Blog

  • INCB ja kansainvälinen reefer madness

    International Narcotics Control Board (INCB) on USA:n julistaman ja YK:n autorisoiman kansainvälisen huumesodan byroo, jonka tehtävänä on valvoa huumesopimusten noudattamista tosin vailla rankaisuvaltaa sopimuksen rikkojia kohtaan.

    Uusimmassa vuosiraportissaan INCB käy jälleen kerran lääkekannabiksen kimppuun ja vielä tismalleen samalla argumentilla kuin viimeiset kymmenen vuotta: jos kannabiksella on lääkinnällisiä ominaisuuksia niin ne pitäisi saattaa INCB:n tietoon (62). INCB:llä ei ilmeisesti ole resursseja lukea alan julkaisuja edes ilmaiseksi netissä. Tai sitten puuttuu halua.

    (Tekstin kursivoidut numerot viittaavat INCB:n vuosiraportin kappalejaotteluun.)

    INCB:n valtuuksiin ei kuulu puuttua valtioiden tekemiin päätöksiin jos ne on tehty kansainvälisten huumesopimusten puitteissa. INCB:n raportissa (63) tuodaan esille vuoden 1961 huumausaineyleissopimukseen kirjattu artikla 23, jossa kehotetaan kannabiksen viljelyn alueellaan sallivien valtioiden perustamaan tarkoitusta varten toimisto ja lähettämään tiedot saadusta sadosta YK:lle. Kannabiksen viljelyn aloittaminen ei ole sen vaikeampaa!

    INCB:n puuttuminen Kanadan lääkekannabispolitiikkaan (415) osoittaa YK:n elimen poliittisuuden. INCB ei mainitse sanallakaan Suomen lääkekannabislaista vaikka muuten kertoo vierailustaan Suomessa (186-187). Kanadan naapurissa USA:ssa jo 14 osavaltiota sekä pääkaupunki Washington hyväksyy lääkekannabiksen, joissa on yli 2000 jakelupistettä ja Los Angelesissa sitä saa jopa 24/7 automaateista. Israel on myös lääkekannabiksen hyväksynyt valtio, jossa ohjelma laajenee koko ajan ilman minkäänlaista kohua.

    Kanadan lääkekannabisohjelma ei ole kahdeksan vuoden toiminta-aikana herättänyt kohua varsinkin kun vertaa tilannetta Kaliforniassa käytävään keskusteluun. Kanadassa on vallassa oikeistohallitus, joka osana konservatiivista ohjelmaansa on koventamassa huumepolitiikkaa. Tämä on INCB:ltä selvä kannanotto valtion sisäisiin asioihin ja yritys horjuttaa maassa hyväksytyn lääkekannabisohjelman laillista asemaa.

    INCB:n jyrkkää kannabisvastaista linjaa kuvaa se, kuinka raportissa kiitellään Britannian hallituksen päätöstä uudelleenluokitella kannabis (672). Tämä hätäinen ja tieteellisten neuvonantajien ohjeiden vastainen päätöshän tehtiin skunk-hysterian vallassa, mitä raportti kertaa. Tuon päätöksen perusteluna ei ollut mitään uutta tutkimustietoa ja kannabiksen kokeilu nuorten keskuudessa oli jo alkanut laskea.

    Tuoreessa Addiction-lehden numerossa Bristolin yliopiston tutkijat kertaavat Britannian hallituksen päätöstä suhteessa tieteelliseen tutkimukseen. Vaikka lööppien perusteella voisi luulla aivan muuta, ei viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ole tullut mitään uutta todistusaineistoa, jonka perusteella edes ”skunk-lajikkeet” voitaisiin todeta syyllisiksi mielenterveysongelmiin tai psykooseihin.

    Huumesodan ideologia ja ihmisoikeudet

    Raportissa ollaan huolissaan Spice tuotteista ja kohdassa 245 kerrotaan, kuinka niistä löydetyt synteettiset kannabinoidit on kehitetty lääketehtaiden laboratorioissa kannabinoidijärjestelmän tutkimiseen. Tieteelliset kriteerit täyttäviä ihmiskokeita ei ole tehty mutta eläinkokeiden perusteella monet kehitetyistä aineista ovat vahvempia kuin luonnossa kehittyneet aineet, siis jopa ”skunk”.

