Lähde: Helsingin Sanomat 27.9.2007
http://www.hs.fi/videot/1135230613556
Helsingin poliisi on paljastanut poikkeuksellisen suuren huumerikoksen.
Rikollisliiga toi Suomeen Hollannista yli 3 000 kiloa hasista ja yli 20 kiloa kokaiinia. Hasiksen määrä tekee yhteensä 9 miljoonaa käyttöannosta ja kokaiinimäärästä kertyy vähintään 400 000 kerta-annosta.
Salakuljetettujen huumeiden arvo on poliisin mukaan 20 miljoonaa euroa.
Huumeet salakuljetettiin Suomeen raskaan liikenteen mukana ja niiden kertaerät olivat 300–500 kiloa. Huumeet toimitettiin lähinnä pääkaupunkiseudulle.
Poliisi pidätti huumeliigan päätekijät huumekätköltä Vantaalla viime toukokuussa. Maastopyörillä huumepoliisia karkuun yrittäneet tekijät saatiin kiinni lyhyeksi jääneen takaa-ajon jälkeen.
Esitutkinnan aikana takavarikoitiin liigan jäljiltä yli 310 000 euroa käteistä rahaa, 23 kiloa hasista, 2 kiloa kokaiinia, autoja, aseita, moottoripyöriä sekä koruja ja kelloja yli 100 000 euron arvosta.
Helsingin käräjäoikeudessa vangitut ovat poikkeuksellisesti kaikki suomalaisia. Liigan kolme päätekijää ovat helsinkiläisiä miehiä: 31-vuotias yrittäjä, vankilatuomiota liki neljä vuotta pakoillut 37-vuotias muusikko ja 40-vuotias yrittäjä. Yksi liigan hollantilaisista salakuljettajista on vangittuna Ranskassa.
Poliisin mukaan kyseessä on Suomen oloissa harvinaisen mittava huumeiden maahantuonti ja huumausaineisiin liittyvä toiminta, jossa on mukana poikkeuksellista röyhkeyttä ja erilaista väkivallan käyttöä.
Tiedotustilaisuudessa olivat paikalla apulaispoliisipäällikkö Jouko Salo, huumerikosyksikön johtaja, rikosylikomisario Jari Aarnio sekä rikoskomisario Juha Piippo.
Rikosliiga kuljetti hasista ja kokaiinia Suomeen rekoilla 300–500 kilon kertaerissä. Lastina rekoissa oli myös muuta tavaraa, eikä huumeita ei ollut erikseen piilotettu niiden sekaan.
Vain yhdessä tapauksessa huumeet oli piilotettu rekan rakenteisiin.
Huumelastit purettiin rekoista yleensä keskellä päivää sellaisissa paikoissa, joissa rekat tavallisesti pysähtyvät, esimerkiksi Kehä III:n varrella huoltoasemilla, Sompasaaressa, Lauttasaaren teollisuusalueella ja Tattarisuolla.
Rekoista huumelastit siirrettiin pakettiautoihin, jotka oli vuokrattu käyttöön. Pakettiautoilla ajettiin lähelle lopullista kätköpaikkaa, joka oli kaivettu metsään jo ennalta.
Yleensä neljän hengen seurue odotti pakettiautoa sovitulla paikalla maastopyörien kanssa. He lastasivat selkäreppuihinsa parisenkymmentä kiloa huumeita ja ajoivat kätkölle piilottamaan ne, jolloin pakettiautot taas ajoivat uusille kohtauspaikoille purkamaan lastia.
Ainakin kerran huumeita kuljetettiin myös veneellä, kun lasti purettiin pakettiautosta Lauttasaaren venesatamassa.
Kun jälleenmyyjät ostivat liigalta huumeita, he saivat rahaa vastaan kartan, johon kätkö oli merkitty.
Kätköjä oli useita Helsingissä ja lähialueilla, esimerkiksi Sipoon, Porvoon ja Nurmijärven metsissä, Vantaan Petikossa, Espoon Lintuvaarassa ja Laajalahden venesataman läheisyydessä sekä Helsingissä Vermossa ja Malminkartanossa.
Lähde: Turun Sanomat 28.9.2007
Helsingin poliisin huumeyksikkö on paljastanut ainemääriltään suurimman huumeliigan Suomessa. Kolme tonnia hasista ja 20 kiloa kokaiinia Hollannista Suomeen tuoneen liigan aineet myytiin alihankkijoille pääkaupunkiseudulla, mistä ne diilerien kautta päätyivät myös muualle Suomeen. Liigan jäsenistä 21 on vangittu.
Hasiksesta olisi saatu katukauppaan yhdeksän miljoonaa kerta-annosta ja kokaiinista 50 000-100 000. Salakuljetettujen huumeiden arvo on yli 20 miljoonaa euroa.
Helsingin käräjäoikeus on asettanut liigan jäsenten omaisuutta vakuustakavarikkoon ja hukkaamiskieltoon noin 17 miljoonan euron arvosta.
Huumeet tuotiin vuosina 2002-2006 hollantilaisrekoilla luvallisen lastin sekaan lastattuina Suomeen ja ne luovutettiin jälleenmyyjille käteistä vastaan. Pääosa myytiin pääkaupunkiseudulla, mutta diilerien kautta aineita levisi joka puolelle Suomea.
Helsingin huumeyksikön päällikön, rikosylikomisario Jari Aarnion mukaan huumeliigaa seurattiin ja jäljitettiin noin vuoden ajan ja ensimmäiset vangitsemiset tehtiin viime toukokuussa salaisina pakkokeinopäätöksinä.
Paljastunut huumeliiga oli Aarnion mukaan sikäli erikoinen, että sen jäsenet ovat 30-40-vuotiaita suomalaisia. Yleensä isommissa liigoissa on mukana virolaisia ja venäläisiä. Vangittujen joukossa on myös muutama nainen, joita epäillään lähinnä liigan tekemistä rahanpesurikoksista.
Päätekijöinä on kuulusteltu 31- ja 37-vuotiaita veljeksiä ja 40-vuotiasta yrittäjää. Kaikilla on rikollinen tausta, koostuen yleensä tavallisista huumausainerikoksista. Toinen veljeksistä on pakoillut vuosia aiemmin saamaansa vankilatuomiota.
Poliisi takavarikoi liigan jäsenten hallusta 310 000 käteistä rahaa, 23 kiloa hasista, kaksi kiloa kokaiinia, aseita, moottoripyöriä, henkilöautoja sekä koruja ja kelloja ainakin 100 000 euron arvosta. Liiga käytti useita peiteyhtiöitä hyväkseen ja niiden tileiltä löytyi vielä 50 000 euroa.
- Huumeet tulivat laillisten lastien seassa ja kuljettajat tiesivät niistä, mutta selvitämme vielä tiesivätkö kuljetusliikkeet mitä heidän kuskinsa tekivät. Kuljetukset Hollannista tapahtuivat hollantilaisrekoilla ja ne tulivat paljastumatta Suomeen. Kahteentoista kuljetukseen osallistuneet kuljettajat on tavoitettu ja jutun tutkinta Hollannin päässä jatkuu, Aarnio kertoi.
Kokaiinista on Aarnion mukaan tullut Suomessakin arkihuume, jonka käyttäjämäärät ovat kasvaneet räjähdysmäisesti. Sen hinta grammalta on Espanjassa noin 35 euroa, Norjassa jopa 180 euroa ja Suomessa 100-150 euroa.
Aarnion mukaan huumerikosten määrä on kasvussa ja huumekauppa monipuolistuu. Lisääntynyt tarjonta on laskenut hintoja ja kokaiini on syrjäyttänyt muita kovia huumeita. Kerta-annokset ovat suurentuneet.
Kokaiinin salakuljetus on hyvin organisoitua ja tapahtuu yleensä Länsi-Euroopasta, mihin se päätyy Etelä-Amerikasta.
Lähde: YLE 27.09.2007
Helsingin huumepoliisi on paljastanut ennätyksellisen suuren huumejutun. Suomalaisten veljesten johtama huumeliiga on tuonut vuosina 2002 - 2006 Alankomaista Suomeen yli 3 000 kiloa hasista ja 20 kiloa kokaiinia. Huumetakavarikko on niin suuri, että se on hiljentänyt pääkaupunkiseudun katukaupan.
Poliisi pitää liigan toimintaa hyvin organisoituna ja Suomen oloihin poikkeuksellisena.
Huumausaineliiga salakuljetti Suomeen rekka-autojen avulla muutaman vuoden aikana yli 3 000 kiloa hasista ja 20 kiloa kokaiinia. Poliisin mukaan huumausainemäärä vastaa katukaupassa yli 9 miljoonaa kerta-annosta ja sen arvo Suomessa on yli 20 miljoonaa euroa. Liigan pääasiallinen markkina-alue on ollut pääkaupunkiseutu.
Liigan kiinnijäämisellä on ollut merkittävä vaikutus pääkaupunkiseudun katukauppaan.
- Tämä hana katkesi tarkalleen toukokuun alkupuolella. Sen jälkeen tilanne Helsingin ja pääkaupunkiseudun huumemarkkinoilla on ollut sellainen, että täällä on ollut erittäin vaikeaa löytää hasista. Tällä on ollut vaikutusta myös kokaiinimarkkinoihin, kertoo ylikomisario Jari Aarnio YLE Uutisille.
Huumeet salakuljetettiin Alankomaista rekka-autojen avulla pääkaupunkiseudulle ja aineet kätkettiin lähialueelle maastokätköihin. Kätköjä oli mm. Porvoossa, Sipoossa, Vantaalla ja Espoossa.
Poliisi pääsi tänä keväänä tekijöiden jäljille ja yllätti heidät yhdeltä maastokätköltään. Tekijät pakenivat poliisia autoihinsa piilotettujen maastopyörien avulla. Lyhyen takaa-ajon jälkeen poliisi suoritti pidätyksen ja löysi epäiltyjen repuista mm. hasista.
Liigaa johtanut toinen päätekijä oli aikaisemmista rikoksistaan jo etsintäkuulutettu ja paennut viranomaisia yli 4 vuotta. Päätekijä oli tuomittu aiemmin huumausainerikoksesta vankeuteen. Liigaan kuului muita henkilöitä yhteensä 30, joista Helsingin käräjäoikeus on vanginnut tähän mennessä 21. Kaikki huumeliigan vangitut jäsenet ovat suomalaisia.
Lähde: Kaleva 27.9.2007
Poliisi ratsasi torstaina moottoripyöräjengi Bandidoksen kerhotilat Helsingin Kyläsaaressa. Ratsia liittyi tutkinnassa olevaan isoon huumejuttuun.
Rikoskomisario Ari Karvonen Espoon poliisista kertoi iltapäivällä, että jutun yhteydessä oli otettu kiinni ihmisiä. Kiinniotettujen lukumäärää rikoskomisario Karvonen ei kuitenkaan suostunut paljastamaan.
Tieto Bandidoksen tiloihin tehdystä ratsiasta levisi julkisuuteen alun perin Ilta-Sanomien verkkosivujen kautta. Vielä viiden aikaan iltapäivällä Bandidoksen kerhotilojen edessä oli muutamia poliisiautoja ja sisätiloissa tehtiin tutkintaa. Puoli kuuden aikaan tekniset tutkijat alkoivat vähitellen tulla tiloista ulos.
Ratsian ajaksi kerhotiloista oli ajettu ulos ihmisiä, jotka suhtautuivat vihaisesti toimittajan ja kuvaajien läsnäoloon. Paikalla olleet ihmiset eivät halunneet vastata mihinkään tapahtumaan liittyviin kysymyksiin.
Rikoskomisario Karvonen oli huumejutun yksityiskohdista varsin vaitonainen. Hänen mukaansa "huumejuttu on suuri, mutta ei kuitenkaan ihan niin suuri kuin Helsingissä paljastunut". Helsingin huumepoliisi kertoi torstaina paljastaneensa liigan, joka salakuljetti vuosina 2002--2006 Hollannista Suomeen 3 000 kiloa hasista ja 20 kiloa kokaiinia.
Bandidos-ratsiaan liittyvässä huumejutussa on kyse vahvoista, erittäin vaarallisiksi luokitelluista huumeista. Poliisi ei kuitenkaan paljastanut aineiden tarkempaa laatua. Erittäin vaaralliseksi luokiteltuja huumeita ovat muun muassa kokaiini sekä amfetamiini ja sen johdannaiset.
Espoon huumepoliisin johtamaan kotietsintään osallistui lukuisia poliiseja ja poliisiautoja. Paikalla oli myös ainakin yksi poliisikoira.
Poliisi on tehnyt tänään ratsiaa moottoripyöräjengi Bandidos MC:n kerhotiloihin Helsingin Kyläsaaressa.
Espoon huumepoliisin johdolla tehtävään kotietsintään on osallistunut arviolta 20-30 poliisia.
Rikoskomisario Ari Karvosen mukaan Espoon poliisi tutkii erittäin suurta huumejuttua, joka "on suuri, muuta ei ihan niin suuri kuin Helsingissä paljastunut".
Helsingin huumepoliisi kertoi tänään hajottaneensa huumeliigan, jonka epäillään levittäneen kolme tonnia hasista ja 20 kiloa kokaiinia.
Karvosen mukaan Espoossa tutkittavan jutun yhteydessä on jo tehty takavarikkoja, mutta hän ei halua puhua määristä tai laadusta tarkemmin.
- Kyse on kuitenkin erittäin vaarallisiksi luokitelluista huumeista, hän sanoi.
Oikeuskäytännössä erittäin vaarallisiksi on määritelty muun muassa amfetamiini, ekstaasi ja kokaiini, mutta ei hasista.
Lähde: Iltasanomat 27.9.2007
Kymmenkunta huumejengiläistä sai tuntuvia tuomioita Kouvolan käräjäoikeudessa torstaina.
Useimmat syyksi luetut rikokset olivat törkeitä. Rikosnimikkeinä olivat huumausainerikos, ryöstö, kotirauhan rikkominen, vapauden riisto ja pahoinpitely.
Päätekijät määrättiin heti vangittaviksi. Janne Blomberg tuomittiin 4 vuoden ja 10 kuukauden ja Heidi Varanta 4 vuoden ja 2 kuukauden vankeuteen. Yksi tekijä sai yli 3 vuoden tuomion, mutta häntä ei määrätty vangittavaksi.
Muiden tuomiot vaihtelivat vuodesta muutamaan kuukauteen. Osalle tuomio tuli ehdollisena tai yhdyskuntapalveluna. Oikeus otti huomioon sen, että osa oli päässyt uuden elämän alkuun.Rikoshyötynä päätekijät joutuvat maksamaan valtiolle noin 15 000 euroa.
Rikokset tapahtuivat vuoden 2005 alusta toukokuun 2006 loppuun. Asian piti olla käräjillä jo vuosi sitten, mutta syytteen nostamisen määräpäivä meni epähuomiossa umpeen ja syytetyt jouduttiin laskemaan välillä vapaalle jalalle. Paristakymmenestä syytekohdasta oikeus joutui työstämään yli 50 sivua.
Lähde: Kaleva 25.9.2007
Syyttäjä vaatii pitkiä ehdottomia vankeustuomioita oululais-helsinkiläisen rikollisryhmän seitsemälle jäsenelle tänään Oulun käräjäoikeudessa alkaneessa Pohjois-Suomen suurimmassa huumeoikeudenkäynnissä.
Hyvin järjestäytynyt ryhmä toimitti runsaan vuoden aikana katukauppa-arvoltaan yli 600 000:n euron arvosta amfetamiinia, hasista, ekstaasia ja kokaiinia Ouluun. Toiminta alkoi vuoden 2006 alusta ja päättyi Oulun ja Helsingin poliisin huumeryhmien yhteisiskuun kuluvan vuoden huhtikuussa.
Pääkaupunkiseudulta Ouluun hankitut huume-erät koostuivat 27 kilosta hasista, neljästä kilosta amfetamiinia, noin 6 000 kappaleesta ekstaasitabletteja ja vähäisestä määrästä kokaiinia. Huumeita kaupiteltiin Oulussa muun muassa koululaisille.
Juttukokonaisuuteen liittyy päätekijöiden lisäksi 13 muuta epäiltyä. Heidän osaltaan oikeutta käydään myöhemmin.
Ouluun toimitettujen huumeiden hankkijana, rahoittajana ja välittäjänä toiminutta kiiminkiläismiestä ei ole tuomittu rikoksista aikaisemmin. Myöskään hänen apunaan Oulussa toimineella miehellä ei ole aikaisempaa rikollista taustaa. Molemmat miehet ovat ammatiltaan ravintolavahtimestareita, ja he ovat työskennelleet samassa työpaikassa.
Myös ryhmän kaksi helsinkiläisjäsentä ovat vahtimestareita. He olivat työskennelleet aikaisemmin samassa työpaikassa Helsingissä kiiminkiläismiehen kanssa.
Ryhmää johti jo aikaisemmin törkeästä huumausainerikoksesta tuomittu helsinkiläsmies. Hän järjesti paikallisen apulaisensa avulla suurimman osan Ouluun toimitetuista huume-eristä.
Helsinkiläistä porukan johtajaa ja hänen apulaistaan lukuunottamatta kaikki viisi muuta ovat tunnustaneet esitutkinnassa osuutensa rikoksiin.
Huumeiden lisäksi kiiminkiläismieheltä takavarikoitiin hänen pidättämisensä yhteydessä muun muassa katkaistu haulikko ja käteistä rahaa.
Juttuun liittyy myös väkivaltaista huumevelkojen perintää ja kiristystä. Yksi oululaismiehistä pahoinpiteli erään huumekoukkuun jääneen nuorukaisen ja uhkasi hänen vanhempiaan ja perhettään mikäli 10 000 euron huumevelkoja ei makseta.
Jutun käsittelylle on varattu aikaa neljä päivää.
Lähde: Peltonen Matti toim.; Kilpiö Kaarina toim.; Kuusi Hanna toim. (2006) ALKOHOLIN VUOSISATA Suomalaisten alkoholiolojen käänteitä 1900-luvulla. Historiallinen arkisto 122. ISBN: 951-746-823-7
http://kirjat.finlit.fi/index.php?showitem=1735
http://granum.uta.fi/granum/kirjanTiedot.php?tuote_id=13937
Alkoholin kieltolain loppuminen oli hyvä esimerkki siitä, kuinka poliitikkojen on vaikeaa pyörtää tekemänsä päätös vaikka se olisi osoittautunut kuinka tyhmäksi tai haitalliseksi. Suomen kansa oli raitistumassa, kun kieltolaki-intoilijat saivat eduskunnassa läpi täyskieltoon perustuvan järjestelmän vuonna 1917, ajatuksena pystyttää nollatoleranssi alkoholille. Kieltolaki alkoi vuonna 1919 itsenäistyneessä Suomessa.
Erotuksena nykypäivän huumekieltolaista on se, että alkoholin täyskieltoa ei kokeiltu kuin kolmessa maassa, joista ajatuksen kotimaassa USA:ssa toteutettu yhteiskunnallinen kokeilu hyvin dokumentoituine haittoineen on se kaikille tuttu.
Suomen kieltolaki on jäänyt kotimaassaan vähälle huomiolle verrattuna muihin ajankohdan traumoihin, sotiin ja lamaan. Käytännössä kieltolaki alkoi jo 1914 ensimmäisen maailmansodan sytyttyä, Suomen eduskunta äänesti siitä 1917 ja se jatkui vuoteen 1932. Kaksi ensimmäistä itsenäistä vuosikymmentä Suomen kansaa yritettiin pakkoraitistaa.
Suomessa tapahtui kuitenkin sama kuin USA:ssa: kansa alkoi juomaan väkevää viinaa, pirtua, ennen näkemättömissä määrissä ja rikollisen toiminnan lisääntyessä myös väkivalta lisääntyi. Alkoholimyrkytykset ja metanolin aiheuttamat kuolemat ja vakavat sairastumiset lisääntyivät myös.
Kieltolain rasitukset kansalle saavuttivat kipupisteen 1930-luvun ja laman alkaessa mutta yksikään poliitikko ei voinut arvostella vallitsevaa järjestelmää vaalien pelossa. Niinpä kieltolain lopettaminen jäi kansan tehtäväksi.
Vuoden 1931 keväällä kerättiin ns. naisten adressi, johon saatiin liki 120 000 nimeä valtakoneiston ulkopuolelta. Suomalainen lehdistö oli tuolloin tiukasti puoluekoneiston hallussa ja se yritti halventaa ja arvostella nimien keräystä. Tämä vähän tunnettu kansalaisliike taivutti sitten Suomen hallituksen järjestämään kansanäänestyksen kieltolaista joulukuussa ja äänestyksessä naisista 65.3% kannatti kieltolain lopettamista.
Ensimmäisen kerran itsenäisessä Suomessa ALKO avasi ovensa 5.4.1932, kun valtio alkoi yksinoikeudella myymään terveyshaittoja ja riippuvuutta aiheuttavaa päihdettä kansalle.
Kieltolain tyhmyyttä lähelle päästiin kieltolain jälkeen ns. ostajaintarkkailumenettelyssä, josta muistetaan vielä viinakortti. Tämän oli tarkoitus jälleen kerran raitistaa kansaa mutta pätemättömän henkilöstön ja kehnon suunnittelun ansiosta mm. kaupoissa omissa lasikopeissaan istuvista ”tarkkailijoista” luovuttiin pikkuhiljaa, ja jäljelle jäi korttien leimailu 1970-luvulle saakka.
Suomalaista alkoholipolitiikkaa on itsenäisyyden ajan leimannut ylhäältä alas suuntautuva patriarkaalinen holhoaminen, jonka tarkoituksena on kansalaisten valvonta eikä raitistaminen:
”Alkoholistihuolto oli ensisijaisesti yhteiskunnan keino hallinnoida asosiaalisia aineksia ja toiseksi väline näiden ainesten kasvattamiseksi”.
Kieltolain jälkeinen ankara käytäntö selitettiin tarvittavan ”kansanluonteen takia”. Valtiolla oli vakava moraalinen ongelma sen myydessä ainetta, jonka käytöstä se toisaalta saarnasi kansalle eli asiakkaille. Tältä kaudelta on jäänyt elämään lausahdukset ’viina on viisasten juoma’ ja ’ainoastaan herrat osaavat juoda’.
Sairauskäsityksen tultua vallitsevaksi selitykseksi 1950-luvulla näkyvää valvontaa voitiin vähentää myymälöissä, sillä alkoholistityypin avulla vastuu siirrettiin myyjältä kuluttajalle. Näin alkoholi voitiin vapauttaa ”kohtuukäyttävälle keskiluokalle”, johon poliitikot ja virkamiehet itsensä mieluusti laskevat. Suomessa alkoholin käyttö säilyi pitkään moraaliin ja järjestykseen liittyvänä ongelmana.
Sairausleimalla on vastineensa nykypäivän huumehoidossa ja -valituksessa. Ihmisten ongelmien tyypittelyssä havaittiin jo 1950-luvulla, että mielenterveystyöntekijät havaitsivat jälkeenpäin ”selkeitä merkkejä sairaudesta” jo valmiiksi diagnosoitujen potilaiden tapaushistorioista. Samoin huumeiden käyttäjien luonnehdinnoista tuli itseään toteuttavia ennusteita, kun nuoriso- ja mielenterveystyössä alettiin tehdä ns. huumetyötä.
Vinoutuneet käsitykset ihmisluonnosta siirtyivät huumepolitiikkaan, ja vielä 1990-luvulla katsottiin ”suomalaisen alkoholikulttuurin suojaavan nuoria huumeilta”. Ja hyvinhän siinä kävi: Suomen nuoret ovat EU:n johtavia humalajuojia ja suomalainen alkoholin kulutus on jo EU:n huippua perinteisten viinimaiden kulutuksen laskiessa jo useampia vuosikymmeniä ilman kieltolakeja, viinakortteja, asiakastarkkailua ja muuta viranomaisten pseudotekemistä.
Kansaa on välillä peloteltu viinan vaaroista ja välillä kehuttu alkoholin terveyttä edistäviä vaikutuksia. Nyt alkoholipulloihin ollaan asentamassa varoitustarroja, joiden toimivuuteen ei usko edes asioista päättävä ministeri.
Alkoholipolitiikasta on suomalaiseen huumepolitiikkaan pesiytynyt pseudotekemisen malli: koneisto tuottaa tutkimusta, mietintöä, lausuntoa, asetusta, diskurssia, keskustelua ja ennen kaikkea moralistista elämäntavan arvostelua aivan kuin kaikki kannabiksen käyttäjät olisivat samaa kastia mutta se varsinainen ihmisen hoitaminen on jatkuvassa kriisissä ja leikkausuhan alla.
Lailla sanktioitu tietämättömyys sekä se, että valtio on delegoinut huumekysymyksen opportunistisille poliitikoille ja uskonnollisille ääriryhmille, on aiheuttanut huumeongelman kehittymisen saman suuntaisena alkoholiongelman kanssa. Kyseessä on jälleen yhteiskunnallinen kokeilu, jossa kansa saa opetella uuden päihteen käyttöä mahdollisimman huonon neuvonnan varassa.
Vallanpitäjien kykenemättömyys inhimilliseen politiikkaan on johtanut siihen, että virtsatestillä mitataan ihmisarvoa. Vaaleissa kansanedustajaehdokkaat ovat oppineet hokemaan kannabiksesta puhuttaessa, että ”ei enää lisätä haittoja”. Samalla heidän päämäärätön, pelkkää valtion taloutta ajatteleva alkoholipolitiikka tuottaa yhä enemmän ja suurempia haittoja. Ministeri on määräämässä alkoholipulloihin varoituslappuja, joiden vaikutukseen edes hän itse ei usko. Eihän niillä ole vaikutusta tupakka-askeissakaan.
Lähde: Helsingin Sanomat 26.9.2007
Majander julkaisi tänä aamuna kirjan Demokratiaa dollareilla, joka on perusteellinen selvitys Sdp:n 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa Yhdysvalloista ja muualta lännestä saamasta raha-avusta.
Tukijat – muun muassa Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA – pystyivät hankkimaan tavaroita halvalla lännestä, ja Sdp tuotti niitä Suomeen. Täällä demarit myivät ylellisyystuotteita, kuten kahvia, tupakkaa ja hedelmiä, kalliiseen hintaan suomalaisille kuluttajille.
Tällä tavalla dollarit ja kruunut pystyttiin kätevästi muuttamaan markoiksi, joilla rahoitettiin varsinkin Sdp:n kenttätoimintaa kommunisteja vastaan.
Tällä uutisella ei ole suoraan mitään tekemistä huumekieltolain kanssa mutta se kertoo, miten politiikkaa tehtiin Suomessa. USA ei anna mitään tukea ilmaiseksi ja Ethan Nadelmannin kirja Cops Across Borders kertoo siitä, miten USA on vienyt omia poliisioppejaan ja rikoskäsityksiään ympäri maailmaa.
Ethan Nadelmann (1993) Cops Across Borders. The Internationalization of U.S. Criminal Law Enforcement. ISBN-13: 978-0-271-02920-7 (http://www.psupress.psu.edu/books/titles/0-271-01094-0.html)
Entinen huumepoliisin päällikkö Torsti Koskinen on kirjassaan Helsingin huumeet 1966 - 1996 (Poliisin oppikirjasarja 9/97. Helsinki. http://www.bookplus.fi/product.php?isbn=9789517342872&CustID=0669ff001047f8bb5565510e80d1f784) kertonut siitä, kuinka DEA:n opit tuotiin Suomeen kouluttamalla huumepoliiseja USA:ssa. Opit olivat usein huvittavia, mutta kun niiden takana oli laki, ei se paljoa naurattanut kiinni jääneitä:
”Raportin julkistamistilaisuudessa (19.2.1970) Arkadian poliklinikan konsultoiva lääkäri, lääket. lis. Pekka Sävy korosti, että tärkeimpiä raportissa ilmenneitä seikkoja oli juuri päihdeaineiden sekakäyttö. Sen vuoksi on vastuutonta puhua esimerkiksi marihuanan ja hasiksen vapauttamisesta, koska niitä käytetään alkoholin kanssa. Hasis ja alkoholi ovat vastavaikuttajia, jolloin alkoholi kumoaa hasiksen mahdolliset positiiviset vaikutukset ja tuloksena on täysi ”alkoholitokkura”. (Torsti Koskinen (1997) Helsingin huumeet 1966 - 1996. Poliisin oppikirjasarja 9/97. Helsinki.)”
Nämä kriminaalivalvonnan maahan tuottamat opit levisivät sitten ”huumehoitoon”, -tutkimukseen ja -valistukseen. Varsinainen huumepolitiikka eli käyttäjien moralisointi ja suuren yleisön pelottelu delegoitiin edelleen uskonlahkoille, mm. hyvin vaikutusvaltaiselle kansainväliselle helluntailiikkeelle, joka jatkaa huumepolitiikassa alkoholipolitiikasta jo hävinnyttä Turmiolan Tommi linjaa. (http://www.netmission.fi/srk/koulupalvelu/index.php?id=356)
Lähde: Helsingin Sanomat 1.10.2007
Keskusrikospoliisi epäilee Kuopion yliopiston professorin syyllistyneen törkeään veropetokseen. Professori on jättänyt ilmoittamatta verottajalle ja työnantajalleen apurahoina tai palkkioina saamiaan varoja.
Rahaa kertyi vuosien 1993–2004 välillä ainakin runsaat 200 000 euroa. Rahaa tuli useista ulkomaisista lähteistä, huomattava rahoittaja oli kansainvälinen tupakkajätti British American Tobacco (BAT).
Professori johti yliopistossa valtimonkovettumatautiin liittyvää lääketieteellistä tutkimusta. Kuopion yliopisto sai tiedon rahoituksesta syksyllä 2004 ilmestyneestä Heikki Hiilamon kirjasta, joka käsittelee suomalaisten tutkijoiden tupakkateollisuudelta saamaa rahoitusta.
Kuopion yliopisto pyysi tämän jälkeen keskusrikospoliisia tutkimaan, onko professori syyllistynyt petokseen tai kavallukseen sekä virka-aseman väärinkäyttöön jättäessään ilmoittamatta rahoituksesta työnantajalleen.
Epäilty on kiistänyt syyllistyneensä rikoksiin. Hän on ollut virkavapaalla vuodesta 2004.
Esitutkinta-aineisto siirtyy seuraavaksi syyteharkintaan.
Lähde: Savon Sanomat 25.9.2007
Kannabis on arka aihe. Haastateltavan etsiminen nostaa myrskyn kannabiksen käyttäjien keskustelupalstalla. Toimittajaa epäillään poliisiksi, hänen taustojaan kaivellaan ja hänelle ennakoidaan potkuja.
Tuskin minkään muun huumeen käyttäjät puolustavat omaansa yhtä äänekkäästi kuin kannabiksen käyttäjät. Hiljaa eivät ole huumevalistusta antavat tahotkaan: ne puhuvat petollisen kannabiksen vaaroista ja sen laittomuudesta.
Viisi vuotta kannabista käyttänyt Seppo, 20, suostuu kertomaan, miksi käyttää huumetta. Koko nimellään hän ei uskalla esiintyä.
- Se voisi vaikuttaa esimerkiksi työmahdollisuuksiini ja aiheuttaa kotietsinnän, hän kertoo.
Seppo irrottautuu stereotyyppisestä huumeidenkäyttäjästä. Hän on ylioppilas ja suorittanut varusmiespalveluksen sotilaspoliisina. Hänellä on vakituinen työpaikka, ja ensi keväänä hän aikoo hakea opiskelemaan lääketiedettä. Hän harrastaa muun muassa lumilautailua ja moottoripyöräilyä, kirjoittaa hyvää suomea - ja käyttää kannabista.
Seppo tutustui kannabikseen yläasteen alussa.
- Ystäväni ja minä olimme saaneet huumevalistustunneilla paljon epäuskottavaa tietoa kannabiksesta. Päätimme ottaa asiasta itse selvää ja saimme kannabista kokeiltavaksi vanhemmalta oppilaalta, Seppo kertoo.
- Pidin kannabiksen vaikutuksista heti. Alkoholi jäi pois humaltumistarkoituksessa.
Seppo polttaa kannabista päivittäin vapaa-ajalla. Ennen töitä tai koulua hän ei polta. Hän käyttää kannabista, koska pitää sen rentouttavista vaikutuksista. Hyvä olo merkitsee enemmän kuin se, että kannabiksen käyttö on laitonta.
- Rinnastaisin kannabiksen lähinnä kylmään olueen pitkän työpäivän jälkeen. Kannabis saa minut hyvälle tuulelle. Ajatuksenjuoksu vilkastuu ja asiat saattavat naurattaa, Seppo kuvailee.
Yksin ja yhdessä ystäviensä kanssa kannabista käyttävä Seppo on pitänyt toisinaan useiden kuukausien taukoa kannabiksesta. Hän kokee, että kannabis ei aiheuta merkittävää fyysistä riippuvuutta. Vaikeampaa olisi lopettaa kahvin juonti kuin kannabiksen poltto.
- Taukoja olen pitänyt siksi, että minun eil ole tehnyt mieli käyttää kannabista. Vieroitusoireita pitkän savullisen jakson jälkeen ovat pari kolme päivää kestävä lievä ärtyneisyys, huono ruokahalu ja nukahtamisvaikeudet.
- Jokaisesta päihteestä voi ihminen tehdä itselleen ongelman. Joko lakattaisiin syyttämästä kasveja ihmisten ongelmista?
Muita huumeita Seppo ei käytä. Puoli vuotta sitten hän lopetti tupakanpolton kuuden vuoden sauhuttelun jälkeen. Alkoholia hän sanoo käyttävänsä kohtuullisesti. Hän juo olutta pullon tai kaksi kerran tai pari viikossa, satunnaisesti juhlissa enemmänkin.
Seppo kasvattaa kannabiksensa itse mutta ei myy sitä.
