Kategoria: Ulkomaan uutiset

Saksa

Kotien salakuuntelua ei sallita Saksassa

Lähde: Turun Sanomat 4.3.2004

http://www.turunsanomat.fi/osasto/?ts=1,3,0,0,153667,2004-03-04

Viranomaisten laajennettu oikeus yksityiskotien salakuunteluun on vastoin
perustuslakia, Saksan perustuslakituomioistuin totesi keskiviikkoisessa
päätöksessään.

Päätös koski kiisteltyä lakia, jota pidettiin aikanaan
tarpeellisena järjestäytyneen rikollisuuden kitkemiseksi. Ihmisoikeusjärjestöt
ja monet oikeusoppineet vastustivat lakia. Perustuslakituomioistuin totesikin
päätöksessään, että laki loukkaa ihmisarvoa
tavalla, jota ei voida hyväksyä edes rikollisuuden vastaisen
taistelun nimissä. Yksityishenkilöiden keskusteluja heidän
kodeissaan ei saa salakuunnella, ellei rikollisesta toiminnasta ole konkreettista
näyttöä, Karlsruhessa toimiva oikeus totesi.

YK

Huumevalvonnan lieveilmiöt

Lähde: INCB 3.3.2004

http://www.incb.org

Huumevalvonnan ja väkivallan yhteys

INCB:n, YK:n alaisen huumevalvontaviraston, tehtävä on valvoa
kansainvälisten huumesopimusten noudattamista. INCB:llä ei ole
varsinaista toimeenpano- eikä rankaisuvaltaa, ja kehotusten, suositusten
ja paheksunnan ilmaisemiseksi se tarvitsee arvovaltaa.

1990-luvulla Euroopassa aloitettu haittoja vähentämään
tarkoitettu politiikka on ollut alusta saakka INCB:n hampaissa. Jälleen
kyseisiä toimenpiteitä soveltavat valtiot saavat varoituksen
siitä, kuinka nämä toimenpiteet voivat tuoda apua ja helpotusta
yksilö- ja paikallistasolla, mutta kuinka niillä voi olla "pitkän
aikavälin negatiivisia seurauksia kansallisella ja kansainvälisellä
tasolla" (266).

INCB ei näitä seurauksia selvennä mutta pelissä
on "kansainvälisen huumevalvonnan" uskottavuus. Tämä pyhien
tarkoitusperien suojelu saa perverssejä piirteitä raportissa.

Raportissa käytetään yksi kokonainen kappale (218) sen
todistelemiseen, kuinka käyttöä vähentävä
politiikka eli tämä INCB:n suosima kriminaalikontrolli on itsestään
haittoja vähentävää.

Yksi raportin pääteemoista on huumeiden käytön ja
väkivallan yhteyksien selvittäminen. Tässäkin INCB:n
"asiantuntijat" ajautuvat mystisyyteen, koska eivät kykene näkemään
kriminaalivalvonnan ja väkivaltaisuuden yhteyksiä.

Lehdistötiedotteessa viraston tiedemiehet huumeiden käytön
ja väkivallan yhteyttä ihmetellessään lausuvat: "INCB
painottaa tarkoin valvottujen laboratoriokokeiden antamien tulosten perusteella,
että on hyvin vaikeaa ja harhaanjohtavaa esittää väkivallan
ja laittoman huumeen nauttimisen välillä olevan suora kausaalisuhde.
Tätä yhteyttä tulee tarkastella suhteessa niihin kulttuurisiin
ja yhteiskunnallisiin tekijöihin, jotka vuorostaan vaikuttavat yksilön
käyttäytymiseen."

Heille ei juolahda mieleen, että kulttuuriset ja yhteiskunnalliset
tekijät voivat johtua heidän ylläpitämästään
huumesodasta. Thaimaan viime vuoden huumekampanjaa käsitellessään
INCB kuittaa yli 2000 huumesodan uhria "ei-aiotuiksi seurauksiksi" ja toivottaa
kampanjalle hyvää jatkoa (395).

