Kategoria: Uutiset

  • Kannabis lääkkeenä – kirjallisuusviitteitä


    Tiedekirjallisuusviitteitä

    kannabiksen ja kannabinoidien soveltamisesta lääketieteessä

    David W. Pate

    International Hemp Assocation

    P.O. Box 75007, 1070AA Amsterdam

    The Netherlands

    Pate, D.W. 1995. Guide to the scientific literature on potential
    medical uses of Cannabis and the cannabinoids.     Journal of the International
    Hemp Association     2(2): 74-76.

    Marijuanan ja sen vaikuttavien ainesosien suotuisista vaikutuksista
    moniin erilaisiin sairauksiin ja vaivoihin löytyy runsaasti lääketieteellistä
    todistusaineistoa. Valitettavasti monet aiheeseen liittyvistä kirjallisuuslähteistä
    ovat varsin vaikeasti saatavissa, koska ne ovat hajallaan erilaisissa tieteellisissä
    aikakausijulkaisuissa. Tähän bibliografiaan on koottu suurin osa näistä
    primäärisistä (ja osa toissijaisista) kirjallisuusviitteistä. Viitteet
    on lajitettu sairauksien mukaan.

    Johdanto

    Laajallelevinneet raportit itselääkinnästä kannabiksella ovat herättäneet
    tieteellistä ja lääketieteellistä mielenkiintoa sitä kohtaan, olisiko kannabinoideja
    mahdollista hyödyntää erilaisten sairauksien hoidossa. Rajoitetut
    koehenkilöillä suoritetut kokeet sekä case-tutkimukset ovat osoittaneet
    tämän aineryhmän turvallisuuden ja tehokkuuden monenlaisten sairauksien
    oireiden hoitamisessa. Muilla eläimillä tehtyjen ja in vitro- kokeiden
    tulokset viittaavat uusien polkujen löytymiseen kliinisessä tutkimuksessa.
    Allaolevien viitteiden on tarkoitus toimia lähtökohtana jatkotutkimuksille.
    Viitteitä ei ole karsittu sen mukaan, mikä niissä suoritettujen kokeiden
    tulos oli. Mukaan ei kuitenkaan ole otettu nykyisin jo laajalti hyväksyttyjä
    THC:n lääkinnällisiä käyttötarkoituksia (kemoterapiaa saavien syöpäpotilaiden
    pahoinvoinnin lievittäminen ja AIDS-potilaiden ruokahalun lisääminen) käsitteleviä
    viitteitä.

    Levottomuus ja psykoosi

    • Guimares, F.S. et al., 1990. Anxiolytic effect of cannabidiol
      in the elevated plus-maze. Psychopharmacology 100: 558-559.
    • Guimares, F.S. et al., 1994. Anxiolytic effect of cannabidiol
      derivatives in the elevated plus-maze. Gen. Pharmac. 25: 161-164.
    • Zuardi, A.W. et al., 1982. Action of cannabidiol on the anxiety
      and other effects produced by delta-9-THC in normal subjects. Psychopharmacology
      76: 245-250.
    • Zuardi, A.W. et al., 1991. Effects of cannabidiol in animal
      models predictive of antipsychotic activity. Psychopharmacology
      104: 260-264.
    • Zuardi, A.W. et al., 1993. Effects of ipsapirone and cannabidiol
      on human experimental anxiety. J. Psychophamacol. 7: 82-88.

    Astma

    • Gong, H. et al., 1984. Acute and subacute bronchial effects
      of oral cannabinoids. Clin. Pharm. Ther. 35: 26-32.
    • Graham, J.D.P., 1986. The bronchodilator action of cannabinoids. In
      Cannabinoids as Therapeutic Agents, R. Mechoulam, Ed., CRC Press, Boca
      Raton, Florida, pp. 147-158.
    • Hartley, J.P., et al., 1978. Bronchodilator effect of delta-9-THC.
      Br. J. Clin. Pharmacol. 5: 523.
    • Karniol, I.G., et al., 1974. Cannabidiol interferes with the
      effects of delta-9-tetrahydrocannabinol in man. Eur. J. Pharmac.
      28: 172.
    • Tashkin, D., et al., 1973. Acute pulmonary physiologic effects
      of smoked marijuana and oral delta-9-tetrahydrocannabinol in healthy young
      men. New Engl. J. Med. 289: 336-341.
    • Tashkin, D., et al., 1976. Acute effects of smoked marijuana
      on airway dynamics in spontaneous and experimentally induced bronchial
      asthma. In The Pharmacology of Marijuana, Braude and Szara, Eds.,
      Raven Press, New York, pp. 785-799.
    • Vachon, L. et al., 1976. Airways respons to aerosolized delta-9-THC
      preliminary report. In The Therapeutic Potential of Marijuana, Cohen,
      S. and Stillman, R.C., Eds., Plenum Press, New York, p. 111.
    • Vachon, L. et al., 1976. Airways response to micro-aerosolized
      delta-9-THC. Chest 70: 444.
    • Williams, S.J. et al., 1976. Bronchodilator effect of delta-9-THC
      administered by aerosol to asthmatic patients. Thorax 31: 720.

    Epilepsia

    • Ames, F.R. and Cridland, S., 1986. Anticonvulsant effect of cannabidiol.
      S. Afr. Med. J. 69: 14.
    • Consroe, P.F. et al., 1975. Anticonvulsant nature of marihuana
      smoking. J.A.M.A. 234: 306-307.
    • Cunha, J.M. et al., 1980. Chronic administration of cannabidiol
      to healthy volunteers and epileptic patients. Pharmacology 21: 175-185.
    • Davis, J.P. and Ramsey, H.H., 1949. Anti-epileptic action of marijuana-active
      substances. Fed. Proc. Am. Soc. Exp. Biol. 8: 284.
    • Feeney, D. 1976. Marihuana use among epileptics. J.A.M.A. 235:
      1105.
    • Karler, R. and Turkanis, S.A. 1981. The cannabinoids as potential antiepileptics.
      J. Clinical Pharmacology 21: 437S-448S.
    • Karler, R. et al., 1973. The anti-convulsant activity of cannabidiol
      and cannabinol. Life Sci. 13: 1527-1531.
    • Karler, R. et al., 1984. Interaction between delta-9-tetrahydrocannabinol
      and kindling by electrical and chemical stimulation in mice. Neuropharmacology
      23: 1315-1320.
    • Karler, R. et al., 1989. Pentylenetetrazole kindling in mice.
      Neuropharmacology 28: 775-780.
    • Karler, R. et al., 1974. Anticonvulsant properties of delta-9-tetrahydrocannabinol
      and other cannabinoids. Life Sci. 15: 931-947.
    • Karler, R. et al., 1986. Prolonged CNS hyperexcitability in
      mice after a single exposure to delta-9-tetrahydrocannabinol. Neuropharmacology
      25: 441-446.
    • Karler, R. and Turkanis, S., 1976. The anti-epileptic potential of
      the cannabinoids. In The Therapeutic Potential of Marijuana, Cohen
      and Stillman, Eds., Plenum Press, New York, pp. 383-396.
    • Turkanis, S. et al., 1974. Anti-convulsant properties of cannabinol.
      Res. Comm. Chem. Pathol. Pharmacol. 8: 231-246.

