Sisältö
I. Tutkimuksen lähestymistapa
Selvästikin on riittävästi syitä tutkia kannabiksen käytön
kansanterveydellistä merkitystä useissa kehittyneissä maissa. Ensiksikin
kannabiksen käyttö on yleistä kyseisissä yhteiskunnissa, varsinkin
nuorison ja nuorten aikuisten keskuudessa. Toiseksi kannabis on päihde
kuten alkoholi ja sitä poltetaan kuten tupakkaa, joten on aivan järkevää
olettaa sillä olevan vähintään joitakin näiden kahden päihteen
haittavaikutuksista, joilla kummallakin on merkittäviä
kansanterveysvaikutuksia.
Monet vaikeudet haittaavat täysin luotettavan arvion tekemistä
kannabiksen käytön henkilökohtaisista ja kansanterveydellisistä
vaikutuksista. Ensimmäinen aihejoukko koskee vaikeuksia tehdä
kausaalisia päätelmiä kannabiksen käytön ja siihen liitettyjen
terveydellisten haittavaikutusten ja psykologisten seurausten välille.
Toinen aihejoukko koskee kannabiksen käytön sekä käyttäjälle että
laajemmalle yleisölle aiheuttamien riskien vakavuuden määrällistämistä.
Kolmas aihejoukko koskee niitä vaikeuksia, joihin törmätään
riskivertailuissa. Koska mikään inhimillinen toiminto ei ole riskitöntä,
kannabiksen terveyshaittojen arviointi edellyttää näiden riskien
vertailua muihin vertailukelpoisiin riskeihin. Ilmeisin vertailu on
länsimaissa eniten käytettyjen päihteiden, nimittäin alkoholin ja
tupakan, käytön aiheuttamien riskien kanssa. Olemme liittäneet mukaan
muutaman vertailun opiaattien kanssa, mikä palvelee käyttökelpoista
kannabiksen terveyshaittojen arviointia sellaisen huumeen kanssa, jota
yleisesti pidetään suurena huolenaiheena vaikka se ei ole laajalti
käytetty.
Tarkoituksemme näillä vertailuilla ei ole edistää yhtä päihdettä muihin
nähden vaan ennemminkin vähentää sitä kaksoismitallisuutta, jolla
kannabiksen terveysvaikutuksia on arvioitu sen laillista asemaa koskevan
keskustelun molempien osapuolten taholta. Toisaalta kannabista
vastustavien vanhempien ihmisten keskuudessa on vallinnut suhteellisesti
suurempi huoli kannabiksen käytöstä kuin alkoholista. Toisaalta
nuoremmat kannabiksen käyttäjät ovat kiistäneet kaikki kannabiksen
kielteiset terveysvaikutukset huolimatta siitä tosiseikasta, että se
aiheuttaa huumaantumista kuten alkoholi ja sitä poltetaan kuten
tupakkaa. Lisäsyy tähän vertailuun juontuu siitä, että monet
päätelmistämme kannabiksen käytön mahdollisista terveyshaitoista
riippuvat alkoholin, kannabiksen ja tupakan terveysvaikutusten välille
vedetyistä yhtäläisyyksistä.
Tapa jolla päihdettä nautitaan, monimutkaistaa vertailevien arvioiden
tekemistä. Nykyisissä kehittyneissä yhteiskunnissa kannabiksen ja
tupakan pääasiallinen nauttimistapa on polttaminen eli huumaavaa ainetta
sisältävän kytevän valmisteen savun sisäänhengittäminen.
Lääketieteellisessä käytössä opiaatteja annostellaan suun kautta tai
pistoksina, kun taas ei-lääketieteellinen käyttö tapahtuu
pääasiallisesti pistoksina, sniffaamalla tai polttamalla. Alkoholi
otetaan suun kautta vaikkakin muihin aineisiin sekoitettuna. Huumeen
nauttimistapa voi vaihdella ajan myötä eri yhteiskunnissa: esimerkiksi
Pohjois-Amerikassa tupakkaa enimmäkseen pureskeltiin tai sniffattiin
1800-luvun lopulla, ja tällä hetkellä on viitteitä siitä, että heroiinin
pistämisestä ollaan siirtymässä sen polttamiseen. Tässä analyysissä
olemme keskittyneet kehittyneissä maissa vallitseviin nautintatapoihin
mutta pitää huomata, että nautintatavan muutos saattaa huomattavasti
muuttaa haittavaikutusten määrää ja piirteitä. Kannabiksen ja tupakan
vakavimmat terveyshaitat liittyvät erityisesti polttamiseen niiden
nautintatapana.
Lähestymistapamme tarkasteltaessa näitä aihepiirejä on seuraava. Ensiksi
olemme tunnistaneet kannabiksen käytön sekä erityisten
terveysvaikutusten todennäköisimmät syy-yhteydet. Näin tehdessämme
olemme käyttäneet tavanomaisia kriteerejä todistusvoiman arvioinnissa
vaikka meidän on pitänyt laskea vaadittua luottamusastetta, jotta
voisimme vetää joitakin alustavia päätelmiä.
Toiseksi niin pitkälle kuin se on mahdollista olemme yrittäneet
määrällistää jokaisen järkevästi kannabikselle langetetun
terveyshaittavaikutuksen yksilöllisen ja yleisen terveysriskin
vakavuuden. Olemme pyrkineet arvioimaan todennäköisen suhteellisen
riskin ja vallitsevan käyttömuodon esiintymisen.
Kolmanneksi olemme verranneet näitä arvioita pätevimpiin alkoholin,
opiaattien ja tupakan kuolleisuus- ja sairastuvuusarvioihin. Tämä on
aluksi tehty laadullisesti osoittamalla voiko tietyt varmuudella
kannabikseen liitetyt terveyshaittavaikutukset liittää myös alkoholiin,
nikotiiniin ja opiaatteihin. Tätä seuraa kannabiksen määrällisten
riskien tarkastelu vertailemalla niitä alkoholin ja nikotiinin
vastaaviin ja suoraa vertailevaa todistusaineistoa niistä seurauksista,
joita näiden kolmen huumeen käyttäjät ovat raportoineet.
Näitä vertailuja tehdessämme nojaudumme kannabiksen käytön
terveydellisten ja psykologisten seurausten epidemiologiseen
todistusaineistoon, mikä suurelta osin pohjaa tutkimuksiin, joita on
tehty englantia puhuvissa maissa ja varsinkin USA:ssa. Valitettavasti ne
maat, joissa on runsaan kannabiksen käytön pitkät perinteet, eivät ole
kovinkaan hyvin edustettuina tutkimuskirjallisuudessa. Amerikkalaisen
kannabiksen käytön terveysvaikutusten tutkimuksen runsaslukuisuus
heijastaa yhteiskunnallista huolta kannabiksen laajamittaisen käytön
leviämisestä nuorison ja nuorten aikuisten keskuudessa viimeisten
vuosikymmenten aikana USA:ssa; huoli, mikä on siirtynyt kannabiksen
käytön terveydellisten ja psykologisten seurausten epidemiologisen
tutkimuksen rahoitukseen. Kehitysmaiden kannabiksen käytön tutkimuksen
tulisi olla etusijalla varsinkin niissä maissa, joilla on pitkä
perinteisen käytön historia, sisällyttäen tiettyjen alaryhmien erittäin
runsaan käytön. Nämä alaryhmät ovat niitä, joissa todennäköisimmin
tulevat näkyviin jatkuvan runsaan käytön terveydelliset ja psykologiset
haittavaikutukset.
Terveysvaikutusten vertailumme rajoittuvat myös suurelta osin
vaikutuksiin käyttäjien terveydelle. Olemme tuoneet esille vain vähän
kannabiksen käytön vaikutuksista muiden ihmisten terveyteen ja
hyvinvointiin. Huumeista tällaisia epäsuoria terveysvaikutuksia ei olla
tutkittu poikkeuksina ajoneuvo-onnettomuudet ja väkivalta alkoholin
osalta sekä passiivinen altistuminen tupakan osalta. Nämä ansaitsisivat
tähän astista enemmän huomiota mutta tarvittavan tutkimuksen puutteessa
emme voi keskittyä niihin tässä katsauksessa.
II Kannabiksen käytön todennäköiset terveysvaikutukset
Akuutit psykologiset ja terveysseuraukset
Kannabiksen akuutti myrkyllisyys on hyvin alhainen. Maailman
lääketieteellisessä kirjallisuudessa ei tunneta yhtään varmaa tapausta
ihmisen kuolemasta kannabismyrkytykseen. Eläinkokeet osoittavat, että
THC-annos, mikä tarvitaan aiheuttamaan 50% kuolleisuus jyrsijöillä, on
hyvin suuri verrattuna muihin yleisesti käytettyihin lääke- ja
nautintoaineisiin. Tappava annos myöskin kasvaa siirryttäessä ylös
lajien kehityspuuta, mistä voi päätellä, että ihmisillä tappavaa annosta
ei voida helposti saavuttaa polttamalla tai syömällä ainetta (Grinspoon
and Bakalar, 1993; Rosengranz, 1983).
Huonovointisuutta aiheuttavat vaikutukset
Kannabiksen käytön yleisimmät epämiellyttävät akuutit psykologiset
vaikutukset ovat ahdistus sekä joskus ilmenevät epämiellyttävät
masennuksen tuntemukset (Tart, 1970; Weil, 1970). Näitä seurauksia
raportoivat useimmiten uudet kokemattomat käyttäjät, jotka ovat
tietämättömiä aineen vaikutuksista, sekä potilaat, joille on annettu
suun kautta THC:tä lääkkeenomaisesti. Kokeneemmat käyttäjät voivat
satunnaisesti raportoida näitä vaikutuksia otettuaan aiottua isomman
annoksen THC:tä. Nämä vaikutukset voidaan tavallisesti ehkäistä
käyttäjien riittävällä valmentamisella siihen, millaisia vaikutuksia he
tulevat kokemaan tai niitä voidaan hallita rauhoittelemalla sekä
osoittamalla myötätuntoa. (Weil, 1970).
Ajoneuvo-onnettomuudet
Kannabiksen käytön suurimmat mahdolliset terveysriskit aiheutuvat sen
vaikutuksista älylliseen ja psykomotoriseen toimintaan. Päihtymys
aiheuttaa laajalla asteikolla sellaisten älyllisten ja käyttäytymistä
ohjaavien toimintojen annostuksesta riippuvaa huononemista, jotka ovat
tärkeitä taitoja vaativissa toiminnoissa kuten autolla ajamisessa tai
koneiden käyttämisessä. Oireisiin kuuluu: hidastuneet reaktioaika ja
tiedon käsittely, heikentyneet havainto-toiminta koordinaatio ja
liiketoiminta, huonontuneet lähimuisti, signaalin havaitseminen,
seuraamistoiminta ja hidastunut ajan havaitseminen. (Chait and Pierri,
1992).