- Kasvattaminen on helpoin tapa saada kannabista. Kannabikseni maksaa sen verran kuin sähkö- ja vesilaskuni ovat.
Seppo ei pelkää kannabiksen terveysvaikutuksia. Poltettuna se aiheuttaa hänen mukaansa pääasiassa samoja haittoja kuin tupakanpoltto.
Kiinnijäämistäkään Seppo ei osaa pelätä.
- Poliisit vierailivat luonani äänekkäiden kotibileiden yhteydessä ja halusivat tarkastaa asunnon. Kasvit löytyivät kaapista, mutta poliisit eivät välittäneet niistä.
- Jos jään kiinni, sitten kannan mielestäni epäoikeudenmukaisten lakien määräämän seurauksen teoistani.
28-vuotiaan Pekon innostus hamppuun sai alkunsa Uudesta-Seelannista kolmisen vuotta sitten. Jo aiemmin hän oli kokeillut kannabista muutaman kerran. Nyt hän käyttää sitä päivittäin, yleensä polttamalla. Toisinaan hän leipoo kannabiskakkuja.
- Myös höyrystäminen on varsin mukava ja terveellinen tapa nauttia kannabista. Kannabiksen vaikuttavat ainesosat höyrystyvät, jolloin palamisessa syntyviä haitallisia aineita ei päädy keuhkoihin, Pekko kertoo.
Pekko kutsuu kannabista sekä nautintoaineeksi että lääkkeeksi.
- Monelle kannabis on luonnollinen vaihtoehto kipulääkkeeksi. Ruokahalu palaa ja päänsärky seka selkäkolotus häviävät, kun polttaa jointin.
- Kannabis toimii luonnon omana Viagrana niin naisille kuin miehillekin.
Pekko puhuu voimakkaasti kannabiksen laillistamisen puolesta.
- Kaikkien päihteiden käyttöön liittyy ihmisen halu päihtyä, on kyse sitten kannabiksen tai tupakan polttamisesta tai alkoholin tai kahvin juomisesta. Toiset päihteet ovat hyväksyttyjä lain edessä ja toiset eivät.
- Miten laki voi kieltää kasvin, joka on kasvitieteellisesti osa maailman kehittyneintä kasvikuntaa? Hamppu on maapallon paras uusiutuva luonnonvara. Se, että hampusta on tehty laitonta, on laki, joka on luotu luontoa vastaan. Se ei voi toimia.
Pekon mukaan vallanpitäjienkin olisi jo korkea aika tunnustaa kannabiksen harmittomuus verrattuna siihen, kuinka paljon se luo käyttäjälle lain ja yhteiskunnan edessä ongelmia.
- Olisi aika tunnustaa myös, että kieltolaki ei toimi. Se tekee hyvistä ihmisistä rikollisia. Moni kannabiksen käyttäjä ja kasvattaja olisi jopa halukas maksamaan valtiolle kannabisveroa, että he saisivat nauttia ja kasvattaa monta muuta päihdettä terveellisemmäksi toteamaansa kannabista.
- Kuinka paljon valtiolle maksaa yhden kannabista kasvattavan ihmisen metsästys lain eteen? Kun tuomio julistetaan, annetaan 80 euron sakko. Poliisi ja koko yhteiskunta voisivat kohdentaa voimavaransa hyödyllisemmin, Pekko miettii.
Rikosylikomisario Jaakko Sonck keskusrikospoliisista kertoo kannabiksen olevan yleisin huumausaine Suomessa amfetamiinin rinnalla.
- Suomessa on kannabiksen käyttäjiä; se on kuitenkin valtakunnallisesti hallittu ongelma. Kannabiksen polttaminen on enemmän kaveripiirissä tapahtuvaa pössyttelyä. Suonensisäiset huumeet aiheuttavat enemmän ongelmia.
- Suomalaiset kannabiksen käyttäjät kasvattavat kannabista pääasiassa omaan käyttöön.
Poliisin resurssit eivät riitä käyttäjien kotiviljelmien etsimiseen. Sonck pitää kuitenkin kannabista vaarallisena aineena.
- Kannabis on hyvin myrkyllinen, rasvaliukoinen aine, joka varastoituu aivoihin. Siksi se voi aiheuttaa käyttäjilleen hallusinaatioita vielä käytön lopettamisen jälkeenkin.
Kannabiksen käyttäjät puolustavat usein aineen laillistamista sillä, että se vähentäisi rikollisuutta.
- Poliisi ei missään tapauksessa kannata kannabiksen laillistamista. Alkoholi aiheuttaa jo ihan tarpeeksi sosiaalisia ongelmia, Sonck toteaa.
Kannabiksen käyttäjän tunnistaminen on vaikeaa, sillä tuntomerkkejä on monia ja ne vaihtelevat eri käyttäjillä. Usein aktiivisen käyttäjän tunnistaa imelänmakeasta hajusta, joka on erilainen kuin tupakan haju. Heti polttamisen jälkeen käyttäjän silmät ovat punertavat ja vetiset.
Vaikka vastaantulijaa ei helposti tunnista kannabiksen käyttäjäksi, tutun ihmisen kohdalla tilanne on toinen.
- Hän voi alkaa myöhästellä tai lipsua sovituista asioista. Opiskelusuoritusten taso saattaa heiketä, mutta hän hyväksyy itselleen aiempaa matalamman suoritustason. Ihminen on kaiken kaikkiaan tavallista hidassoutuisempi, sosiaaliterapeutti Sirpa Kuosmanen Joensuun A-klinikalta kuvailee.
- Aktiivikäyttö on enemmäkseen sitä, että istutaan nojatuolissa ja fiilistellään. Tehdään paljon suunnitelmia, mutta ei koskaan toteuteta niitä.
Kannabiksen käyttäjät kokevat usein, että he eivät ole riippuvaisia kannabiksesta. 19 vuotta A-klinikalla työskennellyt Kuosmanen sanoo, että suuri osa hoitoon hakeutuneista käyttäjistä on myöntänyt tulleensa riippuvaiseksi kannabiksesta. Psyykkinen riippuvuus on fyysistä riippuvuutta, esimerkiksi levottomuutta yleisempää.
- Monella menee kauan ennen riippuvuuden huomaamista. Jos ihminen saa elää omien aikataulujensa mukaan eikä esimerkiksi käy töissä, hän ei koe olevansa riippuvainen kannabiksesta, Kuosmanen kertoo.
Kannabispsykoosi ei ole Kuosmasen mukaan harvinainen. Kun sen kerran saa, todennäköisyys on suuri saada se toistekin.
- Sitä ei haluta uskoa. Myöskään masennuksen ja ahdistuksen ei myönnetä johtuvan kannabiksesta, vaan väitetään, että kannabis auttaa niihin.
- Hoitotyöntekijät ja entiset käyttäjät väittävät, että kannabikseen tulee riippuvuus. Nykyiset käyttäjät, jotka eivät ole vielä joutuneet pulaan, sanovat, että riippuvaiseksi ei voi tulla, Kuosmanen tietää.
Lähde: Mediuutiset 24.9.2007
Naisten ja miesten tasa-arvoistuminen ei näy väkivaltatilastoissa, käy ilmi sosiaali- ja terveysministeriön vastikään julkaisemasta selvityksestä.
Naiset joutuvat edelleen useammin lähisuhdeväkivallan kohteeksi kuin miehet. Jopa 87 prosenttia lähisuhdeväkivallantekijöistä on miehiä. Seitsemässä tapauksessa kymmenestä uhri on nainen.
Parisuhdeväkivalta on yleisintä nuorilla, opiskelijoilla, työttömillä ja pienituloisilla.
Humalajuominen lisää selvästi lähisuhdeväkivallan riskiä. Niillä naisilla, joiden puolisot juovat humalaan asti useita kertoja viikossa, väkivaltakokemukset ovat neljä kertaa niin yleisiä kuin naisilla, joiden puolisot humaltuvat kerran pari kuukaudessa. Myös naisen oma humalajuominen lisää väkivallan riskin kaksinkertaiseksi verrattuna niihin, jotka eivät juo milloinkaan humalaan asti. Väkivallantekijä on päihtynyt vajaassa puolessa lähisuhdeväkivaltatapauksista.
Alkoholin läsnäolo kaikissa väkivaltatilanteissa on monin verroin yleisempää kuin huumeiden.
Sosiaali- ja terveysministeriön tuoreessa julkaisussa hahmotetaan alkoholisidonnaisen lähisuhdeväkivallan laajuutta ja luonnetta Suomessa ja muissa Euroopan maissa. Koko perhe kierteessä -selvitys on tarkoitettu palveluketjujen ja laaja-alaisen ehkäisytyön kehittämisen tueksi, ja se soveltuu myös aineistoksi väkivalta- tai päihdetyön koulutukseen.
Lähde: Turun Sanomat 22.9.2007
Kahden ja puolen vuoden ajan hamppukasveja Turun Littoisten asunnossaan viljellyt 54-vuotias turkulaismies tuomittiin perjantaina Turun käräjäoikeudessa huumausainerikoksesta yhdentoista kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Oheissakkona mies sai 80 päiväsakkoa eli 480 euroa maksettavaa. Rikoshyötynä mies menetti häneltä takavarikoidut 3 290 euroa käteistä ja muille levitetyistä aineista runsaat 3 000 euroa.
Syyttäjä vaati tuomiota törkeästä huumausainerikoksesta, koska oikeuskäytännössä jo yhden kilon erän hallussapito on katsottu määrältään törkeäksi teoksi. Käräjäoikeus arvioi teon tavalliseksi, koska mies valmisti ainetta etupäässä omaan käyttöön eikä levittänyt sitä laajemmalti.
Mies aloitti Cannabis sativa -kasvin viljelyn Kuuriankujan asunnossaan saatuaan tuttavaltaan kasvin siemeniä ja tilattuaan niitä ja lamppuja postitse lisää Hollannista.
Kasvitarhan hän varusti paitsi suurteholampuilla, myös ajastimilla ja tuulettimilla. Mies perehtyi marihuanan valmistamiseen huolella ja piti seikkaperäistä päiväkirjaa kasvien hoidosta. Hän valmisti kahdeksan satoa makuuhuoneessaan olleista kasveista ja sai niistä runsaat kaksi kiloa marihuanaa. Tästä määrästä hän käytti itse 700 grammaa poltettuaan iltaisin ennen nukkumaanmenoa kolme neljä piipullista unettomuuden takia.
Kotietsinnässä asunnolta löytyi yhdeksän 1-1,5 metrin mittaista ja 14 kappaletta 10-60 sentin korkuista hamppukasvia ja valmista marihuanaa 460 grammaa. Kolmelle tutulleen mies myönsi antaneensa vähemmän kuin syyttäjä oli laskenut, 850 grammaa. Myyntihintana oli ollut 7,5 euroa grammalta. Rikoshyödyksi laskettiin lähes 6 400 euroa.
Poliisi koekasvatti poliisilaitoksella mieheltä löytyneitä hamppuja voidakseen arvioida, paljonko kasvit tuottivat ja sai kasveista kuivattamalla 557 grammaa satoa. Oikeudessa mies arvosteli poliisin koetulosta ja katsoi, että nämä olivat laskeneet satotulokseen myös lahdet, koska pelkästään kaikkien hyödynnettävien hamppukukkien leikkaamiseen kului useita päiviä.
Lähde: Turun Sanomat 22.9.2007
Alkoholijuomapakkauksiin tulee pienet varoitusmerkinnät. Peruspalveluministeri Paula Risikko (kok) päätyi kannattamaan asiaa pohtineen työryhmän kompromissiehdotusta. Varoitusmerkinnät tulevat pulloihin vuoden 2009 alussa.
Asetus säätelisi sanan "VAROITUS" kokoa. Se pitäisi painaa pullon kylkeen vähintään kolme milliä korkeilla tikkukirjaimilla. Muu teksti eli "Alkoholi vaarantaa sikiön kehityksen ja terveytesi" saisi olla miten pienellä tahansa. Teksti tulee pulloihin sekä suomeksi että ruotsiksi.
Pakkausmerkintöjä koskevien säännösten mukaisesti varoitusten pitää sijaita pullossa tai pakkauksessa.
Tekstiä ei kuitenkaan saa sijoittaa pakkauksen pohjaan tai sulkijaan. Asetuksessa ei puututa siihen, präntätäänkö varoitus esimerkiksi mustilla kirjaimilla siniselle pohjalle.
Risikko on ollut alunperin varoitustarroja vastaan, eikä hän itse usko niiden vähentävän alkoholin kulutusta. Hänen mielestään parempi keino kulutuksen vähentämiseksi on alkoholiveron asteittainen korotus sekä kohdennettu valistus.
Lähde: Helsingin Sanomat, pääkirjoitus 23.9.2007
Opetusministeri Sari Sarkomaa (kok) esittää hyvin järeän keinon käyttöönottoa karsiakseen hoitoalalta sille soveltumattomat työntekijät. Hänen mielestään koulujen pitäisi saada erottaa opiskelijat, joilla on huume- tai päihdeongelma.
Oppilaitosten johtajat ovat jo ehättäneet tuomitsemaan Sarkomaan hankkeet, jotka tähtäävät asetuksen muutokseen erottamisen mahdollistamiseksi. Sarkomaan esitys asettaisi oppilaitokset sekä tutkijan että tuomitsijan rooliin, eivätkä koulujen johtajat sitä halua.
Hoitajan päihde- tai huumeriippuvuus on turvallisuusriski, mutta potilasturvallisuuden valvonta kuuluu hoitolaitoksille, ei ammattikorkeakouluille. Sairaaloiden valvonnassa olisikin parantamisen varaa, sillä lääkkeitä katoaa niistä luvattoman paljon hoitajien omaan käyttöön.
Opetusministeriön kannattaisi erottamissuunnitelmien sijasta kehitellä yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa ammattikorkeakoulua käyvien nuorten terveydenhoitopalveluja.
He ovat olennaisesti huonommassa asemassa terveyspalveluiden käyttäjinä kuin yliopistoissa opiskelevat. Ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden terveydenhoito on opiskelupaikkakunnan terveyskeskuksen vastuulla, ja hoidon saatavuudessa on suuri vaihtelu eri paikkakuntien välillä. Kaikkein heikoimmin on järjestetty mielenterveyspalvelut.
Opiskelijan päihteiden käyttö on yleensä oire muista ongelmista, harvoin itsenäinen sairaus. Nuoren ihmisen päihdeongelmia voidaan asiantuntijoiden mukaan hoitaa helpommin kuin iäkkäämpien, jos niihin tartutaan ajoissa.
Opiskelupaikan menettäminen ei auta ketään vaan suistaa ongelmiin ajautuneen nuoren entistä tiukempaan syöksykierteeseen.
Lähde: Turun Sanomat, pääkirjoitus 23.9.2007
Sosiaali- ja terveydenhuollon laitoksissa paljastuneet väärinkäytökset ovat nostaneet näkösälle monia ennen tunnistamattomia epäkohtia. Viimeksi huomiota on kiinnitetty alan opiskelijoiden päihdeongelmiin.
Alkoholista tai huumeista vakavasti riippuvainen nuori on ammattiin valmistuttuaan riski. Opetusministeri Sari Sarkomaan mielestä oppilaitoksen pitää voida erottaa opiskelija, joka päihteiden käytön vuoksi saattaa vaarantaa potilaiden turvallisuuden.
Nykyisen lain mukaan opiskelija voi menettää opinto-oikeutensa, jos hänellä ei ole edellytyksiä työskennellä ammatissa. Sosiaali- ja terveysalalla pykälää ei ole kuitenkaan sovellettu. Käytännön laajentaminen vaatii asetuksen muutosta, jota ministeri Sarkomaa suunnittelee (HS 21.9.).
Hoitajiksi opiskelevia ministerin suunnitelmat pöyristyttävät. Heidän mielestään päihdenuorten opintien katkaiseminen on ongelmien lakaisemista maton alle. Sitä se epäilemättä onkin, ellei asianomaisia yritetä ensin auttaa ohjaamalle heitä hoitoon ja päihteettömään elämään.
Tuskin Sarkomaakaan tarkoittaa, että erottamisesta tulisi ongelmien ensimmäinen ratkaisu. Viimeisenä keinona siihen tulisi kuitenkin voida turvautua, jos mikään muu ei auta.
Ensi töikseen opetusministerin kannattaisi selvityttää, kuinka yleisiä opiskelijoiden päihdeongelmat sosiaali- ja terveysalalla ovat. Tähän asti huolestunutta keskustelua on käyty lähinnä median esittelemien yksittäistapausten herättämänä.
Kontrollin tiukentamisessa on syytä varautua käytännön ongelmiin. Oppilaitoksesta erottaminen edellyttää pitäviä todisteita. Entä kun niiden saamiseksi ainoa keino on huumetesti, johon kenenkään ei tarvitse vasten tahtoaan myöntyä.
Lähde: Iltalehti 20.9.2007
Järvenpään sosiaalisairaalan ylilääkäri Antti Holopainen kummeksuu ehdotusta opiskeluoikeuden poistamisesta huumeongelmaisilta.
- Ei huumeongelmaiselta minusta voi kansalaisoikeuksia poistaa. Kyllä jokaisella suomalaisella on oikeus opiskeluun ja työhön.
Holopainen muistuttaa, että syrjintä on kielletty perustuslaissa. Hän tähdentää myös, että huumeongelma on ihmisen elämässä tilapäinen vaihe, joka tosin helposti kroonistuu.
- Yhteiskunta laiminlyö perustehtävänsä, jos se jättää huumeongelmaiset heitteille ja yrittää syrjäyttää heidät kaikesta yhteiskunnan toiminnasta.
Jos opiskelijalla todetaan huumeongelma, hänet olisi ylilääkärin mielestä syytä ohjata hoitoon. Edelleen opiskelija tulisi yrittää kuntouttaa niin, että hän paranee huumeongelmastaan.
- Ja sen jälkeen kun toipuminen on riittävän pitkälle edennyt, mietitään oikeutta opiskeluun ja työelämään.
Opetusministeri Sari Sarkomaa (kok.) haluaisi ottaa opiskeluoikeuden pois huumeongelmaisilta hoitoalan opiskelijoilta. Sarkomaa sanoo Ilta-Sanomien haastattelussa, että hän aikoo ajaa muutoksen läpi pikaisella aikataululla.
Yhteiskunta voisi ottaa vastuuta alkoholin aiheuttamista haitoista ja nostaa alkoholin hintaa. Näin ehdottaa ylilääkäri Antti Holopainen. Holopaisen mukaan päihdehäiriöt ovat jo niin suuria, että ne ovat nousseet yhteiskunnan ykkösongelmaksi. Holopaisen mielestä yhteiskunnalla olisi muutenkin varaa terästäytyä.
- Alkoholin käyttöä voi rajoittaa. Esimerkiksi alaikäiset eivät saisi juoda lainkaan alkoholia, mutta kuka tällä hetkellä heitä valvoo? Holopainen kyseli. Hän osallistui Päihdepäiville Helsingissä torstaina. Holopainen on A-klinikkasäätiön Järvenpään sosiaalisairaalan ylilääkäri.
Alkoholiperäisiä kuolemia on vuosittain jo kolmisentuhatta, ja epäsuorasti alkoholi tappaa toisen mokoman.
Hoitamattomat päihdehäiriöt ovat yhä suurempi ongelma. Holopaisen mukaan työyhteisöissä on paljon alkoholin ja rauhoittavien lääkkeiden liikakäyttöä. Hoitamattomana ongelmat aiheuttavat poissaoloja ja voivat viedä työkyvyn.
- Työpaikoilla on runsaasti piilevää päihdeongelmaa. Mitä aikaisemmin päihdeongelmaan puututaan, sen parempi, Holopainen kuvaili.
Holopainen on tehnyt päihdetyötä pitkään ja nähnyt ongelmien pahenemisen. Kun apua ei ole saanut alkuvaiheessa, ongelmat kasautuvat. Monella ihmisellä on nykyisin sekä mielenterveys- että päihdeongelma ja asiat sekaisin.
- Järjestelmä ei pysty vastaamaan näiden ihmisten tarpeisiin. Sekä terveyskeskukset että mielenterveystoimistot ovat ylikuormitettuja. Asioita täytyy muuttaa, jotta ihmiset saavat apua, Holopainen sanoo.
Joillakin paikkakunnilla jonot jopa katkaisuhoitoon ovat viikkojen mittaiset. Holopainen haluaisi lainmuutoksen siitä, mitkä ovat päihdeongelmaisten oikeudet saada hoitoa. Nykylain mukaan hoitoa tulisi antaa tarpeen mukaan, mutta hoidotta jättämisestä ei tule seurauksia.
- Varsinkaan jatkohoitoon ei aina pääse tarpeen mukaan. Kysymys tulee heti siitä, mikä taho maksaa ja saako maksusitoumuksen, Holopainen miettii.
Päihteiden käyttö kuormittaa kohtuuttomasti myös perheitä. Noin 200 000 lasta elää perheissä, missä heidän kasvunsa ja kehityksensä voivat häiriintyä.
- Hallitsematon puolison päihdeongelma vie voimat läheisiltä. Lisäksi ilman hoitoa jääneet päihdeongelmat siirtyvät helposti seuraavalle sukupolvelle, Holopainen sanoo.
Liiallisen alkoholin käytön aiheuttama syrjäytyminen ja sairastaminen ovat yhä suurempia ongelmia, arvioidaan uudessa Päihdebarometrissa. Sen mukaan syrjäytymisvaarassa ovat erityisesti nuoret.
Alkoholinkäytön ongelmat ovat kasvaneet vuoden aikana, ja kasvu jatkuu. Myös alkoholikuolemien määrän arvioidaan lisääntyvän. Suunnittelija Päivi Oparin mukaan myönteistä käännettä ei ole näköpiirissä. Terveyden edistämisen keskuksen julkistamaan Päihdebarometri 2007:ään vastasi yhteensä 136 kunta- ja järjestöjohtajaa.
Päihdebarometrin mukaan alkoholinkäyttö lisää myös lastensuojelun kustannuksia entisestään.
Ongelmat ovat kasvaneet niin näkyviksi, että kunta- ja järjestöjohtajat ovat heränneet vaatimaan pontevasti ennaltaehkäisevää päihdetyötä.
Lähde: YLE 16.09.2007
Enemmistö kirkkoherroista sallii seurakuntien rikkovan lakeja, mikäli ne pitävät niitä kohtuuttomina, selviää Helsingin Sanomien tekemästä kyselystä.
Kyselyyn vastasi 30 kirkkoherraa. Heistä 17 sallii seurakunnalle asettumisen maallisen esivallan lakeja vastaan, kun kymmenen vastustaa tätä. Kolme vastaajista ei ottanut selvää kantaa.
Lähes kaikki kyselyyn vastanneista kirkkoherroista on lisäksi valmis ottamaan turvapaikanhakijan seurakuntansa suojelukseen, jos tämän saama käännytyspäätös tuntuu epäoikeudenmukaiselta.
Turun Mikaelin seurakunta on aiemmin antanut turvapaikan Iranin kurdi Naze Aghaille. Kuopiossa seurakunnat taas ovat avustaneet sudanilaista Anna Ladoa. 28 kirkkoherraa oli valmis toimimaan Mikaelin ja Kuopion seurakuntien tavoin.
Lähde: Helsingin Sanomat 9.9.2007
Milla Jaakkola valvoo, etteivät Päihdelinkin keskustelut mene asiattomiksi.
Onpas lauantai-iltapäivän auringossa kylpevä Alppipuisto idyllinen!
Vaikka taivaanrannassa on tummia pilviä, kesä on päättänyt viivähtää vielä hetken. Takki on liikaa.
Sen sijaan tapaaminen takkuilee. Neljäksi sovitut treffit puuroutuvat, kun kenelläkään ei tunnu olevan tietoa, missä mennään. Kaikki paikalle ilmoittautuneet eivät tunne toisiaan, puhelinnumeroita on harvoilla, ja monella on saldot finaalissa.
Päihdelinkin keskustelupalstan Sauna-ryhmän tapaamisen eli miitin järjestäminen ei ole läpihuutojuttu.
Kun suurin yhdistävä tekijä on kiinnostus laittomiin päihteisiin eli huumeisiin, omaa henkilöllisyyttä varjellaan tarkasti. Eivätkä kaikki ole järin innostuneita toimittajan läsnäolosta.
Puolen tunnin odottelun jälkeen nimimerkit Facsimile, 26, Resukka, 24, ja Miffy eli Milla Jaakkola, 24, saapuvat sovittuun paikkaan.
Tavallisen oloisia, katsovat silmiin, sanovat käsipäivää. Pahoittelevat, kun kaupassa kesti vähän.
Korjataan mahdolliset väärinkäsitykset heti.
Kaikki saunalaiset eivät ole narkomaaneja. Osa heistä on satunnaisia ja osa säännöllisiä käyttäjiä. Jotkut seuraavat keskustelupalstaa ymmärtääkseen koukussa olevaa lähimmäistään, joitakin miellyttää palstan konstailematon suorapuheisuus.
Facsimile, Resukka ja Jaakkola ovat seuranneet palstaa 2000-luvun alusta saakka. Kukin heistä on ajautunut sivustolle omaa tietään. Esimerkiksi Facsimile löysi aikoinaan Päihdelinkkiin etsiessään tietoa psykedeeleistä kuten sienistä ja LSD:stä.
"Olen saanut plinkissä neuvoja, joita en olisi saanut keneltäkään alan erikoislääkäriltä. Palstan avulla olen oppinut käyttämään tiettyjä aineita niin, ettei niistä ole oleellista haittaa terveydelle", Facsimile kertoo.
Resukka löysi aikoinaan palstan 16–17-vuotiaana, kun hän halusi katkaista sekakäyttökierteensä. Nimimerkkinsä hän muistaa napanneensa sumuisissa tunnelmissa.
"Olin kamalan itsesäälin vallassa ja halusin ottaa nimimerkikseni Ressukan. Olin kuitenkin niin ryynikänneissä, että kirjoitin sen yhdellä ässällä", Resukka hekottaa.
Erisorttiset mielenterveysongelmat eivät ole palstalla harvinaisia. Jaakkola on huomannut, että monella saunan keskustelijalla on adhd-diagnoosi, repaleinen lapsuus tai muuten vain rankkoja elämänkokemuksia.
Hän aloitti Päihdelinkin seuraamisen vuonna 2001, mutta nykyisin se on hänelle jo osa-aikatyö. Hän toimii palstan vertaismoderaattorina. Palstan toimintaa valvovat pääasiassa Päihdelinkin toimituksen ammattilaiset.
"Palstalla roikkumista voi vähentää tekemällä siitä duunin", Jaakkola virnistää.
Päihdelinkin takana on jo yli viisikymmentä vuotta päihdetyötä tehnyt A-klinikkasäätiö.
Vuonna 1996 perustettu palvelu oli ensisijaisesti auttava puhelin, mutta tietoa jaettiin myös faksin ja sähköpostin välityksellä. Nyt Päihdelinkistä on kasvanut verkossa laaja kokonaisuus, joka tarjoaa faktatiedon lisäksi ammattiapua, eväitä itsehoitoon ja vertaistukea.
Sivustolta löytyy useita keskusteluryhmiä, joista suurin, tunnetuin ja kiistellyin on Sauna.
Monet vahingossa sivustolle eksyneet ovat lukeneet silmät renkaina palstan pillerintunnistuskeskusteluja, vinkkejä siitä, kuinka piikitetään oikein, ja pohdintoja siitä, kuinka loiventaa amfetamiinilaskuja.
"Kun perustimme Päihdelinkin, emme tienneet, mitä odottaa. Ajatuksemme oli, että Saunassa olisi käyty keskustelua alkoholipolitiikasta, mutta yllätykseksemme siellä alettiin puhua huumeista. Se kertoi, että pinnan alla oli paineita, jotka eivät aikaisemmin olleet päässeet purkautumaan", A-klinikkasäätiön viestintäjohtaja Teuvo Peltoniemi kertoo.
Alkuaikoina suora puhe huumeista hämmensi palstalle eksyneet niin sanotut kunnialliset kansalaiset. A-klinikkasäätiö sai yhteydenottoja, joissa palstaa vaadittiin lopetettavaksi. Sen katsottiin yllyttävän ihmisiä huumeidenkäyttöön.
"Paheksujien lähtöoletuksena tuntui olevan, että pelkkä huumeista puhuminen edistää niiden käyttöä", Peltoniemi huokaa.
Reaktiot kertoivat siihenastisen päihdepolitiikan ja muuttuneen päihdekulttuurin yhteentörmäyksestä. Vaikka huumeet olivat yleistyneet Suomessa 1990-luvulta lähtien, virallisessa päihdepolitiikassa ajettiin yhä täyskieltoa.
Murros näkyi – ja näkyy yhä – suhtautumisessa vaikkapa puhtaiden ruiskujen jakeluun.
Nykyisin A-klinikkasäätiön suhteet viranomaisiin ovat hyvät, ja Päihdelinkki on vakiinnuttanut asemansa. Kansainvälisessäkin mittapuussa ainutlaatuinen konsepti vetää kuukaudessa jopa 40 000 yksittäistä kävijää.
"Päihdelinkin kautta voimme jakaa tietoa huumeiden käytön haittojen minimoimisesta. Palstan kiva yllätys on ollut toimiva vertaistuki: parhaimmillaan ihmiset hoitavat toisiaan", Peltoniemi kertoo.
Sivusto on myös hyvä peili heijastamaan kehitystrendejä. Palstan kautta säätiö saa ensimmäisenä tietoa uusista aineista, jotka eivät vielä ole mukana hoitojärjestelmässä.
Esimerkiksi sivustolla oli tietopaketti gammahydroksibutyraatista eli gammasta jo vuosia ennen kuin siitä kirjoitettiin ensimmäiset suuret lehtijutut.
Epäreilua. Alppipuistossa alkaa sataa.
Samaan aikaan tulee viesti, että osa miitin ihmisistä on lähtenyt oma-aloitteisesti lähibaariin. Seuraamme perässä.
Miittejä palstalaiset ovat järjestäneet kolmisen vuotta. Tällä kertaa mukaan on ilmoittautunut kaksikymmentä ihmistä, joista puolet tulee paikalle. Resukan mukaan tämä on normaali hukkaprosentti.
Plinkkiläiset eivät pidä Saunaa sen kummempana keskustelupalstana kuin muitakaan. Miiteissä keskustellaan toki paljon päihteistä, mutta näkemyksissä on hajontaa. Esimerkiksi Facsimile on tiukan päihdepolitiikan kannalla.
"Olen ehdottomasti kannabiksen laillistamista vastaan. Se antaisi väärän signaalin, ja sen myötä tulisi enemmän nuoria käyttäjiä. Suomeen ei tarvita yhtään enempää päihteitä."
Jaakkola on eri linjoilla.
"Eihän laki nytkään toimi! Käytön rankaiseminen pitäisi lopettaa ja kannabis saada lailliseksi. Sitä kautta laatua voitaisiin valvoa ja saataisiin lisää verotuloja."
Jaakkola ei kuitenkaan haluaisi nähdä päihteitä ruokakaupoissa. Tupakkaakin pitäisi myydä vain erillisistä tupakkakaupoista.
"Alkoholi muuttaa ihmiset tyhmiksi. Olen kauhuissani kaupungilla kännäävistä 12-vuotiaista teinitytöistä, jotka riehuvat ja kusevat porttikonkeihin."
Palstalaisia yhdistää kiinnostus laittomiin päihteisiin, mutta muuten heidän taustansa ovat hyvin erilaisia.
Facsimile lukee yliopistossa yleistä kirjallisuustiedettä. Opintoviikkoja on sen verran takana, että pian pitäisi alkaa miettiä gradun aihetta. Hänen tavoitteenaan on valmistua opettajaksi.
Nyt opinnot ovat kuitenkin jäissä subutexin päivittäiskäytön vuoksi. Opiskelu vaatisi päihteetöntä elämää, ja tahto lopettamiseen on kova. Syksyllä on tarkoitus aloittaa avohoito A-klinikalla.
Resukalla on aikuislukio kesken ja tulevaisuudensuunnitelmat vielä vähän hämärän peitossa.
Jaakkola opiskelee parhaillaan oppisopimuksella merkonomiksi. Hän on myös yhdistysaktiivi ja kiinnostunut politiikasta. Viime eduskuntavaaleissa vasemmistoliiton ehdokas sai 299 ääntä.
Palstalaiset myöntävät, että keskustelujen ahkerassa seuraamisessa on myös riskinsä.
Jos puheenvuoroissa hehkutetaan yltiöpäisesti kaman käyttöä, vastaanottavaisessa elämäntilanteessa oleva nuori voi hakeutua aktiivisesti aineiden pariin.
Myös tilanteessa, jossa halutaan aineista eroon, palstan jatkuva seuraaminen ei välttämättä vie ajatuksia muualle.
Peltoniemi muistuttaa, että on kuitenkin parempi että samalla sivustolla on tarjolla myös faktaa huumeista.
"Haluamme välttää opettavaista ja moralisoivaa hyssyttelylinjaa. Kyllä huumeista pitää pystyä puhumaan", Peltoniemi sanoo.
Hänen mukaansa ideaalitilanne olisi, että ihmiset käyttäisivät kaikkia päihteitä vähemmän.
"Yhteiskunta on kuitenkin päättänyt, että alkoholia saa valmistaa ja myydä. Samoin osa ihmisistä on päättänyt, että huumeet tarjoavat heille jotain, jota muut aineet eivät tarjoa. Vaihtoehdot eivät ole silloin, että käytä ja kuole tai et käytä ja olet kunnon ihminen. Ihmisarvon vuoksi jokaista pitää auttaa."
Poliisi tuhosi Tatu Saarikon öljyhamppuviljelmän huume-epäilyn vuoksi.
Ympäristönhoitajaksi kouluttautunut Tatu Saarikko teki lopputyönsä hampun hyötykäytöstä. Hänen viljelemästään Finola-lajikkeesta ei voi tehdä huumetta.
