Blog

  • Eduskuntavaalit 2011

    Vaalit.fi

    Eduskuntavaalit toimitetaan sunnuntaina 17.4.2011 klo 9-20. Ennakkoäänestys kotimaassa: 6.-12.4. (keskiviikosta tiistaihin). Ennakkoäänestys ulkomailla: 6.-9.4. (keskiviikosta lauantaihin).

    Vaalikoneita

     

    Katso SKY:n ja Humaania päihdepolitiikkaa ry:n eduskuntavaalipaneeli 28.3. tästä, ja tiedote tilaisuudesta.

  • Tieteellinen artikkeli Kannabiksen kotikasvattamisesta Suomessa ja Tanskassa

    THL:n tutkijat Pekka Hakkarainen ja Jussi Perälä ovat yhdessä tanskalaisten tutkijoiden kanssa julkaisseet artikkelin, jossa käsitellään kannabiksen kotitarvekasvatusta ilmiönä Suomessa ja Tanskassa.

    European addiction research Vol. 17, No. 3, 2011 "Small-Scale Cannabis Growers in Denmark and Finland. Pekka Hakkarainen, Vibeke Asmussen Frank, Jussi Perälä, Helle Vibeke Dahl"

    Tutkimuksessa havaittiin, että kasvattelu oli Suomessa enemmän muoti-ilmiö kuin Tanskassa. Suomessa suositaan sisäviljelyä, kun taas Tanskassa kasvatellaan avomaalla. Molemmissa maissa kasvateltiin omaan käyttöön koska ei haluttu olla tekemisissä rikollisten kanssa, mutta suomalaiset kasvattajat pelkäsivät useammin joutuvansa poliisin kanssa tekemisiin, kuin tanskalaiset.

    Tässä englanninkielinen tiivistelmä:

    Aims: To compare domestic cannabis cultivation in Denmark and Finland to describe national characteristics in small-scale cannabis growing. Design: A Web survey conducted among small-scale cannabis growers in Denmark (June to November 2008) and Finland (May to June 2009). Participants: Current cannabis growers (Denmark, 401; Finland, 1,054). Measurements: Comparisons in regard to social background, growing history, practices, purposes and motives of growing, and perceptions of risks. Findings: Cannabis was cultivated primarily for own use, but sharing with friends and avoiding criminal circles also were significant motives for growing. Finnish growers prioritized indoor cultivation, whereas the Danes were more in favor of open-air plantations. Risks of getting caught by the police were observed to be greater in Finland. Growing for medical purposes was twice as prevalent in Finland as in Denmark. Conclusions: Cannabis growing is a stronger and more novel phenomenon in Finland than in Denmark, but both countries have been influenced by international trends. Finnish and Danish small-scale cannabis cultivators can be considered to be ideologically oriented lifestyle growers. Differences in the magnitude of the phenomenon may reflect differences in the availability and quality of cannabis in national drug markets. The Internet had promoted the spreading of the trend.

    Lehtiartikkeliin (maksullinen)

  • Chakib El-Khayari vapaaksi !

    Lähde: ENCOD 15.2.2011, Amnestyn sivu

    Helmikuun 17. päivänä vuonna 2009 Rifin alueen ihmisoikeusliiton puheenjohtaja Chakib El Khayari sai kolmen vuoden vankeustuomion ”Marokon valtion uhmaamisesta”.

    Vuonna 2008 El Khayari aloitti menestyksekkään keskustelun kannabiksen laillistamisesta teollisiin ja lääkinnällisiin tarkoituksiin (http://www.encod.org/info/MOROCCO-OPENS-THE-DEBATE-ON.html).

    Chakib El Khayari tunnetaan kansainvälisesti Amazigh kansan ja sen alueen läpi Eurooppaan pyrkivien afrikkalaisten siirtotyöläisten kulttuuristen oikeuksien puolustajana. Hänet tunnetaan myös tiedotusvälineille antamistaan lausunnoista, joissa hän ilmiantoi Marokon poliisin ja armeijan aktiivisen osallistumisen hasiksen laittomaan salakuljetukseen Eurooppaan.

