Suomen kannabisyhdistys Kannanotto/tiedote 24.3.2002
Oikeusministeriön asettama tieliikenteen nollarajamietintö sekä eduskunnalle annettava oikeusministeriön lakiesitys nollarajasta herättävät ihmetystä siitä, mihin suomalaista huumepolitiikkaa ollaan viemässä. Ensiksi tarkastellaan lakiesityksen taustalla olevaa mietintöä ja sitten lakiesitystä.
Oikeusministeriö asetti 9.2.2001 työryhmän selvittämään huumeiden nollarajaa tieliikenteessä ja työryhmä jätti mietintönsä oikeusministeriölle 14.6.2001. Työryhmän mietinnössä herättää eniten ihmetystä sen tietopohjan yksipuolisuus sekä kannabiksen vaikutusten että EU-maiden huume- politiikan kehityksen osalta.
Uudistuksen tavoitteiksi mainitaan poliisin motivaation kohottaminen sekä lainsäädännöllinen selkeys, joka on arvo itsessään. Tieliikenneturvallisuuteen vaikuttavat kuitenkin hyvin monet asiat ja suurin päihdeongelmaisten ryhmä sitä uhkaamassa ovat alkoholistit, joita ei kuitenkaan aiota asettaa 0- toleranssin piiriin.
Työryhmän valmistaman mietinnön selvimmät tiedolliset puutteet on jaoteltavissa kahteen osaan, kannabiksen haittojen arviointi ja Suomen asema EU:ssa.
Mietinnön arvio kannabiksen haittavaikutuksista on puutteellinen ja yksipuolinen. Kannabiksen haittavaikutuksia liioitellaan vahvasti eikä mukaan ole otettu uusinta keskeistä kansainvälistä tutkimusta.
Lääkekannabiksen voimakkaan tulemisen takia 1990-luvulla meillä on runsaasti luotettavaa lääketieteellistä tutkimusta eikä lääkekannabista hyväksyttäisi yleisempään käyttöön mikäli siitä aiheutuisi mietinnössä esiteltyjen kaltaisia haittoja. Esimerkkinä mietinnössä mainitaan kannabiksen aiheuttavan flashbackeja jopa kuukausia käytön lopettamisen jälkeen.
Kansanterveyslaitoksen laboratoriota johtava dosentti Timo Seppälä on mm. laatinut Terveyden edistämisen keskuksen huumekampanjaan Kokototuus.com:iin kannabiksen haittavaikutuksista tietopaketin. Miksi häneltä on mukana vain yksi vanha viite? Samoin Duodecim-lehdessä oli vuonna 1998 huumeteemanumero, jonka yhteydessä käsiteltiin erikseen kannabista (1). Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan laitoksen dosentti Pekka Saarnio julkaisi vuonna 2000 arvionsa kannabiksen haitoista ja suomalaisesta huumepolitiikasta (2).
Vuoden 1999 EU:n huumeseurantakeskuksen EMCDDA:n raportissa
käsitellään kannabista omassa luvussaan ja siinä kootaan tuore tietämys
kannabiksesta ja autoilusta (3):
"EMCDDA:n tilaaman huumeita ja autoilua käsittelevää tieteellistä
kirjallisuutta koskevan katsauksen perusteella ei ole olemassa varmoja
tieteellisiä todisteita siitä, heikentääkö kannabis ajokykyä ja lisääkö se
onnettomuusriskiä.
Koetutkimusten tulokset eivät ole aivan johdonmukaisia. Joissakin tutkimuksissa ei havaittu merkittäviä vaikutuksia aisteihin. Joissakin sen sijaan osoitettiin havaintokyvyn ja lyhytmuistin heikkenevän jonkin verran, tosin vaikutukset ovat tyypillisiä suuremmille annoksille.
Joissakin kenttätutkimuksissa testattiin onnettomuuksissa olleita ajajia, joiden näytteistä löytyi melko usein kannabista. Tässä tapauksessa testit eivät ole luotettava mittaustapa, koska ne voivat antaa positiivisen tuloksen jopa kuukauden kuluttua kannabiksen käytöstä.