Kaarinan poliisi tuhosi 3. elokuuta neljännesaarin kokoisen Cannabis sativa -viljelmän, joka sijaitsi piikkiöläisen omakotitalon takapihalla. Kasvia kasvatetaan yleisimmin huumausaineeksi, mutta tällä kertaa viljelmän omistaja, Tatu Saarikko vakuuttaa poliisin tehneen virheen.
- Olen kasvattanut Finola-hamppua vanhempieni talon takapihalla jo kolmen vuoden ajan. Finola on öljykasvi, josta ei voi edes tehdä huumetta. Sen tetrahydrokannabinoli- eli THC-pitoisuus on niin alhainen, ympäristönhoitajaksi kouluttautunut Saarikko sanoo.
Saarikko on joka kesä ilmoittanut poliisille kasvattavansa Finolaa Piikkiössä kokeilumielessä. Kasvista lopputyönsä tehnyt mies toivoo, että voisi jonain päivänä saada elantonsa hampun hyötykäytöstä. Finola on Kuopion yliopistossa kehitetty hamppulajike, jonka käyttöä on tutkittu muun muassa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa.
- Ilmoitin tänä vuonna poliisille kasveista kolme viikkoa ennen niiden tuhoamista. Minulle ei ole kerrottu mitään syytä sille, miksi kasvit tultiin tuhoamaan juuri tänä vuonna.
Saarikko myöntää käyttäneensä nuorempana kannabista ja osallistuneensa hamppumarssien järjestämiseen Tampereella ja Turussa. Nykyään hänen intressinsä hamppua kohtaan ovat ammatilliset ja ekologiset ja hän tekee yhteistyötä erään hamppua kasvattavan maanviljelijän kanssa.
- Teen tätä puhtaalla omalla tunnolla, sillä tiedän sataprosenttisen varmasti hamppupeltoni olleen täysin laillista Finolaa. En kai minä olisi sekoittanut omia vanhempianikin laittomiin puuhiin laittamalla huumehamppua heidän takapihalleen, Saarikko hämmästelee.
Saarikolla on toinen Finola-viljelmä kotikaupunkinsa Tampereen siirtomaapuutarhassa. Hän kertoi poliisille siitäkin avoimesti, mutta kasveihin ei ole koskettu.
- Ymmärrän poliisien työtä, eikä lajikkeiden erottaminen ole helppoa. Tässä kuitenkin tuhottiin kolmen vuoden työni.
Onko hampusta hyötykasviksi?
Kyllä 92%
Ei 8%
Ääniä 2844
Lähde: Iltalehti 30.8.2007
Alkoholin syöpävaarallisuudesta olisi Suomen Syöpäyhdistyksen mielestä kerrottava kuluttajille olut-, viina- ja viinipulloihin kaavailluissa varoitusteksteissä.
Tuoreiden arvioiden mukaan alkoholin osuus syövän aiheuttajana on 2-5 prosenttia, mikä merkitsee Suomessa noin 500 syöpää vuodessa. Tämä on selvästi aiemmin arvioitua enemmän, sanoo yhdistyksen pääsihteeri Harri Vertio.
Varoitusmerkintöjä valmistelevan työryhmän puheenjohtajan, hallitusneuvos Kari Paason mukaan alkoholin varoitusmerkinnöistä on ollut hyvin vaikea päästä yksimielisyyteen, koska teollisuus on vahvasti työryhmässä mukana. Syövästä kertovat varoitusmerkinnät mainitaan yhtenä vaihtoehtona, kun työryhmä perjantaina julkistaa muistionsa.
Lähde: Kaleva 31.8.2007
Alkoholijuomien varoitusmerkintöjä pohtinut työryhmä ei päässyt yksimielisyyteen merkintöjen koosta, sijainnista eikä sisällöstä. Työryhmän raporttiin kirjatun kompromissiehdotuksen mukaan tekstiksi tulisi: "Varoitus: Alkoholi vaarantaa sikiön kehityksen ja terveytesi".
Sana "varoitus" pitäisi merkitä vähintään kolme milliä korkeilla versaalikirjasimilla. Varoitusta ei saisi laittaa pakkauksen pohjaan tai korkkiin.
Työryhmän seitsemästä jäsenestä puheenjohtajan lisäksi vain yksi jäsen oli kompromissiehdotuksen takana. Loput allekirjoittivat eriävän mielipiteen.
Teollisuuden ja kaupan edustajat vaativat lyhyempää ja pienempää varoitusta. Kaksi työryhmän jäsenistä kannatti kookkaampia ja yksilöidympiä varoituksia, joissa kerrottaisiin muun muassa alkoholin aiheuttamasta syöpäriskistä ja riippuvuudesta.
Peruspalveluministeri Paula Risikolle (kok.) luovutettu ehdotus lähtee pikaisesti lausuntokierrokselle.
Lähde: Turun Sanomat 29.8.2007
Poliisin ylijohdon tilaama väitöstutkimus pohtii keinoja tehostaa lainvalvojien valvontaa. Suomalaista poliisia kuitenkin arvostellaan virka-aseman väärinkäytöstä vain harvoin.
Tänään julkistettava tutkimus ehdottanee riippumattoman valvonnan lisäämistä.
Oikeuskansleri Jaakko Jonkan mukaan poliisin tekemiä rikoksia ilmenee Suomessa vuosittain noin 600. Näistä suurin osa on melko lieviä rikkeitä, kuten liikennerikoksia.
Tänään Helsingin yliopistossa tarkastettavasta Marko Viitasen väitöskirjasta ilmenee puolestaan se, että vain harvoin suomalainen poliisi tavoittelee esimerkiksi taloudellista etua virka-asemansa avulla.
Silti tutkija kehottaa poliisia varautumaan siihen, että sen toimintaa tarkastelisi tulevaisuudessa poliisista kokonaan irrallinen itsenäinen taho.
Viitanen ei ole tähän asti suostunut kertomaan tutkimuksestaan juuri muuta kuin sen tilaajan.
- Työ on toimeksianto poliisin ylijohdolta, hän valottaa.
Selvityksen taustalla vaikuttaa tarve saada poliisin valvontaan selkeät pelisäännöt.
Tutkimusten mukaan poliisi ei ole onnistunut vakuuttamaan ihmisiä siitä, että se itse kykenisi puolueettomasti tutkimaan ja ehkäisemään omia väärinkäytöksiään ja korruptiota.
Vuonna 2004 Oikeus-lehdessä julkaistussa artikkelissaan Viitanen on todennut poliisirikosten tutkinnan ja poliisin valvonnan nousseen maailmalla laajempaan julkisuuteen, koska sen on yleisesti koettu olevan ainoa keino poliisin toimintaan vaikuttamiseksi.
Tuolloin Viitasen välitilinpäätös oli huolestuttava. Hän totesi lainvalvojien tehokkaan valvomisen yhteiskunnassa olevan lähes mahdoton tehtävä.
Poliisit ovat itse pitkään vastustaneet kaikenlaista ulkopuolista valvontaa. Artikkelissaan ja uuden tutkimuksensa tiivistelmässä Viitanen nostaa esiin lähinnä kaksi vaihtoehtoa poliisin valvonnan tehostamiseksi.
Ensimmäisenä vaihtoehtona on nykyjärjestelmän kehittäminen, jossa poliisi ja ulkopuolinen taho yhdessä selvittäisivät poliisirikoksia.
Toinen vaihtoehto on itsenäisen toimielimen perustaminen. Käytännössä tämä merkitsisi kokonaan uuden organisaation luomista. Viitasen tiivistelmä näyttäisi tukevan jälkimmäistä kantaa.
Jälkimmäisen vaihtoehdon toteutuminen merkitsisi kavennusta poliisin mandaattiin. Uuden viraston perustamista on kabineteissa vastustettu poliisin oikeusturvaan vetoamisen lisäksi myös rahallisista syistä.
Väkiluvultaan pienessä ja pinta-alaltaan laajassa Suomessa uuden elimen perustaminen tulisi veronmaksajille kohtuuttoman kalliiksi.
Tätä mieltä on esimerkiksi oikeuskansleri Jonkka.
- En tällä hetkellä näe tarvetta uuden elimen perustamiselle. Nykyjärjestelmää uudistamalla pärjäämme hyvin, hän toteaa.
Ongelmana kuitenkin on, että poliisin toimien kyseenalaistaminen jää pääosin asianomistajien oma-aloitteisuuden varaan. Suomessa poliisia ei Viitasen mukaan juurikaan arvostella esimerkiksi rasistisesta tai seksistisestä käyttäytymisestä.
Tästä ei voida silti tehdä suoria johtopäätöksiä, kuten tutkija itsekin toteaa teksteissään.
Lähde: Viitanen, Marko (2007) Poliisin rikokset : Tutkimus suomalaisen poliisirikoksen kuvasta.
https://oa.doria.fi/handle/10024/7261
Ei korppi toista silmään noki.” Vai nokkiiko? Pitäisikö sen nokkia? Onko yhteiskunnalla sellainen poliisi kuin se ansaitsee?
Tutkimuksessa on herätetty kysymystä valvojien valvonnan vaikeudesta. Tutkimusaineiston valossa poliisitoiminnan kyseenalaistaminen on pääosin asianomistajien tai sellaiseksi ilmoittautuvien henkilöiden varassa. Poliisimiehet eivät liikenteeseen liittyviä asioita lukuun ottamatta kyseenalaista juurikaan omaa toimintaansa. Sama koskee myös muita viranomaisia ja sivullisia (todistajia). Tutkimusaineiston perusteella voidaan sanoa, että hyvin lievät ja vakavat tapaukset tulevat kuitenkin ilmoitetuksi poliisin toimesta. Myös arvosteltavan toiminnan luonne, kyseenalaistajan ja kyseenalaistettavan asema ja erityisesti onko poliisimies haitannut poliisin tehtävien hoitamista tai kyseenalaistanut poliisin auktoriteettia näyttäisivät olevan merkityksellisiä seikkoja. Poliisin ja poliisitoiminnan kyseenalaistajien näkemyksien voidaan myös sanoa olevan varsin kaukana toisistaan. Sillä, että poliisitoiminta kyseenalaistettaisiin laajemmalla rintamalla, ei kuitenkaan ole välttämättä toivottua vaikutusta, vaan se voi korostaa poliisikulttuurin piirteistä solidaarisuutta ja eristäytyneisyyttä.
Tatu Saarikko on viljellyt aikaisempinakin kesinä öljyhamppua Piikkiössä, mutta vasta tänä kesänä poliisi tuli ja määräsi kasvit tuhottaviksi. Jos sato olisi jäänyt, hän olisi käyttänyt varret maanparannukseen ja ottanut siemenet talteen tulevia kylvöjä varten.
Kaarinan poliisi saapui 3. elokuuta Tampereella asuvan, mutta Piikkiöstä kotoisin olevan Tatu Saarikon vanhempien luo tuhoamaan takapihalla olevan öljyhamppuviljelmän.
Noin neljännesaarin kokoisella palstalla kasvoi Finola-hamppua, joka on erityisesti siementen ja hamppuöljyn tuottamiseksi kasvatettava lajike. Huumetta siitä ei voi valmistaa, sillä sen tetrahydrokannabinoli- eli THC-pitoisuus on alle prosentin.
- Isä ne sitten veti viikatteella kumoon, poliisilla kun ei ollut omaa viikatetta, Tatu Saarikko kertoo.
Saarikko on viljellyt öljyhamppua Piikkiössä jo kahtena aikaisempana kesänä. Lisäksi hänellä on toinen pelto Tampereella. Jokaisesta viljelmästä hän on varmuuden vuoksi ilmoittanut poliisille, sillä tietää ihmisten helposti sekoittavan öljyhampun huumeeksi kasvatettaviin hamppulajikkeisiin.
Tällä kertaa kolme viikkoa ilmoituksen tekemisen jälkeen poliisi kuitenkin teki pikatestin muutamalle kasville, määräsi kasvit tuhottavaksi ja vei leikatut hamput tutkittavaksi rikoslaboratorioon, josta tulokset tulevat 1-2 kuukauden sisällä. Siihen asti Saarikkoa epäillään huumausainerikoksesta.
Poliisin äkkinäinen toiminta on saanut Saarikon ymmälleen, koska hän katsoo toimineensa laillisesti. Toisaalta hän ymmärtää poliisin epäluuloisuuden. Hamppulajikkeita on olemassa yli 400 ja niitä on vaikea erottaa toisistaan silmämääräisen tarkastelun perusteella.
Saarikko myöntää käyttäneensä nuorempana kannabista. Saarikko on ollut myös mukana järjestämässä hamppumarsseja Tampereella ja Turussa. Hän on saanut sakot kannabiksen käytöstä, mutta rikosrekisteriä hänellä ei ole.
Saarikko ei enää ole ajamassa huumehampun laillistamista.
Viljelyn motiivina Saarikolla on lajin kehitystyö, mielenkiinto ekologista ja monipuolista kasvia kohtaan, hamppuun liittyvien ennakkoluulojen kumoaminen ja se, että mies uskoo jonain päivänä voivansa työllistää itsensä hampun viljelyllä.
Saarikko valmistui kaksi vuotta sitten ympäristönhoitajaksi ja teki lopputyönsä hamppukasvin hyödyntämismahdollisuuksista.
Kaarinan rikospoliisiyksikön päällikkö, komisario Pekka Uotila pitää viljelmän tuhoamista perusteltuna muun muassa Saarikon taustan huomioon ottaen. Hänen mukaansa edes se, että Saarikko on ilmoittanut viljelmästään poliisille tai se, että hamput ovat kasvaneet vanhempien pihalla piikkiöläiselle omakotitaloalueella eivät todista mitään.
Uotilan mukaan palstalla tehty pikatesti on antanut lopullisen sinetin tuhoamispäätökselle. Hän ei kerro tarkempia yksityiskohtia testin teosta tai sen tuloksista. Hänen mukaansa pelto oli niitettävä pikaisesti, koska olisi ollut liian suuri riski viedä vain muutama kasvi tutkittavaksi ja antaa sadon kypsyä ja tulla korjatuksi.
Epäilyksiä herätti Uotilan mukaan myös se, että viljelyala oli pieni eikä Tatu Saarikko ole niin sanottu virallinen toimija, jolle hampun kasvatus olisi ammatti tai virallinen tutkimuskohde.
- Jos viljelyalaa olisi ollut kymmenen hehtaaria ja olisi ollut näyttöä kaupallisesta arvosta, sitten asia olisi ollut aivan eri, Uotila sanoo.
Saarikko ei osaa arvioida viljelmän tuhoamisesta koitunutta taloudellista vahinkoa, mutta harkitsee korvausvaatimuksen tekemistä kunhan laboratoriotulokset ovat selvät.
- Lähinnä tässä kolmen vuoden työ muuttui tyhjäksi. Tämän vuoden sato olisi ollut paras tähänastisista, Saarikko harmittelee.
Kun kuulee jonkun kasvattavan hamppua, ensimmäinen mielikuva on kieltämättä vaatekaappiin piilotettu huumeviljelmä.
Jos voisin tavata keskiaikaa elävän turkulaisen, mielikuvani herättäisi varmasti hilpeyttä - silloin hamppu oli täällä vain hyötykasvi muiden joukossa, eikä huumelajikkeista oltu kuultukaan. Huumemaine vahvistui täällä vasta 1950-60-luvuilla, jolloin moni maa Yhdysvaltain johdolla kielsi niin hyöty- kuin huumehampunkin kasvattamisen.
Nyt hyötyhampun viljelyä olisi aika herätellä uudelleen henkiin, mutta hampulla on kohtuuton imago-ongelma.
Kannabiksen käytöstä sakot saaneen viljelijän epäilyn vielä jotenkin ymmärtää, mutta on erikoista jos pienimuotoinen viljely on poliisista jo lähtökohtaisesti arveluttavaa. Sekin kuulostaa oudolta, jos kasvattajan pitää erikseen esittää suunnitelmat ja hinta-arviot koeluontoisistakin viljelyksistä.
Kummastusta herättää myös pellon tuhoamisen puolustelu taloudellisen vahingon pienuudella. Asian tärkeys ei ole sama asia kuin sen hinta, eivätkä kaikki vahingot ole korvattavissa vain rahalla.
Lähde: Helsingin Sanomat 30.8.2007
Alkoholin liiallinen juominen aiheutti 2005 noin 6 000 yli 30-vuotiaiden suomalaisten kuolemaa eli joka kahdeksannen kaikista kuolemista, arvioi Kansanterveyslaitoksen (KTL) tutkijaryhmä, jonka varsinainen raportti alkoholin ja tupakan aiheuttamasta kuolleisuudesta valmistuu syksyllä.
Ennakkotietoja kertoi KTL:n pääjohtaja Pekka Puska torstaina Helsingissä.
Työryhmä arvioi vuoden 2000 tietojen perusteella, että vuosittain voitaisiin välttää jopa 5 000 kuolemaa, jos alkoholin suurkuluttajat vähentäisivät juomistaan vähän käyttävien tasolle. Kolme neljäsosaa olisi miesten ja yksi neljännes naisten kuolemia. Runsaan käytön rajana on miehillä kuusi annosta kerralla ja naisilla neljä.
KTL:n tutkijoiden mukaan mittava kuolleisuus on vain pieni osa ihmisten hyvinvointiin vaikuttavista alkoholin haitoista. Lisäksi alkoholin suurkulutus aiheuttaa työkyvyttömyyttä, sairauksia, terveyspalvelujen käyttöä ja sosiaalisia ongelmia.
Alkoholin aiheuttamat kuolemat johtuvat yleisimmin alkoholimyrkytyksistä, tapaturmista ja maksakirroosista. Lisäksi runsas alkoholin käyttö lisää sydän- ja verisuonitautien sekä eräiden syöpien sairastuvuutta ja kuolleisuutta.
Alkoholin kulutus lisääntyi merkittävästi jaksolla 2000–2005. Aikaisemmin tutkijat laskivat, että alkoholi aiheuttaisi kymmenen prosenttia kaikista kuolemista. Nyt he ovat lisänneet arviotaan. Määrällisesti luku on kasvanut 5 000:sta 6 000:een. Laskelmassa ovat mukana yli 30-vuotiaat.
Alle 30-vuotiaita kuolee alkoholin juomisen seurauksena vuosittain 200–300, erikoistutkija Tuija Martelin KTL:sta toteaa.
Lähde: Helsingin Sanomat 27.8.2007
Poliisi on saanut kiinni rikollisryhmän, joka on tuottanut ja välittänyt huomattavia määriä huumausaineita pääkaupunkiseudulle ja Kymenlaaksoon.
Määrät ovat niin suuria, että poliisi uskoo Kymenlaakson huumetilanteen kohentuneen. Poliisin mukaan huumeiden saanti alueella on vaikeutunut ja esimerkiksi Kotkan meripäivillä huumausainerikoksia tuli ilmi vähemmän kuin edellisinä vuosina.
Rikoksen päätekijöiksi epäillyt ovat kotoisin Kotkasta. He ovat olleet vangittuna koko esitutkinnan ajan.
Tutkinnan aikana on löydetty useita kiloja amfetamiinia, tuhansia tabletteja ekstaasia ja yli kymmenen kiloa hasista. Poliisi on takavarikoinut myös huomattavia summia käteistä rahaa sekä muuta arvokasta omaisuutta.
Rikosvyyhdin esitutkinta on saatu valmiiksi alkukesästä ja asia on nyt syyteharkinnassa. Asiaa käsitellään Kotkan käräjäoikeudessa alkusyksystä.
Poliisin mukaan liigan jäljille päästiin yhteistyön avulla. Keskusrikospoliisin Kouvolan yksikön ja Lappeenrannan kihlakunnan poliisilaitoksen Kaakkois-Suomen alueellisen tutkintayksikön henkilöstöstä koottu tutkintaryhmä selvitti asiaa yhdessä muiden alueen paikallispoliisin yksiköiden sekä liikkuvan poliisin kanssa.
Lähde: Helsingin Sanomat 24.8.2007
Väitöskirjan tarkemmat tiedot:
http://acta.uta.fi/teos.phtml?10973
Kansainväliset tupakkayhtiöt panostivat merkittäviä rahasummia ja pyrkivät manipuloimaan todistajalausuntoja Suomessa vuosina 1988–2001 tupakkateollisuutta vastaan käydyssä tuotevastuuoikeudenkäynnissä.
Suomen tapaus oli ensimmäinen Yhdysvaltojen ulkopuolella käyty oikeudenkäynti, jossa pitkään tupakoineet vaativat yhtiöiltä korvauksia sairauksistaan. Korkein oikeus kumosi hovioikeuden päätöksen vuonna 2001, ja vapautti tupakkayhtiöt korvausvastuusta.
"Tupakkateollisuus piti Suomen tupakkajuttua globaalina uhkana. Yhtiöt pelkäsivät tapauksen aiheuttavan lumivyöry-efektin Euroopassa, jos Suomessa olisi käynyt toisin", kertoo tupakkateollisuuden vaikuttamisstrategioista perjantaina Tampereella väitellyt Heikki Hiilamo.
Hiilamon kansanterveystieteen alan väitöskirjasta selviää, että tupakkateollisuus loi tutkimusrahoituskäytännöllään asiantuntijaverkoston, joka oli valmis todistamaan tupakkayhtiöiden puolesta.
Tupakkateollisuuden 45 lääketieteellisestä asiantuntijatodistajasta 33 sai tupakkateollisuudelta tutkimusrahoitusta ennen tai jälkeen oikeudenkäynnin. Asiantuntijatodistajista kaksi oli suomalaisia ja suurin osa yhdysvaltalaisia.
Asiantuntijoiden avulla yhtiöt kiistivät tupakan terveyshaitat kiistattomista todisteista huolimatta, mikä tosin on Hiilamon mukaan horjuttanut tupakkateollisuuden uskottavuutta oikeuden päätöksestä huolimatta.
"Tupakan haittojen kieltäminen ja vähättely meni kauan läpi. Se osoittaa, että sekä tiede, tuomioistuin että suuri yleisö ovat olleet alttiita manipuloinnille."
Hiilamon tutkimus on Suomessa uraauurtava. Tutkimuksen aineistona käytettiin ensimmäistä kertaa Suomessa tupakkayhtiöiden omia dokumentteja, jotka määrättiin Yhdysvalloissa julkisiksi vuonna 1998. Hiilamon mukaan aiheen kannalta todella merkittäviä dokumentteja oli "muutama tuhat", mutta Suomi mainittiin yhteensä 60 000 asiakirjassa.
Väitöskirjan tiedot:
Heikki Hiilamo (2007) The Fear of Losing out - Tobacco Industry Strategies in Finland 1975-2001. Tampere University Press. Sarja Acta Universitatis Tamperensis; 1229. ISBN 978-951-44-6937-4. Verkkojulkaisusarja Acta Electronica Universitatis Tamperensis; 617. Verkkojulkaisun ISBN 978-951-44-6938-1
Tutkimus analysoi tupakkateollisuuden vaikuttamisstrategioita Suomessa vuodesta 1975 vuoteen 2001. Pääasiallisena aineistona käytettiin tupakkateollisuuden sisäisiä asiakirjoja. Tutkimus keskittyi tupakkasääntelyyn mukaan lukien tuotevastuuoikeudenkäynti (tupakkajuttu) tupakkateollisuutta vastaan vuosina 1988-2001. Oikeudenkäynnin tupakkapoliittisia vaikutuksia arvioitiin muun muassa tutkimalla eri tupakkayhtiöiden rooleja ja vaikutusvaltaa tupakkajutussa.
Suomen tupakkajuttua tarkasteltiin lisäksi analysoimalla mahdollisia yhteyksiä tupakkateollisuuden tieteellisten strategioiden ja sen oikeudellisen puolustuksen välillä. Tutkimus selvitti myös sitä, miten tupakkayhtiöt ovat pyrkineet vaikuttamaan tupakkasääntelyyn Suomessa. Tärkein kysymys oli: onnistuivatko tupakkayhtiöt löytämään strategian tupakkasääntelyn horjuttamiseksi Suomessa? Lopuksi tutkimus selvitti tupakkateollisuuden sisäisten asiakirjojen pätevyyttä analysoimalla antaako tupakkateollisuuden lobbarin oman arkiston tiedot aiheen muuttaa tai täydentää aikaisempia raportteja tupakkateollisuuden manipulointiyrityksistä Suomessa.
Tutkimus osoitti, että kansainväliset tupakkayhtiöt pitivät Suomen tuotevastuuoikeudenkäyntiä globaalina uhkana. Yhtiöt yrittivät kuitenkin vähätellä Suomen oikeusjutun merkitystä esittämälllä sen paikallisena riitana, jolla ei ole kansainvälisiä yhteyksiä. Valmistautuminen oikeudenkäynteihin tapahtui työryhmissä, jotka kokosivat yhtiöiden sisäiset ja ulkoiset voimavarat. Niillä oli ratkaiseva merkitys puolustuksessa. Puolustus Suomessa haluttiin rakentaa samojen periaatteiden varaan kuin Yhdysvalloissa. Samojen argumenttien, käsitteiden (esimerkiksi erityisen ja yleisen syy-yhteyden tulkinnan) ja samojen kuvausten lisäksi osa todistajista oli samoja kuin Yhdysvalloissa. Oikeudenkäynti osoitti tupakkateollisuuden salanneen tuotteidensa terveyshaitat kiistattomista tieteellisistä todisteista huolimatta. Edelleen oikeudenkäynti osoitti, että tupakkayhtiöt yhä kiistivät terveyshaitat. Tupakkayhtiöiden kannanotot horjuttivat sen uskottavuutta sosiaalisena toimijana ja heikensivät niiden mahdollisuuksia vaikuttaa tupakkapolitiikkaan.
Tulokset todistivat, että tutkimusrahoituksen myöntäminen oli läheisessä yhteydessä todistajien hankkimiseen tuotevastuuoikeudenkäynnissä. Tutkimusrahoituksen avulla tupakkateollisuus oli luonut asiantuntijaverkoston, johon kuuluvat lääketieteen tutkijat olivat valmiita todistamaan tupakkkateollisuuden puolesta tai suosittelemaan muita todistajia. 45:sta tupakkateollisuuden lääketieteellisistä asiantuntijatodistajasta 33 oli saanut tupakkateollisuudelta tutkimusrahoitusta ennen tai jälkeen todistamisen. 19 heistä oli työskennellyt tupakakkateollisuuden konsultteina. Vanhemmat teollisuuden kutsumista asiantuntijoista todistivat sellaisen tieteellisen kiistan olemassaolosta, jota he itse olivat olleet luomassa. Helsingissä todistaneet asiantuntijat vähättelivät yhteyksiään tupakkateollisuuteen. Tupakkateollisuus palkitsi ainakin osaa asiantuntijoista yli todistamiseen ja siihen valmistautumiseen käytetyn ajan. Tämä on voinut vaikuttaa todistajalausuntojen sisältöön.
Tupakka-asiakirjat viittaavat siihen, että Suomi oli tupakkayhtiöiden erityisen kiinnostuksen kohteena Suomen pitkäaikaisen tupakkasääntelyn vuoksi. Asiakirjat osoittivat, että tupakkayhtiöt pyrkivät Suomessakin ohjaamaan keskustelun pois tupakan haitallisuudesta ja torjumaan tupakkalainsäädännön. Tupakkateollisuuden vaikuttamisstrategiat onnistuivat viivyttämään tupakkalainsäädännön kehittämistä ja toimeenpanoa Suomessa. Tupakkateollisuus onnistui myös torjumaan ryhmäkannelainsäädännön sekä hidastamaan ravintoloiden tupakointikieltoja.
Tupakka-asiakirjat sisältävät ensikäden tietoja tupakkateollisuuden strategioista ja niiden toimeenpanosta. Asiakirjat eivät kuitenkaan aina tarjoa tarkkoja tietoja strategioiden tuloksista. Siksi asiakirjoissa on puutteita, jos yksin niitä käytetään tapahtumien kulun kuvaamiseen. Tupakkateollisuuden lobbarina toimineen henkilön yksityisen arkiston tietojen vertaaminen julkisesti saatavilla oleviin tupakka-asiakirjoihin osoitti, että Suomea koskevat tupakka-asiakirjat antavat yleisellä tasolla kattavan kuvan tupakkateollisuuden strategioista myös niinkin pienestä markkina-alueesta kuin Suomesta.
Lähde: Suomen lääkärilehti 23.08.2007
http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=5003/news_db=web_lehti2006/type=1
Päihdepoliitikot ja -tutkijat eivät yllättyneet kannabiksen ja psykoosin yhteyksistä. Päihdelääkärit ovat sen sijaan huolissaan, että kannabiksen käyttäjän psykoosi luokitellaan aivan liian helposti ”vain” kannabispsykoosiksi. Kuka ottaisi kokonaisvastuun psyykkisesti sairaasta ihmisestä, jolla on huumeongelma? Päihdehuollon ja psykiatrian työnjako takkuaa Suomessa yhä.
– Ihmettelen mikä tässä Lancetin analyysissä on uutta. Myös Independent muutti aiempaa käsitystään alkuvuodesta. Meille alan ihmisille kannabiksen ja mielenterveysongelmien kytkös on ollut selvä jo vuosia, kuittaa sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Tapani Sarvanti Lancetin viimekuisen uutisen kannabiksen terveysriskeistä.
Lancet julkaisi heinäkuussa metakatsausartikkelin sekä sitä kommentoivan pääkirjoituksen. Niiden viesti kuului: kannabiksen käytöllä on aiemmin luultua voimakkaampi ja selvempi yhteys psykooseihin.
Erityisesti uusi tieto oli se, että hyvin satunnaisella ja yksittäisellä kannabiksen käytöllä havaittiin selvästi suurentunut riskiyhteys psykooseihin.
Sekä Sarvannin että muiden huumausainepolitiikan tuntijoiden ja toteuttajien näkemykset Lancet-artikkelin vaikutuksista voi puolestaan kiteyttää näin: ei ole tarvetta kiristää suhtautumista kannabikseen Suomessa.
Uusi meta-analyysi sai Lancetin pyörtämään liberaalin kannabiskantansa vuodelta 1995. Lisäksi Britanniassa harkitaan nyt kannabiksen luokittamista takaisin huumeiden B-luokkaan, josta huume tiputtiin lievempään C-luokkaan vuonna 2004. Luokitus perustuu huumeen vaarallisuuteen ja sitä kautta määritellään myös kannabiksen käytön rangaistavuus.
Suomessa huumausainepolitiikka kulkee Stakesin erikoistutkija Tuukka Tammen mukaan kahdella raiteella: kansanterveyden ja rikoskontrollin tavoitteet elävät melko harmonisesti rinnakkain.
Sarvanti pitää Suomen huumausainepolitiikan nykyisiä kannabislinjauksia täysin riittävinä ja vetoaa muun muassa juuri Tammen tutkimukseen.
– Suomalainen huumausainepolitiikka on onnistunut hirveän hyvin. Meillä on ollut tiukka asenne huumeiden käyttöön ylipäätään, eikä sitä voida enää tiukentaa, Sarvanti sanoo.
Sarvannin mielestä Lancet-tutkimuksen valistuksellinen anti tulee toki viedä kentälle, etenkin kansalaisjärjestöjen ja yhdistysten tietoon.
Stakesin erikoistutkija Pekka Hakkarainen näkee, että Lancetin artikkeli kytkeytyy ensisijaisesti keskusteluun Britanniassa juuri kolmen vuoden takaisen lievennysluokituksen takia. Siellä artikkelilla on todennäköisesti suurimmat seurausvaikutukset, ja tutkimusta tullaan arvioimaan tarkasti ja myös kriittisesti.
Suomalaiseen päihdelääketieteen piirissä Lancetin artikkelia pidetään tervetulleena lisänä, joka vahvistaa sekä aiempaa tutkimustietoa että kliinistä näppituntumaa.
– Australialaiset, uusiseelantilaiset ja ruotsalaiset tutkijat ovat saaneet samansuuntaisia tuloksia kuin Lancetin meta-analyysi. Kannabista on pidetty suhteellisen harmittomana huumeena, mutta väestötason tutkimukset paljastavat enemmän tai vähemmän vakavia mielenterveyshäiriöitä. On hienoa, että nämä vaikutukset on nyt summattu, sanoo A-klinikkasäätiön johtava ylilääkäri, pitkän linjan päihdelääkäri Pekka Heinälä.
Kiinnostavinta antia Heinälän mukaan on tarkentunut tieto jo vähäisen ja satunnaisen kannabiskäytön terveysriskeistä.
– Se on ehdottomasti tärkeä viesti, joka tulee saattaa myös esimerkiksi kouluterveyshuollon ja vanhempien tietoon.
Heinälän mielestä terveydenhuoltojärjestelmä on aliarvioinut kannabista Suomessa. Akuutin ja näkyvimmän ongelman on aiheuttanut kovien huumeiden, kuten opiaattien ja stimulanttien käyttö. Kannabis on jäänyt näiden varjoon niin hoidoissa kuin julkisessa keskustelussa. Heinälän mukaan yhdestä esimerkistä käy huumeriippuvaisten Käypä hoito -suositus, jossa kannabis käsitellään melko lakonisesti.
– Hoitojärjestelmämme on tietyllä lailla suhtautunut kannabikseen niin kuin se ei olisi mitään, Heinälä pohtii ja valaisee väitettään rinnastusesimerkin avulla:
– Vähän samoin vähätellään tupakan merkitystä. Jos ajatellaan terveyshaittoja, niin tupakasta tulee ruumiita. Kannabiksesta ei todennäköisesti seuraa ruumiita, vaan mielenterveysraunioita. Sokeudumme tietyissä kysymyksissä, esimerkiksi kannabiksessa, koska sen käyttö on päihdepotilailla niin yleistä.
Suomessa ei juuri ole pohdittu saati toteutettu kannabispotilaiden hoitoja ja palveluja omana erityiskysymyksenään, toisin kuin esimerkiksi Ranskassa, Hollannissa ja Saksassa. Tosin näissä maissa kannabiksen ongelmakäyttö on aivan eri luokkaa kuin Suomessa.