    Viherkaihi

    • Colasanti, B.K. 1986. Review: Ocular hypotensive affect of marihuana
      cannabinoids: correlate of central action or separate phenomenon. J.
      Ocular Pharmacology       2(3): 295-304.
    • Colasanti, B.K. et al., 1984. Ocular hypotension, ocular toxicity,
      and neurotoxicity in response to marijuana extract and cannabidiol. Gen.
      Pharmacol.       15: 479.
    • Colasanti, B.K. et al., 1984. Intraocular pressure, ocular toxicity
      and neurotoxicity after administration of delta-9-tetrahydrocannabinol
      or cannabichromene. Exp. Eye Res. 38: 63.
    • Colasanti, B.K. et al., 1984. Intraocular pressure, ocular toxicity
      and neurotoxicity after administration of cannabinol or cannabigerol. Exp.
      Eye Res.       39: 231-259.
    • Crawford, W. & Merritt, J.C., 1979. Effects of tetrahydrocannabinol
      on arterial and intraocular hypertension. Int. J. Clin. Pharmacol. Biopharmacol.
      17: 191-196.
    • Green, K. and McDonald, T.F., 1987. Ocular toxicology of marijuana:
      an update. J. Toxicol.-Cut. and Ocular Toxicol. 6: 309-334.
    • Hepler, R.S. and Frank, I.M. 1971. Marihuana smoking and intraocular
      pressure. J.A.M.A. 217: 1392.
    • Hepler, R.S. et at., 1976. Ocular effects of marijuana smoking. In
      The Pharmacology of Marijuana, Braude, M.C., and Szara, S., Eds., Raven
      Press, New York, p. 813.
    • Levitt, M. et at., 1981. Physiologic observations in a controlled clinical
      trial of the antiemetic effectiveness of 5, 10, and 15 mg of delta-9-tetrahydrocannabinol
      in cancer chemotherapy: ophthalmologic implications. J. Clin. Pharmacol.
      21: 103S.
    • Merritt, J.C. et at., 1980. Effect of marijuana on intraocular and
      blood pressure in glaucoma. Ophthalmology 87: 222.
    • Merritt, J.C. et at., 1981. Topical delta-9-tetrahydrocannabinol in
      hypertensive glaucomas. J. Pharm. Pharmacol. 33: 40-41.
    • Merritt, J.C. et at., 1981. Topical delta-9-tetrahydrocannabinol and
      aqueous dynamics in glaucoma. J. Clin. Pharmacol. 21: 467S-471S.
    • Merritt, J.C. et at., 1980. Oral delta-9-tetrahydrocannabinol in heterogenous
      glaucomas. Ann. Opthalmol. 12: 8.
    • Merritt, J.C. et at., 1982. Topical delta-9-tetrahydrocannabinol as
      a potential glaucoma agent. Glaucoma 4: 253-255.
    • Shapiro, D., 1974. The ocular manifestation of the cannabinoids. Ophthalmologia
      168: 366-369.

    Tulehdukset ja venähtymät

    • Barret, M.L. et al., 1985. Isolation from Cannabis sativa
      L. of Cannflavon-a novel inhibitor or prostaglandin production. Biochem.
      Pharmacol.       34: 2019.
    • Burstein, S.H. et al., 1989. Antagonism to the actions of platelet
      activating factor by a nonpsychoactive cannabinoid. J. Pharmacol. Exp.
      Therap.       251: 531-535.
    • Evans, A.T. et al., 1987. Actions of Cannabis constituents on
      enzymes or arachidonate metabolism: anti-inflammatory potential. Biochem.
      Pharmacol.       36: 2037-2040.
    • Formukong, E.A. et al., 1987. Cannabinoids, the active constituents
      of Cannabis sativa L. inhibit both human and rabbit platelet aggregation.
      Br. J. Pharmacol. 92(S): 601.
    • Formukong, E.A. et al., 1989. The inhibitory effects of cannabinoids,
      the active constituents of Cannabis sativa L. on human and rabbit
      platelet aggregation. J. Pharm. Pharmacol. 41: 705-709.
    • Formukong, E.A. et al., 1988. Analgesic and anti-inflammatory
      activity of constituents of Cannabis sativa L. Inflammation
      12: 361-371.
    • Sofia, R.D. et al., 1973. Antiedemic and analgesic properties
      of delta-9-tetrahydrocannabinol compared with three other drugs. Eur.
      J. Pharmacol.       35: 7-16.
    • Sofia, R.D. et al., 1974. Comparative anti-phlogistic activity
      of delta-9-tetrahydrocannabinol, hydrocortisone and aspirin in various
      rat paw edema models. Life Sci. 15: 251-260.

    Mikrobi-infektiot

    • Blevins, R.D. and Damie, M.R., 1980. The effect of delta-9-THC on Herpes
      simplex virus replication. J. Gen. Virol. 49: 427.
    • Dahiya, M.S. and Jain, G.C., 1977. Antibacterial activity of cannabidiol
      and tetrahydrocannabinol. Indian Drugs Pharm. Ind. 12: 31-34.
    • ElSohly, H.N. et al., 1982. Synthesis and antimicrobial activity
      of certain cannabichromene and cannabigerol related compounds. J. Pharm.
      Sci.       71: 1319-1323.
    • Ferenczy, L. et at., 1958. An antibacterial preparatum from hemp (Cannabis
      sativa       L.). Naturwissenschaften. 45: 188.
    • Grlic, L., 1962. A comparative study on some chemical and biological
      characteristics of various samples of Cannabis resin. Bull. Narc.
      14: 37-46.
    • Kabelik, J. et al., 1960. Cannabis as a medicament. Bull.
      Narc.       12: 5.
    • Krejci, Z., 1958. Hanf (Cannabis sativa)- Antibiotisches heilmittel.
      2. Methodik und ergebnisse der bakteriologischen untersuchungen und vorlaufige
      klinische erfahrungen. Pharmazie 13: 155-164.
    • Krejci, Z., 1970. Changes with maturation in amounts of biologically
      interesting substances of Cannabis. In The Botany and Chemistry
      of Cannabis, Proc. Conf., Joyce, C.R.B., Ed., J. & A. Churchill,
      London, pp. 49-55.
    • Krejci, Z., 1961. The problem of substances with antibacterial action:
      Cannabis effect. Casop. Lek. Cesk. 43: 1341-1354.
    • Martinec, T. and Felklova, M., 1959. Einfluss veraschiedener dungung
      suf die antibakterielle aktivitat des hanfes, Cannabis sativa L.
      Pharmazie 14: 276-279.
    • Martinec, T. and Felkiova, M., 1959. Veranderungen der antibakteriellen
      aktivitat im verlaus der individuellen entwicklung des hanfes (Cannabis
      sativa       L.). Pharmazie 14: 279-281.
    • Radosevic, A. et al., 1962. Antibiotic activity of various types
      of Cannabis resin. UN Secretariat Doc. ST/SOA/SER.S/6. 9
      Jan. 25.
    • Radosevic, A. et al., 1962. Antibiotic activity of various types
      of Cannabis resin. Nature 195: 1007-1009.
    • Van Kingeren, B. and Ten Ham, M., 1976. Antibacterial activity of delta-9-THC
      and cannabidiol. Ant. van Leeuw. J. Microbiol. Serol. 42: 9.

