Uutisia maailmalta 2003

Kannabiksen henkilökohtaisten vaikutusten tunteminen on ratkaisevan tärkeää pyrittäessä ymmärtämään kannabiksen laajalle levinnyttä käyttöä. Silti paljon tutkimusta on suunnattu kannabiksen käytön aiheuttamien haittavaikutusten tutkimiseen.

Kirjallisuudessa viitataan useimmiten kannabiksen aiheuttamaan euforiaan kannabiksen käytön ylläpitämisen syynä. Australialaisessa tutkimuksessa käytiin läpi 12 luonnollisissa olosuhteissa ja 18 laboratorio-olosuhteissa tehtyjen kokeiden tuloksia ja analysoitiin koehenkilöiden antamia vastauksia.

Riippumatta käytetystä menetelmästä koettujen vaikutusten vaihtelu oli suuri. Useimmiten koehenkilöiden vastauksissa kuitenkin tuotiin esille kannabiksen aiheuttama rentoutuminen riippumatta kokeen luonteesta.

Englantilainen kannabislehti CCNewz kertoo joulunumerossaan Hollannin lääkekannabisinstituutin (The Stichting Institute of Medical Marijuana) tekemästä kokeesta, jossa on todennettu 72 tunnin pimeyden ennen sadonkorjuuta lisäävän kukan THC pitoisuutta jopa 30%.

Kannabinoidien biosynteesissä tuotetaan ensimmäiseksi CBD:tä, joka muuttuu THC:ksi ja lopulta CBN:ksi. Prosessin kulku noudattaa kukan kehitysprosessia: kukan karvojen alkaessa muuttua valkoisesta keltaisiksi tai ruskeiksi THC:n tuotanto on huipussaan ja on sadonkorjuun aika. Pimeyden aikana CBD muuttuu vielä THC:ksi mutta tämä ei enää CBN:ksi.

Skotlannissa tehdyissä kahdessa tutkimuksessa tuli esille, kuinka nuorilla kannabiksen käytön aloittaminen johtaa tupakkariippuvuuteen. Monille tutkimukseen osallistuneille kannabiksen käyttö on tärkeä ja nautintoa tuottava osa elämää. Mutta kannabiksen käyttö ja tupakan polttaminen liittyvät saumattomasti yhteen.

Monet vastaajista toivat esille sen, kuinka kannabissätkien polttaminen on johtanut heidät tupakkariippuvuuteen. Vaikka suurin osa haluaisi lopettaa tupakan käytön, kannabiksen käyttö vahvistaa tupakan käyttöä ja harva haluaa lopettaa kannabiksen käyttönsä. Lisätutkimukset toisivat esille sen, kuinka laajalle levinneestä ilmiöstä on kyse.

Kalifornian yliopiston ja Georgian teknologisen instituutin tutkijat ovat osoittaneet sisäsyntyisen kannabinoidin, anandamidin, aiheuttavan juoksijan humalan eli fyysisen rasituksen joissakin ihmisissä aiheuttaman mielihyvän tunteen.

Endorfiini-idea syntyi 1970-luvulla hölkkäinnostuksen myötä kun samoihin aikoihin löydettiin aivojen opiaattireseptorit ja sisäsyntyinen opiaatti, endorfiini. Tämä jäi elämään myyttinä, koska tutkimus ei ole aikaisemmin osannut selittää tätä ilmiötä.

Tutkimusryhmän edustaja Arne Dietrich uskoo kannabinoidin erityksen olevan keino sopeutua keskiraskaan tai raskaan liikunnan aiheuttamiin pitkäkestoiseen stressiin ja kipuihin.

"Yhdessäkään tutkimuksessa ei ole aiemmin harkittu tätä vaihtoehtoa, minkä takia nämä tulokset ovat merkittäviä, "sanoo Dietrich ja lisää, ettei ole löytynyt mitään merkkejä liikunnan aikana erittyneen kannabinoidin aiheuttamista haitoista.

UNESCO, YK:n kasvatus,- tiede- ja kulttuurijärjestö, aloitti vuonna 1994 Management of Social Transformations eli MOST-projektin, jonka tarkoituksena on tutkia poikkitieteellisesti yhteiskunnallisia muutoksia. Vuonna 1997 MOST aloitti yhteistyön YK:n huumetoimiston, UNODC:n, kanssa kansainvälisen huumekaupan vaikutuksista yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin muutosprosesseihin.

Tämän ohjelman puitteissa on ilmestynyt raportteja ja tutkimuksia, ja tänä vuonna UNESCO julkisti raportin Globalisation, Drugs and Criminalisation sekä Guilhem Fabren tutkimuksen Criminal Prosperity. Drug Trafficking, Money Laundering and Financial Crises after the Cold War.

Le Havren yliopistossa työskentelevän kansantaloustieteen tohtorin ja Kiina-asiantuntijan Guilhem Fabren kirjassa pureudutaan nykyisen huumeongelman ytimeen:

Kylmän sodan loppumisen jälkeen korruptio, järjestäytynyt rikollisuus, huumeiden salakuljetus ja käyttö ovat lisääntyneet kansainvälisesti. Järjestäytynyt rikollisuus hyödyntää erilaisia laittomia toimintoja: salakuljetusta, ase- ja ydinmateriaalikauppaa, varastettujen ajoneuvojen kauppaa, arkeologisten ja taide-esineiden kauppaa jne. Lisäksi kaupan globalisoituminen tukee näitä monipuolisia palveluja tarjoavia verkostoja.

Yksi nykyisen huumeiden vastaisen politiikan isoimmista ristiriidoista on kriminalisoinnin kohdistuminen huumeiden käyttöön keskeisen voittojen pesemisen jäädessä rankaisematta. Huolimatta alan ammattilaisten ja jopa entisen Interpolin pääsihteerin Raymond Kendallin vaatimuksista huumeiden käytön dekriminalisoimiseksi vankilat täyttyvät omaa huumeiden käyttöään rahoittavista kaupustelijoista, jotka pitävät yllä huumeiden kulutusta. Esimerkiksi USA:ssa 2/3:lla kahdesta miljoonasta vangista on vakavia huumeongelmia.

Verrattuna huumeiden käyttöön, jota pidetään jatkuvasti julkisuuden valokeilassa, on huumevoittojen pesu pysynyt pimennossa. Vaikka oikeustapausten yhteydessä esille nousee korkea-arvoisia henkilöitä ja jopa valtioiden päämiehiä, on julkinen mielipide täysin tietämätön järjestäytyneen rikollisuuden tekemästä laadullisesta harppauksesta. Jokin aika sitten tuottoisin rikollisuuden laji oli pankkien ryöstäminen, kun taas tällä hetkellä vakavin lainrikkomus on rahan tallettaminen pankkiin. Suurin uhka ei ole enää pankinryöstäjä vaan pankkiiri, jonka yhteistyö täytyy ostaa, jotta talletuksia ei tutkittaisi. Korruptiosta on tulossa rikoksentekoväline.

Kun julkista mielipidettä jatkuvasti ruokitaan mielikuvilla erilaisista mafioista, ei vastaavaa tehdä pankkiireista. Kuitenkin globaalien rahoitusmarkkinoiden korkeat tuotot ovat totuttaneet lukuisat toimijat voittomarginaaleihin, joita ei voida saavuttaa todellisen tuotannon piirissä, mutta joista voidaan helpostikin neuvotella rahanpesun yhteydessä, jossa maksetaan 25-30% sijoituksen arvosta.

Raportti globalisaation vaikutuksista huumeongelmaan tuo esille sen, kuinka kansainvälinen huumekieltolaki eli ns. kansainvälinen huumevalvontajärjestelmä aiheuttaa kansainvälisiä ongelmia.

Huumetalouden kehittymisestä johtuvat yhteiskunnalliset muutokset todistavat laittomien toiminta-alueiden laajenemisesta ja tunkeutumisesta yhteiskuntien laillisille alueille. Tämä asettaa kyseenalaiseksi taloudellisten ja yhteiskunnallisten organisaatioiden lait, normit ja perussäännöt ja vaikuttaa ratkaisevasti yhteiskuntiemme kehitykseen.

Viimeisten kahden-kolmenkymmenen vuoden aikana tapahtunut rikollisen toiminnan yleinen kehitys selittyy suurelta osin rahatalouden vapautumisen ja kaupan globalisoitumisen aiheuttamalla mahdollisuuksien laajentumisella ja isojen toimijoiden pienellä kiinnijäämisriskillä.

Vaikka laittomien huumeiden kauppa onkin pieni osa taloudellista toimintaa verrattuna lailliseen talouteen, voi rikollisorganisaatioiden laittomasta toiminnasta saamien voittojen peseminen vaikuttaa talouskriiseihin. Tästä ovat esimerkkeinä Meksikon talouskriisi 1994-1995, Thaimaan kriisi 1997 ja Japani vuodesta 1990 saakka. Lisätutkimukset voisivat valottaa näitä yhteyksiä sellaisissa maissa kuten Turkki, Argentiina tai Nigeria vuosina 2000 - 2002.

Kansainvälisen huumekaupan kehityksen analyysi tuo esille sen, että huumeongelman pääkysymys ei ole se eettinen perusasetelma kieltolain ja laillistamisen välillä. Ongelma on kansainvälisen kieltolakijärjestelmän edellytysten riittäminen sen kaikilla tasoilla paikalliselta kansainväliselle.

Nämä edellytykset eivät ole ainoastaan käytännöllisiä, miesvoimaa ja välineitä, vaan ensisijaisesti näiden rikostenvastaisten instituutioiden ja muiden yhteiskunnallisten valvontajärjestelmien henkilöstön moraali ja työarvot.

Huumekaupan aiheuttaman korruption seurauksena kansainvälisen sortokoneiston oikeutus ei ainakaan vahvistu sen epäonnistuessa pitämään yllä selvät rajat lain, lainrikkojien sekä niiden poliittisten ja talousviranomaisten välillä, jotka on asetettu lain yläpuolelle.

Nämä kehityspiirteet saavat raportin tekijät korostamaan sitä huolestuttavaa eroa, mikä vallitsee kansainvälisen kieltolaki- ja säätelyjärjestelmän tiukkuuden ja kansallisten talousrikollisuutta koskevien lakien ja toisaalta näiden toteuttamiseksi suunnattujen kansallisten ja kansainvälisten edellytyksien välillä. Tämä ero on syynä valvontajärjestelmien turmeltumiseen edustajiensa hyväveliverkostojen ja korruption kautta. Tätä kautta myös syntyy yhteyksiä rikollispiirien ja hallitsevien tahojen välille silloin kun rikollispiirit eivät ole vielä tunkeutuneet hallintotasolle.

USA:ta pidetään maailman suurimpana huumetutkimuksen tuottajana maailmassa ja se on samalla myös maailman ainut "huumevalvonnan supervalta". Tämä samanaikainen tieteellinen johtoasema ja asema kansainvälisen toimintaohjelman sanelijana ei ole tulosta yhteistyöstä amerikkalaisen tutkimuksen ja politiikan muodostamisen välillä.

Päinvastoin historiallisesti USA:n ajama politiikka on ollut immuuni jopa hallituksen itsensä kustantaman tutkimuksen tuloksille. Samalla suuri osa USA:n yhteiskuntatieteellisestä huumetutkimuksesta on keskittynyt politiikan muotojen tutkimiseen, minkä katsotaan olevan tärkeä osa USA:n huumeongelmaa. USA:n huumepolitiikka ei ole onnistunut saavuttamaan virallista tavoitettaan huumeiden väärinkäytön vähentämiseksi vaan se on johtanut laajan, pääasiassa köyhiä etnisiä ja rodullisia vähemmistöjä edustavan väestönosan vangitsemiseen.

Tutkijat ovat havainneet, että syysuhde huumeiden ja rikollisuuden välillä, millä selitetään nykyistä politiikkaa, on suuresti liioiteltu. Lisäksi tiukka laki- ja järjestyslähestymistapa, joka on omaksuttu USA:n hallinnon eri tasoilla, on liian kallis taloudellisesti ajatellen. Politiikan toteuttaminen on johtanut laajaan ihmisoikeuksien sortamiseen ja syytöksiin rodullisista ja etnisistä ennakkoluuloista, joita historioitsijat pitävät USA:n huumevalvonnan pysyvänä osana aina 1800-luvun lopulta saakka.

Toiset tutkijat ovat päätyneet siihen, että huumeilmiö ei mukaudu valvontaan laillistamisen tarjoamien välineiden avulla. Tämän näkökulman mukaan mikä tahansa huumevalvontajärjestelmä, perustui se sitten kieltolakiin tai laillistamiseen, on turha yritys. Samat tutkijat ovat kuitenkin painottaneet, että USA:n politiikan tekijät suhtautuvat kielteisesti soveltamansa politiikan seurausten arvioimiseenkin.

Tutkijat ovat myös sitä mieltä, että USA:n huumepolitiikka on "farmakosentristä"; siinä oletetaan ongelmien johtuvan aineista eikä ihmisistä ja yhteiskunnallisesta, kulttuurisesta, ideologisesta ja taloudellisesta ympäristöstä (ns. set ja setting). Monet yhteiskuntatieteilijät sanovat, että politiikka on suunnattu USA:n yhteiskunnan syvempien ongelmien aiheuttamien oireiden tukahduttamiseen sen sijaan, että käytäisiin perusongelmien kimppuun, mikä selittää hallituksen toimien epäonnistumisen. Tämän näkemyksen mukaan huumeet on otettu esille mukavana syntipukkina, jota voidaan syyttää ja käyttää selittämään USA:n yhteiskunnan kokemat ongelmat.

Samankaltainen syytös USA:n huumepolitiikkaa kohtaan on pitää sitä "asosiologisena" ja jopa "anti-sosiologisena" huumelakien johdosta vangittujen sosiaalisen ja taloudellisen aseman yleisen väheksynnän takia.

Toiset tutkijat pitävät tätä väitettä puutteellisena ja väittävät, ettei huumevalvontapolitiikka ole suunnattu huumeiden valvontaan vaan niiden "vaarallisten luokkien" valvontaan, jotka amerikkalainen keskiluokka on aina liittänyt huumeisiin. Bourgoisin tutkimus on antanut uudenlaista valoa huumeiden, köyhyyden ja rodullisen/etnisen syrjinnän välisistä suhteista tämän päivän USA:ssa. Väittämällä vakuuttavasti, että huumeet ovat antaneet sysäyksen "terrorin kulttuurille", mitä voidaan pitää yhteiskunnallisen valvonnan sisäistettynä ja itse aiheutettuna mekanismina, Bourgois liittyy Peter Reuterin ja hänen kollegoidensa seuraan päättelemällä, että ankara lain täytäntöönpano on turhaa toimintaa jopa luokkavalvonnan tarkoituksiin.

