Yksi porttiteorian ohella yhä uudelleen yllättävissäkin yhteyksissä esille pulpahtava kannabismyytti on sanojen hasis ja assasiini eli salamurhaaja yhteys. Jälkimmäisen oletetaan johtuvan edellisestä, ja myyttiin liittyy itämaisen kiehtova tarina, jonka mukaan Vuoren vanha mies, Hasan-i Sabbah, olisi korruptoinut, nuoria miehiä tekemään salamurhia huumaamalla heidät ensin hasiksella ja sen jälkeen kuljettamalla heidät salaiseen puutarhaansa nauttimaan paratiisin iloista. Tämän "matkan" jälkeen jokainen heistä oli valmis tekemään poliittisia salamurhia sillä vakaumuksella, että kuoleman jälkeen heitä odottivat samaiset paratiisin ilot.
Toinen muunnelma myytistä kertoo salamurhaajien tehneen tekonsa hasiksen vaikutuksen alaisina. Monien käyttäjien omien kokemusten vastaisesti tämä myytti on pyrkinyt vahvistamaan hasiksen käytön väkivaltaisia ja hallitsemattomia puolia.
Näillä kahdella sanalla - hasis ja assasiini - on aivan oma kehityshistoriansa, ja myytin voidaan todeta olevan ns. kansanetymologiaa, eli oletetaan kahden samanmuotoisen sanan olevan samaa alkuperää. Tämä historia on mielenkiintoinen tarjotessaan kurkistuksen meidän ja Lähi-Idän kultturien yhteyksiin.
Sanan hasis alkuperä on paljon vanhempi kuin assasiinin. Arabian kielessä se viittasi yrtteihin, varsinkin kuivattuun ruohoon tai rehuun ja myöhemmin eriytyi tarkoittamaan intialaista hamppua, cannabis sativaa, jonka erikoiset vaikutukset olivat tuttuja jo keskiajan muslimeille. Niinpä kun mytologia kertoo tämän salaisen lahkon johtajan käyttäneen tätä yrttiä initiaatiotarkoituksessa, niin yrtin käyttö ja vaikutukset olivat sen verran laajasti tunnettuja, ettei tämä voi pitää paikkaansa.
Keskiajan kehitysmaat eli Länsi-Euroopan valtiot yrittivät ristiretkillään tunkeutua islamilaisen maailmanvallan alueille. Sen mittasuhteissa Syyrian rannikolle tunkeutuneet ristiretkeläiset olivat lähinnä nonchaleerattuja sivustakatsojia. Täällä heidän yrittäessään pitää kiinni muutamista kaupungeista ja linnoituksista itse muslimit järjestivät hämmennystä jatkuvalla keskinäisellä nahinallaan, salaliitoilla ja sotimisellaan.
Arabialaisen maailmanvallan hajoamisen siemenet kylvettiin profeetta Muhammedin kuoleman jälkeen syntyneissä perimystaisteluissa, jolloin uskovat jakautuivat sunneihin ja shiialaisiin. Viimeisen koko muslimimaailman kattaneen Abbasidien dynastian hajottua suoraan profeetalta perityn kalifaatin auktoriteetti rapautui, usko dogmatisoitui ja hallinto "maallistui". Tämä "maallistuminen" on tietenkin länsimainen näkökulma - sitä voisi olla vaikea selittää muslimeille! Tapahtumien ymmärtäminen oli nimenomaan ristiretkeläisten dilemma näiden joutuessa keskelle näitä heille outoja historiallisia mullistuksia.
Yksi merkittävistä lahkoista oli shiialaiset ismailiitit, joiden uskossa oli mukana gnostisia elementtejä. Ristiretkeläisten aikaan islamilainen maailmanvalta oli siis hajoamassa keskenään taisteleviksi sultanaateiksi, ja lahkon vaikutus oli laajimmillaan leviten varsinaisilta pääalueiltaan nykyisen Iranin pohjoisosista Syyriaan ja Egyptiin, josta käsin luotiin lyhytaikainen mutta laaja Fatimidien valtakunta.
Vuoren vanha mies, Hasan-i Sabbah, perusti ismailien yhden alalahkon - Nizari ismailit - fatimidien vallan ajautuessa uskonnollisiin skismoihin. Legendaarisen Saladinin johdolla turkinsukuiset seljukit lopettivat fatimidien vallan ja aloittivat ristiretkeläisten häätämisen. Seljukkien korruptoiduttua ja sallittua kristillisten pikkuvaltioiden läsnäolon pyhillä mailla mamelukit eli orja-armeija kumosi seljukkien vallan ja ajoi ristiretkeläiset pois Välimeren itärannikolta.
Seljukit samoin kun mamelukit olivat sunnimuslimeja - ja kun he vuorollaan kääntyivät ismaileja vastaan, Hasan-i Sabbah aloitti oman sotansa hallitsijoita vastaan. Hänen poikansa jatkoivat perinnettä vaihtelevalla menestyksellä kahdeksan sukupolven ajan. Pääaseena olivat tikarilla varustautuneet salamurhaajat, joiden uhka riitti välillä aiheuttamaan sekaannusta ja terveellistä vainoharhaisuutta vallanpitäjiin. He levittäytyivät ismailien vahvoilla alueilla valloittaen tukikohdikseen vaikeasti saavutettavia vuoristolinnoja. Syyriassa he joutuivat tekemisiin sekä kristittyjen että heitä vastaan taistelevien muslimihallitsijoiden kanssa - juonitellen kaikkia vastaan ja liitoutuen milloin mitenkin.
