Kategoria: Ulkomaan uutiset

  • Britannia: Huumetestit liikenteeseen

    Britannia

    Huumetestit liikenteeseen

    Lähde: Daily Telegraph 22.12.2004

    Britanniassa käynnistettiin tieliikenteen huumetestaus, mikä
    perustuu kuljettajan todellisen tilan selvittämiseen ja tieliikenteen
    turvallisuuden kohentamiseen eikä pelkästään kannabiksen käyttäjien
    rankaisemiseen kuten suomalaisessa huumepolitiikassa.

    Aikaisemmin brittiläinen autonkuljettaja saattoi kieltäytyä
    huumetestistä ja aivan syystä, koska käytössä olevat mittausmenetelmät
    ovat antaneet brittiläiseen ihmisoikeusajatteluun sopimattoman paljon
    vääriä tuloksia.

  • Kanada: Kannabiskipulääke viralliseen käyttöön

    Kanada

    Kannabiskipulääke viralliseen käyttöön

    Lähde: The Times 21.12.2004

    Kanadasta on tulossa ensimmäinen maa, joka puoltaa kannabispohjaisen
    lääkkeen tuloa markkinoille julkistaessaan hyväksymisehdot
    kipulääkkeelle, joka on tarkoitettu MS-potilaille.

    GW Pharmaceuticals ilmoittaa saavansa hyväksynnän Sativex lääkkeelleen vuonna 2005 Kanadan terveysviranomaisilta.

    "Tämä hyväksyminen on merkittävä edistysaskel GW:lle sekä MS-tautia
    sairastaville, jotka ovat pitkään jo odottaneet kannabispohjaista
    lääkettä neuropaattisten kipujen hoitamiseen," sanoo Geoffrey Guy,
    yhtiön puheenjohtaja.

  • EU: Parlamentti hyväksyi uuden huumestrategialuonnoksen

    EU

    Parlamentti hyväksyi uuden
    huumestrategialuonnoksen

    Lähde: EU:n parlamentti
    http://www4.europarl.eu.int/registre/recherche/NoticeDetaillee.cfm?docid=112404&doclang=FI

    Joulukuun 15. päivä EU:n parlamentti
    äänesti uuden huumestrategian luonnoksesta hyväksyen sen
    äänin 285 vastaan 271. Komission on otettava tämä
    huomioon laatiessaan uutta strategiaa.

    Kyseessä on EU:n kolmas huumestrategia ja
    ilmeisesti edelliset tulivat tehtyä ideologisten silmälasien
    läpi, koska sivulla 12 perustelujen ensimmäisenä
    lauseena todetaan, että "Euroopan unionin
    huumausainestrategia ei voi perustua ideologiaan, vaan sen
    pitää ehdottomasti pitäytyä tieteellisissä
    arvioissa, jotta voidaan toteuttaa vakavasti otettavia toimia huumeiden
    leviämisen ja niihin liittyvän laittoman toiminnan
    torjumiseksi".

    Ideologinen huumepolitiikka on perin tuttua meille
    suomalaisille, joten ainakin alku lupaa hyvää. Kannabiksen
    osalta uudessa huumestrategialuonnoksessa on kaksi kohtaa, jotka
    osoittavat parlamentin olevan hylkäämässä
    1950-luvulta peräisin olevan huumeideologian:

    s. 11 ad) Olisi lisättävä tutkimusta,
    joka kohdistuu nykyään laittomien tai ns. harmaaseen
    vyöhykkeeseen kuuluvien kasvien, kuten hampun, oopiumin ja kokan
    lehtien, käyttämistä
    lääkinnällisissä sovelluksissa,
    elintarviketeollisuustarkoituksissa, kestävässä
    maataloudessa, vaihtoehtoisten energialähteiden luomisessa, puu-
    tai öljypohjaisten tuotteiden korvikkeena ja muissa
    hyötytarkoituksissa;

    s. 11 af) Olisi tehtävä tieteellinen
    tutkimus huumeiden valvontaa koskevien nykyisten poliitikoiden
    kustannuksista ja hyödyistä, johon sisältyisi
    erityisesti analyysi kannabiksesta sekä sen laillisista ja
    laittomista johdannaisista, niiden vaikutuksista, hoidollisista
    mahdollisuuksista sekä kriminalisointipolitiikan tuloksista ja
    mahdollisista vaihtoehdoista;