Muiden päihteiden (etenkin alkoholin) käyttö samanaikaisesti kannabiksen kanssa vaikeuttaa tulkintoja siitä, voiko kannabis olla syynä liikenneonnettomuuksiin. Joissakin tutkimuksissa esitettiin, ettei kannabiksesta näytä olevan suurta vaaraa autoilijoille, koska he ajavat itse asiassa varovaisemmin kannabiksen vaikutuksen alaisina."
Maailman terveysjärjestö WHO julkaisi vuonna 1997 kannabisraporttinsa, jossa kumotaan mm. ko. mietinnössä esiintyviä väitteitä kannabiksesta. Sveitsi on tällä hetkellä Euroopan maista nopeiten muuttamassa lainsäädäntöään kannabiksen osalta laillistamisen suuntaan ja tämän politiikan pohjana oleva kannabisraportti vuodelta 1999 erittelee perusteellisesti nykyisen kieltolain aiheuttamat haitat. Englannissa poliisisäätiön vuonna 2000 julkaistu raportti Englannin huumelakien korjaamisesta ottaa kantaa kannabiksen lailliseen asemaan sekä siihen liitettyihin haittoihin. Kannabiksen käytön tärkeimmäksi haittavaikutukseksi jää rikosoikeudelliseen vastuuseen joutuminen kaikkine vaikutuksineen. (4)
Nyt säädettävällä lainsäädännöllä olisi lisäksi pystyttävä vastaamaan siihen aivan lähitulevaisuudessa syntyvään tilanteeseen, jolloin yhä laajemmat potilasmäärät käyttävät lääkekannabista.
Mietinnössä ja lakiesityksessä puhutaan sämpylöiden päällä käytettävistä unikonsiemenistä, jotka voivat aiheuttaa vääriä positiivisia opiaattilöytöjä. Hamppuelintarvikkeiden käyttö on jo tällä hetkellä paljon laajempaa ja terveellisten ruoka-aineiden saadessa koko ajan lisää huomiota ja suosiota tulee myös hamppuvalmisteiden kulutus kasvamaan. Näiden on myös todettu aiheuttavan vääriä positiivisia kannabislöydöksiä, mikä tulisi ottaa huomioon.
Sen sijaan kannabiksen käyttö muiden laillisten ja laittomien aineiden kanssa aiheuttaa ongelmia ja esimerkiksi WHO:n kannabisraporttia tekemässä olleet tutkijat arvioivat, että kannabiksen vaikutus autolla ajamisen turvallisuuteen on vähäinen mutta usein kannabista ja alkoholia käytetään yhdessä ja tällöin vaikutus on kumuloituva. (5)
Mietintö ei ole täten kannabiksen vaikutuksien osalta uskottava. Koska kannabis on vielä kaikista laittomista aineista yleisimmin käytetty niin tämä heittää uskottavuusongelman koko mietinnön päälle. Tieliikenneturvallisuuden takia meillä pitäisi olla uskottavia lakeja - muuten asiaintila tulee johtamaan lainkuuliaisuuden heikkenemiseen.
Koska alkoholi todistetusti aiheuttaa ajokyvyn huonontumista jopa nykyisin sallitun rajan täyttävistä alkoholimääristä ja kannabiksen ja alkoholin yhtäaikainen nauttiminen johtaa tähän myös, niin olisi luontevaa jatkaa alkoholia nauttineiden seulomista pois liikenteestä, koska sen testaamiseen ei liity kannabiksen testaamisen ongelmia ja tällöin karsiutuvat myös kannabista nauttineet, joiden erikseen osoittamisessa on vaikeuksia.
Mietinnössä pidetään Ruotsin mallia esikuvana myös meille esiteltävälle liikenneturvallisuusmallille. Euroopan huumeseurantakeskuksen esittämien tunnuslukujen perusteella se ei ole mikään ihannevaltio huumepolitiikassa.