    Liikunnalliset sairaudet

    • Consroe, P. et al., 1986. Open label evaluation of cannabidiol
      in dystonic movement disorders. Int. J. Neurosci. 30: 277-282.
    • Consroe, P. et al., 1991. Controlled clinical trial of cannabidiol
      in Huntington's disease. Pharmacol. Biochem. Behav. 40: 701-708.
    • Frankel, J.P. et al., 1990. Marijuana for Parkinsonian tremor.
      J. Neurol. Neurosurg. Psychiatry 53: 436.
    • Hemming, M. and Yellowle, P.M., 1993. Effective treatment of Tourette's-Syndrome
      with marijuana. J. Psychopharmacol. 7: 389-391.
    • Moss, D.E. et al., 1989. Nicotine and cannabinoids as adjuncts
      to neuroleptics in the treatment of Tourette syndrome and other motor disorders.
      Life Sci. 44: 1521-1525.
    • Ruchman, M.C., 1988. Role of cannabidiol in the medical treatment of
      Meige's syndrome. Ear Nose Throat J. 67: 919.
    • Sandyk, R. et al., 1986. Cannabidiol in dystonic movement disorders.
      Psychiatry Res. 18: 291.
    • Snider, S.R. and Consroe, P., 1984. Treatment of Meige syndrome with
      cannabidiol. Neurology 34(S1): 147.
    • Snider, S.R. and Consroe, P., 1985. Beneficial and adverse effects
      of cannabidiol in a Parkinson patient with sinemet-induced dystonic dyskinesia.
      Neurology 35(S1): 201.

    Multippeli Skleroosi (MS-tauti), spastisuus ja muut lihashermosairaudet

    • Clifford, David B., 1983. Tetrahydrocannabinol for tremor in Multiple
      Sclerosis. Ann. Neurol. 13: 669-671.
    • Dunn, M. and Davis, R., 1974. The perceived effects of marijuana on
      spinal cord injured males. Paraplegia 12: 175.
    • Elkin, R. et al., 1987. Delta-9-tetrahydrocannabinol: a novel
      treatment of inflammatory demyelination. Fed. Proc. 46: 1378.
    • Greenberg, H.S. et al., 1990. Marijuana and its effect on postural
      stability in Multiple Sclerosis patients with controls. Neurology
      40(S1): 259.
    • Hanigan, W.C. et al., 1986. The effects of delta-9-tetrahydrocannabinol
      on human spasticity. J. Am. Soc. Clin. Pharmacol. 39: 198.
    • Lyman, W.D. et al., 1989. Delta-9-tetrahydrocannabinol: A novel
      treatment for experimental autoimmune encephalitis. J. Neuroimmunol.
      23: 73-82.
    • Malec, J. et al., 1982. Cannabis effect on spasticity
      in spinal cord injury. Arch. Phys. Med. Rehab. 63: 116.
    • Mauer, M. et al., 1990. Delta-9-tetrahydrocannabinol shows anti-spastic
      and analgesic effects in a single case double-blind trial. Eur. Arch.
      Psychiatry Clin. Neurosci.       240: 1-4.
    • Meinck, H.M. et al., 1989. Effect of cannabinoids on spasticity
      and ataxia in Multiple Sclerosis. J. Neurol. 236: 120-122.
    • Petro, D. 1980. Marihuana as a therapeutic agent for muscle spasm or
      spasticity. Psychosomatics 21: 81-85.
    • Petro, D. and Ellenberger, C., Jr., 1981. Treatment of human spasticity
      with delta-9-tetrahydrocannabinol. J. Clin. Pharmacol. 21: 413S-416S.
    • Truong, X.T. and Hanigan, W.C., 1986. Effect of delta-9-tetrahydrocannabinol
      on electromyographic measurements in human spasticity. J. Am. Soc. Clin.
      Pharmacol. Therap.       39: 232.
    • Ungerleider, J.T. et al., 1987. Delta-9-tetrahydrocannabinol
      in the treatment of spasticity associated with Multiple Sclerosis. Adv.
      Alcohol Subst. Abuse       7: 39-50.

    Niemann-Pickin tauti

    • Burstein, S. et al., 1984. Stimulation of sphingomyelin hydrolysis
      by cannabidiol in fibroblasts from a Niemann-Pick patient. Biochem.
      Biophys. Res. Comm.       121: 168-173.

    Opiaatti- ja Alkoholiriippuvuus

    • Bhargava, H.N., 1976. Effect of some cannabinoids on naloxone-precipitated
      abstinence in morphine-dependent rats. Psychopharmacology 49: 267.
    • Carder, B., 1975. Blockage of morphine abstinence by delta-9-THC. Science
      190: 590.
    • Hine, B. et al., 1975. Morphine-dependent rats: blockage of
      precipitated abstinence by THC. Science 187: 443.
    • Mikuriya, T., 1970. Cannabis substitution: an adjunctive tool
      in the treatment of alcoholism. Med. Times 98: 187-191.
    • Rosenberg, C., 1976. The use of marijuana in the treatment of alcoholism.
      In The Therapeutic Potential of Marijuana, Cohen and Stillman, Eds.,
      Plenum Press, New York, pp. 173-185.
    • Rosenberg, C.M. et al., 1978. Cannabis in the treatment
      of alcoholism. J. Stud. Alcohol 39: 155.
    • Scher, J., 1971. Marijuana as an agent in rehabilitating alcoholics.
      Am. J. Psychiatry 127: 971-972.

    Kivunlievitys

    • Harris, L., 1976. Analgesic and antitumor potential of the cannabinoids.
      In The Therapeutic Potential of Marijuana, Cohen and Stillman, Eds.,
      Plenum Press, New York, pp. 299-305.
    • Milstein, S.L. et al., 1975. Marijuana-produced changes in pain
      tolerance: experienced and non-experienced subjects. Int. Pharmacopsychiatry
      10: 177-182.
    • Noyes, S.J., Jr. and Baram, D.A., 1974. Cannabis analgesia.
      Compr. Psychiatry 15: 5.
    • Noyes, S.J., Jr. et al., 1975. The analgesic properties of delta-9-tetrahydrocannabinol
      and codeine. Clin. Pharmacol. Ther. 18: 84-89.
    • Noyes, S.J., Jr. et al., 1975. The analgesic effect of delta-9-tetrahydrocannabinol.
      J. Clin. Pharamacol. 15: 139.
    • Volfe, Z. et al., 1985. Cannabinoids block release of serotonin
      from platelets induced by plasma from migraine patients. Int. J. Clin.
      Pharm. Res.       5: 243-246.
    • Zeidenberg, P., et al., 1973. Effect of oral administration
      of delta-9-tetrahydrocannabinol on memory, speech and perception of thermal
      stimulation: results with four normal human subjects. Preliminary report.
      Compr. Psychiatry 14: 549.

    Vatsahaava

    • Bateman, D.N., 1987. Delta-9-tetrahydrocannabinol and gastric emptying.
      Br. J. Clin. Pharmacol. 15: 139.
    • Douthwaite, A.H., 1947. Choice of drugs in the treatment of duodenal
      ulcer. Br. Med. J. 43: 4514.
    • Nalin, D.R. et al., 1978. Cannabis, hypochlrohydria and
      cholera. Lancet 2: 859.
    • Sofia, R.D. et al., 1978. Evaluation of antiulcer activity of
      delta-9-tetrahydrocannabinol in the Shay rat test. Pharmacology
      17: 173.

  • Reefer Madness

    Reefer Madness

    ’There are 100,000 total marijuana smokers in the US, and most are Negroes, Hispanics, Filipinos and entertainers. Their Satanic music, jazz and swing, result from marijuana usage. This marijuana causes white women to seek sexual relations with Negroes, entertainers and any others.’