    Mutta INCB ei kerro siitä, että lääkeyhtiöt kehittivät näitä aineita, koska eivät kieltolain takia voi tutkia THC:llä. Spice on kieltolain tuote ja tuotteen suosiota lisää se, ettei se haise huumekoiran nokkaan eikä näy huumetesteissä. Yleensäkin lääkeaineiden käyttö huumaantumiseen ja niistä johtuvat kuolemantapaukset (kuuluisin tapaus on Michael Jackson) on monissa maissa yleisempää kuin ns. laittomat huumeet. Kannabiksen kieltolaki on aiheuttanut vääriä mielikuvia turvallisista pillereistä ja vaarallisesta ruohosta.

    INCB varoittelee paternalistiseen tyyliinsä, että jo yksi huumekokeilu voi johtaa loukkaantumiseen, yliannostukseen tai pidätykseen (esipuhe s. iii). INCB sivuuttaa sen, että nämä haitat johtuvat kieltolaista ja sen täytäntöönpanosta.

    Etelä-Amerikkaa käsittelevässä jaksossa arvostellaan Argentiinassa, Brasiliassa, Kolumbiassa, Meksikossa ja USA:ssa (453) tehtyjä liberalisointialoitteita varsinkin kannabiksen käytön suhteen. INCB jopa erikseen harmittelee sitä, että ”vaikutusvaltaiset henkilöt, joihin kuuluu entisiä korkean tason poliitikkoja, ovat julkisesti kannattaneet näitä aloitteita”.

    Mutta raportissa ei sanallakaan viitata huumesodan korkeisiin inhimillisiin kustannuksiin Etelä-Amerikassa, joista esimerkiksi Meksikon tapahtumat olisivat muussa yhteydessä YK:n turvallisuusneuvoston käsiteltävänä. Huumeiden vastaiseen ideologiaan kuuluu välinpitämättömyys ihmisuhreista ja ihmisoikeussopimuksista.

    INCB:n raportissa ei ole myöskään yhtään mainintaa Portugalin dekriminalisointipäätöksen tuloksista vaikka raportissa ylimalkaisesti käsitellään Portugalia. Tämän sivuuttaminen alleviivaa sitä, kuinka kaukana INCB on oman mandaattinsa todellisuudesta.

    Raportin esipuheessa todetaan juhlallisesti, että ”liian rajoittavat politiikan muodot ovat vastoin yhtä huumesopimuksissa kunnioitettua periaatetta: huumeiksi luokiteltujen aineiden lääkinnällinen käyttö on korvaamatonta kivun ja kärsimyksen lievittämisessä ja niiden saatavuuden turvaamiseksi näihin tarkoitusperiin on oltava riittävät varaukset” (s. iv).

    Raportin liitteenä olevassa Shanghain vuoden 1909 kokouksen 100 vuotisjuhlakokouksen julistuksessa todetaan osanottajavaltioiden sitoutuminen ihmisoikeuksiin ja ihmisten perusvapauksiin (Annex IV, s. 148). Todellisuudessa INCB ei välitä näistä periaatteista lainkaan. INCB palvelee rikoslain täytäntöönpanoon keskittyviä viranomaisia, jotka esittävät julkisuudessa samanlaista ”huumepuhetta” kuin INCB.

    Toimittanut Risto Mikkonen.

    Lähteet:

  • YK: Yhä lähemmäksi totuutta

    Maaliskuun 8. – 12. YK:n huumekomissio (CND) pitää vuosikokouksensa Wienissä arvioidakseen nykyisen huumestrategian tuloksia. Tämän strategian julkisena tavoitteena on laittomien huumeiden tuotannon, kaupan ja kysynnän vähentäminen. Totuus on se, että tällä strategialla ei ole myönteisiä tuloksia.

    Helmikuun 23. päivä EU:n huumepolitiikan julkisessa kuulemistilaisuudessa, jota ENCOD oli myös järjestämässä, EU:n komission huumekoordinaatioyksikön johtaja Carel Edwards sanoi: "Sorto ei auta. Me tiedämme nyt tarpeeksi, jotta voimme vetää tämän johtopäätöksen."

    Maaliskuusta 2009 saakka EU:n komissiolla on ollut käytössään raportti huumepolitiikan vaikutuksista laittomien huumeiden maailmanmarkkinoihin 1998 – 2007 (ns. Reuter-Trautmannin raportti eli Report on Global Illicit Drugs Markets 1998 – 2007 (pdf)). Tässä raportissa tehdään seuraava johtopäätös: tämän hetkiset huumepolitiikan muodot, jotka perustuvat kieltolakiin, eivät vähennä huumeiden tarjontaa eikä kysyntää, ja ne aiheuttavat yksilöille ja koko yhteiskunnalle haittoja.

