USA mielletään vapaamieliseksi erilaisten kulttuurien sulatusuuniksi, missä vapaa mies saa tehdä mitä haluaa. Vapaamielinen ajattelu kuitenkin vähenee kun mennään suurista kaupungeista keskilännen ja syvän etelän punaniska-alueille. Siellä soi vieläkin Merle Hagartin Okie From Muskogee; "We don't smoke marihuana in Muskogee, we don't take a Trips on LSD... we donīt let our hair grow long and shaggy like the hippies out in San Francisco do" Eikä noilla seuduilla katsota hippejä, neekereitä, narkkareita, hinttareita ja muita kommunisteja kovin suopeasti. Toisin on San Franciscossa. Kaupungissa on yksi läntisen mailman suurimpia China Towneja, hippiliikkeen syntysijat Haigt-Asburyssä ja sitä pidetään homoseksuaalien pääkaupunkina. "Antaa kaikkien kukkien kukkia" -ilmapiiri ja "anything goes" -asenne sopivat hyvin ihmisille, jotka asuvat kapealla kaistaleella kalliovuorten ja Tyynen valtameren välissä mannerlaattojen yhtymäkohdassa. San Franciscossa ollaan niin lännessä kuin lännenmiesten maassa voi olla.
Jostain syystä San Fransiscosta tulee mieleen Amsterdam. Vapaamielinen huumepolitiikka, viihde-elämän keskus, paljon turisteja ja muualta tulleita friikkejä sekä boheemit paikallisasukkaat. Voit maalata itsesi "Day Glo" -väreillä ja kiinnittää käytetyt tampoonit korviisi, eikä sinua tuijoteta kaduilla. Vastaava ilmiö on jo todennäköisesti nähty tai jotain vähintään yhtä erikoista.
Kuumana hippikesänä -67 Haight- ja Ashbury-katujen risteys oli kaikkien zoomissa. Hipit ympäri Yhdysvaltojen vaelsivat sinne ja rockstarat Beatleseista lähtien tulivat imemään vaikutteita. North Beach oli ollut 60-luvun alkuun saakka beatnikkien ja kirjailijoiden suosiossa, mutta kun sen maine alkoi kerätä turisteja, alamailman hahmoja, seikkailijoita ja huumepoliiseja, siirtyi tapahtumien keskipiste pikkuhiljaa Haight-Ashburyn alueelle. Sen sijainti Golden Gate -puiston läheisyydessä, monirotuinen ja vapaamielinen asuinympäristö, sekä halvat Victorian aik aiset vuokratalot tekivät siitä hippiliikkeen mailmankeskuksen. Haightin asukkaat olivat aluksi sekalainen joukko North Beachin pakolaisia, viereisen yliopistokaupungin, Berkleyn, radikaaleja, taiteilijoita ja muusikoita, joita yhdistävinä tekijöinä olivat psykedeeliset huumeet ja halu irrottautua järjestäytyneen yhteiskunnan kuristusotteesta.'
Haigt-Ashbury on vieläkin jonkinlainen vaihtoehtoliikkeiden keskus, tosin turistien rahastaminen paistaa läpi monissa muotirättiliikkeissä ja headshopeissa. Finnairin matkaopas neuvoo ajamaan alueen läpi vuokra-auton ikkunat suljettuna. Hamppu-lehti taas neuvoo varomaan maksamasta pummeille tai nuoriso-dropouteille liikaa luonnon tuotteista. Viisitoista taalaa kuulostaa paremmalta kuin kaksikymmentä, jota Haigtilla pyydetään.
Kaupungin musiikkielämä on vilkasta. Klubeja on pelkästään San Franciscossa moninkertainen määrä Suur-Helsingin kattaukseen verrattuna vaikka asukkaita on hiukan vähemmän (700 000). Koko lahden alueella (3,3 milj. asukasta) on uskomaton määrä tarjontaa.
Eri puolilla kaupunkia on täysin erilaisia alueita, ja bongaamalla nähtävyyksiä selviää kaupungin monipuolisuus. Alcatrazin vankilasaarella kannattaa käydä koska näin näet kaupungin ja Golden Gate-sillan mereltä samaan hintaan. China Townista löytyy paljon halpoja ruokaravintoloita. Lounas aikaan sieltä saa safkaa alkaen 3,25 $.
Castron alueella on suuri homoseksuaalien yhteisö. Sinne on Golden Gate -puistosta vain kävelymatka, joten kannattaa käydä karistelemassa pahimpia ennakkoluuloja. Castron kukkuloilta näkyvät kaikki kuuluisat maamerkit kuten Alcatraz, Great American Pyrami d-rakennus ja Golden Gate. Myös paikallisista pubeista löytyy hiukan erilaista meininkiä kuin täkäläisistä kortteli kapakoista. Janon yllätettyä teimme visiitin baariin nimeltä Jackhammer. Koko jengi oli pukeutunut tosi työmiehiksi, miesten miehiksi. Raksakypärä päässä, ilman paitaa ja tietenkin kireät haalarit.
Haight kadun puolessavälissä on Cannabis Center & Hemporium. Se on NORML:in informaatiopiste ja oiva paikka hankkia alan kirjallisuutta. Ja hampusta tehtyä kangasta tuotetaan Kiinasta.