     

    Pössöttelijöille täydet kansalaisoikeudet

    EU-maiden on seuraavien kahden vuoden aikana
    hyväksyttävä uusi perustuslaki. Siihen sisältyy
    kannabiksen käyttäjien yhteiskunnallista asemaa suuresti
    koskettava asia eli kansalaisten kuuleminen heitä koskevissa
    asioissa. Viranomaisten tulee käydä avointa ja
    läpinäkyvää keskustelua kansalaisyhteiskunnan
    kanssa sekä tulisi järjestää kuulemistilaisuuksia
    kohderyhmien kanssa, kaikki aivan uusia asioita eritoten suomalaiselle
    huumepolitiikalle. Tämä perustuslain kohta on huomioitu
    uudessa huumestrategialuonnoksessa:

    s 8: i) olisi luotava budjettikohta, jolla
    edistettäisiin jatkuvaa neuvonpitoa asianosaisten kansalaisjärjestöjen
    ja riippumattomien asiantuntijoiden kanssa huumausainepolitiikan
    vaikutuksista ruohonjuuritasolla;

    Kansalaisjärjestö ei enää voi
    tarkoittaa niitä hysteerisiä
    kieltolakijärjestöjä, jotka ovat tähän
    mennessä rahastaneet yhteiskuntaa moraalisesti kyseenalaisilla
    sanomillaan ja pitäneet yllä nykyistä huumeongelmaa
    propagandallaan, vaan aidosti kannabiksen käyttäjien
    järjestöjä.

    Eikä siinä kyllin. Nämä
    radikaalit ehdotukset pitää saada myös muun maailman
    tietoon:

    s. 11, kohta 2: Kehottaa puhemiestä
    välittämään tämän suosituksen neuvostolle
    ja Eurooppa-neuvostolle sekä tiedoksi komissiolle ja
    jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamentille, Euroopan
    huumausaineiden ja niiden väärinkäytön
    seurantakeskukselle, Euroopan neuvostolle sekä Yhdistyneille
    kansakunnille sekä sen erityisjärjestöille.

     

    Kannabis Euroopassa

    Lähde: Drug Policy Alliance, ENCOD
    http://www.encod.org/
    rap-kaarteuropa.html

    http://www.drugpolicy.org/docUploads/Cannabis_in_Europe.pdf

    Suurimmassa osassa EU maita
    kannabislainsäädäntö ja käytäntö
    ovat kaksi eri asiaa. Teoriassa yli 0.2% THC:tä
    sisältävän kannabiksen tuotanto, jakelu ja kulutus on
    kielletty kaikissa maissa, mikä perustuu YK:n huumesopimusten
    edellyttämään lainsäädäntöön.
    Käytännössä suuri osa EU maiden viranomaisista on
    pystyttänyt harmaan vyöhykkeen, minkä puitteissa
    yksittäinen poliisivirkamies tai tuomari saa soveltaa
    näitä lakeja.

    Tämä harmaa vyöhyke on niiden
    eurooppalaisten kansalaisten saavutus, jotka huolimatta yli 40 vuotta
    jatkuneesta huumesotahulluudesta ovat pitäneet yllä uskoaan
    kannabiksen hyviin puoliin, eikä vain itselleen vaan koko
    maailmalle. He ovat 1960 luvun lopusta saakka väittäneet,
    että ainoa tapa tuoda esille näitä hyviä puolia ja
    vähentää mahdollisia haittoja on lopettaa kannabiksen
    kieltolaki. Mutta tätä ei yksikään Euroopan
    kansallisvaltio ole valmis tekemään.

    Tästä on seurauksena harmaa vyöhyke,
    jonka yksityiskohtaisen kuvauksen löydät raportista muutaman
    valtion osalta. Raportti on kannabislainsäädännön
    ja käytännön yleiskatsaus, jonka ovat laatineet
    kansalliset huumereformiryhmät. Lukiessasi tätä
    raporttia pidä mielessä, että kannabis on yleisimmin
    käytetty laiton huume Euroopassa. EMCDDA:n tietojen mukaan 20 –
    25% Euroopan aikuisväestöstä ilmoittaa
    käyttäneensä kannabista ainakin kerran
    eläissään. Joten joka neljäs aikuinen
    eurooppalainen on ollut tai on edelleen harmaalla
    vyöhykkeellä. Pidetään huolta siitä, ettei se
    muutu mustaksi.