    ENCOD:n delegaatio on läsnä Wienin kokouksessa muistuttamassa hallitusten edustajia siitä, että heidän tulisi suojella kansalaisia vaaroilta eikä altistaa heitä niille. Maaliskuun 4. päivänä ENCOD:n jäsenet järjestävät mielenosoituksia Malesian suurlähetystöillä Pariisissa ja Lontoossa. Samana päivänä Malesian sanomalehdissä julkaistaan avoin kirje Malesian hallitukselle, jossa vaaditaan huumerikollisten kuolemanrangaistuksen välitöntä poistamista.

    Olemme väittäneet jo vuosia, että kieltolaki on yhteiskunnan todellinen vihollinen ja tämä totuus on tulossa yhä ilmeisemmäksi. Huumeiden kieltolaki aiheuttaa valtavat laittomat taloudelliset voitot, sekoittaa toimivan talousjärjestelmän, korruptoi virkamiehiä ja rahoittaa aseistautuneita joukkioita. Se aiheuttaa ja lisää yhteiskunnasta vieraantumista ja yksilöiden kokemaa rasitusta.

    Kieltolain ylläpitämiseen tarvittava julkinen kulutus pelkästään EU:ssa on arvioitu olevan (varovaisesti) 40 miljardia euroa eli 80 euroa asukasta kohti vuodessa. Talouskriisin aikana emme voi enää sallia tällaisen summan heittämistä hukkaan sellaiseen politiikkaan, joka ei selvästikään hyödytä ketään mutta aiheuttaa ongelmia ja vahinkoa miljoonille ihmisille.

    Reuter-Trautmannin raportti paljastaa tämän totuuden. Tieteellisen todistusaineiston hyväksyvät eivät voi enää kiistää sitä, että kieltolaki perustuu väärään teoriaan. Huumeiksi luokiteltujen aineiden laillinen tuotanto ja jakelu on ainut järkevä ja tehokas tapa vähentää huumeisiin liittyviä ongelmia, vähentää järjestäytynyttä rikollisuutta ja kerätä veroja terveydenhoitoa, koulutusta ja yhteiskunnallisia ohjelmia varten.

    Kysymys ei enää kuulu jos vaan milloin. Jouduttaaksemme kieltolain loppua meidän tulee päättäväisesti toteuttaa kaksi tavoitetta: viedä kieltolakihallinnolta sen uskottavuus varmistaen, ettei se koskaan voimistu, ja rohkaista ihmisiä, jotka haluavat uudenlaista politiikkaa, nostamaan äänensä ja vaatimaan muutosta.

    Milloin selvä järki alkaa hallita huumepolitiikan maailmaa, ja yleensä maailmaa?

    Toimittanut Risto Mikkonen.

    Lähteet:

  • INCB ja kansainvälinen reefer madness

    International Narcotics Control Board (INCB) on USA:n julistaman ja YK:n autorisoiman kansainvälisen huumesodan byroo, jonka tehtävänä on valvoa huumesopimusten noudattamista tosin vailla rankaisuvaltaa sopimuksen rikkojia kohtaan.

    Uusimmassa vuosiraportissaan INCB käy jälleen kerran lääkekannabiksen kimppuun ja vielä tismalleen samalla argumentilla kuin viimeiset kymmenen vuotta: jos kannabiksella on lääkinnällisiä ominaisuuksia niin ne pitäisi saattaa INCB:n tietoon (62). INCB:llä ei ilmeisesti ole resursseja lukea alan julkaisuja edes ilmaiseksi netissä. Tai sitten puuttuu halua.

    (Tekstin kursivoidut numerot viittaavat INCB:n vuosiraportin kappalejaotteluun.)

    INCB:n valtuuksiin ei kuulu puuttua valtioiden tekemiin päätöksiin jos ne on tehty kansainvälisten huumesopimusten puitteissa. INCB:n raportissa (63) tuodaan esille vuoden 1961 huumausaineyleissopimukseen kirjattu artikla 23, jossa kehotetaan kannabiksen viljelyn alueellaan sallivien valtioiden perustamaan tarkoitusta varten toimisto ja lähettämään tiedot saadusta sadosta YK:lle. Kannabiksen viljelyn aloittaminen ei ole sen vaikeampaa!

