Hullu Puutarhuri

Tämä opas on sisällöltään pääosin yhtenevä Suomen Kannabisyhdistyksen julkaiseman Hullu Puutarhuri- oppaan kanssa.

Tätä versiota saa vapaasti levittää eteenpäin seuraavin edellytyksin:

1. Levittäjä ei saa periä oppaasta maksua
2. Teoksen sisältöön ei saa tehdä minkäänlaisia muutoksia
3. Tätä (c)opyright-tekstiä ei saa poistaa teoksen alusta

HUOM! Suomen lainsäädännön mukaan hampun kasvattaminen huumausaineen valmistamiseksi on rikos, josta voi teoriassa saada jopa kahden vuoden vankeusrangaistuksen. Oppaassa kerrotut rohdosten valmistusmenetelmät eivät ole tarkoitettu Suomessa sovellettaviksi nykyisen lainsäädännön voimassaollessa. Sen sijaan lainsäädännön uudistamiseksi on suositeltavaa tukea Suomen Kannabisyhdistystä kieltolain vastaisessa taistelussa.

Alkusanat

Toisin kuin monet luulevat, laadukkaan ja hyväntuoksuisen koristehampun kasvattaminen kotioloissa ei ole erityisen vaikeata. Tietenkään ei riitä, että kätkee pari siementä ikkunalaudalla olevaan ruukkuun. Pienellä vaivannäöllä ja muutaman satasen investoinnilla voi kuitenkin saada kasvatettua kauniisti kukkivaa hamppua, joka sisältää runsaasti kasvia suojaavaa delta-9-tetrahydro-kannabinolia(THC).

Tämän kirjasen tarkoitus on toimia helppotajuisena mutta kattavana johdantona aloitteleville hampunkasvattajille. Harrastuksen edetessä pidemmälle on suositeltavaa tutustua esimerkiksi kirjasen lopussa mainittuihin laaja-alaisiin englanninkielisiin oppaisiin. Toisaalta tämä kirjanen pyrkii valottamaan myös sellaisia seikkoja, joista ulkomaiset oppaat eivät kerro.

Viherkasvien kasvattaminen on mukavaa, sillä oman kasvin hoivaaminen on parhaimmillaan erittäin inhimmillistävä kokemus. Hampun kasvattaminen on erityisen palkitsevaa, sillä se kasvaa nopeammin kuin mikään toinen tunnettu kasvi. Jotkut kasvattavat hamppua myös sen sisältämien tajuntaalaajentavien yhdisteiden takia. Suomen nykyinen lainsäädäntö kuitenkin kieltää tajunnanlaajentamisen: näin ollen tämän oppaan sisältämiä ohjeita ei tule soveltaa psykoaktiivisten rohdosten valmistamiseen ennen inhimmillisemmän lainsäädännön voimaan astumista. Hampun kasvattaminen koriste- tai kuitutarkoituksiin ei ole rangaistavaa, mutta jo kasvinosien irroittaminen saatetaan tulkita huumausaineen valmistamiseksi. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jokaisella tulisi olla oikeus nauttia ja päihtyä mistä tahansa haluamastaan aineesta. En kuitenkaan kehota ketään rikkomaan lakia, vaan julkaisen tämän tekstin puhtaasti informatiivisessa tarkoituksessa.

Perimmäisenä tarkoituksenani on elvyttää suomalaista vuosisatoja vanhaa hampunviljelyperinnettä, josta on mm. suurpääoman etujen suojelemiseksi vaiettu aktiivisesti 1960-luvulta lähtien.

SISÄLLYSLUETTELO

1 PUUTARHAN PERUSTAMINEN

1.1 PUUTARHAN TARVITSEMA TILA

Kasvatuspaikaksi sopivat esimerkiksi komerot, pienet huoneet, kellarit, ullakot ja vajat. Tilan pitää korkeudeltaan riittää 60-90 cm pituisille kasveille. Jo 120 cm korkeasta tilasta voi rakentaa puutarhan. Korkeampi tila tietysti antaa kasveille enemmän kasvunvaraa - monet arvostetut Sativa-lajikkeet kasvavat 150-180 cm mittaisiksi. Jos tilaa ei ole pystysuunnassa riittävästi, on toki mahdollista taivuttaa kasveja varovaisesti ja sitoa ne esim. tukiverkkoon. Tällöin kasvit matelevat maata pitkin ja tuottavat useita pieniä latvoja.

Puutarhan pinta-ala ratkaisee sen, paljonko valoa tarvitaan (kts.kappale 1.3; Puutarhan koko ja valontarve). Kasvatustilan seinäpintojen on syytä olla valoa heijastavaa materiaalia; alumiinifolion himmeämpi puoli sopii tarkoitukseen hyvin, mutta tavallinen valkoinen maalipinta ajaa saman asian jokseenkin yhtä hyvin, mahdollisesti jopa paremmin.

Tehokkaat valaisimet tuottavat valtavan määrän lämpöä, joten kasvatustilaa valittaessa tulee huolehtia siitä, että puutarhaan voidaan järjestää tehokas tuuletus.

1.2 VALAISTUSJÄRJESTELMÄ

Valaistusjärjestelmän kokoonpano riippuu kasvatustilan koosta sekä käytettävissä olevista rahavaroista. Sopivimpia valaisimia ovat loisteputkivalaisimet sekä kaasupurkausvalaisimet (HID), joista tärkeimpiä ovat monimetalli- ja suurpainenatriumvalaisimet.

Hehkulamppuja ei kannata edes harkita: joko ne kärventävät taimet kuoliaiksi tai niiden ollessa kauempana taimista tulee laihoja ja vähälehtisiä. Halogeenivalaisimetkaan eivät ole muuta kuin 50% tehokkaampia hehkulamppuja, joten sama pätee niihinkin.

1.2.1 Loisteputkivalaisimet

Loisteputkivalaisimet ovat halvin tyydyttävän tuloksen tuottava valinta hampunkasvattajalle. Niitä löytyy edullisesti mm. Keltaisen Pörssin palstoilta. Pienin suositeltava valaistusjärjestelmä on neljä 120 cm mittaista loisteputkea parinkymmenen sentin välein asennettuna. Vanhan viisauden mukaan pidemmissä putkissa on parempi hyötysuhde. Tämä ei aina pidä paikkaansa, uusissa 120 cm:n putkissa voi olla jopa parempi hyötysuhde kuin vastaavissa 150 cm:n putkissa. Alle 120 cm:n putkia kannattaa kuitenkin pääsääntöisesti välttää niiden kehnon hyötysuhteen takia. Niitä kannattaa käyttää korkeintaan pistokaspuutarhan valaisemiseen. Jos valaisimissa ei ole heijastimia, ne kannattaa rakentaa itse esimerkiksi alumiinifoliosta. Keinovalo on liian kallista hukattavaksi.

Loisteputkivalaisimet kannattaa yleensä asentaa vaakatasoon esim. lastulevyyn kiinnitettyinä ja lastulevy on puolestaan kätevä ripustaa S-koukuilla katosta roikkuviin ketjuihin, jolloin sen korkeutta on helppo säädellä. Jos käytettävissäsi on vain kapea komero, voi tilan hyödyntää parhaiten asettamalla loisteputket pystyasentoon. Pystyasennossa koko kasvi saa runsaasti valoa, ei ainoastaan ylimmät latvat.

Rahoja ei kannata tuhlata kalliisiin ja tehottomiin kasviputkiin. Niiden spektri on toki parempi kuin standardiputkien, mutta ne tuottavat vain noin puolet tavallisten loisteputkien valaisutehosta. Tämä tehonvaje on paljon haitallisempi kuin hieman luonnoton spektri. Parhaan tuloksen saa käyttämällä lämmin valkoinen (pehmeä valkoinen) ja viileä valkoinen (päivänvalo) loisteputkia suhteessa 3:1. Viileä valkoinen tuottaa enemmän sinertävää valoa, jota kasvi tarvitsee varren ja lehtien kasvattamiseen.

Kukkimisvaiheessa loisteputkivalaisimia täytyy siirtää lähes päivittäin, jotta niitä voitaisiin pitää mahdollisimman lähellä kasvien latvoja. Jos kasvit eivät saa tarpeeksi valoa kukkimisvaiheessa, ne tuottavat vain paljon lehteä ja vähän laihoja kukintoryppäitä.

1.2.2 Kaasupurkausvalaisimet

Hampunkasvatuksen tosissaan ottavalle tulee ennemmin tai myöhemmin ajankohtaiseksi suurpainenatrium(SpNa)- tai monimetallivalaisimen hankkiminen.

SpNa-valaisimen hyötysuhde on huomattavasti parempi kuin loisteputkien; yksi 400 W:n valaisin vastaa valaisuteholtaan yli viittätoista 120 cm:n loisteputkea. Valo on myöskin huomattavasti keskittyneempää, joten se valaisee tehokkaasti syvemmälle. SpNa-valaisimet tulevat ajan mittaan edullisemmiksi ja tuottavat ratkaisevasti paremman sadon kuin loisteputket. SpNa-valaisinten valo on punertavaa, joten se sopii parhaiten kukkimisvaiheeseen. Se sopii kuitenkin varsin hyvin jopa ainoaksi valaisimeksi idättämisestä sadonkorjuuseen saakka, etenkin jos käytetään spektriltään tasapainotettua Philipsin SON-T AGRO polttimoa.

Monimetallivalaisin on toinen suosittu valaisinvaihtoehto. Se on teholtaan SpNa-valaisinten luokkaa, mutta sen spektri on sinertävämpi. Se sopii siis parhaiten kasvulliseen vaiheeseen.

Muita kaasupurkausvalaisintyyppejä on elohopeavalaisin sekä matalapainenatriumvalaisin. Elohopeavalaisin edustaa vanhempaa teknologiaa ja sopii lähinnä lisävalaisimeksi. Matalapainenatriumvalaisin puolestaan on hyötysuhteeltaan kaikkein tehokkain kaasupurkausvalaisin, mutta äärimmäisen kapean spektrinsä takia se ei sovellu lainkaan kasvivalaisimeksi.

Suositeltavia kaasupurkausvalaisimen tehoja ovat 400 ja 1000 Wattia. Erittäin pienissä tiloissa voi toki käyttää esim. 175 tai 250 W:n valaisimia, mutta niiden hyötysuhde on ratkaisevasti alhaisempi.

Uuden 400 W:n suurpainenatriumvalaisimen hinta polttimoineen vaihtelee 600 ja 2500 markan välillä. Käytettyjä natriumvalaisimia voi löytää jopa parilla satasella.

1.2.3 Auringonvalossa kasvattaminen

Ikkunalaudalla, parvekkeella, kasvihuoneessa tai pihalla kasvatettaessa saattaa auringonvalokin riittää runsaan kasvun aikaansaamiseksi. Sähkölaitokset eivät vielä ole keksineet keinoa laskuttaa auringonvalosta, joten se on ilmaista. Auringonvalo myös jakaantuu tasaisesti, eli kasvin alaosat saavat yhtä paljon valoa kuin latvatkin. Lisäksi kasvattaja välttää kömpelöiden valoviritelmien kanssa sähläämisen sekä kasvien latvomisen ja taivuttelun.