  • Norja: Norjalaiset päihdetutkijat valitsevat kannabiksen

    Norja

    Norjalaiset päihdetutkijat valitsevat kannabiksen

    Lähde: NRK 19.11., 8. ja 9.12.2004
    http://www.nrk.no/nyheter/innenriks/4332091.html

    Norjalaisen NRK1:n (paikallinen YLE1) ohjelma 'Nautinnon ja kivun
    rajamailla' (Mellom nytelse og smerte) leikitteli teemaohjelmassaan
    päihteistä (8.12.2004) kysymyksellä "minkä päihteen valitsisit, jos
    yhteiskunnassa pitäisi olla vain yksi laillinen päihde?" Kysymys
    asetettiin kolmelle päihdetutkijalle.

    Fanny Duckert on Oslon Yliopiston psykologian professori. Hän on
    tehnyt väitöskirjansa päihderiippuvaisten hoidosta. Hänen mielestään
    valinta ei olisi missään tapauksessa alkoholi, sillä se on selkeästi
    haitallisin päihde. Kannabis on hänen mielestään selkeästi haitattomin
    päihde, se ei aiheuta aggressioita eikä muita dramaattisia oireita.
    Duckertin mielestä kannabiksen laillistaminen on suorastaan
    välttämätöntä.

    Hans Olav Fekjær on psykiatri ja Blå Korset järjestön johtaja. Blå
    Korset on raittiusjärjestö, jolla on hoitolaitoksia päihde- ja
    peliriippuvaisille ympäri Norjaa. Hänen mielestään laillisia voisivat
    olla rauhoittavat tabletit, kannabis ja khat. Niitä voidaan käyttää
    ilman suuria haittoja. Fekjerin mielestä kannabiksen laillistaminen ei
    ole välttämätöntä mutta hänen mielestään on kestämätöntä, että
    kannabiksen myynnistä saattaa saada Norjan lakien mukaan 21 vuotta
    vankeutta, kun taas alkoholia ja tupakkaa voi myydä vapaasti. Han Olav
    Fekjaer on julkaissut juuri kirjan 'Rus' (päihde), joka on
    mielenkiintoista luettavaa päihdeproblematiikasta kiinnostuneille.

    Kolmas asiantuntija Jörg Mörland, lääkäri ja professori
    Kansanterveysinstituutista valitsisi rauhoittavat unilääkkeet ainoaksi
    päihteeksi. Ne häviävät nopeasti kehosta ja sivuvaikutukset ovat pieniä
    ja lisäksi yliannostus on lähes mahdoton.

  • EU: Kannabisongelma raameihinsa

    EU

    Kannabisongelma raameihinsa

    Lähde: EMCDDA vuosiraportti 2004
    http://annualreport.emcdda.eu.int/fi/home-fi.html

    SKY on seurannut EU:n huumeseurantakeskuksen toimintaa alusta saakka.
    Huumesodan kuumina vuosinakin 1990-luvulla sen neutraalit ja
    asiapitoiset raportit täyttivät keskuksen lupauksen julkistaa
    luotettavaa tietoa yhteiskunnallisesti herkäksi koetusta aiheesta.
    Uusimmassa raportissa yhtenä erityisteemana on kannabiksen aiheuttaman
    hoidon tarpeen kasvu jäsenmaissa, mistä se johtuu ja miten ongelmaan
    pitäisi tarttua.

    Kannabis on eniten käytetty ja eniten rikosoikeudellisia
    toimenpiteitä aiheuttava laiton huume, ja sen käyttö joko yleistyy
    useassa EU-maassa tai sen käyttö on saavuttanut korkean tason ja
    tasaantunut. Kannabikseen liittyvien rikosten osuus kaikista
    huumerikoksista vaihteli 34 prosentista (Ruotsi) 87 prosenttiin
    (Ranska).

    Useimmissa jäsenvaltioissa kannabis on huumerikoksiin
    yleisimmin liittyvä laiton huume, mikä ei ole kovin yllättävää, kun
    otetaan huomioon, että se on myös yleisimmin käytetty huume. Erona
    muihin huumeisiin, kuten heroiiniin, on kuitenkin se, ettei kannabiksen
    käytön ja muiden rikosten välillä vaikuta olevan voimakasta kytköstä.