Kun kovat huumeet kymmenkunta vuotta sitten tulivat ryminällä, viranomaiset ja terveydenhuolto olivat valmistautumattomia.
– Oli pakko kiinnittää huomiota akuuttien palvelujen hoitamiseen. Nyt seuraava askel olisi kehittää myös kannabiksen ongelmakäyttäjien palveluja, Hakkarainen sanoo.
Pekka Heinälän korviin on kantautunut lääkärikollegoiden huolestuttavia viestejä niin kannabiksesta kuin muista huumeista. Esimerkiksi Helsingissä huumeet ovat enenevissä määrin arkea myös yleispsykiatriassa.
Lähde: Kaleva 8.8.2007
Korkea hinta ei enää ole este nuorten tai nuorten aikuisten huumekokeiluille. Kannabiksen kotikasvatus on yleistä, joten suurin osa käyttäjistä saa ruohonsa ilmaiseksi joko ystäviltään tai oman lämpölamppunsa alta.
"Keskenkasvuiset pyrkivät kasvattamaan marihuanansa jopa kesällä ulkona. Eihän ulkona kasvattamisesta mitään tule, mutta siitä se lähtee", toteaa Oulun poliisin huumerikostutkija Jukka Oikarinen.
Viranomaisten tilastotiedot ja todellisuus huumeiden käytön yleisyydestä ovat ristiriidassa keskenään.
Suurin osa huumausainerikoksista on piilorikollisuutta, eli poliisin tietoon tulevat ja tilastoimat tapaukset ovat vain jäävuoren huippu.
Vaikka tilastot näyttävät nuorten ja nuorten aikuisten huumausaineiden käytön tasaantuneen tai jopa vähentyneen viime vuosina, Oikarisen mukaan kannabiksen käyttö on selvästi lisääntynyt.
Oulun Nuorten päihdeasema Redi64:stä kerrotaan, että nuoret hakeutuvat hoitoon niin alkoholin kuin huumeiden käytön vuoksi edellisvuosia useammin.
Oulun Nuorten päihdeasema Redi64:n ohjaaja Johanna Huttula on huolestunut nuorten kannabismyönteisyydestä.
"Kannabiksen käyttökynnys on laskenut ja kokeilukäyttö lisääntynyt. Nuoret ajattelevat, ettei kannabis ei huume ja että se on terveellisempää kuin alkoholi. Huumeita kokeilevat yläasteikäiset eivät vielä ymmärrä, miten kannabis vaikuttaa elämän eri alueisiin."
"Muuten alaikäisten huumeiden käyttö ei ole lisääntynyt räjähdysmäisesti. Suurin hoitoon hakeutuvista ikäryhmistä on 21-24 -vuotiaat, jotka ovat aloittaneet päihteiden käytön ensin alkoholilla, siirtyneet kannabiksen kautta lääkkeisiin ja lopulta huumeiden suonensisäiseen käyttöön. Meidän sesonkiaikamme alkaa syksyllä, kun nuoret hakeutuvat hoitoon kesän rientojen jälkeen koulujen alkaessa."
Päihdeasema Redi64:än hakeutuu hoitoon vuosittain noin 500 alle 29-vuotiasta nuorta. Karkeasti arvioituna 60 prosenttia heistä tulee asemalle alkoholin käytön sekä 40 prosenttia huumeiden, lääkkeiden ja sekakäytön vuoksi.
Britanniassa kannabiksen laillistamista kannattavat tahot ovat menettäneet tärkeän äänenkannattajansa. Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies Tapani Sarvanti kertoo, että brittiläinen laatulehti Independent luopui kannabismyönteisestä näkökulmastaan vuoden alussa.
Syynä mielipiteen muutokseen olivat lehden saamat tiedot kannabiksen haitallisista terveysvaikutuksista.
Suomen hallitusta EU:ssa ja YK:ssa edustava Sarvanti on huolestunut opiaattien leviämisestä Afganistanista Eurooppaan.
"Opiaattien käyttö ei ole vielä Suomessa yleistä, mutta ne ovat leviämässä yhä laajemmalle Eurooppaan."
Afganistanissa tuotetaan 90 prosenttia maailman opiaateista. "YK yrittää tuhota Afganistanin oopiumipeltoja ja tukea muuta viljelyä. Eräät kansainväliset vapaaehtoisjärjestöt ovat pohtineet mahdollisuutta, että YK ostaisi koko Afganistanin oopiumisadon ja teettäisi siitä köyhille maille kipulääkkeitä. Tämä on kuitenkin poliittisesti mahdotonta eikä maailmassa ole niin suurta tarvetta kipulääkkeille."
Kannabista jo vuosien ajan satunnaisesti käyttänyt Mikko ei ole enää vuosiin maksanut ruohostaan mitään.
"Kannabiksen kotikasvatus on niin yleistä, ettei kukaan pyydä marihuanasta maksua. Aina jollakulla kaveriporukasta on ylimääräistä kannabista. Ennemminkin kotikasvattajat ovat vain tyytyväisiä, jos pääsevät ylimääräisestä eroon. Syynä tähän on kiinnijäämisen uhka."
25-vuotiaan Mikon mielestä kannabiksen käyttö on muuttunut Suomessa eurooppalaisemmaksi, eli kannabiksen polttamisessa ei enää ole mitään erikoista tai jännittävää.
"Kannabista voi pyytää kaverilta niin kuin olutta: "heitä bisse, heitä sätkä". Kannabiksen polttaminen on yhtä yleistä kuin oluen juonti."
Myös asenne kannabiksen polttamista kohtaan on Mikon mielestä vapautunut.
"Ennen oli yleistä, että joku kielsi satunnaisen polttelunsa. Nykyään salailuun ei ole enää syytä, vaan polttelijat myöntävät toisilleen auliisti, jos käyttävät kannabista silloin tällöin."
Lähde: Iltalehti 21.8.2007
Lappeenrannan poliisi on paljastanut yli 50 huumekasvin viljelmän Joutsenon Rauhan alueella Etelä-Karjalassa.
Poliisi otti viime viikon lopulla hamppuviljelmää niittämässä olleen miehen kiinni.
Rikoskomisario Antti Vilkko kertoo, että poliisi on tehnyt useita kiinniottoja tapaukseen liittyen. Metsään perustetun kannabis- ja marihuanaviljelmän kasvit ehtivät kasvaa puolesta metristä metrin mittaisiksi.
- Joutsenossa asuva mies yhdistettiin loppuviikolla juttuun, joka on ollut seurannassa heinäkuun 20. päivästä alkaen, tutkinnanjohtajana toimiva Vilkko kertoo.
Multasäkkeihin istutettujen huumekasvien rahallinen arvo selviää laboratoriotutkimuksissa.
Lähde: Helsingin Sanomat 10.8.2007
Kuopion käräjäoikeus tuomitsi perjantaina laajahkon huumejutun päätekijän kolmeksi vuodeksi vankeuteen. Kuopiolainen Juha Pekka Kling, 42, sai tuomion kahdesta törkeästä huumausainerikoksesta.
Tuomion mukaan Kling järjesti pääkaupunkiseudulta Kuopioon myytäväksi yhdeksän kiloa hasista. Lisäksi hän myi parisataa grammaa amfetamiinia.
Huumeiden jakeluportaassa ollut 29-vuotias kuopiolaismies tuomittiin kahdeksi vuodeksi ehdolliseen vankeuteen. 31-vuotias kuopiolaismies sai puolitoista vuotta ehdollista ja 38-vuotias varkautelaismies vuoden ehdotonta vankeutta.
Rikokset tapahtuivat viime vuonna. Päätekijä on aiemminkin tuomittu vankeuteen isoista hasiskaupoista.
Lähde: Helsingin Sanomat 7.8.2007
Huumeiden käyttäjien rankaisusta on enemmän haittaa kuin hyötyä, kirjoittaa Tuukka Tammi.
Suomessa huumeiden käyttö on lailla kielletty. Siksi se tarkoittaa automaattista osallisuutta rikollisissa alakulttuureissa. Arviolta 450 000 suomalaista on joskus elämänsä aikana rikkonut lakia kokeilemalla jotain huumausainetta, lähinnä kannabista.
Vaikka alkoholin ja nykyisten laittomien päihteiden käyttö eroavat suuresti niin historiallisesti kuin kulttuurisestikin, huumekieltolaki aiheuttaa samanlaisia haittoja kuin alkoholikieltolaki aikoinaan.
Huumekieltolain haitat ovat vielä kärjistyneempiä, koska huumekauppa kytkeytyy kovaan ja järjestäytyneeseen kansainväliseen monialarikollisuuteen. Huumeiden käyttäjät eivät myöskään saa osakseen sitä puoliavointa sosiaalista hyväksyntää kuin alkoholin käyttäjät alkoholikieltolain aikana.
Huumeiden käyttö lisääntyi Suomessa nopeasti 1990-luvulla: kannabista kokeilleiden määrä kaksinkertaistui, amfetamiinin ja ekstaasin käyttö lisääntyi suhteellisesti tätäkin enemmän, ja lisäksi Suomeen syntyi opiaattien käyttäjien alakulttuuri.
Uudet ongelmat, kuten käyttäjien virustartunnat ja yliannostuskuolemat, painostivat muotoilemaan huumepolitiikkaa uudelleen. Tiukka kontrollipolitiikka sai haastajaksi muun muassa Keski-Euroopassa omaksutun haittojen vähentämisen politiikan. Siinä on toissijaista puuttua huumeiden käyttöön, jos haittoja saadaan ehkäistyä muilla keinoin.
1990-luvun lopulla huumepolitiikasta keskusteltiin ajoittain kiivaastikin. Kontrollipolitiikan ja aluksi sallivaksi mielletyn haittojen vähentämisen välinen jännite laantui 2000-luvulla kahden raiteen konsensuspolitiikaksi, jossa kansanterveyden ja rikoskontrollin tavoitteet elävät rinta rinnan.
Suomessa haittojen vähentäminen löi läpi kansanterveydellisenä näkökulmana: huumeisiin liittyviä terveyshaittoja ja -riskejä pyrittiin vähentämään muun muassa vaihtamalla neuloja ja ruiskuja puhtaisiin ja tarjoamalla lääkekorvaushoitoja opiaattien käyttäjille. Ensisijaisesti oltiin huolissaan ruiskujen ja neulojen välityksellä tarttuvien virusten, erityisesti hivin, leviämisestä valtaväestöön.
Haittojen vähentämisen laajempia, ihmisoikeuksiin ja sosiaaliseen tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä ei 1990-luvun keskustelussa juuri tuotu esiin. Huumeiden täyskielto eli huumekieltolaki aiheuttaa itsessään ongelmia. Rangaistukset ja viranomaisjärjestelmiin jäävä tieto yksilön huumeiden käytöstä syventävät käyttäjien syrjäytymistä erityisesti työmarkkinoilta.
Laittomilla markkinoilla leviävät päihteet ovat epäpuhtaita, julkiselta katseelta piilossa tapahtuvan käytön tapoihin ei voida vaikuttaa senkään vertaa kuin laillisten päihteiden käyttöön, ja käyttäjät joutuvat asioimaan ammattirikollisten kanssa päihteitä hankkiakseen.
Kontrollin haitoista puhuttiin Suomessakin vielä 1960-70-lukujen kriminaalipolitiikassa, ja tuolloin ainakin periaatteessa vältettiin kohdistamasta kontrollia vähemmistöihin, jotka usein jo ennestään olivat heikossa asemassa.
Kun vuoden 1969 huumausainekomitea päätyi ehdottamaan huumausaineiden käytön kriminalisointia, komitean jäsen Kettil Bruun jätti mietintöön eriävän mielipiteensä koska ennakoi tämän monin tavoin vaikeuttavan käyttäjän elämää. Vaihtoehtona olisi ollut jättää käyttö kriminalisoinnin ulkopuolelle.
1990-luvulla ajatus vähemmistöjen suojelusta oli korvautunut enemmistön terveyden ja turvallisuudentunteen suojelulla.
Arviolta 5-10 prosenttia laittomia päihteitä kokeilleista ajautuu päihdeongelmiin. Heille huumeongelmat ovat tyypillisesti vain osa pitkään kehittynyttä monimutkaista ongelmavyyhtiä: fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista huonovointisuutta, karuja taustoja ja tulevaisuudennäkymiä.
Vähemmistöjen suojelun ja haittojen vähentämisen nimissä olisi syytä jättää ainakin päihdeongelmaiset ilman rikosoikeudellista seuraamusta pelkästä huumeiden käytöstä. Heidän rankaisemisestaan on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Tuukka Tammi (2007) Medicalising Prohibition. Harm Reduction in Finnish and International Drug Policy. Stakes : Helsinki 2007. Series number 161. ISBN 978-951-33-1179-7; ISSN 1236-0732
http://www.stakes.fi/EN/Julkaisut/Kirjakauppa/bookshop_research_reports/t161_en.htm?Description=abstract
Hakkarainen, Pekka & Tuukka Tammi & Christoffer Tigerstedt (2007): Two Tracks Drug Policy - Normalisation of the Drug Problem in Finland. Drugs, Education, Prevention & Policy. (In review process)
Tammi, Tuukka & Hurme, Toivo (2007): How the harm reduction movement contrasts itself against punitive prohibition. International Journal of Drug Policy. Volume 18, Issue 2, March 2007, Pages 84-87
First Annual Conference of the International Society for the Study of Drug Policy, ISSDP March 22-23, 2007, Oslo, Norway. http://www.nad.fi/ISSDP/conference_programme.pdf
Lähde: Iltalehti 4.8.2007, Aarno Laitisen kolumni
Meilahden sairaalaan tuli tiukka "tupakkalaki" 90-luvulla. "Lain" sääti johtaja, ylilääkäri Jorma Palo, joka kielsi tupakoinnin auloissa ja jopa tupakan myynnin keskussairaalan kioskissa.
Seuraus oli, että tupakoitsijat siirtyivät ulos. Tupakan ostajat vaeltelivat pyjamassa pakkasessa Meilahden kujilla etsimässä R-kioskia, jonne niuhoprofessori Palon tupakanmyynnin kielto ei yltänyt. Muiden vaivojensa lisäksi potilaat saivat vilustumistauteja.
Sairaalan kellariin perustettiin tunkkainen tupakkahuone. Ei kestänyt kauan, kun sairaalan turvallisuuspäällikkö tuli kertomaan sairaalajohtajalle, että tupakkahuoneessa myydään viinaa, huumeita ja naisia.
Kävi kuten kieltolakeja säädettäessä käy; alkuperäinen ongelma ei katoa, mutta sen rinnalle tulee kolme vielä pahempaa ongelmaa.
Imatralaisen opiskelijan hampunkasvatusharrastus loppui lyhyeen, kun kissa söi suihinsa kasvintaimet. Kissa ei ollut huumeannoksesta moksiskaan.
Opiskelija sai hampun ( Cannabis sativa ) siemeniä kaveriltaan. Muutaman gramman erässä hampun kuivattua emikukintoa oli mukana muutama siemen. Niistä kaksi lähti nettiohjeiden mukaan käsiteltynä itämään.
Taimet ehtivät kasvaa ikkunalaudalla liki kymmensenttisiksi ja kasvattaa sirkkalehtien lisäksi toisenkin parin sahalaitaisia lehtiä.
Sen jälkeen opiskelijan naaraskissa pisti ne poskeensa. Yrttiannos ei aiheuttanut kissassa mitään näkyviä seurauksia.
Komisario Seppo Immonen Imatran poliisista ei ole kuullut, että lemmikkieläimet olisivat aiemmin ryhtyneet tällä tavoin huumeiden vastaiseen työhön. Toisaalta hampun kotiviljelmät paljastuvat vain harvoin.
Keskusrikospoliisin aiemmin tänä vuonna esittämän arvion mukaan hamppua kasvatetaan 10000 kodissa Suomessa. Useimmiten kysymyksessä ovat pienet, 5-10 kasvin viljelmät.
Kissojen eniten suosima päihde on kasvi nimeltään aito kissanminttu ( Nepeta Cataria ). Se saa jotkut kissayksilöt aivan sekaisin.
Nuorten bilettäjien juopottelusta on tullut säännöllisempää, runsaampaa ja se alkaa entistä nuorempana. Sillä välin kun on kauhisteltu vain huumeita, viinan viemien nuorten aikuisten joukko on päässyt kasvamaan.
A-klinikkasäätiön Turun nuorisoasemalta alkoholin takia apua hakeutuneiden nuorten aikuisten määrä on parissa vuodessa yli kaksinkertaistunut. Kaikkiaan nuortenasemalla on 300-350 asiakasta vuodessa.
- Kun vielä parisen vuotta sitten asiakkaistamme kymmenellä prosentilla ongelmana oli juuri alkoholi, nyt heidän osuutensa on yli 20 prosenttia, kertoo A-klinikkasäätiön Turun nuorisoaseman johtaja Virve Tuominen.
Syynä on se, että nuoret käyttävät alkoholia entistä runsaammin ja säännöllisemmin. Alkoholinkäyttö myös alkaa entistä nuorempana.
- Ensimmäistä kertaa alkoholin takia hoitoon hakeutuvat ovat tyypillisimmillään 20-22-vuotiaita. Heidän alkoholinkäyttönsä on alkanut jo alaikäisenä, Tuominen kertoo.
Asiakkaiden joukossa on yhtä paljon tyttöjä ja poikia. Yleensä ongelmat ovat saaneet alkunsa viikonloppujen biletysjuomisesta.
- Tällainen "bilettäminen", kuten nuoret sanovat, on tämän ajan ilmiö. Juodaan esimerkiksi festareilla useampi päivä, viikonloput venähtävät pitkiksi.
Moni tulee juoneeksi useammin ja useammin, yhä suurempia kerta-annoksia. Ei kukaan ajattele päätyvänsä alkoholiongelmaiseksi.
Alkoholi vaikuttaa keskushermostoon. Sietokyky kasvaa ja humaltumiseen tarvitaan entistä runsaampia annoksia. Alkoholin poistuessa elimistöstä tulee vieroitusoireita - jo krapula antaa esimakua niistä.
- Ahdistuneisuutta, masennusta, tuskaisuutta, uniongelmia, paniikkioireita, keskittymisvaikeuksia, ongelmia muistissa, Tuominen listaa vieroitusoireiden kirjoa.
- Pitkään juoneilla näitä oireita on muulloinkin kuin alkoholinkäytön jälkeen.
Alkoholiongelmiin joutuneella nuorella elämä on monesti mutkistunut muutenkin. Krapulapäivät voivat johtaa työpaikan menetykseen tai vaikeuksiin opiskeluissa tai opiskelupaikan saamisessa. Nuorelle on voinut kertyä velkoja. Ongelmat nivoutuvat yhteen. Joskus on vaikea sanoa, mikä on tullut ensin, muut ongelmat vai juominen.
Tuominen haluaa korostaa sitä, että avun hakeminen on positiivinen asia.
- Meille ensimmäistä kertaa hakeutuvilla nuorilla ei ole vielä takanaan mitään viikkojen juomisputkia - onneksi.
Tyypillisimmillään nuorisoasemalle hakeutuneen nuoren hoito kestää 1-3 vuotta. Siihen kuuluu terapiaa, tarvittaessa katkaisuhoitoa sekä kuntoutusta. Siihen voi sisältyä myös repsahduksia.
- Apua kannattaa hakea jo ennen kuin fyysinen riippuvuus on syntynyt - kun on suurkulutusvaiheessa. Silloin ongelmaa on helpompi hoitaa. Päämääränä voi olla kohtuukäyttö tai täysraittius.
Fyysinen riippuvuus alkoholiin kehittyy hitaammin kuin muihin päihteisiin, siihen menee yleensä miehillä 7-10 vuotta ja naisilla 5-7 vuotta. Mitä nuorempana alkoholinkäyttö alkaa, sitä suurempi on riski sairastua alkoholiriippuvuuteen.
Tuomisen mukaan 1990-luvun huumebuumi käänsi ihmisten huomion pois nuorten juomisesta. Huumeet katsottiin niin pelottaviksi, että alaikäisten alkoholinkäyttö ikään kuin hiljaa sallittiin.
- Vanhemmat saattavat olla jopa helpottuneita, kun oma alaikäinen nuori tulee "vain" humalassa kotiin. Ajatellaan, että eipähän ainakaan käytä huumeita. Tosiasiassa kynnys huumeisiin on matalampi alkoholia käyttävillä nuorilla, Tuominen huomauttaa.
Alkoholi aiheuttaa Suomessa runsaasti enemmän ongelmia kuin huumeet - kuolemia, kustannuksia, henkilökohtaisia murhenäytelmiä.
Myös se, että alkoholi on täysi-ikäisille sallittu päihde ja heillä on itsellään siitä kokemuksia, saa vanhemmat suhtautumaan siihen sallivammin.
- Yllättävän moni vanhempi hankkii lapsilleen alkoholia, Tuominen ihmettelee.
Tutkimuksen mukaan 15-vuotiaiden nuorten vanhemmista 81 prosenttia luulee, että heidän lapsensa juo vähemmän kuin muut samanikäiset. Osa vanhemmista taas ei edes tiedä - tai halua tietää - että heidän lapsensa käyttää ollenkaan alkoholia.
Kuitenkin kaksi kolmasosaa 14-vuotiaista on juonut alkoholia. 16-vuotiaista pojista joka viides juo vähintään kerran viikossa. Vielä suurempi joukko heistä ilmoittaa olevansa "tosihumalassa" vähintään kerran kuussa.
Jos joku luuli, että "eurooppalaistuminen" saisi suomalaiset luopumaan humalahakuisista juomistottumuksista, hän on saanut huomata erehtyneensä.
- Suuret kerta-annokset ja humala ovat edelleen tyypillisiä suomalaisille ja nuoret omaksuvat saman juomiskulttuurin, Tuominen toteaa.
Juomisella rehvastellaan - myös aikuisten keskuudessa. Juomistavan aiheuttamista ongelmista vaietaan.
- Osa on alttiimpia sairastumaan alkoholiriippuvuuteen. Siihen vaikuttavat sekä perinnölliset että muut tekijät.
Pientä toivoa tulevaisuudelle antaa se, että viimeisimpien kyselyjen mukaan nuorten mielipiteet päihteidenkäytöstä ovat muuttuneet kielteisemmiksi. Toisaalta Suomen ulkopuolelta tulee viestejä myös toisesta trendistä: perinteisten viinimaiden nuoret ovat alkaneet vaihtaa väkeviin ja omaksua humalahakuisia juomistottumuksia.
Tuomisen mukaan Suomen alkoholinveron lasku olisi syytä myöntää virheeksi.
- Se aiheutti suurimman mullistuksen suomalaisten alkoholinkulutuksessa sitten vuoden 1969 keskioluen vapautuksen, Tuominen sanoo.
- Ne, jotka joivat jo aiemmin reippaasti, juovat nyt vieläkin enemmän. Seurauksena on ollut alkoholin aiheuttamien ongelmien kasvaminen.
Nuorille veronalennus avasi ihan uuden tilanteen. Äkkiä tulikin kätevästi tarjolle halpoja väkeviä.
Nuoruus on vaativa ajanjakso elämässä. Pitäisi itsenäistyä, löytää opiskelupaikka, töitä - paikka elämässä. Alkoholi mutkistaa tätä entisestään.
- Alkoholiin liittyvät ongelmat hidastavat ja vaikeuttavat henkistä kypsymistä, Tuominen toteaa.
- Siihen, että alkoholinkäytöllä on ikäraja on ihan konkreettinen ja fysiologinen syy, huomauttaa ylilääkäri Antti Holopainen Järvenpään sosiaalisairaalasta, joka on Suomen ainoa päihdeongelmiin erikoistunut sairaala.
Suomessa on Holopaisen mukaan hyvin ymmärretty se, että jos odottava äiti käyttää alkoholia säännöllisesti raskautensa ajan, se riittää aiheuttamaan lapselle pysyviä elimellisiä vaurioita. Sen sijaan se, että alkoholi vahingoittaa tärkeässä kehitysvaiheessa olevaa nuorta, on päässyt unohtumaan.
- Vanhempien pitäisi pystyä kertomaan lapsilleen, miksi alaikäinen ei saa juoda - aivojen suojelemiseksi, Holopainen muistuttaa.
- Meillä puhutaan maksasta, mutta aivot ovat vielä tärkeämmät.
Lähteenä käytetty Alkoholi- ja huumetutkijain seuran julkaisemaa "Nuoret ja alkoholi" (Toim. Christoffer Tigerstedt). 2007.
Suomalaiset eivät toivo naapureikseen huumeiden käyttäjiä, alkoholisteja, ja henkilöitä, joilla on rikosrekisteri, kertoo Väli-Suomen sanomalehtien Sunnuntaisuomalainen.
Jopa 92 prosenttia suomalaisista ei haluaisi naapurikseen huumeidenkäyttäjää. Alkoholistin torjuu 78 prosenttia vastaajista.
Suomen Gallupilla teetetyn kyselyn mukaan homoseksuaalia naapuria karsastaa vielä joka viides. Yhtä moni ei haluaisi naapurikseen maahanmuuttajaa.
15–24-vuotiaat suhtautuvat muita kielteisimmin lastentarhoihin, vanhusten palvelutaloihin, vammaisten palvelukoteihin ja nykyiseen naapuriinsa.
Yli 65-vuotiaat puolestaan sanovat homoseksuaalien, tunne-elämältään tasapainottomien, poliittisiin ääriryhmiin kuuluvien tai rikosrekisterillisten naapuriehdokkaiden aiheuttavan ahdistusta.
Harva vastanneista hyväksyisi naapurikseen kenet tahansa. Nykyisen naapurinsa vaihtaisi kuusi prosenttia suomalaisista.
Puolueet ovat vasta aloittelemassa maahanmuuttajien houkuttelemista puoluetoimintaan. Viidestä suurimmasta puolueesta yksikään ei ole suunnannut kampanjoitaan suoraan maahanmuuttajille, ja vain sdp:llä ja kokoomuksella on omat yhdistykset maahanmuuttajille.
Sdp:n Helsingin-yhdistyksen alaisena on oma somaliyhdistys ja kokoomuksen läheisjärjestönä on kansalliset maahanmuuttajat.
Muille erityisryhmille puolueilla on vain muutama yhdistys. Sdp:llä on oma yhdistys seksuaalisille vähemmistöille ja vihreillä vammaisille.
Perussuomalaisia lukuun ottamatta kaikkien eduskuntapuolueiden verkkosivuilla on tietoa myös ruotsiksi ja kokoomusta lukuun ottamatta englanniksi. Lisäksi vihreiden nettisivusta on myös venäjänkielinen versio.
Peruspalveluministeri Paula Risikon (kok) mielestä hallituksen on otettava kansalaisjärjestöt mukaan politiikkaohjelmien toteuttamiseen, jos se haluaa ohjelmien onnistuvan. Risikon mukaan tämä edellyttää ensi vuoden budjettiin erillistä määrärahaa, jolla tuetaan kansalaisjärjestöjen osallistumista politiikkaohjelmiin.
Politiikkaohjelmat otettiin käyttöön viime vaalikaudella. Risikon mukaan ne eivät täysin lunastaneet niihin asetettuja odotuksia, koska kansalaisnäkökulma unohdettiin.
Politiikkaohjelmat on määritelty hallitusohjelmassa. Niissä eri hallinnonalat tekevät yhteistyötä hallituksen tavoitteiden saavuttamiseksi.
Vanhasen hallituksella on kolme politiikkaohjelmaa. Ne ovat terveyden edistämisen politiikkaohjelma, työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelma sekä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelma.
Jukka Poika nosti suomireggaen valtavirtaan, lopetti lihansyönnin ja alkoholin käytön. Mutta mitä kuuluu kannabikselle?
Täällä on käyty, kannabisviljelmä takavarikoitu. Poliisi", lukee lapussa keittiön pöydällä.
Poliisi on käynyt paikat tarkkaan läpi kaksiossa Kirkkonummella. Syyniin ovat joutuneet vaatteet, keittiökaappien jauhopussit, jopa wc:n vesisäiliö. Komerosta tärppää: loisteputkilla ja ajastimella varustettu 14 cannabis sativa -kasvin viljelmä.
"He eivät olleet levittäneet tavaroita, mutta paska on fiilis, kun joku täysin tuntematon tulee poissa ollessasi kotiisi ja penkoo kaikki henkilökohtaiset tavarasi", kertoo reggaelaulaja Jukka Poika viisi vuotta myöhemmin.
"Vaatimaton viljelmä oli totaalisesti omaan käyttööni. Niistä ei olisi tullut kuin muutama kymmenen grammaa."
Seuraavana aamuna Jukka Rousu ja hänen vaimonsa Sandra lähtevät poliisiasemalle kuulusteluihin. Lopputulos: Kumpikin saa hovioikeudessa 35 päiväsakkoa huumausainerikoksesta.
"Täysin järjetöntä. Pahimmillaan kannabiksen kasvattamisesta joutuu kärsimään kovemman rangaistuksen kuin raiskauksesta. Jos joku esimerkiksi myy itse kasvattamaansa kannabista, niin miksei valtio voisi vain verottaa pienestä lisätienestistä. Tavara menee kuitenkin myyjän kavereille, jotka muutenkin ostaisivat sitä", Jukka Poika kummastelee.
Kannabisepisodin jälkeen Kirkkonummella oli kaksi veronmaksajaa vähemmän.
"Alkoi tympiä koko paikka. Kämppäkin tuntui pilaantuneelta."
Bromarvin kunta, 30 kilometriä Tammisaaresta ja 90 kilometriä Kirkkonummelta. Kuoppainen hiekkatiepätkä laskee loivasti. Meren rantaan on 500 metriä, järvelle kilometri. Oikealla lepää sadan neliön hirsitalo kivijalan päällä. Valkoinen maali pinnassa on rapistunut. Talon vieressä nököttää harmaantunut puuvene ja valkoinen 80-luvun Mersu. Takana kaksi puista varastorakennusta. Kaikki on huolettomasti rempallaan. Jep, tämä se on. Reggaeperheen piilopaikka.
"Kolme talvea täällä on jo asuttu. Talo on vieläkin keskeneräinen, koska sen entisöinti vie aikaa. Talo oli sönder renoverat, joten saimme sen kesämökin hinnalla. Sain reggaella asuntolainan."
Mutta ei reggae-artistin leipä leveä ole. Vuositulot jäävät reiluun 20 000 euroon. 26-vuotias Jukka Poika keikkailee muutaman kerran kuukaudessa. Levyjä ilmestyy kerran vuodessa ja ne myyvät mukavasti, 4 000 per julkaisu. Kulut pysyvät pieninä, sillä kappaleet nauhoitetaan yläkertaan rakennetussa kotistudiossa, jonka varustetasoon kuuluvat analoginauhurin lisäksi kannettava tietokone, rumpusetti, kontrabasso, piano, sähköurut, kitaroita ja rytmisoittimia.
Lisätienestiä tulee äänisuunnittelutöillä. Ketonen & Myllyrinne -sketsisarjan tunnusmusiikki on Jukka Pojan käsialaa. Elokuva-teattereihin saapuva liialliselta auringonotolta varoittavan tiedotteen äänimaisema syntyi taas Jukka Pojan ja Tiskipekan yhteistyönä.
"Elintaso on riittävä. Tai oikeastaan yllättävän korkea, kun sen suhteuttaa siihen, miten paljon haluaa saada ja antaa. Olen perhemies ensin, sitten tulee vasta työ ja muut asiat."
Vaimo Sandra istahtaa pihalla raidalliseen riippumattoon Hampus-vauva sylissään. He saavat seuraa perheen kahdesta vanhimmasta lapsesta, 2-vuotiaasta Eilasta ja 5-vuotiaasta Onervasta, jotka juoksentelevat pihalla ilkosillaan.
"Turha noita pukea, he ottavat vaatteet kuitenkin pois", Jukka Poika toteaa ja alkaa esitellä 1,5 hehtaarin piha-aluettaan.
Pienessä pellossa kasvaa puolen tusinaa maissintähkää, erilaisia salaatteja ja retiisiä. Tomaatit kypsyvät kasvihuoneessa. Pellon takana on lammasaitaus.
"Meillä oli viime vuonna viisi kalkkunaa. Kun kasvattaa ja teurastaa kalkkunat itse, niin tietää, haluaako jatkaa lihansyöntiä."
"Kasvissyönti ei ole ideologinen valinta, vaan haluan voida paremmin. Tajusin taas, kuinka suuri yhteys omaan jaksamiseen on ravinnolla. Painotan salaatteja ja tuoreravintoa."
Samaan hengenvetoon jäi alkoholikin.
"Minulla oli jonkin verran elimistöä kuormittava olut päivässä -tapa. Ajattelin, että jos en pysty pitämään viikkojuontia parissa pullossa, niin saman tien voin lopettaa koko homman", toteaa Jukka Poika verkkaisella puhetavallaan.
Hän korjaa värikästä kukkahattuaan, hypistelee käpyä ja alkaa puhua johdatuksesta.
"Elämääni varjelee voima, jonka käsitän Jumalana. Minuun on hiipinyt joogameditaatio-tyyppistä sieluoppia, johon yhdistyy kristillinen pohja. Uskon sielunedistymiseen, sielu käy läpi inhimillisiä elämiä, jotta se voisi nousta värähtelyssä korkeammalle tasolle. Sielunvaellus antaa jatkuvuutta ja rauhaa. Ei tarvitse stressata, miten elämässä käy, kun ei tämä ole ainoa mahdollisuus."
Pentti Linkola täyttää tänä vuonna jo 75 ja Miina Äkkijyrkkäkin lähestyy kuuttakymmentä. Elämäntapaintiaanit ovat kuolevaa kansanperinnettä, nuoren sukupolven lifestyle-boheemit suoranainen harvinaisuus. Kun katsoo Jukka Poikaa, voi vielä uskoa, että vaihtoehtoinen elämäntapa kannattaa myös 2000-luvulla.