Meksikolla on pitkät perinteet salakuljetuksesta kieltolain mallimaan USA:n naapurina. Nykyisin merkittävien salakuljetusliigojen taustat ulottuvat jo 1920-luvulle ja oopiumin kasvatukseen ja kauppaan. Sitten mukaan tuli alkoholin salakuljetus ja jo ennen vuoden 1937 USA:n Marihuana Tax Actia marihuanan salakuljetus. Myöhemmin meksikolaiset salakuljettajat ovat ottaneet kaikki mahdolliset huumeet levitettäväkseen.

Vuonna 1995 maailman rahanpesun arvioitiin olevan jossain 300 ja 600 miljardin US$ välillä. USA:ssa huumekaupan tuotoksi arvioitiin 100 miljardiksi dollariksi. USA:ssa pestään rahaa 100-300 miljardia dollaria vuodessa. Vuonna 1994 meksikolaisten salakuljettajien arvioitiin keränneen voittoina 30 miljardia dollaria (neljä kertaa enemmän kuin öljytulot, 7.1 % bruttokansantuotteesta ja viisi kertaa Meksikon valuuttavarannot). USA:n viranomaiset arvioivat vuonna 1996 meksikolaisissa pankeissa pyörivän huumerahaa 8-30 miljardia dollaria vuodessa (2.38 - 8.96 % bruttokansantuotteesta).

Juan García Abrego vangittiin vuonna 1996 Meksikon suurimman salakuljetusliigan johtajana. USA:ssa hänet tuomittiin yhteentoista elinkautiseen ja 128 miljoonan dollarin sakkoihin. Hänen yksityisomaisuutensa arvioitiin 10 miljardiksi dollariksi. Hänen pidätyksensä ei kuitenkaan aiheuttanut valuutan heilahtelua eikä keinottelua. Hänen organisaationsa säilyi suurimmaksi osaksi koskemattomana eikä kokaiinin virta osoittanut ehtymisen merkkejä. Meksikon hallituksen raportin mukaan "tämän organisaation pienentymisen korvasi kilpailevan Carrillo-Fuentesin organisaation kasvu".

Huumeiden salakuljetuksen poliittinen valvonta on muuttunut vuosien mittaan. Ennen 40-lukua huumeita tuottavien ja salakuljettavien osavaltioiden kuvernööreillä oli valtaa laittoman kaupan valvonnassa omissa osavaltioissaan. Vuoden 1947 jälkeen huumeiden vastaiset viranomaiset ja armeija ovat toimineet institutionaalisina välittäjinä salakuljettajien ja poliittisen vallan välillä. Salakuljettajat ja välittäjät eivät olleet itsenäisiä toimijoita vaan molemmat toimivat alisteisina poliittiselle vallalle. Perinteisen valtakuvion järkyttäminen on johtanut ketjureaktioihin valtapyramidin eri tasoilla. Kuolemanuhreja vaatineet erimielisyydet poliittisten perheiden keskuudessa ovat järkyttäneet salakuljettajien ja poliittisen vallan välisiä institutionaalisia välittäjiä. Institutionaaliset välittäjät (poliisi ja armeija) ja salakuljettajat ovat nyt itsenäisempiä kuin koskaan ja kykenevät ajamaan omia etujaan.

Poliittinen sopimus demokraattisen muutoksen puolesta voisi estää luhistuvan järjestelmän haittavaikutukset ja lisäisi mahdollisuuksia pitää huumeiden salakuljetus yhteiskunnallisessa valvonnassa muuttuvissa olosuhteissa - kun otetaan huomioon, miten mahdotonta on kitkeä huumeet planeetaltamme ja lopettaa ikiajoiksi ihmisten mielenkiinto ja halu mieltä muuttavia aineita kohtaan. (Kardinaali vapautettiin rahanpesusyytteistä )

Kiina oli aikoinaan maailman suurin oopiumin kuluttaja- ja tuottajamaa. 1700-luvulta saakka brittiläinen Itä-Intian kauppakomppania kasvatti Intiassa oopiumia ja salakuljetti sitä Kiinaan teetä, posliinia ja hopeaa vastaan. 1800-luvulla käytyjen oopiumsotien jälkeen kauppakomppanian osuus väheni ja kiinalaiset alkoivat kasvattaa oopiumia itse. Vuonna 1930 Kiinan tasavalta aloitti kampanjan oopiumin käyttöä vastaan mutta Japanin miehitettyä Kiinan koillisosan alkoi se kasvattaa alueellaan oopiumia, lisätä sen kulutusta kiinalaisten keskuudessa sekä tuottamaan ja myymään heroiinia. 1940-luvun lopulla Kiinassa arvioitiin olevan 20 miljoonaa addiktia. Vuoden 1949 jälkeen kommunistisen keskushallinnon toimenpiteiden ansiosta Kiinasta tuli vuosiksi 1950-70 huumeeton yhteiskunta.

Kiinan aloitettua taloudelliset ja poliittiset uudistukset järjestelmän desentralisaatiosta muodostui näiden uudistusten perusta. Tämä on tuonut Kiinan talouteen dynaamisia elementtejä mutta epätasa-arvoisuus, korruptio, rikollisuus ja turvattomuus ovat lisääntyneet. Viimeisten 10 vuoden aikana Kiinassa huumeiden käyttö ja salakuljetus on kasvanut eniten kaikista maailman valtioista.

Kultaisen kolmion ja Kultaisen puolikuun alueiden huumekauppiaat ovat löytäneet Kiinan avautuneilta markkinoilta uuden asiakaskunnan sekä uuden reitin huumeiden salakuljettamiseksi maailmalle. Guangdongin maakunta on ollut Kiinan taloudellisen kehityksen etulinjassa. Sen huumeongelman voidaan luonnehtia olevan muuttuvan yhteiskunnan huumeongelma ja sen kehitystä pidetään enteellisenä Kiinan tulevaisuuden kehitystä arvioitaessa.

Talouden uudistaminen on synnyttänyt juurettoman, työttömän tai osan vuodesta työssä olevan yhteiskuntaluokan, jonka keskuudessa huumeiden käyttö ja kaupustelu leviää nopeasti. Heroiinin iso kaupallinen potentiaali (hinnan tuhatkertaistuminen heroiinin siirtyessä Myanmarista Hong Kongin kautta USA:hin tai Länsi-Eurooppaan) on luonut uusia mahdollisuuksia "taloudellisesti rationaalisille" rikollisille.

Kiinan yhteydessä voidaan käyttää termiä huumeongelman "meksikolaistuminen": rikollisjärjestöjen edustajista ei tule valtion edustajia mutta valtion edustajista voi tulla rikollisia. Kiinassa pakkovaltakoneiston desentralisaatio on antanut paikallistason viranomaisille mahdollisuuden asettaa rikollisjärjestöille oma hintansa olla puuttumatta heidän tekemisiin.

Korruptio on kuitenkin vakava poliittinen ongelma: se on antiteesi sille, että valtiovalta toimii yleisen edun ja hyvinvoinnin puolesta. Korruptio ajaa vallan oikeutuksen moraaliseen kriisiin, mikä täytyy pelastaa vallan menetyksen uhalla tai toisin sanoen väkivaltamonopolin menetyksen uhalla. Kiinassa tämä kiteytyy vitsinä: taistele korruptiota vastaan valtion pelastamiseksi, älä taistele sitä vastaan puolueen pelastamiseksi.

Huumerikollisten ja paikallisviranomaisten taloudelliseen laskelmointiin perustuva toiminta edesauttaa huumeiden salakuljetusta ja käyttöä. Vaikka keskus- ja paikallishallinnon keskuudessa ymmärretään huumeongelman luonne ja vakavuus, on niillä käytettävissä vain vähän vastakeinoja ja lisäksi viranomaiset valitsevat mieluummin kalliita kieltolakitoimenpiteitä, joilla ei ole vaikutusta. (Yunnanin maakunnan huumeongelma )

Globalisaatioraportin laajin osa käsittelee Intiaa, perinteisiä tapoja käyttää kannabista ja oopiumia ja miten tämä kulttuuri on joutunut rajuun muutokseen Intian viranomaisten yrittäessä täyttää kansainvälisiä velvoitteita.

Intia on kulttuurien sulatusuuni, jossa on käytetty kannabista ja oopiumia vuosisatoja. Shiva-jumalaa kutsutaan myös nimellä Lord of Bhang, ja bhangin eli kannabisjuoman nauttiminen on oleellinen osa hindulaisuutta. Joogit, fakiirit ja pyhät miehet, saddhut, käyttävät runsaasti kannabista omissa rituaaleissaan.

Intiassa harjoitetaan neljää erilaista lääketieteellistä perinnettä, joissa käytetään kannabista ja oopiumia. Suurin osa intialaisista saa perusterveydenhoitonsa näistä perinteisistä hoitomenetelmistä.

Kannabiksen ja oopiumin perinteistä virkistyskäyttöä ohjasi myös tarkka sosiaalinen normisto, ja vaikka molemmat tuotteet olivat aiemmin vapaasti kaupan, ei muu kuin lääke- tai uskonnollinen käyttö ollut yleistä.

Uusi "maallinen" kannabiksen käyttö syntyi kriminalisoinnin jälkeen. Tämän voisi määritellä huumeen käytöksi yksin vailla mitään rituaalista ja seremoniallista merkitystä. Perinteisesti kannabista nautittiin ryhmissä ja monimuotoiset rituaalit ohjasivat valmistusta ja käyttöä. Jokaista käyttökertaa ohjasi joku johtaja.

Antropologinen tutkimus osoittaa, ettei kaikki huumeiden käyttö ole poikkeavaa käyttäytymistä, vaan se voi olla kulttuurisesti säädeltyä toimintaa stressin ja jännityksen laukaisemiseksi tai tapa saavuttaa kulttuurisesti määriteltyjä henkisiä päämääriä.

Uskomus, että marihuanan käyttö vie ihmisiltä kunnianhimon ja tarmon, ei välttämättä päde muissa kulttuureissa kuin USA:ssa. Näkemys huumeiden käyttäjästä rikollisuuteen taipuvaisena poikkeavana yksilönä ei myöskään päde monissa kulttuureissa.

Intiaa käsittelevä osuus tuo selkeästi esille sen, miten tärkeä osa kulttuurilla on käyttäytymisen ohjaamisessa, ja selittää, miksi yritykset asettaa kansainvälisiä normeja huumeiden käytölle on tuomittu epäonnistumaan.

Raportti asettaa kyseenalaiseksi Intian hallituksen kyvyn toteuttaa huumeiden kieltolakia liki miljardin asukkaan ja 60 miljoonan kannabiksen käyttäjän maassa. Intiassakin kieltolaista on ollut seurauksena jalostettujen ja synteettisten aineiden käytön ja myös pistoskäytön leviäminen. Pimeät markkinat johtavat korruptioon ja lainkuuliaisuuden vähenemiseen.

Huumesodan takia perinteinen lääketiede on joutunut vaikeuksiin. Parantajat ovat joutuneet ostamaan kannabiksen pimeiltä markkinoilta kalliimpaan hintaan kuin silloin, kun se oli valtion valvomaa. Raportissa kiinnitetäänkin huomiota tähän huomiotta jääneeseen kulttuuriperintöön, lääkintätaitoihin, ja miten kieltolain nykyinen toteuttaminen vaarantaa ihmiskunnan kulttuuriperinnön. Osana perinteistä lääketiedettä pitäisi sallia myös kannabiksen ja oopiumin käyttö vieroitus- ja korvaushoidossa.

Raportissa pidetään mielenkiintoisena sitä, että alkoholiyhtiöt rahoittavat nykyisiä huumeiden, kuten kannabiksen, vastaisia kampanjoita Intiassa! (Kullun laakso - kuoleman laakso )

Lesothossa samoin kuin Intiassa on kannabiksen käytön ja viljelyn vuosisataiset perinteet. Kannabis, "matekoane", on yksi seitsemästä eniten käytetystä kasvista lääkinnällisiin ja uskonnollisiin tarkoituksiin.

Kannabiksen viljely on laajaa vuoristoseuduilla, ja vaikka asukkaat ja viranomaiset ovat tietoisia tästä - kannabiksen viljely on julkinen salaisuus ja on käytännössä dekriminalisoitu - on se hyvin yksityistä toimintaa.

Ensimmäinen historiallinen lähde kannabiksen käytöstä Lesothossa on 1500-luvulta. Nykyään kannabista käytetään myös virkistystarkoituksiin, jotka eivät kuulu perinteeseen.

Kannabiksen kasvatus ja myynti tuottaa 50% Lesothon maataloustuloista vaikka siihen käytetään vain 10% viljellystä maasta. Kun hehtaari maissia tuottaa voittoa 209 malotia (paikallinen rahayksikkö), vehnä 354 malotia ja herne 493 malotia, tuottaa hehtaari marihuanaa 4379 malotia voittoa.

Pääsadonkorjuu alkaa helmikuussa ja jatkuu aina huhtikuulle riippuen säästä ja sijainnista. Korjattu sato kuljetetaan maatilalle kuivumaan ulkona, minkä jälkeen kukinnot erotetaan varsista ja pakataan säkkeihin, joihin normaalisti pakataan 50 kiloa maissia - tämä on myös myyntiyksikkö "pellolta ostettaessa".

Tutkimusten mukaan vuoristoalueella, jonka väestöstä 75% tuottaa kannabista, vain 10% käyttää sitä. Kannabis on kuitenkin yrttinä basotho-lääkeopissa, jossa käytetään kaikkiaan 160 erilaista yrttiä. Tämä takia myös korkeantason instituutiot pitävät tätä laitonta satoa elintärkeänä osana Lesothon sisäosien taloutta.

Huolimatta sen vientituotteen asemasta näyttää siltä, että kannabista pidetään vuoristoseuduilla edelleen lääkeyrttinä, jonka käyttöä säätelee yhteisöllinen ja lääkkeellinen valvonta. Maaseudulla asukkaat, jotka käyttävät kannabista ilman perinteisen parantajan määräystä, käyttävät sitä oman perinteensä mukaisesti virkistys- tai muihin hyötytarkoituksiin kuten työtehon lisäämiseen, ruokahalun herättämiseen tai töiden jälkeen rentoutumiseen.

Tätä asennetta on mielenkiintoista verrata asenteisiin länsimaiden tuottamia aineita (esim. diazepam) kohtaan, joita käytetään laajalti Lesothon maaseudulla. Näiden aineiden käyttöä eivät perinteiset rajoitukset ohjaa. Päinvastoin parantajat ja kuppiloiden pitäjät luultavasti pitävät yllä niiden kulutusta, koska ne ovat hyvä tulonlähde. Kannabis kasvaa yltäkylläisenä vuoristossa ja sitä saa helposti maaseudulla, eikä se siten tarjoa samanlaista tulonlähdettä.