Toisaalta auringonvalossa kasvatettaessa siemenlajikkeen valinta on huomattavasti kriittisempää kuin käytettäessä keinovaloa; mikä tahansa päiväntasaajalta tuotu lajike ei kelpaa tarkoitukseen. Suomessa on syytä käyttää aikaisin kypsyviä lajikkeita, esim Early Pearl, Early Girl tai Ruderalis Skunk.

Auringonvalossa kasvattamisen on myös tapahduttava vuodenaikojen määräämässä rytmissä, mikä asettaa omat rajoituksensa. Lisäksi on muistettava että parhaat, aurinkoisimmat paikat ovat todennäköisesti myös parhaiten näkyviä. Naapurisi saattaa kiinnostua parvekkeellasi tai ikkunallasi kasvavista eksoottisista koristekasveista ja jopa kuvitella että valmistat huumeita ikkunalaudallasi.

Ulkona kasvatettaessa arvaamattomat säänvaihtelut tuovat oman lisänsä puutarhurin ongelmiin. Myös kasvien saattaminen kukkimisvaiheeseen voi lajikkeesta riippuen olla hyvinkin hankalaa.

Paras aika kylvää siemenet on kesäkuun alussa. Kasvukautta voi pidentää aloittamalla ulkonakasvatettavien taimien kasvatus sisätiloissa lamppujen alla; tällöin kylvö voisi tapahtua esim. toukokuun alussa ja ulos istuttaminen kesäkuussa. Jos taimien kasvatus aloitetaan sisätiloissa, on kätevää saattaa taimet kukkimisvaiheeseen ennen ulos istuttamista ja tämän jälkeen istuttaa pelkästään emikasvit sinsemillan aikaansaamiseksi.

Ikkunalaudalla kasvatettaessa voidaan valojaksoa säädellä kätevästi lisävalaisinten ja pimennysverhojen avulla. Ikkunan valintaan on syytä kiinnittää huomiota; kannattaa valita ikkuna johon aurinko paistaa voimakkaimmin kukkimisvaiheen aikana. Jos sadonkorjuun on tarkoitus tapahtua syyskuussa, katso mihin ikkunaan aurinko paistaa huhtikuussa. Jos sadonkorjuu tapahtuu elokuussa, katso minne aurinko paistaa toukokuussa jne.

1.3 PUUTARHAN KOKO JA VALONTARVE

Kasvien tulisi saada valoa 1000-3000 lumenia neliöjalkaa(30*30cm) kohti. Kasvit, jotka saavat 3000 lumenia kasvavat tietenkin nopeammin ja kukkivat runsaammin kuin vähemmän valoa saavat yksilöt. Useimmissa menestyvissä puutarhoissa valaisuteho on 1500-2500 lumenia neliöjalkaa kohti.

Oheisesta taulukosta käy ilmi tärkeimpien valaisintyyppien antama kokonaisvalaisuteho, hyötysuhde sekä niiden valaisema alue.

1.4 SIEMENTEN HANKKIMINEN

Hullun Puutarhurin toisen painoksen julkaisemisen jälkeen hyväperimäisten hampunsiementen hankkiminen on helpottunut olennaisesti. EU-jäsenyyden myötä ansiosta suomalaisille avautui mahdollisuus tilata vaivattomasti ja laillisesti siemeniä eurooppalaisilta siementoimittajilta. Nyt kun kunnon siemeniäkin on helposti saatavilla, ei enää kannata tuhlata aikaansa linnunsiementen kasvattamiseen. Siemenkannan valinnalla on ratkaiseva merkitys lopputuloksen kannalta; vaikka linnunsiemenistäkin voi oikeissa olosuhteissa kasvaa melko kauniita kasveja, kunnon siemenkannasta kasvaisi samoissa oloissa vielä monin verroin kauniimpi ja aromikkaampi sato. Mitä epätäydellisemmät kasvuolosuhteet ovat, sitä ratkaisevammiksi muodostuvat siementen geneettiset ominaisuudet.

Koristehampun siemenlajiketta valittaessa kannattaa kiinnittää huomiota ainakin lajikkeen THC-pitoisuuteen, kukintojen runsauteen ja valontarpeeseen. THC on hampun luontainen kasvinsuojeluaine, joka suojelee sitä kasvitaudeilta ja tuhohyönteisiltä. Kukkimisen runsaus puolestaan vaikuttaa suoraan siihen, kuinka näyttävä kasvista tulee. Valontarve ratkaisee sen, millaisissa olosuhteissa lajiketta voi viljellä. Erityisesti Suomen oloissa tulee huomioida, että ulkona kasvatettaessa tulee käyttää 24 tunnin valossa kukkivaa lajiketta, muuten kukintoja ei tule lainkaan. Tarkempaa tietoa eri lajikkeiden ominaisuuksista löytyy mm. Sensi Seedsin luettelosta ja R.C.Clarken kirjasta Marijuana Botany.

1.4.1 Super Skunk

Super Skunk on legendaarisen Skunk#1:n edelleenjalostettu jälkeläinen, joka on saavuttanut suuren suosion koristehampun viljelijöiden keskuudessa. Super Skunkista pidetään erityisesti sen huumaavan hedelmäisen tuoksun sekä kukintojen runsauden vuoksi. Super Skunk myös lähtee kukkimaan erittäin helposti; esim. Suomessa laajalle levinnyt African Queen-lajike alkaa kukkia vasta oltuaan n.14 vrk 12/12 tunnin valossa, mutta Super Skunk saattaa alkaa kukkia jo 3-5 päivän kuluttua valojakson lyhentämisestä. Lisäksi Super Skunkin THC-pitoisuus on huippuluokkaa, mikä tekee kasvista erittäin vastustuskykyisen kasvitaudeille ja tuhohyönteisille. Perimältään Super Skunk on Indica-voittoinen Indica-Sativa risteytys.

2 KASVATUKSEN PERUSELEMENTIT

Kuten monessa muussakin asiassa, myös hampun kasvatuksessa pätee heikoimman lenkin periaate. Kasvatusprojektin onnistuminen edellyttää, että kaikki perustekijät otetaan riittävässä määrin huomioon; yhden elementin laiminlyömistä ei voi kompensoida panostamalla lisää muihin tekijöihin. Tässä kappaleessa käydään läpi kasvin menestykseen keskeisesti vaikuttavat ulkoiset tekijät - loppu on kiinni pääasiassa kasvin perintötekijöistä.

2.1 MAA

2.1.1 RUUKUT

Hamppu tarvitsee paljon tilaa juurille kasvaakseen kunnolla. Alkuvaiheessa riittää pienempikin astia: aloitusruukuksi kelpaa mainiosti esimerkiksi yläpäästä katkaistu maitotölkki. Puutarhamyymälöistä ja kukkakaupoista voi saada käytettyjä ruukkuja joko ilmaiseksi tai nimellistä maksua vastaan. Kätevä ratkaisu on ostaa turpeesta puristettuja pikkuruukkuja, niitä käytettäessä juuret eivät kärsi suurempaan astiaan siirryttäessä. 2-3 viikon kuluttua on vaihdettava suurempaan astiaan. Luonnollisesti siemenet voi kylvää myös suoraan suurikokoisiin ruukkuihin, mutta pienemmissä ruukuissa idättäminen säästää tilaa. Pienin astia, joka takaa tyydyttävän lopputuloksen on 15*15*15 cm kokoinen kuutio. Hamppu kasvaa sitä paremmin, mitä enemmän juurilla on tilaa. Ruukussa tulisi olla reikä pohjassa, jotta ylimääräinen vesi pääsisi poistumaan. Ruukun pohja on myös hyvä salaojittaa jättämällä sinne muutaman sentin kerros kevytsoraa tai vaikkapa ruukunsirpaleita. Myös ruukun pintaan kannattaa jättää parin sentin kevytsorakerros, mikä ehkäisee homeiden ja tuhohyönteisten leviämistä.

Itsekastelevat ruukut sopivat mainiosti hampun kasvatukseen: niitä käytettäessä voi kasteluväliä pidentää huomattavasti.

2.1.2 MAAPERÄN KOOSTUMUS

Maaperän tulee olla hyvin vettä läpäisevää ja hengittävää. Tämä saavutetaan sekoittamalla multaan väliaineeksi esimerkiksi kevytsoraa tai vermikuliittia. Tavallinen sora tai hiekka käy yhtä hyvin, mutta ne lisäävät astian painoa ja hankaloittavat liikuttamista.

Kukkamulta

Kaupalliset kukkamultaseokset sisältävät tavallisesti mullan lisäksi mm.kaarnaa, hiekkaa, turvetta, savea ym. ainesosia. Niihin on myös usein lisätty ravinteita ja kalkkia. Näin ollen niiden pH-arvot ja ravinnepitoisuudet vaihtelevat ja ne selviävät yleensä paketin kyljestä.

Turve

Turve on orgaanista kuitua, joka sisältää runsaasti ravinteita. Sen pH on 4-4.5, eli se on melko hapanta. Se sopiikin liian emäksisen maan pH-arvon alentamiseen. Turpeen vedensitomiskyky on hyvä. Se toimii myös mainiona puskurina ylilannoittamisen varalta.Turvetta myydään kesäisin edullisissa suursäkeissä mm.huoltoasemilla ja puutarhatarvikemyymälöissä. Säkitetty turve on usein valmiiksi kalkittua ja lannoitettua.

Kevytsora

Kevytsora on poltettua savea. Se on pH-arvoltaan neutraalia, ei sisällä ravinteita ja sen epätasainen pinta sitoo vettä sekä ilmaa. Kevytsora auttaa pitämään mullan ilmavana. Se on edullisinta rakennustarvikeliikkeissä; 50 litran säkki maksaa vain muutaman kympin. Kukkakaupat kiskovat saman hinnan muutaman litran kokoisista pusseista.

Perliitti

Perliitti on hiekkamaista, erittäin kevyttä pulveria, joka on valmistettu vulkaanisesta lasista. Se on neutraalia eikä sisällä ravinteita. Perliitti lisää maan huokoisuutta ja ilmavuutta. Hyvän rakenteensa ansiosta sitä voidaan käyttää vesiviljelyssä jopa ainoana maaperän ainesosana.

Perliittiä myyvät hyvinvarustetut puutarhatarvikeliikkeet.

Vermikuliitti

Vermikuliitti on pH-arvoltaan lähes neutraalia kuitua, joka sisältää jonkin verran ravinteita. Se on erittäin imukykyistä ja voi pitää sisällään jopa 3-4 kertaa oman painonsa vettä ja ravinteita. Tästä syystä sitä ei tulisi puristaa tiiviiksi istutuksen yhteydessä. Vermikuliitti parantaa maaperän vedensitomisominaisuuksia ja rakennetta. Vermikuliittia myy ainakin Vermipu Oy.