    -Harry Anslinger, testifying to Congress, 1937


    reefer_assassin
    reefer_poster
    reefer_dope
    reefer
    reefer_diablo
    reefer_assassin
    reefer_harvest
    reefer5
    reefer_maryjane
    reefer_roots

  • Santa Maria – Yrtti opettajana

    SANTA MARIA

    J.Papco, M.D. (High Times 9/93)
    suom.Kapteeni Happo happo@sky.org

    Monet Etelä-Amerikkalaiset uskonnolliset kultit pitävät Ayahuascaa,
    banisteriopsis caapi-liaanista saatavaa uutetta "opettajien opettajana".
    Tämän pyhän teen rituaalinen käyttö vie käyttäjänsä matkalle, jolla tämä
    kamppailee korkeampien tajunnan tasojen saavuttamiseksi. Mystisten ja
    hallusinatoristen kokemusten lisäksi käyttäjän näkemys elämänsä suunnasta
    saa valtavasti uusia ulottuvuuksia. Erään tällaisen kultin johtaja
    kanonisoi saamansa ilmestyksen jälkeen marijuanan uudella nimellä Santa
    Maria. Kun Santa Mariaa käytetään samalla tavalla kuin Ayahuascaa, se voi
    tuottaa samanlaisia syvällisiä kokemuksia. Seuraavien ajattelutapojen ja
    tekniikoiden noudattaminen tarjoaa yhden keinon käyttää hyväksi ganjan
    monia hyödyllisiä ominaisuuksia:

    1. Santa Maria on elävä osa Luontoäitiä, ei mikään huume.
    Ennakkokäsitykset on syytä unohtaa; polttaminen on pyhä seremonia, joka
    edellyttää kunnioitusta. Aloita tällaisella ajatuksella: "Vieras voima
    astuu nyt ruumiiseeni. Tahdon sulautua siihen, oppia siitä." Muista,
    tämä ei ole sama asia kuin hankkiutua pilveen ja hypätä kyytiin pikku
    ajelulle mielen vuoristoradalla. Sinun pitää olla ajajan paikalla Santa
    Maria oppaanasi.
    Kun poltat, aloita uloshengityksellä. Vedä savua
    henkeen hitaasti, tasaisesti ja syvään, polttamatta kurkkuasi ja
    yskimättä. Pidätä hengitystäsi niin kauan kuin se tuntuu miellyttävältä,
    tämän jälkeen hengitä ulos nenän kautta.

    2. Polta suitsuketta, kynttilän sytyttäminen on suositeltavaa. Tätä
    tehdessäsi lausu yksinkertainen rukous, jossa kiität tämän pyhän elementin
    läsnäoloa. Pyydä siltä valoa, voimaa, selkeyttä, ymmärrystä ja
    viisautta. Tunne sen läsnäolo sisälläsi ja yritä muodostaa tunne veljeydestä
    /sisaruudesta ihmiskunnan kanssa.

    3. Keskittyminen on avaintekijä. Et onnistu, jos vain katselet taka-
    alalla kun mielesi pomppii holtittomasti ympäriinsä. Valitse hetki,
    jolloin olet yksin tai muuten ilman ulkoisia häiriötekijöitä. Keksi
    aluksi joku mahdollisimman yksinkertainen puuha, jossa voit harjoitella
    keskittymistä. Rutiinipuhteet – esimerkiksi siivoaminen, tiskaaminen,
    kokkaaminen, peseminen tai kylpeminen – ovat hyvä lähtökohta.
    Voit yllättyä huomaamaan, että nämä äärimmäisen yksinkertaiset ja nöyrät
    puhteet ovat myöskin ylevimpiä.
    Mikä tahansa luontoon liittyvä on suositeltavaa. Mikä tahansa rukous,
    meditaatio, jooga tai harjoitus saa uusia ulottuvuuksia. Muusikot ja
    muut taiteilijat saavat inspiraatiota ja sitkeyttä harjoitteluun.
    Taiteiden ymmärtäminen monipuolistuu. Lukeminen voi olla aluksi vaikeata,
    mutta se on erittäin suositeltavaa käsityskyvyn kasvattamiseksi.
    Melkein mikä tahansa puuha kelpaa, kunhan pystyt keskittämään
    kaiken huomiosi siihen mitä teet.

    4. Kun havainnoit ympäristöäsi, yritä olla koko olemuksellasi läsnä
    kuluvassa hetkessä. Pidä aistisi joka hetki äärimmilleen viritettyinä.
    Kun koet ilmestyksiä, paina ne mieleesi ja jatka eteenpäin. Yritä
    olla juuttumatta millekään tasolle ellet koe sitä tarpeelliseksi.
    Älä arvostele ajatuksiasi vaan pysy avoimena niiden vastaanottamiselle.
    Saatat kokea palkitsevasi tai rankaisevasi itseäsi, mutta älä
    uppoudu näihin tuntemuksiin. Rentouta mielesi. Sinun tulisi olla
    kuin vartiosotilas, jatkuvasti valppaana mutta kärsivällinen.
    Varo joutumista pakkomielteiden tai vainoharhaisuuden kehään. Jos
    huomaat mielesi kiertävän kehää, pysäytä kaikki ja siirry varovaisesti
    takaisin kuluvaan hetkeen ilman levottomuutta. Menneellä ja tulevalla
    on merkitystä vain suhteessa nykyhetkeen. Jos juutut paikallesi, pienestä
    rukouksesta voi olla apua.
    Älä huolehdi ajasta; se menettää kaiken merkityksensä kun lähestyt
    Ikuista Hetkeä. Pyydä mieltäsi ja ruumistasi työskentelemään yhdessä
    maailmakaikkeuden rytmin löytämiseksi. Ihanteena on täydellisen tietoisuuden
    ja rentoutumisen saavuttaminen. Anna ilmestysten virrata
    syvältä lävitsesi kuuntelematta sisäistä vuoropuhelua. Jos otat osaa
    keskusteluun, keskitä kaikki huomiosi puhujaan.

    5. Parantamiskyky on yksi Santa Marian monista ominaisuuksista. Sitä
    varten tulisi lausua erityinen terveyteen viittaava rukous. Jotkut
    ovat siunattuja kyvyllä parantaa millä tahansa pyhällä kasvilla.
    Meille muille on apua pienestä valmistelusta. Tarkkaile ruumiisi perustoimintoja:
    hengitystä, unta, ryhtiä, syömistä ja erittämistä.
    Olennaista on tulla tietoisemmaksi kehon reaktioista muutoksiin ympäristössä,
    ruuassa, stressissä jne. Mitä enemmän ponnistelet tämän
    eteen, sitä enemmän Santa Maria opettaa.
    Voimakkaat vatsan parantamiseen sopivat ominaisuudet tulee parhaiten
    hyödynnettyä keskittymällä pureskeluun ja ruuansulatukseen, sen sijaan
    että pelkästään tyydyttää hiukomisen. Syö ja juo hitaasti ja vain sen
    verran, että syömisen halu katoaa. Alkoholilla on vastakkaisia vaikutuksia,
    jotka voivat johtaa negatiivisiin sivuvaikutuksiin, joten sitä
    kannattaa välttää Santa Marian kanssa työskenneltäessä.
    Santa Maria sopii hyvin myös hengitysvaivojen hoitoon. Oikein käytettynä
    aiemmin ilmenneiden loppuunpalamisen, apatian ja muistihäiriöiden
    tilalle tulee parantava, energinen elämänvoima, mikä kohentaa terveyttä.