Kannabiksen negatiiviset vaikutukset psykomotoristen tehtävien
suorittamiseen ovat melkein aina suhteessa annostukseen (Chait and
Pierre, 1992). Vaikutukset ovat yleensä suurempia, yhtenäisempiä ja
pysyvämpiä tehtävissä, jotka vaativat jatkuvaa tarkkaavuutta.
Kannabiksen ?ajanviete-annosten? akuutit vaikutukset ajosuoritukseen
laboratoriosimulaattoreissa ja standardoiduilla ajoradoilla vastaavat
alkoholiannoksia, jotka aiheuttavat 0.07%-0.10% pitoisuuksia alkoholia
veressä (Hansteen, Miller, Lonero, Reid and Jones, 1976; Peck et al,
1986; Smiley, 1986).
Kannabiksen heikentäessä suorituskykyä laboratorio- ja simuloiduissa
ajo-olosuhteissa on kuitenkin vaikea suhteuttaa tämän heikentymisen
määrää lisääntyneeseen riskiin joutua ajoneuvo-onnet-tomuuksiin.
Kannabiksen vaikutuksia tiellä ajoon selvittävät tutkijat ovat
havainneet vain vähäistä heikentymistä (esim. Sutton, 1983). Kannabiksen
vaikutuksen alaisena henkilöt ajavat hitaammin ehkä sen vuoksi, että he
ovat tietoisempia psykomotoriikkansa heikentymisestä kuin alkoholin
vaikutuksen alaisena ajavat, jotka yleensä ajavat suuremmilla
nopeuksilla (Smiley, 1986).
Yhdessäkään kontrolloidussa epidemiologisessa tutkimuksessa ei olla
todettu, että kannabiksen käyttäjät olisivat suuremmassa vaarassa
moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa. Ruotsalaisessa asevelvollisten
kuolleisuutta 15 vuotta seuranneessa tutkimuksessa havaittiin
ennenaikaisen kuoleman lisääntynyt riski niiden miesten keskuudessa,
jotka olivat polttaneet kannabista yli 50 kertaa 18 ikävuoteen mennessä.
Väkivaltaiset kuolemat olivat suurin syy tähän lisäykseen, joista 26%
oli ajoneuvo- ja 7% muita onnettomuuksia (esim. hukkumisia ja
putoamisia). Kohonnut riski kuitenkin hävisi kun vakioitiin
tilastolliset monimuuttujatekijät, kuten alkoholin ja muiden huumeiden
käyttö (Andreasson and Allebeck, 1990).
Epävarmuus kannabiksen osuudesta moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa
kuitenkin säilyy koska kontrolloituja tapaustutkimuksia on vaikea tehdä
ja tulkita. Kannabinoidipitoisuudet veressä eivät osoita sitä, oliko
kuljettaja tai jalankulkija huumaantuneena onnettomuuden aikana, ja moni
ajaja, joilla on ollut kannabista veressä, oli myös alkoholin
vaikutuksen alaisina onnettomuushetkellä (Smiley, 1986). Muut kuin
psykomotoriseen suoritukseen liittyvät tekijät lisäävät huumeen vaaroja
ajaessa. Tärkeimpänä näistä on käyttäjän valmius ottaa riskejä
päihtyneenä, minkä saatavilla oleva todistusaineisto kertoo olevan
alentunut kannabiksen vaikutuksessa vastakohtana alkoholin
vaikutukselle, mikä johdonmukaisesti lisää riskin ottoa (Smiley, 1986).
Jatkuvan kannabiksen nauttimisen terveysvaikutukset
Immuunijärjestelmä
On olemassa yhtäpitävää todistusaineistoa siitä, että THC saattaa
aiheuttaa solumuutoksia koeputkiolosuhteissa, kuten muutoksia solun
aineenvaihdunnassa ja DNA-synteesissä (Bloch, 1983). Vahvempia
todisteita löytyy siitä, että kannabissavu on mutageenistä
koeputkiolosuhteissa, ja täten se on myös potentiaalisesti
karsinogeenistä samoista syistä kuin tupakan savu (Leuchtenberger,
1983).
Yhtäpitävää todistusaineistoa löytyy siitä, että kannabinoidit
heikentävät jyrsijöiden sekä solu- että vasta-ainevälitteistä
immuunijärjestelmää (Munson ja Fehr, 1983). Nämä muutokset alentavat
virusten ja bakteerien aiheuttamien infektioiden vastustuskykyä. Löytyy
myös todistusaineistoa, että kannabissavun muut kuin kannabinoidi
ainesosat heikentävät keuhkorakkuloiden valkosoluja, kehon
puolustusjärjestelmän ensimmäistä linjaa keuhkoissa (Munson and Fehr,
1983). Näiden löydöksien merkitys ihmisen terveydelle on epävarma;
näiden vaikutusten saamiseen vaaditut annokset ovat usein hyvin suuria,
ja on monimutkaista päätellä näiden annosten vaikutusten pohjalta niiden
annoksien vaikutuksia, joita ihmiset käyttävät, sen vuoksi, että
immuunijärjestelmän toleranssi voi kehittyä näille vaikutuksille
(Hollister, 1992).
Lisäksi ne rajalliset koe- ja kliiniset löydökset ihmisten
immuunivaikutuksista ovat sekavia, ja niitä harvoja varhemmin tehtyjä
tutkimuksia, jotka ovat tuoneet esille haittavaikutuksia, ei ole voitu
toistaa myöhemmin (Munson and Fehr, 1983; Hollister, 1992). Tällä
hetkellä ei ole mitään lopullista todistetta siitä, että kannabinoidien
käyttö altistaisi ihmiset immuunivaurioille, mikä olisi mitattavissa
T-valkosolujen, B-valkosolujen tai suurten valkosolujen lukumäärien
laskuna tai heikenneenä toimintana tai laskeneena
immunoklobuliinitasona.
Kroonisen kannabiksen käytön aiheuttaman mahdollisen immunologisen
järjestelmän heikentymisen kliininen ja biologinen merkitys on epävarma.
Tähän saakka ei ole tullut esille epidemiologista todistusaineistoa
tautien lisääntymisestä kroonisesti paljon kannabista käyttävien
keskuudessa. Yksi HIV-positiivisia homoseksuaaleja käsitellyt tutkimus
osoittaa, että jatkuva kannabiksen käyttö ei lisännyt taudin AIDS:ksi
etenemisen riskiä (Kaslow et al, 1989). Kun otetaan huomioon nuorten
aikuisten laajamittaisen kannabiksen käytön kesto länsimaissa,
infektiotautiepidemioiden puute tekee epätodennäköiseksi sen, että
kannabiksen polttaminen aiheuttaisi immuunijärjestelmän merkittävää
heikkenemistä.
Vaikeampaa on poissulkea sitä mahdollisuutta, että jatkuva runsas
kannabiksen käyttäminen aiheuttaisi vastustuskyvyn lievää heikkenemistä.
Tällaiset vaikutukset aiheuttaisivat tavallisten bakteeri- ja
virusperäisten tautien esiintymistiheyden tason vähäistä nousua
kroonisten käyttäjien joukossa, millä olisi kansanterveydellistä
merkitystä terveyspalvelujen lisääntyneinä kustannuksina, sekä
tuottavuuden laskua, mitä tämä aiheuttaisi nuorten aikuisten
keskuudessa, jotka ovat eniten kannabista käyttävä ryhmä. Tuore Polen?in
ja kumppaneiden epidemiologinen tutkimus (1993), jossa tutkittiin
ei-polttavien ja pelkästään kannabista päivittäin polttavien
terveyspalveluiden käyttöä, tarjoaa ensimmäisiä suuntaa-antavia
todisteita hengitystievaurioiden lisääntymisestä kannabiksen
polttajilla. Tämä pysyy kuitenkin suuntaa-antavana, koska tarttuvia ja
ei-tarttuvia hengitystievaurioita ei oltu eritelty.
Sydän- ja verisuonijärjestelmä
Se johtopäätös, mihin the Institute of Medicine päätyi vuonna 1982,
pätee yhä: Marihuanan polttaminen ?aiheuttaa sydämessä ja verenkierrossa
muutoksia, jotka ovat yhteneviä stressin aiheuttamien kanssa, mutta ei
ole todisteita, että se aiheuttaisi pysyviä vaurioita normaalille
verenkiertojärjestelmälle…? (s. 72). Kannabiksen vaikutukset
verenkiertojärjestelmälle voivat olla vakavampia hypertensio-,
aivoverenkiertotauti- ja sydänsairauspotilaille, joille marihuana on
uhkatekijä sen lisätessä sydämen rasitusta (Aronow and Cassidy, 1974,
1975).
Hengitystiehyeet
Jatkuva runsas kannabiksen polttaminen heikentää suurten ilmatiehyeiden
toimintaa ja luultavasti aiheuttaa kroonisen bronkiitin oireita kuten
yskää, liman eritystä ja hengenahdistusta (Bloom et al, 1987; Huber et
al, 1988; Tashkin et al, 1988 a, 1990). Tunnettuja ovat tupakan savun
dokumentoidut haittavaikutukset, mikä on laadullisesti koostumukseltaan
samankaltainen kannabissavun kanssa (Tashkin, 1993; Wu et al, 1988).
Vielä löytyy kuitenkin vähän todistusaineistoa, että tämä suhde olisi
suoraan verrannollinen (Huber et al, 1988), vaikka on todisteita, että
krooninen kannabiksen polttaminen voi aiheuttaa keuhkokudoksessa
sellaisia kudosmuutoksia, jotka edeltävät keuhkosyövän kehittymistä
(Fligiel et al, 1988).
Äskettäin hengitystiehyesyövistä on noussut huoli tapauskohtaisten
raporttien johdosta, joissa raportoidaan ilmatiehyesyövistä runsaasti
kannabista käyttävillä nuorilla aikuisilla (esim. Caplan and Brigham,
1989: Donald, 1991; taylor, 1988). Vaikka nämä raportit eivät tarjoa
lopullisia todisteita, koska ne ovat kontrolloimattomia ja monet
tapauksista käyttivät samanaikaisesti alkoholia ja tupakkaa, ovat ne
selvästi huolestuttavia, koska kyseiset syöpälajit ovat harvinaisia alle
60 vuotiailla aikuisilla myös niiden keskuudessa, jotka käyttävät
tupakkaa ja alkoholia (Tashkin 1993). Kannabiksen polttaminen voi olla
myös välitön riski niille, joilla on hengityselinsairauksia kuten
astmaa. Todistusaineisto, mikä yhdistää tupakansavun astmaan ja
astmaattisiin oireisiin, lisääntyy.
Kannabiksen mahdolliset haittavaikutukset hengityselimille johtuvat
polttamisesta nautintatapana eikä niitä aiheudu suun kautta
nautittaessa.
