SOMA, johdatus psykoaktiivisiin kasveihin ja niiden ominaisuuksiin, ilmestyi vuonna 1985 Kööpenhaminassa, Tanskassa, Assassins Pressin kustantamana. Teos käsitti yli 200 kasvia kaikista maanosista ja kaikista kulttuureista kertoen kasvien historiaa, vaiku tuksia ja annostuksia. Soma sai nimensä Rg Vedassa mainitusta kasviuutteesta, jonka amerikkalainen tutkija R. G. Wasson yhdisti siperialaiseen kärpässienikulttiin teoksessaan "Soma, divine mushrooms of immortality". Ruber Roseus puolestaan liitti Soma-myytin kotoiseen Sampoon, kirjokanteen, kärpässieneen, joka komeili hänen kirjansa kannessa. Kirja on nyt loppuunmyyty, joten se on kirjallisuudenhistoriaa. Seuraavassa yhä maanpaossa elävä tekijä kommentoi Soman seikkailuja Sampomaassa.
Tutustuin taskalaisen undergroundin bestselleriin, Sten Larrisin kasvikirjaan HALLUCINOGENOLOGI kirjan käydessä kolmatta painoskierrostaan noin vuonna 1983. Tällöin hiipui mieleen kultainen idea, että tuo kirja olisi suomennettava - eihän suomeksi ollut t uohon aikaan kirjoitettu ainoatakaan järjellistä sanaa psykoaktiivisista kasveista kuten sienistä, kaktuksista tai hampusta.
No, tuumasta toimeen. Muistan aloittaneeni suomentamisen Jyllannin Thy-leirillä. Ystäväni asui 16-kulmaisessa talossa, josta vain ikkunat olivat maan päällä. Hänellä oli jostain sattuman oikusta puoli kiloa San Pedro-kaktuksen meskaliinia kirjahyllyssään, ja sitä me lusikoimme naamaamme joka ilta. Koska meskaliinijauhe oli erinomaisen pahan makuista, yritimme saada sitä alas näkkileivän ja hunajan kanssa, sekä klassisesti kaatamalla halpaa viskiä perään.
Tuosta kirjoittamisprosessista tuli varsin mielenkiintoinen, sillä Thy-leirin kokeneet tripparit ja flipparit istuivat iltaisin kylässä ja selvittivät minulle mielikuvituksellisia kokeilujaan sienillä, kaktuksilla, tripeillä, torajyvillä ja hampulla. Thy- leirin hamppusato oli tuolloin juuri korjattu, joten vesipiippu porisi kuin teepata.
Mitä pidemmälle kirjaa suomensin, sitä kriittisemmin aloin suhtautua kirjassa esitettyihin arvioihin huumekasveista. Kaikki oli nimittäin "erittäin suositeltavaa", "jytyä", "taivaallista" ja "mukavaa". Tästä syntyi havainto, että Suomi tarvitsi aivan oma nlaisen kirjansa luonnonhuumeista, kirjan jossa kerrottaisiin kasvien etnisestä ja myyttisestä taustasta, kasvien vaikutuksista, ja - (!) - annostelusta.
Kirjan työnimeksi tuli SOMA, ja pseudonyymiksi Ruber Roseus Itä-Afrikan rannikolla pesivän vaaleanpunaisen flamingon mukaan. Kuvittajaksi tuli Giddhar Sadhu, joka tunsi alan kuin omat taskunsa ja osasi sisäistää Mandragoran Paracelsuksen hengessä.
Siinä sitä sitten kahlattiin ja vertailtiin kirjallisuutta runsaan puolen vuotta, minkä jälkeen materiaali oli ryöstäytyä käsistä ja sitä oli ryhdyttävä pikaisesti painamaan. Kirjapainoksi valittiin luonnnollisesti Cristianian hamppupaino, Sativa Tryk, jo ka tuohon aikaan painoi tanskalaista Hamppulehteä, Hempebladet.