Eila, lapsista keskimmäinen, juoksee ulos talosta ja huutaa: "Kissa pissasi lattialle!"
"Hän on siis itse kissa", toteaa Sandra.
"Hänellä on tällä hetkellä pissieksperimentti käynnissä, pissii sinne sun tänne. Sitä saattaa löytyä esimerkiksi saappaasta. Eila on pieni vielä, antaa nyt olla kissa ja pissiä minne haluaa", Jukka Poika toteaa.
Epäilemättä Jukka Poika on Suomen tunnetuin Jamaika-soundin sanansaattaja, mutta kiinteistönvälittäjä-äidin ja yrittäjäisän pojalla ei ollut varhaisteinivuosina reggaesta tietoakaan. Rousu kahlasi läpi grungen sanansaattajat Nirvanasta Alice In Chainsiin ja lauloi koulubändissä suomipopin klassikoita. Vuonna 1994 tuli muutto Torniosta Helsinkiin.
"Laman jälkimainingeissa perheeltämme lähti talo ja tilukset alta, piti siirtyä eteenpäin."
Kotikaupunki jäi, intohimo musiikkiin säilyi. Vuonna 1998 hän alkoi tehdä ensimmäisiä reggaebiisejä Tapiolan Aula-baarissa house-bändinä toimineelle yhtyeelleen. Kolme vuotta myöhemmin saman orkesterin, Soul Captain Bandin, debyyttilevy nosti suomireggaen valtavirtaan. Jokaiselle tulta nousi albumilistan kuudenneksi ja komeili jopa muutaman viikon Free Record Shopin ostetuimpana levynä. Soul Captain Bandin jälkeen hän on levittänyt reggaen ilosanomaa sooloprojektinsa lisäksi Kapteeni Ä-ni ja Jenkkarekka-yhtyeissä. Jukka Pojan kerrotaan aiemmin käyttäneen kannabista sävellystyössä. Vieläkö hän käärii sätkiä kotistudiollaan?
"Se sopii parhaiten työhön, jossa ei tarvitse olla tarkka tai keksiä mitään, tilanteisiin, missä on paljon toistoja, kuten maalinpoistaminen tai haravoiminen. Mutta ei poltteluni kenellekään kuulu, eivät ihmiset tiedä millainen oikeasti olen. Se ei aiheuta omassa elämässäni hankauksia", Jukka Poika tuhahtaa.
"Ja omituista, että kristityt tuomitsevat Jumalan luoman kasvin (kannabiksen), vaikka Raamattukin sanoo selvästi, että kaikki siementä tekevät kasvit ovat ihmisten käytössä. Ei pilvenpoltto tyhmennä tai laiskista ihmistä, mutta se pistää miettimään, onko stressaaminen ja yhteiskunnan luomassa oravanpyörässä juokseminen sen arvoista."
Kannabiksen laillistaminen?
"Keskustelussa vallitsee kaksinaismoralistinen tilanne, joka haittaa asioista puhumista suoraan ja objektiivisesti. Ylipäätänsä kaikkien huumeiden laittomuus aiheuttaa enemmän haittoja kuin niiden käyttäminen."
Luomutuotteet?
"Nimi on hölmö, harhaanjohtava ja lässy. Itse tuotteet ovat kelvollisia. Ongelma on siinä, miten niitä pidetään esillä, hinnoitellaan ja hoidetaan. Niistä saa usein marketeissa todella huonon kuvan. Luomutuotteet ovat niin arvokkaita, ettei pilaantuneita haluta poistaa tiskiltä."
Luksustavarat?
"Periaatteessa halvinta ei kannattaisi koskaan ostaa, vaan olla enemmän luksukseen kallellaan. Mahdollisimman halpa tarkoittaa vihanneksissa tehotuotantoa, vaatteissa usein huonoa laatua."
Lentomatkailu?
"Elämäntapana eilistä, häviää jossain vaiheessa. Tilanne alkaa olla sellainen, että halpa öljy on kohta historiaa. Ulkomaille ei pitäisi haikailla joka vuosi."
Irakin sota?
"En näe siinä muuta kuin vuosisatoja kestäneen poliittisen sekoilun jatkumon. Nyt järjettömyyttä toteuttaa George W. Bush."
Autoilu?
"Autoilun asiantuntijat puhuvat siitä, että ympäristöä säästääkseen pitäisi ajaa mahdollisimman uudella autolla. He unohtavat mainita, kuinka paljon luonnonvaroja ja energiaa kuluu yhden auton valmistukseen. Säästeliäämpää olisi kunnostaa vanha auto ja ajaa sillä maltillisesti."
A-Klinikkasäätiön Nuorten hoitoyhteisön ohjaaja Riitta Alsila ja viereisen katkaisuhoitoaseman sairaanhoitaja Ilari Nevantaus pitävät ajatusta poliisin päihdetyöntekijästä hyvänä lievemmin ongelmaisille. Turun katkaisuhoitotilojen riittävyys ihmetyttää molempia, jos hoitoonohjausta aiotaan tehostaa.
Huumeidenkäyttäjien hoitoon ohjaaminen on vähentynyt, vaikka tilanteen pitäisi olla päinvastainen. Huumerikoksissa tehdään hoidolla perusteltuja syyttämättäjättämisiä vuosittain vain kourallinen.
Poliisilla on nykyään korostettu velvollisuus ohjata huumeiden käyttörikoksesta kiinni jääneet hoitoon. Syyttäjän ohjeena on olla vaatimatta tuomiota, jos tekijä on syyllistynyt pelkkään käyttöön ja hakeutunut hoitoon.
Valtakunnansyyttäjänvirasto on kahtena viime vuonna kerännyt tietoja tapauksista paikallisilta syyttäjäyksiköiltä. Tammikuusta 2005 maaliskuuhun 2006 hoitoonohjauksia syyttäjien kirjoista löytyi 34. Vuoden 2006 aikana hoitoonohjauksia tehtiin aavistuksen enemmän, yhteensä 35. Määrä on kuitenkin laskenut, sillä 2001-2003 syyttämättäjättämisiä tehtiin hoidon takia 178.
Huumausaineen käyttörikos tuli rikoslakiin 2001. Lakia säädettäessä korostettiin vaihtoehtoisten seuraamusten käyttämistä varsinkin nuorilla ja ongelmakäyttäjillä.
Valtakunnansyyttäjä ja sisäasiainministeriön poliisiosasto kiristivät ohjeistusta entisestään vuodenvaihteessa. Vasta tänä vuonna hoitoonohjauksissa näytetäänkin pääsevän noususuuntaan. Syyttämättäjättämisiä on hoidon vuoksi tehty alkuvuonna saman verran kuin koko viime vuoden aikana yhteensä.
Poliisin tietoon tulevista huumausainerikoksista kaksi kolmasosaa on nykyään käyttörikoksia. Toissa vuonna niitä kirjattiin noin 9 200. Peräti 85 prosenttia käsiteltiin syyttäjän vahvistamalla poliisin sakolla, mutta käyttörikoksesta nostettiin silti satoja syytteitä.
- Syy ei ole siinä, että syyttäjät torppaisivat asian. Syyttäjät jättävät syyttämättä aina niissä tapauksissa, kun tekijä on hakeutunut hoitoon, kyselyt toteuttanut valtionsyyttäjä Leena Metsäpelto sanoo.
Syyttämättäjättämisiä on tehty jopa silloin, kun huumausainerikokseen syyllistynyt on pitänyt hallussaan huomattavaa määrää huumausaineita, mutta onnistunut elämänmuutoksessa.
- Missään tapauksessa en ota tätä syyttäjälaitoksen kontolle. Syyttäjät ymmärtävät, kuinka tärkeää hoitoonohjaus on. Syyttäjä voi luopua useita kertojakin syytteistä saman henkilön kohdalla. Huumeidenkäyttäjät eivät maksa sakkoja. Rahat tarvitaan huumeisiin, Metsäpelto korostaa.
Vaikka poliisilla on Metsäpellon mukaan halua ottaa härkää sarvista, hän epäilee kykyä motivoida narkomaania. Poliisilla ei ole velvollisuutta ylipuhua käyttäjää.
- Pahasti huumekoukussa oleva ei seuraavana päivänä muista kehotusta hoitoon. Avun hakeminen jää viimeistään, jos se vaatii useita puhelinsoittoja ja aikojen varauksia, Metsäpelto sanoo.
Metsäpellon mielestä ideaalitilanne olisi, että poliisiasemilla työskentelisi sosiaali- tai päihdetyöntekijä, jonka luo kiinni jäänyt huumeidenkäyttäjä heti vietäisiin.
- Vaikka kunnissa olisi järjestetty huumehoitoa, tilanne luultavasti menetetään, jos ei ole päihdetyöntekijää, jonka luo käyttäjä heti ohjata.
Päihdehuoltolaki velvoittaa kunnat tarjoamaan riittävästi hoitoa. Kaikilla paikkakunnilla ei kuitenkaan ole riittävää hoitokapasiteettia.
- Jos kunnissa on vähän rahaa, huumehoitoa on varmaan helppo karsia. Huumeriippuvuus nähdään yleisessä mielipiteessä itse aiheutettuna tilanteena, Metsäpelto arvioi.
Turussa hoitoonohjauksia on tehty muuhun maahan nähden aktiivisesti. Ensimmäisellä kyselyjaksolla hoitoonohjauksia tehtiin 19 ja viime vuoden aikana 15, eli lähes puolet koko maan ohjauksista.
- Hoitoonohjaukseen on panostettu, ja se huomioidaan esitutkinnassa. Valtakunnalliset ohjeet on otettu Turussa käytäntöön, toteaa huumerikosten tutkintaa johtava rikoskomisario Ari-Pekka Lehtinen Turun poliisista ykskantaan.
Tänä keväänä laitoksella on työskennellyt oma sosiaalityöntekijä lastensuojelua ja huumeidenkäyttäjiä varten.
- Sosiaalikeskus on vuosien taistelun jälkeen antanut tähän mahdollisuuden, Lehtinen napauttaa.
Paikalla olevan työntekijän malli on todettu hyväksi muuallakin, sillä vuoden loppuun mennessä Suomen poliisilaitoksilla on tarkoitus olla koko valtakunnan kattava sosiaalipäivystäjäjärjestelmä. Sosiaalityöntekijä olisi silloin tavoitettavissa lähialueella ympäri vuorokauden.
- Päivystysjärjestelmässä hoitoon halukkaat ohjataan isommille asemille. Niillä alkaa jo nykyään olla sosiaalityöntekijä, kertoo poliisitarkastaja Arto Hankilanoja sisäasiainministeriön poliisiosastolta.
Eri puolilla Suomea on toteutettu erikoisprojekteja, joissa nuoret käyttäjät on ohjattu heti poliisikuulusteluista hoitoon. Niiden on katsottu toimineen hyvin.
Rovaniemellä toimi vuoden 2001 lopussa Hoito syytteen sijaan -projekti. Vajaan viiden kuukauden aikana poliisi antoi projektityöntekijälle 26 huumausaineen käyttörikoksesta kiinni jääneen 15-27-vuotiaan nuoren yhteystiedot. Näistä ainakin 22 hakeutui hoitoon. Vain kaksi kieltäytyi tarjouksesta.
Suurin osa jatkoi hoitoa myös projektin jälkeen.
Syyttäjä teki hoitoon hakeutuneiden kohdalla järjestelmällisesti syyttämättäjättämispäätöksen.
Lappeenrannassa käynnistyi vuonna 2000 kolmivuotinen SORI-projekti, jota jatketaan yhä kaupungin rahoituksella. Yksilö- ja ryhmätapaamisista koostuva ohjelma kestää yhden nuoren kohdalla kolmesta yhdeksään kuukautta. Pääkohderyhmänä ovat 2005 alkaen olleet 15-17-vuotiaat nuoret.
Esimerkiksi ensimmäisenä SORI-projektivuonna ohjelman suoritti loppuun 14 nuorta. Heistä puolet ei syyllistynyt uusiin rikoksiin projektin aikana tai sen jälkeen.
Valtionsyyttäjä Leena Metsäpelto muistaa vastaavan projektin toimineen vuosituhannen vaihteessa myös Järvenpäässä, kun hän itse vielä työskenteli paikkakunnalla. Poliisiasemalla työskenteli projektin ajan päihdetyöntekijä, jonka luokse sopivat huumeiden käytöstä kiinni jääneet ohjattiin.
- Hoitoon hakeutuneiden lukumäärä tippui heti, kun projekti lopetettiin, Metsäpelto sanoo.
Projekteissa nuorille on järjestetty ryhmä- ja tukihenkilötapaamisia, säännöllisiä päihdesairaanhoitajan tapaamisia ja huumeseuloja. Elämää on suunniteltu projektityöntekijän kanssa ja hankittu työharjoittelupaikkoja.
Turussa sosiaalilautakunta päätti kesäkuussa lopettaa alle 18-vuotiaiden huumeidenkäyttäjien katkaisuhoitopalvelujen ostamisen A-Klinikkasäätiöön kuuluvalta Nuorten hoitoyhteisöltä. Tähän asti 15-25-vuotiaille tarkoitettuun Nuohoon on voinut hakeutua omatoimisesti, jatkossa hoidosta sovitaan erikseen maksusitoumuksella.
- Minne poliisi nuoret ohjaa, jos hoitoonohjaukseen aiotaan panostaa enemmän? Jatkohoitoon pääsy vaatii ensin vähintään viikon katkaisuhoitoa, ohjaaja Riitta Alsila Nuohosta ihmettelee.
Varkauden poliisi on löytänyt poikkeuksellisen paljon kannabisviljelmiä maastosta.
Noin kahden vuoden kuluessa on löytynyt viisi viljelmää kannabispitoista hamppua. Neljän viljelmän kasvattajien jäljille poliisi on päässyt, kertoo rikosylikonstaapeli Antti Aamuvuori Varkauden poliisista.
Viljelmien koot vaihtelivat Aamuvuoren mukaan kymmenen ja kolmenkymmenen kasvin välillä. Niistä neljä oli Varkaudessa ja yksi samaan kihlakuntaan kuuluvan Leppävirran puolella.
Kasvien löytöpaikkoja poliisi ei kerro. Niitä on ollut esimerkiksi hakkuuaukioilla syrjäisten metsäteiden varressa. Usein istutus on tehty muun kasvillisuuden sekaan, joko suoraan maahan tai esimerkiksi multasäkkiin tai sankoon.
Kannabiskasvi ei ole luonnonvarainen, eli kasvit on varta vasten istutettu huumekäyttöä varten, Aamuvuori sanoo. Hän arvioi, että kasveja on mennyt viljelijän omaan käyttöön ja osittain myös levitykseen ainakin kaveripiirille.
Kasvattajiksi epäiltyjä on neljä. Yhden heistä epäillään osallistuneen kahden viljelmän kasvatukseen. Kaikki epäillyt ovat alle 30-vuotiaita.
Kannabiksen kasvatus on viime vuosina yleistynyt. Sen kasvattaminen maastossa on kuitenkin harvinaista. Keskusrikospoliisin tietojen mukaan Suomesta on tämän vuoden kuluessa löytynyt runsaat 320 kannabisviljelmää, joista valtaosa oli asunnoissa.
Kuusi viljelmää löytyi maastossa. Niissä oli kussakin kymmenestä kahteenkymmeneen kasvia.
Hampun voi sekoittaa luonnonvaraisiin kasveihin. Tunnusomaista sille ovat kapeat ja sahalaitaiset lehdet. Se kasvaa yleensä noin metrin korkuiseksi.
Varkauden poliisi kehottaa kansalaisia ilmoittamaan maastosta löydetyistä kannabisviljelmistä.
Lähde: Tiedeuutiset
http://www.tiedeuutiset.fi/index.aspx#276
Uudet tutkimustulokset tupakoinnista yllättävät. Jo yksi tupakka voi aiheuttaa nikotiiniriippuvuuden: 10 % tupakoivista nuorista on jäänyt koukkuun kahden päivän, 25 % kolmenkymmenen päivän kuluessa ensihenkosista. Vieroitusoireet ovat todellisia niilläkin nuorilla, jotka polttavat vain muutaman kerran kuukaudessa.
Jo ensimmäinen nikotiiniannos muuttaa aivojen rakennetta ja toimintaa seuraavan vuorokauden aikana. Ihmisessä muutokset voivat laukaista riippuvuuden jo sen ensimmäisen tupakan polttamisen jälkeen. Yksi nikotiiniannos vaikuttaa aivoissa pitkään sen jälkeen, kun nikotiini on poistunut elimistöstä. Nikotiiniriippuvuuteen liittyvät, nikotiinin aiheuttamat muutokset aivoissa säilyvät vuosia tupakoinnin lopettamisen jälkeen.
Vanhastaan on arvioitu, että vain pitkään ja vähintään 5 savuketta päivässä polttavat kärsivät vieroitusoireista. Ketjupolttajilla vieroitusoireet pysyvät yhdellä tupakalla pois vajaan tunnin. ”Aloittelijalla” yksi savuke riittää torjumaan vieroitusoireet jopa viikkojen ajaksi. Nuorilla kuitenkin on samanlaisia nikotiiniriippuvuuden oireita kuin aikuisillakin, vaikka he polttaisivat vain muutaman savukkeen kuussa.
MediPsyko 3.7.2007 20:53 Lähde Symptoms of Tobacco Dependence After Brief Intermittent Use: The Development and Assessment of Nicotine Dependence in Youth–2 Study. DiFranza et al. Archives of Pediatric and Adolescent Medicine. University of Massachusetts Medical School.EurekAlert.
Turun käräjäoikeus tuomitsi perjantaina lähes kymmenen kilon amfetamiinierän Suomeen tuomisesta neljä miestä pitkiin vankeusrangaistuksiin.
Turkulainen Pasi Pulkkinen, 32, sai neljästä törkeästä huumausainerikoksesta, pahoinpitelystä, törkeästä kiristyksestä ja ampuma-aserikoksesta 11 vuotta ja 11 kuukautta vankeutta. Tuomio on pisin Turun käräjillä huumeista koskaan määrätty vankeustuomio ja kovimpia koko maassa.
Virolainen Danel Vennikas, 26, tuomittiin kolmesta törkeästä huumausainerikoksesta neljän vuoden ja neljän kuukauden vankeuteen.
Turkulainen Marko Kujala, 27, sai kahdesta törkeästä huumausainerikoksesta, pahoinpitelystä sekä huumausaine- ja ampuma-aserikoksista viisi vuotta ja neljä kuukautta.
Raisiolainen Tommy Heikkilä, 29, sai törkeästä huumausainerikoksesta ja törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta neljä vuotta.
Pulkkinen määrättiin maksamaan valtiolle rikoksen tuottamana hyötynä 18 000, Vennikas 5 000 ja Kujala 3 575 euroa ja Pulkkinen 7 000 muita korvauksia. Valtion maksettavaksi jäi tuomittujen oikeudenkäyntikuluja lähes 21 000 euroa. Kolme pistoolia määrättiin valtiolle.
Tuomitut kiistivät miltei kaikki syytteet ja poliisi joutui keräämään jutun todisteet lukuisista pienistä tapahtumasirpaleista, jotka kokonaisuutena osoittivat miehet syyllisiksi. Telepakkokeinot olivat tärkeä osa jutun näyttöä. Jutussa tuomittiin jo aiemmin kymmenkunta henkilöä.
Turkuun ja muualle Suomeen levitettäväksi tarkoitetusta amfetamiinista olisi saatu katukaupassa lähes 100 000 käyttöannosta, arvoltaan 300 000-400 000 euroa.
Ensimmäinen, lähes 2,5 kilon erä 43-46-prosenttista amfetamiinia tuotiin Tallinnasta Helsinkiin 28. syyskuuta 2005. Poliisi takavarikoi sen 6. lokakuuta Ruskon hiekkakuopilta.
Kolmisen viikkoa myöhemmin Helsingin kautta saapui runsaan 3,5 kilon huumelähetys, joka erään osallisen asunnossa Raisiossa jaettiin sopiviin pakkauksiin. Amfetamiini takavarikoitiin 4. marraskuuta maastokätköstä Jäkärlän Karhunojantieltä ja erään osallisen asunnosta.
Kahden kilon amfetamiinilähetys tuotiin Helsinkiin 27. toukokuuta 2006 ja se jätettiin tyhjään autoon Fabianinkadulla. Auton haki Turussa värvätty mies, joka kätki erän Turun ohikulkutien varteen Topinojalla. Erä takavarikoitiin kaksi päivää myöhemmin.
Runsaat kaksi kiloa sisältänyt neljäs erä tuotiin Helsinkiin 1. elokuuta 2006, missä sen tuonut Vennikas otettiin kiinni makasiiniterminaalissa ennen huumeiden luovutusta.
Syyttäjä vaati päätekijälle 12 vuoden rangaistusta ja katsoi, että tältä ehdonalaiseen vapauteen toukokuussa 2006 laskettaessa kertynyt jäännösrangaistus oli pantava täytäntöön. Sitä oli jäänyt neljä vuotta ja runsaat seitsemän kuukautta.
Rangaistusta koskeva laki tuli voimaan lokakuussa 2006. Koska teot oli tehty sitä ennen, käräjäoikeus sovelsi vanhaa lakia, jolloin täytäntöönpantavaa jäännösrangaistusta jäi vain yksi kuukausi.
Päätekijä syyllistyi törkeään huumerikokseen lähes välittömästi sen jälkeen, kun hänet oli tuomittu syyskuussa 2005 Turun käräjäoikeudessa vankeusrangaistukseen ja edelleen välittömästi vapauduttuaan ehdonalaiseen.
Käräjäoikeus hyväksyi koventamisperusteet. Mies tuomittiin myös törkeästä kiristyksestä, sillä hän vaati uhkaamalla erään naisen BMW:n itselleen ja myi sen jälkeen auton.
Kuvateksti: Saksalainen professori Fritz Sörgel valmiina tutkimaan seteleitä kokaiinipitoisuuden mittaamista varten.
Saksalaisen IBMP-tutkimusinstituutin johtaja, professori Fritz Sörgel vieraili keskiviikkona Viikinmäen jäteveden puhdistamolla keräämässä näytteitä Helsingin jätevedestä. Näytteiden avulla tutkitaan, kuinka paljon pääkaupungissa käytetään kokaiinia.
"Olemme keränneet kolmen vuoden aikana näytteitä yli 20 maasta ympäri maailmaa. Tyypillisesti tutkimme jokia, mutta koska Helsingin viemäriverkko laskee mereen, toimimme tällä kertaa näin", Sörgel kertoo.
Mittauksissa lasketaan veden kokaiinipitoisuus, jolloin selviää, paljonko viemäriverkon alueella on huumetta käytetty. Kun tulos jaetaan keskimääräisen käyttäjän annoksella, saadaan arvio kokaiinin kuluttajien kokonaismäärästä.
"Koska pitoisuudet ovat hyvin pieniä, meillä meni vuosia kehittää tarvittavat menetelmät niiden mittaamiseen. Siksi tutkimme nyt ainoastaan kokaiinia, muut huumeet tulevat myöhemmin", Sörgel sanoo.
Tutkimusten on määrä tuottaa entistä tarkempaa tietoa maailman huumetilanteesta. Professorin mukaan jätevesi ei valehtele, kun taas erilaiset kyselyt ja takavarikoitujen kokaiinikilojen laskeminen eivät aina kerro koko totuutta.
56-vuotiaan professorin tutkimukset eivät rajoitu pelkkään veteen.
Kokaiini imeytyy verenkiertoon nenän limakalvojen kautta, minkä takia ainetta nuuhkitaan sieraimeen. Se taas tapahtuu perinteisesti setelistä rullatun putkilon avulla, jolloin paperirahaan jää mitattavia jämiä pulverihuumeesta.
"Vaihdoin paikallisessa pankissa 7 500 euroa paikallisiksi seteleiksi. Tutkin nekin, ja vertaan saatuja tuloksia vesimittauksiin", professori virnistää.
Hänen mukaansa setelit antavat hyvän kuvan maassa vallitsevasta huumetilanteesta – eurojen kiertämisestä huolimatta.
Tulosten pitäisi valmistua Helsingin osalta elokuun puoleenväliin mennessä. Jos professorin oletus pitää paikkansa, ja Suomi paljastuu vähäisen kulutuksen alueeksi, Suomi saattaa päästä mallimaaksi jatkotutkimuksiin.
"Silloin mittaamme muissakin kaupungeissa ja pyydämme Suomen hallitusta mukaan yhteistyöhön", Sörgel kertoo.
Helsinkiin professori päätyi mittaamaan ikään kuin sattumalta. Varsinainen matkan syy oli kasvuhormonin vaikutuksista luennoiminen Messukeskuksen konferenssissa.
"Päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja soitin pari puhelua. Helsingin Vesi oli erittäin avulias. Kunpa kaikkialla oltaisiin yhtä vieraanvaraisia", Sörgel kiittelee.
Lähde: http://www.geocities.com/ghb17/muumit.html
LBJ-pillereiden vaikutuksen alaisena Muumit vapauttavat sisäisen minänsä ja lupailevat kaikenlaisia asioita mutta onneksi kotiin pääsee aina laskuvarjolla. Muuminäkökulmaa kansainväliseen huumeongelmaan.
Burleski norjalainen animaatio venäläisen kiertävän sirkuksen narkomaanielefantin vapautusyrityksistä on ilmestynyt dvd:nä. Vanhan kärsän perässä rynnii neljä desperadopössöä, lappalaisia mafiosoja, joukko kännisiä skottimetsästäjiä ja eläinten vapautusrintaman viisi vegaania. Ääninä kuullaan mm. Woody Harrelsonia ja Kyle MacLachlania. Jänkhällä jyrää - ei taatusti lapsille!
EU-parlamentaarikko Henrik Lax (r.) haluaisi laillistaa nuuskan myynnin EU:ssa.
- Kun arvostettu lääketieteellinen lehti Lancet on todennut, että nuuska on terveydelle vähemmän haitallista kuin tupakka, on aika muuttaa järjetöntä EU-lainsäädäntöä joka kieltää nuuskan myynnin unionissa, Lax sanoo kannanotossaan.
Lax sanoi jättäneensä komissiolle ehdotuksen muutaman muun parlamentaarikon kanssa, jossa esitetään nuuskan myynnin sallimista.
Lax haluaa, että myyntiä pitää valvoa tarkkaan.
- Ehdotuksemme tarkoitus on tarjota tupakoitsijolle vähemmän terveydelle vaarallinen vaihtoehto.
Ruotsi tinki aikanaan EU-jäsenyysneuvotteluissa itselleen luvan poiketa EU:n nuuskakiellosta. Suomi ei vaatinut samaa poikkeusta.
Kokaiinin käytön lisääntyminen uhkaa Suomea lähivuosina. YK:n huumausainetoimikunnan vuosiraportin mukaan kokaiinin käyttäjien määrä Euroopassa on historiallisen korkea. Raportti julkaistiin tiistaina kansainvälisenä huumeiden vastaisena päivänä.
Viitteitä kokaiinin rantautumisesta Suomeen on jo saatu. Tulli on viime aikoina tehnyt kokaiinitakavarikoita, joissa huumetta on löydetty kerralla suomalaisittain suuria määriä.
Stakesin erikoistutkijan Ari Virtasen mukaan kokaiinin käytön yleistyminen antaa viitteitä siitä, että huumeiden viihdekäyttö on lisääntymässä.
Varsinkin Espanjassa ja Britanniassa kokaiinia käytetään ahkerasti. Virtanen uskookin, että kokaiini kulkeutuisi Suomeen juuri näiden maiden kautta.
Euroopassa kokaiini on valtaamassa alaa amfetamiinilta ja ekstaasilta. Virtanen uskoo, että syynä ovat sekä nuorisokulttuurin muutokset että synteettisten eli laboratoriovalmisteisten huumeiden tarkentunut valvonta.
- Hinnat ovat laskeneet merkittävästi verrattuna tilanteeseen 5-10 vuotta sitten. En tiedä sitten, onko kokaiinia nyt enemmän tarjolla vai yritetäänkö alemmalla hinnalla laajentaa käyttäjäkuntaa, Turun poliisin rikoskomisario Veli-Matti Soikkeli pohtii.
Toinen huolestuttava muutos Suomen kannalta on se, että heroiinin tuonti Suomen lähialueille on lisääntynyt ja samalla neulojen välityksellä tarttuvat taudit yleistyneet.
Lisääntyneet hiv-tartunnat sekä Venäjällä että Virossa aiheuttavat Virtasen mukaan suuren riskin, että tartunnat yleistyvät myös Suomessa.
- Virolaisia ruiskuhuumeiden käyttäjiä tulee Suomeen ja suomalaiset alkavat hakea itse heroiinia mahdollisesti Virosta tai Venäjältä. Näin taudit tarttuvat helposti, Virtanen pohtii.
Hän korostaa, että neulojen välityksellä tarttuvien tautien ehkäisemiseksi Suomen on tehtävä yhteistyötä naapurimaiden kanssa, vaikka omat hiv-tartunnat onkin saatu laskuun.
Yleisesti maailman huumausainetilanne on tasaantumassa. Suomessa nuorten huumeiden käyttö on jopa vähentynyt.
Huumeiden käyttäjien hoidossa ja huumevalistuksessa on silti parantamisen varaa. Virtasen mukaan varsinkin suurten asutuskeskusten ulkopuolella on korvaushoitoa opiaattien käyttäjille saatavilla huonosti.
- Suomessa yleisimmin käytetyt huumeet ovat kannabis ja amfetamiini. Hoitojen yksi ongelma on se, että amfetamiinille ei ole korvaushoitoa, Virtanen sanoo.
Hänen arvionsa mukaan Suomessa on enimmillään noin 21 000 huumeiden ongelmakäyttäjää, joista hoidossa on arviolta noin 10 000.
Raportin julkistamistilaisuudessa tiistaina puhunut peruspalveluministeri Paula Risikko (kok) myönsi, että huumeidenkäyttöä ehkäisevä työ on heikoissa kantimissa.
- Monesti se on täysin järjestöjen varassa. Viime vuosina on keskitytty erikoissairaanhoitoon, mutta nyt asialistalla seuraavana on perusterveydenhuolto, Risikko lupaa.
Heroiinin käytön lisääntyminen itänaapureissa ja ilmiön mahdollinen leviäminen Suomeen pelottaa Turussa. Heroiinin paluuta katukauppaan on uumoiltu jo jonkin aikaa, mutta toistaiseksi uhkakuvat eivät ole toteutuneet.
- Kun heroiinia oli viime kesänä ja syksynä liikkeellä ja hinta oli halpa, osa meidän asiakkaista siirtyi äkkiä Subutexista heroiiniin, kertoo A-klinikkasäätiön Turun nuorisoaseman johtaja Virve Tuominen.
- Hinta säätelee. Osa Subutexin käyttäjistä on valmis siirtymään heroiiniin, jos hinta vain saadaan painettua alas, Tuominen uskoo.
Heroiini aiheutti lukuisia yliannostuskuolemia Turussa 2000-luvun taitteessa. Kuolemien riski kasvaa jälleen, jos heroiinin käyttö lisääntyy.
Turun poliisi suhtautuu heroiinin uuteen tulemiseen varauksellisemmin.
- Tällä hetkellä ei Turussa paljon esiinny haluja heroiinin suuntaan. Käyttökulttuuri painottuu ehkä Subutexiin, arvelee rikoskomisario Veli-Matti Soikkeli.
Neulojen ja ruiskujen vaihtopiste Millistä arvioidaan, että Turussa voisi hyvinkin olla kysyntää heroiinille.
- Pieni pelko on aina, nimettömänä pysyvä työntekijä myöntää.
Huumeidenkäyttäjien määrä näyttää vakiintuneen Turussa. Ongelmakäyttäjiä on arviolta useita tuhansia.
- Uusia käyttäjiä tulee koko ajan, mutta käyttäjien määrä kokonaisuudessaan ei ole enää kasvanut, nuorisoaseman Tuominen sanoo.
- Millissä asiakkaiden määrä on jopa laskenut. Kävijöiden määrä on vakiintunut reiluun 800:aan viimeisen parin vuoden aikana. Enimmillään kävijöitä oli yli tuhat, Millin työntekijä kertoo.
Poliisi ei usko käytön vähentyneen.
Unikkopeltoja kynnettiin traktorilla Kandaharissa Afganistanissa huhtikuussa.
Helsinki/Kabul. Afganistanista on tullut yhä keskeisempi huumeiden viljely- ja tuotantomaa. Oopiumin tuotanto lisääntyi maassa viime vuonna lähes 50 prosenttia, ja nyt Afganistanissa tuotetaan jo yli 90 prosenttia maailman oopiumista, kertoo YK:n huumeiden ja rikollisuuden vastaisen järjestön UNODC:n tiistaina julkistettu raportti.
Afganistanin opiaattituotanto näkyy myös Suomen lähialueilla kasvavana tuontina. Samalla huumeneulojen kautta leviävät HIV-tartunnat ovat lisääntyneet sekä Venäjällä että Virossa.
"Esimerkiksi Pietarissa suonensisäisten huumeiden käyttäjistä 30–40 prosentilla on HIV-tartunta. Viron Narvassa tartuntoja on peräti 90 prosentilla. Vaikka Suomessa HIV-tartunnat ovat vain muutaman prosentin luokkaa, tähän ei saa tuudittautua", peruspalveluministeri Paula Risikko muistuttaa.
Stakesin erikoissuunnittelijan Ari Virtasen mukaan toinen riskitekijä on se, että heroiini tulee uudelleen Suomen markkinoille.
"Aineen käyttö on pitkään ollut Suomessa vähäistä. Nuorilla, kokemattomilla käyttäjillä myrkytyskuoleman riski on merkittävä."
Suomen Afganistanin-suurlähettiläs Antti Koistinen sanoo, että Afganistanin ennätyssuuri oopiumisato voi lisätä rauhattomuutta maassa.