Vaikutukset lisääntymiselle
Krooninen kannabiksen käyttö todennäköisesti häiritsee eläinten uros- ja
naaraspuolisia lisääntymiselimiä vähentämällä testosteronin erittymistä
ja sperman tuotantoa, liikkuvuutta ja elinvoimaisuutta ja sekoittamalla
naaraiden kuukautiskierron (Bloch, 1983; Institute of Medicine, 1982).
On epävarmaa, pätevätkö nämä vaikutukset ihmisellä kun otetaan huomioon
epäjohdonmukaisuudet miehiä käsittelevässä vähäisessä kirjallisuudessa
(Mendelson and Mello, 1984) sekä naisia koskevan tutkimuksen puuttuminen
(Hollister, 1986). On myös epävarmuutta näiden vaikutusten kliinisestä
merkityksestä normaalien terveiden nuorten aikuisten kohdalla. Ne voivat
olla suurempi huolenaihe nuorison kohdalla ja niiden miesten kohdalla,
joiden hedelmällisyys on heikentynyt muista syistä.
Kannabiksen polttaminen raskausaikana todennäköisesti heikentää sikiön
kehittymistä (Gibson, et al, 1983; Hatch and Bracken, 1986; Tennes et
al, 1985; Zuckerman et al, 1989) aiheuttaen syntymäpainon laskua (Abel,
1985). Tämä voi johtua lyhyemmästä raskausajasta, ja aiheutuu
todennäköisesti saman mekanismin välityksellä kuin tupakan polttamisen
vaikutus eli sikiön hapen puutteesta. On epävarmaa aiheuttaako sikiön
altistuminen kannabikselle raskauden aikana synnytysvaurioiden riskin
lisääntymistä. Eläinkokeiden perusteella on olemassa näyttöä tällaisista
vaikutuksista vaikka nämä tutkimukset ovat sisältäneet tavallisesti
korkeita annoksia suun kautta nautittuna (Abel, 1985). Vähäiset
tutkimukset ihmisillä ovat yleisesti tuottaneet nollatuloksia, tosin ei
johdonmukaisesti (Gibson et al, 1983; Hatch and Bracken, 1986; Hingson
et al, 1982; Zuckerman et al, 1989).
Ei löydy näyttöä sille, että kannabiksen käyttö aiheuttaisi kummassakaan
sukupuolessa sellaisia kromosomi- tai geneettisiä muutoksia, jotka
voisivat siirtyä jälkeläisiin. Tähän saakka kertyneiden eläin- ja
laboratoriotodisteiden perusteella on tullut esille, että kannabissavun
mutageeniset ominaisuudet ovat suuremmat kuin THC:n ja ne luultavimmin
aiheuttavat käyttäjissä syöpää kuin siirtyvät perinnöllisesti lapsiin
(Bloch, 1983: Hollister, 1986).
On suuntaa-antavaa näyttöä siitä, että lapset altistuttuaan kohdussa
kannabikselle voivat kokea ohimeneviä muutoksia käyttäytymisessä tai
kehityksessä muutaman ensimmäisen elinkuukauden aikana (esim. Fried,
1985, 1989). On useita perustutkimuksia, jotka antavat näyttöä muutamien
lapsuusajan syöpien riskin kasvamisesta (nimittäin tähtisoluaivokasvain
ja leukemia) niillä lapsilla, joiden äidit ovat ilmoittaneet
käyttäneensä kannabista raskausaikanaan (Kuitjen et al, 1990; Robinson
et al, 1989).
Kannabisjatkeiden mahdolliset terveyshaitat
Koska kannabis on laitonta niin sen kasvatus, sadonkorjuu ja levitys
eivät kuulu minkään laadunvalvonnan piiriin, mikä takaisi kuluttajan
käyttämän tuotteen varmuuden ja turvallisuuden. Kehitysmaista tiedämme
hyvin, kuinka esim. Keniassa laiton alkoholin tuotanto voi aiheuttaa
tuotteen saastumisen myrkyllisistä sivutuotteista tai jatkeista, jotka
voivat tappaa tai vakavasti vaurioittaa käyttäjänsä. Sama pätee
muihinkin laittomiin tuotteisiin kuten opiaatteihin, kokaiiniin ja
amfetamiiniin kehittyneissä maissa. Kannabiksen osalta ei löydy
todisteita vastaavista terveysvaikutuksista vaikka on oltu huolissaan
hyönteismyrkyistä (esim. paraquat) – joita käytettiin kannabiksen
laittoman kasvatuksen rajoittamiseen USA:ssa 1970 luvulla – saastuneen
kannabiksen käytön mahdollisista terveysvaikutuksista. Huoli osoittautui
aiheettomaksi (Hollister, 1986). On myös arveltu kannabislehdissä
olevien mikrobisten tartuntojen aiheuttamista riskeistä mutta näyttöjä
ei ole paljoa löytynyt (paitsi joukko tapaustutkimuksia) siitä, että
näillä olisi ollut kannabiksen käyttäjien kannalta haittavaikutuksia
(Hollister, 1986).
Pitkäaikaisen kannabiksen käytön psykologiset vaikutukset
Aikuisiän motivaatio
Yksi päähuolenaiheista kroonisen kannabiksen käytön aiheuttamista
psykologisista vaikutuksista on ollut se, että se heikentäisi aikuisiän
motivaatiota. Todisteet ?amotivaatiosyndroomasta? aikuisilla koostuvat
suurelta osin tapauskertomuksista sekä havaintoraporteista (esim.
Kolansky and Moore, 1971; Millman and Sbriglio, 1986). Muutamasta
kontrolloidusta kenttä- ja laboratoriotutkimuksesta ei ole löytynyt
vakuuttavia todisteita ko. syndroomasta (Dornbush, 19874; Negrete, 1983;
Hollister, 1986). Kenttätutkimusten todistusarvoa vähentää niiden pieni
otantakoko sekä otosten rajoittuneet sosiodemografiset muuttujat kun
taas laboratoriotutkimusten todistusarvoa rajoittaa huumeen käytön lyhyt
aika, vapaaehtoisten nuorten hyvä terveydentila sekä vapaaehtoisina
olleille asetetut liian väljät ehdot. Muutamat kannabista säännöllisesti
käyttäneistä raportoivat mielenkiinnon kadottamisesta ja heikentyneestä
suoritustasosta koulussa ja työpaikalla käyttönsä haittapuolina (esim.
Hendin et al, 1987), ja jotkut entisistä käyttäjistä kertovat
heikentyneen työsuorituksen olleen syynä lopettamiselle (Jones, 1984).
On kuitenkin epäselvää, aiheuttaako kannabiksen käyttö selvästi
erottuvan amotivaatiosyndrooman. Olisi kenties aiheellisempaa pitää
heikentyneen motivaation oireita kroonisen kannabispäihtymyksen oireina
kuin keksiä uusi psykiatrinen syndrooma.
Nuoruusajan kehitys
Yhdysvalloissa 1970 ja 80 -luvuilla kannabiksen käyttö näyttää lisänneen
riskiä keskeyttää korkeakouluopinnot ja kokea epävakaita työsuhteita
nuoressa aikuisiässä (Newcombe and Bentler, 1988). Tutkimuksissa näiden
suhteiden näennäistä pitävyyttä on liioiteltu (esim. Kandel, 1984),
koska niillä nuorilla, jotka käyttävät todennäköisimmin kannabista, on
alhaisemmat akateemiset tavoitteet sekä heikompi keski-asteen menestys
ennen kannabiksen käyttöä kuin vertaisillaan (Newcombe and Bentler,
1988). Edelleen jää mahdolliseksi, että muut tekijät kuin marihuanan
käyttö selittävät näennäisiä kausaalisuhteita. Siinä suhteessa kuin
niitä esiintyy, kannabiksen ja muiden huumeiden käytön haittavaikutukset
kehitykselle voivat käyttöä ennen vallinneen sopeutumattomuuden lisäksi
kumuloitua varhaisen aikuisiän läpi vaikuttaen työuran valintaan,
tulotasoon, puolison valintaan sekä käyttäjän ja hänen lastensa elämän
laatuun.
Merkittävin löytö tutkittaessa teini-iässä tapahtuvan kannabiksen käytön
vaikutuksia aikuisille on ollut selvä näyttö säännöllisestä
aloittamisjärjestyksestä laittomien huumeiden käytössä amerikkalaisten
nuorten keskuudessa 70-luvulla, jossa kannabiksen käyttö edelsi
sekaantumista ?kovempiin? huumeisiin kuten stimulantteihin ja
opioideihin (Kandel et al, 1984; Donovan and Jessor, 1983; Yamaguchi and
Kandel, 1984 a, b). Tämän huumeiden käytön aloittamisjärjestyksen
kausaalinen merkitys on ristiriitainen. Hypoteesi, että se selittää
kannabiksen käytön suoraan vaikuttavan myöhempään huumeiden käyttöön
määrätyssä järjestyksessä on vain vähiten vakuuttava. Enemmän tukea
löytyy kahdelle muulle hypoteesille, jotka eivät sulje toisiaan pois:
sopeutumattomien nuorten keskuudesta löytyy valikoivasti uusia
kannabiksen käyttäjiä, joilla on taipumusta käyttää muita laittomia
huumeita; ja tultuaan kerran kannabiksen käyttäjäksi sosiaalinen
kanssakäyminen muita huumeita käyttävien ikätovereiden kanssa sekä
tutustuminen muihin huumeisiin hankittaessa kannabista laittomilta
markkinoilta lisäävät mahdollisuutta käyttää muita laittomia huumeita
(Baumrind, 1983; Goode, 1974; Kandel, 1988).
Riippuvuussyndrooma
Kannabisriippuvuussyndrooma, kuten se on määritelty DSM-IV:ssa (American
Psychiatric Association, 1994), voi esiintyä kannabista runsaasti ja
säännöllisesti käyttävillä. Löytyy pätevää koeolosuhteissa hankittua
todistusaineistoa siitä, että säännöllisesti paljon kannabista käyttävät
voivat kehittää toleranssin aineen subjektiivisille ja verenkiertoon
kohdistuville vaikutuksille. On myös suuntaa-antavaa todistusaineistoa,
että jotkut käyttäjät voivat kokea vieroitusoireita kannabiksen käytön
loputtua äkillisesti, vaikkakin paljon lievempiä eikä niin näkyviä kuin
alkoholista tai opiaateista vierotettaessa (Compton, Dewey and Martin,
1990; Jones and Benowitz, 1976). DSM-IV:ssa todetaan, että ?mahdollisen
kannabisvieroituksen oireita (esim. ärsyyntyneisyys tai levottomuus,
joihin liittyy fyysisiä muutoksia kuten vapinaa, hikoilua, pahoinvointia
ja unihäiriöitä) on kuvattu liittyvän hyvin suurten annosten käyttöön
mutta niiden kliininen merkitys on epävarma.? (American Psychiatric
Association, 1994: 215).