    Esittämäni ajatukset ovat subjektiivisia ja niitä voidaan perustella
    vain kokemukseen vetoamalla. Santa Marian kanssa työskentelyyn liittyvät
    mahdollisudet ovat rajattomat, mutta tärkein tekijä on siinä
    opittujen asioiden soveltaminen jokapäiväisessä elämässä. Tämä pyrkimys
    keskittymiseen ja valaistumisen tarjoamien mahdollisuuksien täyteen
    hyödyntämiseen on spirituaalista työtä ja voi olla tärkein tehtävä
    mihin ikinä ryhdyt.

  • 7 § perustelut

    Huumerikoslain 7 § (tullut voimaan vuoden 1994 alussa)

    Toimenpiteistä luopuminen

     

    Huumausaineen käytöstä ja huumausaineen käyttöön liittyvästä
    muusta tässä luvussa tarkoitetusta rikoksesta voidaan sen lisäksi,
    mitä rikoslain voimaanpanemisesta annetussa asetuksessa tai tässä
    laissa säädetään, jättää syyte ajamatta tai rangaistus tuomitsematta,
    jollei teko olosuhteet huomioon ottaen ollut omiaan heikentämään
    yleistä lainkuuliaisuutta. Syyte voidaan myös jättää ajamatta tai
    rangaistus tuomitsematta, jos tekijä osoittaa sitoutuneensa
    sosiaali- ja terveysviranomaisen hyväksymään hoitoon.

    Lain yksityiskohtaisista perusteluista

    Lain perustelut ovat samalla lailla lakitekstiä kuin itse pykälän
    teksti. Ne ilmaisevat lainsäätäjän eli eduskunnan tahdon. Poliisien,
    syyttäjien ja tuomioistuinten tulee ottaa ne huomioon lakia
    sovellettaessa.

    7 § perustelut

    Perustelujen alussa viitataan toimenpiteistä luopumista koskeviin
    yleisiin perusteluihin, jotka ovat tulleet voimaan vuoden 1991 alussa.

    Säännösten perusteella

    "syyttäjä saa jättää syytteen ajamatta
    muunmuassa teon vähäisyyden, rikoksentekijän alaikäisyyden ja
    oikeudenkäynnin kohtuuttomuuden tai tarkoituksettomuuden perusteella ja
    tuomioistuin saa rikoslain 3 luvun 5 §:n (302/90) nojalla jättää
    rangaistuksen tuomitsematta samantapaisilla perusteilla. Näitä säännöksiä
    voidaan soveltaa myös huumausainerikoksiin. Siten esimerkiksi
    kokeilukäyttö tai vähäisen määrän maahantuonti voidaan jättää syyttämättä
    tai tuomitsematta teon vähäisyyden perusteella."
    "Yleiset säännökset antaisivat sinänsä syyttäjille ja tuomioistuimille
    riittävät valtuudet toimenpiteistä luopumiseen. Nykyisen (tarkoitetaan
    vanhaa v. 1972 voimaan tullutta lakia) huumausainelain aikana näitä
    valtuuksia ei kuitenkaan ole paljon käytetty, vaan toimenpiteistä
    luopuminen on ollut harvinaista. Kuten yleisperusteluissa on esitetty,
    tämän esityksen tarkoituksena on, että pelkän käytön tapauksissa
    syyttämättä ja tuomitsematta jättämistä sovellettaisiin, jollei sitä
    vastaan ole painavia syitä. Jotta tämä tavoite saavutettaisiin, lakiin
    on otettu erityinen säännös toimenpiteistä luopumisesta. Erityissäännöksen
    lisäksi voidaan soveltaa yleisiä toimenpiteistä luopumissäännöksiä,
    mikä on selvyyden vuoksi todettu lakiteksissä.

    Säännös koskisi ensisijaisesti huumausaineen käyttöä. Käytön
    ohella säännös ulottuisi muuhunkin käyttöön liittyvään
    huumausainerikokseen, koska käyttötilanteessa olisi epäjohdonmukaista
    rangaista käytön valmistelemiseksi tehdystä maahantuonnista,
    hallussapidosta tai valmistuksesta. Muiden rikosten tulisi
    välittömästi liittyä tapahtuneeseen tai suunniteltuun omaan käyttöön.
    Esimerkiksi valmistus tai maahantuonti myyntiä varten ei kuuluisi
    tämän säännöksen alaan.

    Toimenpiteistä luopuminen olisi mahdollinen kahdessa tilanteessa.
    Ensinnäkin syyte voitaisiin jättää ajamatta tai rangaistus
    tuomitsematta, jollei teko olosuhteet huomioon ottaen ollut
    omiaan heikentämään yleistä lainkuuliaisuutta. Tätä harkittaessa
    on otettava huomioon tilanne kokonaisuudessaan. Perustilanteena
    olisi tapaus, jossa aikuinen yksin kotonaan käyttää itse hankkimiaan
    tai valmistamiaan huumeita. Myös muutaman vakiokäyttäjän yhteinen
    käyttö kotioloissa olisi usein rinnastettavissa yksinkäyttöön.
    Jos taas huumeita käytetään julkisesti tavalla, joka on omiaan
    johdattamaan muitakin käyttämään niitä, esimerkiksi musiikkijuhlilla
    tai televisiolähetyksessä, tapausta ei yleensä voitaisi jättää
    syyttämättä tai tuomitsematta. Yksityiskohtainen rajanveto jää
    lainkäyttäjän tapauksittain tehtäväksi."

  • Helsingin Sanomat: Hamppua kannattaisi viljellä

    Helsingin Sanomat 2.10.1993

    Leila Nieminen

    Hamppua kannattaisi viljellä

    Hamppu on huumaavan vaikutuksensa takia julistettu syyttä pannaan
    länsimaissa.

    Hamppu on hyvin monikäyttöinen kasvi ja sen viljely olisi myös
    ekologisesti mielekästä, sanoo amerikkalainen Jack Herer, joka
    kirja 'Hanf – die Wiederentdeckung der Nutfplantze Cannabis
    Marihuana'     ilmestyy lähiaikoina Saksassa saksalaisen
    tiedetoimittaja Mathias Bröckersin täydentämänä. Kirjaa
    selostettiin äskettäin mm.Spiegel-lehdessä.

    Hamppua tunnetaan kahta lajia. Euroopassa viljellään
    Cannabis sativaa ja Aasiassa hieman vahvempaa ns.intianhamppua,
    Cannabis indicaa.
    Hampusta saatava kannabis eli hasis kuuluu lievien mutta
    kiellettyjen huumausaineiden joukkoon. Huumausta aiheuttaa kasvin
    emikukinnon erittämä tetrahydrokannabinoli eli THC. Kuivatuista ja
    jauhetuista varren latvoista tehdään marihuanaa.
    Nopeasti kasvavaa hamppua on käytetty antiikin ajoista asti. Hamppu
    soveltuu erityisesti paperin ja vahvojen tekstiilien kuten peitteiden,
    säkkien ja purjeiden valmistukseen.
    Hamppu on kestävämpää kuin puuvilla ja soveltuu paperin valmistukseen
    paremmin kuin puu, koska se on tuottoisampaa ja sen valmistamisesta
    aiheutuu vähemmän ympäristöhaittoja. Se oli Euroopassa tärkeä
    kuitukasvi 1800-luvun lopulle saakka, kunnes puuvilla ja tekokuidut
    korvasivat sen. Hampusta voidaan valmistaa värejä. Siitä saatavat
    aineet soveltuvat farmakologian tarkoituksiin. Kasvi ei ole altis
    tuholaisille.
    Kirjan saksankieliseen painokseen on lisätty kölniläisen
    ympäristöinstituutin hampusta tekemä arvio. Instituutin lausunto tukee
    kirjan väitteitä.
    Hererin ja Bröckersin kirja on painettu puoleksi hampusta
    valmistetulle paperille.
    Hamppukasvien viljely kiellettiin Saksassa 1982. Suomessa saa viljellä
    hamppua, mutta siitä ei saa valmistaa huumeita.(HS)

  • Huumausainelaki: Säädöskokoelma 1289 / 93

    Huumausainelaki

    Säädöskokoelma 1289 / 93

    Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

    1 §

    Soveltamisala

    Tätä lakia sovelletaan huumausaineiden ja niiden valmistuksessa
    käytettävien aineiden valvontaan.
    Huumausaineista, jotka ovat lääkkeitä, on lisäksi voimassa, mitä
    niistä erikseen säädetään.
    Huumausaineiden käytön ehkäisystä ja huumausaineiden väärinkäyttäjien
    huollosta säädetään raittiustyölaissa
    (828/82)     ja
    päihdehuoltolaissa (41/86). Huumausainerikoksista säädetään rikoslaissa.