Undergroundin henkeen kuului että kirjaa tuli yrittää levittää aluksi salaa, vaikka eihän kirjassa mitää laitonta tietenkään ollut. Somaa siis myytiin satamäärin Kööpenhaminan Anarkistisesta Kirjakahvilasta, jonne posti kantoi selkä vääränä tilauksia eri puolilta Suomea. Muistan, että Turun Kirjakahvilasta tuli kirje, jossa tiedusteltiin sopiiko kirjaa myydä tiskiltä, vai sopiiko tiskin alta. J. K. Juntusen Valo-lehti arvosteli ja kehui kirjaa, kun taas Suomi-lehti ei huumenumerossaan ryhtynyt valtionap ujaan kasvikirjalla jäädyttämään.
Kirja liikkui Suomeen myös "suuremmissa erissä"; kannoin nimittäin itse puolen tuhatta kirjaa suuressa merimiessäkissä Helsinkiin. Eräs ystäväni puolestaan joutui 30 kirjan kanssa Turun tullissa takavarikoiduksi. Samoin kuulin yksittäisistä takavarikoista kotietsintöjen yhteydessä mm. Porissa, ja harva kirjoja lähti laitokselta kyselemään. Näin katosi mm. eräs 80 kappaleen laatikko Somaa Helsingissä - "alan miehille" kyllä.
Eräs ystävättäreni otti parikymmentä kirjaa matkalaukkuunsa Suomeen mennessään, mutta hävitti laukun Tukholman junassa. Myöhemmin hän sai laukun takaisin, mutta kirjat olivat poissa. Ei se mitään. Myöhemmin joku nainen oli käynyt Suomenlinnan silloiselle oppaalle päivittelemässä Tukholman junassa hänen matkalaukkuunsa ilmestyneitä huumekirjoja, joista hän halusi kernaasti päästä eroon.
Niin ikään Oulussa tapahtui. Ilta-Sanomien mukaan joku kauppasi huumekirja Somaa Oulun kaduilla alaikäisille nuorille. Artikkeliin oli saatu mukaan Koskisen lyhyt tuomio kirjan aihepiiristä. No, itse en ollut Oulussa asialla, joten en tiedä oliko kansanva listus mennyt pohjoisessa perille.
Liikkuessani itse kauppaamassa kirjaa kotimaan festivaaleilla ja valtiollisissa huumeluolissa törmäsin monenmoiseen vastaanottoon. Luonnollisen asiakasvalinnan kautta ryhmästä siilautuivat lähes automaattisesti pois papit ja poliisit, mutta silti saatoin joskus joutua vääntämään kättä moraalin alkuperästä. Yleisin kommentti kuitenkin oli "ei sulla satu oleen mitään poltettavaa?"
Kaupatessani törmäsin myös hämmentävään tilanteeseen, että joku oli jo myynyt Soman kopioituna potentiaalisille asiakkailleni. Onneksi varsin pian haamukirjailija ilmestyi eteeni, ja sain hänet vetäytymään alalta vakuuttamalla hänelle, että hänellä ei voi olla copyrightia. Hän oli sentään "aatteen miehiä" eikä tienannut kaupustelullaan edes vaivanpalkkaa.
Toisenlainen varkaus ilmestyi paljon myöhemmin eteeni yliopiston tietokoneesta. Joku oli nimittäin naputellut tai skannannut tietoverkkoon koko Soman ilman kuvia (mitä Giddhar Sadhu tästä sanoisi!) ja toinen kauppasi kopionippuaan 50 mk:lla tiedonjanoisille.
En voi tässä kertoa läheskään kaikkia niitä huvittavia sattumuksia ja mieleenpainuneita keskusteluita, joita Soman parissa olen kohdannut. Soma-kirja on luonteensa ja lukuisten merkillisten kohtaloidensa kautta lunastanut paikkansa suomalaisen underground in historiassa, kirjojen ja ajattelun polttoroviolla. Toivon, ettei siitä koskaan oteta minkäänlaista uusintapainosta, sillä huumeen, myrkyn ja lääkkeen ero on niin pieni ettei sellaista erota jokakodin keittiövaa'alla.