    INCB:n puuttuminen Kanadan lääkekannabispolitiikkaan (415) osoittaa YK:n elimen poliittisuuden. INCB ei mainitse sanallakaan Suomen lääkekannabislaista vaikka muuten kertoo vierailustaan Suomessa (186-187). Kanadan naapurissa USA:ssa jo 14 osavaltiota sekä pääkaupunki Washington hyväksyy lääkekannabiksen, joissa on yli 2000 jakelupistettä ja Los Angelesissa sitä saa jopa 24/7 automaateista. Israel on myös lääkekannabiksen hyväksynyt valtio, jossa ohjelma laajenee koko ajan ilman minkäänlaista kohua.

    Kanadan lääkekannabisohjelma ei ole kahdeksan vuoden toiminta-aikana herättänyt kohua varsinkin kun vertaa tilannetta Kaliforniassa käytävään keskusteluun. Kanadassa on vallassa oikeistohallitus, joka osana konservatiivista ohjelmaansa on koventamassa huumepolitiikkaa. Tämä on INCB:ltä selvä kannanotto valtion sisäisiin asioihin ja yritys horjuttaa maassa hyväksytyn lääkekannabisohjelman laillista asemaa.

    INCB:n jyrkkää kannabisvastaista linjaa kuvaa se, kuinka raportissa kiitellään Britannian hallituksen päätöstä uudelleenluokitella kannabis (672). Tämä hätäinen ja tieteellisten neuvonantajien ohjeiden vastainen päätöshän tehtiin skunk-hysterian vallassa, mitä raportti kertaa. Tuon päätöksen perusteluna ei ollut mitään uutta tutkimustietoa ja kannabiksen kokeilu nuorten keskuudessa oli jo alkanut laskea.

    Tuoreessa Addiction-lehden numerossa Bristolin yliopiston tutkijat kertaavat Britannian hallituksen päätöstä suhteessa tieteelliseen tutkimukseen. Vaikka lööppien perusteella voisi luulla aivan muuta, ei viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana ole tullut mitään uutta todistusaineistoa, jonka perusteella edes ”skunk-lajikkeet” voitaisiin todeta syyllisiksi mielenterveysongelmiin tai psykooseihin.

    Huumesodan ideologia ja ihmisoikeudet

    Raportissa ollaan huolissaan Spice tuotteista ja kohdassa 245 kerrotaan, kuinka niistä löydetyt synteettiset kannabinoidit on kehitetty lääketehtaiden laboratorioissa kannabinoidijärjestelmän tutkimiseen. Tieteelliset kriteerit täyttäviä ihmiskokeita ei ole tehty mutta eläinkokeiden perusteella monet kehitetyistä aineista ovat vahvempia kuin luonnossa kehittyneet aineet, siis jopa ”skunk”.

    Mutta INCB ei kerro siitä, että lääkeyhtiöt kehittivät näitä aineita, koska eivät kieltolain takia voi tutkia THC:llä. Spice on kieltolain tuote ja tuotteen suosiota lisää se, ettei se haise huumekoiran nokkaan eikä näy huumetesteissä. Yleensäkin lääkeaineiden käyttö huumaantumiseen ja niistä johtuvat kuolemantapaukset (kuuluisin tapaus on Michael Jackson) on monissa maissa yleisempää kuin ns. laittomat huumeet. Kannabiksen kieltolaki on aiheuttanut vääriä mielikuvia turvallisista pillereistä ja vaarallisesta ruohosta.

    INCB varoittelee paternalistiseen tyyliinsä, että jo yksi huumekokeilu voi johtaa loukkaantumiseen, yliannostukseen tai pidätykseen (esipuhe s. iii). INCB sivuuttaa sen, että nämä haitat johtuvat kieltolaista ja sen täytäntöönpanosta.

    Etelä-Amerikkaa käsittelevässä jaksossa arvostellaan Argentiinassa, Brasiliassa, Kolumbiassa, Meksikossa ja USA:ssa (453) tehtyjä liberalisointialoitteita varsinkin kannabiksen käytön suhteen. INCB jopa erikseen harmittelee sitä, että ”vaikutusvaltaiset henkilöt, joihin kuuluu entisiä korkean tason poliitikkoja, ovat julkisesti kannattaneet näitä aloitteita”.

    Mutta raportissa ei sanallakaan viitata huumesodan korkeisiin inhimillisiin kustannuksiin Etelä-Amerikassa, joista esimerkiksi Meksikon tapahtumat olisivat muussa yhteydessä YK:n turvallisuusneuvoston käsiteltävänä. Huumeiden vastaiseen ideologiaan kuuluu välinpitämättömyys ihmisuhreista ja ihmisoikeussopimuksista.