"Ruotsin mallia" käytetään laajalti esimerkkinä siitä, kuinka repressiivisellä huumepolitiikalla onnistuttaisiin vähentämään huumeiden kokeilua ja käyttöä. Ruotsin omien tietojen mukaan tämä on kuitenkin kyseenalaista ja varsinaiseen ongelmakäyttöön politiikan muodolla ei ole ratkaisevaa vaikutusta vaan voidaan jopa huomata kansanterveydellisten toimenpiteiden kärsivän repressiivisen politiikan seurauksena. (6)
Usko valtion ja viranomaisten kaikkivoipaisuuteen hoitaa huumeongelmia huumeiden käytön jyrkän moraalisen tuomitsemisen myötä on mahdollistanut Ruotsissa toteutettavan huumeeton yhteiskunta -ideologian. Ongelmia syntyy siitä, että valtion ja sen instituutioiden vaikutus huumeiden ja päihteiden kokeiluun ja käyttöön on rajallinen. Tällöin jäljelle jää vain jyrkkä moraalinen tuomitseminen, symbolisten viestien lähettäminen.
1990-luvulla kun Ruotsissa luovuttiin nuorten työllistämisestä ja alkoholin saannin estämisestä, kääntyi nuorten huumeiden kokeilu ja käyttö kansainvälisten suuntausten mukaiseen nousuun. Repressiivinen huumepolitiikka on pinnallisesti laskettuna halvempaa kuin esimerkiksi nuorten työllistäminen. Hyvinvointipolitiikan korvaamisesta seuraavat sosiaaliset ongelmat tulevat kuitenkin yhteiskunnan maksettavaksi. Olisikin nurinkurista alkaa sijoittaa yhteiskunnan resusseja sellaiseen toimintaan, minkä tuloksista ei ole mitään varmaa tietoa.
Olemme liittyneet EU:iin yhteistä valuuttaa myöten, joten onkin ihmeellistä, että mietinnöstä puuttuvat kokonaan EU:n huumeseurantakeskuksen asiaa käsittelevät raportit. EMCDDA:n raportin mukaan jo 45 miljoona EU kansalaista on käyttänyt tai kokeillut kannabista. Monissa maissa kannabiksen asema on de facto laillistettu ja kansainvälisten sopimusten takia de jure laillistaminen seuraa perässä. (7)
Tällaisessa tilanteessa 0-toleranssi kannabiksen osalta osoittaa realismin puutetta, koska kannabis ei näytä enää kuuluvan siihen huumeluokitukseen, josta EU maiden kohdalla puhutaan 0-toleranssin kohdalla.
Hallituksen lakiesityksessä eduskunnalle on otettu huomioon kannabiksen
näkyminen pikatesteissä kauan nauttimisen jälkeen, jolloin sillä ei ole mitään
vaikutusta tieliikenneturvallisuuteen:
"Myös aineenvaihduntatuotteet voivat kuitenkin näkyä elimistössä aineesta
riippuen eri pituisen ajan. Esimerkiksi kannabiksen käytöstä näkyy jäänteitä
virtsanäytteessä hyvinkin pitkän aikaa. Sen sijaan verinäytteestä tehty löydös
osoittaa kannabista käytetyn suhteellisen vähän aikaa sitten. Edellyttämällä
että myös aineenvaihduntatuotetta koskeva positiivinen löydös on tehtävä
verestä, pystyttäisiin ajallisesti rajaamaan nollarajan soveltamisen
ulkopuolelle sellainen huumausaineen käyttö, jolla ei voi olla enää vaikutusta
kuljettajaan ajon aikana eikä siten liikenneturvallisuuden kannalta
merkitystä." (s 13)
Lääkekannabiksen tulo Suomenkin markkinoille saa ainakin ensilukemalla
varauksensa nykytilan arvioinnissa:
"Jos kuljettajan virtsasta tai verestä on löytynyt huumausainetta, jota hän ei
ole saanut laillisista lääkkeistä, hän on syyllistynyt rangaistavaan
huumausaineen käyttämiseen." (s.10)
Lisäksi yleensä lääkevalmisteita käsittelevässä kohdassa esitettävät
periaatteet pätevät myös lääkekannabikseen:
"Tämän vuoksi esityksessä ehdotetaan, että nollarajan soveltamisen
ulkopuolelle rajattaisiin vain laillisesti hankittujen ja käytettyjen eli
lääkärin
määräyksen tai lääkelaitoksen luvan mukaisesti käytettyjen lääkkeiden käyttö
liikenteessä. Tällaisten lääkkeiden käyttö olisi nykyiseen tapaan rangaistavaa
vain, jos niiden käyttö on heikentänyt ajokykyä." ...