Kannabiksesta sekaisin

Tätä taustaa vastaan on helppo arvata, että INCB:ssä
suhtaudutaan sekä kannabiksen vapautumiseen että lääkekannabiksen
tuloon (139) penseästi. Kannabiksen dekriminalisaatiota, uudelleenluokittelua
tms. pohtivat valtiot Sveitsi (542) ja Kanada (320) etunenässä
saavat INCB:ltä varoituksen siitä, että näiden politiikka
voi saada kannabiksen näyttämään haitattomalta.

Lääkekannabiksen kasvava kannatus on myös saanut INCB:n
huolestumaan (141). Eikä ihme: saahan sekin kannabiksen vaikuttamaan
haitattomalta, jopa terveelliseltä. INCB pyytää raportissaan
edellisten vuosien tavoin ko. valtioita tuomaan esille tutkimustiedon kannabiksen
terveydellisistä vaikutuksista.

Kannabiksen luokittelu "kansainvälisen huumevalvonnan" eli huumekieltolain
perustana olevassa ainelistassa kuvastaa tämän valvonnan sekavuutta.
Kannabis, kannabispihka eli hasis sekä erilaiset tinktuurat ja muut
jalosteet ovat vuoden 1961 huumausainesopimuksen keltaisella listalla yhdessä
heroiinin ja muiden vaarallisten huumeiden kanssa.

Kannabiksen vaikuttava aine tetrahydrocannabinoli eli THC on vuoden
1971 psykotrooppisten aineiden sopimuksessa 1. listalla jälleen heroiinin
ja muiden vastaavien kanssa.

Raportissa on otettu yhdeksi teemaksi lääkekäytön
määrittely (227) ja siinä osassa tuodaan esille, kuinka
synteettisen THC:n vaikutukset ovat tulleet niin hyvin todennetuiksi, että
se on siirretty vuoden 1971 sopimuksen ainelistalla II kategoriaan (153).
Delta-9-tetrahydrocannabinoli ja sen kemialliset muunnokset on sijoitettu
listalle vaihteeksi amfetamiinin ja muiden vastaavien vaarallisten aineiden
kanssa.

Ainelistalta löytyy myös kauppanimi dronabinol, amerikkalaisen
lääkeyhtiön kehittämä (-)- trans-delta-9-tetrahydrocannabinoli.

Väkivallan käsittely ja kannabiksen luokittelun sekavuus kertovat
siitä, kuinka hakoteillä "kansainvälinen huumevalvonta"
voikaan olla. Kuvaava esimerkki tästä norsunluutornissa tehdystä
raportista nousee esille Afrikan osuudessa.

Afrikkaa käsittelevän osuuden alussa INCB kantaa vastuuta
kehitysmaiden ihmisten hyvinvoinnista kiinnittäessään huomiota
siihen, kuinka viljelijöiden siirtyminen kannabiksen viljelyyn aiheuttaa
ruuanpuutetta ja nälänhätää (238). Tämän
tyyppinen maailmankaupan realiteettien sivuuttaminen oman yksisilmäisen
politiikan ajamiseksi romuttaa INCB:n uskottavuutta ja arvovaltaa.

---

USA

Hoitoon tai vankilaan

Lähde: Drug Policy Alliance 2.3.2004

http://www.drugpolicy.org/news/03_02_04marijuana.cfm
Kun INCB raportissaan hehkuttaa kannabiksen vaarallisuutta sillä
perusteella, kuinka paljon se aiheuttaa hoidon tarvetta USA:ssa, osoittaa
USA:n hallituksen oma tutkimus, että 82.5% marihuanan takia hoitoon
hakeutuvista joutuu sinne hallituksen pakottamana. Tutkimuksen mukaan nämä
eivät hakeudu hoitoon omasta tahdostaan kannabiksen aiheuttamien ongelmien
takia, vaan he ovat ensi kertaa kiinnijääneitä, joille tuomari
on määrännyt huumehoitoa vankeusrangaistuksen vaihtoehdoksi.

Marokko

Maanjäristys osui kannabiksen päätuotantoalueelle

Lähde: Independent 28.2.2004, Reuters 21.1.2004, BBC 28.2.2004

http://news.independent.co.uk/world/africa/story.jsp?story=495956

http://www.mapinc.org/drugnews/v04/n345/a04.html

http://www.reuters.com/newsArticle.jhtml?type=topNews&storyID=4176994

http://news.bbc.co.uk/1/hi/world/africa/3490790.stm

Marokko

http://news.bbc.co.uk/1/hi/world/middle_east/country_profiles/791867.stm

Ketaman kylässä metsien ja luoksepääsemättömien
laaksojen ympäröimänä hasiksen kauppa käy kahviloissa.
Täällä Marokon "Villissä Lännessä" Assani,
eräs "bisnesmiehistä" pyörittelee päätään
kysyttäessä elämästä Rifin alueella.