Multaa voi tuoda ulkoakin: parasta typpipitoista multaa on lepän juurella. Ulkoa sisälle tuotu multa on syytä steriloida; tämä tapahtuu pitämällä sitä uunissa pellille levitettynä 200 asteessa vähintään tunnin ajan.

2.1.3 RAVINTEET

Pääravinteita ovat typpi(N), fosfori(P) ja kalium(K). Typpi on kaikkein nopeimmin kuluva pääravinne, sitä joudutaan yleensä lisäämään useita kertoja kasvin elinkaaren aikana. Typpi saa aikaan nopean ja rehevän kasvun. Fosforia kasvi tarvitsee erityisesti heti idättämisen jälkeen ja kukkimisvaiheessa. Kaliumia tarvitaan myöskin alkuvaiheessa vahvan varren kasvattamiseen sekä myöhemmin kukkien muodostamiseen.

Sivuravinteita ovat kalsium(Ca), rikki(S) ja magnesium(Mg). Kalsiumin ja rikin puute ei yleensä ole ongelma, sen sijaan magnesiumia voi joutua lisäämään.

Hampun tarvitsemiin hivenaineisiin kuuluu mm. boori(B), kupari(Cu), rauta(Fe), mangaani(Mn), sinkki(Zn), molybdeeni(Mo), kloori(Cl) ja koboltti(Co). Kuten nimikin kertoo, hivenaineita tarvitaan ainoastaan hyvin pieniä määriä normaalin, terveen kasvun säätelyyn. Yleensä tavallinen multa tai turve sisältää niitä tarpeeksi. Tarvittaessa multaan voidaan lisätä alkulannoituksen yhteydessä esim. hyppysellinen tuhkaa, merileväuutetta tai Puutarhan Hivenseosta(Kemira).

2.1.4 LANNOITTAMINEN

Ravinnevalmisteissa on mainittu NPK-arvo, joka kertoo missä suhteessa ne sisältävät pääravinteita. Eri tietolähteiden antamat suositukset hampulle parhaiten sopivasta NPK-arvosta vaihtelevat suuresti. Asiaa monimutkaistaa vielä se, että Pohjoismaiden ulkopuolella fosfori- ja kaliumpitoisuudet ilmoitetaan meikäläisestä käytännöstä poiketen oksidiarvoina. Tästä johtuen ulkomaisissa oppaissa ilmoitetut fosforipitoisuudet tulee kertoa luvulla 0.436 ja kaliumpitoisuudet luvulla 0.83, jotta ne olisivat vertailukelpoisia suomalaisissa lannoitteissa ilmoitettujen arvojen kanssa.

Voit muuntaa NPK-arvot oheisen NPK-laskimen avulla:

Yleensä huonekasveille tarkoitetut valmisteet (esim. Substral) sopivat kohtuullisen hyvin kasvulliseen vaiheeseen, mutta kukkimisvaiheeseen ne eivät sovi lainkaan liian korkean typpipitoisuutensa vuoksi. Aikaisemmin julkaisemissani oppaissa suosittelemani Kemiran tuotteet (Istutuslannos, PK-lannos, PuuCee Superi) sisältävät kyllä teoriassa hyvät NPK-arvot kukkimista ajatellen, mutta valitettavasti ne ovat erittäin hidasliukoisia. Näin ollen suurin osa ravinteista ei ehdi imeytyä käyttöön kasvin elinkaaren aikana. Näiden tuotteiden sijaan kannattaa kukkimisvaiheessa käyttää nimenomaan tähän tarkoitukseen soveltuvaksi suunniteltua SKY:n PK-eliksiiriä, jota myy ainakin Fabulous Paradise Tobacco Ltd sekä Suomen Kannabisyhdistys. PK-eliksiiri koostuu kahdesta erilliskomponentista, joita sekoittamalla saadaan oikeat ravinnepitoisuudet kukkimisen eri vaiheisiin. Lannoitepaketin mukana tulee täsmälliset annosteluohjeet. Jos PK-eliksiiriä ei ole käytettävissä, myös Kemiran valikoimaan kuuluva monokaliumfosfaatti omaa varsin hyvät NPK-arvot (0-22-28). Valitettavasti monokaliumfosfaattia myydään ainoastaan 25 kg:n säkeissä. Huonekasviravinteista ainoa välttävästi kukkimisvaiheeseen sopiva tuote on Biolan Ruukunvoima.

Magnesiumin saannin varmistamiseksi kannattaa muutaman viikon välein lisätä kasteluveteen puoli teelusikallista magnesiumsulfaattia (MgSO4*7H20) vesilitraa kohti. Magnesiumsulfaattia myydään halvalla apteekeissa.

Lannoittamisessa kannattaa käyttää tervettä järkeä. On parempi lannoittaa tiheästi vähän kerrallaan kuin harvoin ja suurina annoksina. Havaittu ravinnevajaus on helppoa korjata, mutta esimerkiksi yksi typen yliannostus saattaa riittää tappamaan koko kasvin yhdessä yössä. Kannattaa siis noudattaa pakkauksissa annettuja ohjeita annostelun suhteen. Hyvää ruokamultaa käytettäessä ei välttämättä tarvitse lannoittaa lainkaan ensimmäisen kuukauden aikana, kevyt kalkitus riittää.

2.1.5 RAVINNEVAJAUKSET

Kun kasviin alkaa ilmestyä ravinnevajaukseen viittaavia oireita, kannattaa ennen lisälannoittamista varmistaa, ettei oireet johdu jostakin muusta tekijästä. Hyvin usein syynä on liian alhainen tai liian korkea pH-arvo, väärä lämpötila, ylikastelu tai se, että jonkin ravinteen yliannostus häiritsee jonkin toisen ravinteen imeytymistä. Erityisesti ylilannoitustilanteessa lisälannoitus vain pahentaa tilannetta. Tällöin tulisi huuhtoa maaperää runsaalla vedellä ja siirtyä lehtiruokintaan.

2.1.6 LEHTIRUOKINTA

Kasvit imevät itseensä ravinteita paitsi juurten, myös lehtiensä kautta ja erityisesti lehtien alapinnoilta. Tätä voi hyödyntää lehtiruokinnalla eli suihkuttelemalla lehtiä ravinneliuoksella. Lehtiruokintaliuoksesta kannattaa tehdä 2-3 kertaa laimeampaa kuin kastelulannoituksessa käytettävästä kasteluvedestä. Lehtiruokinnasta on apua erityisesti silloin, kun ravinteiden imeytyminen maasta on estynyt esim. väärän pH-arvon tai suolojen liiallisen kerääntymisen johdosta. Lehtiruokintaa käytettäessä kasveja tulee suihkutella säännöllisesti myös pelkällä vedellä.

Samanaikaista lannoittamista kasteluveden ja lehtiruokinnan avulla tulee välttää ylilannoitusriskin vuoksi.

2.1.7 MAAPERÄN pH-ARVO

Maaperän happamuutta/emäksisyyttä kuvastaa sen pH-arvo, joka vaihtelee lukujen 1-14 välillä. Luku 1 tarkoittaa erittäin hapanta ja luku 14 erittäin emäksistä; luku 7 tarkoittaa neutraalia. Suositeltava pH-arvo hampunviljelyssä on 6.3-7.0 eli aavistuksen hapan. pH-arvolla on merkitystä ravinteiden imeytymisen kannalta: väärä pH-arvo häiritsee ravinteiden imeytymistä, vaikka niitä olisikin riittävästi maaperässä.

Kukkamulta ja kasvuturve on usein liian hapanta, jolloin siihen on hyvä lisätä dolomiittikalkkia. Dolomiittikalkin pH-arvo on 7.0 eli neutraali, mistä johtuen se on idioottivarma maaperän neutraloija: se ei nosta maaperän pH-arvoa yli seitsemän, vaikka sitä lisättäisiin kuinka paljon. Liika kalkitus voi kuitenkin haitata ravinteiden imeytymistä maaperästä, joten sitä ei kannata lisätä enempää kuin on tarpeen. Dolomiittikalkki on edullisinta ostaa 40 kilon säkeissä puutarhatarvikeliikkeistä.

Kalkin on syytä olla mahdollisimman hienojakoista; karkean rakeinen kalkki ei ehdi edes liueta kasvin käytettäväksi ennen kuin sato on jo valmis.

Kananmunankuoret ovat edullinen ja luonnollinen kalkin lähde. Kuoret pestään, murskataan ja liotetaan yön yli vedessä, minkä jälkeen kuoret ja vesi sekoitetaan multaan.

Puutuhkan käyttö on toinen tehokas tapa kohottaa pH-arvoa. Se sisältää myös ravinteita ja hivenaineita. Tuhkaa tulee kuitenkin käyttää varovaisesti, sillä se on äärimmäisen emäksistä. Paras ratkaisu saattaisi olla lisätä hieman sekä tuhkaa että kalkkia tuhkan neutraloimiseksi.

Jos maaperä on liian emäksistä, voidaan pH-arvon alentamiseen käyttää esim. kipsiä tai erittäin laimeaa typpihappo- tai etikkaliuosta. Puutarhamyymälöissä myydään käteviä pH-mittareita, joiden hinnat ovat muutamasta kympistä ylöspäin. Jotkut näistä mittareista mittaavat myös valon voimakkuuden, maaperän kosteuden ja ravinnepitoisuuden. Halvin tapa mitata pH-arvoa on käyttää lakmuspaperisuikaleita, joita myydään mm.apteekeissa.

2.2 ILMA

2.2.1 LÄMPÖTILA JA KOSTEUS

Hampulle ihanteellisin lämpötila on 18-25 astetta Celsiusta. Alle 18 asteessa yhteyttäminen ja kasvu hidastuvat. Hamppu sietää melko viileitäkin lämpötiloja, mutta 13 asteessa sen kasvu hidastuu lähes pysähtymispisteeseen. Kun lämpötila nousee yli 25 asteen, kasvu hidastuu jälleen ja kasvi käyttää valtaosan energiastaan lämpö- ja nestetasapainon ylläpitoon. Korkeampi, noin 30 asteen lämpötila voi tosin jopa nopeuttaa kasvua, edellyttäen että kasvit saavat samalla intensiivistä valoa ja runsaasti hiilidioksidia. THC-pitoisuus on kuitenkin korkeimmillaan 25 asteessa kasvaneissa taimissa, sillä korkeammissa lämpötiloissa THC:n hajoaminen muiksi yhdisteiksi nopeutuu olennaisesti. Yhteyttäminen ja kasvu keskeytyy lähes kokonaan, kun lämpötila nousee yli 35 asteen.

Valojen ollessa sammutettuina yhteyttäminen keskeytyy ja kasvi käyttää kerääntyneet yhteyttämistuotteet energiantuottamiseen ja kasvikudoksen muodostamiseen. Tällöin kasvit viihtyvät parhaiten hieman viileämmässä lämpötilassa. Tämä järjestyykin yleensä automaattisesti, kun sammutetut valaisimet eivät tuota lisälämpöä.