Löytyy kliinistä sekä epidemiologista todistusaineistoa, että runsaasti
kannabista käyttävät kokevat vaikeana hallita kannabiksen käyttöään ja
että he jatkavat aineen käyttöään huolimatta kokemistaan käytön
aiheuttamista henkilökohtaisista haittavaikutuksista (Jones, 1984;
Roffman et al, 1988; Weller et al, 1984). Löytyy rajallista kliinistä
näyttöä kannabisriippuvuussyndroomasta, mikä olisi samankaltainen kuin
alkoholiriippuvuus (Kosten et al, 1987). Epidemiologiset
kyselytutkimukset huumeriippuvuuden esiintymisestä väestön keskuudessa
(esim. Anthony and Helzer, 1991) osoittavat, että kannabisriippuvuus,
kuten se määritellään diagnoosikäsikirjoissa, on eräs yleisimmistä
huumeriippuvuuksista länsimaissa johtuen aineen käytön yleisyydestä.
Toisaalta suhteellisen harvat hakeutuvat hoitoon kannabisriippuvuuden
takia (American Psychiatric Association, 1994: 220-221).
Vaikutukset älyllisiin toimintoihin
Saatavilla oleva todistusaineisto viittaa siihen, että edes
pitkäaikainen runsas kannabiksen käyttö ei vaikuta vakavasti älyllisiin
toimintoihin (Carter et al, 1980; Fehr and Kalant, 1983 b, Rubin and
Comitas, 1975; Wert and Raulin, 1986). Jos se vaikuttaisi niin tähän
astinen tutkimus olisi sen havainnut. Löytyy kuitenkin kliinistä ja
koeolosuhteissa saatua todistusaineistoa, että pitkäaikainen kannabiksen
käyttö voi aiheuttaa lieviä häiriöitä muistin, tarkkaavaisuuden ja
jäsentämisen sekä monimutkaisen tiedon yhdistelyn kehittyneemmissä
älyllisissä toiminnoissa (Page et al, 1988; Solowij et al, 1991, 1992,
1993 ja kts myöh Solowij?n artikkeli).
Vaikka olisivatkin lieviä, voivat nämä häiriöt vaikuttaa jokapäiväisiin
toimintoihin, varsinkin niiden ihmisten joukossa, jotka toimivat suurta
älyllistä kapasiteettia vaativilla aloilla. Todistusaineisto osoittaa,
että mitä pitempään kannabista on käytetty sitä selvempää on älyllinen
häiriö (Solowij et al, 1992, 1993). On edelleen epäselvää voiko häiriö
korjaantua pysyttäessä erossa kannabiksesta pitemmän aikaa.
Aivovaurio
Epäily siitä, että jatkuva runsas kannabiksen käyttö voi aiheuttaa
vakavia rakenteellisia aivovaurioita, heräsi yhdestä huonosti
kontrolloidusta tutkimuksesta, jossa käytettiin vanhanaikaisia
tutkimusmenetelmiä ja jossa raportoitiin kannabiksen käyttäjiltä
löytyvän laajentuneita aivo-onteloita (Campbell et al, 1971). Tämä löytö
julkaistiin laajalti ja kritiikittömästi. Sen jälkeen julkaistu joukko
paremmin kontrolloituja tutkimuksia, joissa on käytetty parempia
tutkimusmenetelmiä, ei ole säännönmukaisesti löytänyt todisteita
rakennevaurioista aivoissa runsaasti pitkän aikaa kannabista
käyttäneillä (esim. Co et al, 1977; Kuehnle et al, 1977). Nämä
negatiiviset tulokset ovat yhdensuuntaisia niiden todisteiden kanssa,
joiden mukaan kroonisen kannabiksen käytön aiheuttamat älylliset
vaikutukset ovat vähäisiä ja siten epätodennäköisesti aivojen
merkittävien rakennemuutoksien ilmentymiä.
Vakava psykiatrinen häiriö
On suuntaa-antavaa todistusaineistoa siitä, että suuret THC annokset
voivat tuottaa akuutin psykoosin, jonka vallitsevia piirteitä ovat
sekavuus, muistin menetys, hallusinaatiot, ahdistus, levottomuus ja
lievän kiihkomielisyyden oireet. Todistusaineisto on saatu
laboratoriokokeissa THC:n vaikutuksista normaaleihin vapaaehtoisiin sekä
tarkkailemalla runsaasti kannabista käyttävillä psykoottista oireistoa,
mikä katoaa nopeasti käytön loputtua (Bernardson and Gunne, 1972; Chopra
and Smith, 1974; Edwards, 1976).
Löytyy vähän todisteita sille hypoteesille, että kannabiksen käyttö
voisi aiheuttaa joko akuutin tai kroonisen toiminnallisen psykoosin
(Thornicroft, 1990). Tällaisen mahdollisuutta on vaikea tutkia kyseisten
psykoosien harvinaisuuden takia, ja koska on lähes mahdotonta erottaa ne
skitsofreniasta ja maanisdepressiivisistä psykooseista, joita esiintyy
henkilöillä, jotka myös käyttävät kannabista (Ghodse, 1986).
Löytyy vahvasti suuntaa-antavaa todistusaineistoa yhdestä tutkimuksesta,
että runsas kannabiksen käyttö voi jouduttaa skitsofrenian puhkeamista
sille alttiissa henkilössä (Andreasson et al, 1987; Schneier and Siris,
1987; Thornicroft, 1990). Tämä suhde on silti vain selvästi
suuntaa-antava, koska tähän asti ainoassa tutkimuksessa (Andreasson et
al, 1987) kannabiksen käyttöä ei oltu dokumentoitu diagnoosin aikana,
kannabiksen käytön lisäksi esiintyi mahdollisesti amfetamiinin käyttöä
ja on epäiltävissä pystyttiinkö tutkimuksessa vakuuttavasti erottamaan
toisistaan skitsofrenia ja akuutit kannabiksen tai muiden huumeiden
aiheuttamat psykoosit (Negrete, 1989; Thornicroft, 1990).
Löytyy vielä vähemmän todisteita hypoteesille, että kannabiksen käyttö
voisi aiheuttaa joko akuutin tai kroonisen toiminnallisen psykoosin
(Thornicroft, 1990). Tällaiset mahdollisuudet ovat vaikeita tutkia
kyseisten psykoosien harvinaisuuden takia sekä johtuen siitä liki
mahdottomuudesta erottaa niitä skitsofreniasta ja maanisdepressiivisistä
psykooseista, joita esiintyy henkilöillä, jotka myös käyttävät
kannabista (Ghodse, 1986). Löytyy parempaa todistusaineistoa, että
kannabiksen käyttö voi hidastaa skitsofrenian kehittymistä siihen
sairastuneissa henkilöissä, jotka jatkavat kannabiksen käyttöä (Cleghorn
et al, 1991; Jablensky et al, 1991; Martinez-Arevalo et al, 1994).
III Alkoholin, kannabiksen, nikotiinin ja opiaattien käytön
terveysriskien laadullinen vertailu
Käyttökelpoinen tapa arvioida kannabiksen käyttöön sisältyvää
terveysriskiä on vertaileva laadullinen arvio sen riskeistä suhteessa
muihin laajalti käytettyihin nautintoaineisiin kuten alkoholiin ja
tupakkaan (ARF/WHO, 1981). Perusteluna kyseisiin vertailuihin on
yhtäläisen standardin käyttäminen silloin, kun tehdään yhteiskunnallisia
päätöksiä kannabiksen käytön valvonnasta ja säätelystä. Kannabista
poltetaan useimmiten kuten tupakkaa, ja kannabista käytetään kuten
alkoholia sen päihdyttävien ja hyvää oloa tuottavien vaikutusten vuoksi
kehittyneissä yhteiskunnissa (vaikka sitä voidaan käyttää
hyödyllisempiin tarkoituksiin kuten raskaan työn keventämiseksi
joissakin kehitysmaissa). Opiaatit tarjoavat käyttökelpoisen laittoman
huumeluokan, jota vasten kannabiksen haittavaikutuksia voidaan
tarkastella, koska tällä huumekategorialla on pelottava joskaan ei aina
ansaittu maine nuorten aikuisten suurena terveysriskinä. Opiaattien muu
kuin lääketieteellinen käyttö tapahtuu pääasiassa mielihyvän
tavoittelemiseksi tai kivun lievittämiseksi.
Aloittaessamme tämän laadullisen vertailun olemme välttäneet tarpeen
käydä perusteellisesti läpi alkoholin ja tupakan terveysvaikutuksia
käsittelevä laaja kirjallisuus käyttämällä seuraavia auktoriteetteja
takeina omille arvioillemme niiden terveysriskeistä: Anderson et al
(1993); Holman et al?in (1988) käsikirja alkoholin ja tupakan
terveysvaikutuksista; the Institute of Medicine (1987); the
International Agency for research into Cancer (1990); Roselle et al
(1993); sekä the Royal College of Physicians (1987).
Opioidien huumekategorian terveysvaikutuksia käsittelevän arvovaltaisen
tuoreen selvityksen puuttuessa on ollut tarpeen tarkistaa monesta
lähteestä opioidien terveysvaikutukset. Käytimme useita farmakologisia
yleisteoksia sekä muita selvityksiä opioidien farmakologisten
vaikutusten kuvaamiseksi (esim. Belkin and Gold, 1991: Jacobs and Fehr,
1987; Duggan and North, 1983). Näiden lisäksi tietoja laittomien
opiaattien (ruiskulla ja muuten nautittavien) ja metadonin kroonisista
terveysvaikutuksista ja sosiaalisista seurauksista otettiin useista
opioidien käyttäjien pitkäaikaistutkimuksien raporteista (esim.
Vaillant, 1973; O?Donnell, 1969; Maddux and Desmond, 1981; Simpson, Joe,
Lehman and Sells, 1986; Joe and Simpson, 1987; 1990). Nämä
kohorttitutkimukset tavallisesti sisältävät populaatioita, jotka ovat
kosketuksissa huumehoitopalveluihin, eivätkä niinkään edustavia otoksia
huumeiden käyttäjistä.
Akuutit vaikutukset
Alkoholi
Pahimmat riskit akuutista kannabiksen käytöstä ovat jossain määrin
yhtäläisiä alkoholipäihtymyksen akuuttien riskien kanssa. Ensiksi
molemmat huumeet aiheuttavat psykomotorista ja älyllistä heikentymistä,
varsinkin muistin ja harkinnan heikkenemistä. Alkoholin aiheuttama
heikentyminen lisää erilaisten onnettomuuksien riskiä. Se voi myös
lisätä erilaista riskikäyttäytymistä kuten vaarallista ajamista sekä
suojattoman seksin harrastamista. Kannabispäihtymyksen lisätessä
tapaturmien riskiä vaarallisissa tilanteissa on vielä epävarmaa, missä
määrin se lisää todennäköisyyttä ryhtyä riskikäyttäytymiseen.