"Täällä Rifillä olemme vapaita ja köyhiä.
Miksi välittäisimme hallituksen määräyksistä,
kun se ei tee mitään meidän eteen ? Kuulumme paarioihin.
Täällä on vain kifiä. Se pitää meidät
hengissä, ei hallitus. Missä kuningas on silloin, kun tarvitsemme
häntä? Hän on hylännyt meidät."

Vaikka Marokossa kuningas on kaiken kritiikin yläpuolella, Assanin
sanat saavat vastakaikua kifin tuotantoalueen kylissä ja kaupungeissa
aina Al Hoceiman satamakaupunkiin saakka, missä maanantainen maanjäristys
tappoi vähintään 600 ihmistä ja jätti 60 000 kodittomiksi.
Joidenkin arvioiden mukaan lopullinen uhrien määrä voi olla
jopa 3000.

Asiantuntijoiden mukaan raivolla on juurensa syvällä rifiläisten
ja heidän muodollisten hallitsijoidensa välisessä eripurassa,
minkä selvin ilmentymä on kifin hallitseva asema paikallistaloudessa.

Professori Pascual Moreno, Valenciassa Espanjassa sijaitsevan maaseutu-
ja maataloustutkimuskeskuksen johtaja sekä Rifin alueen asiantuntija:
"Kannabis on täyttänyt sen tyhjiön, jonka loivat siirtomaavaltojen
passiivisuus sekä Marokon hallituksen kyvyttömyys parantaa alueen
elinolosuhteita. Kifistä on tullut kuningas."

YK:n huumeohjelman julkaiseman Marokko-raportin mukaan kannabiskaupan
kokonaisarvo on 7.2 miljardia Englannin puntaa mutta tämä rikollinen
raha ei päädy sellaisenaan Ketaman huumeparoneille eikä
alueen maanviljelijöille. Suurin osa voitoista jää huumekunkuille,
joista useimmat ovat Espanjan aurinkorannikolla majailevia brittiläisiä,
hollantilaisia, espanjalaisia ja saksalaisia rikollisia.

Kauppaa tutkineet sanovat, että se on perintöä Rifin
alueen hallitsijoiden vuosikymmeniä kestäneestä sorrosta
ja välinpitämättömyydestä. Ensiksi olivat Ranska
ja Espanja ja näiden jälkeen Rabatin hallitus, joka kaksi vuotta
itsenäistymisen jälkeen vuonna 1958 tukahdutti väkivaltaisesti
berberikapinan.

Professori Moreno, joka johti epäonnista EU projektia, jolla yritettiin
houkutella maanviljelijöitä kasvattamaan avokadoja kifin sijaan:
"Tämän kapinan tukahduttamisen aiheuttama kauna elää
edelleen vahvana. Berberit tuntevat itsensä loukatuiksi ja hylätyiksi.
Alueen teihin ja kouluihin on annettu vähän rahaa, mutta verrattuna
muuhun maahan Rif on alikehittynyt ja osaton."

"Yhä useampi ihminen päätyy kasvattamaan kifiä tai
jättämään maansa, koska mitään muuta ei ole.
Lopulta syntyy Ketaman kaltaisia paikkoja, jossa eletään kuin
viimeisellä rajalla. Puuttuu vain pyssyjä heiluttelevat cowboyt.
Alueella kasvatetaan niin paljon kannabista, ettei se ole edes omavarainen.
80 prosenttia ruuasta pitää tuoda muualta. Ilman mittavia investointeja
Rabatista mikään ei muutu."

Tuottajamaassa käyttäjät kärsivät

Tarjoilija levitti nopeasti sanaa Cafe de la Plage'ssa Rabatissa: "Lopettakaa
väsääminen, kytät tulee!"