Pienen kasvatuskomeron ilmanvaihto järjestyy helposti tuulettamalla se huoneeseen. Huoneilma täyttää kohtuullisesti hampun lämpötilavaatimukset. Tosin etenkin käytettäessä korkeatehoisia monimetalli- tai suurpainenatriumvalaisimia pienessä komerossa lämpötila kohoaa helposti yli 30 asteen, jolloin tehokkaan tuuletuksen järjestäminen on välttämätöntä. Tuulettimia pitäisi olla vähintään kaksi; yksi sisääntulevaa ja yksi poistoilmaa varten. Tehokkain järjestely on asentaa sisääntulevan ilman puhallin lattianrajaan ja poistoilmapuhallin vastapäisen seinän ylänurkkaan.

Tuulettimesta on hyötyä paitsi ilmanvaihdon parantajana, myös kasvien vahvistajana: pieni heilumisliike tekee varsista tukevampia.

Hampulle ihanteellisin ilman suhteellinen kosteus on 40-65%. Korkeampi kosteus altistaa hampun homeille ja muille kasvitaudeille. Liian kuiva ilma puolestaan luo edellytykset punkkien leviämiselle. Huoneilma on yleensä varsin kuivaa. Tilannetta voi parantaa suihkuttelemalla kasveja säännöllisesti vedellä. Kaasupurkausvalaisimia käytettäessä on syytä varoa, ettei vettä roisku polttimolle. Yksikin vesipisara saattaa johtaa arvokkaan polttimon rikkoutumiseen.

2.2.2 HIILIDIOKSIDI

Kasvit tarvitsevat hiilidioksidia(CO2) yhteyttämiseen. Pienessä, suljetussa ja hyvin valaistussa tilassa hiilidioksidi kuluu nopeasti loppuun. Jos sitä ei tule lisää, yhteyttämisprosessi pysähtyy. Hiilidioksidin saatavuus on siis kasvua ja yhteyttämistä rajoittava tekijä. Hiilidioksidia on ilmassa noin 0.03% maaseudulla ja noin 0.035-0.040% teollistuneilla alueilla. Jos hiilidioksidipitoisuutta kohotetaan 0.15 prosenttiin, yhteyttäminen ja kasvu tapahtuvat huomattavasti nopeammin.

Hiilidioksidia voidaan lisätä monella eri tavalla. Jos raha ei ole este, kätevin ja varmin tapa on käyttää automaattisella säätelijällä varustettua CO2-pulloa (Suomessa esim.AGA:lta). Taimia voi myös suihkuttaa soodavedellä (ei saa sisältää natriumia!), mikä tulee kuitenkin kalliiksi taimien kasvaessa suuriksi.

Halpa ja tehokas keino on laittaa perinteikäs kiljusaavi samaan komeroon porisemaan. Ohessa hyväksi havaittu resepti:

• 4 litraa haaleata vettä (25'C)
• kilo sokeria
• 1/4 pakettia olut- tai viinihiivaa (tavallinenkin hiiva käy)

Muutaman litran vetoinen kiljusaavi tuottaa kohtuullisesti hiilidioksidia pieneen komeroon. Tietysti useamman astian käyttäminen yhtaikaisesti tehostaa tuotantoa huomattavasti. Jatkuvan hiilidioksidituotannon takaamiseksi kiljusekoitus tulisi uusia 1-2 vuorokauden välein. Tämä tapahtuu tyhjentämällä puolet saavin sisällöstä, laittamalla tilalle puhdasta vettä ja 1/4-1/2 kiloa sokeria. Hiivaa ei enää tarvitse lisätä: alkuperäinen hiiva jatkaa käymistään niin kauan kuin se saa uutta sokeria käytettäväkseen. Vesilukko ei ole välttämätön hankinta, mutta se auttaa tarkkailemaan käymisvoimakkuutta.

Ilmapumppuja ja niihin sopivaa letkua myydään akvaarioliikkeissä. Käytettyjä ilmapumppuja löytyy pilkkahintaan kirpputoreilta.

2.3 VESI

2.3.1 KASTELU

Kasteluveden tulisi olla haaleata ja happipitoista. Tähän päästään helpoimmin seisottamalla kasteluvettä yön yli. Hapettumista voi edelleen tehostaa kuplittamalla kasteluvettä akvaarion ilmapumpun avulla.

Taimien ollessa pieniä tulee kastella hillitysti, sillä versot hukkuvat helposti liian suureen vesimäärään varsinkin suurissa astioissa. Kasvun edistyessä vedentarve lisääntyy huomattavasti. Tässä vaiheessa kannattaa mieluummin kastella kerralla runsaasti ja sen jälkeen odottaa, että multa on kuivaa muutaman sentin syvyydeltä. Kukkimisvaiheessa on vieläkin tärkeämpää, että pinnan annetaan välillä kuivua kunnolla. Tällöin kasvin alttius mätänemiselle on suurimmillaan. Jos pinta on jatkuvasti kosteana, homeet ja loishyönteiset pääsevät helposti valloilleen. Tästä huolimatta kastele riittävästi, jotta kukintojen määrä maksimoituisi.

Jos kasvia kastellaan liikaa, sen lehdet roikkuvat velttoina alaspäin sen sijaan että ne kurottaisivat valoa kohti. Ylikastelun jatkuessa alimmat lehdet alkavat kuihtua.

2.3.2 VESIVILJELY

Kasvin kannalta ei ole merkitystä saako se ravinteensa maaperästä vai kasteluvedestä. Toisin sanoen orgaanisia ainesosia - kuten multaa tai turvetta - ei tarvitse välttämättä käyttää lainkaan. Tällaista viljelyä, jossa ei käytetä orgaanista maaperää, kutsutaan vesiviljelyksi.

Vesiviljelyssä kasvi voi saada tarvitsemansa ravinteet kahdella tavalla: joko liuosmaisena ravinteena joka on sekoitettu veteen tai väliaineeseen sekoitettuna, ajan myötä vapautuvana ravinteena.

Vesiviljelyllä on useita etuja perinteiseen kasvatukseen verrattuna. Siinä ei ilmene 'kuivia kohtia' tai juurten hukkumista. Ravinne- ja pH-ongelmat pysyvät kurissa, sillä kasvattaja voi valvoa tarkasti ravinneliuoksen väkevyyttä. Ravinteet ovat heti kasvien käytettävissä. Etenkin kaupunkiasunnoissa lisäetuna on se, että vältytään multasotkuilta ja toistuvalta kymmenien litrojen multasäkkien raahaamiselta. Epäorgaanisen väliaineen hankinta on kertainvestointi, sitä voidaan käyttää uudestaan ja uudestaan. Toisaalta vesiviljelyn edellyttämä ravinneliuoksen pitoisuuksien täsmällinen tarkkailu vaatii melko hintavien mittausvälineiden sekä erikoislannoitteiden hankkimista.

Vesiviljelyjärjestelmät jaetaan toimintaperiaatteensa mukaan aktiivisiin ja passiivisiin. Passiiviset järjestelmät perustuvat väliaineen imentäominaisuuksiin, aktiivisissa järjestelmissä veden kierto järjestetään pumpun avulla.

2.3.2.1 Esimerkki passiivisesta vesiviljelyjärjestelmästä

'Sydän'- eli imeytysjärjestelmä on halpa, helppo rakentaa ja ylläpitää. Järjestelmä perustuu 1-2 cm paksuisen nailonnarun imentäominaisuuksiin. Kasvatusastian pohjaan tehdään muutama reikää, joista pujotetaan nailonnarun pätkiä. Reiät tehdään niin pieniksi, etteivät juuret pääse tunkeutumaan niiden lävitse. Narujen tulisi yltää noin 10 cm astian ulkopuolelle. Punosta on hyvä avata hieman imeytymisen helpottamiseksi. Kasvatusastian pohjalle jätetään kerros nailonnarua. Narun määrää muuttamalla voidaan säätää astiaan tulevan veden määrää.

1-1-1 yhdistelmä vermikuliittiä, perliittiä ja kevytsoraa on hyvä väliaine, sillä komponentit ovat kevyitä ja seoksesta tulee ilmava. Vermikuliitti yksinään saattaa pakkautua liikaa kasaan tai muodostaa liian ilmattoman kasvuympäristön. Perliitti on paakkuuntumatonta ja pitää väliaineen irtonaisena ja ilmavana. Joka tapauksessa nailonnarukerroksen päälle tulisi lisätä parin senttimetrin kerros pelkkää vermikuliittiä. Imukykynsä ansiosta se aikaansaa hyvän nesteen siirron varsinaiseen väliaineeseen. Vesisäiliöksi käy vaikkapa pesuvati, johon asetetaan pari tiiliskiveä pohjalle. Kasvatusastia asetetaan tiiliskivien päälle niin, että siitä roikkuvat imeytyslangat uppoavat vatiin kaadettuun ravinneliuokseen. Liuosta lisätään sitä mukaa kun se vähenee.

Vesiviljelyjärjestelmistä on useita variaatioita. Asiasta enemmän kiinnostuneiden kannattaa tutustua esimerkiksi Daniel Stormin kirjaan Marijuana Hydroponics.

2.4 VALO

2.4.1 VALOJAKSO

Itämisvaiheessa(versojen noustua maan pinnalle), kasvullisessa vaiheessa sekä pistokkaiden juurruttamisvaiheessa hamppu tarvitsee valoa 18-24 tuntia vuorokaudessa. Nopeinta kasvu on, kun valoja pidetään päällä ympäri vuorokauden. Tässä vaiheessa kasvi ei tarvitse lainkaan lepoa. Sisätiloissa hampun voi saattaa kukkimisvaiheeseen silloin kun itse haluaa. Tämä tapahtuu muuttamalla valojakso 12 tuntiin. Kasvu hidastuu ja lopulta pysähtyy. 1-2 viikon kuluttua valojakson muuttamisesta ilmestyvät ensimmäiset kukat. Valojakson täsmällisyys on erittäin tärkeää. Epäsäännöllinen valaisu voi johtaa siihen, että kukkiminen ei pääse alkamaan tai että emikasvitkin alkavat tuottaa hedekukintoja. Erityisesti pimeän jakson tulisi olla katkeamaton. Automaattisen ajastimen hankkiminen maksaa itsensä nopeasti takaisin paremman sadon muodossa. Halpahalleista ja kirpputoreilta niitä voi löytää muutamalla kympillä.

Jos taimia on pakko käsitellä pimeän jakson aikana, se tulisi tehdä vihreässä valossa. Vihreä valo ei häiritse kasveja samalla tavalla kuin normaali päivänvalo.