Alkoholi- ja kannabispäihtymys näyttävät eroavan suhteessa
tarkoituksellisiin eikä niinkään vahingossa tapahtuviin onnettomuuksiin.
Alkoholipäihtymys liittyy vahvasti aggressiiviseen ja väkivaltaiseen
käyttäytymiseen. Suhde on monimutkainen ja juojan syyvaikutuksen luonne
ja laajuus on kiistanalainen yksilötasolla (Pernanen, 1991; Martin,
1993; Pohorecky, Brick and Milgram, 1993). Mutta löytyy päteviä
syytodisteita siitä, että muutokset alkoholin kulutustasossa vaikuttavat
väkivaltarikosten tasoon ainakin tietyissä väestöissä (Room, 1983;
Lenke, 1990; Cook and Moore, 1993). On myös lisääntyvässä määrin
todisteita, jotka osoittavat, että alkoholi on osallisena itsemurhissa
(Edwards et al, ilmestymässä). On vähän todisteita sille, että olisi
syy-yhteyttä kannabiksen käytön ja aggression tai väkivallan välillä
ainakaan tämän hetken kehittyneissä yhteiskunnissa.
Toiseksi löytyy päteviä todisteita sille, että runsas alkoholinkäyttö
raskauden aikana voi tuottaa alkoholisyndrooman sikiössä. On
suuntaa-antavaa todistetta sille, että kannabis voisi myös vahingoittaa
sikiön kehitystä raskauden aikana käytettynä. Selvää kannabisvastinetta
sikiön alkoholisyndroomalle ei ole kyetty osoittamaan.
Kolmanneksi löytyy akuutin alkoholin käytön aiheuttama huomattava
terveysriski, jota ei ole kannabiksella. Suurina määrinä alkoholi voi
aiheuttaa tukehtumiskuoleman, alkoholimyrkytyksen, sydänlihassairauden
ja sydänhalvauksen. Kannabiksesta johtuvia yliannoksesta johtuvia
kuolemantapauksia ei tunneta ja eläinkokeista johdettu ihmisen tappava
annos on niin suuri, ettei tavalliset käyttäjät voi sellaista saavuttaa.
Tupakka
Vakavimmat akuutit terveysriskit, jotka kannabis jakaa tupakan kanssa,
ovat savun hengitysteitä ärsyttävät ominaisuudet ja THC:n ja nikotiinin
verenkiertoelimiä kiihottavat vaikutukset, jotka molemmat voivat olla
vahingollisia henkilöille, joilla on hengitys- tai
verenkiertosairauksia. Hengityselinvaikutukset eivät päde kummankaan
huumeen kohdalla jos ainetta nautitaan syömällä.
Opioidit
Joillakin opioideilla on alkoholin ja kannabiksen tapaan akuutti
päihdyttävä vaikutus vaikka rauhoittava vaikutus on korostuneempi.
Akuutti heroiinin nauttiminen aiheuttaa euforiaa monissa käyttäjissä
vaikka toisilla opioideilla kuten metadonilla ei ole tätä vaikutusta
siihen tottuneille. Euforian asteeseen vaikuttaa myös nautintatapa.
Kuten kannabiksen kohdalla jotkut uudet käyttäjät ilmoittavat
epämiellyttäviä tuntemuksia opiaattien käytöstä, varsinkin pahoinvointia
ja yleistä huonovointisuutta. Kaikki opioidit ovat keskushermostoa
lamaavia ja voivat täten alentaa tietoisuuden tasoa ja aiheuttaa unen.
Kirjallisuus opiaattien vaikutuksista ajamiseen ja muihin vaativiin
taitoihin ei ole kovin runsasta. Tottuneella käyttäjällä vaikutusta
ylläpitävä annos voi aiheuttaa vähäistä psykomotorista tai älyllistä
heikentymistä. Heroiinin käyttäjä, joka on saavuttanut ?nuokkumisasteen?
ei ole kykenevä ajamaan autoa, eikä hänellä todennäköisesti ole paljoa
haluakaan siihen. Kuten kannabiksen kohdalla löytyy vain vähän suoraa
epidemiologista todistetta opiaattien aiheuttamista onnettomuuksista.
Eräässä tutkimuksessa osoitettiin, että niiden henkilöiden, jotka olivat
jatkuvalla metadonikuurilla, ajamiseen liittyvät taidot eivät
heikentyneet, kun niitä mitattiin laboratoriokokeilla, jotka ovat
herkkiä alkoholin aiheuttamille vaikutuksille (Chesher, Lemon, Gomal and
Murphy, 1989).
Kun kannabiksen yliannostuksesta ei ole riskiä niin laittomien opioidien
käyttö aiheuttaa todellisen yliannostusriskin. Suurin osa opioideista
isoina annoksina voi johtaa hengitystason ja verenpaineen laskuun ja
aiheuttaa hengityksen lamaantumisen. Yliannoksen riskiä pahentaa käyttö
yhdessä alkoholin ja muiden huumeiden kanssa, ja riskiä lisää vielä
laittomasti hankittujen opiaattien vahvuuksien vaihtelu.
Opioidit, kuten kannabis, aiheuttavat hormonitason jonkinasteista
laskua. Alentunut hormonitaso ei välttämättä aiheuta opioideja pitemmän
aikaa käyttävillä miehillä tai naisilla hedelmättömyyttä (Belkin and
Gold, 1991; Duggan and North, 1983; Martin and Martin, 1980). Kuten
alkoholi, tupakka ja kannabis myös opiaatit on yhdistetty keskenmenoon,
sikiökuolleisuuteen ja alhaiseen syntymäpainoon. Ei löydy vastaavaa
suhdetta havaittavissa olevasta sikiövaurioiden syndroomasta opioidien
aiheuttamana kuin alkoholin aiheuttamassa sikiösyndroomassa. Vaikka
huono ravitsemustaso ja puutteellinen neuvolahoito ennen syntymää
selvästi johtavat epäedulliseen lopputulokseen raskaana olevilla
naisilla, jotka ovat jääneet kiinni katuhuumeisiin, niin jopa
metadoniylläpidon on todettu johtavan raskauden aikaisten ongelmien
kasvamiseen. Metadonin ja muiden suun kautta nautittavien opioidien on
osoitettu aiheuttavan sikiökuolemia sekä alhaisia syntymäpainoja
laboratorioeläimillä (Martin and Martin, 1980; Caviston, 1987: Woody and
O?Brien, 1991).
Krooniset vaikutukset
Alkoholi
Runsas jatkuva alkoholin käyttö aiheuttaa joukon riskejä, joista jotkut
ovat yhteisiä jatkuvan kannabiksen käytön kanssa. Ensiksi molempien
huumeiden runsas käyttö lisää riippuvuussyndrooman kehittymisen riskiä,
mikä tarkoittaa käyttäjien kokemia vaikeuksia lopettaa tai kontrolloida
käyttöään. Alkoholin kohdalla tällaisesta syndroomasta löytyy vahvoja
todisteita ja kannabiksen kohdalla kohtuullisia todisteita.
Pääasiallinen ero näiden välillä on, että vieroitusoireet joko puuttuvat
tai ovat lieviä sen jälkeen, kun kannabiksesta riippuvat äkisti
lopettavat kannabiksen käyttönsä kun taas syvästi alkoholista
riippuville käytön äkillinen lopettaminen aiheuttaa selvästi
määriteltävän vieroitusoireiston, joka voi olla kuolettava.
Toiseksi löytyy kohtuullisesti kliinistä todistusaineistoa siitä, että
jatkuva runsas alkoholin käyttö voi aiheuttaa psykoottisia oireita ja
psykooseja joissakin henkilöissä joko äkillisen päihtymystilan aikana
tai riippuvaisilla henkilöillä vieroitusprosessin aikana. Löytyy jonkin
verran kliinistä todistusaineistoa siitä, että jatkuva runsas
kannabiksen käyttö voi aiheuttaa toksisen psykoosin. Eräs tutkimus tuo
esille, että runsas kannabiksen käyttö voi laukaista skitsofrenian sille
alttiissa henkilöissä eli niillä, joilla on esiintynyt psykiatrisia
häiriöitä tai joiden perheessä on esiintynyt niitä. Pätevämpiä
todisteita löytyy siitä, että jatkuva kannabiksen käyttö voi pahentaa
skitsofrenian kulkua.
Kolmanneksi löytyy selviä todisteita siitä, että jatkuva runsas
alkoholin käyttö voi epäsuorasti aiheuttaa aivovaurion,
Wernicke-Korsakov syndrooman, jonka oireisiin kuuluu vakavia
muistihäiriöitä sekä suunnittelu- ja järjestelykyvyn heikentyminen.
Juomisen jatkuessa ja vitamiinitarpeen jäädessä korvaamatta tämä vaurio
voi aiheuttaa vakavaa ja korjaamatonta älyn heikentymistä. On hyviä
syitä päätellä, että jatkuva kannabiksen käyttö ei aiheuta yhtä vakavaa
älyllistä heikentymistä. Löytyy suuntaa-antavia todisteita, että jatkuva
kannabiksen käyttö voi aiheuttaa älyllisten toimintojen lievää
heikkenemistä, mikä voi korjaantua lopettamisen jälkeen tai jäädä
pysyväksi.
Neljänneksi löytyy kohtuullista todistusaineistoa, että ilman korjaavia
kulttuurisia käsityksiä jatkuva runsas alkoholin käyttö yleisesti
heikentää aikuisten työsuorituksia ja nuorten koulusuorituksia. Löytyy
suuntaa-antavaa todistetta, että jatkuva runsas kannabiksen käyttö
aiheuttaa samankaltaista vaikkakin paljon lievempää aikuisten työ- ja
opintosuorituksen heikkenemistä.
Viidenneksi löytyy riittäviä todisteita, että jatkuva runsas alkoholin
käyttö lisää ennenaikaisen kuoleman riskiä onnettomuuksien, itsemurhien
ja väkivallan muodossa. Vastaavaa ei löydy jatkuvan kannabiksen käytön
kohdalla vaikka on todennäköistä, että kannabiksesta riippuvat
käyttäjät, jotka toistuvasti ajavat autolla kannabiksesta päihtyneenä,
lisäävät riskiään loukkaantua tai kuolla onnettomuudessa.
Kuudenneksi alkoholin käyttö on todettu olevan yksi syy miesten ja
naisten nielunsuun elinten syövälle. Löytyy suuntaa-antavaa todistetta
sille, että jatkuva kannabiksen polttaminen voi myös olla syynä
hengitystiehyeiden syöville. Löytyy myös jonkin verran epidemiologista
todistetta siitä, että alkoholin käyttö lisää lievästi naisten
rintasyövän riskiä ja molempien sukupuolten peräsuolen syövän riskiä.