Murhia on esiintynyt ihmiskunnan historiassa aina Mooseksen 4. kirjasta lähtien ja poliittisia murhia heti yhteisöjen ja yhteiskuntien muotouduttua. Eikä oma aikammekaan niiltä säästy, vain valtion käyttämät menetelmät kehittyvät ja käyvät kyynisemmiksi tämän tekniikan kehittymisen myötä. On historian ironiaa, että juuri ismailiitit antavat nimen tälle kulttuuriselle keksinnölle.
Hasan-i Sabbahin pojanpoika Hasan II päätti , että suuren ilmestyksen aika oli koittanut. Kesken pyhän Ramadan kuukauden hän kutsui koolle kannattajansa päämajaansa Alamutin linnassa julistaen ylösnousemuksen ajan olevan käsillä ja käski kaikkia kääntämään selkänsä Mekalle, aloittamaan juhlinnan kesken päivän ja levittämään tiedon tästä uudesta aikakaudesta kaikkialle.
Tällaisesta hillittömyydestä lähtivät tietenkin huhut kiertämään kaikkien enemmän ja vähemmän oikeauskoisten keskuuteen, mutta samalla muslimimaailman yleinen hajaannustila auttoi lahkoa leviämään yhä uusille alueille. Viimein Tsingis Kaanin valloittaessa valtapiiriinsä myös muslimien valtakunnan, hän ei voinut sietää moista alituiseen valtaapitäviä vastaan juonittelevaa lahkoa, vaan hävitti sekä linnoitukset että mahdollisimman monet lahkon jäsenet maan päältä. Alamutin linnoituksen häviö vuonna 1256 merkitsi lahkon poliittisten tavoitteiden loppua.
Hashis oli siis yrtin nimi ja sen käyttäjiä kutsuttiin Syyriassa nimellä hashishi (mon. hashishyyin), hashiksen syöjät. Tämän nimen liittäminen ismailiitteihin johtunee siitä yksinkertaisesta syystä, että vallitseva sunnilaisuus ja sen kannattajat halusivat nimetä tämän syvästi paheksumansa lahkon yleisesti tunnetun paheen mukaan.
Tämän termin eurooppalaiset kristityt omaksuivat korruptoituneessa muodossa assassiini ja "ristiretkeläisten dilemman" mukaisesti ilman selvää kuvaa sen merkityksestä. Näin termi on vain väännös, jota ei esiinny arabien kielessä. Mutta se antoi sysäyksensä tarinalle, ja ristiretkeläiset toivat termin Länsi-Euroopan kehittyvien kielten sanastoihin. Historian oikkuihin siis kuuluu se, että meille tuli ensin yleiseen käyttöön sana assasiini ja myöhemmin itse hasis. Tuntien myöhemmän Euroopan historiaa, edelliselle sanalle olisi ilmeisesti ollut enemmän käyttöä!
Mutta myytin kestävyys sekä kiinnostus sen tutkimiseen yhä uudelleen vuosisatojen mittaan todistaa hasiksen tuntemuksen Euroopassa olevan vanhempaa perua kuin ranskalaisen hashisklubin ajoilta. Dokumenttien valossa on vaikea arvioida, miten hyvin yrtin fysiologiset vaikutukset olivat tunnetut. Ristiretkien perintönä syntyi muutamia pitkäaikaisia suhteita Lähi-Idän henkiseen kulttuuriin, ja kun esimerkiksi Temppelinherrain veljeskunta lakkautettiin aikakauden tyypillisellä raa'alla tavalla, niin mitä kaikkea pitivätkään sisällä käytetyt syytökset kerettiläisyydestä, itämaisista paheista sekä jumalan ja luonnon vastaisista tavoista?
Samoihin aikoihin tapahtui muitakin siirtymiä rajojen yli: Sisilian muhamettilaisilta vallanneet normannit kävivät ristiretkillä, mutta heidän aikakautensa uuteen sisilialaiseen kulttuuriin sekoittui paljon aineksia islamilaisesta kulttuurista. Temppelinherrain asema tulee ymmärrettävämmäksi tätä taustaa vasten.
Historia on kaksisuuntainen tie: hakemalla ja löytämällä historiallisia totuuksia luomme samalla omaa päiväämme ja kuvaamme sitä - sekä arvotamme, selitämme ja luomme sitä uudelleen. Hasiksen kohdalla vallitseva kulttuuri on tukenut mielikuvien liittymistä salaperäisiin salamurhaajiin, vaikka jokaisen käyttäjän kokemuksissa ko. tekojen ajatteleminen varmaan aiheuttaa vastenmielisyyden tuntemuksia.
One of the most enduring cannabis myths is that of an etymological link between the words "hashish" and "asassin" suggesting, contrary to the experience of users, that cannabis leads to homicidal violence. In his article, Risto Mikkonen demonstrates that the linkage is an example of as popular etymology. The Arabic word which developed into our word hashish, originally referred to any dried grass and later came to mean what we know as Indian hemp. In 1256, the castle of Alamut held by Shi'ite Ismailites was defeated by Sunni forces. The victorious Sunnis referred to their enemy as "hashishyiin", or hashish eaters, because they disapproved of the drug. The Crusaders misunderstood the meaning of the word and brought it to Europe in the form that we now know as "asassin".