    (http://www.dailymotion.com/video/x6r44w_enquete-exclusive-nador-maroc-
    le-de_news     – mukana kuvamateriaalia aidosta salakuljetustilanteesta)

    Chakib El Khayarin vankeustuomion kolmannen vuoden alkaessa Marokon virkamiesten painostamista pitää lisätä hänen vapauttamiseksi mahdollisimman pian.

    Alla on kirjemalli, jonka voi lähettää Marokon kuninkaalle, lähetystöön tai EU:n parlamentin kansanedustajallesi. Tässä osoitteita:

    Marokon suurlähetystö Suomessa

    Ambassade du Maroc en Finlande
Unioninkatu 15, 4th floor
00130 Helsinki

    Suomen edustaja EU parlamentin Maghreb-ryhmässä: sari.essayah@europarl.europa.eu

    Kirjemalli:

    His Majesty Mohamed VI, King of Morocco
Royal palace
Rabat, Morocco

(päivämäärä)

Your Majesty,
The sole purpose of this letter is to ask you to release Chakib
El-Khayari, a human rights activist, unjustly condemned and imprisoned
in Morocco since 2009.

Chakib El-Khayari, President of the Human Rights Association of the
Rif region and member of the Federal Council of the Global Conference
of the Amazigh (CMA), was arrested by the Moroccan police on 17
February 2009 in his house in Nador.

He has then been condemned by the court of Casablanca to a prison term
of 3 years and to a fine of 753930 DH (or 68000 €) for the following
motives :

- «offense of the institutions», due to his public statements on the
involvement of high ranking officials in the police, the army and the
government ;

As a Human Rights activist, Chakib El-Khayari has not done other than
his duty to draw the attention of all concerned parties on the serious
irregularities committed by the state services responsible for the
fight against corruption and illegal trafficking of hashish. In the
same time, he has not ceased to alert the public opinion on the degree
of serious poverty of the peasants in the Rif and plead courageously
in favour of the legalization of cannabis production in Morocco.

- «violation of the codes for exchange and deposit of funds in a
foreign bank without the authorisation of the Exchange Office».

In fact, Chakib El-Khayari is the owner of a bank account in Melilla,
Spain, on which he had deposited 225 euro at the time of his arrest,
proceeding from the compensation of an article he had written for the
Spanish newspaper «El-Pais».

Chakib El-Khayari was condemned by virtue of article 265 of the penal
code that foresees that «offense of the institutions is sanctioned
with a prison term of between one month and one year and a fine of 250
to 5.000 dirhams».

Supposing that Chakib El-Khayari is guilty, why is his punishment
superior to the highest possible foreseen by the law?

Nothing justifies the heavy sanction that has been applied to Chakib
El-Khayari. It is a manifest act of repression that is contrary to the
international instruments to protect Human Rights that were ratified
by Morocco and in particular, the international agreement on civil and
political rights between Morocco and the European Union.

We denounce firmly the detention of Chakib El-Khayari and urge his
inmediate and unconditional release.

We remain, Majesté, sincerely yours.

(nimi)

(maa)

  • HS: EIT tuomitsi Suomen kotietsinnöistä

    HELSINGIN SANOMAT 15.2.2011

    Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EIT on antanut Suomelle kaksi tuomiota yksityis- ja perhe-elämän kunnioituksen loukkauksista. Molemmissa tapauksissa kysymys oli kotietsinnöistä.

    Ensimmäinen kotietsinnöistä tehtiin asianajajan toimistoon ja toinen rikoksesta epäillyn henkilön kotiin. Molempien kotietsintöjen yhteydessä tehtiin myös takavarikoita.