Tässä tapauksessa laillisen, ei-traditionaalisen aineen (levitetään laittomasti mutta pienellä riskillä), käyttö leviää ja muuttuu riippuvuudeksi. Laittoman mutta perinteisen kannabiksen käyttöä, vaikka sitä onkin saatavilla runsaasti ja halvalla, säätelee perinteiset säännöt ja siksi sen käyttö ei ole laajaa.

Kaupungeissa tilanne on toinen ja kannabista käytetään enimmäkseen virkistys- ja hyötytarkoituksiin heijastaen "nykyaikaisia" tapoja. Perinteisen yhteisön rajoitukset eivät enää sido kaupunkilaisia käyttäjiä mutta toisaalta heihin vaikuttaa Etelä-Afrikan taloudelliset ja muotivaikutukset.

Etelä-Afrikan Durban on lesotholaisen kannabiksen pääkohde. Siellä kannabis pakataan ja myydään "Durban Poison" -nimikkeellä Etelä-Afrikan markkinoilla tai viedään Länsi-Eurooppaan tai jopa Pohjois-Amerikkaan.

Tässä yhteydessä on vaikea puhua rahanpesusta, koska kannabiksen tuottamat tulot ovat oleellinen osa vuoristoviljelijöiden taloutta. Lisäksi etelä-afrikkalaiset ja lesotholaiset kauppiaat ostavat kannabiksen suoraan viljelijöiltä, mikä tarkoittaa sitä, että maaseudulla kannabistulot jakaantuvat tasaisesti, eivätkä jää tukkukauppiaiden käsiin kuten Swazimaassa.

Vuonna 1998 YK:n yleiskokouksen erityisistunnossa hyväksyttiin 10 vuoden toimintaohjelma, jonka puitteissa on tarkoitus "ratkaisevasti vähentää" huumekasvien viljelyä mukaanlukien kannabis. UNESCO:n raportti Lesothosta tarjoaa todisteita siitä, että tavoite ei ole helposti saavutettavissa.

Kannabiksen tuotanto maailmassa:
http://www.unesco.org/most/news9mp1.htm
Afrikan tuotanto ja salakuljetus:
http://www.unesco.org/most/news9mp3.htm

Cristianian asukkaat ja hasismyyjät hajottivat omatoimisesti hasiksenmyyntikojut sunnuntaina 4.1. yrittäessään ottaa etulyöntiasemaa taistelussa hallituksen sortotoimia vastaan.

Moni Cristianian asukas uskoo, että hallituksen kampanja hasista vastaan johtaa 1000 asukkaan karkottamiseen ja hallituksen uudisrakennussuunnitelmien toteuttamiseen. Asukkaat kertovat, että he yrittävät tehdä tyhjäksi hallituksen aikeet purkamalla Pusher Streetin, hasiksenmyyntialueen.

Viime kuussa hallituksen lakimies kertoi asukkaille, että heidät voitaisiin karkottaa alueelta laillisesti, koska Tanskan valtio antoi heille oikeuden lainata maa-alue vuonna 1989 - eikä vuokrata sitä.

YK:n huumetoimiston, UNODC:n, yhteistyössä Marokon hallituksen kanssa tekemän raportin mukaan kannabiksen tuotanto leviää niin nopeasti Marokossa, että se aiheuttaa maaperän eroosiota ja metsäpinta-alan vähenemistä.

Eurooppalaisten eniten käyttämän kannabistuotteen, marokkolaisen hasiksen, arvioidaan tuottavan sitä salakuljettaville verkostoille 10 miljardia euroa vuodessa.

Rifin vuoristossa, missä kannabiskasvia on viljelty perinteisesti, neljäsosa maanviljelysmaasta on kannabiksen viljelyssä.

96 600 kotitaloutta (66% alueen 146 000 taloudesta ja 6.5% Marokon 1496 000 maaseututaloudesta) ja 800 000 ihmistä (2.7% Marokon 30 miljoonasta) on riippuvaisia sadosta.

Raportissa todetaan mm., että kannabiksen kasvatus on levinnyt viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana perinteisiltä kasvatusalueilta Rifin vuoriston ytimestä, missä sitä on kasvatettu ainakin 1400-luvulta saakka.

Tutkimuksen mukaan 134 000 hehtaaria on nykyään kannabiksen kasvatuksessa. Marokon viljelykelpoisesta pinta-alasta 1.5% ja Rifin alueella 27% on kannabiksella. Sato on 47400 tonnia, jonka arvioidaan tuottavan kannabishartsia eli hasista n. 3000 tonnia.

Keskimääräinen kannabisviljelmä on 1.3 hehtaaria ei-kasteltua ja 0.3 hehtaaria keinokasteltua peltoa. Kastelematon pelto tuottaa taloudellisesti 7-8 kertaa enemmän ja kasteltu 12-16 kertaa enemmän kannabiksella kuin ohralla.

Kannabiksen myynti tuottaa 270 euroa eli keskimäärin 2200 euroa viljelijätaloutta kohti tehden yhteensä 214 miljoonaa euroa. Tämä on 0.57% maan bruttokansantuotteesta, 37.3 miljardia euroa. Viljelijäperheelle kannabistulot muodostavat keskimäärin puolet tuloista.

Suurin osa laittoman kaupan tuloista ei palaudu viljelijöille. Jos keskimääräinen kannabiksen jälleenmyyntihinta Länsi-Euroopassa vuonna 2003 on 5.4 euroa niin marokkolaisen hasiksen voidaan arvioida tuottavan noin 10 miljardin euron liikevaihdon.

Asteittain lievenevät kannabislait eivät näytä vaikuttavan paljoakaan marokkolaisen hasiksen kysyntään. Britanniassa hinnat ovat viimeisen neljän vuoden aikana tippuneet luultavasti nopeasti leviävän kotikasvatetun marihuanan takia.

Aikaisemman UNODC:n raportin mukaan kannabis on eniten tuotettu, salakuljetettu ja käytetty laiton huume maailmassa.

San Franciscon vetoomustuomioistuin antoi tärkeässä oikeusjutussa päätöksen, jonka mukaan lääkekannabiksen käyttäjän syyttäminen on perustuslain vastaista, jos lääkäri on määrännyt tätä potilaalle ainoana toimivana lääkkeenä, kannabiksesta ei ole otettu maksua, sitä ei ole kuljetettu osavaltioiden rajojen yli eikä käytetty muuhun kuin lääkinnällisiin tarkoituksiin.

Kaksi sairasta kalifornialaista naista nosti syytteen oikeusministeri John Ashcroftia vastaan. He pyysivät oikeudelta lupaa käyttää, kasvattaa ja hankkia marihuanaa ilman pelkoa liittovaltion syytetoimilta.

Äänin 2-1 syntynyt päätös suojelee muitakin lääkekannabiksen käyttäjiä niissä osavaltioissa, joissa osavaltion lainsäädäntö hyväksyy marihuanan käytön lääkinnällisiin tarkoituksiin.

Marraskuun 27. päivänä Berliinin alueoikeuden tuomari Michael Zimmermann antoi Crohnin tautia sairastavalle potilaalle luvan kasvattaa ja käyttää kannabista lääkinnällisesti. Syyttäjä ei vedonnut päätöksestä korkeampaan oikeuteen ja niinpä se on lainvoimainen.

Tuomari tuomitsi potilaan lievimmällä mahdollisella rangaistuksella, sakoilla, koska tämän kasvattama määrä, 59 kasvia, oli iso. Pienempikin sato riittäisi hoidoksi. Vuonna 2002 toinen tuomari langetti hänelle vankeusrangaistuksen mutta vetoomustuomioistuin palautti jutun alempaan oikeusasteeseen, jotta siihen liittyvät olosuhteet otettaisiin huomioon.

Potilaan perhelääkäri todisti oikeudessa, että hänen terveydentilansa on kohentunut huomattavasti itselääkinnän ansiosta. Oikeuteen kutsutut kaksi asiantuntijaa, tohtori Rommelspacher, Berliinin yliopiston farmakologian professori, ja tohtori Franjo Grotenhermen International Association for Cannabis as Medicine -liiton varapuheenjohtaja, vahvistivat oikeudelle, että kannabistuotteet voivat auttaa ruokahalun palauttamisessa ja tuskallisissa kouristuksissa. Tohtori Grotenhermen toi myös esille kannabinoidien tulehduksia ehkäisevän vaikutuksen.

Edellisen Kanadan pääministerin vetäydyttyä eläkkeelle uusi pääministeri Paul Martin kannattaa pienten kannabismäärien hallussapidon rankaisemisen lopettamista. Hän aikoo antaa parlamentille vapaat kädet keskustella ja äänestää asiasta vaikka monet hänen tukijoistaan uskoivat lain kuolevan hiljaa pois USA:n vastustuksen takia.

USA:n lähettiläs Paul Cellucci myönsi Kanadalla olevan oikeus asettaa omat huumelakinsa mutta hän varoitti Kanadan aiheuttavan ongelmia rajalla, jos lainsäädäntö tekee kannabiksen helpommin saatavaksi.

Kanadan liittovaltion hallitus on höllentänyt lääkekannabissäädöksiä, jotta yhä useampi ihminen saataisiin kasvattamaan kannabista potilaille. Hallituksen lääkekannabisvirasto ilmoitti, että tästä eteenpäin on hyväksyttävää maksaa kasvattajille heidän kasvattamastaan kannabiksesta. Tähän asti kannabis on täytynyt antaa eteenpäin ilmaiseksi.

Myös lääkekannabisluvan saantia helpotettiin siten, että potilas tarvitsee enää vain yhden lääkärin suosituksen nykyisen kahden sijaan.

Muuttamalla pykälä, joka vaatii kasvattajan antamaan lääkekannabis ilmaiseksi, Health Canada toivoo useamman ihmisen ilmoittautuvan kasvattajaksi.

Health Canada on hyväksynyt jo 697 potilaalle oikeuden pitää hallussaan lääkekannabista ja 530 on saanut luvan kasvattaa kannabista.

http://www.mapinc.org/drugnews/v03/n1904/a07.html
pääkirjoitus
http://www.mapinc.org/drugnews/v03/n1907/a11.html
Kannabisraportti
http://www.rism.org/ncg.html
Mortimo Plannon kirja rastafarismista
http://www.rism.org/planno/toc.html

Jo 26 vuotta sitten virallinen komitea vaati marihuanan dekriminalisointia ja 4 vuotta sitten nimettiin viimeisin kansallinen ganjakomitea puheenjohtajanaan tohtori Barry Chevannes. Kaksi vuotta sitten kuukausien kuulemistilaisuuksien jälkeen tämäkin komissio vaati marihuanan dekriminalisointia ja vaikka Jamaikan hallitus vannoi toteuttavansa sen suositukset, ovat yritykset jumittuneet parlamenttiin. Mutta nyt jamaikalaisten lähteiden mukaan äänestys dekriminalisoinnista olisi tulossa maaliskuussa.

Ganjaraportissa todetaan mm., että "huolimatta tunnetuista haittavaikutuksista komitea katsoo, että monet, jos ei useimmat, henkilöt, jotka käyttävät ganjaa kohtuullisesti, eivät kärsi pitkällä eikä lyhyellä aikavälillä mielenterveyden heikkenemisestä. Kansan keskuudessa ganjan maine yleislääkkeenä ja henkisesti kohottavana aineena on niin vahva, että sitä täytyy pitää kulttuurisesti syvään juurtuneena. Tämän seurauksena käytäntö kriminalisoida pienten määrien käyttäjät aiheuttaa paljon enemmän vahinkoa kuin hyötyä yhteiskunnalle. Komitea on myös hyvin tietoinen siitä, että laillisesti on saatavilla aineita, joiden on osoitettu aiheuttavan paljon ganjaa vakavampia fysiologisia ja psykologisia haittavaikutuksia. Tällaisia ovat alkoholi ja tupakka."

Varaoikeuskansleri Michael Hylton varoitti kansanedustajia, että Jamaika rikkoo kansainvälisiä velvoitteita ja voisi saada osakseen USA:n rangaistuksia, jos kannabis dekriminalisoidaan.

"Jos raportin ensimmäinen suositus toteutetaan ja vaarallisten huumeiden lakia muutetaan pienten marihuanamäärien henkilökohtaisen käytön dekriminalisoimiseksi, Jamaika rikkoo huumevalvonnan tiettyjä kansainvälisiä velvoitteita," hän sanoi.

Ganjakomitean raportin ensimmäinen suositus vaatii, että "asiaa koskeva laki tulee muuttaa siten, että pienten ganjamäärien yksityinen käyttö voidaan dekriminalisoida".

Pääkirjoituksessaan Jamaica Observer vastaa Michael Hyltonille. Lehti selventää, ettei se pidä ganjan polttamista terveellisenä. Lehti ei halua edesauttaa eikä kannattaa sen käyttöä. Tuki ganjan dekriminalisoimiselle ei tarkoita muiden aineiden dekriminalisointia vaan lehti tukee päättäväistä taistelua kokaiinia ja muita huumeita vastaan.

Ydin on kuitenkin se, että tieteellinen ja havainnoimalla saatu näyttö ei tue sitä, että ganja ja ns. kovat huumeet kuuluisivat samaan kategoriaan.

On tosiasia, että varsinkin kaupungeissa asuvia köyhiä ihmisiä pidätetään ja vangitaan suhteettomasti ganjan käyttämisen takia. Eivätkä he polta ganjaa sen enempää kuin keski- tai yläluokkaiset ihmiset.

On tosiasia, että yhteiskunnalliset olosuhteet saavat lakia edustavat toteuttamaan lakeja innokkaammin köyhien keskuudessa. Tämän takia paljon kaupunkilais- ja maalaisnuorisoa pidätetään ja vangitaan sellaisen lain rikkomisesta, jota keskiluokkaiset nuoret rikkovat rankaisematta.

Tällainen epätasa-arvoisuus lain edessä ruokkii tyytymättömyyttä niissä kaupunkiyhteisöissä, joissa uskotaan, että heihin kohdistetaan epäoikeudenmukaisesti rikosepäilyjä, joilla ei enää ole oikeutusta muussa yhteiskunnassa. Lopulta nuoret saavat rikosrekisterin, joka haittaa heitä lopun elämää.

Ajat ovat muuttuneet siitä, kun yksi Presidentti Reaganin korkeimman oikeuden ehdokas hylättiin hänen nuoruudessa tapahtuneen marihuanan käyttönsä takia, ja jopa sen kymmenen vuoden aikana siitä, kun presidentti Clintonin piti väistellä sitä, oliko hän vetänyt henkeen vai ei.