    2 §

    Määritelmät

    Huumausaineena pidetään vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksessa (SopS
    43/65) tarkoitettuja aineita ja valmisteita sekä psykotrooppisia
    aineita koskevassa yleissopimuksessa (SopS 60/76) tarkoitettuja
    aineita ja valmisteita siten kuin sosiaali- ja terveysministeriön
    päätöksellä tarkemmin määrätään. Asetuksella voidaan lisäksi säätää,
    että huumausaineiksi luetaan siinä mainitut kasvit, jotka sisältävät
    jotakin edellä mainituissa kansainvälisissä sopimuksissa tarkoitettua
    ainetta.
    Huumausaineen valmistuksessa käytettävinä aineina pidetään tässä
    laissa Wienissä 20. päivänä joulukuuta 1988 huumausaineiden ja
    psykotrooppisten aineiden laitonta kauppaa vastaan tehdyn
    Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen liitteen luetteloissa
    tarkoitettuja aineita sekä näitä aineita sisältäviä valmisteita siten
    kuin sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä tarkemmin määrätään,
    lukuun ottamatta lääkevalmisteita tai muita luetteloituja aineita
    sisältäviä valmisteita, jotka on yhdistetty siten, että luettelossa
    mainittuja aineita ei voida helposti käyttää tai eristää käytössä
    olevilla keinoilla.
    Huumausaineen valmistuksena pidetään, tuotantoa lukuun ottamatta,
    kaikkia menetelmiä, joilla huumausaineita voidaan aikaansaada.
    Valmistuksena pidetään lisäksi puhdistamista sekä huumausaineiden
    muuntamista toisiksi huumausaineiksi.
    Huumausaineen tuotannolla tarkoitetaan oopiumin, kokanlehtien,
    kannabiksen tai kannabishartsin erottamista kasveista, joista niitä
    saadaan.

    3 §

    Yleiskielto

    Huumausaineen tuotanto, valmistus, maahantuonti, maastavienti, jakelu,
    kauppa, hallussapito ja käyttö on kielletty muihin kuin
    lääkinnällisiin, tieteellisiin tai huumausainerikosten ehkäisemistä
    tai tutkintaa edistäviin tarkoituksiin. Lisäksi on kielletty
    oopiumiunikon, kokapensaan ja hampun viljely käytettäväksi
    huumausaineena tai sen raaka-aineena.

    4 §

    Lupa lääkinnällisiin tarkoituksiin

    Huumausaineen valmistus, maahantuonti ja maastavienti lääkinnällisiin
    tarkoituksiin on sallittu lääkelaitoksen luvalla. Valmistuslupaa ei
    kuitenkaan erikseen vaadita valmisteille.
    Luvan myöntämistä harkittaessa on kansainvälisten yleissopimusten
    velvoitteiden lisäksi otettava huomioon väärinkäytön ehkäisy.
    Huumausaineelle, jolla ei katsota olevan merkittävää lääkinnällistä
    käyttöä, ei lupaa saa myöntää.
    Lupa huumausaineen valmistukseen myönnetään määräajaksi. Lääkelaitos
    voi erityisistä syistä peruuttaa valmistukseen maahantuontiin tai
    maastavientiin myönnetyn luvan.

    5 §

    Lupa tieteellisiin taikka huumausainerikosten ehkäisemistä tai
    tutkintaa edistäviin tarkoituksiin

    Lääkelaitos voi myöntää viranomaiselle tai tieteelliselle
    tutkimuslaitokselle luvan huumausaineen maahantuontiin, maastavientiin
    tai valmistukseen käytettäväksi tieteelliseen tutkimukseen taikka
    huumausainerikosten ehkäisemistä tai tutkintaa edistäviin
    tarkoituksiin. Lääkelaitos voi määräajaksi antaa keskusrikospoliisin
    päällikölle ja tullihallituksen rikostutkintayksikön päällikölle
    valtuuden antaa lupia huumausaineen maahantuontiin tai maastavientiin
    huumausainerikosten tutkintatarkoituksiin. Valtuutuksen nojalla
    myönnetyistä luvuista on ilmoitettava välittömästi
    lääkelaitokselle.
    Sen lisäksi mitä 1 momentissa säädetään, lääkelaitos voi
    yksittäistapauksessa myöntää luvan huumausaineen maahantuontiin,
    maastavientiin tai valmistukseen vähäisessä määrin
    tutkimustarkoituksiin käytettäväksi.
    Lääkelaitos voi erityisistä syistä peruuttaa tässä pykälässä
    tarkoitettun luvan tai valtuutuksen.

    6 §

    Luvanvaraisuudesta vapauttaminen ja muista valvontatoimenpiteistä
    säätäminen

    Asetuksella voidaan vapauttaa huumausaineen valmistusta, maahantuontia
    ja maastavientiä koskevasta luvanvaraisuudesta sellainen huumausaine,
    johon katsotaan voivan liittyä sen laajaan lääkinnälliseen käyttöön
    nähden vain vähäisenä pidettävä väärinkäytön vaara, sekä huumausaineen
    maahantuontia ja maastavientiä koskevasta luvanvaraisuudesta sellainen
    huumausainetta sisältävä yhdistelmävalmiste, jossa on huumausainetta
    ainoastaan vähäisessä määrin ja vaikeasti erotettavassa muodossa ja
    johon ei liity olennaista väärinkäytön vaaraa. Asetuksella voidaan
    samalla säätää mainittuja aineita ja valmisteita koskevista muista
    valvontatoimenpiteistä. Asetuksella voidaan säätää, että edellä
    mainituista yhdistelmävalmisteista päättää tarkemmin lääkelaitos.
    Sen lisäksi mitä 1 momentissa säädetään, huumausaineen maahantuontia
    ja maastavientiä koskevasta luvanvaraisuudesta ja muista
    valvontatoimenpiteistä ovat, sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin
    säädetään, vapautettuja kansainvälisessä liikenteessä toimivien
    alusten ja ilma-alusten lääkevarastoihin sisältyvät huumausaineet sekä
    matkustajan henkilökohtaiseen lääkitykseen tarkoitetut
    lääkevalmisteet.

    7 §

    Huumausaineen valmistuksessa käytettävien aineiden valvonta

    Jos on syytä epäillä, että huumausaineen valmistuksessa käytettävä
    aine on tarkoitettu huumausaineen laittomaan valmistukseen,
    lääkelaitoksella on oikeus kieltää aineen maahantuonti, maastavienti
    ja luovuttaminen.
    Huumausaineen valmistuksessa käytettävien aineiden valvonnasta
    säädetään tarkemmin asetuksella.