2.4.2 VALAISINTEN ETÄISYYS KASVEISTA

Loisteputkivalaisimissa valaisuteho on jakautunut laajalle alueelle, tästä johtuen niitä on syytä pitää hyvin lähellä latvoja riittävän valaistuksen takaamiseksi. Versovaiheessa eli ensimmäisten kahden viikon ajan sopiva etäisyys latvoista on 5-10 cm. Tämän jälkeen suositeltava etäisyys on 2-5 cm. Koska kaasupurkausvalaisimet kehittävät paljon lämpöä, tulisi niiden etäisyys latvoihin olla huomattavasti suurempi; aluksi 40-60 cm ja myöhemmin 15-45 cm.

3 HAMPUN ELINKAARI

Hampun elinkaari voidaan jakaa karkeasti neljään vaiheeseen: idätys, nopean kasvun vaihe, kukkimisvaihe sekä suvunjatkamisvaihe. Kasvin ominaisuudet ja tarpeet muuttuvat eri vaiheissa. Tässä kappaleessa tarkastellaan erikseen kutakin vaihetta sekä eri vaiheiden aikana huomioitavia tekijöitä.

3.1 SIEMENTEN IDÄTTÄMINEN

Siementen idättämiseen on useita vaihtoehtoisia tapoja, joista yksikään ei ole selvästi muita parempi.

Yleisin tapa on laittaa siemenet esim.kahvinsuodattimen tai valoharson väliin pitäen niitä jatkuvasti kosteana huoneenlämmössä. Heti kun siemenistä alkaa näkyä idun kärki, ne istutetaan multaan n.1 cm syvyyteen. Multa pidetään hyvin kosteana, kunnes versot tulevat pintaan. Tämän jälkeen kastellaan ainoastaan, kun multa on kuivahkoa muutaman sentin syvyyteen saakka.

Siemenet voidaan myös kylvää suoraan maahan ilman erillistä idätystä. Tämä on siitä hyvä vaihtoehto, että idätettyjä siemeniä istutettaessa herkät idut saattavat vaurioitua. Yksi keino erottaa itämiskykyiset jyvät akanoista on uittaa niitä vesilasissa yön yli. Vain itämiskykyiset siemenet painuvat pohjaan.

Monet ulkomaiset kasvatusoppaat varoittavat idättämästä ituja liian pitkiksi ennen istuttamista. Eräät kokeneet kasvattajat ovat kuitenkin todenneet, että kasvattamalla iduista usean senttimetrin pituisia ja istuttamalla ne tämän jälkeen siten, että avautuneet sirkkalehdet jäävät maanpinnan yläpuolelle, saavutetaan jopa sataprosenttinen itävyys. Tämä vaatii kuitenkin erityistä huolellisuutta ja varovaisuutta istutusvaiheessa, jotta idut eivät vaurioituisi.

3.2 KASVUVAIHE

Kun siemenet ovat itäneet ja versot nousseet maan pinnalle, hamppu siirtyy nopean kasvun vaiheeseen. Ensimmäisen kuukauden aikana taimi kasvaa yleensä noin 30-50 senttimetrin mittaiseksi. Kasvuvaiheessa valot kannattaa pitää päällä ympäri vuorokauden mahdollisimman nopean kasvun aikaansaamiseksi. Kasvuvaiheessa ihanteellisin valaisin on suuritehoinen monimetallivalaisin, mutta myös suurpainenatriumvalaisin sopii siihen erinomaisesti. Kasvuvaihe ei ole yhtä kriittinen valaistuksen suhteen kuin kukkimisvaihe, joten loisteputketkin riittävät varsin tyydyttävän kasvun aikaansaamiseen. Loisteputkia käytettäessä kasveista ei tule yhtä tuuheita, mutta niitä käyttämällä voidaan vähentää sähkönkulutusta.

Hamppu tarvitsee runsaasti typpeä kasvuvaiheessa ja onkin varsin todennäköistä, etteivät mullassa olevat ravinteet riitä optimaalisen kasvun aikaansaamiseen. Lisälannoitukseksi sopii mikä tahansa runsastyppinen huonekasviravinne(esim.Substral)

3.2.1 LATVOMINEN

Latvomisesta eli taimen latvojen leikkaamisesta ja sen vaikutuksista satoon on luultavasti yhtä paljon teorioita kuin on kasvattajiakin. Kasvit säätelevät kasvuaan tuottamalla kasvua hidastavia hormoneja. Taimen ylin latva tuottaa yhtä tällaista hormonia, jonka tehtävä on estää sivuhaaroja kasvamasta yhtä nopeasti. Jos ylin latva poistetaan, kaksi alempaa haaraa kasvavat suuremmiksi - itseasiassa niistä muodostuu tällöin kasvin päävarsi. Ne tuottavat myöskin kasvua hidastavaa hormonia, jonka vaikutus alempiin varsiin on kuitenkin pienempi.

Oikein latvottu taimi saattaa tuottaa suuremman sadon kuin vastaava latvomaton yksilö. Toisaalta latvottu taimi kasvaa voimakkaasti sivuille vieden huomattavasti enemmän tilaa. Tämän takia latvominen ei yleensä kannata sisätiloissa kasvatettaessa. Se kannattaa rajoittaa lähinnä sellaisiin taimiin, jotka kasvavat selvästi muita nopeammin. Toinen ratkaisu on taivuttaa latvaa narun avulla alaspäin, jolloin taitoskohdasta lähtee kasvamaan uusi latva.

Latvomista kannattaa välttää, kunnes taimissa on vähintään kolme lehtiparia. Toisaalta latvoja ei myöskään tule leikata, jos taimet ovat jo esikukkimisvaiheessa. Tämä näet pienentää satoa olennaisesti. Erityisesti kannattaa välttää toistuvaa latvomista. Se tuottaa vain useita laihoja sivuhaaroja, joissa ei juurikaan ole painoa eikä tehoa.

3.3 KUKKIMISVAIHE

Kasvatitpa hamppua sitten kuitu- tai koristetarkoituksiin, kukkiminen on koko projektin kriittisin vaihe. Koska hedekasvit tuottavat parasta kuitua, kuituhampun kasvattajien tulisi pyrkiä tunnistamaan emikasvit mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja niittää ne pois hedekasveja varjostamasta. Vastaavasti koristekasveja havittelevien tulisi pyrkiä tunnistamaan hedekasvit ja poistaa ne puutarhasta ennen kuin ne pölyttävät kallisarvoiset emikasvit. Emikukkien sanoinkuvaamattoman kauneuden ja upean tuoksun takia koristehampun viljelijät pyrkivät kasvattamaan nimenomaan emikasvin hedelmöittämättömiä kukintoja eli sinsemillaa. Sinsemilla on myös tajunnanlaajentamisen harrastajien suosiossa korkean THC-pitoisuutensa vuoksi, mutta Suomen lainsäädännön takia koristehamppua ei saa käyttää rohdoksena.

Koska ylhäältä suunnattu keinovalo ei parhaimmillaankaan riitä tehokkaaseen valaistukseen kuin muutaman kymmenen senttimetrin syvyydellä, kannattaa taimet siirtää kukkimisvaiheeseen melko aikaisessa vaiheessa, kun ne ovat vasta 20-30 cm mittaisia. Kypsinä ne ovat n.75 cm pituisia. Koristehampun kasvattajan on turha kasvattaa ylimääräistä vartta, joka pilaa kasvin ulkonäön eikä lisää kukintojen kokonaismäärää.

Kukkimisvaiheeseen siirtyminen tapahtuu kaksivaiheisesti:

1) Muutama päivää ennen valojakson lyhentämistä vaihdetaan lannoite typpivoittoisesta fosforivoittoiseen (Kapteeni Hapon PK-eliksiiri)

2) Siirrytään 24 tunnin valojaksosta 12 tunnin valojaksoon

Ensimmäiset kukat ilmestyvät yleensä 1-2 viikon kuluessa valojakson lyhentämisestä.

Kukkimisvaiheessa hamppu tarvitsee kaiken mahdollisen saatavissa olevan valon, jotta se kukkisi kunnolla. Parhaaseen tulokseen päästään käyttämällä tehokkaita suurpainenatriumvalaisimia. Myös monimetallivalaisimet sopivat varsin hyvin kukkimisvaiheeseen, mutta sen sijaan loisteputkilla saadaan aikaan korkeintaan välttävä tulos.

Suuritehoisten valaisinten alla kukkivat tuuheat kasvit voivat kuluttaa jopa useita litroja vettä päivässä, joten niitä on kasteltava usein ja runsaasti. Silloin tällöin mullan on kuitenkin hyvä antaa kuivua pinnasta riittävän ilmavuuden aikaansaamiseksi ja homeiden leviämisen ehkäisemiseksi.

Hedekukinnot ovat vaaleanvihreitä tai kellertäviä, banaaniterttua muistuttavia ryppäitä. Emikukinnot puolestaan ovat lähinnä V-kirjaimen muotoisia. Hedekasvit yleensä aloittavat kukkimisen ensimmäisenä, mikä helpottaa niiden tunnistamista. Ne myöskin kasvavat hieman pidemmiksi.

Emikasvin kukkiminen kestää 4-12 viikkoa. Kukinnot ovat kypsiä, kun ne ovat suurimmalta osin ruskeita tai punertavia ja alkavat vetäytyä 'valesiemenkotiin'. Tässä vaiheessa kukintojen ja ylempien lehtien pinta on täynnä pieniä, suurennuslasilla katsottuna lähinnä sienenmuotoisia haivenia, jotka ovat täynnä erittäin THC-pitoista hartsia. Jos kasvia haistaa lähietäisyydeltä, alan harrastaja ei voi olla erehtymättä tuoksusta: ganjalta se tuoksuu eli suomeksi hyvältä. Jos marijuanan tuottaminen olisi laillista Suomessa, kannattaisi tässä vaiheessa säilyttää maltti, sillä kasvien koko ja etenkin THC-pitoisuus lisääntyy huomattavasti viimeisten viikkojen aikana. Kun on jaksanut odottaa näin pitkälle, parin viikon lisäodotus olisi pieni uhraus siitä saatavaan iloon nähden.

Emi- ja hedekukinnot suurennettuina

3.4 SUVUNJATKAMINEN

3.4.1 SIEMENTEN TUOTTAMINEN

Siemeniä tuotettaessa hede- ja emikasveja ei tarvitse erotella toisistaan, vaan pölytyksen annetaan tapahtua normaalisti. Otollisin aika hedelmöittämiselle on silloin, kun emikasvit ovat jo rehevässä kukkaloistossa, mutta kukinnot eivät ole vielä alkaneet lakastua. Koska hedekasvit alkavat yleensä kukkimisen ensimmäisenä, hedelmöitys ei välttämättä tapahdu parhaalla mahdollisella hetkellä. Tällöin hedekasvin pölytyksen alkamista voidaan hidastaa 'kiduttamalla' sitä muutamia päiviä hämärässä valossa tai pimeydessä. Hämärään siirtämisen on kuitenkin tapahduttava ennen kuin hedekasvin kukinnot ovat kasvaneet suuriksi ja alkaneet pölytyksen, tai muuten kasvi vain lakastuu pimeydessä.