Clintonin lisäksi entinen varapresidentti Al Gore, korkeimman oikeuden tuomari Clarence Thomas, entinen edustajahuoneen puheenjohtaja Newt Gingrich sekä useat entiset senaattorit ja muut poliitikot ovat myöntäneet ainakin kokeilleensa marihuanaa. New Yorkin osavaltion kuvernööri George E. Pataki ja New Yorkin kaupungin pormestari Michael R. Bloomberg ovat myöntäneet vetäneensä henkeen.

Demokraattisen puolueen kahdeksalta presidentinvaaliehdokaalta kysyttiin äskettäin, ovatko he käyttäneet marihuanaa. Senaattorit John Kerry Massachusettsista ja John Edwards Pohjois-Carolinasta sekä entinen Vermontin kuvernööri Howard Dean vastasivat kaunistelematta "kyllä" saaden innokkaat aplodit tilaisuuden nuorehkolta yleisöltä.

Entinen senaattori Carol Moseley Braun Illinoista kieltäytyi vastaamasta naureskellen.

Mutta kielteisesti vastanneet ehdokkaat joutuivat perustelemaan kantaansa.

"Minut on kasvatettu kirkollisesti. Me emme uskoneet siihen," selitteli Al Sharpton.

Dennis Kucinich Ohiosta sanoi, ettei hän ole koskaan kokeillut marihuanaa, "mutta se tulisi mielestäni dekriminalisoida".

Joseph I. Lieberman Connecticutista pyyteli humoristisesti anteeksi: "Tiedättehän, että minulla on tapana antaa epäsuosittuja vastauksia demokraattien keskusteluissa. En koskaan käyttänyt marihuanaa, anteeksi."

Vain Wesley K. Clark sanoi suoraan, "En ole koskaan käyttänyt sitä."

Ehdokkaiden tunnustukset aiheuttivat vain hieman uutisointia tiedotusvälineissä eivätkä saaneet osakseen republikaanien hyökkäystä eikä myöskään julkinen mielipide osoittanut myrskyn merkkejä. Ainoastaan konservatiivinen moralisti, Bush vanhemman "huumetsaari" ja Partnership for a Drug-Free American toinen puheenjohtaja William J. Bennett ilmaisi tyytymättömyytensä "tällaiseen hihittelyyn ja hymistelyyn marihuanasta".

Sosialistisen puolueen kansanedustaja Eduardo Garcia on laatinut lakiesityksen, joka dekriminalisoisi kaikkien huumeiden hallussapidon ja henkilökohtaisen käytön. Laissa kiellettäisiin huumerikollisten tahdonvastainen hoito. Jos laki hyväksytään, liittyisi Argentiina Etelä-Amerikan dekriminalisoinnin hyväksyneiden maiden Kolumbian, Perun ja Uruguayn joukkoon.

Lokakuun Nature Medicine kertoo kannabiksen lääketutkimuksen tämän hetkisestä vaiheesta, kuinka tämä tutkimus on paljastamassa kannabiksen laajat käyttömahdollisuudet moniin vaivoihin ja tauteihin. Samalla täsmentyy myös kuvamme sen haittavaikutuksista.

Sisäsyntyinen kannabinoidijärjestelmä säätelee kaikkia erilaisia kivun muotoja, muistia, hermojen rappeutumista ja tulehduksia. Israelilainen alan pioneeri Raphael Mechoulam: "Ei löydy yhtään tärkeää biologista järjestelmää, mihin nämä yhdisteet eivät vaikuttaisi".

Koska kannabinoidit ovat oleellisen tärkeitä näin monessa biologisessa prosessissa, niin siitä voi päätellä niiden lääketieteellisen potentiaalin olevan valtava.

Arvostelijat nostavat esille marihuanan aiheuttaman ahdistuksen, paniikin ja paranoian. Mutta tuoreen meta-analyysin mukaan sen pitkäaikainenkaan käyttö ei vaikuta aivoihin.

"Verrattuna moniin lääkäreiden määräämiin lääkkeisiin marihuana on suhteellisen haitaton lääke", kertoo lääketieteen professori Donald Abrams Kalifornian yliopistosta.

Abramsin omat kokemukset kliinisistä kokeista kertovat siitä, miten tiukasti marihuanan tutkimus on sidottu politiikkaan. Hän haki USA:n National Institute on Drug Abuse -virastolta avustuksia marihuanan vaikutusten tutkimiseen AIDS-potilaisiin. Tultuaan kahdesti hylätyksi hän muotoili tutkimussuunnitelmansa korostamaan marihuanan haittojen tutkimista. Hän sai liki miljoona dollaria ja marihuanaa liittovaltiolta.

USA:n hallitus ei ole aloittanut marihuanan lääkeominaisuuksien tutkimista kahteen vuosikymmeneen. Koska marihuana on luokiteltu 1. kategorian huumeeksi - jolla on suuri väärinkäytön potentiaali eikä mitään lääkekäyttöä - kannabistutkimusta valvoo neljä liittovaltion virastoa.

"Voin mennä ostamaan kannabista kadulta helpommin kuin karkkia", sanoo Kalifornian yliopiston farmakologi Roger Nicoll. "Marihuanan käytön ja liittovaltion huumevalvonnan välillä ei ole mitään järkevää yhteyttä".

Marihuanan lääketieteellisen potentiaalin paljastuessa ja tiedemiesten löytäessä uusia tapoja haittavaikutusten vähentämiseksi, ovat eri maiden hallitukset arvioimassa uudelleen kantaansa. USA:n kansanterveyslaitoksen (National Institute of Health) vuonna 1997 julkaisema raportti ja lääketieteellisen instituutin (Institute of Medicine) vuonna 1999 julkaisema raportti suosittelivat lisää tutkimusta marihuanan lääketieteellisen potentiaalin arvioimiseksi. Näiden raporttien pohjalta Kalifornian osavaltio perusti Center for Medicinal Cannabis Research -tutkimuslaitoksen.

USA:lainen talouslehti Fortune kertoo isojen lääkeyhtiöiden virinneestä kiinnostuksesta kannabikseen ja kannabinoideihin.

Huolimatta kannabiksen aiheuttamasta näläntunteesta, mässyistä, yksi ensimmäisistä markkinoille tulevista uuden tyyppisistä kannabislääkkeistä on tarkoitettu liikalihavuutta vastaan. Lääkkeelle ennustetaan kasvunäkymiä myös muiden mielihalujen hillitsemisessä kuten alkoholin käytön tai tupakoinnin lopettamiseksi.

Kannabiksesta ollaan kehittelemässä lääkkeitä halvauspotilaille, ahdistukseen ja kipuihin. Kannabinoidien on todettu eläinkokeissa ehkäisevän tapaturmien tai halvauksen aiheuttamia aivovammoja. Kannabinoideista ollaan kehittämässä hoitoa myös hermokipuihin, jotka vaivaavat miljoonia ihmisiä ja joihin käytössä olevat kipulääkkeet eivät tehoa. Uusia sovelluksia syntyy joka kuukausi.

"Kannabinoidien tutkimus on valmiina astumaan parrasvaloihin," sanoo Daniele Piomelli, alan johtavia tutkijoita Kalifornian yliopistosta. "Lupaavaa tässä on se, että monet yhtiöt työskentelevät tämän aineryhmän kimpussa."

Merck, Pfizer ja Bristol-Myers Squibb ovat esimerkkejä isoista tekijöistä kannabinoidien tutkimuksessa tällä hetkellä. Kiistaton johtaja on kuitenkin ranskalainen Sanofi-Synthelabo, jonka Rimonabant-niminen lääke on lopullisissa potilaskokeissa. Se auttaa ihmisiä pudottamaan painoaan ja lopettamaan tupakointi samalla kertaa.

"Rimonabant on vasta uuden luvun alku, ei loppu, sanoo Daniele Piomelli.

Nature Reviews Cancer lehden lokakuun numerossa julkaistiin laaja artikkeli kannabinoidien käytöstä syövän hoidossa. Ensimmäinen selvä näyttö kannabiksen syöpää parantavista ominaisuuksista saatiin jo vuonna 1975. Vaikka koetulokset olivat lupaavia niin tämä tutkimuslinja jatkui vasta 1990-luvun lopulla.

Kannabinoidit vaikuttavat laajaan oireiden joukkoon, niillä voidaan hoitaa syöpälääkkeiden ja hoitomuotojen aiheuttamia haittavaikutuksia, ne lisäävät potilaiden ruokahalua, ne ovat suhteellisen turvallisia ja hyvin siedettyjä, kivun lievityksessä ne ovat kodeiinin veroisia mutta vaikuttavat laajempaan kirjoon kipuja ja lisäksi tutkimus on paljastanut niillä olevan syöpäkasvaimia tuhoavia ominaisuuksia.

Artikkelin mukaan selvää näyttöä on saatu mm. keuhkosyövän, aivokasvaimen, leukemian, ihosyövän, rintasyövän, kohdunkaulansyövän ja eturauhassyövän hoidossa.

Kannabinoidit osaavat tappaa syöpäsoluja vaikuttamatta terveisiin soluihin tai jopa suojaten näitä solukuolemalta.

Isojen THC-määrien annostelu kahden vuoden ajan koe-eläimille ei aiheuttanut muutoksia aivoissa tai sisäelimissä. Myöskään tutkimukset potilaista, jotka ovat käyttäneet pitkiä ajanjaksoja kannabista lääkityksenään, tai kannabiksen pitkäaikaisista viihdekäyttäjistä eivät ole tuoneet esille fysiologisia tai neurologisia muutoksia.

Kannabinoidit liukenevat hyvin huonosti veteen, mikä aiheuttaa ongelmia niiden annostelussa suun kautta. Yksi tutkimuslinja yrittääkin löytää uusia annostelutapoja kehittämällä vesiliukoisia kannabinoidilääkkeitä, joita voitaisiin annostella pieninä määrinä suoraan kohteeseensa.

Samoin tutkitaan kannabinoidilääkkeiden käyttöä yhdessä jo tunnettujen lääkkeiden kanssa näiden vaikutusten tehostamiseksi.

Ainoana haittavaikutuksena pidetään kannabiksen psykoaktiivisia vaikutuksia mutta niillekin potilaat kehittävät nopeasti toleranssin. Kannabiksen lääkevaikutuksille sen sijaan ei kehity toleranssia.

Artikkelin kirjoittaja Manuel Guzman Madridin yliopistosta kertoo juuri aloittaneensa tutkimuksen, jossa tutkitaan THC:tä ainoana hoitomuotona vaikean aivokasvaimen parantamiseen.

Englannissa suoritetussa laajassa yli 600 potilasta käsittäneessä tutkimuksessa kannabinoidien vaikutuksista MS-taudin hoidossa on saatu ristiriitaista näyttöä. Lihasjäykkyyden mittaus ei osoittanut mitattavaa muutosta lihaksissa mutta merkittävä osa potilaista ilmoitti liikkumisensa parantuneen ja kipujensa lievittyneen.

57% kannabisuutetta saaneista potilaista ilmoitti kipujensa lievittyneen verrattuna 50%:iin synteettistä THC:tä ja 37%:iin lumelääkettä saaneista.

61% kannabisuutetta saaneista ilmoitti lihasjäykkyytensä lieventyneen verrattuna 60%:iin THC:tä saaneista ja 46%:iin lumelääkettä saaneista.

Potilaat ilmoittivat myös parantuneesta unen laadusta ja lihaskouristuksien lievenemisestä. Kävelemään kykenevät ilmoittivat kävelynsä kohentuneen.

Yksi kokeen johtajista, tohtori John Zajicek Plymouthin yliopistosta sanoo tutkimuksen nostavan esille kysymyksen, kumpi on tärkeämpää, lääkärien mittaukset vai potilaan mielipide.

"Mielestäni, jos asiassa vallitsee ristiriita, on potilaan mielipide tärkeä, joten tulokset ovat rohkaisevia", sanoo Aberdeenin yliopiston neurofarmakologian professori Roger Pertwee, joka ei kuulunut tutkimusryhmään.

Lancetissa julkaistussa kommenttipuheenvuorossa Luanne Metz Calgaryn yliopiston neurotieteiden osastolta nostaa esille kannabiksen käyttäjien vanhastaan tunteman eron syödyn ja poltetun kannabiksen vaikutusten välillä. Syötynä kannabiksen vaikutukset voivat olla arvaamattomia ja se imeytyy huonommin kuin poltettaessa. Vaikka kannabiksen polttaminen ei ole lääketieteellisesti hyväksyttävissä siihen liittyvien riskitekijöiden takia, ovat vaihtoehtoiset hoitomuodot saaneet tuloksia aikaan ja näitä tulisi arvioida lisää.

Sellaisissa tapauksissa, joissa perinteiset hoitomuodot eivät ole kohentaneet potilaan liikkuvuutta, suun kautta annosteltua kannabista tulisi harkita siellä, missä laki sallii käytön ja hallussapidon.

Englannin MS-liiton puheenjohtaja Mike O'Donovan sanoo kokeen tulosten osoittavan sitä vaikeutta, mikä liittyy MS-taudin lukuisten ja vaihtelevien oireiden hoidon arviointiin.

"Enemmän kannabista saaneista potilaista sai helpotusta stressaaviin oireisiin kuten kipuihin, kouristuksiin ja univaikeuksiin kuin lumelääkettä saaneista. Tällainen elämän laadun paraneminen voi olla hyvin merkittävää MS-potilaille, joiden hoitovaihtoehdot ovat rajalliset."

Liiton mukaan niiden, jotka saavat hyötyä kannabishoidosta, tulisi saada siihen lääkekorvauksia.

Kannabiksen käytön ja depression yhteyden selvittämiseksi tutkijaryhmä teki meta-analyysin kaikista löytämistään tutkimuksista, joissa oltiin selvitelty tätä yhteyttä.

Lievä yhteys löytyi runsaan tai ongelmaisen kannabiksen käytön ja depression välillä. Sen sijaan satunnaisen kannabiksen käytön ja depression välillä ei ollut yhteyttä.

Joissakin tutkimuksissa löytyi lievä yhteys kannabiksen säännöllisen käytön varhaisen aloittamisen ja myöhemmän depression välillä. Ns. itselääkintä-hypoteesi eli se, että depressiosta kärsivä alkaa myöhemmällä iällä käyttämään kannabista, ei saanut tässä tutkimuksessa vahvistusta.

Johtopäätöksenä tutkimuksesta on, että runsas kannabiksen käyttö ja depressio liittyvät yhteen, ja pitkän aikavälin tutkimuksista voidaan päätellä, että runsas kannabiksen käyttö voi lisätä depression oireita joillakin käyttäjistä. On kuitenkin liian aikaista sulkea pois se oletus, että yhteyden selittää yleiset sosiaaliset, perheeseen liittyvät ja muut olosuhteisiin liittyvät tekijät, jotka lisäävät sekä runsasta kannabiksen käyttöä että depressiota. Tarvitaan pitkäaikaista seurantaa ja kaksostutkimuksia sekä runsaasta kannabiksen käytöstä että depressiosta, jotta nämä yleiset tekijät voitaisiin sulkea pois. Jos suhde on kausaalinen, tämän hetkiset kannabiksen käyttömallit kehittyneissä teollisuusmaissa aiheuttavat jonkin verran depressiota väestön keskuudessa.