"Lääkevalmisteiden myyntiluvat vaihtelevat eri maissa. Säännökset vaihtelevat myös EY:n jäsenmaiden kesken. Suomessa on tästä syystä tieliikenteessä runsaasti toisesta maasta saapuneita kuljettajia (ammattikuljettajia, turisteja, ulkomailla asuvia suomalaisia), jotka käyttävät muualla kuin Suomessa lääkärin määräämiä lääkkeitä, joilla ei mahdollisesti ole lainkaan myynnissä Suomessa. Kuljettajaa, joka käyttää lääkärin ulkomailla määräämää lääkevalmistetta ei ole perusteltua asettaa rangaistavuuden suhteen eri asemaan kuin Suomesta laillisesti hankitun lääkevalmisteen käyttäjää. Nollarajan soveltamisen ulkopuolelle jäävinä reseptilääkkeinä pidettäisiin siten myös lääkärin ulkomailla määräämän lääkevalmisteen käyttöä." (s. 14)
Lääkekannabis tuskin tulee olemaan mikään kynnyskysymys tieliikenneturvallisuuden kannalta. Realistisuutta olisi osoittanut myös hamppuelintarvikkeiden aiheuttamien väärien positiivisten kannabistestitulosten arviointi.
Kannabiskysymystä enemmän tieliikenne-turvallisuuteen vaikuttaa lakiesityksen kokonaisuus, tuleeko se olemaan kovennus nykyiseen rangaistuspainotteiseen huumepolitiikkaan.
Lakiesityksessä puhutaan siitä, että jo nykyisin poliisilla on mahdollisuus
puuttua selvästi huumaantuneen kuskin ajamiseen ja että nykyisen lain
puitteissakin häntä voidaan rangaista käyttörikoksesta. Mutta lakiesityksessä
melkein kehotetaan kuitenkin rankaisemaan käyttörikoksesta silloin, kun
tieliikennerikos ei menisi läpi:
"Huumausaineen käytöstä, joka ei tulisi 2 tai 3 momentin nojalla
rangaistavaksi, voidaan rangaista rikoslain 50 luvun huumausaineen
käyttörikossäännöksen nojalla." (s. 13)
Nykyinen pikasakkokäytäntö on osoittautumassa rankaisemista lisääväksi eikä sellaisenaan ole hyvä malli tieliikenteen huumevalvontaan. Vaikka tilastot osoittavatkin huume-epäilyjen lisääntymistä liikenteessä niin tähän vaikuttaa myös tiukentuva valvonta. Jos valvontaa lisätään niin siitä seuraa myös epäiltyjen määrän ja rangaistusten määrän lisääntyminen. Nollarajasta muodostuisi näin katujen pikasakkoautomaatti vailla mitään kytkentää liikenneturvallisuuden kanssa.
Sekä mietinnössä että lakiesityksessä puhutaan ajokorttia työssään tarvitsevista, jotka joutuisivat kärsimään valvonnan tiukentumisesta muita enemmän. Tällöin rankaisemisen kärki osuisi sellaiseen väestöön, joka ei varsinaisesti ole aiheuttamassa ongelmia liikenteessä mutta jolle voisi koitua tarpeettoman raskaita seurauksia.
Pahimmillaan tiukentuva valvonta voi johtaa kaikista laeista piittaamattoman ajokortitta ajamisen lisääntymiseen ja tätä kautta lainkuuliaisuuden kärsimiseen. Toisaalta lakiuudistuksesta tulisivat eniten kärsimään ne työssään autoa tarvitsevat kannabista vapaa-ajallaan käyttävät, jotka eivät kuitenkaan aiheuta ongelmia liikenteessä.
Näin sitäkin enemmän jos lainsäädännön pohjaksi tulee em. mietintö sekä sen arviot esim. kannabiksen vaikutuksista.