Seitsemänneksi alkoholin käyttö on maksakirroosin pääsyy aiheuttaen jopa
80 % tapauksista ei-trooppisissa maissa, joissa alkoholin käyttö on
yleistä. Runsas juominen ilmenee myös vatsakatarreina, korkeana
verenpaineena, halvauksina, sydämen rytmihäiriöinä, sydämen
laajentumina, haimatulehduksina ja monihermosairautena. Toisaalta
pienten alkoholimäärien säännöllinen nauttiminen näyttää alentavan
sydänvaltimotaudin riskiä varsinkin vanhemmilla ihmisillä, joilla on
riskitekijöitä kuten tupakan polttoa ja rasvainen ruokavalio. Vastaavaa
suojaavaa vaikutusta ei ole todettu kannabiksesta vaikka joidenkin
kannabinoidien terapeuttisista vaikutuksista on olemassa näyttöä (Hall
et al, 1994).
Tupakka
Pääasialliset terveyden haittatekijät, jotka sekä jatkuvasti kannabista
että tupakkaa polttavat jakavat, ovat krooniset hengityselinsairaudet
kuten krooninen bronkiitti ja todennäköisesti hengitystiehyeiden (esim.
suu, kieli, nielu, ruokatorvi, keuhkot) syöpälajit. Hengitystiehyeiden
syövän kasvanut riski on seurausta samankaltaisesta polttamalla
tapahtuvasta nauttimisesta. On mahdollista, että jatkuvalla kannabiksen
polttamisella on samanlaiset toksiset vaikutukset sydämelle kuin tupakan
polttamisella vaikka tämä mahdollisuus on tutkimatta. Nämä
hengityselinriskit voitaisiin välttää siirtymällä syömiseen
nauttimistapana, mikä voisi myös vähentää verenkiertoriskejä vaikkakaan
ei täysin eliminoida niitä, koska THC vaikuttaa verenkiertojärjestelmään
suun kautta nautittuna.
Tupakan polttamiseen liittyy joukko muita kroonisia sairauksia, joihin
kannabista ei olla toistaiseksi kytketty. Näihin kuuluvat kohdunkaulan,
vatsan, virtsarakon ja munuaisen syövät, sepelvaltimotauti,
ääreisverenkierron sairaus, halvaus, kaihi ja osteoporoosi.
Opioidit
Opioideille ominaiset vaikutukset terveydelle riippuvat suurelta osin
nauttimisväylästä. Suoneen pistettävien opiaattien käyttö aiheuttaa
riskejä, jotka eivät ole ominaisia alkoholille, tupakalle tai
kannabikselle, varsinkin jos laittomasti hankitut aineet sekä yhteisesti
käytetyt neulat liittyvät tähän. Heroiinin tai morfiinin pistäminen voi
aiheuttaa fyysisiä vammoja, tulehduksia sekä tartuntoja pistosalueella.
Opiaattiaddiktien maksavauriot voivat johtua
hepatiittivirustartunnoista, jotka on saatu neulojen yhteiskäytöstä tai
jatkuvasta alkoholin väärinkäytöstä. Vakavat tulehdukset kuten sydämen
sisäkalvon tulehdus ovat myös mahdollisia. Paikalliset kudos- tai
elinvauriot voivat olla seurauksena katukaupasta hankittujen
pistettävien aineiden jatkeista (Belkin And Gold, 1991). Suonensisäinen
huumeiden käyttö on päähuolenaihe virushepatiitin ja AIDS:n kaltaisten
tartuntatautien leviämisessä.
Muuten kuin suonen kautta nautittavien opioidien jatkuva käyttö näyttää
aiheuttavan vähän muita sairausriskejä kuten lievän vaikutuksen
umpirauhasten toiminnalle, immuunijärjestelmän lievän heikkenemisen,
mikä on samankaltainen kannabiksen käytöstä johtuvan immuunikyvyn
alenemisen kanssa sekä kroonista ummetusta.
Kun vieroitussyndrooman esiintyminen kannabiksen kohdalla on epävarmaa
niin fyysinen riippuvuus opiaatteihin on tunnettu vuosisatoja.
Opiaateista vieroitukseen liittyy merkittävää huonovointisuutta mutta se
on harvoin hengenvaarallinen. Vieroitusoireisto on yleensä vähemmän
vaarallinen kuin äkillinen vieroitus rauhoittavista lääkkeistä tai
alkoholista vaikkakin se voi olla hengenvaarallinen vastasyntyneille.
Huolimatta alhaisesta riskistä näyttää vieroituksen välttäminen olevan
vahva motiivi runsaasti opiaatteja käyttävien jatkuvalle käytölle.
Jatkuvasti opiaatteja käyttävät voivat kokea mielialan vaihteluja,
anoreksiaa, apatiaa ja masennusta, jotka ovat yhteydessä aineen
akuutteihin vaikutuksiin. Opioideja ei olla liitetty kroonisiin
psykiatrisiin häiriöihin mutta katunarkomaaneilla on lyhentynyt
odotettavissa oleva elinikä, ja he kokevat muita useammin sosiaalisia ja
henkisiä ongelmia. Tämä osaltaan johtuu heidän alttiudesta tartunnoille,
väkivallalle ja huonoille elinolosuhteille ennemmin kuin heidän
huumeiden käytöstään.
IV Riskien määrän vertailu
Standarditavat arvioida terveysriskien määrää ovat suhteellinen riski ja
väestöön suhteutettu riski. Kannabiksen käytön suhteellinen riski on
esimerkiksi terveyshaitan kokemisen mahdollisuuden kasvaminen niillä,
jotka käyttävät kannabista verrattuna niihin, jotka eivät käytä.
Väestöön suhteutettu riski edustaa niiden tapausten osuutta, joilla
esiintyy kannabiksen aiheuttamaksi luettavissa oleva haitallinen
vaikutus. Suhteellinen riski on oleellisin niille, jotka yrittävät
arvioida haitallisten vaikutusten kokemisen riskin kasvamista jos he
käyttävät huumetta. Väestöön suhteutettu riski on oleellisin huumeen
käytön aiheuttamien vahinkojen yhteiskunnalliselle arvioimiselle.
Riskin määrän kahden mittarin henkilökohtainen ja julkinen
terveydellinen merkitys riippuu huumeen käytön esiintymisestä sekä
haitallisen vaikutuksen lähtötasosta. Altistumisella alhaiselle
suhteelliselle riskille voi olla alhainen henkilökohtainen merkitys
mutta suuri yhteiskunnallinen merkitys jos väestön suuri osa joutuu
vaikutukselle alttiiksi (esim. tupakan poltto ja sydäntaudit). Kääntäen
korkealle suhteelliselle riskille altistumisella voi olla vähän
merkitystä julkiselle terveydelle, koska harva ihminen on vaikutukselle
alttiina mutta se merkitsee paljon niille, jotka joutuvat vaikutukselle
alttiiksi. Näin ollen kannabiksen ja muiden laittomien huumeiden käytön
henkilökohtaisen ja julkisen terveysvaikutuksen arviossa täytyy ottaa
huomioon ei ainoastaan haitan suhteellinen riski vaan myös käytön
yleisyys ja haittavaikutuksen lähtötaso.
Kannabiksen käytön terveydellisten haittavaikutusten suhteelliset
riskit
Monia kannabiksen käytön määrällisistä riskeistä voidaan vain arvata
niiden tutkimusten puuttuessa, joissa tarkasteltaisiin kannabiksen
käytön ja erilaisten terveydellisten haittavaikutusten esiintymistä
suhteessa annostukseen. Seuraavana on summittaisia arvioita kannabiksen
käytön vaikutuksista todennäköisimpien terveydellisten
haittavaikutuksien riskeihin. Kyseenalaisissa kohdissa olemme käyttäneet
strategiana olettaa pahimpana tapauksena, että kannabiksen käytön
suhteelliset riskit ovat verrattavissa alkoholin ja tupakan aiheuttamiin
vastaaviin riskeihin.
Ajoneuvo-onnettomuudet
Jos oletamme, että ajaminen kannabiksesta päihtyneenä aiheuttaa
vastaavanlaisen onnettomuusriskin nousun kuin ajaminen alkoholista
päihtyneenä (veren alkoholipitoisuus olisi 0.05% – 0.10%), suhteellinen
riski välillä 2:sta 4:ään olisi järkevä. Se tosiseikka, että alkoholia
ja kannabista usein käytetään yhdessä, vaikeuttaa yksinomaan kannabiksen
käytön suhteellisen riskin arviointia moottoriajoneuvo-onnettomuuksissa.
Keuhkosairaudet
Jos oletamme, että päivittäin kannabista käyttävällä, joka polttaa 5 tai
useamman jointtia päivässä, on samantasoinen hengityselinsairauksien
riski kuin 20 tai enemmän tupakkaa päivittäin polttavalla, niin
kroonisen bronkiitin kehittymisen suhteellinen riski olisi 5 tai enemmän
niillä, jotka ovat käyttäneet kannabista, ja merkittävästi isompi
niillä, jotka ovat myös käyttäneet tupakkaa, ja niillä, jotka ovat
polttaneet päivittäin useiden vuosien ajan (Holman et al, 1988).
Hengityselinsairauksien kasvanut riski johtuu nimenomaan kannabiksen
käyttämisestä polttamalla.
Hengitystiehyesairaudet
Jos teemme vastaavanlaiset pahimman tapauksen oletukset päivittäisestä
kannabiksen polttamisesta niin tällöin erilaisten hengitystiehyeiden
syöpien suhteelliset riskit olisivat seuraavanlaiset: 4 suusyövälle, 6
nielun syövälle, 4 ruokatorven syövälle ja 7 keuhkosyövälle (Holman et
al, 1988). Jälleen nämä riskit voivat olla merkittävästi korkeammat
niillä kannabiksen polttajilla, jotka polttavat myös tupakkaa mutta
alhaisemmat ei-tupakoivilla kannabiksen käyttäjillä.
Alhaisen syntymäpainon lapset
Tekemällä pätevän tiedon puuttuessa pahimman tapauksen oletuksen nainen,
joka polttaa kannabista raskausaikanaan, kaksinkertaistaa
mahdollisuutensa synnyttää alipainoinen lapsi (Holman et al, 1988).
Skitsofrenia
Tämä on yksi harvoista terveysvaikutuksista, joista löytyy suhteellisen
riskin määrällinen arvio. Jos käytämme arvioitua suhteellista riskiä
Andreasson et al (1987) tutkimuksesta vakioituamme samaan aikaan
vaikuttavat muuttujat, niin tällöin nuorella, joka on polttanut
kannabista 50 kertaa tai useammin 18 ikävuoteen mennessä, olisi
keskimäärin 2-3 kertaa suurempi riski kehittää skitsofrenia kuin
nuorella, joka ei ole polttanut kannabista.