Hollantilaiset kansanterveystutkijat kertovat löytäneensä vakuuttavaa todistusaineistoa sille, että kannabiksen käyttö on skitsofrenian riskitekijä.

Hollantilaisen mielenterveyden ja riippuvuuden instituutin tutkijat varoittavat, että kannabis keskimäärin kaksinkertaistaa skitsofrenian riskin ja riski kasvaa suhteessa kannabiksen käytön runsauteen.

Tutkijat poistivat joukosta ne tapaukset, joilla oli ollut aikaisempia psyykisiä ongelmia. Myös muut mahdolliset vaikuttavat tekijät, kuten muiden huumeiden käyttö, oli vakioitu.

Tutkimuksessa osoitettiin käytetyn kannabiksen määrän ja skitsofreniariskin liittyvän toisiinsa tämän tukiessa havaittua syy-seuraus -suhdetta.

Tutkimuksen mukaan myös tapahtumien järjestys on saatu selvitettyä ja tämän nojalla tutkijat sulkevat pois ns. itselääkityshypoteesin eli sen, että jo skitsofreniaan sairastuneet käyttäisivät kannabista itsensä hoitamiseen.

Tutkijat kuitenkin muistuttavat että epidemiologiset kohorttitutkimukset eivät itsessään ole täydellinen todiste, koska skitsofrenian taustalla vaikuttaa myös sosiaalisia ja biologisia tekijöitä.

Mutta yksi tutkijoista, kansanterveyden tutkija Filip Smith, sanoi että kansanterveysviranomaiset eivät vaadi saman tasoista varmuutta kuin tutkijat.

"Kansanterveyden näkökulmasta me emme halua ottaa riskiä varsinkaan niin vakavassa asiassa kuin skitsofrenia".

Instituutin mukaan tutkimuksen johtopäätöksillä on vaikutusta terveyskasvatukseen ja se puoltaakin enemmän ehkäiseviä terveysprojekteja, varsinkin kouluja käyville nuorille.

Psykiatri Daniel van Dijk yllättyi kuullessaan uutisen, että kannabiksen käyttö aiheuttaisi vuosittain 200 skitsofreniatapausta Hollannissa. Tiedotusvälineet raportoivat tästä perustaen juttunsa Trimbos-instituutin tutkimukseen. Sen mukaan jopa ihmiset, joilla ei ole geneettisiä riskitekijöitä, voisivat tulla psykoottisiksi käyttämällä runsaasti kannabista. Uutisten viestinä oli, että miedot huumeet eivät ole niin viattomia kuin väitetään. Kannabiskahvilat ovat uhka nuorisomme terveydelle.

Duin en Bosch psykiatrisessa sairaalassa Castricumissa työskentelevä van Dijk ei voinut uskoa Trimbos-instituutin julkaisevan moista tutkimusta aivan tyhjästä. Hänet luetaan Hollannissa eturivin asiantuntijoihin skitsofrenian ja huumeiden käytön tutkimuksessa ja sairaalassaan hän on tutkinut kannabiksen käytön ja mielisairauksien yhteyttä vuosikausia.

"Aloin selvittämään kyseistä tutkimusta. Siinä ei ole uutta tutkimusta vaan koostettuna vanhoja tutkimuksia. Siinä tehdyt johtopäätökset on tehty hyvin lyhytnäköisesti. Kun puhuin tästä Trimbos-instituutin Harald Wychgelin kanssa, hän kiisti sanoneensa, että kannabis aiheuttaisi skitsofreniaa vaan tiedotusvälineet julkaisivat tämän. Toisaalta hän ei myöskään kiistänyt tätä. Ja vahinko on tapahtunut."

Van Dijk ottaa esimerkiksi kokaiinin käytön ja homoseksuaalisuuden oletetun yhteyden 1930-luvulla sekä äidin roolin ja skitsofrenian oletetun yhteyden 1970-luvulla, jotka on aikoinaan otettu tosiasioina. Tutkimuksessa huomattiin, että skitsofreniaa sairastavien lasten äidit eivät halunneet jättää lapsiaan. Tämän arveltiin aiheuttavan lapsen skitsofreniaa. Jälkeenpäin asiayhteys paljastui aivan päinvastaiseksi, ja kyseessä oli siten äitien aivan oikea toiminta.

Kun joku mielikuva on saatu luotua, on sitä enää vaikea murtaa. Siitä lähtien lukemattomia skitsofreenisten lasten äitejä on kidutettu syyllisyydentunteilla.

Niinpä Van Dijk varoittaa vääristä tulkinnoista kannabiksen ja skitsofrenian yhteyksistä keskusteltaessa. "Tällaiset tulkinnat aiheuttavat paljon vahinkoa ja levottomuutta. Olen saanut tällä viikolla jo kolme puhelinsoittoa skitsofreenisten lasten vanhemmilta. Yksi äiti jopa kysyi minulta, että olisiko hänen lapsensa sairas, jos hän olisi onnistunut pitämään tämän poissa kannabiskahviloista?"

Kuitenkin kannabiksen ja skitsofrenian välillä tiedetään olevan yhteys. Jokainen psyykkisessä sairaanhoidossa työskentelevä voi vahvistaa sen, että skitsofreenikot polttavat paljon kannabista. Van Dijkin tutkimus todistaa tämän. Hollantilaisista 20 - 40 vuotiaista miehistä 5 - 10 % käyttää kannabista. Saman ikäluokan skitsofreenisistä miehistä 60% käyttää kannabista.

Mutta van Dijkin mukaan kannabiksen käyttö varhaisessa puberteetissa ei laukaise skitsofreniaa myöhemmällä iällä. Näyttää enemmän siltä, että monet potilaista käyttävät sitä itselääkityksenä, teoria, mitä myös epäillään psykiatriassa. Tutkimuksessaan 176 skitsofreenisesta potilaasta van Dijk havaitsi, että monet potilaista käyttävät kannabista psykoosilääkkeiden sivuvaikutusten hoitamiseksi. Kannabiksen vaikutuksesta he ovat rennompia, pystyvät kokemaan tunteita ja jopa pystyvät nauttimaan seksistä.

Van Dijk huomauttaa, kuinka nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä suvaitsevaisuus on asetettu kyseenalaiseksi: "Jos huumeeton maailma olisi mahdollinen, olisin sen kannalla. Valitettavasti yhteiskuntamme ei ole sellainen. Kaikki kielletty huokuttelee rikollisia. Lääkärinä sanon, että kansanterveyden nimissä kaikki pahat asiat pitäisi laillistaa."

Silvio Berlusconin johtaman oikeistohallituksen suunnitelmat huumepolitiikan täydelliseksi muuttamiseksi nostattaa raivoisia vastaväitteitä Italiassa.

Varapääministerin ja entisten uusfasistien johtajan Gianfranco Finin laatima lakiluonnos hylkää jaottelun koviin ja mietoihin huumeisiin ja säätää tiukkoja rangaistuksia hallussapidosta ja salakuljetuksesta.

Enemmän kuin "parin päivän annoksen" hallussapidosta kiinni saatu kannabiksen käyttäjä voi saada vankeutta. Yhden ekstaasipillerin hallussapidosta kiinni saatu klubbailija voi menettää passinsa.

Capodarcon huumeistavieroitusyhteisön johtaja Vinicio Albanesi tuomitsee ehdotukset: "Näiden lakien pohjana oleva filosofia on autoritaariselta isältä, joka ei tiedä, mitä tehdä pojalleen, joten hän päättää kahlita hänet".

Samalla kun useat Euroopan maat ovat dekriminalisoimassa kannabiksen, Italia on valinnut tiukemman USA-tyylisen lähestymistavan. Ministeri Fini sanoo uutta lainsäädäntöä tarvittavan, koska maahan salakuljetetaan yhä vahvempaa kannabista.

Vuoden 1993 kansanäänestyksessä italialaiset äänestivät huumeiden hallussapidon dekriminalisoinnin puolesta. Tulos heijasti maan sosiaalista todellisuutta: mietojen huumeiden käyttö on tullut tavalliseksi ja varsinkin maan eteläosien ilmasto suosii laajoja kannabisviljelyksiä.

Uudessa lainsäädännössä määritellään rajat määrille, joista aiheutuu vain hallinnollisia rangaistuksia, kuten passin evääminen, ja joista seuraa vankeusrangaistus.

Hallinnollisia seuraamuksia sovelletaan niihin, joilta on tavattu enintään 500 milligrammaa kokaiinia, 300 milligrammaa ekstaasia, 250 milligrammaa kannabista, 200 milligrammaa heroiinia ja 50 milligrammaa LSD:tä. Kannabiksen osalta ei punnita jointin painoa vaan THC:n määrää.

Tanskan uusi konservatiiveista ja liberaaleista koostuva hallitus on kiinnittänyt erityistä huomiota huumehoidon tehostamiseen. Uusi huumehoitolainsäädäntö antaa huumeidenkäyttäjille subjektiivisen hoito-oikeuden, mikä tarkoittaa sitä, että huumeongelmaisen on päästävä hoitoon kahden viikon sisällä. Tämä on eräs syy sille, että huumehoitoa on kovasti laajennettu. Määrärahoja on 2-3-kertaistettu viime vuosien aikana niin, että nykyinen taso on 30 miljoonaa euroa vuodessa.

Subjektiivinen hoito-oikeus tarkoittaa käytännössä myös sitä, että vaikka potilas lähtisi hoidosta hetken päästä, hänet otetaan aina uudelleen. Ylilääkäri Peter Ege Kööpenhaminan kaupungin huumehoitoyksiköstä pitää tätä oikeana menettelynä senkin tähden, että hänen suorasukaisen näkemyksensä mukaan ne huumepotilaat, jotka eivät saa olla korvaushoidossa, kuolevat. Ege on katkera siitä, että vaikka hallitus onkin laajentanut huumehoitoa, se ei hänen ennustuksensa mukaan ole valmis lisätoimille, joita tarvittaisiin.

Tanskassa arvioidaan olevan 13?18 000 kovien huumeiden käyttäjää, joista yksin Kööpenhaminassa 6 000. Tanskassa hoidetaan noin 7 000 henkeä vuodessa, mikä on kohtuullisen suuri määrä koko käyttäjäjoukkoon verrattuna, sanoo ylilääkäri Peter Ege.

Ylilääkäri Egen mukaan Tanskan vahvojen huumeiden käyttäjistä hiv-positiivisia on noin 5 prosenttia. Vangeista huumeidenkäyttäjiä on noin 30 prosenttia. Hoidettavien keski-ikä on aika korkea, 36 vuotta. Huumeisiin kuolee vuodessa noin 250 henkilöä, joista puolet yliannostukseen ja toinen puoli erilaisiin huumeidenkäyttöön liittyviin sairauksiin.

Vanhat huumeidenkäyttäjät pitäytyvät edelleen heroiinissa, mutta uudet ikäryhmät käyttävät kannabista, amfetamiinia ja ekstaasia, Ege arvioi. Nuorten hoidossa käytetään myös Subutexia, mutta metadoni on yleisin hoitokeino. Tällä hetkellä metadonihoidossa on noin 500 henkilöä.

Ege haluaisi tehostaa erityisesti asunnottomien narkomaanien hoitoa ja syrjäytymisen kierteen katkaisua. Hän korostaa sitä, että maassa on joukko erittäin moniongelmaisia narkomaaneja. Siksi Kööpenhamina on aloittanut erityisen matalan kynnyksen projekteja, joilla tuetaan niitä kadulla asuvia huumeiden käyttäjiä, jotka eivät sopeudu hoitojärjestelmään. Heillä on yleensä huumeidenkäytön lisäksi persoonallisuusongelmia ja erilaisia psykiatrisia ja somaattisia sairauksia.

"Tämän ryhmän asiakas näyttää 30-vuotiaana 70-vuotiaalta", sanoo Ege.

Ainakaan tähän ryhmään eivät toimi sellaiset ohjelmat ja hoitopaikat, joiden tavoitteena on huumeista kokonaan luopuminen. Tämä on ongelma, joka vaatii elinikäistä hoitoa, hän korostaa.

Peter Egellä on selkeä toivelista siitä, millaisia uusia tuki- ja hoitomuotoja pitäisi toteuttaa. Hän nostaa esille mm. hepatiitti C:n ennaltaehkäisyn, diagnosoinnin ja hoidon tarpeen. Toiseksi hän haluaisi, että psykooseista kärsivien huumepotilaiden hoitoa pitäisi kehittää ja yleensäkin saada psykiatria enemmän mukaan huumehoitoon.

Seuraava kohtana hänen toivelistallaan olisi suonensisäiseen metadonin ja heroiinin käyttö hoidossa. Ege toivoo, että Tanskaankin voitaisiin perustaa injektiohuoneita ("shooting gallery"), joissa huumeidenkäyttäjät voivat itse ottaa heroiinia siihen tapaan kuin nyt mm. Sveitsissä ja Saksassa.

Peter Ege haluaa korostaa myös huumeidenkäyttäjien asumisen tason parantamista. Hän sanoo että olisi rakennettava "unconventional housing to unconventional people" eli perustaa hoitokodin tyyppisiä tukiasuntoja. Samoin olisi tehostettava katutason toimintaa, jossa etsitään huumeidenkäyttäjiä ja hoidetaan sekä heidän sekä psyykkistä että fyysistä terveyttään.

Tanskan päihdehuoltojärjestelmälle on tyypillistä alkoholi- ja huumehoidon lähes täydellinen erottelu toisistaan. Alkoholiongelmaisia hoidetaan sairaaloissa tällä hetkellä. Ege sanoo, että koordinointi ja enemmän yhteistyötä huume- ja alkoholihoidon välille olisi tarpeen.

Tanskassa keskustelu kannabiksen ympärillä on ollut vilkasta. Peter Ege on sitä mieltä, että Tanskassa kannabispolitiikka pitäisi vapauttaa. Hän sanoo, että kannabiksen käyttäjissä on suuri osa sellaisia, joilla ei ole mitään ongelmia. Hän näkee enemmän
haittoja siitä, että kannabista ei ole laillisesti saatavissa. Hän muistuttaa erityisesti, että Christianiaa lukuun ottamatta Helvetin Enkelit ja Bandidos -moottoripyöräjengit hoitavat käytännössä kannabiksen myynnin Tanskassa ja että näin se on siirtynyt rikollisen toiminnan piiriin.