Paikan omistajan hiljentäessä reggaen asiakkaat heittelivät
marihuanansa ja sätkäpaperinsa hietikolle psykedeelisesti maalatun
kahvilakojun eteen.

Siviilipukuiset poliisit pidättivät 30 ihmistä. Kaikkia
tullaan todennäköisesti syyttämään huumeen hallussapidosta.

"Ei heidän pitäisi vangita polttelijoita vaan kannabiksen
kasvattajat. Kuinka ylipäänsä joku voidaan pidättää
kansallisen tuotteen kuluttamisesta?" kysyy Rachid Moudni, eräs kahvilan
asiakkaista.

Moudnin skeptisyys heijastaa monen muun marokkolaisen asennetta, mikä
on katkera hallituksen linjaa kohtaan vangita käyttäjiä
maassa, joka tuottaa suurimman osan Euroopassa kulutetusta kannabiksesta.

Aivan Etelä-Euroopan rantojen läheisyydessä Marokon Rifin
alue on maailman johtava kannabiksen tuottaja. Euroopassa jopa 2/3:n kannabiksesta
arvioidaan tulevan tältä vuoristoseudulta, missä tuhansia
hehtaareita on kannabiksella.

Kaikki yritykset käydä käsiksi tuottajiin ovat epäonnistuneet
korruption, köyhyyden ja Rifin alueen eristyneisyyden vuoksi.

Levoton menneisyys

Zoumin kylässä 140 kilometriä Rabatista pohjoiseen moni
viljelijöistä on aloittanut kannabiksen viljelyn.

"Sata kiloa kifiä tuottaa 10 000 – 20 000 dirhamia (1150 – 2300
US$) kun taas sata kiloa vehnää tuottaa vain 250 – 300 dirhamia,"
kertoo eräs viljelijöistä.

"Löytyy selvä yhteys kannabiksen tuotannon ja alueen sosiaalisen
ja taloudellisen kehityksen alhaisen tason välillä", kertoo YK:n
tukema raportti, joka tehtiin yhteistyössä hallituksen pohjoisen
provinssin kehittämistoimiston kanssa.

Rifin alueen kehittymättömyys on seurausta vuosien eristyksestä
Kuningas Hassanin valtakaudella, joka kuoli vuonna 1999 hallittuaan maata
38 vuotta.

Vuonna 1958 ollessaan vielä kruununprinssi hän johti armeijan
tukahduttamaan Rifin kansannousua, mikä syntyi rifiläisten tyytymättömyydestä
siihen, ettei heillä ollut edustusta uudessa itsenäisessä
Marokossa, vaikka he olivat ensimmäisenä taistelemassa espanjalaisia
valloittajia vastaan.

Rabatin tiukka politiikka on pehmentynyt sen jälkeen, kun valtaan
astui Hassanin uudistusmielinen poika Kuningas Mohamed VI, joka on yrittänyt
lopettaa alueen eristyneisyyden.

Kaksi kolmasosaa rifiläisistä eli noin 100 000 perhettä
hankkii lisätuloja viljelemällä kannabista. Mutta myös
nämä perheet elävät puutteessa ansaiten vain keskimäärin
2 550 dollaria vuodessa YK:n raportin mukaan.

Korruptio kukoistaa

Maanviljelijöiden lisäksi kannabiksen tuotantoketju työllistää
tuhansia ihmisiä auton ajajista myyjiin maassa, missä työttömyys
on 20% ja joka viides ihminen elää koyhyysrajan alapuolella.

Viljelijöiden mukaan viranomaiset ottavat osansa kannabiksen viljelyn
tuotoista.

"Istutuksesta, kastelusta ja sadonkorjuusta aina myymiseen saakka viljelijän
pitää maksaa viranomaisille, jotta he pysyisivät hiljaa.
Muuten joudumme lain eteen", kertoo maanviljelijä Ahmed.

"Viranomaiset ottavat yli puolet tuloista," jatkaa 70 vuotias Saadia.

Paikallisviranomaiset kiistävät syytökset. Rabatin oikeusistuimessa
käsitellään parhaillaan tapausta, jossa kannabiksen salakuljetuksesta
Eurooppaan syytetään kahta salakuljettajaa ja kolmeakymmentä
viranomaista, joihin kuuluu kolme tuomaria sekä poliisi- ja tullipäällystöä.