    Uusin huolenaihe on se, että siitä on tullut toiseksi yleisin
    hoidon tarpeen aiheuttaja huomattavasti harvemmin käytetyn heroiinin
    jälkeen.

     

    Kannabisongelman taustaa – miksi hoidontarve kasvaa Euroopassa?

    Euroopan kannabista käyttävissä väestöryhmissä ilmenevien ongelmien
    laajuudesta ja luonteesta ei ole vielä selvyyttä. Selvää ei ole
    myöskään se, missä määrin hoidontarpeen kasvua koskevat tilastotiedot
    heijastavat raportoinnin ja hoitoon ohjauksen käytännöissä tapahtuneita
    muutoksia eivätkä hoitoa tarvitsevien henkilöiden määrän kasvua.
    Kannabiksen käyttäjien kohtaamista ongelmista ei ole saatavilla
    järjestelmällistä ja vertailukelpoista tietoa.

    Kannabis on
    eniten käytetty laiton huume Euroopassa, mutta vain pieni osa huumetta
    käyttävistä henkilöistä hakeutuu hoitoon. Kannabis on tästä huolimatta
    useissa maissa toiseksi yleisin päähuume, jonka takia annetaan
    huumehoitoa. Erilaisista huumehoitopalveluista koottujen TDI-tietojen
    (Treatment Demand Indicator) mukaan noin 12 prosentilla kaikista
    asiakkaista ja 30 prosentilla uusista asiakkaista on päähuumeena
    kannabis.

    Useimmat kannabiksen käyttäjät tulevat hoitoon perheen ja ystävien,
    sosiaalipalvelujen tai rikosoikeusjärjestelmän ohjaamana. Kannabiksen
    käyttäjät tulevat muiden huumeiden käyttäjiä harvemmin hoitoon
    oma-aloitteisesti. Tilanne on samankaltainen Yhdysvalloissa ja
    Kanadassa, jossa marihuanaa pääasiallisena päihteenä käyttävät henkilöt
    hakeutuvat harvoin itse hoitoon.

    Asiakkaista, jotka saivat vuonna 2002 hoitoa kannabisongelmaan, vain 36
    prosenttia käytti huumetta päivittäin ja vain 17 prosenttia käytti
    kannabista useammin kuin kerran viikossa (2–6 kertaa viikossa), 15
    prosenttia käytti huumetta enintään kerran viikossa, ja 28 prosenttia
    käytti sitä satunnaisesti tai ei ollut käyttänyt sitä viimeisen
    kuukauden aikana. Hoidossa olevista opiaattien käyttäjistä sen sijaan
    84 prosenttia käyttää huumetta päivittäin.

    Lisäksi useimmat maat raportoivat, että hoidossa olevat asiakkaat,
    joiden päähuumena on kannabis, ovat usein huumeiden sekakäyttäjiä. Tämä
    saattaa johtua raportointivirheestä, jos esimerkiksi huumeiden
    sekakäyttäjät on käytännöllisyyden vuoksi kirjattu kannabiksen
    käyttäjiksi.

    Kannabista päähuumeena käyttävät asiakkaat ilmoittavat
    toissijaiseksi päihteeksi useimmiten alkoholin (32,9%) ja piristeet
    (25%), joskin jakaumassa on eroja maiden välillä. Jotkut hoidossa
    olevat kannabisasiakkaat myöntävät käyttävänsä myös injektiohuumeita,
    ja jotkut ilmoittavat käyttäneensä injektiohuumeita ainakin kerran,
    vaikka he eivät nykyään käytä muita huumeita kuin kannabista.

    Koko EU:ssa, jossa on yhteensä 301 miljoonaa 15–64-vuotiasta, päivittäisiä käyttäjiä olisi noin 3 miljoonaa.