Hänen mukaansa ensinnäkin korruptio lisääntyy, kun huumeparonit lahjovat viranomaisia turvatakseen oopiumin ja heroiinin pääsyn ulos maasta, ja hyvän sadon vuoksi rahaa riittää.
Toisekseen maan rauhattomuus voi lisääntyä, kun huumeparonit haluavat aiheuttaa yleistä epäjärjestystä ja siten haitata poliisien ja muiden huumeita vastaan työskentelevien toimintaa.
Koistisen mukaan pommi-iskut ja erilaiset välikohtaukset voivat yleistyä myös maan pohjoisosissa, joissa Suomen Isaf-kriisinhallintajoukot työskentelevät.
Tärkeät huumeiden salakuljetusreitit kulkevat pohjoisten maakuntien läpi esimerkiksi Tadzikistaniin ja Uzbekistaniin, ja huumeidentuottajat haluavat pitää reitit auki ilman poliisin tai esimerkiksi Isaf-joukkojen valvovia silmiä.
"Isaf-joukot eivät ole myönteinen tekijä huumeparonien näkökulmasta", Koistinen huomauttaa.
YK:n arvion mukaan maailmanlaajuisessa huumekaupassa liikkuu noin 322 miljardia dollaria, eli huumekaupan markkinat lähentelevät jo öljykaupan kokoluokkaa.
Maailmassa on yli 200 miljoonaa ihmistä, jotka vuosittain kokeilevat huumeita, 110 miljoonaa ihmistä, jotka käyttävät kuukausittain huumeita ja 25 miljoonaa ongelmakäyttäjää.
Keskeiset ongelmapäihteet ovat Yhdysvalloissa kokaiini ja kannabis, Oseaniassa ja Euroopassa opiaatit ja kannabis, Etelä-Amerikassa kokaiini, Afrikassa kannabis sekä Aasiassa opiaatit.
Paimenkirje: "Kiinnittäkää jatkossa huomiota järjestöjenne jäsenten toimintaan ylioppilaskunnan tiloissa!"
Ylioppilastalon nurkilla on vanhastaan vankka maine huumeiden katukaupan paikkana. Yhden LSD-tabletin löytyminen Vanhan ylioppilastalon edestä oli iso uutinen vuonna 1969.
Helsingin yliopiston ylioppilaskunta (HYY) on harvinaisen tiukkasävyisellä kiertokirjeellä muistuttanut uudella ylioppilastalolla toimivia järjestöjä huumeiden mahdollisesta käytöstä HYY:n tiloissa.
Kirjeen mukaan "kevään aikana ylioppilaskuntaan on tullut huolestuttavan paljon epäilyjä huumausaineiden käytöstä uudella ylioppilastalolla".
"Kiinnittäkää jatkossa huomiota järjestöjenne jäsenten toimintaan ylioppilaskunnan tiloissa!"
Tekstin laatinut järjestösihteeri Juha Korpelainen kieltää itse kuulleensa epäilyjä huumeiden käytöstä. Kirje oli pikemminkin "vähän tämmöistä kansalaiskasvatusta".
"Välttämättä kaikki järjestötoimijat eivät ymmärrä, miten keskellä Helsinkiä ollaan." Korpelaisen mukaan käyttäjät kokevat tilat "kodinomaisena ympäristönä".
HYY:n kirjeessä kannetaan huolta myös uuden ylioppilastalon järjestöjen ja niissä toimivien ihmisten turvallisuudesta. Esimerkiksi ovia on yöaikaan kiilattu pysymään auki, mikä on kiellettyä.
"Kaivopihalla on näkynyt kaikenlaista hiihtäjää", Korpelainen kuvailee.
Kaivopihalla ja perunatorilla sekä vanhalla ylioppilastalolla ja sen alla sijaitsevalla ravintola Vanhan kellarilla oli vielä 1980-luvulla huumeiden katukaupassa vankka maine.
Helsingin huumepoliisin rikoskomisario Jari Pynnönen sanoo, ettei muista aikoihin kuulleensa mitään erityistä alueen huumekaupasta.
"Elämä on noista vuosista muuttunut ja niin on huumekauppakin."
Ylioppilaskunta ei hyväksy huumausaineiden käyttöä tiloissaan. Kirjeessä otetaan silti esiin myös niin sanottu huumeiden viihdekäyttö.
"Viihdekäyttöä voidaan verrata esimerkiksi ongelmattomaan alkoholin käyttöön, mutta sen ongelmana käyttäjän kannalta on huumeiden laittomuus."
Korpelaisen mukaan esimerkiksi juhlatilaisuudet keskeytetään välittömästi, jos niiden aikana syntyy edes epäilyjä huumeiden käytöstä.
"Tietooni ei ole tullut yhtään tapausta", hän sanoo.
Äärimmillään järjestö voi menettää oikeuden käyttää ylioppilaskunnan tiloja.
Pelle Miljoona halusi ottaa kuvaukseen mukaan maailmalta kerääntynyttä hippikamaa.
Muusikko ja kirjailija Pelle Miljoona, 52:
"Kokeilin muutaman kerran parikymppisenä LSD:tä, mutta se jäi siihen. Mä pelkäsin trippien aikana, että sekoan tosi pahasti.
Muistan, kuinka puristelin puita ja yritin puhutella jumalaa, että pääsisin takaisin tälle planeetalle.
Silloin, 1960- ja 1970-luvun vaihteessa huumeet tuli eka kertaa Suomeen ja se oli osa uutta popkulttuuria. Mä halusin kokeilla LSD:tä psykedeelisten kokemusten toivossa.
Varsinkin siinä ikävaiheessa identiteetti oli niin lepattava, että LSD ei aiheuttanut yhtään hyviä fiboja. Nyt voi sanoa, että se oli nuoruuden tyhmyyttä.
30 vuoden aikana on tullut nähtyä niin paljon läheltä huumeiden käyttöä, että en suosittele sitä kenellekään. En halua jeesustella, mutta mun mielestä natural high on paras high. Ainoa päihde jota käytän on keskiolut.
Musta on selvää, että myös kannabiksen heavykäyttö vaikuttaa paljon persoonallisuuteen. Intiassa näkee, kuinka monet pössyttelijät eivät pääse sängystä ylös ennen jointtia. Itse en saa pössypäissäni mitään järkevää kirjoitettua tai sävellettyä, päinvastoin tylsistyn.
Mun message on, että maailma on paras ottaa vastaan sellaisena kuin se on, vaikka se onkin usein kylmä ja julma."
Ouluun ja Oulun seudulle on toimitettu viime vuosina erilaisia huumausaineita poliisin arvion mukaan jopa useiden satojen tuhansien eurojen edestä. Pelkästään poliisin takavarikoimien huumeiden arvo vastaa useamman omakotitalon hintaa.
"Markkinoilla olevista huumeista takavarikoidaan ehkä vain 5-10 prosenttia", sanoo Oulun poliisin huumeyksikön päällikkö, rikoskomisario Matti Luolavirta.
Huumevyöryltä eivät ole välttyneet muutkaan suuremmat pohjoisen kaupungit. Esimerkiksi Rovaniemellä ja Kajaanissa on paljastettu useita amfetamiinin, hasiksen, subutexin ja ekstaasin jakelurenkaita.
Viimeisimmässä takavarikossa toukokuussa Oulun huumepoliisi sai haltuunsa 8,5 kiloa hasista ja yli 300 ekstaasitablettia. Hasiksesta olisi tullut noin 28 000 käyttöannosta. Katukaupassa niiden arvo olisi ollut runsaat 117 000 euroa.
Kahden helsinkiläisen ja kolmen oululaisen miehen ryhmä toimitti Ouluun myös pienen erän kokaiinia. Luolavirta arvelee, että kyseessä oli jonkinlainen koe-erä. "Kokaiini on sen verran kallista, että aineelle tuskin löytyy kovin paljon kysyntää näillä seuduilla", Luolavirta toteaa.
Kokaiinin grammahinta kadulla on noin 200 euroa.
Huumesyyttäjä Jouko Heikkinen Oulun syyttäjänvirastosta sanoo viimeisen vuoden aikana Oulun käräjäoikeudessa käsiteltyjen törkeiden huumausainerikosten kertovan, että "takavarikoidut ja markkinoille päässeet huume-erät ovat entistä suurempia".
"Se on myös uusi piirre, että paljastetuilla ryhmillä on tiiviit yhteydet etelässä toimiviin järjestäytyneisiin rikollisjengeihin", Heikkinen sanoo.
Takavarikkojen ja kotietsintöjen yhteydessä huumekauppiailta on löytynyt miltei poikkeuksetta myös erilaisia aseita.
Toukokuun takavarikossa oululaisen päätekijän asunnosta löytyi muun muassa katkaistu haulikko. "Aseet, väkivalta ja omaisuusrikokset liittyvät olennaisesti huumausainerikoksiin. Aseita tarvitaan velkojen perintään ja omien reviirien puolustamiseen", sanoo Heikkinen.
Oulun seudulle toimitettujen huumausaineiden suuri määrä kertoo Heikkisen mukaan suuresta kysynnästä.
Käyttäjien määrää ei tiedä kukaan, mutta arviot liikkuvat useissa sadoissa ellei tuhansissa.
Rikoskomisario Matti Luolavirta sanoo tuoreimman huumetakavarikon perusteella, että "huumekauppa näyttää houkuttelevan myös sellaisia ihmisiä, joilla ei ole aikaisempaa rikostaustaa".
"Nämä oululaismiehet olivat työssä käyviä, eikä heillä ole merkintöjä rikosrekisterissä. Tämä on uusi piirre, ja kertoo jonkin sortin ahneudesta: rahaa täytyy saada ja elintasoa nostaa vaikka millä keinoilla", Luolavirta sanoo.
Uutena piirteenä Luolavirta pitää myös romanien osallistumista huumebisnekseen.
Kaksi romanimiestä tuomittiin kevättalvella Oulun käräjäoikeudessa huumeiden hallussapidosta ja myynnistä. "Heidän toiminnassaan oli suunnitelmallisuutta ja välitetyt ainemäärät olivat varsin suuria", Luolavirta sanoo.
Luolavirta sanoo Oulun käräjäoikeudessa parin viime vuoden aikana käsiteltyjen huumausainerikosten suuren määrän selittyvän paitsi kasvaneilla ainemäärillä myös poliisin tehostuneella toiminnalla.
"Olemme ottaneet kaikki arsenaalit käyttöön vakavan huumausainerikollisuuden kitkemiseksi. Yhteistyö tullin ja rajavartioston sekä muiden poliisien huumeyksiköiden kanssa on tuonut hyviä tuloksia", Luolavirta kertoo.
Valtakunnallisen romaniasioiden neuvottelukunnan ja Suomen romanifoorumin hallituksen jäsen Allan Armas Lindberg Sievistä sanoo kuulleensa, että jotkut romaninuoret ovat osallistuneet huumekauppaan.
Lindberg sanoo ilmiön olevan perua 1990-luvulta. Hän pitää sitä vieraana romanikulttuurille. "Me emme hyväksy tällaista toimintaa", Lindberg jyrähtää.
Romaninuorissa on myös huumeiden käyttäjiä, mutta ongelma ei ole Lindbergin mielestä niinkään pohjoinen kuin eteläinen. Helsingissä on enemmän romaneja ja siellä ilmenee myös enemmän ongelmia.
"He ovat nuoria, jotka ovat syrjäytyneet romanikulttuurista ja myös valtaväestön kulttuurista. Se on valitettavaa", Lindberg sanoo.
Lindberg korostaa, että huumeet eivät suinkaan ole romanien keskuudessa kipein ongelma tällä hetkellä.
"Asuntoasiat ja työn saanti ovat edelleen suurimmat ja pikaista ratkaisua vaativat kysymykset", Lindberg sanoo.
Riihimäen käräjäoikeus hylkäsi perjantaina kaikki syytteet vankien pakkohaalarijupakassa. Käräjäoikeuden mukaan nykyinen Länsi-Suomen aluevankilan johtaja Jaakko Kopra sekä kaksi Riihimäen vankilan virkailijaa eivät syyllistyneet vankien nöyryyttämiseen vuosina 2004-2005.
Nippusitein varustetut umpihaalarit puettiin lomilta palaaville vangeille, joiden epäiltiin salakuljettavan kehonsa sisällä kiellettyjä aineita, kuten huumeita.
Lääkeväärennöksistä on tullut lyhyessä ajassa huumekauppaakin tuottoisampi bisnes, jossa riskit ovat pieniä.
Muun muassa potenssilääke Viagran laittomia kopioita myydään runsaasti.
- Lääkepiratismin rehottamisen syynä on paljolti tietämättömyys.
- Vuosi sitten julkaistusta Apteekkarilehden tilaamasta tutkimuksesta ilmeni, että vain joka kolmas suomalainen tiesi reseptilääkkeiden nettikaupan olevan laitonta.
- Kaupan laittomuudesta ei kerrota nettisivuilla, mutta uusi lähetys luvataan, jos ensimmäinen jää tullin haaviin.
- Pienestäkin tilauksesta voi saada sakot tai vähintään huomautuksen. Suurempi tuontiyritys johtaa yleensä esitutkintaan ja mahdollisesti syytteeseen.
- Suuri osa nettilääkkeiden tilaajista jää kiinni, sen sijaan nettimyyjiä ei saada vastuuseen juuri koskaan.
- Matkailija voi tuoda mukanaan omaan käyttöönsä tarkoitettuja reseptilääkkeitä, jos hänellä on mukanaan lääkärin kirjoittama resepti.
Rikollisuus on paisunut niin nopeasti, että lainsäädännön aukkoja ei ole ehditty parsia samassa tahdissa. Myös rangaistukset lääkepiratismista ovat alhaisia.
Tullin paljastamat lääkerikokset ovat viimeisen viiden vuoden aikana lähes kymmenkertaistuneet, sanoo ylitarkastaja Anssi Kartila Tullihallituksen valvontaosastolta. Alkuvuoden aikana tullin haaviin on jäänyt jo 140 000 piraattipilleriä.
Piraattilääkkeiden kirjo myös laajenee kaiken aikaa, sanoo johtaja Pasi Virta Pfizerilta. Aluksi kauppaa käytiin etupäässä potenssipillereillä tai laihdutuslääkkeillä, nyt salakaupassa liikkuu jopa veren hyytymiseen vaikuttavia lääkkeitä. Osan tuotteista kuluttajakin tunnistaa paljaalla silmällä karkeiksi väärennöksiksi, mutta usein edes asiantuntija ei pysty ilman laboratoriotestejä päättelemään, onko kyse kopiosta.
Yliproviisori Sami Paasikoski Lääkelaitokselta muistuttaa, että väärennetyt lääkkeet ovat myös terveysriski. Ne saattavat sisältää ihmisille haitallisia aineita, tai niissä ei ole lainkaan vaikuttavaa lääkeainetta.
Lainsäädäntö on tällä haavaa aika hampaaton, ja sanktiot ovat lähes olemattomia. Lääkkeiden kauttakulkuun on Kartilan mukaan vaikea puuttua. Viimeksi perjantaina tullin haaviin jäi kaksi lentorahtina tullutta 36 000 tabletin säkkiä potenssilääkettä sekä 120 000 pilleriä laihdutuslääkettä pölynimurien sekaan kätkettyinä. Laihdutuspillerit saivat jatkaa matkaansa, koska ne olivat kauttakulkumatkalla Venäjälle.
- Asiaan ei voitu puuttua, vaikka kyseessä oli ilmeinen salakuljetus, totesi Kartila. Hänen mukaansa on kuitenkin aika vaikea turvata niiden matka niin, ettei osa kuormasta livahda EU-markkinoille. Kyse on suurista rahasummista. 5 000 pillerin pussi potenssilääkettä tuottaisi huonommallekin kauppamiehelle pimeillä markkinoilla vähintään 25 000 euroa, laskee Kartila.
Paasikoski kaipaisi tarkempia säännöksiä myös ulkomailla kirjoitetuista resepteistä. Matkalaisella voi olla kiinankielinen paperi, josta ei tiedä onko kyseessä resepti vai paikallisen ravintolan ruokalista.
Aidon näköisen lääkepuristeen valmistus on Virran mukaan helppoa. Lääkepajoja on löytynyt useista maista, mutta mittavinta tehtailu on Intiassa. Lääkepajan kuivaamo voi olla vanhassa piirongissa, pillerit puristetaan vanhalla puuprässillä ja värjätään betonimyllyssä. Väriaineena voi olla betonimaalia tai lattiavahaa.
Myös lääkepakkausten suojaamisessa käydään loputonta kilpajuoksua. Hologrammeja on helppo kopioida, eivätkä liimasinetitkään tepsi. Tallinnan satamassa "Viagraa" myytiin tiskin alta pakkauksissa, jotka olivat kopioita amerikkalaisesta näytepakkauksesta. Pillereissä ei kuitenkaan ollut vaikuttavaa ainetta.
Kaikkein viheliäisimmäksi ongelmaksi Kartila nimeää kaiken kattavan nettikaupan. Sieltä on helppo tilata, mutta kauppiasta on erittäin vaikea jäljittää.
Esimerkiksi suomenkielinen www. kamagra.fi -nettisivu fi-tunnuksineen näyttää luotettavalta. Luotettavuuskuvaa vahvistetaan vielä luottokorttifirmojen logoilla. Sivulla kaupitellaan "geneeristä Viagraa", jolla ei ole myyntilupaa missään.
Paaskosken mukaan poliisi tutkii asiaa ja Viestintävirasto voisi sivun sulkea, mutta näin ei ole tehty.
Tällä haavaa varmimmat valtit piraattikaupan karsimiseen ovat kuluttajien käsissä. Bisnes ei pyöri, jos kuluttajat lopettavat uhkapelin terveydellään. Usein kyse on kuitenkin tietämättömyydestä.
TURKU. Poliisi tutkii turkulaisen huumeiden vastaisen nuorisoyhdistyksen varainkeruutoimintaa.
Poliisi selvittää kerättyjen satojen tuhansien eurojen kohtaloa ja epäilyjä varojen kulkeutumisesta yhdistyksen johdolle. Yhdistyksellä on ollut toimipiste myös Helsingissä. Petosepäilyistä kertoi torstain Turun Sanomat.
Poliisin mukaan varoja on kerätty pääasiassa puhelinmyynnillä, yhdistyksen kannatuslehteä myymällä ja kauppaamalla lehteä yhdistyksen internetsivustolla. Laskuja lähetettiin myös, vaikkei lehteä tilannutkaan.
Yhdistys aloitti toimintansa 2004 ja sen tarkoituksena oli järjestää nuorille päihteettömiä tapahtumia sekä valistustilaisuuksia.
Rikoskomisario Kaarle Lönnroth sanoo, että yhdistyksestä vastaavia epäillään törkeästä petoksesta, markkinointirikoksesta, kirjanpitorikoksesta ja rahankeräysrikoksesta. Tutkinnan kohteena on muun muassa yhdistyksen johtoon kuulunut vuonna 1977 syntynyt mies.
Lönnroth ei tutkinnan tässä vaiheessa halua kertoa tarkemmin yhdistyksestä tai sen lehdestä. Lahjoittajia on kuitenkin ollut tuhansia.
"Me vasta selvitämme, miltä osin yhdistyksen toiminta on ollut asiallista ja miltä osin se on ollut asiatonta. On kuitenkin syytä epäillä, että rahat ovat menneet muuhun kuin nuorille suunnattuun toimintaan", Lönnroth sanoo.
Netissä lehteä kaupataan edelleen. Vuoden tuki yhdistykselle eli kaksi lehteä maksaa yksityisille 39 euroa ja yrityksille 59 euroa.
Puhelinmyyntiin palkattiin nuoria, mutta nyt tämä toiminta on jo hiipumassa. Asiakkaille on keskimäärin lähetetty yksi lehden numero.
Petoksesta epäilty turkulainen nuorisoyhdistys keräsi parissa vuodessa satojatuhansia euroja päihteettömyyttä tukevan nuorisotyön nimissä.
Turun poliisi selvittää parhaillaan, kuinka suuri osa rahoista meni yhdistyksen vastuuhenkilöiden taskuihin ja kuinka paljon käytettiin todelliseen toimintaan.
Huhtikuussa 2004 rekisteröity yhdistys ilmoittaa järjestävänsä nuorille päihteettömiä tapahtumia sekä huume- ja päihdevalistusta.
Poliisi on keväästä lähtien tutkinut yhdistyksen tekemisiä. Yhdistyksen vastuuhenkilöitä epäillään törkeästä petoksesta, markkinointirikoksesta, kirjanpitorikoksesta ja rahankeräysrikoksesta.
Epäiltyjen joukossa on yhdistyksen turkulainen puheenjohtaja, vuonna 1977 syntynyt mies.
- Tutkinta kohdistuu vastuuhenkilöihin, mutta epäiltyjen määrä ei ole vielä täsmentynyt, rikoskomisario Kaarle Lönnroth kertoo.
Rahaa kerättiin kauppaamalla yhdistyksen kannatuslehteä puhelimitse.
Tuhannet ihmiset lahjoittivat pienehköjä tukisummia hyvässä uskossa.
- Yksittäiset menetykset ovat pieniä, mutta kokonaisuus on iso, Lönnroth toteaa.
Tilauslaskuja lähetettiin ihmisille, jotka eivät olleet tilanneet lehteä tai osallistuneet yhdistyksen tukitoimintaan.
Yhdistys kauppaa yhä lehtipaketteja internetsivuillaan. Kotitalouksille vuoden tukipaketti eli kaksi lehteä maksaa 39 euroa ja yrityksille 59 euroa. Yhden lehden kotitalous saa 27 eurolla.
Viime vuoden loppuun asti lehtimyyntiin värvättiin 14-20-vuotiaita nuoria.
- Nuoret eivät ole kokeneet taloudellisia menetyksiä, Lönnroth sanoo.
Poliisi ei ota toistaiseksi kantaa, paljonko yhdistys järjesti ilmoittamaansa toimintaa nuorille.
Puheenjohtaja on kuulusteluissa pääosin kiistänyt rikokset. Yhdistyksen toiminta-aikana hänellä ei juuri ole ollut verotettavia tuloja: vuonna 2005 alle 250 euroa ja vuonna 2004 ei lainkaan.
Turun Sanomien tavoittaman, puhelinmyyntiä tehneen helsinkiläistytön mukaan nuoret myyjät osasivat epäillä, että kaikki ei ole yhdistyksessä kunnossa.
- Kyllä sitä vähän mietti, että jos kerran järjestetään isoja tapahtumia, kai niistä olisi joku kuullut, 18-vuotias tyttö sanoo.
- Ihmettelin sitäkin, että jos olisi isoja tapahtumia, miksei niitä järjestetä kertaakaan Stadissa.
Yhdistyksellä oli toimipaikat Turussa ja Helsingissä viime vuoden lopulle asti. Tytön mukaan myyjät ohjeistettiin kertomaan puhelimessa isoista tapahtumista.
Tytöllä ei ole käsitystä, paljonko ja mitä tapahtumia yhdistys järjesti. Hän itse osallistui yhteen tapahtumaan - mäenlaskuun - Helsingissä.
- Sen jälkeen menimme hampurilaiselle ja vitsailimme pomolle, että mites se valistus. Jotain hän siinä ruokailun ohessa sitten selitti, tyttö muistelee.
(Esimerkki lukemattomista valistussivuista, joita julkisyhteisö ja suuri yleisö riemumielin tukee:http://www.nje.fi/?LEHTIJULKAISU:Tietoa_huumausaineista)
Tavaratalokejtu Anttila on vetänyt pois myynnistä naisille suunnatun t-paidan, jota koristi huumeiden käyttäjien kannabislogo.
Irti huumeista ry:n toiminnanjohtaja Riitta Toiviainen piti tuotteen sanomaa selvääkin selvempänä.
- Kannabiksen lehtiä ne ovat ja tuskinpa paidalla kuitujakaan mainostetaan. Tämä on juuri niitä signaaleja, joita nuoret hakevat. Tämä on piiloviestintää, joka tekee työtä huumeiden käytön hyväksymisen puolesta, Toiviainen luonnehti viikonvaihteen IL:ssä.
- Peräänkuulutan kyllä näitten yritysten yhteiskuntavastuuta.
(Iltalehden kuvassa näkyy kaksi paitaan painettua tyyliteltyä lehteä vailla hampun lehden tunnusomaista sahalaitaa. Vastaavia lehtiä on mm. lupiineilla. Ilman Iltalehteä ja IHRY:ä tämäkin sabotaasi olisi hukkunut Anttilan alennusmyyntiin. IHRY voisi vaatia vastuuseen myös H&M:n huumemallit.)
"Itse menin neuvolassa kysymään, minkä ikäisenä vauvalle voi antaa tofua. Vastauksena oli pelästynyt kysymys kasvissyönnistä. En ole kasvissyöjä, mutta myönsin syöväni myös kasviksia. Neuvolantäti kiirehti vakuuttamaan, että turvallisinta on antaa lapselle purkkiruokaa.
"Ehkä hänellä oli mielessään joku kauhistuttava porttiteoria: ensin syö tofua, sitten alkaa kasvissyöjäksi, sitten hipiksi, sitten pilvenpolttajaksi ja kohta jo vauva onkin heroinisti."
Suomalaiset rikolliset ovat vallanneet kotimaan huumemarkkinat takaisin itselleen, kertoo Savon Sanomat. Ulkomaalaisten osuus törkeistä huumerikoksista epäillyistä on pudonnut viime vuosina reilusta kolmanneksesta jopa vajaaseen 10 prosenttiin. Tiedot perustuvat Keskusrikospoliisin tilastoon.
Krp:n erikoistutkijan Tuija Hietaniemen mukaan etenkin virolaiset ovat vetäytyneet Suomen huumemarkkinoilta. Samalla vastuu maahantuonnista ja välityksestä on siirtynyt suomalaisten harteille, jotka näin ollen saavat rikoksestaan myös suuremman taloudellisen hyödyn.
Virolaiset ja venäläiset rikolliset vaikuttavat yhä Suomen huumekauppaan kotimaastaan käsin. Vain harvoin he ovat mukana huumeiden jakelussa Suomessa. Ulkomaalaiset ammattilaiset eivät halua jäädä kiinni rikoksista Suomen rajalla.
Suomen viranomaiset ovat yhteistyössä ulkomaisten poliisien kanssa käräyttäneet välitysketjuja, joiden lonkerot ovat ulottuneet pääosin Itä- ja Etelä-Eurooppaan sekä Pohjois-Afrikkaan. Tällaisissa tapauksissa kunkin rikollisen toimet ja syytteet on käsitelty heidän kotimaassaan.
Ravintolassa ei saa enää polttaa. Tätä vauhtia marihuana-sätkä on pian laillisempi kuin savuke.
Tupakoitsijoilla on näinä päivinä perin vähän aihetta iloon.
Baarit ovat nyt savuttomia. Työnantaja toisensa jälkeen kieltää tupakoinnin työaikana. Parveketupakoinnista kiistellään.
Stakesin erikoistutkija Pekka Hakkarainen kirjoitti vuonna 2000 kirjassaan Tupakka nautinnosta ongelmaksi (Vastapaino): "Kamppailu tupakan tulevaisuudesta on alkanut." Nyt, seitsemän vuotta myöhemmin, hän näkee, että tupakka on taistelussa jo selvästi altavastaajana.
Kyse ei ole pelkästä lainsäädännöstä vaan ilmapiirin muuttumisesta.
"Tupakoimisesta on tullut sosiaalisesti hävettävää. Tupakoitsijat kyyristelevät nurkan takana pakkasessa", Hakkarainen kuvailee tilannetta.
Taistelu on ollut pitkä - tai yllättävän lyhyt - näkökulmasta riippuen.
Kannabista raskauden aikana käyttäneiden äitien lapsilla on oppimisvaikeuksia.
Lapsia seurattiin kanadalais- ja yhdysvaltalaistutkimuksissa kolme-, kuusi- ja yhdeksänvuotiaina, ja todettiin, että he pystyivät oppimaan asioita muita lapsia heikommin.
Raskausajan kannabiksen käyttö oli vain yksi asia, kun Yhdysvaltain kansanterveyslaitoksen (National Health Institute) tutkija Jag Khalsa luennoi maanantaina Helsingissä Hyksissä kannabiksen käytön terveysvaikutuksista. Khalsa työskentelee johtajana laitoksen huumeriippuvuuden vaikutuksia tutkivalla osastolla. Se on ainoa paikka Yhdysvalloissa, jolla on lupa kasvattaa kannabista.
Khalsa korosti, että kannabis vaikuttaa terveyteen usealla tavalla.
"Marihuanan väärinkäyttö huonontaa sekä nuorten että vanhojen oppimiskykyä, vaikuttaa hengityselimiin, sydämeen ja verenkiertoon", Khalsa sanoi.
Hän vaatii lisää tutkimusta sekä kannabiksen käytön pitkäaikaisista seurauksista että lääkekannabiksen vaikutuksista.
"Minulla ei ole mitään lääkekannabista vastaan, jos sitä ei polteta. Savu tuo mukanaan useita haittoja keuhkoihin", Khalsa sanoi. Suomessa yhdellä turkulaismiehellä on Lääkelaitoksen väliaikaislupa käyttää lääkekannabista kivunlievitykseen.
Khalsa on kannabiksen laillistamista vastaan.
"Meiltä on mennyt vuosikymmeniä saada tupakoinnista vapaita paikkoja. Miksi nyt pitäisi aloittaa uudestaan kannabiksen kanssa?" Khalsa kysyi.
Apulaisoikeuskansleri Jaakko Jonkka on antanut huomautuksen itäsuomalaiselle komisariolle. Tutkinnanjohtajana toiminut komisario oli kesken esitutkinnan ottanut yhteyttä rikoksesta epäillyn työnantajaan ja kertonut työntekijään kohdistuneesta rikosepäilystä. Komisario oli kertonut poliisin epäilevän työntekijän käyttävän erittäin todennäköisesti huumausaineita ja että poliisi epäili päihteiden käytön myös jatkuvan.
Komisarion mukaan hän katsoi velvollisuudekseen ilmoittaa turvallisuusriskistä, joka epäillystä huumausaineen käyttäjänä aiheutui yritykselle. Komisario sanoo käyneensä epäillyn esimiehen kanssa ”rakentavan keskustelun” epäillyn ”luotettavuudesta ja sopivuudesta” kyseisen yrityksen palvelukseen. Komisarion mielestä kyseinen yhtiö ”olisi erittäin hyvä reitti siirtää mm. laitonta tavaraa eteenpäin epäluotettavan henkilöstön avulla”.
Komisario ilmoitti toimintansa perustuneen poliisilakiin, jonka mukaan poliisin vaitiolovelvollisuus ei estä asian ilmaisemista viranomaiselle tai julkista tehtävää hoitavalle yhteisölle, jolla säädetyn tehtävänsä vuoksi on tarve saada tieto muutoin salassa pidettävästä seikasta taikka henkilön luotettavuudesta tai sopivuudesta. Epäillyn työnantaja ei kuitenkaan ollut mainitussa lainkohdassa tarkoitettu säädettyä julkista tehtävää hoitava yhteisö.
Apulaisoikeuskansleri Jonkka totesi, ettei komisariolla ollut oikeutta ilmoittaa työntekijään kohdistuneesta rikosepäilystä tämän työnantajalle. Tieto oli ollut viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain nojalla salassa pidettävä, joten komisario ei olisi saanut sitä paljastaa. Apulaisoikeuskansleri muistutti päätöksessään, että poliisin tehtäviin ei kuulu, pakkokeinojen käyttöedellytysten olemassaolon arviointia lukuun ottamatta, esittää arvioita siitä, miten suurella todennäköisyydellä rikoksesta epäilty on syyllistynyt tutkittavana olevaan rikokseen. Tämä arvio kuuluu syyttäjän ja viime kädessä tuomioistuimen tehtäviin. Poliisin tehtäviin ei myöskään kuulu esittää ennustetta siitä, miten todennäköisesti joku henkilö tulee jatkamaan päihteiden käyttöä.
Apulaisoikeuskansleri antoi komisariolle vastaisen varalle huomautuksen lainvastaisesta menettelystä.
* Lisätietoja: Esittelijäneuvos Petri Martikainen, puh. (09) 160
23932
* Päätöksen anonymisoitu versio on tilattavissa kirjaamosta,
puh. (09) 160 23950, kirjaamo@okv.fi
Apulaisoikeuskansleri Jaakko Jonkka on antanut huomautuksen itäsuomalaiselle komisariolle, joka rikostutkinnan aikana otti yhteyttä erään epäillyn työnantajaan ja kertoi tutkinnasta.
Tutkinnanjohtajana toiminut poliisi kertoi, että työntekijää epäillään rikoksesta ja että tämä hyvin todennäköisesti käyttää huumeita.
Komisario myös arveli päihteiden käytön jatkuvan.
Komisario sanoi puolustuksekseen, että hän katsoi velvollisuudekseen ilmoittaa työnantajalle työntekijän aiheuttamasta turvallisuusriskistä.
Riski syntyi komisarion mukaan epäillystä huumeiden käytöstä.
Poliisi sanoi käyneensä "rakentavan keskustelun" epäiltynä olleen työntekijän esimiehen kanssa tämän "luotettavuudesta ja sopivuudesta" yrityksen palvelukseen.
Komisarion arvion mukaan mielestä yhtiö "olisi erittäin hyvä reitti siirtää mm. laitonta tavaraa eteenpäin epäluotettavan henkilöstön avulla".
Lailliseksi perusteeksi toiminnalleen komisario ilmoitti poliisilain. Sen mukaan poliisin vaitiolovelvollisuus ei estä antamasta salassa pidettäviä tietoja viranomaiselle tai julkista tehtävää hoitavalle yhteisölle.
Epäillyn työnantaja ei ollut mainitussa lainkohdassa tarkoitettu säädettyä julkista tehtävää hoitava yhteisö.