Pohjoisen provinssin kehittämistoimiston johtaja Driss Benhima
myöntää hallituksen kyvyttömyyden saada viljelijöitä
lopettamaan kannabiksen viljely.

"Marokon valtiolla ei ole tarjota tuottoisampaa viljelytuotetta," hän
kertoo Reutersille.

Hän kertoo Marokon etsivän vaihtoehtoja ja haluavan kehittää
alueen infrastruktuuria viljelijöiden eristyneisyyden purkamiseksi
mutta "kaikki tekijät, mitkä jatkavat kannabiksen kasvatuksen
leviämistä, ovat vahvempia kuin mahdollisuudet valvoa sitä."

---

USA

Synteettisiä kannabinoideja kiireellä apteekkiin
ja pörssiin

Lähde: Pharmos News Releases 23.2.2004 ja 30.9.2003

http://www.pharmoscorp.com/news/news.html

Tiedotteessaan yhdysvaltalainen lääkeyhtiö Pharmos kertoo
sijoittajille ja muille alan ihmisille Waldor Astoria hotellissa järjestämästään
tiedotustilaisuudesta, jossa selvitettiin yhtiön uuden tuotelinjan
kehitystä.

Viime vuonna USA:n elintarvike- ja lääkevalvontavirasto, FDA,
myönsi yhtiön kehittämälle synteettiselle kannabinoidille,
dexanabinolille, kiireellisen kehitysluvan sen takia, että lääkettä
käytetään hoitamaan ihmishengen vaarantavia aivovammoja,
mihin ei ole olemassa muuta lääkitystä. Samainen virasto
on tähän asti estänyt lääkekannabistutkimuksia.
Lääke on tulossa myyntiin vielä tänä vuonna ja
sille ennustetaan satojen miljoonien dollareiden markkinoita.

Kannabiksen vaikutuksista erilaisiin hermostovaivoihin ja -vaurioihin:

http://www.pharmoscorp.com/development/index.html

Pilleri liikalihavuutta ja tupakointia vastaan

Lähde: BBC 10.3.2004

http://news.bbc.co.uk/2/hi/health/3497308.stm

Ranskalainen lääkeyhtiö Sanofi-Synthelabo on tuomassa
markkinoille kannabistutkimukseen perustuvan synteettisen lääkkeen,
tuotenimeltään rimonabant, jonka on potilaskokeissa todettu vaikuttavan
siten, että ylipainoiset ja tupakoijat saisivat siitä apua mielihaluihinsa.

Rimonabant vaikuttaa sulkemalla ihmisen aivoissa sijaitsevan sisäsyntyisen
kannabinoidijärjestelmän, joka säätelee nälkää
ja muita tarpeitamme. Marihuana ja muut kannabistuotteet voivat tehdä
ihmisestä nälkäisen vaikuttaessaan samaan järjestelmään. 

---

Intia

Kolonialistien ruoho on vihreämpää

Lähde: Business Standard 21.2.2004

http://www.mapinc.org/drugnews/v04/n303/a05.html

Intialainen talouslehti Business Standard tarttuu ajankohtaiseen aiheeseen,
entisissä emämaissa tapahtuvaan kannabiksen käytön
liberalisointiin, joiden pakottamana myös Intia kriminalisoi pitkät
perinteet omaavan kannabiskulttuurinsa.

Intiassa ihminen voi saada parista grammasta charasta kymmenen vuoden
vankeustuomion samalla kun ryöstöstä, kidnappauksesta tai
lapsen pahoinpitelystä voi langettaa vain seitsemän. Eikä
tämä riitä vaan päälle tulee sakot, vapaalta vastaamaan
pääseminen on vaikeaa ja toinen tuomio aiheuttaa kuolemanrangaistuksen.

Tämän seurauksena vuoden 1985 julmasta huumelaista on tullut
viimeisten 19 vuoden aikana Intian poliisin sortoväline. Vaikka lain
mukainen kymmenen vuoden rangaistus on tarkoitettu salakuljettajille ja
kauppiaille käyttäjien saadessa korkeintaan kolme, käytännössä
kiinnisaatuja uhataan syyttää kaupankäynnistä rahan
kiristämiseksi.