    Kannabisriippuvuuden tai kannabiksen väärinkäytön vaikutukset
    näyttäisivät olevan lievempiä kuin muiden huumeiden. Useimmat
    kannabista runsaasti käyttävät henkilöt vaikuttavat olevan melko hyvin
    yhteiskuntaan sopeutuneita nuoria, joilla on suurempana riskinä muut
    sosiaaliset ongelmat (liikenneonnettomuudet, koulunkäynnin
    keskeytyminen tai perheen hajoaminen) kuin muu rikollinen toiminta, ja
    tämä pitäisi ottaa huomioon toimenpiteissä, jottei ongelmia tai
    syrjäytymistä pahenneta.

    Kannabiksen käyttöön on puututtu Alankomaissa perinteisesti
    henkilökohtaisella ja suoralla lähestymistavalla, jota kuvastaa hasis-
    ja marihuanaviikko (Hash and Weed Week), jolloin kannabiksen
    suurkäyttäjät pitävät ryhmätapaamisia, joissa he keskustelevat runsaan
    käytön seurauksista ja mahdollisista muutoksista käytöksessä.

    Näillä lähestymistavoilla pyritään jossain määrin paitsi ehkäisemään
    käyttöä myös vähentämään haittoja. Vaikka tupakoinnin ja hengitysteiden
    sairauksien välinen kytkös on hyvin tiedossa ja huoli runsaan
    kannabiksen käytön haitallisista terveysvaikutuksista kasvaa,
    kannabiksen käytöstä aiheutuvien haittoja vähentäviä toimenpiteitä ei
    ole kehitetty paljoakaan verrattuna muihin huumeisiin.

    Jotkin maat (Tanska, Saksa, Kreikka, Ranska, Alankomaat, Itävalta,
    Ruotsi ja Norja) ovat raportoineet kannabiksen käyttäjille
    tarkoitetuista palveluista, mutta tällaista erikoistunutta hoitoa on
    yleisesti katsoen hyvin vähän.

    Kansallisten raporttien ja TDI-tietojen pohjalta voidaan erottaa karkeasti kaksi asiakasprofiilia:

    • nuoret käyttäjät, usein opiskelijoita, jotka perhe tai koulu ohjaa
    hoitoon ja jotka käyttävät vain kannabista tai toisinaan sen lisäksi
    myös alkoholia tai piristeitä.

    • huumeiden sekakäyttäjät, jotka ovat tavallisesti edellä mainittuja
    vanhempia ja syrjäytyneempiä ja tulevat usein hoitoon
    oikeusviranomaisten tai terveys- ja sosiaalipalvelujen ohjaamina, ja
    heihin kuuluu kroonisia huumeidenkäyttäjiä.

    Lisäksi on jonkin verran näyttöä kolmannesta ryhmästä, joka tulee
    hoitoon oikeusviranomaisten ohjaamana, joka ei käytä muita huumeita ja
    joka vaikuttaisi käyttävän kannabista vain satunnaisesti.

    Tarkasteltaessa pääasiallisesti kannabikseen liittyvän hoidontarpeen
    ominaispiirteissä ajan mittaan tapahtuneita muutoksia saatavilla olevat
    tiedot viittaavat siihen, että

    • rikosoikeusjärjestelmän hoitoon ohjaamien henkilöiden määrä on joissakin maissa kasvussa

    • perheen ja muiden yhteiskunnallisten tukiverkostojen (perhe,
    ystävät, sosiaalipalvelut, koulu) hoitoon ohjaamien henkilöiden määrä
    on kasvussa

    • runsaan (päivittäisen) kannabiksen käytön osuus on kasvussa, joskin päivittäiset käyttäjät ovat yhä vähemmistönä

    • yhteiskunnalliset ja koulutukseen liittyvät ongelmat ovat joissakin
    maissa lisääntymässä, joskin tietoja on heikosti saatavilla tällä
    alalla.

    Hoidontarpeen lisääntymistä tarkasteltaessa ilmenee, että siihen
    vaikuttaa hoitoon ohjaamisen käytäntöjen muuttuminen ja että merkittävä
    osa hoitoon ohjatuista vaikuttaisi olevan muita kuin huumeita runsaasti
    käyttäviä henkilöitä.

    Ainakin joissakin maissa hoidontarpeessa olevissa henkilöissä on
    kuitenkin huomattavan paljon niitä, jotka käyttävät kannabista
    runsaasti. Tämän ryhmän ongelmia ei vielä ymmärretä kovin hyvin, ja
    niitä on tutkittava kiireisesti. Huomio siitä, että suurin osa hyvin
    nuorten hoidontarpeesta johtuu kannabiksesta, tuo esiin, että tämän
    ryhmän tarpeisiin, heidät hoitoon ohjaaviin tahoihin ja heihin
    kohdistettaviin toimenpiteisiin on kiinnitettävä erityistä huomiota.