    8 §

    Merkintä

    Huumausaineen ja huumausaineen valmistuksessa käytettävän aineen
    valmistajan, maahantuojan, maastaviejän ja luovuttajan on
    huolehdittava siitä, että päällyksessä, jossa aine tai valmiste
    luovutetaan, on tarvittavat tunnistetiedot.
    Päällysmerkinnöistä sekä vienti- ja tuontiasiakirjoissa ilmoitettavia
    tietoja koskevista vaatimuksista säädetään tarkemmin asetuksella.

    9 §

    Huumausaineita ja niiden valmistuksessa käytettäviä aineita koskeva
    kirjanpito- ja tietojenantovelvollisuus

    Huumausaineiden tuotantoon, valmistukseen, maahantuontiin,
    maastavientiin, jakeluun, kauppaan ja hallussapitoon oikeutetut ovat
    velvollisia pitämään kirjaa huumausaineista sekä antamaan niihin
    liittyviä ilmoituksia ja tietoja siten kuin sosiaali- ja
    terveysministeriö tarkemmin määrää.
    Huumausaineen valmistuksessa käytettävien aineiden maahantuojat ja
    maastaviejät ovat velvollisia pitämään kirjaa mainituista aineista
    sekä antamaan niihin liittyviä ilmoituksia ja tietoja siten kuin
    sosiaali- ja terveysministeriö tarkemmin määrää.
    Huumausaineen valmistuksessa käytettävien aineiden maahantuojat ja
    maastaviejät ovat velvollisia pitämään kirjaa mainituista aineista
    sekä antamaan niihin liittyviä ilmoituksia ja tietoja siten kuin
    sosiaali- ja terveysministeriö tarkemmin määrää.
    Lääkelaitoksella on oikeus saada 1 ja 2 momentissa tarkoitettu
    kirjanpito pyynnöstä nähtäväkseen.

    10 §

    Takavarikointi, hävittäminen ja hävitettäväksi toimittaminen

    Sen lisäksi mitä pakkokeinolaissa (450/87) säädetään
    takavarikoimisesta, pidättämiseen oikeutetun virkamiehen on
    takavarikoitava huumausaine, jonka hallussapitoon ei ole 3-6 §:n
    nojalla oikeutta. Pidättämiseen oikeutetun virkamiehen on
    todistettavasti hävitettävä tai hävitytettävä takavarikoitu
    huumausaine. Huumausaine tai osa siitä on kuitenkin säilytettävä niin
    kauan kuin sitä mahdollisesti tarvitaan oikeudenkäynnissä
    todisteena.
    Pidättämiseen oikeutettu virkamies saa todistettavasti hävittää tai
    hävityttää huumausaineen laittomaan tuotantoon, viljelyyn,
    valmistukseen, hallussapitoon tai käyttöön tarkoitetun raaka-aineen,
    muun aineen, laitteen tai tarvikkeen, joka voidaan takavarikoida, jos
    on todennäköistä, että se tultaisiin tuomitsemaan valtiolle
    menetetyksi, eikä sillä ole huomattavaa arvoa.
    Joka on saanut haltuunsa huumausainetta olematta sen hallussapitoon
    oikeutettu, on velvollinen toimittamaan sen viipymättä poliisille tai
    tulliviranomaiselle.

    11 §

    Uhkasakko

    Jos joku laiminlyö hänelle tämän lain tai sen nojalla annettujen
    säännösten tai määräysten mukaan kuuluvien velvollisuuksien
    täyttämisen, lääkelaitos voi velvoittaa hänet velvollisuuksien
    täyttämiseen asettamalla uhkasakon. Uhkasakosta on voimassa, mitä
    uhkasakkolaissa (1113/90) säädetään.

    12 §

    Määräysten antaminen ja valvonta

    Huumausaineiden ja niiden valmistuksessa käytettävien aineiden
    valvonta kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön alaiselle
    lääkelaitokselle.
    Sosiaali- ja terveysministeriö antaa tarvittaessa määräyksiä
    huumausaineiden ja niiden valmistuksessa käytettävien aineiden
    varastoinnista, säilytyksestä, kuljetuksesta ja muusta käsittelystä
    sekä hävittämisestä.
    Lääkelaitoksen määräämä henkilö on oikeutettu tarkastamaan tiloja,
    joissa huumausainetta tai huumausaineen valmistuksessa käytettävää
    ainetta valmistetaan, varastoidaan, säilytetään tai muulla tavoin
    käsitellään sekä ottamaan tarkastuksen yhteydessä korvauksetta
    näytteitä tutkittavaksi.

    13 §

    Tarkemmat säännökset

    Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan
    asetuksella.

    14 §

    Voimaantulo

    Tämä laki tulee voimaan 1. päivänä tammikuuta 1994.
    Tällä lailla kumotaan 21. päivänä tammikuuta 1972 annettu
    huumausainelaki (41/72) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

    Rikoslain täydennys huumausainerikoksista säädöskokoelmassa
    1309/93

    1 §

    Huumausainerikos

    Joka laittomasti

    1. valmistaa tai yrittää valmistaa huumausainetta taikka viljelee
      oopiumiunikkoa, kokapensasta tai hamppua käytettäväksi huumausaineena
      tai sen raaka-aineena.
    2. tuo taikka yrittää tuoda maahan taikka vie tai yrittää viedä
      maasta taikka kuljettaa tai kuljetuttaa huumausainetta,
    3. myy, välittää, toiselle luovuttaa tai muulla tavoin levittää tai
      yrittää levittää huumausainetta, tai
    4. pitää hallussaan tai yrittää hankkia huumausainetta taikka käyttää
      sitä,

    on tuomittava huumausainerikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään
    kahdeksi vuodeksi.

    2 §

    Törkeä huumausainerikos

    Jos huumausainerikoksessa

    1. rikoksen kohteena on erittäin vaarallinen huumausaine tai suuri
      määrä huumausainetta,
    2. tavoittaa huomattavaa taloudellista hyötyä,
    3. rikoksentekijä toimii sellaisen rikoksen laajamittaiseen
      tekemiseen erityisesti järjestäytyneen ryhmän jäsenenä,
    4. aiheutetaan usealle ihmiselle vakavaa hengen tai terveyden vaaraa,
      tai
    5. levitetään huumausainetta alaikäiselle tai muuten
      häikäilemättömällä tavalla

    ja huumausainerikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä,
    rikoksentekijä on tuomittava törkeästä huumausainerikoksesta
    vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

    3 §

    Huumausainerikoksen valmistelu

    Joka tehdäkseen 1 §:n 1-3 kohdassa tarkoitetun rikoksen valmistaa, tuo
    maahan, hankkii tai vastaanottaa tällaisen rikoksen tekemiseen
    soveltuvan välineen, tarvikkeen tai aineen, on tuomittava
    huumausainerikoksen valmistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään
    kahdeksi vuodeksi.

