Tässä artikkelissa annetaan luhyt katsaus marihuanasta saatuihin kokemuksiin joidenkin oireiden hoitamisessa. Kannabiskasvia on käytetty lääkkeenä tuhansia vuosia ympäri maailman, sillä on ollut tärkeä rooli rohdoksena mm. Kiinassa, Intiassa, keski-idässä, eteläisessä Aasiassa, Etelä-Amerikassa ja Etelä-Afrikassa.
Länsimaiselle lääketieteelle sen esitteli vv. 1838-1840 W.B. O'Shaughnessey. Kannabis sisältyi useimpien maiden farmakopeoihin mm. uutteina. Hampputuotteiden tutkiminen vaikeutui huomattavasti kun USA:ssa tuli voimaan Marihuanaverolaki (Marihuana Tax Act) v. 1937. Vuonna 1941 se poistettiin kokonaan USA:n farmakopeasta (US Pharmacopoeia and Natural Formulary), kiinnostus lääkeyrtin tutkimusta kohtaan väheni lähes olemattomiin.
Viime vuosina kiinnostus lääkevaikutuksia kohtaan on taas virinnyt. Kannabiskasvista eristetystä THC:sta on valmistettu synteettisiä johdannaisia, kuten synhexyyli, nabilone ja levonatrodoli, joita on käytetty tutkimuksiin THC:n mahdollisesta arvosta lääkkeenä.
Marihuana sisältää yli 60 erilaista kannabinoidia joiden keskinäisillä suhteilla valmisteessa on todennäköisesti suuri merkitys sille miten se vaikuttaa potilaaseen ja hänen oireidensa vähenemiseen. Siksi tutkimukset joissa on käytetty vain yhtä vaikuttavaa ainetta ovat mielestäni tuomittuja epäonnistumaan, jos halutaan saada kuva kannabiksen ansioista rohdosyrttinä. Kattavia vertailututkimuksia on tehty luvattoman vähän, ilmeisesti siksi, että kannabis kuuluu kategoriaan laittomat huumausaineet. Laittomuus on pitkään estänyt, sekä asiallista keskustelua että tutkimusta aineen ominaisuuksista nautinto-aineena tai lääkkeenä.
Marihuanaa on käytetty kouristusten estämiseen, kipulääkkeenä, astmaan, solumyrkkyhoidon aiheuttaman pahoinvoinnin ehkäisyyn, verenpainetta alentamaan, silmänpainetautiin ja liikunnallisten häiriöiden laukaisuun mm. MS-taudissa. USA:ssa on muutama glaukoomaa sairastava potilas joille marihuanaa toimitetaan lääkkeeksi erikoisluvalla. Silmänpainetta alentava vaikutus avokulmaglaukoomassa huomattiin niinkin myöhään kuin v. 1972. Kannabinoleilla on edullinen vaikutus myös astmakohtauksissa. Poltettuna vaikutus ei ole kuitenkaan kovin hyvä, joten on ehdotettu tutkimusta suihkemuotoisella "astmapiipulla". Muilla tavoin kuin polttamalla THC vaikuttaa keuhkoputkia laajentavasti, joka helpottaa hengittämistä.
Kannabiksen lihasjäykkyyttä vähentävä vaikutus on hyvin dokumentoitu erään 30-vuotiaan kroonisen MS-taudin motorisesti vaikeasti vammauttaman potilaan kohdalla. Potilas itse havaitsi tilansa helpottuvan aina kun hän oli polttanut marihuanasavukkeen. Ennen polttamista hän ei kyennyt ottamaan askeltakaan edes tuettuna, savukkeen jälkeen hän kykeni autettuna kävelemään muutaman askeleen. Hänet tutkittiin Göttingenin kliinisen neurofysiologian osastolla Saksassa ja hänen lääkärinsä julkaisivat havaintonsa v. 1989 Journal of Neurologyssä. Tutkimuksesta tehtiin johtopäätös siitä, että kannabinoideilla voi olla voimakkaita hyödyllisiä vaikutuksia sekä lihasjäykkyyteen, että ataksiaan ja että se ansaitsee lisätutkimuksia.