Peter Ege haluaisi laillistaa kannabiksen, kunhan jakeluun ei samalla päästettäisi yksityisiä taloudellisia intressejä. Hän on kuitenkin varma siitä, että vallassa oleva hallitus ei laillistamista kannata eikä sitä tule tekemään.

Uuden hallituksen päämääriin kuuluu myös vuosikymmeniä Kööpenhaminan keskustassa sijaitsevan Christianian vapaakaupungin sulkeminen. Peter Ege ei tätä kannata. Hän arvelee Christianian olevan tällä hetkellä hyvin toimiva oma yhteisö, jossa asuu sekä vaihtoehtoihmisiä että sosiaalisesti syrjäytyneitä. Syrjäytyneet palaisivat kadulle ja heidän sijoittamisensa hoitopaikkoihin tulisi kalliimmaksi kuin Christianista Kööpenhaminan kaupungille tavallisena asuntoalueena saatava taloudellinen hyöty, hän arvioi.

Christiania pyrkii säilymään erittäin selkeästi alueena, jossa vain kannabis on sallittua. Vapaakaupungissa on joka puolella kylttejä, joissa todetaan "Ei vahvoille huumeille" ja joissa kielletään samalla myös tuliaseet ja panssariliivit, millä pyrittäneen ehkäisemään
moottoripyöräjengien pesiytymistä Christianiaan.

Poliisi valvoo tällä hetkellä aktiivisesti Christianiaa, koska uusi hallitus niin haluaa. Kannabikseen myyntiin Christianian ulkopuolella ei juuri kiinnitetä huomiota. Eikä ilmeisesti erityisesti vapaakaupungissakaan, koska lyhyellä Christianian käynnillämme kannabiksen myynti vaikutti täysin vapaalta. Heti portin jälkeen on useita kojuja, joissa hamppua myydään kuin torilla ainakin. Kannabiskasveja on joka puolella ja ihmiset polttelevat vapaasti sekä Christianian katualueilla että kahviloissa.

Kööpenhaminassa ja Christianissa oli aikoinaan myös suomalaisia päihdeongelmaisia. Tämä joukko on pienentynyt ihmisten vanhenemisen myötä. Uutta väkeä ei ole juurikaan tullut tilalle. Tämä näkyy myöskin siinä, että pohjoismainen vastaanottoasema, jossa Suomellakin oli aikoinaan työntekijä, on lopetettu, ja Norjakin on vetäytynyt toiminnasta. Paitsi asiakaskato, asiaan liittyy tietysti myös
toimintapoliittinen periaate: pitääkö Tanskan vastata siellä olevista muiden Pohjoismaiden asukkaiden päihdeongelmista vai näiden maiden itsensä.

Kansainvälisesti tunnettu USA:lainen talouslehti Forbes julkaisi marraskuun numerossaan kansikuvajuttuna laajan reportaasin Kanadan marihuanateollisuudesta.

Tuhannet pienet korkean teknologian kasvatusoperaatiot ovat tehneet marihuanasta Kanadan isoimman maataloustuotteen, isomman kuin vehnä, karja tai puutavara.

Kanadalaisesta kukasta, jonka Forbes arvioi olevan viisi kertaa vahvempaa kuin mitä USA:ssa polteltiin 1970-luvulla, maksetaan jopa 2700 dollaria paunalta (n. puoli kiloa) tukkuportaassa. Tämä tuottaa yhteensä arvioijasta riippuen 4 miljardia dollaria Kanadassa tai peräti 7 miljardia dollaria pelkästään Brittiläisessä Kolumbiassa.

USA:n suurin ulkomaisen marihuanan tuottajamaa on edelleen Meksiko, missä kasvaa laaksotolkulla huonompilaatuista ruohoa pohjoista varten. Noin 500 tonnia marihuanaa takavarikoitiin Meksikon rajalla vuonna 2001, yli sata kertaa enemmän kuin Kanadan rajalla. Kaliforniassa tuotetaan myös runsaasti. Mutta Kanadan marihuanateollisuus on huomattavan hajaantunut. Hajautettu mutta kaikkea muuta kuin merkityksetön tuotanto voi merkitä toimintatapojen muutosta muilla alueilla.

Marc Emery aloitti marihuanan siemenbisneksen Vancouverissa vuonna 1994 myyden 100 000 siementä vuodessa keskimäärin 3,75 dollarin kappalehintaan. Tällä hetkellä veroja maksava yrittäjä myy 350 000 siementä vuodessa, vaikka hänellä on yli 20 kilpailijaa Kanadassa (ja lisää Hollannissa, Espanjassa ja Englannissa). Siementen myynti on laitonta Kanadassa mutta ketään ei ole pidätetty siitä.

Forbes vieraili myös Advanced Nutrients -lannoitetehtaalla. Michael Straumietis, yksi liikeyrityksen omistajista: "Meillä on 86 erilaista tuotetta, kahdeksan laboratoriota, 65 työntekijää ja myyntimme tänä vuonna on 12 miljoonaa Kanadan dollaria, ensi vuonna 20 miljoonaa. Arvioisin 85%:ia tästä tulevan marihuanateollisuudesta. Toivomme sen kaiken tulevan lääkekannabiksesta mutta emme voi valvoa tätä.

Advanced-tehdas 80 kilometrin päässä Vancouverista tuottaa 1,5 miljoonaa litraa lannotteita kuussa. Sen tuotteita myydään 380 myymälässä USA:ssa ja Kanadassa ja lisäksi 260 myymälässä Australiassa.

Toronton yliopiston professori Mohini Sain on suunnitellut hampusta enemmän asioita kuin yleensä kuvitellaankaan. Hänen toimistossaan on paperin, lehtien ja kirjojen seassa auton ovi, kojelauta, linja-auton istuin, puskuri - kaikki hampusta.

"Tutkimme hampun käyttömahdollisuuksia auton osissa, urheiluvälineissä, kalusteissa, lentoteollisuudessa sekä lääkintävälineissä," Sain kertoo.

"Päämäärämme on siirtyä fossiilisiin polttoaineisiin perustuvista synteettisistä raaka-aineista luonnollisempiin vaihtoehtoihin," hän jatkaa.

Kemiallisen prosessin kautta Sain eristää hampun pitkät ja ohuet säikeet. Kasvissa lukuisat säikeet muodostavat kuituja. Eristämällä ja kokoamalla yksittäiset säikeet uudelleen kuiduiksi kemistit osaavat tehdä mahdollisimman virheettömiä kuituja, jotka ovat alkuperäistä vahvempia.

Sekoittamalla hamppukuituja liimamuottiin Sain on kehittänyt muoveja, jotka ovat perinteisen muovin veroisia paitsi ruskeita. Liima voi olla synteettistä tai luonnonmukaista - jo tällä hetkellä on olemassa erilaisia soijasta ja maissista kehitettyjä biomuoveja.

Sain on erityisesti kiinnostunut tekemään rakennusmateriaaleja puuliimasta ja hamppukuidusta. Puuraaka-aineena voidaan käyttää lehtijätettä tai metsätalousjätteitä, hän kertoo. Puun hakkaamista voitaisiin vähentää rakennusteollisuuden tarpeisiin.

Tämä teknologia ei ole uutta. Jo vuosia tutkijat ovat tehneet biomateriaaleja ja teollisia tuotteita luonnollisista raaka-aineista.

Sain pyrkii kehittämään näiden tuotteiden vahvuutta ja kestävyyttä ja keksimään yhä uusia tapoja hyödyntää hamppua kaupallisiin tarkoituksiin. Hän toivoo voivansa tehdä terästä, johon oltaisiin sekoitettu hamppua. Sekoittamalla hamppukuituja teräkseen saadaan metallista vahvempaa, mikä sallisi auton valmistajien ohentaa käyttämäänsä terästä. Tämä vähentäisi teräksen kulutusta ja tekisi autoista kevyempiä kuluttaen vähemmän polttoainetta, mikä puolestaan tulisi käyttäjille halvemmaksi ja vähentäisi saastepäästöjä.

Sain uskoo myös muutaman vuoden sisällä markkinoilla olevan veripusseja ja muita lääketieteellisiä välineitä hampusta. Ruiskuja, hansikkkaita sekä muitakaan lääketieteellisiä välineitä ei voi kierrättää mutta hampusta tehdyt välineet ovat 100%:sti luonnossa hajoavia.

Sainin mukaan hamppuvaihtoehdot eivät ole pelkästään ympäristömielessä järkeviä vaan niissä on myös taloudellista järkeä.

"Me pyrimme tekemään ympäristön ja talouden kannalta kestäviä tuotteita. Luomalla hampusta teollisia tuotteita voimme palauttaa osan niiden arvosta viljelijöille, jotka kasvattavat tätä kasvia, ja lisäksi voidaan kehittää pienteollisuutta ja palkata ihmisiä tekemään näitä tuotteita. Tässä ei pelkästään palauteta arvoa takaisin maanviljelijöille vaan lisätään työllisyyttä."

Pääministeri Thaksin Shinawatra, joka on entinen poliisi, pääsi valtaan vuonna 2001 lupaamalla käydä huumekauppiaiden kimppuun. Hän aloitti kampanjan huumeita vastaan helmikuussa 2003 ja ilmoitti haluavansa Thaimaan huumeista vapaaksi maaksi kuninkaan Bhumibol Adulyadejin syntymäpäivään mennessä 5. joulukuuta.

Marraskuun Thaimaan raportissaan Amnesty keskittyy tämän huumesodan arvosteluun. Helmikuun 1. päivänä aloitetussa huumesodassa on tullut kuolleita jo 2245 kun keskimääräinen murhaluku Thaimaassa on noin 400.

Poliisi kokosi yli 40 000 henkilön mustan listan, ja monet tappamisista sattuivat, kun henkilö oli palaamassa kotiinsa poliisilaitokselta selvittämästä listalle joutumistaan.

Esimerkiksi 26. päivä helmikuuta eräs pariskunta ammuttiin sen jälkeen, kun he olivat olleet maksamassa sakot poliisiasemalla. Aikaisemmin pariskunnan mies oli pidätetty kannabiksen hallussapidosta ja häntä oli pyydetty tunnustamaan ya-ba'n (metamfetamiinin) hallussapito, jotta kannabissyyte olisi unohdettu. Hän ei suostunut ja poliisi määräsi heidät asemalle 26. päiväksi. Poliisi kertoi sukulaisille myöhemmin heidän sekaantuneen huumekauppaan, minkä nämä kielsivät. Poliisi ei myöskään tutkinut ampumista.

Metamfetamiinin käyttö, valmistus ja salakuljetus on laajaa, mutta Amnesty tuomitsee teloituksen tyyppisen tappamisen ilman oikeudenkäyntejä.

Malawin poliisi on häviämässä taistelun vahvoja marihuanan salakuljetusliigoja vastaan, jotka ovat osanneet väistää maanlaajuisen pidätysoperaation pakkaamalla suositun huumeen mm. ruumisarkkuihin ja ambulansseihin lahjottujen viranomaisten avustuksella.

Poliisin edustaja George Chikowi kertoo Malawin olevan Afrikan suurimpia marihuanan tuottajamaita huolimatta yrityksistä päästä eroon laittomasta viljelystä.

Pidätyksetkään eivät pelota maanviljelijöitä kasvattamasta yrttiä, joka tuottaa enemmän kuin tupakka, maan päävientiartikkeli.

"Tupakan hinta on alhaalla maailmanmarkkinoilla. Koska Malawi on maatalousmaa, mitä muuta minä voin kasvattaa tuottamaan minulle rahaa ?" kysyy 42 vuotias maanviljelijä.

Chikowi kertoo poliisin suunnittelevan totaalista sotaa salakuljetusta vastaan yhteistyössä Etelä-Afrikan poliisin ja ilmavoimien kanssa tuhoamalla marihuanaviljelykset Malawin syrjäseuduilla. Poliisi tarvitsee lentokoneita ruiskutuksiin ja sekä helikoptereita syrjäseutujen tiettömyyden takia.

"Haluamme järjestää tällaisen operaation, jos meillä olisi taloudelliset resurssit vuokrata helikopteri. Uskomme tällaisen operaation lopettavan Intian hampun kasvatuksen ja salakuljetuksen. Päämäärämme ei ole vähentää vaan hävittää Intian hampun kasvatus, käyttö, myynti ja salakuljetus", sanoo Chikowi.

Kuljetusongelmista huolimatta poliisi on tehnyt useita ratsioita ympäri maata. Viimeisimmässä ratsiassa marraskuussa vuosi sitten poliisi ratsaili viljelyksiä Keski- ja Pohjois-Malawissa tuhoten yli 663 000 kasvia.

Peter Gastrow Pretoriassa sijaitsevassa Turvallisuusinstituutissa julkaisi tutkimuksen 'Mind-blowing: The Cannabis Trade In Southern Africa', jossa arvioidaan Etelä-Afrikan olevan maailman neljänneksi isoin tuottaja. Vuonna 2000 Etelä-Afrikan poliisi takavarikoi 718 000 kiloa kannabista - 16% maailman kaikista marihuanatakavarikoista.  Vuonna 2001 takavarikoitiin 496 000 kiloa.

"Tämän tutkimuksen kannalta on tärkeää, että myös YK on arvioinut neljäsosan maailman takavarikoista vuosina 1999 - 2000 tehdyn Etelä-Afrikassa. Vuonna 2000 laaja takavarikoiden lisääntyminen johtui joissakin Afrikan maissa tehdyistä takavarikoista, Etelä-Afrikassa 718 tonnia, Malawissa 312 tonnia ja Nigeriassa 272 tonnia.

"YK havaitsi edelleen, että Afrikan osuus maailman takavarikoista nousi 10 %:sta 32%:iin, kun taas Amerikan osuus väheni 80%:sta 61%:iin. Kansainvälisesti kannabiksen kysyntä ja sitä vastaava tarjonta on kasvanut tullen yhä lisääntyvässä määrin eteläisestä Afrikasta", raportti päättelee.

Marihuanan vastaista sotaa sotkee rastafarit, jotka painostavat hallitusta laillistamaan yrtti. Rastat ovat vedonneet Malawin oikeusasiamieheen 'daggan' vapauttamiseksi, koska sitä käytetään heidän uskonnossa.

Rastoilla on yllättävä liittolainen, Joe Manduwa, vallitsevan United Democratic Front -puolueen kansanedustaja ja entinen maatalousministeri, joka on vedonnut parlamenttiin hampun kasvatuksen laillistamiseksi maan valuuttatulojen kohentamiseksi.

Esitys ei saanut tukea muilta lainsäätäjiltä.
 