    Kielillä puhumista ja metadonia

    Eli lyhyesti huumehysterian takia hoitoon hyysätään paljon sellaista
    porukkaa, jotka eivät hoitoa tarvitsisi, ja huumepolitiikan
    vääristymien takia muista ongelmista kuten työttömyydestä kärsiviä
    nuoria luokitellaan kannabisongelmaisiksi. Toisaalta paljon hoitoa
    tarvitsevia ihmisiä jää kaiken hoidon ulkopuolelle, koska nykyiset
    hoitojärjestelmät koetaan asiantuntemattomina, jopa törkeinä
    asenteiltaan ja moraaliltaan, eivätkä sosiaali- ja terveysviranomaiset
    edes tiedä ongelman tämän puolen laajuutta eikä luonnetta. Ongelmahan
    on se, että huumepolitiikan takia kaikki huumeet on niputettu yhteen ja
    näin on käynyt myös ongelmille. Kun sitten hoidon tarjonta ulottuu
    kielillä puhumisesta metadonhoitoon, ei ole ihme jos vakiintuneet
    pössöttelijät karttavat hoitoon hakeutumista.

    EMCDDA:n
    raportissa suoritettu kannabisongelman kartoitus on uraa uurtavaa. Mm.
    meillä Suomessa huumepolitiikassa ja huumevalistuksessa on
    tarkoitushakuisesti sekoitettu piikit, piiput ja pillerit, jotta asia
    vaikuttaisi mahdollisimman ongelmalliselta, mikä näkyy edelleen
    suomalaisten tiedotusvälineiden uutisoinnissa.

    Pelkästään tämä suomalainen inttäminen terminologiasta, eli saako
    käyttää termejä väärin- ja viihdekäyttö rinnakkain, kertoo siitä,
    kuinka kaukana huumepolitiikka ja huumeiden käyttö ovat toisistaan.
    Käyttäjät ovat lähinnä vieraantuneita tästä eikä siis ihme, että
    "huumeongelma" kasvaa joka vuosi.

    Jo kannabisongelmista kertovan luvun alku kertoo siitä, mikä
    huumepolitiikassa on ongelma: kannabis ei todellakaan ole peräisin
    Keski-Amerikasta kuten suomennos väittää. Ongelma on se, että alalla on
    harvinaisen vähän ihmisiä, jotka todella tietävät kannabiksesta. Tämä
    johtuu taas siitä, että kieltolakiorganisaatiossa työskentelevä ei saa
    tietää liian paljoa. Muuten hän voi alkaa vaikuttaa epäilyttävältä,
    vihollisen leiriin kuuluvalta.

    Meriläisen oikeudenkäynti toi jälleen kerran esille sen, että
    kannabiksesta ei voida puhua rehellisesti ennen kuin sen käyttö on
    laillista. Niin kauan kuin kannabiksen käyttö on laitonta, ei voida
    odottaa avointa keskustelua kannabiksen käytön haitoista.

    HS:n otsikointi 26.11. huumeraportista antaa ymmärtää, että
    kannabisalakulttuuri nousee valtakulttuuriin täälläkin. Pössyttelijä on
    OK vastine vanhoille huumeiden väärinkäyttäjälle tai narkomaanille –
    kunnes korvautuu uudella sihautuskulttuurin termillä. Mutta näiden
    kolmen miljoonan kokopäiväisen pössyttelijän lisäksi jopa joka viides
    eurooppalainen on pössö, ainakin kerran elämässään kannabista
    kokeillut. Ja tuo määrä vain kasvaa, koska kannabikseen ei kuole.

  • Sveitsi: Jointtiprojekti kertoo nuorille kannabiksesta

    Sveitsi

    Jointtiprojekti kertoo nuorille kannabiksesta

    Lähde: Swissinfo 2.12.2004
    http://www.swissinfo.org/sen/Swissinfo.html?siteSect=105&sid=5376553

    Joka neljäs sveitsiläisnuori käyttää kannabista, mikä on
    sosiaalisesti hyväksytty Sveitsissä ja sitä pidetään yleisesti
    harmittomana. Baselissa nuorille kerrotaan kannabiksesta näyttelyllä
    "Kannabis – quo vadis".