    INCB:n raportissa ei ole myöskään yhtään mainintaa Portugalin dekriminalisointipäätöksen tuloksista vaikka raportissa ylimalkaisesti käsitellään Portugalia. Tämän sivuuttaminen alleviivaa sitä, kuinka kaukana INCB on oman mandaattinsa todellisuudesta.

    Raportin esipuheessa todetaan juhlallisesti, että ”liian rajoittavat politiikan muodot ovat vastoin yhtä huumesopimuksissa kunnioitettua periaatetta: huumeiksi luokiteltujen aineiden lääkinnällinen käyttö on korvaamatonta kivun ja kärsimyksen lievittämisessä ja niiden saatavuuden turvaamiseksi näihin tarkoitusperiin on oltava riittävät varaukset” (s. iv).

    Raportin liitteenä olevassa Shanghain vuoden 1909 kokouksen 100 vuotisjuhlakokouksen julistuksessa todetaan osanottajavaltioiden sitoutuminen ihmisoikeuksiin ja ihmisten perusvapauksiin (Annex IV, s. 148). Todellisuudessa INCB ei välitä näistä periaatteista lainkaan. INCB palvelee rikoslain täytäntöönpanoon keskittyviä viranomaisia, jotka esittävät julkisuudessa samanlaista ”huumepuhetta” kuin INCB.

    Toimittanut Risto Mikkonen.

    Lähteet:

  • EU:n huumepolitiikan julkisen kuulemistilaisuuden johtopäätökset

    Helmikuun 23. päivä järjestettiin EU parlamentissa julkinen kuulemistilaisuus EU:n huumepolitiikasta. Kreikan edustajan Michail Tremopoulosin ja ENCOD:n (European Coalition for Just and Effective Drug Policies) kutsumana noin 40 Euroopan kansalaisliikkeiden edustajaa 15 eri maasta saapui muotoilemaan suosituksia EU:n parlamentin edustajille, EU:n komissiolle ja Euroopan neuvostolle niistä tulevaisuuden lähestymistavoista, joita EU:n tulisi omaksua kriminalisoitujen huumeiden käsittelemisessä.

    Tilaisuus järjestettiin kaksi viikkoa ennen YK:n huumekomission (CND) kokousta Wienissä, ja työjärjestyksen tärkein kohta oli "Report on Global Illicit Drugs Markets 1998 – 2007" (pdf), jonka EU:n komissio rahoitti vuonna 2008. Tämän tutkimuksen teki ryhmä tunnettuja huumetutkijoita, jota johti professori Peter Reuter Rand Corporation ajatushautomosta USA:sta sekä Franz Trautmann Trimbos instituutista Hollannista. Raportti ilmestyi kansalaisjärjestöjen vaadittua monen vuoden ajan puolueetonta arviointia maailmanlaajuisen huumekieltolain vaikutuksista.

    Raportin esitteli EU:n komission huumekoordinaatioyksikkö. Sen johtopäätökset osoittavat vääräksi huumekieltolain perustana olevan teorian – että huumekieltolaki vähentää valvonnassa olevien huumeiden tuotantoa, jakelua ja kulutusta. Raportin mukaan valvontayrityksillä on vain vähän vaikutusta maailmanlaajuisiin huumemarkkinoihin, joiden arvoksi vuodessa arvioidaan 300 miljardia dollaria.

    Tuotannon valvonnalla on paikallista vaikutusta mutta sillä ei vaikuteta huumeiden saatavuuteen maailman mittakaavassa; salakuljetuksen valvonta ei ole sen tuloksellisempaa. Hoito vähentää sekä riippuvaisen ihmisen että yhteiskunnan kokemia haittoja mutta se ei vähennä huumeiden käyttöä. Käytön ehkäisyn ponnistelut kilpistyvät sellaisten ohjelmien puutteeseen, joilla olisi todettua vaikutusta.

    Haittojen vähentämiseen tähtäävät ohjelmat ovat auttaneet tilannetta monissa maissa mutta ne kohdistuvat vain kapeaan huumeongelman osaan.

    Rikoslain täytäntöönpano ei estä huumeiden saatavuutta yhä halvemmin hinnoin. Se myös aiheuttaa paljon haittoja, jotka jakaantuvat epätasaisesti eri maiden kesken. Huumeiden kieltolaki aiheuttaa väkivaltaa ja lahjontaa sekä vahingoittaa ympäristöä ja terveyttä. Nämä ongelmat aiheuttavat kuolemantapauksia ja sairauksia sekä miljoonien ihmisten, kuluttajien, heidän ympäristönsä ja muun yhteiskunnan elämänlaadun vakavaa heikkenemistä.