Kymmenen toimintavuotensa aikana keskus ja sen vuodesta 1995 julkaisemat raportit ovat onnistuneet tuomaan tervettä järkeä ja vertailukelpoista tutkittua tietoa huumepolitiikan tekemisen pohjaksi. Nykyisin huumepolitiikan pohjaksi yhä lisääntyvästi omaksuttu haittojen minimointi on tehnyt paljon kovien huumeiden käyttäjien inhimillistämiseksi.

Monissa maissa käydään keskustelua kannabiksen asemasta, koska se on, kuten raportissakin jälleen kerrotaan, eniten käytetty laiton huume. Kannabispolitiikkaa on useimmissa EU-maissa lievennetty 1990-luvulla, mutta nyt on käymässä laaja politiikan oikeistolaistuminen esimerkkeinä Sveitsi ja Hollanti, joissa kannabispolitiikka on joutunut muun politiikan tekemisen jalkoihin.

Raportissa todetaan, että suuren yleisön kokema suurin uhka kannabiksen laillistamista kohtaan johtuu porttiteoriasta. Raportissa keskitytäänkin hetkeksi tämän ongelman edessä ja määritellään porttiteoriaa seuraavasti:

"Kannabiksen kokeilukäyttö aiheuttaa huolta siksi, että kannabiksen käytön uskotaan johtavan muihin huumekokeiluihin (porttiteoria). Kannabiksen käytön ja muiden huumausaineiden välinen yhteys on kuitenkin monitahoinen, eikä sitä voida pelkistää yksinkertaiseen kausaaliseen malliin. Vaihtoehtoinen "yhteisen tekijän" malli osoittaa, miten kannabiksen ja kovien huumeiden käytön väliset korrelaatiot johtuvat monesta yhteisestä riskitekijästä, kuten alttiudesta huumeille, huumeiden saatavuudesta ja taipumuksesta huumeidenkäyttöön. Kohorttitutkimusten tulosten perusteella huumeidenkäyttö on harvoin ensimmäinen merkki nuorten ongelmista."

"Alkoholinkäyttö, järjestäytyneen yhteiskunnan vastainen käytös, pinnaus ja rikokset aloitetaan usein nuorempana kuin kannabiksen käyttö. Nuoret käyttävät huumeita vain harvoin altistumatta samalla muiden huumeidenkäyttäjien vaikutukselle, ja he uskovat käytön mahdollisten hyötyjen ylittävän mahdolliset haitat."

""Porttiteoriaa" tukevat todisteet voivat selittyä sillä, että kannabis tuo käyttäjät laittomille markkinoille, parantaa muiden huumeiden saatavuutta ja tekee muiden huumeidenkäytöstä hyväksyttävää "

Meillä on totuttu vastustamaan huumeita "nuorison pelastamiseksi". Tämä argumentti on ollut kaksinaismoralismia, koska muita nuorisoa uhkaavia riskejä ei oteta tosissaan.

Raportissa Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus on ottanut mukaan alkoholin ja liuottimien käytön ja niiden aiheuttamat haitat. Tämä kertoo siitä, että kansanterveydellinen ajattelu on astumassa yksiviivaisen kriminaalikontrolliajattelun sijalle.

"EMCDDA varoittaa myös siitä, että nuorten liuottimien ja "impattavien" aineiden käyttö on usein huomiotta jäänyt ongelma, jolla on suuri vaikutus kansanterveyteen."

"Liuottimien käytön aiheuttamiin kuolemiin ei yleensä kiinnitetä yhtä paljon huomiota, mutta tällaisten kuolemien määrä ei suinkaan ole merkityksetön niissä maissa, joista tietoja on saatavilla. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa on vuosina 1992-2000 ollut 64-85 tällaista kuolemaa vuodessa, ja useimmat uhrit ovat hyvin nuoria. Tällaisten tietojen keruuta olisi parannettava muissa maissa."

"Kreikassa ja Ruotsissa vuonna 1999 tehdyn ESPAD-tutkimuksen mukaan ainakin kerran hengitettäviä/liuotintyyppisiä aineita käyttäneitä on yhtä paljon kuin ainakin kerran kannabista käyttäneitä 15-16-vuotiaiden koululaisten keskuudessa."

"Tämän perusteella voidaan olettaa, että liuottimien käyttö voi olla ekstaasia ja muita valvottuja huumeita suurempi nuorten terveysriski, joskin jälkimmäisiin liittyvät kuolemantapaukset ovat saaneet enemmän julkisuutta."

"Alkoholi on nyt ensimmäistä kertaa mukana raportin tässä jaksossa. Alkoholi on tupakkaa ja kofeiinia lukuun ottamatta nuorten eniten käyttämä psykoaktiivinen aine EU:ssa. Ainakin kerran elämässään humalassa olleiden 15-16-vuotiaiden koululaisten osuus vaihtelee Portugalin 36 prosentista Tanskan 89 prosenttiin tietyistä yhteiskuntaryhmistä."

"Useimmilla kannabista kokeilleilla nuorilla on jonkin verran kokemusta alkoholista ja tupakasta."

"Juopuneisuuden ja alkoholin humalahakuisen viihdekäytön lisääntyminen ovat huolestuttavia ilmiöitä. Ainakin kerran humalassa olleiden määrä lisääntyi tuntuvasti vuosina 1995?1999 Kreikassa ja Norjassa."

Britannian tiedotusvälineissä liuottimet herättivätkin runsaasti julkisuutta (BBC ja Guardian) mutta Suomen tiedotusvälineet vaikenivat tuttuun tyyliin tästä asiasta ja alkoholin käytön sijasta myyttinen kannabiksen vahvuuden nousu uutisoitiin faktana.

Raportin tietojen mukaan kannabis on edelleen yleisin laiton huume ja myös yleisin huume huumelainsäädännön mukaisissa rikoksissa. Tämä tarkoittaa sitä, että lainsäädännöllisestä edistyksestä huolimatta sen jakelu on rikollisissa käsissä ja sitä käytetään kaiken valvonnan ulkopuolella. Käytön yleistyessä sen aiheuttama hoidon tarve on myös kasvanut mutta silti se on toisena paljon harvemmin käytettyjen kovien aineiden, Suomessa amfetamiinin, aiheuttaman hoidontarpeen jälkeen.

Raportti toteaakin, että "Kannabiksen käyttöön liittyvän hoidontarpeen lisääntyminen voi johtua useista syistä: säännöllisen kannabiksen käytön yleistymisestä, rikosoikeusjärjestelmään ilmoitettujen tapausten lisääntymisestä, markkinatekijöistä (kuten saatavuuden paranemisesta tai hintojen alenemisesta) sekä siitä, että yhä useammat sosiaalisista tai psykologisista ongelmista kärsivät nuoret eivät löydä muita sopivia palveluja. Kannabiksen vuoksi hoitoon hakeutuvien uusien asiakkaiden määrä on noussut varsinkin sellaisissa maissa, joissa levinneisyystiedot, kannabiksen takavarikot, kannabisrikokset ja kannabiksen käyttöön liittyvä hoidontarve ovat noudattaneet samaa kaavaa. Saksassa tutkitaan parhaillaan niitä ryhmiä, jotka oikeusjärjestelmä ja/tai sosiaalipalvelut ohjaavat hoitoon kannabiksen käytön vuoksi. Alustavien tulosten perusteella näyttäisi siltä, että osa nuorista kannabiksen käyttäjistä täyttää ICD-10-tautiluokituksen mukaiset riippuvuuden edellytykset."

"Näitä tietoja on tulkittava varovaisesti, sillä syitä on todennäköisesti paljon. EMCDDA:n tekninen työryhmä tutkii parhaillaan asiaa, ja siihen perehdytään lähemmin vuonna 2004 ilmestyvässä julkaisussa."

Onkin ristiriitaista lukea lehdistötiedotteesta ja suomalaisista tiedotusvälineistä vanha USA:n huumepropagandan väite, että kannabis olisi muuttunut epätavallisen vahvaksi. EU-maissa on perinteisesti käytetty hasista, jonka laatu ja vahvuus kansalaisjärjestöjen keräämien tietojen sekä käyttäjien kokemusten valossa näyttää lähinnä heikentyneen. 1990-luvulla yleistyneessä kannabiksen kotiviljelyssä käytettyjen lajikkeiden vahvuus on peräisin vanhoista lajikkeista perinteisiltä kasvatusalueilta. USA:ssa levitelty urbaanilegenda ei vakuuttavasti istu kannabiksen käytön historiaan ja kulttuuriin Euroopassa.

Kun tähän lisää raportissa porttiteorian käsittelyn sekä hoidon tarpeen arvioinnin niin onkin todella kummallista lukea lehdistä kannabiksen kohonneen THC-tason olevan jokin iso ongelma. Tosin tämä ei nouse esille itse raportissa vaan lehdistötiedotteessa, mistä älyllisesti tunnetusti laiskat suomalaiset toimittajat ovat napanneet tämän omaan maailmankuvaansa sopivan yksittäisen jutun raportin oleellisimmaksi anniksi.

Kannabiksen epäpuhtauksista raportissa mainitaan vain lyhyesti, että "Kannabishartsin ja -lehtien puhtausaste katukaupassa nousi Portugalissa ja Yhdistyneessä Kuningaskunnassa vuonna 2001. Kannabishartsin puhtausaste nousi myös Belgiassa ja Italiassa."

Kansanterveydelliseltä kannalta suuri ongelma on kannabiksen epäpuhtaudet, ja on edelleen todella merkillistä, että näyttävistä takavarikoista (Suomessakin juuri 120 kiloa) huolimatta viranomaiset eivät tiedä mitään kannabiksen epäpuhtauksista, vaan tämä on jäänyt parin eurooppalaisen sivistysvaltion kansalaisjärjestöjen harteille.

Kun lehdistötiedotteessa sanotaan kannabiksen kohonneen vahvuuden todisteeksi, että "löytyy näyttöä..." niin huumeseurantakeskuksella olisi historiallinen tilaisuus ottaa tämä seikka avoimeen tarkasteluun. Jokainen 1960 ja -70 luvuilla kannabiksen käyttönsä aloittanut osaa kertoa sen surullisen tarinan, kuinka kannabislaadut ovat huonontuneet, ja toisaalta mistä niitä uusia erityisen vahvoja marilaatuja oltaisiin jalostettu, jos ei vanhoista vahvoista lajikkeista?

Ns. suuren kansan keskuudessa kannabiksen käyttäjät näyttävät olevan kaikista eniten väärin ymmärretty laittomien päihteiden käyttäjäryhmä ja tämä legenda kannabiksen THC-pitoisuuden kasvusta vain lisää myyttisyyttä. Ensi raportissa keskuksen olisi tuotava esille se tutkittu tieto kannabiksen vahvuudesta - väite on yhä edelleen huumehaukkojen perusväitteitä ilman, että tämäkään raportti onnistuu tekemään siitä muuta kuin urbaanin citylegendan.

Raportti ei siten pysty ottamaan kantaa siihen, olisivatko vahvemmat kannabislaadut sittenkin terveellisempiä, koska siten ei tarvitse polttaa niin paljoa, mikä on haitallista hengityselimille. Myöskään käyttäjien ohjaaminen haitattomampiin kannabiksen käyttötapoihin ei jostain mystisestä syystä kuulu ns. haittojen vähentämisen politiikkaan.

Tästä painotuksesta voi päätellä, että EMCDDA:ssa käyttö itsessään on edelleen se ongelma, ei miten käyttää. Siten raportti toistaa huumepolitiikan vanhaa kahtiajakoa kriminaalikontrolliin ja kansanterveydelliseen hoitoajatteluun.

Edellisessä raportissa kerrottiin, että tämän vuoden raportissa keskityttäisiin huumeongelman hoitamiseen käytettyjen resurssien arviointiin. Huumepolitiikan tekemisen kustannusten laskelmat jäävät pahasti tyngäksi, koska kriminaalikontrollin kustannuksia ei ole yritettykään arvioida. Joka tapauksessa ne ovat paljon isommat kuin tässä raportissa käsitellyt huumeiden kysynnän vähentämiseen ja hoitoon suunnatut resurssit.

Tämä kustannusvertailu alkaa lähestyä huumeongelman kuumaa poliittista ydintä. Huumeongelma aiheuttaa paljon puhetta, mutta valtion taloudessa huumeongelman hoitamiseen käytetyt kulut ovat pienet. Tämän voi vaan arvella johtuvan siitä, että eri ideologioita edustavat valtaan päässeet poliittiset puolueet pitävät tärkeämpänä huumeongelman varjolla suoritettavaa kansalaisten yksityiselämän tarkkailua. Huumeongelman varjolla onkin 1990-luvulla annettu viranomaisille laajat valtuudet urkkia kansalaisten elämää ilman, että sitä olisi saanut kritisoida. Eikä tiedotusvälineet ole siihen halukkaitakaan. Ruotsi on tästä loistavin esimerkki.

Politiikan kehityksen ristiriitaisuuksista raportti antaa hilpeän sivuhuomautuksen todetessaan, että "Alankomaissa voidaan nykyään käyttää röntgen- ja ultraäänikuvausta, jos epäillään henkilön nielleen huume-eriä." Suomessa tällaista on tehty jo vähintään 20 vuotta, mikä kertoo eri EU-maiden huumepolitiikan perustana olevista erilaisista ihmisoikeuskäsityksistä.

Analyysissa ei tietojen hajanaisuuden vuoksi mennä syvälle siihen, mihin rahat uppoavat ja millaisia tuloksia niillä saadaan. Mutta tämä ei ole keskuksen vika vaan ideologisista lähtökohdista käsin "huumetyön" tuloksia ei ole saanut asettaa kyseenalaiseksi valtiotasolla.

Huumetyössä suurin osa rahoista kuluu kriminaalikontrolliin, joka tuottaa suoraan ja välillisesti paljon niistä ongelmista, jotka julkisuudessa lasketaan huumeiden piikkiin. Tätä kokonaisuutta ei raportissa siis käsitellä lainkaan.

Toiseksi paljon rahaa kuluu siihen huumevalistukseen, jonka toimivuutta ei saa arvioida, mutta joka osaltaan houkuttelee nuoria huumeiden mystifioituun maailmaan. Vähäisin osa rahoista päätyy siihen työhön, jolla huumeiden käyttäjiä yritetään hoitaa ja ongelmaisia parantaa - ja vallitsevasta ideologiasta johtuen juuri tätä päätä myös haukutaan eniten.

Kriminaalikontrollin menot luulisi olevan helposti saatavilla, jopa paljon helpommin kuin hajanaiselta hoito- ja valistuskentältä, mutta selvästi kriminaalikontrolli on hallinnollisena koneistona paljon vaikutusvaltaisempi. Selvä esimerkki tästä on Suomessakin 1990-luvulla käyty väittely puhtaiden ruiskujen jakelusta, jota kriminaalikontrollin edustajat vastustivat ilman mitään pätevää argumentaatiota.