USA:ssa on jo myönnetty, että syöpä- ja AIDS-potilaat hyötyvät marihuanasta vaikean pahoinvoinnin hillitsijänä ja ruokahalunparantajana.
Anoreksiapotilaiden ruokahaluun kannabis ei vaikuta, mikä johtunee siitä, että sitä pidetään puhtaasti psyykkisenä sairautena.
Kroonisen kivun hoitoa THC:lla on tutkittu Iowan yliopistossa vuonna 1975. Potilaille annettiin suun kautta 5-20 mg THC:ia ja vertailuryhmälle tehotonta plaseboa. Pienempi 5-10 mg lievitti kipuja useiksi tunneiksi ja suuremmalla 20 mg annoksella kivuttomuus jatkui vielä pidempään. Toisessa tutkimuksessa verrattiin kodeiinia, THC:ia ja plaseboa. Kodeiini ja THC olivat yhtä tehokkaita, mutta osa potilaista piti THC:n psykoaktiivista vaikutusta epämiellyttävänä. Kummassakaan tutkimuksessa potilaat eivät tienneet mitä ainetta he saivat eikä suurin osa ollut koskaan polttanut marihuanaa.
Kannabiksella voi olla lievittävä vaikutus myös migreeniin, johon lääkehoito ei tehoa. Noin 10-20 % migreenistä kärsivistä potilaista ei koe tavanomaisen lääkehoidon auttavan riittävästi. Heille voisi apu löytyä marihuanasta. Tätä ei kuitenkaan ole toistaiseksi kovin paljoa tutkittu.
Yhdeksännellätoista vuosisadalla kannabista käytettiin melko yleisesti kuukautis- ja synnytyskipujen lievittämiseen. Tältä vuosisadalta ei ole lääketieteelisiä julkaisuja aiheesta, mutta on olemassa joukko naisia, jotka ovat käyttäneet marihuanaa molempiin vaivoihin ja ovat sitä mieltä, että kannabis on se lääke, joka auttaa.
Cannabis sativa on kaikenkaikkiaan monipuolinen kasvi, joka on täysin turhaan luokiteltu huumausaineeksi, toivottavasti yhteiskunta ottaa ja kasvaa aikuiseksi ja sallii mahdollisimman nopeasti hampun kasvatuksen nautintoaineeksi, lääkkeeksi ja kuitukasviksi.
Lähteet: H.M.Meinck, P.W.Schönle, and B.Conrad: Effect of cannabinoids on spasticity and ataxia in multiple sclerosis , Journal of Neurology (1985) 236: 120-122
A.S.Trebach and K.B.Zeese: Drug Prohibition and the Conscience of Nations, Drug Policy Foundation (1990) s. 125-151
L.Grinspoon, M.D. and J.B.Bakalar: Marihuana the Forbidden Medicine .
Hemp has been used as a medicinal plant in different parts of the world for thousands of years. Introduced to western medicine by W.B. O'Shaungnnessey in 1838-1840, it was widely used as a medicine, mainly in the form of a liquid extract. The medicinal use of marijuana suffered a serious blow when the United States passed the Marijuana Tax Act of 1937. There has been a revival in interest in medical marijuana, and various synthetic forms of THC have been studied. The main medical applications of cannabis are in the treatment of chronic pain and cramps, asthma, nausea caused by cancer chemotherapy, high blood pressure, glaucoma, and the symptoms of multiple sclerosis. The writer feels that prohibition has prevented reasonable discussion and research on the recreational and medical applications of cannabis. She also notes that marijuana contains more than 60 different cannabinoids in addition to THC, and feels that it would be better to conduct medical tests with natural marijuana than synthetic forms of THC.