Suurin osa uhreista on Intian köyhimpiä, kantajia ja riksakuskeja,
jotka käyttävät charasta tai ganjaa kovan työpäivänsä
keventämiseksi.

Ironisesti Intiassa lievemmästä rikoksesta saa helpommin tuomion.
Tuomitsemisaste murhissa on 35%, 29% raiskaustapauksissa, 29% kidnappauksissa
mutta 50% huumelain rikkomuksissa. Lisäksi asian käsittelyä
odottavat jutut kasautuvat vuosi vuodelta. Vuonna 2000 näitä
oli 90 000 ja nämä tukkivat muutenkin ylikuormitettua oikeuslaitosta.

Huumelaki vahingoittaa Intiaa myös taloudellisesti. Vuosikymmeniä
Intia sai turismituloja kymmeniltä tuhansilta reppuselkämatkaajilta,
jotka saapuivat tänne halvan loman ja hasiksen polttelun takia.

Manalissa olen nähnyt, kuinka heidän kulutus antaa potkua
paikallistaloudelle. Vieraat vuokraavat huoneita, syövät ravintolossa,
ostavat käsitöitä, vuokraavat moottoripyöriä ja
retkioppaita, heidän ulkomaanpuhelut pitivät yllä puhelinkioskeja
ja heidän nettitarpeensa toi tänne internetkahvilat.

Mutta näiden vierailijoiden määrä on laskenut 80
prosenttia, koska Manalin poliisin sortotoimet ja rahankiristys on karkottanut
heidät.

Ulkomaisten matkailijoiden houkuttelemisen lisäksi ganjan ja charaksen
polttaminen on ollut osa intialaista elämäntapaa vuosisatoja.
Edelleen kylien ihmiset kutsuvat näitä mietoja hallusinogeeneja
Shiva jumalan lahjaksi, Shivji ki booti.

Vielä 25 vuotta sitten monissa Intian osavaltioista oli valtion
luvalla toimivia ganja-kauppoja, ja edelleen bhangia myydään
laillisesti. Bhang aiheuttaa lievemmän päihtymyksen kuin charas,
koska se on tehty kuivatuista ja murskatuista kannabiksen lehdistä.

Puolustaessaan Hollannin coffee-shop -järjestelmää maan
ministeri sanoi taannoin, että ihmisiä kuolee alkoholiin, tupakkaan,
heroiiniin ja kokaiiniin mutta onko kukaan koskaan kuullut kenenkään
kuolleen marihuanaan? Intia on aina tiennyt tämän.

Miksi Intian valtion pitää sitä paitsi sekaantua huumeen
käyttäjän yksityiseen käytökseen ja rangaista
siitä? Jos hän vahingoittaa itseään niin entä
sitten? Ihmisiä kuolee liikaan tupakointiin, juomiseen, syömiseen
ja vuoristokiipeilyyn.

Mutta ei heitä estetä nautinnoissaan. Niinpä Goan rannalla
hasista haluavat eurooppalaiset ja amerikkalaiset turistit tulee myös
jättää rauhaan. Hänen rahansa elättää
paikallisia asukkaita.

Huumelain suurin onnettomuus on sen valikoiva täytäntöönpano.
Kymmenet tuhannet sadhut polttavat hasista ja ganjaa mutta ei heitä
pidätetä, koska heiltä ei voi kiristää mitään.

Jonkun rikkaan intialaisen (tai eurooppalaisen) nappaaminen lain rikkomisesta
on onnenpotku poliiseille. Mutta järjetön huumelain noudattaminen
raunioittaa myös Intian köyhimpiä.

Vertaa tätä stalinistista järjestelmää Eurooppaan
tai Yhdysvaltoihin, missä Alaskan osavaltio sallii ihmisten kasvattaa
ja käyttää marihuanaa kodeissaan. Belgiassa hasiksenkäyttäjä
joutuu tekemisiin viranomaisten kanssa vain jos hänestä on ongelmia
muille.

Useissa Yhdysvaltojen osavaltioissa on kansanäänestyksissä
hyväksytty aloitteita marihuanan lääkekäytön sallimiseksi
lääketarkoituksiin. Ottakaamme oppia näistä valtioista.
Kumotaan huumelaki vuodelta 1985.

---