Hedelmöityksen tapahduttua siirrytään käyttämään runsaasti typpeä ja kaliumia, mutta vain vähän fosforia sisältävää lannoitetta. Siemenet kypsyvät 4-12 viikon kuluessa. Siemeniä ei kannata alkaa korjata ennen kuin kypsät siemenet alkavat pilkistää 'siemenkodista' - liian aikaisin korjatut siemenet ovat joko heikkoja tai täysin itämiskelvottomia. Terveet siemenet ovat tummia, kovia ja suhteellisen suuria.

3.4.2 PISTOKKAIDEN OTTO

Kasvien lisääminen pistokkaita ottamalla on monessa suhteessa ihanteellisin menetelmä. Samasta emokasvista otettujen pistokkaiden ominaisuudet - kuten koko ja kypsymisaika - ovat samanlaiset. Siemenistä kasvatettaessa saman lajikkeen yksilöissä taas voi olla suuriakin eroja, mikä hankaloittaa puutarhan ylläpitoa. Pistokkaiden tuoksu ja THC-pitoisuuskin on yhtenäinen emokasvin kanssa. Tämä mahdollistaa sen, että ominaisuuksiltaan miellyttävää yksilöä voi monistaa loputtomiin, eikä tarvitse alistua laadunvaihteluihin. Emikasvista otetut pistokkaat ovat luonnollisesti myöskin emikasveja, mikä yksinkertaistaa sinsemillan valmistamista. Siemenistä tavallisesti noin puolet ovat hedekasvin siemeniä.

Toisaalta pistokkaista lisääminen pysäyttää geneettisen kehityksen. Koristehamppua omaksi ilokseen kasvattavat henkilöt haluavat usein kasvattaa useita variaatioita, mutta klooneista tulee aina samanlaisia. Lisäksi, jos koko puutarha on geneettiseltä perimältään yhtenäinen, mahdolliset homeet tai tuhohyönteiset leviävät nopeammin kuin kasvien ollessa eri variaatioita.

Pistokkaat otetaan vihreästä, pehmeästä kasvin osasta, sillä kuivemmat puumaiset osat eivät juurru yhtä helposti. Kasvullisessa vaiheessa olevasta taimesta otetut pistokkaat juurtuvat parhaiten. Pistokkaan pituuden tulisi olla noin 5-15 cm, sisältäen useita lehtikerroksia. Viilto kannattaa tehdä hyvin terävällä veitsellä, eikä esimerkiksi saksilla, jotka saattavat vaurioittaa kasvin kudosta. Pistokkaat tulisi laittaa välittömästi haaleaan veteen. Kun kaikki pistokkaat on otettu, niiden alimmat lehdet karsitaan pois siten, että jäljelle jää vain pari ylintä lehtikerrosta ja kasvava kärki. Jos karsitut lehdet jätettäisiin paikoilleen, ne kuluttaisivat enemmän vettä kuin varrentynkä pystyisi imemään. Samasta syystä poistetaan kaikki suurikokoiset lehdet.

Seuraavaksi valmistetaan juurrutusliuos. Nestemäiset juurrutusaineet ovat parhaita, koska niiden aktiiviset ainesosat tulevat varmasti kontaktiin varren kanssa. Jauhemainen juurrutusaine irtoaa helposti leikkauskohdasta, kun pistokas laitetaan veteen.

Juurrutusaineita(esim. Esbau Neudofix) löytyy hyvinvarustetuista kukkakaupoista. Niitä tulisi lisätä puumaisille kasveille tarkoitettujen annostusohjeiden mukaisesti. Juurrutusaineiden käyttö ei ole mitenkään välttämätöntä, vaan pistokkaat saa melko helposti juurtumaan ilmankin niitä.

Karsitut pistokkaat voidaan laittaa joko veteen tai johonkin juurruttamiseen sopivaan materiaaliin kuten vermikuliittiin(myös tavallinen turve käy hyvin). Pistokkaiden varret tulisi painaa juurrutusmateriaaliin vähintään parin sentin syvyyteen. Jotta pistokkaat eivät kärsisi vedenpuutteesta, niitä olisi hyvä pitää tavallista kosteammissa olosuhteissa. Tämä saavutetaan esimerkiksi ympäröimällä pistokkaat muovikelmulla ja suihkuttamalla niitä usein.

Optimivalaistus on pikemminkin keskitasoinen kuin kirkas; kaksi loisteputkea riittää 60 cm leveälle alueelle. Vedessä juurrutettavat pistokkaat voivat parhaiten, jos niiden vesi vaihdetaan usein ja sitä kuplitetaan esimerkiksi akvaariopumpulla. Käytettäessä muita juurrutusmateriaaleja niitä tulisi pitää hyvin kosteina.

Pistokkaiden juurtuminen tapahtuu nopeammin ja varmemmin, jos pari viikkoa ennen pistokkaiden ottamista emokasvista peitetään esim. mustalla muovilla ne kohdat, joista leikkaus tapahtuu.

Paras lämpötila juurruttamiseen on 21-24 astetta Celsiusta. Viileämmässä juurtuminen hidastuu ja pistokkaat ovat alttiimpia vaurioille. Hyvissä olosuhteissa pistokkaat juurtuvat 1-2 viikossa.

4 HAMPPU NAUTINTOAINEENA

HUOM! Vaikka hamppu on tupakkaan sekä alkoholiin verrattuna varsin harmiton nautintoaine, erilaisten omia etujansa ajavien ryhmien ansiosta sen käyttö, hallussapito ja valmistus on edelleen kiellettyä Suomessa. Tästä johtuen kappaleen 4 sisältämiä ohjeita saa soveltaa käytäntöön vain Suomea sivistyneemmissä EU-maissa kuten Espanjassa, Hollannissa, Italiassa ja Saksassa.

4.1 KUIVAAMINEN

Auringonvalossa kuivaamista kannattaa välttää, se nopeuttaa THC:n tuhoutumista olennaisesti. Mikroaallot eivät tuhoa THC:tä, mutta mikrossa kuivattu marijuana on huonomman makuista kuin tavallisella menetelmällä kuivattu. Tämä johtuu siitä, että aineenvaihduntaa tapahtuu vielä niittämisen jälkeen ja tässä vaiheessa kasvista poistuu lehtivihreää ja tärkkelystä makua pilaamasta. Mikroaaltouunissa kuivaaminen tapahtuu siten, että märkä kukinto laitetaan mikroon 30 sekunniksi kerrallaan pienellä teholla, kunnes se on sopivan kuivaa. Vähentämällä koe-erän kuivausajasta minuutti saadaan selville lopullinen kuivausaika, jota käyttäen voidaan kuivata loput kukinnot.

Tavallisessa uunissa kuivaaminen ei ole suositeltavaa, sillä THC tuhoutuu siinä helposti.

4.2 KÄYTTÖ

Suosituin keino nauttia hampun jaloista ominaisuuksista on polttaa sitä piipussa tai savukkeiksi käärittynä. Polttaminen on nopeavaikutteisin ja hyötysuhteeltaan paras keino. Haittapuolena voidaan pitää keuhkojen ärtymistä. Tämän vuoksi vesipiippu on erittäin suositeltava ostos sauhuttelijalle. Erityisesti tupakoimattomalle henkilölle vesipiipun käyttö saattaa olla ainoa tapa saada riittävästi savua keuhkoihin halutun vaikutuksen aikaansaamiseksi. Vesi suodattaa savusta karsinogeenisia aineita, mutta ei olennaisesti laimenna sen tehoa. Veden lämpötila on makuasia. Jotkut pitävät viileästä savusta, mutta lämpimässä savussa on enemmän kosteutta, mikä vähentää tehokkaammin keuhkojen ärsytystä.

Moukkamainen tapa sekoittaa tupakkaa hamppuun on valitettavan yleinen. Tupakka pilaa hampun hienon aromin, puhumattakaan siitä, tuhansia suomalaisia kuolee vuosittain tupakoinnin aiheuttamiin sairauksiin. Kannabistuotteisiin ei missään nimessä kannata sekoittaa riippuvuutta aiheuttavaa tupakkahuumetta, mutta sen sijaan kroonisten tupakoitsijoiden olisi terveellistä silloin tällöin polttaa myös hieman kannabista: kannabiksen poltto avaa keuhkotiehyeitä, mistä syystä sitä käytetään myös astmalääkkeenä. Valitettavasti nykyinen lainsäädäntömme ei salli tällaista menettelyä.

Hampun nauttiminen sisäisesti on myös suosittua. Sisäisesti nautittuna vaikutukset ovat voimakkaammat ja pitkävaikutteisemmat, mutta tarvittavat annokset ovat suurempia. Joissakin oppaissa on ohjeet teen keittämiseksi hampusta. Tämä ei ole suositeltavaa; rasvaliukoisena THC ei liukene kunnolla veteen. Huomattavasti järkevämpää on keittää kasvinosia esim. kulutusmaidossa ja valmistaa tästä vaikkapa kaakaota.

Leivonnassa ja muussa ruoanlaitossa on parasta aluksi valmistaa ns. cannabutteria eli hamppuvoita, jota voidaan käyttää tavallisen voin tapaan. Valmistus tapahtuu kätevimmin siten, että kuivattuja kukintoja keitetään 30 minuuttia kattilassa, jossa on 1 osa rasvaa ja 4 osaa vettä. Tämän jälkeen kattila laitetaan jääkaappiin jäähtymään, kunnes rasva on saostunut pintaan. Saostunut rasva kerätään talteen ja vesi voidaan heittää pois. Menetelmässä on se etu, että veteen jää pahanmakuiset ainekset ja rasvaan sitoutuu aktiiviset ainesosat. Koska veden kiehumispiste on matalampi kuin rasvojen, THC:tä tuhoutuu olennaisesti vähemmän kuin haudutettaessa kukintoja pelkässä rasvassa.

Paras opas kokkaamisesta kiinnostuneille on Adam Gottliebin klassikko The Art and Science of Cooking with Cannabis.

4.3 HAMPUN KEMIAA

Vaikka hampun kemiaa alettiin tutkia yli 150 vuotta sitten, vasta vuonna 1964 onnistuttiin ensimmäisen kerran eristämään puhdas delta-1-tetrahydrokannabinoli (delta-1-THC), ja vasta vuonna 1970 se todettiin hampun keskeisimmäksi psykoaktiiviseksi komponentiksi. Tämän jälkeen on eristetty kymmeniä muita kannabinoideja, mutta mitään näistä ei voida pitää sellaisenaan merkittävän psykoaktiivisena.

Kannabistuotteitten erittäin vaihtelevat psykoaktiiviset vaikutukset ovat kuitenkin pitkään askarruttaneet tutkijoita. Jos THC olisi ainoa psykoaktiivinen komponentti, kannabista nauttimalla aikaansaadun 'pilven' pitäisi olla voimakkuudeltaan suoraan verrannollinen nautitun kannabiksen THC-pitoisuuteen. Kemialliselta koostumukseltaan erilaiset kannabistuotteet tuottavat kuitenkin myös laadullisesti erilaisen 'pilven', eikä korkea THC-pitoisuus (esim. voimakkaassa hasiksessa) välttämättä takaa parasta 'pilveä'.