    Susan Schärrer, näyttelijä sekä Baselin kaupungin koulutusosaston
    sosiaalityöntekijä, on tehnyt huumeneuvontatyötä jo yli 15 vuotta.

    "Me emme heristä sormeamme nuorille vaan tarjoamme hyödyllistä tietoa kannabiksen käytöstä", hän kertoo näyttelystä.

    Schärrer kertoo näyttelyn olevan suunnattu 13 – 18 vuotiaille ja asiantuntijat vievät koululuokkia opastetuille kierroksille.

    Vuorovaikutteista kannabistietoa

    Näyttely on rakennettu vuorovaikutteiseksi, jotta kävijöitä
    rohkaistaisiin oppimaan miedosta huumeesta, sen vaikutuksista sekä
    laillisuuskysymyksistä ja kannabiksen käytön seurauksista.

    Hans Martin Tschudi, Baselin kantonin kansanedustaja, kertoo
    näyttelyn olevan hyvä tapa ehkäistä nuoria kehittämästä itselleen
    huumetottumus. Hän kertoo näyttelyn aiheuttavan nuorissa myös
    kriittisempää asennetta kannabista sekä yleensä huumeita kohtaan.

    "Näyttelyn nähtyään nuoret tietävät kannabiksen vaikutuksista, joten
    he voivat päättää käyttävätkö he sitä vai eivät," Schärrer sanoo.

    Näyttely on osa käytön ehkäisykampanjaa "Koulu ja kannabis". Sen on
    koonnut joukko asiantuntijoita Saksasta, Ranskasta ja Sveitsistä.

    Järjestäjät kertovat kaksikielisen näyttelyn valmistamisen alkaneen
    jo kaksi vuotta sitten ja se jatkaa seuraavaksi Ranskaan ja Saksaan.

    "Näyttelyllä on ollut laaja suosio," kertoo Baselin kanotin
    virkamies Marc Fluckiger. "Yli sata luokkaa Baselista on
    ilmoittautunut."

    Opettaja Werner Lachinger huomauttaa olleen oikea hetki hänen luokalleen tutustua aiheeseen.

    "Monikaan oppilaistani ei polta tupakkaa mutta en tiedä moniko käyttää kannabista," hän selittää.

    Hän lisää kannabiksen käytöstä puhuttavan koulussa, ja silloin tällöin jotkut oppilaista ovat sen vaikutuksen alaisina luokassa.

    Jokapäiväinen sätkä

     
    Sveitsiläisen alkoholi- ja huumeriippuvuuksien
    ehkäisyinstituutin mukaan monet sveitsiläisistä nuorista polttaa
    päivittäin kannabista. Vuonna 2000 suoritettu selvitys paljasti 25%:n
    15 – 24 vuotiaista käyttävän kannabista säännöllisesti.

    Näyttelyvieraita pyydetään nimettömästi kertomaan käyttävätkö he
    kannabista ja kuinka usein. Rohkaisemalla koululaisia osallistumaan
    asiantuntijat toivovat saavansa tietoa kannabiksen käytöstä
    teini-ikäisten keskuudessa Sveitsissä, Saksassa ja Ranskassa.

    "Olen polttanut aikaisemmin kannabista," kertoo yksi oppilaista
    Swissinfolle, "yhtä lukuunottamatta kaikki luokallani käyttää
    kannabista."

    Sveitsin ilmapiiriä pidetään suvaitsevana mietoja huumeita kohtaan Hollannin tyyliin.

    Viime kesäkuussa parlamentti äänesti kannabiksen laillistamista
    vastaan, mikä olisi helpottanut huumeiden salakuljetuksen valvontaa.

    Susan Schärrer on huomannut, että monet nuoret eivät tunne kannabiksen käyttöä ja hallussapitoa koskevia lakeja.

    "Moni uskoo kannabiksen hallussapidon omaa käyttöä varten olevan laillista."

    Mutta näyttely tekee selväksi sen, että "kannabiksen
    hallussapidosta, myymisestä tai kasvatuksesta tavattu henkilö voidaan
    ilmoittaa poliisille".