Lakiesityksessä arvioidaan rankaisemisen kohdentumista
huumeongelmaisiin:
"Vankeusrangaistusten määrä ei siten merkittävästi lisääntyne uudistuksen
myötä. Huumausaineita tieliikenteessä koskevan nollarajan käyttöön
ottaminen tulee kuitenkin todennäköisesti johtamaan siihen, että
sakkorangaistuksia tullaan aikaisempaa enemmän määräämään
huumeongelmaisille, joilla on vaikeuksia sakkojen suorittamisessa. Tämä
saattaa jonkin verran lisätä muuntorangaistusten määrää." (s17)
Vaikka vankeusrangaistusten määrä ei nousisikaan niin tämä rangaistustapa tulisi vaikuttamaan edelleen syrjäytymistä edistävästi ja sitä kautta huumeongelmaa pahentavasti. Lakiesityksessä todetaan, ettei tämä lainmuutos itsessään aiheuttaisi vankimäärän kasvua mutta sen aiheuttama lisäsyrjäytyminen vaikuttaa omalta osaltaan huumeongelmamme kärjistymiseen. Viime vuosina vankimäärät ovat kasvaneet huomattavasti nimenomaan huumerikollisuuden johdosta eikä tämä lainmuutos sitä kehitystä ainakaan laske.
Sekä mietinnössä että hallituksen esityksessä arvioidaan myös viranomaisresurssien kohdentamisesta. Tämä lakiesitys tulisi aiheuttamaan kaikille viranomaisille lisää työtä ilman, että lakiesityksessä puhutaan henkilömäärän lisääntymisestä. Mietinnössä arvioidaan esim. poliisin lisätyön olevan pois muusta tieliikennevalvonnasta. Tämä taas johtaa tieliikenneturvallisuuden huonontumiseen.
Lakiuudistuksella tähdätään myös symbolisen viestin lähettämiseen. Kuten jo ylläolevasta voi päätellä niin uudistuksella kohdennettaisiin resursseja jälleen kerran testaamiseen ja käyttäjien kiinnisaamiseen. Jos tällä halutaan lähettää joku viesti esim. huumausaineiden käytöstä nuorisolle niin on vaikea nähdä, kuinka tämä viesti sitten kulkisi. Ajokortin Suomessa saa vasta 18 vuotta täyttänyt mutta laillisten ja laittomien aineiden käyttö ja kokeilu alkavat huomattavasti tätä ikärajaa aiemmin.
Ruotsin kokemusten valossa nuorten työllistäminen ja alkoholin saatavuus vaikuttavat nuorison päihdekäyttäytymiseen enemmän kuin repressiivinen huumepolitiikka. Repressiivisen huumepolitiikan rakentaminen maksaa kuitenkin valtavasti eikä sen lähettämän viestin tuloksista ole esittää mitään konkreettista.
Suomessa huumepolitiikan ongelmana on sen uskottavuusongelma eli käyttäjien ja kokeilijoiden keskuudessa viralliseen valistukseen ei uskota ja ns. suuri yleisö taas herkästi ottaa todesta mitä uskomattomampia väitteitä laittomista päihteistä. Tällöin 0-toleranssin symbolinen viesti kääntyy helposti intoleranssiksi suuren yleisön silmissä, millä ei ole mitään hyvää vaikutusta huumepolitiikan kannalta. Voihan jopa käydä, että erilaiset toleranssit eri aineille aiheuttavat hyväksyttävämpien päihteiden, kuten alkoholin, entistä kritiikittömämpää käyttöä tieliikenteessä.
Kannabiksen osalta asiaa pohtinut työryhmä on jättänyt huomiotta keskeistä tutkimusta sen vaikutuksista eikä ole myöskään ottanut huomioon EU:ssa tapahtuvaa kannabiksen uudelleenarviointia. Mietintö on vanhanaikainen toistaessaan jo vuosia sitten hylättyjä väitteitä kannabiksen vaikutuksista mm. flashbackeista.
Lakiesityksen ongelmat juontuvat varmaan mietinnöstä. Keskittyessään näennäisesti tieliikenneturvallisuuteen sillä on kuitenkin omat seurausvaikutuksensa yleiseen huumepolitiikkaan, millä taas on omat heijastusvaikutukset tieliikenneturvallisuuteen:
Yleisiä testaamiseen liittyviä ongelmia ei käsitellä tarpeeksi laajasti. Vääristä testituloksista aiheutuu tarpeetonta inhimillistä kärsimystä. Toisaalta huumeita käyttävät osaavat huijata testejä.
