nuorista aikuisista on sitä kokeillut. Kannabiksen kieltoon perustuvaa politiikkaa on yhä vaikeampi perustella. Väestön suuren osan kriminalisointi johtaa järjestelmän legitimiteetin vähentymiseen.

 

Kieltolain purkamisen hyötyjä

 

Kannnabiksen kieltolain purkamisella olisi seuraavia hyötyjä;

 

Järjestäytynyt rikollisuus menettäisi kannabismarkkinoita ja pidemmälle tapahtuvan laillistamisen tapauksessa myös verotulot saataisiin yhteiskunnan hyötykäyttöön. Esimerkiksi Coloradon osavaltion laillinen kannabis on tuonut niin paljon verotuloja, että osavaltion veronmaksajat ovat saamassa veronpalautusta. 

Kannabismarkkinat saataisiin erotettua muiden huumausaineiden markkinoista, joka mahdollistaisi laatukontrollin, vähentäisi ihmisten yhteyksiä rikollismaailmaan ja kovien huumeiden markkinoihin.

Kannabiksen käytöstä ei seuraisi kriminalisoitumista ja syrjäytymistä.

Kannabiskiellon aiheuttamat kustannukset poliislle ja oikeuslaitokselle vähenisivät ja muutenkin niukat voimavarat voitaisiin kohdistaa vaarallisten huumeiden torjuntaan.

Sen liäksi, että kannabiskiletolaki yleensäkin rapauttaa lainkuuliaisuutta, sillä on kansainvälisen kokemuksen perusteella korruptoiva vaikutus yhteiskunnan eri tasoilla.

Valistus huumeiden, myös kannabiksen haittavaikutuksista, olisi uskottavaa, kun se ei perustuisi ajatukselle, että täyskielto ylläpitää kielteisiä asenteita huumeita kohtaan.

Useat kansainväliset tutkimukset osoittavat, että huumepolitiikan tiukkuudelle ei ole vaikutusta käytön laajuuteen. Miksi siis aiheuttaa vain lisäongelmia kieltolailla.