Riippuvuus
Koska kannabiksen käyttö on riippuvuuden kehittämisen välttämätön ehto,
niin ei ole järkevää arvioida suhteellista riskiä. Paras tapa
riippuvuuden riskin määrällistämiseksi on arvioida niistä, jotka ovat
koskaan käyttäneet kannabista, tai niistä, joilla on päivittäisen
kannabiksen käytön tausta, se osuus, joka on tullut riippuvaiseksi
huumeesta. Tarkimmat arviot näistä määristä perustuvat pääasiassa
USA:ssa kerättyyn tietoon 1970 luvun lopulta ja 1980 luvun alusta.
Arviot kertovat, että 10% – 20 % niistä, jotka ovat koskaan käyttäneet,
ja 33% – 50% niistä, jotka ovat käyttäneet päivittäin, voivat tulla
riippuvaisiksi kannabiksesta (kts Hall et al, 1994). Vastaavat
prosenttiosuudet tupakan ja alkoholin osalta ovat näitä korkeammat.
Yhteenveto
Kannabiksen käyttäjän osalta kannabiksen pääasialliset terveysriskit
ovat yhtä poikkeusta lukuunottamatta todennäköisimmin niiden
koettavissa, jotka polttavat ainetta päivittäin vuosien ajan. Nämä ovat
alenevan riskin mukaan järjestyksessä: kannabisriippuvuuden
kehittyminen, kroonisen bronkiitin kehittyminen sekä
ajoneuvo-onnettomuuteen joutuminen päihtyneenä ajettaessa. Kaikissa
näissä tapauksissa riski kasvaa, jos kannabiksen yhteydessä nautitaan
alkoholia tai tupakkaa tai molempia. Satunnaisen käyttäjän
todennäköisimmin kokema riski on ajoneuvo-onnettomuuden lisääntynyt
riski autoa päihtyneenä ajaessaan varsinkin, jos kannabiksen käyttöön
liittyy alkoholin käyttö.
Kansanterveydellinen merkitys
Ajoneuvo-onnettomuudet
Kannabiksen aiheuttamien ajoneuvo-onnettomuuksien merkityksen arviointia
kansanterveydelle vaikeuttaa kannabiksen ja alkoholin käytön välinen
vahva yhteys. Epidemiologiset tutkimukset osoittavat, että pelkästään
kannabis aiheuttaa vain vähän ajoneuvo-onnettomuuksia ja siten
kokonaisuudessaan se näyttää olevan vain vähäinen tieturvallisuusongelma
verrattuna alkoholiin. Sen pääasiallinen merkitys kansanterveydelle
tieturvallisuuden osalta voi olla sen alkoholin haittavaikutuksia
vahvistava vaikutus niillä ajajilla, jotka käyttävät alkoholia ja
kannabista yhdessä.
Keuhkotaudit
Kannabiksen polttamisen aiheuttamien keuhkotautien kansanterveydellinen
vaikutus on todennäköisesti suurempi kuin hengitystiesyöpien. Tämä
johtuu kahdesta seikasta. Ensiksi hengitystiesyövät vaativat pitemmän
altistumisajan tupakan savulle (15-20 vuotta) kuin mitä vaaditaan
kroonisen bronkiitin kehittymiseen. Toiseksi vain harva kannabiksen
käyttäjä käyttää ainetta pitempään kuin 5 vuotta. Altistumisaika
krooniselle bronkiitille voi olla vielä lyhyempi niiden keskuudessa,
jotka polttavat myös tupakkaa, koska löytyy hyvää todistusaineistoa
siitä, että yhtäaikaisella tupakan ja kannabiksen polttamisella on
lisähaittavaikutuksia hengitysjärjestelmälle. Kannabiksen vaikutus
keuhkosairauksiin on enemmän sairauksia kuin kuolleisuutta aiheuttavaa.
Hengitystiesyövät
Vaikka tekisimme pahimman tapauksen oletuksen, että syöpäriskit olisivat
verrannolliset tupakkaa ja kannabista päivittäin käyttävillä, niin
tällöin kannabiksen polttaminen edesauttaisi enimmillään vain hieman
näiden syöpälajien esiintymistä, ainakin tämän hetkisen kehittyneissä
maissa vallitsevan käyttömallin perusteella. Tämä johtuu siitä, että
vähemmistö niistä, jotka koskaan käyttävät kannabista, kehittyy
päivittäisiksi käyttäjiksi, ja vielä pienempi osuus näistä
päivittäiskäyttäjistä jatkaa kannabiksen polttamistaan 25 ikävuoden
jälkeen verrattuna siihen tupakanpolttajien määrään, joka jatkaa. Tämän
vähemmistön joukossa yhtäaikainen kannabiksen ja tupakan käyttö voi
vahvistaa haittavaikutuksia hengityselimille.
Alhaisen syntymäpainon lapset
Tekemällä jälleen pahimman tapauksen oletus voi kannabiksen polttaminen
raskauden aikana kaksinkertaistaa naisen riskin synnyttää lapsi, jolla
on alhainen syntymäpaino. Kansanterveydellinen merkitys on
todennäköisesti paljon alhaisempi kuin tupakan polttamisella
raskausaikana koska kannabiksen käytön esiintyminen on todennäköisesti
paljon harvinaisempaa. Vaikka sikiön altistuminen kannabiksen savulle
voisi olla suhteellisen alhaista tasoa, riski saada alhaisen
syntymäpainon omaava lapsi on vielä suurempi niillä naisilla, jotka
polttavat myös tupakkaa kuten tekee suurin osa niistä, jotka polttavat
kannabista raskausaikana.
Skitsofrenia
Kuten muussa yhteydessä on osoitettu yksityiskohtaisesti (Hall et al,
1994) vallitsee epävarmuus siitä, että onko havaittu yhteys kannabiksen
käytön ja skitsofrenian välillä osoitus vallitsevasta syy-yhteydestä.
Mutta vaikka se olisikin niin sen kansanterveydellistä merkitystä ei
pidä liioitella. Skitsofrenia koskee noin 1% aikuisväestöstä ja
Andreasson et al tutkimuksen tietojen perusteella kannabiksen käyttö
voisi olla osallisena alle 10%:ssa skitsofrenia tapauksista. Jopa tämä
alhainen arvio tuntuu epätodennäköiseltä, koska skitsofrenian
esiintyvyys on laskenut sinä aikana, jolloin kannabiksen käyttö nuorison
ja nuorten aikuisten keskuudessa on lisääntynyt (Der et al, 1991).
Riippuvuus
Kannabisriippuvuus on potentiaalisesti suurempi kansanterveysongelma
kuin muut mahdolliset kannabiksen haittavaikutukset terveydelle. ECA:n
arvioissa noin 4% USA:n aikuisväestöstä täyttää kannabiksen väärinkäytön
tai riippuvuuden diagnostiset kriteerit verrattuna 14%:iin, jotka
täyttivät alkoholin väärinkäytön tai riippuvuuden diagnostiset
kriteerit. Tämä ei ole merkityksetön osuus väestöstä vaikka tämän
seurauksia lieventää se, että hoidon puute osoittaa oireiden
todennäköisesti katoavan nopeasti.
Yhteenveto
Kaikenkaikkiaan suurin osa näistä riskeistä on mittakaavaltaan pienistä
kohtuullisiin. Kokonaisuudessaan ne eivät todennäköisesti aiheuta
vastaavan laajuisia kansanterveysongelmia, joita alkoholi ja tupakka
tällä hetkellä aiheuttavat. Tämä johtuu suurelta osalta siitä, että
käytön tämän hetkisten mallien mukaan kehittyneissä maissa väestön
osuus, joka käyttää kannabista runsaasti vuosien mittaan, on paljon
pienempi kuin niiden väestöryhmien, jotka käyttävät alkoholia tai
tupakkaa vastaavalla tavalla (Hall, 1995).
Tulisi varoa liiallista tyytyväisyyttä vallitsevaan tilanteeseen. Käytön
tällä hetkellä vallitsevien mallien perusteella tehdyn vertailun
pohjalta ei voida ennustaa, mitä tapahtuu jos kannabiksen käytön
esiintymisessä tapahtuisi jokin suuri muutos, kuten voidaan väittää
tapahtuvaksi jos tällä hetkellä vallitsevat rikosoikeudelliset
rangaistukset poistettaisiin tai korvattaisiin siviilisanktioilla. Mutta
vaikka käyttäjiä olisi enemmän, olisi epätodennäköistä, että runsaasti
kannabista käyttävien osuus olisi koskaan teollistuneissa maissa niin
korkea, kuin sellaisten piristeiden kohdalla kuten tupakka tai kokaiini,
koska piristeiden runsas käyttö sopii paremmin tällaisten yhteiskuntien
elämän rytmiin.
Periaatteessa näyttäisi helpolta arvioida, mitkä kannabiksen käytön
terveysriskit olisivat jos sen yleisyys olisi samalla tasolla kuin
alkoholi ja tupakka. Vaikka asia onkin käsitteellisesti yksinkertainen
niin on tehtävä joukko oletuksia. Kyseenalaisin oletus on, että
kannabiksen käytön lisääntyneen yleisyyden kansanterveydelliset
seuraukset olisivat yksinkertaisesti nykyisten käyttömallien seuraukset
kerrottuna uusien käyttäjien suhteella vanhoihin. Tällainen arvio
olettaa, että riskit ovat samat riippumatta käyttäjien ominaisuuksista
tai siitä laillisesta viitekehyksestä, missä huumetta käytetään.
Ensimmäinen oletus voi olla perusteeton. Voi käydä esimerkiksi niin,
että kannabista käyttää erilainen väestönosa silloin, kun sen käytön
esiintyminen on alhaista kuin silloin kun se on yleistä. Tätä ilmiötä on
kuvattu esimerkiksi alkoholin osalta erilaisina alkoholin käytön ja
ongelmien malleina ?kuivissa? ja ?märissä? kulttuureissa. Jos käyttö
laillistettaisiin aikuisille, olisi ehkä helpompaa vähentää joitain
näistä terveysriskeistä. Esimerkiksi helpomman saatavuuden vallitessa
olisi mahdollista vähentää kannabiksen polttamisen suurimpia
hengityselinriskejä niiden osalta, jotka jatkavat polttamista joko
kannustamalla kannabiksen käyttäjiä syömään ennemmin kuin polttamaan
huumetta tai lisäämällä marihuanan THC pitoisuutta ja vähentämällä sen
tervapitoisuutta. Kannabiksen käytön ollessa laillista olisi helpompaa
jakaa käyttäjille ohjeita muista tavoista vähentää huumeen käyttämisen
riskejä. Tällaisen haittojen vähentämispyrkimysten yhteisvaikutuksien
arviointi on kuitenkin vaikeaa, koska olisi myös todennäköistä, että
kannabiksen käytön dekriminalisointi aikuisille johtaisi nuorten
lisääntyneeseen käyttöön ja tämän terveysvaikutuksia olisi vaikea
ennustaa.