Lain ei voi mitenkään nähdä estävän varsinaisten ongelmakäyttäjien auton käyttöä vaikka ilman ajokorttia. Tällä on omat vaikutuksensa tieliikenneturvallisuuteen ja yleiseen lainkuuliaisuuteen.
Lakiesityksessäkin todetaan rangaistusten kasautuvan ongelmaiselle väestönosalle. Tämän aiheuttamia seurauksia ei kuitenkaan pohdita muuten kuin viranomaisille koituvan mahdollisen lisätyön osalta.
Laki kohdistuu käytännössä myös kannabiksen käyttäjiin ja varsinkin työssään autoa tarvitseviin tavallisiin kannabiksen käyttäjiin, joiden käyttö rajoittuu vapaa-aikaan.
Laki lisää rankaisemista jos poliisille vielä annetaan lisäyllyke rangaista käyttärikoksesta silloinkin kun ei voida osoittaa tieliikennerikosta. Ruotsissa ensimmäisen vuoden aikana rangaistusten määrä nousi viisinkertaiseksi. Tämä osoittaa lainmuutoksen johtavan repressiivisen huumepolitiikan lisääntymiseen, mikä vain lisää yhteiskunnan resurssien käyttämistä sellaiseen politiikkaan, jonka tuloksista ei ole mitään varmaa tietoa.
Liikenneturvallisuuden kannalta suurin ongelmaryhmä on alkoholin käyttäjät sekä sekakäyttäjät, jotka käyttävät myös alkoholia. Sitä pystytään testaamaan luotettavasti ja samalla poliisi pystyy arvioimaan testattavan kuskin kykyä ohjata autoaan. Tämä lähettäisi koko yhteiskunnalle signaalin yhteiskunnan tuomitsevasta asenteesta alkoholin käytöstä auton ratissa.
1)
Erikoislääkäri Pekka Heinälä Duodecim-lehdessä 20/98:
Kannabiksen terveyshaittoja on liioiteltu
Kannabiksen haitalliset vaikutukset terveyteen tunnetaan kolmenkymmenen vuoden epidemiologisten selvitysten sekä eläin- ja ihmistutkimusten perusteella vielä osittain puutteellisesti. Kannabiksen käyttöä ei voi suositella, jos halutaan välttää mahdolliset välittömät tai pitkäaikaiskäytön aiheuttamat haittavaikutukset. Erityisesti käytöstä tulisi pidättäytyä niiden, jotka ovat herkkiä kannabiksen haittavaikutuksille sairauden (kuten sydän- ja verenkiertoelinten sairaudet) tai elämäntilanteen (esim. raskaus) vuoksi. Suurin vaara liittyy siihen, että se on huumausaine, sen hankkiminen, hallussapito ja käyttö ovat tuomittavia (Lancet 1995). Käytön laillistamista puoltavat esittävät, että kannabis voisi olla turvallinen vaihtoehto alkoholille. Alkoholilla on suomalaisessa yhteiskunnassa perinteinen ja vahva asema, eikä mikään viittaa alkoholin käytön vähenemiseen. Alkoholin käytön edelleen vapautuessa ja saatavuuden lisääntyessä kokonaiskulutus ilmeisesti kasvaa. Kannabiksen käytön salliminen todennäköisesti lisäisi myös aineen kokeilua ja käyttöä (Kleber ym. 1997). Käyttöön liittyvät haitat ja kustannukset lisääntyisivät muilta osin paitsi valvonnan ja mahdollisesti rikollisuuden vähentyessä. Lähinnä poliittisista syistä arvovaltaistenkin tahojen kuten Maailman terveysjärjestön kannabiksen terveysvaikutuksia arvioineen selonteon objektiivisuus on joutunut kyseenalaiseksi (Concar 1998). Tähän mennessä tehty tieteellinen tutkimus kuitenkin osoittaa, että kannabiksen haitallisia terveysvaikutuksia on tarkoitushakuisesti liioiteltu, ja kannabinoideilla voi jopa olla tärkeitä hoidollisia vaikutuksia. Valtaosalle kannabiksen käyttäjistä ei aiheudu todettavaa fyysistä tai psyykkistä haittaa edes pitkäaikaiskäytössä (Lancet 1995). Hyvinvoinnistaan välittävien käyttäjien pitäisi kuitenkin tietää, että kannabispäihtymys lisää todennäköisesti liikennetapaturmariskiä. Alkoholin ja kannabiksen yhteisvaikutus suurentaa sitä vielä huomattavasti. Kannabiksen polttaminen vaurioittaa hengitysteitä. Hengityksen pidättäminen ja kannabissavujen syvään hengittäminen lisäävät hiukkasten ja tervan kulkeutumista ja kertymistä hengityselimiin. Säännöllinen päivittäinen tai lähes päivittäinen voi johtaa riippuvuuteen, mutta vieroitusoireet ovat hyvänlaatuisia ja lieviä. Raskautta harkitsevien tai raskaana olevien naisten ei pidä polttaa kannabista, koska ennenaikaisen synnytyksen todennäköisyys lisääntyy. Psyykkisistä vaikeuksista kärsivät nuoret ovat erityinen riskiryhmä, ja erityisesti runsas kannabiksen poltto voi aiheuttaa psykoosin tai vaikeuttaa siitä kuntoutumista (Hall ym. 1994).