    Kummassakaan tapauksessa kotietsintälupaa ei ollut etukäteen pyydetty. Päätöstä kotietsintöjen määräämisestä tai kotietsintöjen suoritustapaa ei ollut mahdollista saada jälkikäteen tehokkaasti tutkituksi tuomioistuimessa, EIT toteaa.

    Suomen laissa ei EIT:n mukaan ole riittäviä oikeudellisia takeita kotietsintäluvan myöntämistä edeltävää tai etsinnän jälkeistä tilannetta varten.

    Kotietsinnät rikkoivat Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa turvattua oikeutta nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta.

    EIT määräsi valtion korvaamaan ensimmäiselle valittajalle 4 000 euroa ja jälkimmäiselle 3 000 euroa korvauksena aineettomasta vahingosta. Lisäksi maksettavaksi koituivat molempien oikeudenkäyntikulut, yhteensä 5 000 euroa.

  • Turun seudun kannabisyhdistyksellä uudet sivut!

    http://www.tusky.fi/

  • ENCOD: Tämä ei ole enää vuoropuhelua








    Lähde: ENCOD BULLETIN ON DRUG POLICIES IN EUROPE

    NR 71 JANUARY 2011

    http://www.encod.org/info/ENCOD-BULLETIN-71.html

     

    ENCOD:lla on ollut vaikeuksia vastata kysymykseen, millä ehdoilla sen

    tulisi jatkaa EU:n huumepoliittisen kansalaisfoorumin toimintaan vai

    jatkaako osallistumista ylipäänsä. Tämä kysymys liittyy toiseen

    kysymykseen eli millaisessa osassa ENCOD:n tulisi toimia:

    vaikuttajaryhmänä vai poliittisena liikkeenä? Tämän kysymyksen

    ymmärtämiseksi täytyy selostaa ENCOD:n alkuperää.

     

    Vuonna 1991 Euroopan komissio aloitti prosessin, jonka tarkoituksena

    oli johtaa yhtenäiseen EU:n huumepolitiikkaan. Tämän käsitteen keksijä

    oli Ranskan presidentti François Mitterand, joka haaveili EU:n voivan

    päättää omasta huumepolitiikastaan itsenäisesti ilman USA:n

    vaikutusta. Seuraavien kahden vuoden aikana satojen akateemisten

    asiantuntijoiden ja alalla työskentelevien välillä käytiin

    keskusteluja ympäri EU:ta. Tästä selvisi, että jos aiotaan jatkaa

    hyviä kokemuksia ja välttää huonoja, tarvitaan tieteelliselle näytölle

    eikä ideologialle perustuvaa eurooppalaista huumepolitiikkaa. Tämän

    tieteellisen näytön ensimmäinen pilari saadaan aikaan keräämällä ja

    vertaamalla tilastotietoa ja toinen pilari saadaan avoimella ja

    läpinäkyvällä vuoropuhelulla sen kansalaisyhteiskunnan kanssa, jota

    tämä asia koskettaa ja johon huumepolitiikka kohdistuu. Maaliskuussa

    1993 komissio järjesti Pariisissa seminaarin, jonka tarkoitus oli

    luoda huumeiden käytön parissa työskentelevien kansalaisjärjestöjen

    foorumi, joka auttaisi EU:n huumepolitiikan tekemisessä. Tästä syntyi

    ENCOD.

     

    Marraskuussa 1993 Lissaboniin perustettiin European Monitoring Centre

    on Drug Addiction, EMCDDA, eli Euroopan huumeseurantakeskus. 10

    miljoonan euron vuosibudjetillaan EMCDDA on tuottanut suuren määrän

    raportteja, jotka sisältävät tietoa Euroopan huumekysymyksen kaikilta

    puolilta. Tästä kootusta tietomäärästä on voitu vetää yksi tärkeä

    johtopäätös: teoria siitä, että kieltolakia tarvitaan huumeiden

    kysynnän ja tarjonnan vähentämiseen, on väärä. Niissä maissa, joissa

    kieltolakia on lievennetty, tarjonta ja kysyntä eivät ole nousseet. Ja

    tämän lisäksi juuri näissä maissa on koettu huumeiden vastaisen

    taistelun harvat menestykset, kuten huumeiden käyttöön liittyvien

    tautien ja kuolemien väheneminen.