THC:n lisäksi ainoat kannabinolit, joilla voi olla joko sellaisenaan tai THC:hen yhdistettynä psykoaktiivisia vaikutuksia, ovat CBD ja CBN. Näillä aineilla on suhteellisen vähäinen puuduttava vaikutus sellaisissa annoksissa, joissa tavallisen kannabiksenkäyttäjän voidaan olettaa niitä elimistöönsä saavan. Viime vuosina tehtyjen tutkimusten valossa näyttää siltä, että nämä aineet voimistavat THC:n puuduttavaa vaikutusta ja vähentävät THC:n euforisoivaa vaikutusta sellaisissa annoksissa, jotka tulevat kyseeseen keskiverto kannabiksenkuluttajista puhuttaessa. Todellisuudessa tilanne ei ole aivan näin yksinkertainen. CBN saattaisi teoriassa THC:n kanssa synergoidessaan lisätä THC:n psyykkisiä vaikutuksia,mutta kannabistuotteet eivät yleensä sisällä merkittäviä määriä CBN:ää, minkä lisäksi CBN:n vaikutukset ovat muutenkin hyvin lieviä. Toinen mahdollisuus onkin se, että CBD (kannabidioli) vähentää sekä THC:n rauhoittavia että euforisoivia vaikutuksia. Eräässä kokeessa koehenkilöt polttivat ensin puhdasta THC:tä ja myöhemmin THC:tä, johon oli lisätty CBD:tä (CBD:tä oli kuusinkertainen määrä THC:hen nähden). Koehenkilöt totesivat, että CBD vähensi ratkaisevasti THC:n tuottamaa euforiaa, mutta ei muuten vaikuttanut millään tavalla psykoaktiivisesti. Kun CBD:tä ja THC:tä nautittiin suun kautta annostussuhteessa 2:1, CBD viivästytti THC:n vaikutusten alkamista, mutta pidensi vaikutusten kestoaikaa.

Näiden tutkimusten nojalla voimme vetää seuraavat johtopäätökset:

1. Kannabiksen CBD-pitoisuuden tulisi olla mahdollisimman alhainen hyvän 'pilven' aikaansaamiseksi
2. Kannabiksen korkea THC-pitoisuus saa aikaan hyvän 'pilven' vain siinä tapauksessa, että kannabis ei sisällä merkittäviä määriä CBD:tä
3. Jos kannabis sisältää runsaasti CBD:tä, CBD tulisi uuttaa ja isomeroida THC:ksi
4. Kannabiksen laadun huolellinen arviointi edellyttää THC- ja CBD-pitoisuuksien kvantitatiivista testaamista

CBD:n ja THC:n synergisten vaikutusten selvittäminen vaatii kuitenkin vielä paljon jatkotutkimuksia. On mahdollista, että hyvin suurissa annoksissa CBD on osallisena tiettyihin 'pilven' mielenkiintoisimmista ja miellyttävimmistä elementeistä. Saattaa olla, että runsaasti sekä THC:tä että CBD:tä sisältävä kannabis on vaikutuksiltaan miellyttävämpää kuin pelkästään THC:tä sisältävä kannabis. Tämä voi selittää sen, miksi hasis - vaikka siinä on tavallisesti huomattavasti vähemmän THC:tä kuin CBD:tä, tuottaa usein paremman 'pilven' kuin voitaisiin päätellä pelkän THC-pitoisuuden perusteella. Tämä voisi selittää myös sen, että eri kannabislaatujen tuottamat subjektiiviset kokemukset vaihtelevat huomattavasti. Kun CBD:n suhteellinen osuus THC:hen nähden kasvaa, 'pilvi' on laimeampi ja vaikutukset alkavat hitaammin. Näin ollen kannabis, jossa on riittävä määrä THC:tä (esim 1%), ja kohtuullinen määrä CBD:tä (esim. 0,5 %), on vaikutuksiltaan hyvin mietoa, mutta se 'hiipii' pikku hiljaa ja näin käyttäjä voi olla neljän tunnin päästä voimakkaammassa 'pilvessä' kuin silloin, kun kannabis ei sisällä lainkaan CBD:tä.

Tiivistettynä voidaan todeta kannabidiolien roolin olevan hämmentävä johtuen niiden ja THC:n välisen vaikutussuhteen monimutkaisesta luonteesta ja koska aihetta on tutkittu hyvin vähän. Voidaan kuitenkin päätellä, että kun CBD-pitoisuus lähestyy THC-pitoisuutta, kannabiksen psykoaktiiviset vaikutukset laimenevat mutta niiden kestoaika pitenee.

Tunnetuimmat kannabinoidit

CBD	kannabidioli
CBDA	kannabidiolihappo
CBN	kannabinoli
CBDV	kannabidivaroli
THCV	tetrahydrokannabivaroli
THC	tetrahydrokannabinoli
THCA	tetrahydrokannabinolihappo

5 HAMPPU - UUSIUTUVA LUONNONVARA

Hamppu on yksi maailman monipuolisimmista hyötykasveista. Se tuottaa hehtaaria kohden neljä kertaa enemmän selluloosakuitua kuin tavallinen metsä. Siitä voidaan valmistaa erinomaista paperia, köyttä, vaatteita jne. Hamppukuidusta valmistettu vaneri on 2 kertaa vahvempaa kuin vastaava puusta valmistettu vaneri, lisäksi se on elastisempaa ja hylkii paremmin vettä. Kasviproteiinilähteenä hampunsiemenet jäävät toiseksi vain soijapavuille, niitä voidaan myöskin valmistaa ravinnoksi kaikilla samoilla menetelmillä kuin soijapapuja. Siemenistä puristettu öljy on rasvakoostumukseltaan terveellisempää kuin tavallinen margariini tai esimerkiksi oliiviöljy. 1800-luvulle asti hamppuöljy oli eniten käytetty polttoaine mm.öljylampuissa, sen syrjäytti lopullisesti vasta Pennsylvanian öljylöytö 1859. Hampun tuottama biomassa voidaan muuttaa metaaniksi, metanoliksi tai muiksi polttoaineiksi murto-osalla siitä hinnasta, mitä öljy-, hiili- ja ydinvoiman tuottaminen tällä hetkellä maksaa. Näin tuotettu energia ei aiheuta lainkaan rikkipäästöjä. Koska hamppu kuluttaa kasvaessaan valtavat määrät hiilidioksidia, sen käyttö hidastaisi kasvihuoneilmiötäkin huomattavasti.

Luetteloa hampun hyötykäytön monista mahdollisuuksista voisi jatkaa loputtomiin. Asiasta enemmän kiinnostuneille suosittelen Jack Hererin hienoa kirjaa The Emperor Wears No Clothes, jonka voi tilata esimerkiksi H.E.M.P:stä. Hampun osuudesta Suomen historiassa kertoo J.K.Ihalaisen kokoomateos Hamppu Suomessa, jota saa ainakin Suomen kannabisyhdistyksestä.

Käsissämme on siis kasvi, joka oikein hyväksikäytettynä saattaisi olla ainakin osaratkaisu maailman energiaongelmaan, metsien tuhoutumiseen sekä kasvihuoneilmiöön. Yhä useamman mielestä tällaista kasvia ei voida julistaa laittomaksi pelkästään siksi, että sen kuivattujen kukintojen käyttö nautintoaineena on suosittua eräissä valtaapitävien halveksimissa väestöryhmissä. Joissakin maissa hampun ylivoimaiset ominaisuudet on ymmärretty ja niitä on alettu hyödyntää. Jo tällä hetkellä Thaimaassa, Pakistanissa, Meksikossa, Kuubassa, Kiinassa ja Intiassa valmistetaan suurin osa paperista muusta kuin puumassasta, lähinnä hamppu- ja riisikuidusta. EU:n sisällä kuituhamppua viljellään jo tällä hetkellä mm.Hollannissa, Iso-Britanniassa, Ranskassa ja Saksassa.

6 ONGELMIEN TORJUNTA

6.1 VIRKAVALTA

Suomi kuuluu niihin kaksinaismoralistisiin EU-maihin, joissa kannabiksen käyttö nautintoaineena on edelleen kiellettyä. EU:n päihdepolitiikan suunta on kuitenkin selkeä: Espanjan, Hollannin, Italian ja Saksan realistinen, humaani ja toimiva päihdepolitiikka kantaa jo hedelmää ja muut EU-maat joutuvat ennemmin tai myöhemmin seuraamaan perässä.

Vuoden 1994 alusta astui Suomessa voimaan uusi huumausainelaki, johon sisältyy mahdollisuus toimenpiteistä luopumiseen tietyissä tilanteissa. Lain perusteluosa toteaa: "Perustilanteena olisi tapaus, jossa aikuinen yksin kotonaan käyttää itse hankkimiaan tai valmistamiaan huumeita. Myös muutaman vakiokäyttäjän yhteinen käyttö kotioloissa olisi usein rinnastettavissa yksinkäyttöön. Jos taas huumeita käytetään julkisesti tavalla, joka on omiaan houkuttelemaan muitakin käyttämään niitä, esimerkiksi musiikkijuhlilla tai televisiolähetyksissä, tapausta ei yleensä voitaisi jättää syyttämättä tai tuomitsematta." Tämän voidaan tulkita tarkoittavan sitä, että esimerkiksi kotikasvatukseen omiksi tarpeiksi ei enää puututa, jos henkilö ei ole syyllistynyt muihin rikoksiin.

Tähänastiset kokemukset uuden lain soveltamisesta ovat olleet ristiriitaisia. Useimmiten virkavalta on jättänyt omaan käyttöön hamppua viljelevät kansalaiset rauhaan, mutta joillekin on jaeltu sakkorangaistuksia.

Ongelmien välttämiseksi lienee kuitenkin viisainta pysytellä koristehampun viljelyssä eikä käyttää hamppua rohdoksena muuten kuin sivistyneempiin maihin suuntautuvilla lomamatkoilla.

6.2 TUHOLAISET

Kasvatusharrastuksesi jatkuessa tulet ennemmin tai myöhemmin törmäämään tuhohyönteisiin. Jotta tämä kohtaaminen ei johtaisi puutarhasi kannalta täydelliseen katastrofiin, on hyvä tietää miten nämä kutsumattomat vieraat havaitaan ja torjutaan. Ulkona tuhohyönteiset ovat aina läsnä, mutta luonnonvoimat pitävät ne useimmiten kurissa niiden valtavasta lisääntymispotentiaalista huolimatta.

Sisätiloissa tuholaiset löytävät ihanteellisen ympäristön, jossa ei ole luonnollisia vihollisia ja jossa on ylenmäärin ruokaa.