2)
Saarnio, Pekka (2000) Alkoholin ja kannabiksen haittavaikutusten kautta
suomalaiseen huumausainepolitiikkaan.
http://www.uta.fi/laitokset/sospol/tutkimus/huumeet.pdf
3)
- suomenkielinen versio löytyy osoitteesta :
http://www.emcdda.org/multimedia/Publications/Annual_Report/1999/Short/AR99_FI.pdf , s. 29
4)
- WHO:n kannabisraportti 1997:
http://www.who.int/substance_abuse/docs/cannabis.pdf
WHO:n raportin taustapaperit on julkaistu teoksessa: Kalant, Harold;
Corrigall, William; Hall, Wayne; Smart, Reginald (1999), The Health Effects
of Cannabis. Toronto.
- Sveitsi: Cannabis Report by the Swiss Federal Commission for Drug
Issues (1999) at:
http://www.admin.ch/bag/sucht/drogpol/drogen/e/revbetmg/cannabise.htm
- Englannin poliisisäätiön raportti (2000) :
http://www.druglibrary.org/schaffer/Library/studies/runciman/default.htm
5)
Wayne Hall, Nadia Solowij (1998) Adverse effects of cannabis, Lancet 1998;
352: 1611-16
6)
Leif Lenke, Börje Olsson (1999) Swedish drug policy in perspective.
Teoksessa Jack Derks, Anton van Kalmthout, Hans-Jörg Albrecht (eds.)
Current and future drug policy studies in Europe. Freiburg.
Eva Johnsson, Leili Laanemets & Kerstin Svensson (eds.) (2000) Narkotikamissbruk. Debatt, behandling och begrepp. Lund.
7)
- EMCDDA (2001) Decriminalisation in Europe ?
http://eldd.emcdda.org/databases/eldd_cma/comparative_doc/Decriminalisation_Legal_Approaches.pdf
- Charles Tannock, englantilainen lääkäri ja konservatiivi MEP (Wall Street Journal, 21.11.2001):
No one can pretend that this is an easy debate. I do not myself use cannabis and would not recommend its recreational use to anyone else. However, we must acknowledge that, despite its illegal status, as many as 40% of young British people have reportedly used cannabis, and that simple prohibition may not be the best solution. Moreover, many young people regard it as hypocritical for those who use and abuse alcohol and tobacco to restrict them in their use of cannabis. This, in turn, has helped to encourage a disrespect for the law and to alienate them from the political process, which itself should be a cause for concern.
That said, those advocating liberalization should be prepared to accept that if governments introduce reforms that only serve to worsen the situation, then those reforms should be reversed. However, in Belgium, where I work, and following experience in Holland, Spain, Italy and Portugal, cannabis was quietly legalized last year with no fuss, and, contrary to some dire predictions, there has been no epidemic of hard drug use, visible increase in street cannabis consumption or rise in violent drug related crime, giving at least some cause for optimism.
Suomen kannabisyhdistyksen kevätkokous 24.3.2002
Pasilan rauhanasema, Helsinki.