Markan heikentymisen myötä ei jenkeissä enää olekaan erityisen halpaa niinkuin takavuosina. Jos ei ole pikkutarkka yöllisestä melusta, eikä pode homofobiaa, saa ok-hotellin aivan keskustasta 120$ viikko/2 henkeä. Hintaan sisältyy suihku ja lämpöpatteri. Lämmitys on olennainen juttu, koska vanhat talot ovat etelä-eurooppalaista styleä, jossa pulut lentävät ikkunan raoista sisään.
Tärkeitä osoitteita:
Hyviä klubeja:
Keskikaupungilla asuessa säästää myös taksimatkoissa. Öisin kannattaa käyttää taksia, vaikkei San Francisco mikään erityisen vaarallinen kaupunki olekaan. Muista kuitenkin, että on parempi, jos et näytä turistilta ja käyttäydyt niin kuin tietäisit, mihin olet menossa vaikka olisit miten eksyksissä tahansa.
Busseilla on helppo ja halpa liikkua, 1$ lippu sisältää yhden vaihdon. Ratikkaa vastaava cablecar on täysin turistinähtävyys. Lahden alueen kaupunkien välistä liikennettä hoitavat BART-junat. Tiedotteita ja BayCity Guide -nimistä opasta jaetaan turisti-in formaatiokeskuksessa Market Streetillä. Ilmaisjakelulehdissä Bay Area Music Magazine ja San Francisco Weekly on tietoa viihde ja musiikkielämästä. Niitä jaetaan suuremmissa kaupoissa kuten kotimaista City-lehteä.
Yhdysvalloissa on High Timesin mukaan noin 30 miljoonaa ruohon polttajaa ja miljoona kotikasvattajaa. Suuri osa marihuanasta kasvatetaan USA:ssa, ja se on usein parempaa kuin salakuljetettu. Lampuilla kasvatetussa paikallisessa ruohossa on todettu jopa 10 kertainen määrä THC:tä verrattuna ulkoa tuotuun, usein meksikolaiseen. Laki kohtelee kannabista raskaalla kädellä vaikka se on yleisesti tunnustettu ns. "miedoksi huumeeksi", ja iso osa siinä pyörivästä rahasta jää maan sisään.
Kokaiini taas lasketaan kovempiin aineisiin, ja rahat virtaavat järjestäytyneelle rikollisuudelle sekä ulos maasta. Kuitenkaan kokaiinin kulutusta ei ole saatu hillittyä, päinvastoin.
Reaganin aloittama ja Bushin jatkama sota huumeita vastaan on täyttänyt USA: n vankilat. Yli 60% vangeista istuu huumetuomioita. Monet merkittävät ja vaikutusvaltaiset viranomaiset myöntävät, että sota on hävitty. Jopa Kalifornian keskiluokka on alkanut vaatimaan huumeiden laillistamista. Kalifornia pormestarit ja sherifit allekirjoittivat Hooverin paperi nimisen vetoomuksen huumesodan lopettamiseksi.
Kaliforniassa laki on lievempi kannabiksen suhteen kuin monissa muissa osavaltioissa. Unssiin asti selviää 100$ sakoilla ilman oikeudenkäyntiä. Eikä suuremmistakaan määristä tule vakavia ongelmia, jos ei pystytä todistamaan, että ruoho olisi myyntiin tarkoitettua. Koulujen lähettyvillä tapahtuva myynti on erityisen vakava rikos.
Kasvattamiseen suhtaudutaan ankarasti. Ainakin lakia sovelletaan niin, että on parempi kun ruoho on kuivattuna pussissa kuin tuoreena kukkapurkissa. Virkavalta jäljittää kasvattajia helikoptereilla, sateliiteista ja liian suurten sähkölaskujen perusteella. Myös lamppujen ostajia pidetään silmällä. Omaisuus voidaan takavarikoida osavaltiolle jos jää kiinni useampien kasvien kasvatuksesta.
Vaikka omaisuuden takavarikoinnin oli tarkoitus vähentää rikollista toimintaa ja mahdollistaa puuttumisen huumekaupasta saatuihin rahoihin, siitä on tullut laillinen keino varastaa. Vuodesta 1985 lähtien on liittohallituksen toimesta takavarikoitu yli 2,5 miljardia dollaria käteistä ja omaisuutta . Osa siitä on mennyt poliisien uusiin autoihin, helikoptereihin, high tech leluihin, Las Vegaksen huviretkiin ja vasikoiden palkkioihin. Suuri määrä rahaa on kadonnut byrokraattisen korruption mustaan aukkoon.
Hamppu-lehden toimittaja kävi tapaamassa paikallista aktivistia, Dennis Peronia, aikomuksena tehdä haastattelu lehteen. Tapaaminen kesti pari päivää, ja nastaa oli, mutta haastattelu unohtui. Tai oikeastaan herra Peron antoi kasan lehtijuttuja monistettuna sekä videon ja ehdotti, että otetaan rennosti. Jutun saat kasattua näistä. Joten ... mitä hän nyt sanoikaan? Siitä kerrotaan seuraavassa Hampun numerossa.