    4 §

    Huumausainerikoksen edistäminen

    Joka

    1. Huumausaineen laitonta valmistusta, viljelyä, maahantuontia tai
      maastavientiä varten valmistaa, kuljettaa, luovuttaa tai välittää
      välineitä, tarvikkeita tai aineita tietäen, että niitä käytettäisiin
      tähän tarkoitukseen, tai
    2. varoja lainaamalla tai muuten rahoittamalla edistää
      huumausainerikosta tai sen valmistelua taikka 1. kohdassa tarkoitettua
      toimintaa tietäen, että rahoitus käytetään tähän tarkoitukseen,

    on tuomittava, jollei teko ole rangaistava osallisuutena
    huumausainerikokseen tai törkeään huumausainerikokseen,
    huumausainerikoksen edistämisestä sakkoon tai vankeuteen enintään
    kahdeksi vuodeksi.

    5 §

    Määritelmät

    Huumausaineena pidetään tässä luvussa huumausainelaissa (1289/93)
    tarkoitettua huumausainetta.
    Erittäin vaarallisella huumausaineella tarkoitetaan huumausainetta,
    jonka käyttöön liittyy virheellisestä annostelusta johtuva
    hengenvaara, lyhytaikaisestakin käytöstä johtuva vakavan
    terveydellisen vaurion vaara tai voimakkaat vieroitusoireet.

    6 §

    Menettämisseuraamus

    Tässä luvussa mainitun rikoksen kohteena ollut huumausaine on
    tuomittava valtiolle menetetyksi. Jos huumausainetta ei voida tuomita
    menetetyksi sen johdosta, että se on menettämisseuraamusten
    välttämiseksi kätketty tai hävitetty, rikoksen tekijä ja siihen
    osallinen voidaan tuomita huumausaineen asemesta menettämään sen arvo
    joko kokonaan tai osaksi.
    Menetetyksi on tuomittava myös

    1. välineet, tarvikkeet tai aineet, joita on käytetty tässä luvussa
      mainitun rikoksen tekemiseen tai jotka on tähän tarkoitukseen
      hankittu, sekä
    2. edellä 4 §:n 2 kohdassa tarkoitetut varat siinäkin tapauksessa,
      että teko on rangaistava huumausainerikoksena tai törkeänä
      huumausainerikoksena; varojen menettämiseen voidaan tuomita
      rahoittaja, rahoituksen vastaanottaja tai kumpikin
      yhteisvastuullisesti.

    Edellä 2 momentissa säädettyyn menettämisseuraamukseen sovelletaan
    vastaavasti, mitä 46 luvun 9-11 §:ssä säädetään.
    Rikoksen tuottaman hyödyn menettämisestä säädetään 2 luvun 16 §:ssä.

    7 §

    Toimenpiteistä luopuminen

    Huumausaineen käytöstä ja huumausaineen käyttöön liittyvästä muusta
    tässä luvussa tarkoitetusta rikoksesta voidaan sen lisäksi, mitä
    rikoslain voimaanpanemisesta annetussa asetuksessa tai tässä laissa
    säädetään, jättää syyte ajamatta tai rangaistus tuomitsematta, jollei
    teko olosuhteet huomioon ottaen ollut omiaan heikentämään yleistä
    lainkuuliaisuutta. Syyte voidaan myös jättää ajamatta tai rangaistus
    tuomitsematta, jos tekijä osoittaa sitoutuneensa sosiaali- ja
    terveysministeriön hyväksymään hoitoon.

    7 §
    perustelut

    Raittiustyölaki

    Asetukset:19.11.1982, SK:828/1982

    HE 17/82; L 29.6.1984/486 – HE 90/84; L 31.12.1987/1276 – HE 127/87; L
    31.3.1988/296 – HE 43/87; L 1.2.1991/213 – HE 173/90; L 8.2.1991/273 – HE
    258/90; L 3.8.1992/741 – HE 216/91

    1 §. Raittiustyön tarkoituksena on totuttaa kansalaiset
    terveisiin elämäntapoihin ohjaamalla heitä
    välttämän päihteiden ja tupakan
    käyttöä.

    2 §. Yleisten edellytysten luominen raittiustyölle on
    ensisijaisesti valtion ja kuntien tehtävänä.
    Käytännön raittiustyön tekemisestä vastaavat
    pääasiassa kunnat sekä raittius- ja
    kansanterveysjärjestöt.

    3 §. Raittiustyön yleinen johto, ohjaus ja valvonta kuuluu
    sosiaali- ja terveysministeriölle ja sen alaisina
    lääninhallituksille.

    2 mom. on kumottu L:lla V:1.8.1991 K, A:8.2.1991, SK:273/1991.

    Ks. Lääninhallituslaki ja -asetus, H 3 ja 3 a;
    Raittiustyöasetus 15 §, S 47.

    4 §. (A:3.8.1992, SK:741/1992) Raittiustyön toimeenpanoon,
    raittiuden edistämiseen ja alkoholiolojen seuraamiseen kuuluvista
    tehtävistä     huolehtii kunnan
    määräämä monijäseninen toimielin, jonka sen
    lisäksi, mitä tässä laissa
    säädetään, on huolehdittava niistä
    tehtävistä, jotka muissa laeissa säädetään
    raittiuslautakunnan tehtäväksi.

    Raittiustyöstä vastaavan toimielimen on toimittava
    yhteistyössä erityisesti kunnan terveys-, sosiaali- ja
    koulutoimen kanssa. Toimielimen tehtävistä
    säädetään asetuksella.

    Ks. Raittiustyöasetus 1 §, S 47.

    8 § on kumottu lailla V:1.1.1989 K, A:31.12.1987, SK:1276/1987.

    9 § on kumottu lailla V:1.1.1989 K, A:31.12.1987, SK:1276/1987.

    10 §. Valtion tulo- ja menoarvioon on vuosittain otettava:

    1) määräraha, joka vastaa vähintään
    neljääkymmentä penniä kutakin edellisenä vuonna
    maassa henkikirjoitettua asukasta kohti, käytettäväksi
    päihteiden käytöstä aiheutuvien haittojen
    ehkäisemistä tarkoittavaan toimintaan sosiaali- ja
    terveysministeriön vuosittain vahvistaman
    käyttösuunnitelman mukaisesti; sekä

    2 kohta on kumottu lailla A:31.12.1987, SK:1276/1987.

    Ks. Raittiustyöasetus 6§, S 47.

    11 §. 1 mom. on kumottu L:lla A:31.12.1987, SK:1276/1987.

    Kansanterveysjärjestöt voivat saada avustusta 10§:n 1 kohdan
    nojalla.

    12 § on kumottu L:lla A:31.12.1987, SK:1276/1987.

    13 § Tarkemmat säännökset tämän lain
    täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.

    Ks. RaittiustyöA, S 47.

    14 § Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä
    tammikuuta 1984.

    Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain
    täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

    15 § Tämän lain voimaan tullessa vireillä oleva
    asia käsitellään ja ratkaistaan aikaisemmin voimassa
    olleiden säännösten mukaisesti.

    Lain 6 §:n 3 momentin nojalla säädettyjen kelpoisuusehtojen
    estämättä tämän lain voimaan tullessa virassa
    oleva henkilö on edelleen kelpoinen raittiuslautakunnan alaiseen
    vastaavaan virkaan ja 7§:ssä tarkoitettu valtionosuus suoritetaan
    myös tällaisen viranhaltijan palkkauksesta aiheutuviin
    kustannuksiin.

    Lain 7 §:ssä tarkoitettu valtionosuus suoritetaan ensimmäisen
    kerran niihin kustannuksiin, jotka kohdistuvat vuoteen 1984. Lain 8§:n
    säännöksestä poiketen siinä tarkoitettu
    valtionosuus suoritetaan lain voimaantulovuodelta 60 prosentilla ja
    seuraavalta vuodelta 50 prosentilla alennettuna.