     

    Sitten kun todistusaineisto EU:n tasolla osoitti, että kieltolaki on

    väärä ratkaisu huumeongelmaan, kieltäytyivät EU:n virkamiehet

    keskustelemasta tästä johtopäätöksestä. Huolimatta lukuisista

    sitoumuksista EU:n huumestrategioissa, toimintasuunnitelmissa ja

    muissa virallisissa julistuksissa vuoden 1993 jälkeen järjestää

    järkevää vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan kanssa, ei yhtään vakavaa

    yritystä tähän suuntaan ole toteutettu.

     

    Niissä kahdessa ainoassa EU:n huumekokouksessa vuosina 2000 ja 2004,

    joihin ENCOD on kutsuttu, on puheenvuorot rajoitettu 5 minuuttiin,

    koska joidenkin hallitusten edustajat ovat valittaneet siitä, että

    ”laillistajalobbylle on annettu suunvuoro”.

     

    Sen jälkeen päätimme toteuttaa oman menestyksekkään lobbauskampanjamme

    EU:n parlamentissa. Joulukuussa 2004 se hyväksyi joukon suosituksia

    uudeksi EU:n huumestrategiaksi, joihin kuului pysyvän

    keskustelumekanismin luominen kansalaisyhteiskunnan kanssa sen

    osallistumisen lisäämiseksi huumepolitiikassa. Tämä vetoomus sai

    vahvistusta ENCOD:n ja EU parlamentin järjestämässä

    kuulemistilaisuudessa toukokuussa 2005. Vastauksena parlamentin

    raporttiin komission huumeiden vastaisen yksikön johtaja Carel Edwards

    kirjoitti joulukuun lopulla vuonna 2004, että ”vuoropuhelu alkaa

    vuonna 2005 hyvin järjestettynä”.

     

    Tammikuussa 2006 komissio järjesti konferenssin ”Kansalaisyhteiskunta

    ja huumeet”. Arviolta 60 osanottajaa, joista 17 edusti ENCOD:ia, jätti

    selvän viestin komissiolle: ”Ottaen huomioon, miten suuri vaikutus

    huumeilmiöllä on yhteiskuntaan ja kuinka kiinnostunut suuri yleisö on

    siitä, on hyvin tärkeää luoda selvä suunnitelma rehelliselle ja

    rakentavalle vuoropuhelulle virkamiesten ja kansalaisyhteiskunnan

    järjestöjen kanssa siitä, millaista huumepolitiikkaa kansallisella ja

    EU:n tasolla suunnitellaan ja toteutetaan”. Komission edustajan

    Francisco Fonsecan vastaus oli, että ”vuonna 2007 luodaan

    budjettilinja, mikä tekee mahdolliseksi sisällyttää kansalaisten ja

    heidän järjestöjensä esittämät vaatimukset EU:n huumepolitiikkaan ja

    -strategioihin”. Tämän lupauksen ensimmäinen osa täytettiin.

    Syyskuusta 2007 komissio on suostunut sijoittamaan miljoona euroa

    (1m€) vuodessa kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävään vuoropuheluun

    huumepolitiikasta. On vain epäselvää, mihin tuo raha on käytetty.

     

    Tämän budjetin ainoa näkyvä tulos on ollut ns. Civil Society Forum on

    Drug Policies  in EU perustaminen. Mutta tämän foorumin järjestämiä

    neljää istuntoa ei voi kutsua vuoropuheluksi.