Kehrääjäpunkit

Kehrääjäpunkit ovat pieniä hämähäkkieläimiä, joita ei voi havaita paljaalla silmällä. Ne tulevat yleensä varkain johonkin kasviin ja lisääntyvät huomaamatta. Kun niitä on paljon ja ne ovat ehtineet kutoa seittiä, niistä on hyvin vaikeaa päästä kokonaan eroon.

Kehrääjäpunkkien ehkäisemiseksi kannattaa kasveja tutkia säännöllisesti suurennuslasilla. Niiden aiheuttamat vauriot ilmenevät pieninä vaaleina pisteinä lehdissä. Nämä pisteet ovat paikkoja, joista kehrääjäpunkit ovat imeneet kasvin nesteitä. Jos kehrääjäpunkit ovat päässeet huomaamatta lisääntymään ja punomaan seittejään, kasvi on viisainta heittää pois ennen kuin kehrääjäpunkit pääsevät leviämään naapurikasveihin. Jos vauriot havaitaan ajoissa, vaurioituneiden kasvinosien poisto ja runsas suihkuttelu saattavat pelastaa tilanteen. Tällöinkin on syytä pitää vaurioitunut kasvi syrjässä terveistä kasveista.

Kehrääjäpunkit lisääntyvät parhaiten lämpimässä ja kuivassa ilmassa. Tästä syystä erityisesti sisällä kasvatettaessa lehtien alapintoja tulisi suihkuttaa säännöllisesti vedellä. Kehrääjäpunkkien torjunnan kannalta ihanteellinen ilman suhteellinen kosteus on vähintään 50%, mieluiten 60-70%. Lämpötilan pitäminen matalana rajoittaa osaltaan merkittävästi kehrääjäpunkkien lisääntymistä. Valitettavasti kehrääjäpunkit säilyvät hengissä myös viileämmässä ilmassa ja aloittavat villin lisääntymisen heti lämpötilan kohottua.

Vaaraton tapa hävittää kehrääjäpunkit on suihkuttaa sopivanvahvuista gelatiiniliuosta (Aldecid) huolellisesti kaikille kasvin pinnoille useampaan otteeseen. Gelatiinin teho perustuu tukehduttamiseen.

Pyretriini on luonnollinen hyönteismyrkky, joka sopii kehrääjäpunkkien hävittämiseen. Molempia mainittuja tuotteita saa kukkakaupoista.

Ansarijauhiaiset

Ansarijauhiaista sanotaan joskus myös valkokärpäseksi tai valkoperhoseksi. Se ei ole kumpikaan, vaan sukua lehtikirvoille. Täysikasvuinen tuholainen on kuin pieni koiperhonen ja kokonaan valkoinen. Se on millimetrin tai parin pituinen ja liikkuu melko hitaasti kävellen tai lentää lehautellen. Se elää 4-5 viikkoa ja munii tänä aikana useita satoja munia.

Munat ovat lehtien alapinnoilla, yleensä keskisuonen ympärillä tai sivusuonten kohdilla tiiviinä ryhminä. Alkuun ne ovat lähes värittömiä, sitten tummahkoja tai mustia. Toukat ovat huomaamattomia, vaaleita, vihertäviä tai värittömiä ja lähes liikkumattomia. Munien kehitys aikuiseksi kestää 4-5 viikkoa.

Ansarijauhiaiset imevät kasvin nestettä ja erittävät sokereita lehdille. Imentä ei vioita kasvia kovin pahasti, vaikka aiheuttaakin nuorten osien epämuotoisuutta. Sokerinen erite, mesikaste, tekee kuitenkin kasvista ja ympäristöstä tahmean. Tämä luo pohjan erilaisten sienitautien, mm.homeiden, lisääntymiselle.

Ansarijauhiaiset lisääntyvät nopeasti ja valtaavat pian kaikki lähistön kasvit. Sen vuoksi ne on hävitettävä heti alkuunsa. Kasvit on tarkastettava säännöllisesti. Kasvit, joissa havaitaan ansarijauhiaisia, suihkutetaan gelatiiniliuoksella tai pyretriinillä huolellisesti 5-7 päivän välein vähintään neljä, mieluiten viisi kertaa. Myös mäntysuopaliuos sopii ansarijauhiaisten hävittämiseen. 20-50 millilitraa nestemäistä mäntysuopaa sekoitetaan hyvin litraan lämmintä vettä ja kasvi ruiskutetaan kauttaaltaan tällä liuoksella.

Lehtikirvat

Lehtikirvat ovat muutaman millimetrin pituisia hentoja hyönteisiä, jotka imevät kasveista nestettä. Ne elävät lehtien alapinnoilla ja nuorissa latvaversoissa, jotka saattavat olla aivan niiden peitossa. Lehdet ja versot käpristyvät ja lopulta kuivuvat. Lehtikirvat lisääntyvät suotuisissa oloissa valtavasti. Ne erittävät kasveihin tahmeaa nestettä ja tartuttavat niihin virustauteja. Lehtikirvat hävitetään samalla tavalla kuin ansarijauhiaisetkin.

Villakirvat

Villakirvat näyttävät pieniltä vaaleilta pumpulitupoilta. Ne ovat noin kolmen millimetrin mittaisia ja ne elävät lehtihangoissa, lehtien poimuissa, varren haaroissa yms. Niillä on villava vahakerros suojanaan ja sen vuoksi ne ovat vastustuskykyisiä. Villakirvat raaputetaan irti ja kasvi ruiskutetaan pyretriinillä.

Kilpikirvat

Kilpikirvat näyttävät pieniltä ruskeilta kohoumilta kasvien varsissa ja jäävät usein havaitsematta. Aikuiset eivät liiku, mutta toukat etsiytyvät sopiviin kohtiin ja muodostavat suojakseen kovan kilven. Kilpikirvoja on vaikea saada pois; myrkyt tepsivät vain pehmeisiin toukkiin.

Aikuiset kilpikirvat raaputetaan irti esim. puutikulla. Toukat hävitetään pyretriiniruiskutuksella, joka uusitaan 2-3 kertaa runsaan viikon välein.

6.3 TUOKSU

Kukkivassa koristehampussa on varsin voimakas, miellyttävä tuoksu. Etenkin kerrostaloissa ahdasmieliset naapurit saattavat kuitenkin olla eri mieltä tuoksun miellyttävyydestä - jotkut saattavat jostakin kummallisesta syystä jopa kuvitella hajun viittaavan rikolliseen toimintaan ja hälyttää poliisit paikalle.

Tuoksun vähentäminen on helpointa ionisaattorin avulla. Monissa kalliissa ja suurikokoisissa ilmanpuhdistimissa on mukana myös ionisaattoritoiminto. Rahoja ei kuitenkaan kannata tuhlata näihin mööpeleihin, vaan sen sijaan kannattaa hankkia pelkästään pienikokoinen ja tehokas ionisaattori, joita myy Suomessa edullisesti ainakin Bebek Electronics sekä rakennussarjoina että valmiiksi koottuina.

Eräissä tieteellisissä tutkimuksissa on todettu, että ionisaattorin aikaansaama negatiivisesti varautunut ilma myös nopeuttaa kasvien kasvuvauhtia.

SUOSITELTAVAA KIRJALLISUUTTA

Mel Frank: Marijuana Grower's Insider's Guide
(c) 1988
Red Eye Press
P.O.Box 65751
Los Angeles, CA 90065
U.S.A
(Hinta $19.95 + lentoposti Suomeen $9.)

Ed Rosenthal & Mel Frank: Marijuana Grower's Guide Deluxe
(c) 1990
(Julkaisija sama kuin edellisellä.)

Ed Rosenthal: Closet Cultivator
(c) 1991
Last Gasp of San Francisco
P.O.Box 410067
San Francisco, CA 94141
U.S.A

Daniel Storm: Marijuana Hydroponics
(c) 1987
Ronin Publishing, Inc.
Box 1035
Berkeley, CA 94701
U.S.A

Robert Connell Clarke: Marijuana Botany
(c) 1981
(Julkaisija sama kuin edellisellä.)

Adam Gottlieb: The Art and Science of Cooking With Cannabis
(c)1974
Twentieth Century Alchemist
P.O.Box 3684
Manhattan Beach, CA 90266
U.S.A

Jack Herer: The Emperor Wears No Clothes
(c) 1992
HEMP Publishing
5632 Van Nuys Blvd.
Van Nuys, CA 91401
U.S.A

Edellämainittuja kirjoja voi tiedustella myös seuraavista paikoista:

Ronin Books for Independent Minds
Box 522
Berkeley, CA 94701
U.S.A
(Luettelo $2; toimitusaika lentopostina 2-4 viikkoa.)

FS Book Company
P.O.Box 417457
Sacramento, CA 95841-7457
U.S.A
(Luettelo $5; myy myös psykoaktiivisten sienten itiöitä, esim. Psilocybe Cubensis $20.)

Loompanics Unlimited
P.O.Box 1197
Port Townsend, WA 98368
U.S.A
(Yli 200-sivuinen luettelo $5; nopein ja luotettavin toimittaja - lentopostina paketti saapuu nopeimmillaan jopa 10 päivässä tilauksen lähettämisestä.)

TÄRKEITÄ OSOITTEITA

Campaign to Legalise Cannabis
International Association
54 c Peacock Street
Norwich, Norfolk
NR3 1TB
U.K.

HempWorld
P.O. Box 315
Sebastopol, CA 95473
U.S.A
(Asiaa hampun hyötykäytöstä. Vuositilaus Suomeen $50.)

HIGH TIMES / subscriptions
P.O. Box 410
Mt. Morris, IL 61054
U.S.A
(Tilaus Suomeen $37.45/1 vuosi $68.95/2 vuotta; toimitetaan huomiotaherättämättömässä ruskeassa kirjekuoressa.)

Kawumm
Richard Wagner Str. 35
66111 Saarbrucken
Deutschland
(Saksalainen head shop, joka toimittaa siemeniä myös Suomeen. Valikoimissa mm.Positronicsin ja Sensi Seedsin siemeniä.)

Sensi Seed Bank B.V.
Postbus 2662
1000 CR Amsterdam
Netherlands
(Ei toistaiseksi toimita siemeniä Suomeen)

Tree Free EcoPaper
One World Trade Center
121 SW Salmon - Suite 1100
Portland, OR 97204
U.S.A.
(Valmistaa happovapaata paperia, joka on 50% hamppukuitua ja 50% olkea - tilaa ilmainen näyte ja tuoteluettelo.)

Bebek Electronic Oy
Hirsimetsäntie 26
15200 Lahti
http://www.webway.fi/bebek
puh: (918)7339933
(Myy ionisaattoreita, tuulettimia, pH-mittareita ym. elektroniikkaa.)

Fabulous Paradise Tobacco Ltd.
Kalevankatu 32
00100 Helsinki
puh:(90)6852162
(Suomalainen head shop. Kalliit hinnat, mutta erinomainen tuotevalikoima.)

Vermipu Oy
07800 Lapinjärvi
puh:(915)610655
(Myy vermikuliittia edullisissa 150 litran (18kg) säkeissä.)

Suomen kannabisyhdistys