Apulaisoikeuskansleri Jonkan mukaan komisariolla ei ollut oikeutta ilmoittaa työntekijään kohdistuneesta rikosepäilystä tämän työnantajalle.
Jonkka myös muistuttaa, että poliisin tehtäviin ei kuulu esittää arvioita siitä, miten suurella todennäköisyydellä rikoksesta epäilty on syyllistynyt tutkittavana olevaan rikokseen.
Arvio kuuluu syyttäjän ja viime kädessä tuomioistuimen tehtäviin.
Poliisin tehtäviin ei myöskään kuulu esittää ennustetta siitä, miten todennäköisesti joku henkilö tulee jatkamaan päihteiden käyttöä.
Oulussa on tehty suuri huumetakavarikko. Oulun poliisin haaviin on jäänyt yli kuusisataa ekstaasitablettia ja 8,5 kiloa hasista. Poliisin arvion mukaan aineiden katukauppa-arvo olisi ollut yhteensä noin 117 100 euroa.
- Aikaisemmin Oulun alueella ei ole takavarikoitu näin isoa hasismäärää, sanoo rikoskomisario Matti Luolavirta.
Luolavirran mukaan vielä ei voida sanoa, onko tapauksella yhteyttä Helsingissä tehtyyn suureen huumetakavarikkoon, jossa löytyi yli 30 000 ekstaasipilleriä.
Takavarikot on tehty tämän kevään aikana. Viimeisin takavarikko tehtiin maanantaina, jolloin poliisi löysi oululaismiehen omakotitalosta satoja ekstaasitabletteja. Lisäksi samasta talosta löytyi ampuma-aseita sekä anastettua omaisuutta.
Tapaukset ovat tulleet ilmi poliisin omien tutkimusten yhteydessä.
Huumerikoksen taustalla on viiden miehen ryhmä. Tekijät ovat iältään 19-32-vuotiaita. Kaksi miehistä on Helsingistä, kolme Oulusta. Miehillä ei ole aikaisempaa rikostaustaa. Huumeet on tuotu Ouluun Helsingistä.
Miehet ovat välittäneet kovia huumausaineita, kuten amfetamiinia, jo vuoden ajan Oulun alueella. Kahden miehen epäillään myyneen huumausaineita useille kymmenille oululaisille nuorille, joista osa on koululaisia.
Miehet ovat nyt vangittuina, ja syyte heitä vastaan on nostettava syyskuuhun mennessä. Heitä syytetään muun muassa törkeistä huumausainerikoksista, törkeästä ampuma-aserikoksesta sekä omaisuusrikoksista.
Helsingin huumepoliisi onnistui takavarikoimaan ennätyssuuren, 30 000 tabletin ekstaasilastin maastokätköistä Turussa ja Helsingissä. Kolmannes tableteista napattiin talteen Turussa yhdestä maastokätköstä.
- Esitutkinta on kesken. Sen vuoksi en voi kertoa tarkemmin, missä kätkö oli, rikosylikomisario Jari Aarnio sanoo.
Takavarikoidun ekstaasilastin arvo katukaupassa olisi ollut noin 450 000 euroa.
Huumeet takavarikoitiin huhtikuussa Suomessa asuvalta 30-vuotiaalta virolaiselta mieheltä, joka on toiminut ekstaasien levitysportaan huipulla. Mies vangittiin Helsingin käräjäoikeuden päätöksellä huhtikuussa.
Helsingin poliisin mukaan miehen kiinnijääminen vaikuttaa koko Suomen ekstaasimarkkinoihin.
Huumepoliisi pääsi jutun jäljille omien tutkimuksiensa perusteella. Virolaismies otettiin kiinni, kun hän kävi metsäkätköllään.
Mies on tuomittu aiemmin väkivaltarikoksista Ruotsissa.
Poliisi olettaa, että ekstaasit oli salakuljetettu Virosta ja että kyse ei olisi ollut ensimmäisestä kerrasta.
- Tutkimme tällä hetkellä, mitä historiassa on tapahtunut ja onko aikaisempia myyntejä ollut, tutkintaa johtava Aarnio sanoo.
Tutkinnan keskeneräisyyden vuoksi hän ei osaa sanoa, oliko ekstaasia ehditty levittää ennen takavarikkoa Turun seudulle. Hän ei ota myöskään kantaa, kuuluuko levitysorganisaatioon mahdollisesti turkulaisia.
- Tällä hetkellä juttu on hyvin yksioikoinen. Yksi epäilty on kiinni, ja tutkinta jatkuu, Aarnio toteaa.
Turun poliisin rikoskomisario Ari-Pekka Lehtinen pitää 10 000 tabletin takavarikkoa harvinaisen suurena Turun mittakaavassa.
- Vaikuttaahan se markkinoihin. Tosin eri asia on, olivatko ekstaasit Turussa välivarastossa, Lehtinen sanoo.
Viime vuonna Turussa takavarikkoon saatiin vain reilut sata ekstaasitablettia. Länsi-Suomessa määrä oli 11 300.
Helsingin poliisi takavarikoima määrä on suuri myös valtakunnallisesti. Poliisi ja tulli takavarikoivat koko maassa viime vuonna 40 000 ekstaasitablettia.
Helsingin huumepoliisi uskoo saaneensa kiinni huumemaailman huomattavan tekijän. Poliisi nappasi 31-vuotiaan virolaismiehen Turussa sijainneelta maastokätköltä, josta löytyi ekstaasitabletteja. Toinen kätkö paljastui Helsingistä.
Poliisi takavarikoi mieheltä huhtikuussa yhteensä 30 000 ekstaasipilleriä, mitä se pitää merkittävänä määränä. Tabletit painoivat yhdeksän kiloa, ja niiden arvo oli noin 450 000 euroa. Poliisin päätutkintalinjan mukaan aine olisi tuotu Virosta.
Mies on vangittuna, ja häntä epäillään törkeästä huumausainerikoksesta.
- Hän on tämän ekstaasin levittämisportaan kärkijätkä, luonnehtii rikosylikomisario Jari Aarnio.
Miehen kiinnijäänti näkyi poliisin mukaan heti Varsinais-Suomen ja Uudenmaan kaupunkien katumarkkinoilla.
- Vaikutus näkyy jonkin aikaa, ja sitten on taas soppa entisellään. Se on varma, että tämä kyseinen tyyppi ei levitä ekstaasia vähään aikaan.
Poliisin tutkinta on vielä kesken. Aarnio pitää mahdollisena, että jutussa otetaan kiinni vielä lisää epäiltyjä.
- Vangittu on tämän koko huumeketjun tärkein lenkki. Hänen alapuolellaan täytyy olla lukuisia ihmisiä, jotka saavat häneltä huumeita ja myyvät niitä edelleen.
Poliisi kykenee Aarnion mukaan takavarikoimaan viitisen prosenttia markkinoilla liikkuvista huumeista. Kyseinen tapaus todistaa Aarnion mielestä sen, että ekstaasin kysyntä on Suomessa kova.
- Suomi ei ole ollenkaan huono markkina-alue: täällä on vaurasta väkeä ja paljon rahaa liikkeellä.
Yksi ekstaasipilleri maksaa katukaupassa 20-30 euroa.
Vaikka aineen alkuperäksi epäillään Viroa, sen jäljet voivat johtaa pidemmällekin. Ekstaasitehtaita on toiminut myös muualla Baltiassa ja Keski-Euroopassa.
Aarnio kertoo, että ekstaasi on haluttu huume myös sen takia, että sitä on vaikea jäljittää.
- Kaikenlaiset tabletit on hirveän helppo kätkeä. Niitä on vaikea löytää koirien avulla. Koirathan haistavat aineet, koska ne tuoksuvat erilaiselle kuin ympäristö.
Nyt vangittuna oleva virolainen on aiemmin tuomittu väkivaltarikoksista Ruotsissa.
Poliisi takavarikoi 8,5 kiloa hasista Oulussa huhtikuun lopussa ja löysi juttuun liittyvissä tutkimuksissa toisen oululaismiehen hallusta yli 300 ekstaasitablettia. Huumausaineiden katukauppa-arvo olisi ollut yli 117 000 euroa.
Poliisin tutkimuksissa on selvinnyt, että viiden miehen kopla on levittänyt viime vuoden ja alkuvuoden aikana suuria määriä huumausaineita Oulun alueelle. Huumeita on myyty useille kymmenille nuorille ja koululaisille.
Ryhmän miehistä kolme on oululaisia ja kaksi Helsingistä. Huumeet on hankittu Helsingistä. Tekijöiksi epäillyt miehet ovat vangittu, heillä ei ole aiempaa rikostaustaa.
Lähde: http://www.adressit.com/depenalisaatio
Me allekirjoittaneet vaadimme, että arvalla päätetty mutta monen ihmisen hyvinvointia heikentävä huumausaineen käyttörikos poistetaan Suomen rikoslaista.
Suomen rikoslaissa sanotaan:
-----
Rangaistuksen mittaaminen
4 § (13.6.2003/515)
Yleisperiaate
Rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.
-----
Vuonna 2001 hallitus päätti, ettei doping-aineiden käyttö ole rangaistava teko. Perustelu kuului: "Yleisen rikosoikeudellisen periaatteen mukaan rangaistavaa ei tulisi olla oman terveyden tai muiden omien etujen vaarantaminen tai vahingoittaminen”.
Monet doping-aineet aiheuttavat tunnetusti väkivaltaista käytöstä ja persoonallisuuden muutoksia, joten ne ovat selkeästi haitallisia myös muille ihmisille. Niiden käyttö on silti ennen kaikkea terveydellinen ongelma, jota ei tule hoitaa kriminaalipolitiikalla.
Suurin osa laittomista päihteistä ei aiheuta itsessään väkivallan uhkaa sivullisille. Tässä suhteessa "pahat" aineetkaan eivät automaattisesti tee kenestäkään vaarallista, vaan häiriöitä aiheuttavat väärinkäyttäjät ovat pieni vähemmistö kaikista käyttäjistä. Käyttäjät aiheuttavat suoraa vahinkoa ainoastaan omalle terveydelleen, eikä tämäkään ole automaattista.
Rikoslain tehtävä ei ole antaa terveydellisiä ohjeita tai moraalisia viestejä. Rikos on teko, joka aiheuttaa selkeää, todennettavissa olevaa vahinkoa jollekulle toiselle ja lain tarkoitus on ilmoittaa soveltuvat, kaikin puolin kohtuulliset rangaistukset erilaisista rikoksista. Kun teko ei todennettavasti ole vahingoittanut muita kuin tekijää itseään, sitä ei tule pitää rikoksena eikä siitä saa langettaa juridista rangaistusseuraamusta.
Rikoksesta tuomitseminen on vakava toimenpide, jolla voi olla hyvinkin pitkäaikaisia vaikutuksia tuomitun elämänlaatuun. Menettelyä tulee soveltaa tarkasti harkiten, teon konkreettiset seuraukset huomioiden ja vain silloin, kun on mahdollista osoittaa rikoksen uhri. Laki tai sen soveltaminen ei saa aiheuttaa enempää vahinkoa kuin teko itsessään, ja oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti rangaistuksen on vastattava tekoa.
Päihtymisen rangaistavuus on poistettava rikoslaista kokonaan, tai vähintään lopetettava sen toteuttaminen kokonaan. Päihteet ovat henkilön terveydentilaan vaikuttava tekijä, ja Suomen perustuslain 2. luvun 6. pykälän 1.-2. momentissa todetaan:
-----
Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.
Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
-----
Tämä adressi tullaan toimittamaan sosiaali- ja terveysministeriöön tämän vuoden (2007) loppuun mennessä.
Vasemmistonuoret haluaa laillistaa kannabiksen käytön ja kotikasvatuksen omaan käyttöön. Poliittisen nuorisojärjestön liittokokous hyväksyi aloitteen viikonloppuna äänestämällä.
Aloitteen kannattajat voittivat kahdella äänellä.
Muun muassa vasemmistonuorten puheenjohtajaksi uudelleen valittu Jussi Saramo äänesti vastaan. Hänen mielestään asiaa olisi pitänyt pohtia asiantuntijoita kuullen ja muun päihdepolitiikan yhteydessä.
"Toki puheenjohtajana seison päätöksen takana."
Päätös ei Saramon mukaan ole suuri muutos nykylinjaan, sillä vasemmistonuorten päihdepoliittisessa asiakirjassa vaaditaan, että omaan käyttöön tarkoitetusta kotikasvatuksesta tai kannabiksen käytöstä ei pitäisi rangaista.
Neljä vuotta sitten hyväksytyssä asiakirjassa todetaan kuitenkin, että "kannabista ei tule Suomessa laillistaa". Nyt vasemmistonuorten hallituksen täytyy päivittää asiakirjaa.
"Emme tarvitse lisää päihteitä, mutta käyttäjien uhriuttaminen ei auta", hän sanoo.
Vasemmistoliiton puheenjohtajan Martti Korhosen mukaan vasemmistoliitto sanoutuu irti nuorisojärjestön lainsäädäntöhankkeista. Äänestäminen liittokokouksessa ei hänen mielestään ole oikea tapa päättää näin isoista asioista.
"Puolueen lähtökohta on, että mennään nollatoleranssilla", Korhonen toteaa.
Keskustelua päihdepolitiikasta hän pitää sinänsä myönteisenä
Päihdelääketieteen yhdistys PÄLY järjestää Helsingissä vierailuluennon kannabiksesta, jonka puhujaksi on kutsuttu Dr. Jag Khalsa, ”yksi maailman johtavista kannabisasiantuntijoista”. Tämä asiantuntija tulee USA:n National Institute of Drug Abuse (NIDA), joka mm. valvoo kannabiksen luovuttamista tutkimukseen. Maailmalla käytyjen konferenssien valossa USA:n hallitusta lähellä olevista piireistä on turha odottaa puolueetonta tutkimustietoa. Myös PÄLY:n tieteellisyys on kyseenalainen, kun sen yhteistyökumppaneista löytyy suomalaisten uhkapelaajien rahoilla huumeiden vastaista työtä tekeviä yhdistyksiä.
Luennon otsikko on Cannabis Use, Adverse Health Consequences and Treatment, se alkaa 4.6.2007 kello 15.00 HYKS:n Meilahden sairaalan luentosali 2:ssa, Haartmaninkatu 4. Luento on avoin kaikille.
Fitz Hugh Ludlowia voidaan pitää nykyaikaisen huumekirjallisuuden isänä. Hänen omakohtaisiin kokemuksiin perustuva ”The Hashees Eater” on ollut esikuvana Hunter S. Thompsonin gonzokirjoittelulle, William Burroughsin apokalyptialle ja suurelle joukolle muuta huumehenkistä kirjallisuutta ja taidetta länsimaissa.
Ludlowin ja aikalaisensa Baudelairen huumeteksteistä arvellaan saaneen alkunsa myös 1900-luvun alun USA:n marihuanahulluus, reefer madness, tyylilaji, jossa kannabiksen vaikutuksia liioiteltiin lähinnä Ilmestyskirjasta lähtöisin olevilla mielikuvilla. Nämä mielikuvat ovat siirtyneet myöhemmin osaksi monien maiden ns. huumevalistusta.
Keskusrikospoliisin arvion mukaan kannabista kasvatetaan tälläkin hetkellä jopa 10 000 suomalaiskodissa. Turussa laittomien kotiviljelmien määrä liikkuu kymmenissä tai sadoissa.
Uusia takavarikkoja kotiviljelmiltä tehdään Turussa viikoittain, esimerkiksi ydinkeskustasta viime lauantaina.
Koko maassa keskusrikospoliisin tilastot kertovat Suomessa löydetyn vuonna 2006 lähes 1 400 kotiviljelmää.
Huumehampun kasvattaminen kuten muukin rikollisuus, keskittyy suuriin kaupunkeihin.
Omatekoiset kasvihuoneviritelmät kotioloissa ovat laittomia ja samalla ne ovat selkeä turvallisuusriski. Kotikutoiset sähkökytkennät lisäävät tulipalon vaaraa.
- Turun seudulla paljastuu varsin usein omakotitalo- tai kerrostaloasuntojen palojen syyksi laittomia hamppuviljelmiä varten komeroon tai pesutiloihin viritellyt omatekoiset valaisinjärjestelmät, sanoo rikoskomisario Ari-Pekka Lehtinen Turun poliisista.
Kannabiksen kotikasvattamoita löydettiin viime vuonna Suomesta reilusti yli kaksinkertainen määrä vuoteen 2000 verrattuna. Kotiviljelyn määrä ainakin poliisin tekemistä takavarikoista päätellen on ollut koko 2000-luvun roimassa kasvussa.
- Kaikista kotikasvattamoista poliisin tietoon tulee kymmenen prosenttia, enintään puolet, arvioi rikosylikonstaapeli Jorma Kuikka keskusrikospoliisista.
Valtaosa viljelmistä on pieniä ja käsittää 5-15 kasvia. Suomalaiset kotikasvattamot tuottavat vain marginaalisen viipaleen kaikesta markkinoilla liikkuvasta kannabiksesta. Tästä huolimatta huumausaine jää harvoin vain kasvattajan itsensä käyttöön.
- Erittäin usein kuulusteluissa paljastuu, että kannabistuotetta on kulkeutunut myös tuttavapiiriin ja jopa myytäväksi asti, Turun poliisin Lehtinen kertoo.
Kuvateksti: Huumausainekäyttöön kasvatettu hamppu voi kasvaa jopa parin metrin mittaiseksi pienoisviidakoksi esimerkiksi kylpyhuoneessa.
Löydettyjen kotiviljelmien määrä on yli kaksinkertaistunut Suomessa 2000-luvun aikana
Kannabiksen kasvattaminen kotioloissa on yleistä. Keskusrikospoliisin arvion mukaan hamppukasvia kasvaa huumausainetarkoitukseen tällä hetkeltä jopa kymmenessä tuhannessa suomalaiskodissa. Turussa tämä tarkoittaa kymmeniä ellei jopa satoja laittomia kotiviljelmiä.
Löydettyjen kannabisviljelmien määrä on yli kaksinkertaistunut Suomessa 2000-luvun aikana. Tilastokeskuksen ennakkotiedoista poiketen viime vuonna koko maassa tehtiin keskusrikospoliisin tietojen mukaan lähes 1 400 ja Turussa 75 kannabistakavarikkoa kotiviljelmiltä. Vuonna 2000 löytöjen määrä oli koko maassa vajaat 600.
Turusta poliisi löytää uuden kotikasvattamon lähes viikoittain, esimerkiksi Turun ydinkeskustasta viime lauantaina.
- Kaikista kotikasvattamoista poliisin tietoon tulee kymmenen prosenttia, enintään puolet, arvioi rikosylikonstaapeli Jorma Kuikka keskusrikospoliisista.
- Koska suurin osa näistä niin kutsutuista viljelmistä käsittää vain muutaman kasvin, poliisi ei millään voi päästä perille kaikista.
Suurista kasvattamoista paljastuu keskusrikospoliisin arvion mukaan kaksi kolmasosaa. Poliisin epäilykset herättää usein naapurien vihjeet, hämäräperäinen liikehdintä ympäristössä, suuri veden- tai sähkönkulutus
tai voimakas haju.
Valtaosa löydetyistä viljelmistä sijaitsee omakoti- tai kerrostaloasuntoihin rakennetuissa kasvihuoneissa ja käsittää 5-15 kasvia. Toisinaan takavarikkoja tehdään myös kasvihuoneista. Turusta on poliisin mukaan löytynyt muutamia kertoja 2000-luvun aikana viljelmä, jossa kokonainen kerrostalohuoneisto on valjastettu tähän tarkoitukseen.
Paitsi rikollista, laittoman hampun kasvattaminen kotioloissa on usein vaarallista puuhaa sekä kasvattajalle että hänen ympäristölleen.
- Varsin usein Turun seudullakin omakoti- tai kerrostalojen asuntopalojen syttymissyytä tutkittaessa paljastuu, että palo on saanut alkunsa hamppuviljelmiä varten komeroon, saunaan tai pesuhuoneeseen viritellyistä omatekoisista valaisinjärjestelmistä, kertoo Turun huumeryhmän veturi, rikoskomisario Ari-Pekka Lehtinen.
- Sähköviritelmät, tulikuumina hehkuvat lamput ja kastelujärjestelmät muodostavat siis selkeän turvallisuusriskin.
Kannabiksen kasvattaminen Suomen oloissa ei ole kovin kannattava bisnes. Kotikasvattamot tuottavatkin vain marginaalisen viipaleen kaikesta markkinoilla liikkuvasta kannabiksesta.
Lehtisen mukaan kotona kasvatettu hamppu jää silti harvoin pelkästään kasvattajan itsensä polteltavaksi.
- Suurin osa tietysti väittää kasvattavansa vain omaan käyttöön, mutta erittäin usein kuulusteluissa paljastuu, että huumetta on kulkeutunut myös tuttavapiirille ja jopa myytäväksi asti, Lehtinen sanoo.
Selkeä syy kannabiksen kotikasvattamisen lisääntymiseen löytyy internetin yleistymisestä. Netin kautta tietotaidon levittäminen sujuu kätevästi niin hyvässä kuin pahassa.
- Netistä on helppo tilata oikeanlaiset siemenet, lannoitteet, valaisimet ja ohjeet kasvattamiseen, sanoo rikosylikomisario Jaakko Sonck keskusrikospoliisista.
- Viljelyilmiön takana ovat kuitenkin enimmäkseen asiaan vihkiytyneet marginaaliryhmät, joiden elämänkatsomuksen mukaan kannabiksen kasvattaminen omaan käyttöön on heidän henkilökohtainen asiansa.
Muutamia vuosia sitten Turun seudulla varastettiin ahkerasti voimakastehoisia valaisimia kaduilta ja kasvihuoneilta. Poliisin mukaan suorastaan trendiksi kohonneiden valaisinvarkauksien takaa löytyivät kannabiksen kotikasvattajat.
- Tuskin kellään muulla olisi syytä lähteä anastamaan satojen wattien tehoisia lamppuja, sanoo rikoskomisario Ari-Pekka Lehtinen Turun poliisista.
- Monissa kasvihuoneissa jouduttiin asentamaan piikkilankoja ja hälytysjärjestelmiä varkaiden pitämiseksi loitolla.
Lamppuja anastettiin niin tehdasalueilta kuin esimerkiksi Turku-Paimio-moottoritien varrelta. Poliisin mukaan lähes kaikki suuritehoisten valaisimien varkaudet voitiin vuosien 2001-2003 välillä niputtaa samaan pinoon.
- Rötöksiä tehtailivat tietyt ja samat ryhmät, jotka ehkä sittemmin lopettivat toimintansa tai siirtyivät muualle, toteaa rikoskomisario Vesa Aaltonen.
- Nykyisin tällaisten varkauksien määrä on vähentynyt huomattavasti. Ilmoituksia tehdään vain yksittäisistä satunnaistapauksista.
Suomen laajuisesti suurtehovalaisimien varkauksissa ei ole Keskusrikospoliisin mukaan nähtävissä piikkiä. Kauppapuutarhaliitossa puolestaan valaisinvarkauksien arvellaan harventuneen merkittävästi viime vuosina.
Kasvihuonetarvikkeiden hankittavuus on parantunut internetin myötä. Poliisin arvion mukaan myös hälytysjärjestelmien lisääntyminen kasvihuoneilla on saattanut vähentää valaisinvarkauksia.
Kannabiksen kasvattamista varten tehdyt omatekoiset kasvihuoneviritelmät ovat poliisin mukaan selkeä turvallisuusriski. Valaisinjärjestelmissä käytettävät kotikutoiset sähkökytkennät lisäävät tulipalojen vaaraa. Asiasta kertoo Turun Sanomat.
Keskusrikospoliisin arvion mukaan kannabista kasvatetaan 10 000 suomalaiskodissa. Löydettyjen kannabisviljelmien määrä on kaksinkertaistunut 2000-luvun aikana. Viime vuonna poliisi löysi keskusrikospoliisin tilastojen mukaan lähes 1 400 kotiviljelmää.
Valtaosa kotiviljelmistä on pieniä ja käsittää vain 5–15 kasvia.
Tupakointi
Tupakointi aiheuttaa suurimman osan kuolemaan johtaneista paloista. Tupakoinnista johtuvat tulipalot syttyvät yleisimmin yöaikaan juuri puolen yön ja klo 03 04. Määrällisesti tupakoinnin aiheuttamat vahingot eivät ole kovin suuret, mutta henkilövahinkoja syntyy hyvin useassa tupakasta lähteneessä palossa.
Viranomaispalaveriin kokoontuivat sosiaalialan opiskelijat Sarita Suvio (vas.) ja Anniina Varjonen sekä eri viranomaistahoja edustavat Sirpa Parikka, Vili Varjonen, Kirsi Rosten ja Janne Aro-Heinilä.
Yhä nuorempien alkoholinkäyttö on lisääntynyt huolestuttavissa määrin Turussa kuluvana keväänä. Kaljoittelun rinnalla ovat usein myös kannabis- ja lääkekokeilut. Joka viikonloppu päänsä sekoittavien joukossa on jatkuvasti jo 12-13-vuotiaita poikia ja tyttöjä.
Turussa järjestetään pari kertaa vuodessa viranomaispalaveri, jossa nuorten kanssa työskentelevät viranomaiset tuovat esiin ajankohtaisia asioita ja tarkastelevat nuorten tilaa eri näkökulmista.
Ongelmallinen päihteidenkäyttö oli yksi keskiviikkona nuorten toimintatalo Vimmassa pidetyn viranomaispalaverin aiheista. Vaikka alkoholinkäytön katsotaan nuorilla yleisesti vähentyneen, ongelmatapausten keskuudessa juominen on lisääntynyt.
- Turussa osa nuorista elää täysin päihteetöntä elämää.
Syrjäytymisvaarassa olevilla ongelmat sitä vastoin kasvavat, sanoo Sirpa Parikka lasten ja nuorten päihdepoliklinikalta.
Hälyttävää Parikan mielestä on yhä nuorempien entistä parempi kyky sietää viinaa.
- 15-16-vuotiaiden promillemäärät voivat olla hyvinkin korkeat, mutta nuoret ovat silti tolkuissaan. Toleranssia on kasvatettu nimenomaan keskiolutta juomalla, Parikka sanoo.
Viranomaisia huolestuttaa myös yläkouluikäisten jatkuva maleksiminen arkipäivisin Turun keskustassa ja Hansakorttelissa. Lintsaaminen on havaintojen mukaan yleistä erityisesti 7.-8.-luokkalaisten keskuudessa. Osa nuorista on tuttuja kasvoja myös päihdepoliklinikalla.
- Nuoret kyllä lähtevät aamuisin kotoa, mutta he jäävätkin Hansaan notkumaan, huomauttaa Suomen Punaisen Ristin turvatalossa työskentelevä Kirsi Rosten.
Yhä nuoremmat liikkuvat myös yöaikaan kaupungin keskustassa. Ilman yösijaa jääneet 12-vuotiaat hakeutuvat omasta tahdostaan turvataloon vasta puolenyön jälkeen.
Rostenin mukaan taustalla ovat erilaiset ristiriidat kotona.
- Lapset on jätetty ilman huolenpitoa ja rajoja. 12-vuotiaalla ei pitäisi olla mitään asiaa keskustaan iltaisin saati öisin, Rosten sanoo.
Turvatalon toinen ääripää koostuu nuorista, joiden kotona vallitsee jopa sotilaallisen tiukka kuri. Tällöin nuoret alkavat Rostenin mukaan lipsua vanhempien otteesta huomaamatta.
- Sanotaan, että ollaan yötä sen ja sen kaverin luona, mutta lopulta ei olla kenenkään kotona. Vanhempien pitäisi varmistaa, että nuori myös on siellä minne on sanonut menevänsä.
Turvatalon asiakkaina on myös 11-12-vuotiaita lapsia, jotka ovat jääneet kiinni siiderin ja oluen näpistelystä. Turun poliisin ylikonstaapeli Janne Aro-Heinilä ehdottaa näpistystapauksiin asteittaisia puhutteluja ensin turvatalon ja lopulta poliisin toimesta.
Poliisin mukaan nuorten ongelmiin on vaikea tarttua riittävän ajoissa, sillä viime vuosien aikana poliisi on vieraantunut liian etäälle nuorista. Aro-Heinilä myöntää ongelmaksi myös poliisin liiallisen hyväuskoisuuden. Tämä todentui poliisin tehovalvontaviikonloppuna huhtikuun lopussa.
- Jos paniikki ei olisi saanut 12-13-vuotiaita poikia kierrättämään kynäpussia kaverilta toiselle, ei olisi tullut mieleenkään tarkistaa, onko sen sisällä marihuanaa. Huomio olisi kiinnittynyt ainoastaan siideripulloihin, Aro-Heinilä sanoo.
Lähde:Yhteiskuntapolitiikka Vol. 71, 6/2006
Pekka Hakkarainen, Heini Kainulainen ja Jussi Perälä: Suomen kannabismarkkinat - paljonko pilveä palaa? (Measuring the size of the cannabis market in Finland)
http://yp.stakes.fi/FI/arkisto/2006/6/6s.htm
Suomessa takavarikoitiin vuonna 2005 431 kiloa hasista, 43 kiloa marihuanaa eli kotoisasti budaa ja peräti 9460 kannabiskasvia. Vuoden 2004 tietoihin nojautuen STAKES:in tutkijat arvioivat, että Suomessa olisi 6 000 päivittäispössöttelijää, 15 000 viikottaiskäryttelijää, 67 000 satunnaista kannabiksen käyttäjää sekä vielä 18 000 kokeilijaa. Näiden toimesta vuonna 2004 olisi palanut vähintään 1697 kiloa ja enintään 4255 kiloa erilaisia kannabistuotteita. Arviot kannabismarkkinoista johdattivat tutkijat pohtimaan tuoreella tavalla maassamme harjoitettua kannabispolitiikkaa:
YK:n vuoden 2006 huumeraportissa todetaan, että takavarikkoon saadut huume-erät ovat vain jäävuoren huippu markkinoilla liikkuvista aineista ja että on mahdotonta tarkemmin sanoa, millaista osuutta markkinoista takavarikot todellisuudessa edustavat (World Drug Report 2006, 158). Toisaalta kansainvälisestä kirjallisuudesta löytyy joitakin arvioita (Polich & al. 1984; Wagstaff & Maynard 1988), joiden mukaan viranomaisten toiminta on tehokkaampaa kuin yleisesti uskotaan. Tekemämme vertailu takavarikoidun ja käytetyn kannabiksen välillä viittaa siihen, että myös Suomessa viranomaiset saavat aineita haltuunsa enemmän kuin kuin on ajateltu. Kulutuslukujen perusteella laskemamme arvio on vähintään kaksi kertaa suurempi kuin usein mainitut 5 – 10 prosenttia. Kun ottaa vielä huomioon sen, että kulutusluvut sisältävät myös itse kasvatetun kannabiksen, niin todellinen takavarikko-osuus voi hyvinkin liikkua asteikon minimiarvon yläpuolella.
Päihdetilastollisen vuosikirjan 2005 mukaan huumausaineiden ja lääkkeiden väärinkäytön rikollisuusvalvontaan käytettiin vuonna 2003 (tuorein arvio) yhteensä 49 – 63 miljoonaa euroa. Sitä, kuinka paljon kontrolliin pitäisi panostaa lisää rahaa, jotta takavarikkoon saataisiin nykyistä suurempi osa markkinoilla liikkuvista aineista, on vaikea sanoa. Mutta artikkelin pohjalta kysymystä voidaan lähestyä toisestakin näkökulmasta.
Alkoholipolitiikassa on tähdennetty niin kutsuttua kokonaiskulutusmallia (Bruun & al. 1975), jonka mukaan haittoja ehkäistään tehokkaimmin kulutuksen kokonaistasoon vaikuttamalla. Näin siitäkin huolimatta, että alkoholin kulutusjakauma on huomattavan vino. Alkoholin ja kannabiksen välillä on kuitenkin merkittäviä eroja. Alkoholi laillisena hyödykkeenä on yleisesti saatavilla ja sitä käyttää suurin osa väestöstä. Juomien hinnoilla ja saatavuudella voidaan vaikuttaa suurten massojen kulutukseen ja juomatapoihin. Kannabista sen sijaan käyttää vain pieni vähemmistö väestöstä ja sen hankkiminenkin on huomattavasti vaivalloisempaa. Kulutusjakauma on kannabiksen kohdalla lisäksi alkoholiakin vinompi. Harvalukuinen päivittäiskäyttäjien ryhmä kuluttaa suurimman osan markkinoilla tarjolla olevasta kannabiksesta. Tämän vuoksi voisi ajatella, että kohdennetuilla toimilla olisi huumepolitiikassa suurempi merkitys kuin alkoholipolitiikassa. Suunniteltaessa huumausainepoliittisia toimenpiteitä olisi siten yleisten preventiivisten toimien lisäksi perusteltua panostaa huumeita paljon kuluttavaan ryhmään. Jos heidän huumeiden käyttöönsä pystyttäisiin vaikuttamaan, sillä olisi huomattavia kerrannaisvaikutuksia rajallisiin markkinoihin. Tällä seikalla on merkitystä myös arvioitaessa rikosoikeudellisia kontrollitoimenpiteitä.
Ruotsin 'huumesodassa' taajaan käytetty argumentti kuluu: "käyttäjä on korvaamaton lenkki, ilman käyttäjiä ei ole myyjiäkään" (Hakkarainen & al. 1996). Tällä on haluttu korostaa tiukkaa huumeiden käyttäjien kontrollia ja puuttumista pieniinkin käyttötapauksiin. Laskelmamme kuitenkin osoittaa, että vähäiseen käyttöön puuttumisella ei ole juurikaan markkinavaikutuksia. Jos markkinoita lähestytään kulutuksen näkökulmasta, oleellisimpia ovat viikko- ja päivittäiskäyttäjien ryhmät.