Näistä syistä emme ole yrittäneet tarjota kannabiksen terveysriskien
arviota jos sen käytön yleisyys lähenisi alkoholin ja tupakan
yleisyyttä. Kaikki mitä voidaan sanoa jonkinlaisella varmuudella on,
että jos kannabiksen käytön yleisyys kohoaisi tupakan polton tai
alkoholin käytön tasolle, sen kansanterveysvaikutus kasvaisi. On
mahdoton sanoa tarkasti kuinka paljon. Kuitenkin jopa pahimman tapauksen
hahmotelmassa on epätodennäköistä, että kannabiksen käytön vaikutus
kansanterveydelle lähestyisi alkoholin tai tupakan käytön vaikutuksia.
Toisin kuin alkoholi kannabis ei esimerkiksi aiheuta kirroosia. Lisäksi
kehittyneissä yhteiskunnissa kannabis ei näytä olevan syynä väkivallan
aiheuttamiin vammoihin kuten alkoholi, vaikka äskettäin on joissakin
kehittyneissä maissa esitetty, että rikolliset voivat käyttää kannabista
itseluottamusta lisätäkseen. Kaikki todisteet osoittavat, että se osuus
kannabiksen polttajista, josta tulee päivittäispolttajia, on
oleellisesti pienempi kuin tupakan polttajien keskuudessa.
Joitakin suoria vertailevia todisteita seurauksista:
Mitä käyttäjät kertovat
Löytyy jossain määrin epidemiologista tietoa huumeen käytön
seurauksista, joita käyttäjät kertovat johtuvan käytöstään. Koska tätä
tietoa ei olla vertailtu eikä tarkastettu, teemme tässä yhteenvedon
joiltakin osin. Tietoa täytyy tulkita varovasti, kuten tulemme
selostamaan. Täytyy myös huomata, että näiden seurausten piiri menee
niiden kliinisesti merkitsevien fyysisten ja henkisten sairauksien
ulkopuolelle, jotka ovat tässä katsauksessa keskipisteenä.
Suuressa otoksessa USA:n 20-30 vuotiaista miehistä, joita haastateltiin
vuonna 1974 (taulukko 1), suurempi osuus tupakan polttajista arvioi
heidän käyttönsä vaikutukset pahoiksi ja alkoholin käyttäjistä suurempi
osuus antoi huonon arvion kuin hyvän arvion. Marihuanan käyttäjillä
hyvät arviot ylittivät huonot. Ontarion aikuisväestöä tutkittaessa
vuonna 1994 (taulukko 1) sen hetkiset 18-34 vuotiaat käyttäjät antoivat
samoin negatiivisia merkityksiä tupakalle mutta alkoholille
suhteellisesti myönteisemmät merkitykset. Marihuanan käyttäjät antoivat
jälleen herkemmin hyvän arvion.
Toisessa tutkimuksessa Ontariosta vuodelta 1992 sen hetkisiltä
käyttäjiltä kysyttiin oliko heidän huumeen käytöllään ollut haitallisia
vaikutuksia elämän eri alueilla viimeisen 12 kuukauden aikana. Taulukko
2 näyttää tulokset alkoholin, tupakan ja marihuanan käyttäjistä sekä
myös kutakin huumetta muita runsaammin tai useammin käyttävistä: juojat,
jotka juovat 5 tai useamman annosta kerrallaan vähintään kerran kuussa,
marihuanan polttajat, jotka polttavat vähintään kerran kuussa sekä
tupakan polttajat, jotka polttavat vähintään 11 savuketta päivässä. Sekä
vähän että paljon tupakkaa polttavat kertoivat marihuanan ja alkoholin
käyttäjiä todennäköisemmin haitoista fyysiselle terveydelle,
taloudenpidolle ja ystävyyssuhteille tai sosiaaliselle elämälle.
Säännöllisesti kannabista käyttävistä pieni osuus näytti
todennäköisemmin kuin paljon juovat kertovan haitoista perhe-elämälleen
tai taloudelleen. Toisissa vertailuissa haitoista kertovien osuudet
kunkin huumeen kohdalla olivat hyvin samansuuruiset.
Vuoden 1991 USA:n kotitaloustutkimuksessa kysyttiin huumeiden käytöstä
suurelta joukolta sillä hetkellä tupakkaa, alkoholia ja marihuanaa
käyttäviltä samanlaiset kysymykset 11:stä käytön seurausvaikutuksesta.
Marihuanan käyttäjät kertoivat hieman todennäköisemmin
seurausvaikutuksista (15.5% kertoi jonkun 11 seurauksesta) kuin
alkoholin käyttäjät (11.4%) tai tupakan polttajat (11.2). Jos nämä
arviot laajennetaan koko väestöön sisällyttäen ei-käyttäjät, tällöin
1.9% väestöstä kertoi marihuanan käytön seurauksista, 7.2% kertoi
juomisen seurauksista ja 3.4% kertoi tupakan polton seurauksista.
Marihuanan käyttäjät kertoivat huomattavasti enemmän neljästä
seurausvaikutuksesta: ?muuttui masentuneeksi tai kadotti
mielenkiintonsa?, ?huomasi vaikeuksia ajatella selvästi?, ?sai vähemmän
aikaan koulussa tai työpaikalla kuin tavallisesti? ja ?tunsi epäilyä tai
epäluottamusta muita ihmisiä kohtaan?. Marihuanan laiton asema on voinut
vaikuttaa viimeisien kahden kohdan vastauksiin. Juojat kertoivat enemmän
kohdista ?kiistoja tai tappeluja perheen tai ystävien kanssa? ja
?huomasi vaikeuksia ajatella selvästi?. Tupakan polttajat kertoivat
enemmän kohdista ?tunsi olonsa hermostuneeksi tai levottomaksi? ja ?sai
terveyshaittoja? (USDHHS, 1993, taulukko 9.2).
Tällaisen vertailun antamien tulosten tulkinnassa täytyy olla hyvin
varovainen. Ensiksi käyttäjäpohja kunkin huumeen kohdalla on erilainen.
Ne, jotka käyttävät yleisesti käytettyjä huumeita, eroavat
todennäköisesti näkyviltä piirteiltään niistä, jotka käyttävät harvemmin
käytettyä huumetta. Toiseksi ilmoitettu seuraus ei ole välttämättä
ilmoittajan mielessä haitallinen. Esimerkiksi jos käytön tarkoitus on
päihtyminen niin se, että käyttäjä ?huomasi vaikeuksia ajatella
selvästi?, ei välttämättä tunnu ongelmalta. Kolmanneksi vastauksiin
vaikuttavat aina kulttuuriset uskomukset syysuhteista. Nuorten aikuisten
tupakan polttajien suuri osuus, joka ilmoitti, että polttaminen on
vaikuttanut heidän terveyteensä haitallisesti, voi heijastaa yleisen
tiedon hyväksymistä yhtä hyvin kuin henkilökohtaista kokemusta.
Neljänneksi ja tärkeimpänä huumeiden käytön ja haitallisten seurausten
väliseen yhteyteen vaikuttavat erilaiset tekijät, jotka soveltuvat eri
tavalla eri huumeisiin. Varsinkin huumeen laiton asema voi itsessään
aiheuttaa haitallisia seurauksia käyttäjälle, eikä vain suoraan
pidätyksen muodossa, vaan myös epäsuorasti esimerkiksi ?haittana
kotielämässä? toisten ihmisten kielteisten reaktioiden muodossa
sellaisen huumeen käyttöä vastaan, mihin sisältyy pidätysriski.
Nämä varoitukset mielessä on selvää, että marihuanan käyttäjien
vähemmistö kertoo polttamisensa aiheuttamasta haitasta, ja jotkut
tekisivät todennäköisesti niin vaikka kannabis laillistettaisiin.
Aikana, jolloin tupakan polttamisen terveysvaikutukset ovat selvästi
tunnistetut, tupakan polttajat näyttävät todennäköisemmin kuin
kannabiksen tai alkoholin käyttäjät arvioivan käyttönsä aiheuttavan
enemmän pahaa kuin hyvää elämässään, ja kannabiksen polttajat arvioivat
useammin kuin juojat tai tupakan polttajat hyvän painavan enemmän kuin
pahan. Pohjois-Amerikassa vallitsevissa olosuhteissa kannabiksen
polttajat kertovat vähintään yhtä todennäköisesti käyttönsä
haitallisista seurauksista kuin alkoholin juojat. Mutta alkoholin
kohdalla useasti ilmoitettu ?kiistoja tai tappeluja perheen tai ystävien
kanssa? muistuttaa meitä siitä alkoholin kulutuksen erityisestä
haittavaikutuksesta, mikä voi kohdistua muihin ihmisiin.
Kun seurausvaikutusten taso asetetaan koskemaan koko väestöä, niin tämän
hetken käyttömalleilla alkoholin ja tupakan käytön seurausvaikutuksilla
on selvästi suurempi kansanterveydellinen merkitys kuin marihuanan
käytön seurauksilla.
V. Johtopäätökset
Kannabiksen käytöllä on terveysriskinsä, varsinkin kun sitä käytetään
päivittäin vuosien tai vuosikymmenten ajan. Vallitsee huomattava
epävarmuus siitä, voidaanko nämä vaikutukset laskea pelkästään
kannabiksen käytön aiheuttamiksi sekä millainen määrällinen suhde on
kannabiksen käytön taajuuden, määrän ja keston sekä näiden
haittavaikutusten kokemisen välillä. Käyttämällä yhtäläisyyksiä
alkoholin ja tupakan tunnettujen vaikutusten kanssa vuosia jatkuvan
runsaan kannabiksen käytön aiheuttamat todennäköisimmät terveysriskit
ovat: riippuvuussyndrooman kehittyminen; lisääntynyt riski joutua
moottoriajoneuvo-onnettomuuksiin; lisääntynyt riski saada krooninen
bronkiitti; lisääntynyt riski saada hengityselinsyöpiä; lisääntynyt
riski synnyttää alipainoisia lapsia, jos sitä käytetään raskausaikana;
ja ehkä lisääntynyt riski sille alttiin ihmisen sairastua
skitsofreniaan. Monet näistä riskeistä pätevät alkoholiin ja tupakkaan,
mikä ei ole yllätys kun tiedetään, että kannabis on päihde kuten
alkoholi ja sitä poltetaan tavallisesti kuten tupakkaa.
Tällä hetkellä vallitsevien käyttömallien perusteella kannabis on paljon
vähemmän vakavasti otettava kansanterveysongelma kuin alkoholi ja
tupakka läntisissä yhteiskunnissa. Ei kuitenkaan ole mitään syytä
kritiikittömyyteen, koska alkoholin ja tupakan kansanterveydellinen
merkitys on suuri ja kannabiksen kansanterveydellinen merkitys voi
kasvaa jos sen päivittäisen käytön yleisyys lähentelisi runsaan
alkoholin käytön laajuutta nuorten aikuisten keskuudessa tai
päivittäisten tupakan polttajien yleisyyttä aikuisten keskuudessa.