     

    Ensiksikin löytyy kysyttävää niiden 26:n foorumiin valitun järjestön

    edustavuudesta. Komissio ei esitä perustelujaan näiden

    organisaatioiden valinnalle. On vaikeaa tietää, mitä nämä järjestöt

    edustavat ja mihin annetut lausunnot perustuvat. Jotkin niistä eivät

    perustu millekään jäsenpohjalle tai päätöksentekojärjestelmälle ja ne

    näyttävät olevan yhden tai kahden henkilön ylläpitämiä, joilla on

    kuitenkin takanaan jokin oma sponsori.

     

    Suurin osa näistä organisaatioista on ns. ”palvelujen tarjoajia”,

    terveysalan ammattilaisia, joita paikallistason, kansallisen tason tai

    EU:n virkamiehet rahoittavat huumeiden käyttöön liittyvien

    terveysongelmien hoitamiseen tarkoitetuissa ohjelmissa. Siksi heidän

    etuihinsa ei kuulu virkamiesten arvosteleminen. Tästä nousee se

    kysymys, että missä määrin julkisrahoitteiset ihmiset edustavat

    kansalaisyhteiskuntaa.

     

    Loput foorumin jäsenyyksistä on jaettu organisaatioille, jotka

    lobbaavat huumeiden kieltolain puolesta (mukana skientologia-kirkkoon

    kytköksissä oleva ruotsalainen Foundation for a drug free world) sekä

    huumepolitiikan uudistamisen puolesta puhuville organisaatioille.

     

    Komissio on organisoinut foorumin sillä tavalla, että suoraa

    keskustelua EU:n huumepolitiikan perusteista ei synny. Komission

    edustajat lopettavat kaikki yrityksetkin tähän suuntaan sillä

    selityksellä, että ”Jäsenvaltiot eivät hyväksy tällaisia suosituksia”.

    Yksikään EU:n hallinnon edustaja ei ole ollut mukana istunnoissa eikä

    osoittanut mielenkiintoaan sen tekemiin päätöksiin.

     

    Kansalaisfoorumille järjestettyjä puitteita ei voi moittia:

    puolentoista vuorokauden istuntoon osanottajat lentävät ensimmäisessä

    luokassa, yöpyvät 250€:n hotellihuoneissa ja ohjelma on painettu

    hienolle paperille. Nämä olosuhteet eivät kuitenkaan korvaa sitä,

    ettei foorumissa on mahdotonta saada aikaan selvää sanomaa siitä,

    mihin suuntaan EU:n huumepolitiikkaa tulisi ohjata, puhumattakaan

    siitä, että päästäisiin oikeaan vuoropuheluun.

     

    Jokainen foorumin istunto maksaa 50 000€. Tämä tarkoittaa, että

    jokaisena kuluneena neljänä vuonna 950 000 €:a foorumiin tarkoitettuja

    rahoja on käytetty johonkin aivan muuhun. Komissio ei ole selittänyt

    tätä rahan käytön kohdetta. Yksi kohde on ollut vuonna 2009

    järjestetty European action on drugs, EU kansalaisille suunnattu

    propagandakampanja huumeiden vaaroista, joka oli pelkästään valtioiden

    vaatimuksesta laadittu ilman kansalaisfoorumin kuulemista.

     

    ENCOD on eri yhteyksissä yrittänyt saada Komission huumeiden

    vastaiselta yksiköltä selitystä vuoropuhelun tulevaisuudesta. Selvää

    vastausta ei ole tullut lukuunottamatta lausuntoa: ”Komissiolla on

    vain rajallinen mandaatti vaikuttaa kansainvälisen huumepolitiikan

    alueella. Jäsenvaltioilla on itsemääräämisoikeus päättää omasta

    huumepolitiikastaan.”