Todellisia markkinavaikutuksia voidaan saada aikaiseksi toimilla, joilla viikoittaisia ja päivittäisiä tapakäyttäjiä saadaan lopettamaan tai edes vähentämään käyttöään. Rangaistustoimenpiteillä ei tällaisia vaikutuksia juuri ole. Sen sijaan hoitotoimilla voidaan tukea pysyvämpiäkin muutoksia. Esimerkiksi huumausaineen käyttörikosuudistuksen suomia mahdollisuuksia hoitoonohjaukseen voisi käyttää hyväksi nykyistä tehokkaammin (Kainulainen 2006a).
Usein ajatellaan, että kannabiksen käyttäjät eivät koe tarvitsevansa hoitoa. Tämä on ilmeistä erityisesti kokeilijoiden ja satunnaiskäyttäjien kohdalla. Sen sijaan tiedot hoitopaikoista kertovat, että kannabiksen käyttäjien osuus huumehoidoissa on huomattava (Nuorvala & al. 2004). Vuonna 2004 huumehoidon asiakkaista 15 prosenttia ilmoitti kannabiksen ensisijaiseksi päihteekseen. Moni mainitsi sen myös toisena tai kolmantena päihteenä. Hoitoon johtavana päihteenä kannabis oli yleinen erityisesti nuorissa ikäryhmissä: 15–24 -vuotiaista 36 prosenttia ilmoitti sen ensisijaiseksi päihteekseen. (Päihdetilastollinen vuosikirja 2005, 113–114.) Vaikka osalla heistä hoidon tarve on syntynyt ehkä vain ympäristön painostuksesta, niin myös hoitohalukkuutta todennäköisesti on aidosti olemassa. Mutta miten hoitojärjestelmä vastaa tähän? Osataanko kannabiksen käytön erityispiirteet ottaa meillä riittävässä määrin huomioon, vai rakentuvatko hoitomallimme vielä liiaksi eriytymättömän yleismuotin varaan, jossa eri aineiden käyttäjiä lähestytään yhtäläisin keinoin? Tärkeä keskustelukysymys kuuluukin, miten kannabiksen suurkuluttajien hoitoon hakeutumista ja hoidon tuloksellisuutta voitaisiin parhaiten edistää.
Kysyntään ja tarjontaan vaikuttavat keinot ajatellaan usein toisistaan erillisiksi. Tavanomaisessa työnjaossa tarjonnan rajoittamisen nähdään kuuluvan lähinnä vain valvontaviranomaisten vastuulle. Kannabiksen kulutuspohjainen markkinatarkastelu avaa huumepolitiikassa näkymiä siihen suuntaan, että myös sosiaali- ja terveystoimen toimenpiteillä voi olla merkittäviä vaikutuksia markkinoihin.
Tupakointi vaatii vuonna 2015 peräti 50 prosenttia enemmän ihmishenkiä kuin aids. Tupakka aiheuttaisi näin ollen 10 prosenttia kaikista kuolemantapauksista maailmassa. Luvut käyvät ilmi Maailman terveysjärjestön WHO:n julkaisemista tuoreista tilastoista.
Vuonna 2030 kuolinsyytilastojen kärjessä ovat sydän- ja keuhkosairaudet, aivohalvaus ja aids. Jopa 70 prosenttia kuolemantapauksista johtuu tuolloin taudeista, jotka eivät ole tarttuvia.
Rikkaat teollisuusmaat käyttävät WHO:n mukaan tätä nykyä keskimäärin 30 kertaa enemmän rahaa terveydenhuoltoon asukasta kohti kuin köyhät kehitysmaat. Vuonna 2004 koko maailman terveysmenot nousivat yli 3,7 biljoonaan euroon, mutta vain 20 prosenttia maapallon asukkaista käytti peräti 90 prosenttia näistä varoista.
Syyttäjä Ritva Santavuorella on varma mielipide joka asiasta a:sta ö:hön.
Kannabis. "Älykkäät mutta tunteettomat ja ahneet vallanpitäjät laillistavat ensin kannabiksen ja sitten muut huumausaineet. Näin he tuhoavat ne, jotka sortuvat huumeisiin. Ennen pitkää vallanpitäjillä ei olekaan, ketä hallita. Mutta se on toinen juttu se, kuten brittikirjailija Rudyard Kipling sanoisi."
Tupakoimattomuus ja sauhuttelun lopettaminen näyttävät suojaavan masennukselta.
Suomalaistutkimuksen mukaan etenkin piintyneillä tupakoijamiehillä voi olla korkeampi riski sairastua masennukseen kuin tupakoimattomilla. Myös sauhuttelun äskettäin lopettaneilla on kohonnut riski saada masennusoireita. Ajan myötä riski kuitenkin laskee samalle tasolle kuin niillä, jotka eivät ole koskaan polttaneet.
Tutkijoiden mukaan lisätutkimusta tarvitaan vielä, jotta voitaisiin yksiselitteisesti sanoa tupakoinnin aiheuttavan masennusta. Yksi jatkotutkimuksen haasteista on taustalla mahdollisesti vaikuttavien perinnöllisten altistavien tekijöiden selvittäminen.
Kansainvälistä huomiota herättänyt tutkimus on julkaistu Psychological Medicine -lehdessä.
Masennuksen ja tupakoinnin välisen yhteyden luonteesta on erilaisia käsityksiä ja selityksiä. Helsingin yliopiston kansanterveystieteen laitoksen tutkimuksessa selvitettiin, mikä erilaisista selitysmalleista saa tukea, kun tarkastellaan tupakointikäyttäytymistä ja siinä tapahtuvia muutoksia masennusoireiden ennustajina. Tutkijoilla oli käytössään suomalaisen kaksostutkimuksen aineistosta 9 000 aikuista kaksosta, joiden terveyttä ja terveyskäyttäytymistä on seurattu 15 vuoden ajan.
- Tulos, jonka mukaan pitkäaikainen tupakointi todella voi olla yksi tekijä masennuksen kehittymisessä, on jossain määrin yllättävä, koska lyhyellä aikavälillä tarkasteltuna nikotiinilla katsotaan olevan positiivinen vaikutus mielialaan. Selitystä tuloksellemme voidaan ehkä hakea tupakoinnin pitkäaikaisista vaikutuksista, riippuvuusmekanismeista ja tupakansavun muiden ainesosien vaikutuksista, sanoo tutkija Tellervo Korhonen.
(Tutkijan kommentti kertoo päihdetutkijoiden suhteesta päihteisiin. Lyhyen aikavälin tutkimus tupakoinnissa tarkoittaa edellisen tumppaamisen ja uuden sytyttämisen välistä aikaa. Toim. huom.)
Televalvontaa ja telekuuntelua käytetään erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden tutkinnassa ja torjunnassa. Usein tutkinta liittyy huumerikoksiin.
Televalvonnalla selvitetään teletunnistetietojen avulla, kuka on puhunut kenenkin kanssa. Telekuuntelu tarkoittaa puhelun sisällön kuuntelemista salaa.
Suomessa noin tuhannen ihmisen arvioidaan kuuluvan järjestäytyneen rikollisuuden kovaan ytimeen. Heistä noin sata on ulkomaalaisia ja noin sata istuu vankilassa.
Järjestäytyneitä rikollisryhmittymiä on noin 80, joista EU-kriteerit täyttävään kovimpaan ytimeen kuuluu noin 30 ryhmää. Loput eivät täytä unionin määritelmää pääosin siksi, että ne eivät ole toimineet riittävän kauaa.
Suomessa poliisi määrittelee yhteiskunnan kannalta vaarallisimmat ryhmät ja keskittyy niiden paljastamiseen, ylätasoa myöten. Yksi paljastusoperaatio maksaa yli puoli miljoonaa euroa.
- Pystymme ottamaan torjuntatoimien kohteeksi kymmenen ryhmää 80:stä. Se ei kauhean iso osa ole.
Ideaali olisi 20-25 ryhmää, mutta resurssit eivät riitä, sisäministeriön poliisiylitarkastaja Robin Lardot sanoo.
Telepakkokeinoihin luvan myöntää aina tuomioistuin. Telekuunteluun poliisi sai viime vuonna yli 1 700 lupaa ja televalvontaan noin 1 500 lupaa.
- Kahdessa kolmesta tapauksesta televalvontatiedoista on merkittävää hyötyä rikostorjunnassa, Lardot arvioi.
"It looks sparse now, but in the autumn there was such a jungle here that you couldn't get through", says farmer Ari Niemi.
Stalks of hemp about two metres high fill Niemi's field. The stems, which are nearly one centimetre thick, break easily. The dried plants are ready for harvesting.
A century ago the sight would have been a very ordinary one, as the fast-growing hemp was a very common agricultural plant in Finland. Nowadays the plant is familiar mainly from pictures of police operations, because the plant is the raw material for the drug cannabis.
Niemi's plants have a different purpose. The fibre hemp that he grows almost completely lacks the psychoactive component.
The fibre hemp is used as a source of energy. The crop in Valkeala is part of an experimental programme by Kotka Energy, where the company is cultivating hemp as a power source.
There has not been much study in Finland about the applicability of hemp as an energy plant. Reed canarygrass (phalaris arundinacea) has been the more common energy crop. Last year the state paid subsidies for the cultivation of nearly 16,000 hectares of canarygrass, and only for 36 hectares of hemp.
Kotka Energy has planted more than 30 hectares of hemp in different parts of the Kymenlaakso area. The results of the experiment, which began last year, are promising.
"Depending somewhat on where it is grown, it would seem to be an even better-yielding alternative", says Vesa Pirtilä of Kotka Energy.
Like reed canarygrass, hemp used for energy is planted in the spring and harvested a year later. However, as an annual plant, the seeds have to be sown each year.
The plant can be burned along with peat or wood chips. The energy from one hectare of hemp is enough to meet the energy needs of a single detached house for one year.
The biomass yield from hemp is up to twice that of reed canarygrass. Hemp is also better suited for burning in a power plant.
However, it is not easy to draw far-reaching conclusions on the basis of one year's results, because last summer was exceptionally dry. Also, hemp has its disadvantages as well.
"The problem is, perhaps, that it requires a large amount of fertiliser and is an annual", said special researcher Katri Pahkala, of Agrifood Research Finland.
Kotka Energy is nevertheless optimistic about hemp, noting that there have been good results in Sweden as well.
"Let's hope that the amount of rain in the summer is normal, so that we can see which way to develop energy from agriculture", Vesa Pirtilä says.
Kaksi koulupoikaa joutui sairaalaan.
15-vuotiaat pojat myivät psyykelääkkeitä Nokianvirran yläasteen pihalla maanantai-iltapäivänä.
Huumaavia pillereitä ostaneet pojat päätyivät Tampereen yliopistolliseen keskussairaalaan seurantaan. Toinen heistä pääsi vasta eilen aamulla kotiin.
- Juuri maanantaina meillä oli koulussa päihdevalistusta, ja sitten saman päivän iltapäivällä tapahtuu tällaista, Nokialla sijaitsevan Nokianvirran yläasteen rehtori Marketta Kauhanen kauhistelee.
13- ja 14-vuotiaat pojat ostivat psyykelääkkeitä kahdelta 15-vuotiaalta koulutoveriltaan muutaman euron korvausta vastaan koulun pihalla maanantai-iltapäivänä.
- Itse tapahtumaa ei nähty, mutta oppilaiden vanhemmat huomasivat koulun jälkeen lastensa huonovointisuudesta, että joku oli vialla, Kauhanen kuvailee tapahtumien kulkua.
Pojat vietiin Tampereen yliopistolliseen keskussairaalaan maanantai-iltana. Toinen heistä pääsi kotiin jo seuraavana aamuna, mutta toinen joutui viettämään sairaalassa lähes kaksi vuorokautta. Hän kotiutui keskiviikkoaamuna.
- Kaikki on nyt hyvin, eikä näillä oppilailla ole enää mitään varaa, rehtori huokaa helpotuksesta
Kaikki tapaukseen osalliset ovat jo poliisin tiedossa.
Pillereitä välittäneet 15-vuotiaat pojat olivat saaneet lääkkeet 1987 syntyneeltä mieheltä, jolle ne oli määrätty reseptillä.
- Vielä ei ole selvinnyt olivatko pojat varastaneet vai saaneet lääkepillerit mieheltä, rikoskomisario Pasi Nieminen Nokian poliisista kertoo.
Pojat ovat myöntäneet, että tiesivät lääkkeiden olevan huumaavia.
- Kyseessä ei ole mikään vahinko. Kyllä heidän tarkoituksenaan oli vetää pää sekaisin, Nieminen vahvistaa.
(Ns. otsikon huumeet olivatkin siis apteekista reseptillä saatuja lääkeaineita. Sensaatiolehdistö hallitsee metamorfoosin. Toim. huom.)
Lähde: Jakobstadstidning 3.5.2007
Den 5 maj ordnas hampmarscher i hela världen för att demonstrera mot förbudet att odla hampa. I Jakobstad ordnas marschen för första gången.
Markus Grundvall är en av initiativtagarna till marschen och räknar med ett trettiotal deltagare.
-Det här gör vi för att få till stånd en lagändring. Hampan är en växt som inte enbart används i rekreationssyfte, den har till exempel också en medicinsk betydelse, säger han.
Bakom initiativet till demonstrationen i Jakobstad står den nybildade föreningen Kulturväxternas vänner, som har ett tiotal medlemmar.
Demonstrationen startar från torget klockan 14 på lördag. Därifrån tågar deltagarna ner till Forumhuset och vidare till gågatan och skolparken.
Hampmarscher hålls vid samma tidpunkt också i Helsingfors, Åbo, Tammerfors, Jyväskylä och i Uleåborg.
I hela världen deltar 233 städer i demonstrationer för legalisering av hampodling.
Lähde: Hufvudstadsbladet 5.5.2007
Det var på tiden! Att man kan demonstrera så här visar att vi är på väg åt rätt håll, säger en 38-årig småbarnsfar när han ser hampförespråkarna tåga genom Jakobstad.
Holland modell. Demonstranterna vill legalisera hampodlingen och avdramatisera användningen av cannabis.
JAKOBSTAD Pappan som vill vara anonym har positiva erfarenheter av cannabis. För honom var hasch och marijuana snarare en utfart från tyngre droger än en inkörsport.
Den som börjar med droger gör det för att han eller hon söker något. Då är det väl bättre att hitta det i cannabis än i heroin?
Han skulle gärna gå med i demonstrationståget men vill inte gå dit med barnvagnen och riskera kontakt med socialen. Så är det på en liten ort, menar han.
Jättemånga här röker men vågar inte göra det öppet, allra minst delta i en demonstration.
Knappa fyrtio demonstranter deltog i den drygt tio minuter långa marschen i stadens kärna. Lördagsshopparna hann knappast reflektera över vad som drog förbi, det var bara journalisterna och poliserna som hängde med.
Men redan det gläder Mika Timgren. Han är ordförande för den nya föreningen Kulturväxternas vänner som har ett tiotal hampodlande medlemmar i Jakobstadstrakten.
Om man inte rör i grytan börjar det smaka bränt, säger Timgren som vill ha en diskussion om vad som är kriminellt.
Några av demonstranterna har enligt egen utsago inga egna krukor i skrubben utan deltar för principens skull. Andra tar skydd under en huva. En flicka ser ut som stereotypen för en pälsaktivist och blottar bara ögonen.
Men det finns också de som berättar allt.
Kaj Antfolk tycker inte att man ska skämmas för att man röker hasch i rekreationssyfte.
Cannabis är okej så länge det inte blir en fångvaktare. Det är bättre än andra dåliga alternativ, säger Antfolk.
Han menar att haschrökarna är lugna snälla människor som tycker om att diskutera strunt. Dryckeskulturens våldsamhet är däremot motbjudande, anser han.
Antfolk tycker att antidrogkampanjerna borde gå ut på att uppmärksamma folk på att det finns olika starka cannabispreparat av olika kvalitet och att man inte ska ta för mycket.
Ovana rökare ska se upp. Far man till Amsterdam och röker stark marijuana kan det gå tokigt, säger han.
Problemet med Finlands hampodlingspolitik all odling av narkotikapreparat är illegal är enligt honom att man genast kommer i kontakt med tyngre droger om man vill få tag på cannabis.
Man hamnar i knarkhålor där folk bjuder ut pulver. Här skapar samhället en inkörsport.
För att veta vad han röker och få de produkter han vill ha finns det inget annat alternativ än att odla själv.
Marcus Grundvall som håller i trådarna för demonstrationen har inget klart budskap till lagstiftarna men vill att polisen genast ska sluta slösa sina resurser på att jaga småskaliga odlare.
Satsa pengarna på att forska i hur man kan använda hampa i stället!
Lähde: Pietarsaaren Sanomat 7.5.2007
Hamppumarssi lähti torilta ja eteni Raatihuoneenkatua kävelykadulle ja Alholminkadulta Koulupuistoon.
Mielenosoittajat vaativat kannabiksen käytön, saatavuuden ja kotikasvatuksen laillistamista
Eilen lauantaina marssittiin kannabiksen laillistamisen puolesta keskustasta Koulupuistoon. Pietarsaaressa Suomen kannabisyhdistyksen (SKY) hamppumarssiin lähti torilta tarkalleen 38 kannattajaa, mutta matkan aikana joukkoon liittyi kymmenkunta mielenosoittajaa lisää. Määränpäässä odotti nelihenkinen vastaanottojoukko kannabiskasvia kuvaavan lipun alla, esillä oli aiheeseen liittyvää tavaraa kuten piippuja.
Poliisiauton johtama marssi sujui rauhallisissa merkeissä ja pysäytti monet ohikulkijat ihmettelemään mistä on oikein kyse.
Paikallisen aktiivin, Kulturväxternas vänner -kulttuurikasvien ryhmään kuuluvan, Markus Grundvallin mukaan marssiin olisi osallistunut enemmän porukkaa, mikäli ei tarvitsisi pelätä työnsä menettämisen puolesta.
- Kannabiksen käyttö on tabu. Harva uskaltaa puhua sen laillistamisen puolesta julkisesti, Grundvall sanoi.
- Itse en näe sen käytössä mitään pahaa, hän totesi.
Tyttö Vaasasta sanoi läsnäolollaan tukevansa ystäväänsä ja osallistuvansa marssiin yhteiskunnallisista, ei henkilökohtaisista, syistä.
Pietarsaarelaismies kertoi kannattavansa kannabisperäistä migreenilääkitystä sen tehon ja alhaisemman hinnan vuoksi.
- Kasvatan kannabista itse migreenilääkkeeksi, mutta taas kerran poliisi haki asunnosta kasvit pois, hän sanoi.
SKY:n tavoitteena on "kumota kannabiskieltolaki, joka kriminalisoi vanhan kulttuurikasvin, hampun, nautinto- ja lääkekäytön ja estää tai haittaa sen viljelyä nautintoaineeksi, lääkkeeksi, kuiduksi, öljyksi, polttoaineeksi yms". Yhdistyksen mielestä tulisi "tunnustaa kannabiksen käyttö luoviin käyttötarkoituksiin, ihmisen henkisen elämän kohentamiseen, rentoutumiseen, mietiskelyyn sekä viihdetarpeisiin.
Hamppumarssi järjestettiin myös viidellä muulla paikkakunnalla Suomessa; Helsingissä, Turussa, Tampereella, Oulussa ja Jyväskylässä.
Edellisen kerran Pietarsaaressa osoitettiin julkisesti mieltä toistakymmentä vuotta sitten. Tuolloin marssittiin kivihiilen käyttöä vastaan tulevassa voimalassa.
Lähde: Helsingin Sanomat 5.5.2007
Eri puolilla Suomea marssittiin lauantaina kannabiksen kotikasvatuksen ja käyttämisen laillistamisen puolesta. Niin sanottuja hamppumarsseja järjestettiin kuudessa kaupungissa.
Helsingissä marssille osallistui poliisin mukaan noin 300 ihmistä. Mielenosoittajat lähtivät liikkeelle Hesperian puistosta, jonne marssi myös päättyi. Poliisin mukaan mielenosoitus sujui rauhallisesti.
Myös Oulussa järjestetty hamppumarssi sujui poliisitietojen mukaan rauhallisesti. Marssille osallistui kolmisenkymmentä henkilöä. Pääosa marssijoista oli noin parikymppisiä nuoria.
Oulussa hamppumarssi pidettiin kaupungin keskustassa, Rotuaarilla.
Lähde: Kaleva 5.5.2007
Eri puolilla Suomea marssittiin lauantaina kannabiksen kotikasvatuksen ja käyttämisen laillistamisen puolesta. Niin sanottuja hamppumarsseja järjestettiin kuudessa kaupungissa.
Helsingissä marssille osallistui poliisin mukaan noin 300 ihmistä. Mielenosoittajat lähtivät liikkeelle Hesperian puistosta, jonne marssi myös päättyi. Poliisin mukaan mielenosoitus sujui rauhallisesti.
Myös Oulussa järjestetty hamppumarssi sujui poliisitietojen mukaan rauhallisesti. Marssille osallistui kolmisenkymmentä henkilöä. Pääosa marssijoista oli noin parikymppisiä nuoria. Marssijoilla oli myös lupa-asiat kunnossa. Oulussa hamppumarssi pidettiin kaupungin keskustassa, Rotuaarilla.
Lähde: Turun Sanomat 6.5.2007
Yli sata mielenosoittajaa vaati kannabiksen laillistamista Turun keskustassa lauantaina. Hamppumarssi järjestettiin kahdeksannen kerran.
Marssin teemana oli kannabiksen julistaminen lailliseksi vuoteen 2008 mennessä. Ensi vuonna YK:ssa käsitellään huumausaineiden yleissopimusta, joka kriminalisoi kannabiksen 1961.
- Käsitys kannabiksesta vaarallisena huumeena on vanhentunut. Sitten 1960-luvun on tullut paljon uutta tutkimustietoa, sanoo Risto Mikkonen marssin järjestäneestä Vihreet pantterit ry:stä.
Mikkosen mielestä kannabiksen käyttäminen esimerkiksi lääkkeenä on tehty vaikeaksi.
- Kannabiksen valmistaminen ja levittäminen on annettu rikollisjengien käsiin sen sijaan, että hamppua saisi turvallisesti käsikauppatavarana apteekeista. Tällainen kieltolaki estää monelta halvan ja tehokkaan kipulääkkeen käyttämisen, Mikkonen kommentoi.
Mikkonen muistutti turkulaisesta miehestä, joka vasta pitkän oikeusprosessin jälkeen sai luvan käyttää kannabista lääkkeenä hermovaurioista aiheutuvan selkäkivun lievittämiseen.
Kannabiksen laillistamisen puolesta marssittiin lauantaina Suomessa myös Helsingissä, Tampereella ja Oulussa. Eri puolilla maailmaa mielenosoituksia oli yhteensä yli 230 kaupungissa.
Valkeala. "Nyt tämä näyttää harvalta, mutta syksyllä tässä oli sellainen viidakko, ettei läpi päässyt", maanviljelijä Ari Niemi kuvailee.
Niemen pellolla huojuu hamppua parin metrin korkuisena kasvustona. Vajaan sentin paksuiset varret menevät helposti poikki: kuivuneet kasvit ovat valmiit puitaviksi.
Vielä sata vuotta sitten näky olisi ollut tuiki tavallinen, sillä ripeästi kasvava hamppu oli yleinen viljelykasvi. Nykyisin hamppu tunnetaan lähinnä poliisin takavarikkokuvista, koska laji on kannabiksen raaka-aine.
Niemen kasveilla on kuitenkin toinen tarkoitus. Pellolla kasvavista kuituhampuista puuttuu päihdyttävä ainesosa käytännössä kokonaan.
Kuituhamputkin päätyvät poltettaviksi – tosin energiakasveina voimalaitoksen kattilaan. Viljelmä Valkealassa on osa Kotkan Energian kokeilua, jossa yhtiö viljelee hamppua energiakasviksi.
Hampun sopivuutta energianlähteeksi ei ole Suomessa juuri tutkittu, sillä energiakasviksi on yleensä valittu ruokohelpi. Viime vuonna valtio tuki ruokohelven viljelyä lähes 16 000 hehtaarilla, hamppua vain 36 hehtaarilla.
Kotkan Energia on kylvänyt hamppua runsaalle 30 hehtaarille eri puolille Kymenlaaksoa. Viime vuonna alkaneen kokeilun tulokset ovat lupaavia.
"Vähän kasvatuspaikasta riippuen se näyttäisi olevan jopa satoisampi vaihtoehto", Kotkan Energian toimitusjohtaja Vesa Pirtilä kertoo.
Kuten ruokohelpi, hamppu istutetaan keväällä ja korjataan vuoden kuluttua. Hampun siemenet pitää kuitenkin kylvää joka kevät uudelleen.
Kasvi voidaan polttaa energiaksi turpeen tai puuhakkeen seassa. Energiahankintateknikko Seppo Harjunen laskee, että hamppuhehtaarilta saatava energiamäärä kattaa yhden omakotitalon vuotuisen energiantarpeen.
Biomassaa on yhtiön mukaan saatu kerättyä pelloilta parhaimmillaan lähes kaksinkertainen määrä ruokohelpeen verrattuna. Hampun etu on myös se, että kasvi soveltuu paremmin poltettavaksi voimalaitoksessa.
Yhden vuoden tuloksista ei voi silti vetää suuria johtopäätöksiä, koska viime kesä oli poikkeuksellisen kuiva. Lisäksi hampussa on huonot puolensa.
"Ongelma ehkä on, että se vaatii melko paljon lannoitusta ja on yksivuotinen", arvioi erikoistutkija Katri Pahkala Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta.
Kotkan Energia on silti toiveikas hampun suhteen, sillä Ruotsissa viljelystä on saatu hyviä kokemuksia. Yhtiö havittelee lajista täydennystä tai jopa korvaavaa vaihtoehtoa ruokohelpille.
"Toivotaan, että olisi sateisuudeltaan normaali kesä, jotta voitaisiin katsoa, kumpaan suuntaan aletaan peltoenergiaa kehittää", Vesa Pirtilä sanoo.
Kuvateksti:
Maanviljelijä Ari Niemen hamppuviljelmät odottavat sadonkorjuuta Valkealassa. Hamput kasvoivat viime kesänä parimetrisiksi, ja kasvit kuivuivat puintikuntoon talven ja kevään aikana.
Vanha viljelykasvi
Hamppu on yksivuotinen kasvi, joka Suomessa kasvaa nopeasti jopa kolmen metrin korkuiseksi.
Hamppu on yksi maailman vanhimmista viljelykasveista. Suomessa laji ei kasva luonnonvaraisena, mutta sitä on viljelty vuosisatoja.
Kasvin kuiduista voidaan valmistaa vaatteita, köyttä, jalkineita, purjekangasta ja niin edelleen. Lisäksi siemenistä voidaan puristaa öljyä, jota on käytetty esimerkiksi lampuissa.
Viljely alkoi Suomessa hiipua 1800-luvulla, kun pellava ja puuvilla syrjäyttivät vähitellen hampun vaatteiden materiaalina. Lopullisesti pellot otettiin muuhun käyttöön sotien jälkeen 1950-luvulla.
Vaikka laji katosi pelloilta lähes tyystin, puutarhoissa hamppu on säilynyt koristekasvina.
Hampun joistain lajikkeista voidaan valmistaa päihdyttävää kannabista, mutta kasvin viljely huumausaineeksi on kiellettyä.
Laillisesti pelloilla voidaan kasvattaa hyötykäyttöön lajikkeita, joissa huumaavien aineiden pitoisuudet ovat hyvin vähäisiä.
Lähde: YLE 8.5.2007
Kannabislääkkeelle on kehitetty uusi annostelumenetelmä, joka mahdollistaa kannabinoidien annostelun esimerkiksi kielen alle laitettavassa tabletissa, josta vaikuttavat aineet imeytyvät nopeasti ja turvallisesti. Asiaa käsittelevä väitöskirja tarkastetaan Kuopion yliopistossa perjantaina.
Laboratoriossa ja eläinkokeissa annostelumenetelmä on toiminut hyvin, mutta kuluttajien saataville se saadaan mahdollisesti vasta useiden vuosien kuluttua.
- Eräs lääketehdas on kuitenkin kiinnostunut keksinnöstä ja kehitetyt tuotteet on jo lisensoitu, kertoo keksinnön tehnyt proviisori Janne Mannila.
Mannilan mukaan kannabinoidi-lääkkeet voisivat auttaa esimerkiksi issias-kivuissa ja syöpähoidon jälkeisessä pahoinvoinnissa.
Cannabis sativa-kasvi tunnetaan ennen kaikkea siitä tehdyistä huumeista, mutta sen kipua lievittävät aineetkin on tiedetty pitkään. Kasvin kipua lievittävistä aineista kehitelläänkin uusia lääkkeitä. Suomessa Lääkelaitos on myöntänyt yhdelle henkilölle poikkeusluvan kannabiksen käyttöön hermosäryn lievittämiseksi.
Marihuanan polttaja saa kuitenkin vaikuttavia aineita ja lukuisia muita aineita enemmän kuin tarpeeksi. Siksi lääkekäyttöön kehitellään tarkempia menetelmiä ja myös elimistön omia kannabinoidiyhdisteitä tutkitaan. Maailmanmarkkinoilla on jo erilaisia lääkesavukkeita, sumutteita ja kapseleita.
Lähde: YLE 8.5.2007
http://www.yle.fi/news/id59674.html
A new study from the University of Kuopio concludes there may be a pill alternative to medical marijuana.
Cannabis is sometimes prescribed for extreme nervous system pain or nausea, although its medical use is controversial. When smoked, it is extremely difficult to know the exact dosage of the active substance, called cannabinoids.
Doctoral research conducted at the University of Kuopio has developed a way to safely and precisely measure out cannabinoids into a pill form. The pill is placed under the tongue, where the drug is rapidly absorbed into the bloodstream.
Laboratory tests and animal testing trials have been positive, but it could be years before the pill becomes available to the public.
"One pharmaceuticals company is interested in the invention, and the developed product has been copyrighted," says the pill's inventor, Janne Mannila.
Lähde: Mediuutiset 3.5.2007
http://www.mediuutiset.fi/doc.te?f_id=1164797
Kuopion yliopistossa väittelevä proviisori Janne Mannila on kehittänyt uuden menetelmän kannabinoidien turvalliseen ja tehokkaaseen annosteluun.
Väitöskirjatyössä delta-9-tetrahydrokannabinoli sekä kannabidioli saatiin yhdistettyä syklodekstriinin - rengasmaisen kantajamolekyylin - kanssa.
Keksintö mahdollistaa kannabinoidien nopean liukenemisen sekä annostelun kielen alle. Kokeissa osoitettiin, että uusista valmisteista kannabinoidit vapautuvat tehokkaasti ja imeytyvät suun limakalvolta nopeasti verenkiertoon.
Keksinnöllä saattaa olla merkitys hermoperäisestä kivusta ja voimakkaasta pahoinvoinnista kärsiville potilaille, joille ei tällä hetkellä ole markkinoilla sopivia lääkkeitä.
Tutkimuksessa käytetty delta-9-tetrahydrokannabinoli eristettiin alun perin kannabiskasvista. Myöhemmin löydettiin elimistön oma kannabinoidijärjestelmä, johon kuuluvat muun muassa kannabinoidireseptorit sekä elimistön omat kannabinoidiyhdisteet. Löytö on viime vuosina lisännyt kannabinoidijärjestelmään vaikuttavien uusien lääkeaineiden kehittämistä.
Myös kannabiskasvista eristettyjä kannabinoideja käytetään edelleen lääkkeellisesti muun muassa hermoperäisen kivun ja pahoinvoinnin hoidossa.
Kannabinoidien lääkkeellistä käyttöä vaikeuttaa hankala annostelu. Perinteisesti kannabinoideja on annosteltu elimistöön polttamalla kannabissavukkeita. Näiden ongelmana ovat kuitenkin annostelun vaikeus sekä eettiset ongelmat.
Lähde: Helsingin Sanomat 7.5.2007
IARC:n raportti:
http://www.iarc.fr/ENG/Press_Releases/pr175a.html
IARC:n raportin perusteella alkoholin valmistus, myynti ja anniskelu rikkovat EU:n elintarvikeasetusta.
Sosiaali- ja terveysministeriön hallitussihteeri Ismo Tuominen toteaa, että alkoholijuomien syöpä vaarallisuus todettiin nyt ensimmäistä kertaa.
EU määrittelee alkoholijuomat elintarvikkeiksi, jotka eivät saa olla terveydelle vaarallisia.
Maailman terveysjärjestöön WHO:hon kuuluvan IARC:n raportissa alkoholijuomat luokitellaan kuitenkin syöpävaarallisuudessa luokkaan yksi.
Tuomisen mukaan nyt onkin mielenkiintoista nähdä, minkälaisia toimia raportti aiheuttaa. "Joudumme miettimään esimerkiksi sitä, ovatko alkoholijuomat elintarvikkeita vai eivät."
Tuomisen mielestä raportti antaa kolme mahdollisuutta. Yksi vaihtoehdoista on jopa alkoholijuomien myynnin kieltäminen koko EU:ssa, mihin Tuominen ei lainkaan usko. Tuomisen mukaan olisi toisaalta vaikeaa olla tekemättä asialle mitään, koska uusi tutkimus aiheuttaa selvän ristiriidan. Viimeinen vaihtoehto on varustaa alkoholijuomapullot varoitusmerkinnöillä koko Euroopassa.
IARC:n raportin mukaan muutama tuoppi päivässä nostaa kaksin-kolminkertaiseksi riskin sairastua suuontelon, nielun, kurkunpään ja ruokatorven syöpiin täysin raittiisiin verrattuna.
Peruspalveluministeri Paula Risikon (kok) mukaan alkoholin myyntiä ei olla kieltämässä, mutta tutkimuksista tulee hänen mielestään välittää mahdollisimman kattavasti tietoa.