    Raportin tulokset kertovat lyhyesti sanottuna, että kieltolakiin perustuva huumepolitiikka on aiheuttanut paljon haittaa ja vain vähän, jos lainkaan, hyvää. Euroopan Unionia tulisi onnitella siitä, että se on tukenut tällaista tutkimusta. Nyt tulisi toimia tämän tiedon pohjalta. Sen hylkääminen vastaa rikoslain tarkoittamaa laiminlyöntiä.

    Siksi tämä kuulemistilaisuus pyytää Euroopan Unionia tarttumaan seuraaviin aloitteisiin:

    1. Tulisi mahdollisimman nopeasti kutsua koolle eurooppalainen kokous tulevaisuuden huumepolitiikan malleista, mihin kutsuttaisiin kansalliset ja paikallisviranomaiset, parlamentaarikot sekä kansalaisyhteiskunnan edustajat kaikista 27:stä jäsenvaltiosta. Kokouksen tavoite olisi tutkia uusia huumepolitiikan muotoja, jotka eivät perustu kieltolakiin vaan edellä mainitun raportin antamiin opetuksiin sekä paikallisviranomaisten ja kansalaisjärjestöjen kokemuksiin.
    2. Tulisi julkaista yleinen suositus jäsenvaltioille, jotta nämä asettaisivat huumepolitiikkansa arvioinnin poliittisesti tärkeälle sijalle. EU:n tulisi sallia kunkin jäsenvaltion valita itselleen sopiva huumepolitiikka, joka kunnioittaa ihmisoikeuksia, yksilönvapauksia ja yhteiskunnan yhtenäisyyttä ja joka aiheuttaa vähiten oheisvahinkoja.
    3. Tulisi käyttää tilaisuutta seuraavassa CND:n kokouksessa Wienissä haittojen vähentämiseen tähtäävän politiikan tärkeyden korostamiseksi sekä aloittaa keskustelu YK:n sopimusten arvioinnista, jotta sellaiset vaihtoehdot huumemarkkinoiden säätelemiseksi, jotka eivät perustu kieltolaille, tulisivat mahdollisiksi.
    4. Tulisi tutkia mahdollisuuksia EU:n kansalaisten aloitteiden hyväksymiseksi, jotka tähtäävät kannabiksen tuotannon ja jakelun luomiseen henkilökohtaista kulutusta varten yrityksenä vähentää laittomien markkinoiden aiheuttamia haittoja sekä riippuvuutta niistä.

    Toimittanut Risto Mikkonen.

    Lähteet:

  • Jarmon omaiset ihmettelevät, missä luvattu lääke viipyy

    Vielä lauantaina jutellessani Eija Akselinin kanssa puhelimessa hän iloitsi syöpää sairastavan perhetuttavansa Jarmo Holtinkosken puolesta: ulkopuolinen lääkäri oli luvannut kirjoittaa Jarmolle maanantaina lääkekannabisreseptin. Lupauksesta huolimatta myöhään tiistai-iltanakaan ei lääkärin puhelinsoittoa kuitenkaan ollut vielä kuulunut, eikä hän myöskään ollut vastannut omaisten soittopyyntöihin.

    Eija uskoo tässä vaiheessa enää lääkekannabiksen voivan pelastaa pitkälle edennyttä syöpää sairastavan Jarmon. Aikaa ei kuitenkaan ole paljon ja sitä kuluu lupamenettelyssä vielä reseptin kirjoittamisen jälkeenkin.

  • Jarmon omaiset ihmettelevät, missä luvattu lääke viipyy

    Vielä lauantaina jutellessani Eija Akselinin kanssa puhelimessa hän iloitsi syöpää sairastavan perhetuttavansa Jarmo Holtinkosken puolesta: ulkopuolinen lääkäri oli luvannut kirjoittaa Jarmolle maanantaina lääkekannabisreseptin. Lupauksesta huolimatta myöhään tiistai-iltanakaan ei lääkärin puhelinsoittoa kuitenkaan ollut vielä kuulunut, eikä hän myöskään ollut vastannut omaisten soittopyyntöihin.

    Eija uskoo tässä vaiheessa enää lääkekannabiksen voivan pelastaa pitkälle edennyttä syöpää sairastavan Jarmon. Aikaa ei kuitenkaan ole paljon ja sitä kuluu lupamenettelyssä vielä reseptin kirjoittamisen jälkeenkin.