     

    Kaksikymmentä vuotta sen jälkeen, kun ajatus eurooppalaisesta

    huumepolitiikasta lausuttiin julki, tilanne on vasta tässä. Kaiken

    todistusaineiston jälkeen on selvää, että tuon politiikan tulee

    perustua muulle kuin kieltolaille mutta EU:n instituutiot tekevät

    kaikkensa, ettei mikään muutu eikä mitään keskustelua synny.

     

    Nykyisessä tilanteessa kansalaisfoorumilla ei ole toivoa

    kohenemisesta: sen osanottajien edustavuus on epäselvä samoin kuin

    rakenne ja rahoitus eikä sillä ole objektiivista vaikutusta EU:n

    huumepolitiikan tekemisessä. Tällaisen tilanteen jatkuessa

    kansalaisfoorumista tulee yksi status quon kannattajista niin, että

    komissio voi sanoa konsultoineensa kansalaisyhteiskuntaa.

    Todellisuudessa kansalaisfoorumi, joka koostuu peiteorganisaatioista

    ja EU-rahoitusta etsivistä terveysalan ammattilaisista, on ollut

    kallis tapa kertoa politiikan kohteena olevalle

    kansalaisyhteiskunnalle, ettei sillä ole mitään vaikutusta

    huumepolitiikkaan.

     

    Tänä aikana ENCOD:sta on kehittynyt muutaman kansalaisjärjestön

    lobbausryhmästä sellaisten ihmisten kansalaisliikkeeksi, jotka

    haluavat haastaa huumekieltolain sanoin ja teoin. ENCOD päätti

    kokouksessaan joulukuussa 2010 lykätä lopullista päätöstä

    osallistumisesta kansalaisfoorumiin ENCOD:n yleiskokoukseen kesäkuussa

    2011. Siihen mennessä on tarkoitus koota tämän ratkaisun hyvät ja

    huonot puolet, jotka esitetään jäsenistölle keväällä niin, että

    jokainen voi tehdä asiasta oman päätöksensä.

     

    Valtioiden hallituksiin vaikuttaminen on se suuri kysymys. Tiedämme EU

    parlamentin kuulemistilaisuudesta 8.12.2010, ettei EU vastusta valtion

    tekemää päätöstä ottaa seuraava askel kieltolakiin perustuvien

    huumelakien uudistamisessa tai lieventämisessä. Siksi tarvitaan

    ENCOD:n ja sen jäsenien yhteistä strategiaa.

     

    Hyvää uutta vuotta!

    toivoo

    Joep Oomen

     

    2010 Kannabistribunaali nyt DVD:llä tai ilmaiseksi ladattavissa

    Lähde: ENCOD 10.1.2011

    http://www.encod.org/info/ORDER-NOW-DVD-CANNABIS-TRIBUNAL.html

     

    Hollannin pääkaupungissa Haagissa järjestettiin toinen

    kannabistribunaali 3.5.2010, jossa oli mukana mm. Hollannin

    huippupoliitikkoja, kannabiksen kasvattajia, poliisin edustaja,

    aktivisteja, kannabiskahvilan pitäjiä jne. 70 minuuttia pitkä kooste

    tapahtumasta esittää sellaisia asioita Hollannin kannabispolitiikasta,

    mitä tiedotusvälineet täällä Suomessa eivät kerro.

     

    Micheal Schaapin tekemän dokumentin voi tilata 15 eurolla (+ 6 euron

    postikuluja) kappale ja tai vähintään 10 kappaletta 10 euron hintaan

    osoitteesta:

    info@voc-nederland.org

    Laita viestiin osoitteesi ja DVD-levyjen lukumäärä. Vastauksessa saat

    tilinumeron ja maksun mentyä perille lähtee DVD. Dokumentin saa myös

    ladattua itselleen ilmaiseksi jos ei halua tukea Euroopan kannabiksen

    vapautusliikettä. Tilatun DVD:n mukana saa 20 sivuisen kirjasen.

     

    Dokumentin voi katsoa sivulta:

    http://www.archive.org/details/Cannabis_Tribunaal_2010