Kun kriminaalikontrollin kulut on jätetty pois ja hoito- ja sosiaalisiin menoihinkin sisältyy paljon epävarmuuksia ja varauksia, niin ironista tässä loputtomassa huumepuheessa on se, että huumeongelman määrittelemisessä varmimpana tietona pidetään edelleen sitä kaikista epävarminta eli arviota kansainvälisen huumekaupan arvosta, mikä puolestaan perustuu takavarikkolukuihin eli kriminaalikontrollin toiminnan tehokkuuteen.

Raportin esipuheessa tuodaan esille EU:n huumeseurantakeskuksen kymmenvuotinen taival ja sen aikana tehdyt saavutukset: "Kymmenen vuotta sitten kukaan ei olisi voinut puhua uskottavasti Euroopan huumausainetilanteen luonteesta. Kuten tämä raportti osoittaa, se on nyt mahdollista. Meillä on nyt entistä paremmat valmiudet ja tiedot paitsi nykyisen huumeongelman myös mahdollisten tulevien uhkien käsittelemiseen."

Tämä on paljon sanottu laajan, poliittisia intohimoja herättävän ja maittain vaihtelevan ilmiön kuvaamisesta ja haltuun ottamisesta. Varsinkin lupaus tietojen paremmuudesta aikaisempaan tilanteeseen verrattuna lupaa paljon.

Siksi onkin hämmentävää lukea kannabiksen osalta kansainvälisten huumehaukkojen perusväite, että kannabiksen THC taso olisi noussut jotenkin ratkaisevasti. Myös kannabiksen epäpuhtauksien tarkkailun jättäminen haittojen minimointipolitiikan ulkopuolelle kertoo ideologiasta, ei tieteellisyydestä. Onko ajateltava keskuksen taipuneen vahvan ja vaikutusvaltaisen kriminaalipoliittisen hegemonian alle kuten WHO aikoinaan kannabisraporttinsa kanssa ?

Raportti tuo esille EU-maissa vallalla olevan oikeistolaissuuntauksen. Se kertoo suoraan ja rivien välissä siitä, miten kannabis on edelleen se suuri symbolinen ongelma. Sveitsi on asiasta hyvä esimerkki: poliittisen käännöksen takia kannabispolitiikka hyllytettiin, mutta heroiinin jakeluohjelmiin ei ole odotettavissa muutoksia.

Suomessa alkoholipolitiikan ristiriidat voidaan näppärästi haudata kannabiksen kauhistelun alle, millä päädytään kansanterveydelliseen sudenkuoppaan: olivat ne alkoholin haitat kuinka kauheita tahansa niin kannabiksen haitat aina ylittävät ne. Ilman, että niistä tarvitsee olla minkäänlaista konkreettista tietoa.

Parlamentissa käyty keskustelu:
http://www.mapinc.org/drugnews/v03/n1691/a04.html
http://www.mapinc.org/drugnews/v03.n1691.a05.html
http://www.mapinc.org/drugnews/v03.n1691.a06.html
http://www.mapinc.org/drugnews/v03.n1692.a01.html

Britannian parlamentti äänesti keskiviikkona kannabiksen uudelleenluokittelemiseksi C-luokkaan selvällä enemmistöllä 316 - 160.

Uudelleenluokittelu astuu voimaan 29.1.2004. Tämän jälkeen kannabiksen hallussapidosta voidaan ainoastaan antaa varoitus ja kannabis takavarikoida.

Nuorempi sisäministeri Caroline Flint sanoi, että uudelleenluokittelu on osa "rehellistä ja uskottavaa" strategiaa käsitellä huumeiden käytön aiheuttamia ongelmia ja samalla kiisti, että tämä olisi huumeiden laillistamista tai että tämä lisäisi nuorten kannabiksen käyttöä.

Kannabiksen hallussapito ei enää ole pidätykseen johtava syy useimmissa tapauksista, vaikka poliisilla on oikeus raskauttavien olosuhteiden vallitessa pidättää esimerkiksi, jos kannabista käytetään koulujen välittömässä läheisyydessä.

Ministeri Flint kertoi kansanedustajille: "Tämä työväenpuolueen hallitus on oikeassa kohdistaessaan voimavaroja vaarallisimpiin huumeisiin, sekaantuessaan tarmokkaammin eniten kärsineiden yhteisöjen elämänkulkuun sekä yrittäessään katkaista riippuvuuden ja sen synnyttämän rikollisuuden yhteyden."

"Sekä myös vähentäessään niitä haittoja, joita huumeet aiheuttavat, puuttumalla niiden käyttäjien elämäntyyliin, jotka vahingoittavat itseään ja muita."

Hän kertoi vielä, että hallituksen huumeiden vastaisen strategian peruselementit ovat nuorten ihmisten opettaminen huumeiden vaaroista, huumeiden väärinkäytön ehkäisy, diilereiden toiminnan vastustaminen sekä riippuvaisten hoitaminen.

Ministeri Flint sanoi myös, että kovien huumeiden kaupasta langetettavan rangaistuksen nostaminen 14 vuoteen samalla kun kannabis luokitellaan C-luokkaan, lähettää selvän viestin diilereille.

Konservatiivisten kansanedustajien kommentit - olivat he sitten oikeistolaisia tai vasemmistolaisia - olivat nämä iänikuiset, että kannabis on vahvempaa kuin 10, 20 tai 30 vuotta sitten, riippuen edustajan iästä, sekä kannabis on portti kovempiin huumeisiin.

Huumelakien muuttamisen puolesta kampanjoineet arvostelevat lainmuutosta siitä, että siinä ei määritellä omaan käyttöön tarkoitettua kannabismäärää.

Transform-järjestön johtaja Danny Kushlick sanoo, että samalla kun kannabiksen terveydellisistä vaikutuksista väitellään kiivaasti, on kuitenkin aivan selvää, että laiton tuotanto on haitallisempaa kuin jos se olisi säädeltyä.

"Ainut tapa varmistaa, että käyttäjät ovat tietoisia kannabiksen vahvuudesta, puhtaudesta ja sen mahdollisista vaaroista, on laillistaa, säädellä ja valvoa sen tuotantoa ja myyntiä," hän jatkaa.

"Yksi kymmenestä kannabiksen käyttäjästä tulee riippuvaiseksi. Kannabiksen käyttöön liittyy suun, kielen, kurkun, kurkkutorven ja keuhkojen syöpäriski sekä hedelmällisyyden lasku ja mielenterveydelliset ongelmat, kuten skitsofrenia ja depressio," hän sanoo.

Antero Jyrängin juhlakirjassa ilmestyi kulttuurihistorioitsija Tapio Onnelan artikkeli USA:n osuudesta kansainvälisen huumesodan synnyttämiseen. Surullisen kuuluisan marijuanan kieltäjän Harry J. Anslingerin lausahdus "I´ve made up my mind, don´t confuse me with the facts!" kuvaa hyvin jo 90 vuotta jatkunutta ponnistelua.

International Journal of Drug Policy omisti viime huhtikuun numeronsa kansainvälisen huumepolitiikan eli huumekieltolain arviointiin. Numerossa asiantuntijat ja YK:n huumebyrokratiassa työskennelleet kertovat kattavasti huumekieltolain taustoista, huumebyrokratian kasvusta ja muutosmahdollisuuksista. Mm. Martin Jelsma kartoittaa tarkasti sen, miten USA junaili vuoden 1998 YK:n huumausaineyleiskokouksen oman kieltopolitiikkansa taakse.

Mutta kuka onkaan suurin hyötyjä kansainvälisen huumekieltolain synnyttämästä kansainvälisestä huumekaupasta? Michel Chossudovsky on koonnut kirjaansa Sota ja Globalisaatio historiaa CIA:n osallisuudesta maailman huumekauppaan. Esimerkkejä on pulpahdellut esiin vuosikymmenten mittaan, mutta Chossudovskyn yhteenveto antaa uutta näkökulmaa huumesodan käyttötarkoituksiin.

Yhdistetty terrorismin ja huumeiden vastainen sota on onnistunut demonisoimaan kehitysmaiden köyhät maanviljelijät huumeongelmamme aiheuttajiksi. BBC:n kuvasarja pakistanilaisista unikon ja kannabiksen viljelijöistä inhimillistää tätä kuvaa.

Etelä-Afrikan korkealaatuisesta marihuanasta, daggasta, on tullut maailman neljänneksi eniten takavarikoitu kannabis. Se on myös luonut uusia mahdollisuuksia rikastua.

Etelä-Afrikassa dagga maksaa alle 20 puntaa kilolta varsinkin tukkuportaassa. Britanniassa hyvälaatuinen "skunk" tuottaa noin 3500 puntaa kilolta. Tämä hintaero on synnyttänyt laajaa salakuljetusta, koska yksi 25 kilon matkalaukullinen daggaa tuottaa vähävaraisille etelä-afrikkalaisille hyvät ansiot ja levittäjillekin jää kiinnijäämisistä huolimatta reilu marginaali jaettavaksi.

Kanadassa juuri ilmestyneen nuorten päihteiden käyttöä selvittäneen tutkimuksen nyt enemmän nuoria käyttää kannabista kuin tupakkaa. Kannabiksen vastustajat ovat ottaneet tämänkin tiedon osoituksena kannabiksen laillistamisen vaaroista.

Drug Policy Alliance tuo aiheellisesti esille sen, että tupakan käyttö on saatu nuorten keskuudessa vähenemään, koska se on laillista. Nuorten on vaikeaa ja kallista ostaa tupakkaa, koska siitä myydään valvotuissa oloissa ja sitä verotetaan. Lisäksi tupakan käyttöä rajoittaa rehellinen ja uskottava tiedotus sen haitoista sekä muuttuvat yhteiskunnalliset asenteet.

Varsinkin USA painostaa Kanadaa sillä, että kannabiksen dekriminalisointi entisestään lisäisi sen käyttöä. Hollanti dekriminalisoi kannabiksen käytön 30 vuotta sitten ja sen käyttö laski nuorten keskuudessa.

Hasiksen makea aromi on leijunut Hollannin yllä siitä saakka kun ensimmäinen kannabiskahvila aukaisi ovensa vuonna 1972.

Vuonna 1997 Hollannissa oli peräti 1200 kannabiskahvilaa, joissa 18 vuotta täyttäneet saivat toteuttaa laillista oikeuttaan ostaa kannabista aina 5 grammaan asti. Mutta 30 vuotta järjestelmän aloittamisen jälkeen uutuudenviehätys on alkanut rapistua ja yhä oikeistolaisempi Hollannin virkamiehistö suunnittelee kellon kääntämistä taaksepäin.

Tällä viikolla hollantilainen yleisö sai maistella sitä, miten hallitus aikoo pyyhkäistä sivuun vuosikymmenien suvaitsevaisuuden, kun oikeusministeri Piet Hein Donner julkisti suunnitelman, jonka mukaan vain Hollannin kansalaiset saisivat käydä kannabiskahviloissa.

Hänen mukaansa tällä toimenpiteellä olisi tarkoitus puuttua huumeturistien aiheuttamaan maanvaivaan siten, että kannabiskahviloiden asiakkailta vaadittaisiin passi sekä todistus siitä, että he ovat paikallisia asukkaita.

Rehellisesti sanottuna Hollannin kannabiskahvilabisnes ei ole enää entisensä.

Uusien lukujen valossa niiden lukumäärä tippui vuoden 1997 1200:sta viime vuoden 782 lailliseen yritykseen. Viimeisen kuuden vuoden aikana satoja kannabiskahviloita, joiden todettiin rikkovan lakia joko myymällä kovia huumeita tai myymällä alaikäisille, suljettiin pysyvästi tai väliaikaisesti - ja niiden myyntiluvat peruutettiin.

Viimeisin sortotoimi näyttää olevan vakavampi kuin mikään edeltävistä. Hollannin hallitus on joutunut Saksan kasvavan painostuksen alaiseksi, jonka tuhannet kansalaiset virtaavat päivittäin rajan yli marihuanaa etsimään.

Monet kaupungeista Hollannin puolella rajaa ovat muuttuneet avoimiksi huumemarkkinoiksi. Ongelma on pahin Venlossa, 90 000 asukkaan kaupungissa Maas-joen varrella maan eteläosissa. Vain 5 minuutin ajomatkan päässä Saksan rajalta se vilisee huumeita, diilereitä ja turisteja. Viisi miljoonaa saksalaista asuu 50 kilometrin säteellä ja heistä 4000 käy Venlossa päivittäin.

Tällaisen liberaalisuuden ärsyttämänä Berliinissä haluttaisiin Hollannin lopettavan mietojen huumeiden myynti kokonaan. Hollannin viranomaiset eivät halua mennä näin pitkälle mutta he ovat tosissaan. Sopimus, jonka mukaan Hollannin ja Saksan viranomaiset voisivat toimia yhdessä raja-alueella, hyväksytään todennäköisesti pian, ja Hollannin hallitus on laatimassa uutta huumelainsäädäntöä.

Hollannin hallitus on kuitenkin itse vastatuulessa tässä asiassa. Se haluaa paikallishallinnon ja kahviloiden lopettavan ulkomaalaisten kannabisostot mutta nämä eivät halua totella. Sekä paikallisviranomaiset että kahvilat ovat sitä mieltä, että tällainen politiikka ajaisi huumekaupan maan alle ja pakottaisi ihmiset ostamaan katukaupustelijoilta ja rikollisilta.

Kannabiksen jälleenmyyjien liiton edustaja Arjan Roskam:" Ehdotus on aivan nurinkurinen. Ministeri on yksinkertaisesti tyhmä. Jos tällaista järjestelmää aletaan noudattaa, kaikki turistit alkavat ostaa rikollisilta kaduilla."

Brittiläisen Weed World -lehden päätoimittaja Phil Kilvington filosofoi asiasta. Britannian luokitellessa kannabiksen C-luokan huumeeksi "Täällä tulee olemaan helpompaa poltella kuin, että lähtisi Amsterdamiin. Siellä ei enää edes löydy hyviä laatuja. Täältä löytyy parempi valikoima ja ihmiset alkavat tajuta tämän."

Myös raha ratkaisee. Vuonna 1999 Hollannin kannabiskahvilat tuottivat yli 300 miljoonaa euroa veroja hallitukselle. Hollannin hallituksella on valittavanaan ottaako rahaa vai miellyttääkö saksalaisia.

Oikeusministeri Martin Cauchon on siirtänyt lakiluonnoksen erityiskomitealle, jonka odotetaan esittelevän muutokset ennen äänestystä alahuoneessa.

Parlamentaarisen erityiskomitean puheenjohtaja kertoi, ettei hän aio kutsua USA:n huumepolitiikan johtajaa John Waltersia todistamaan komiteansa kuulemistilaisuuteen.

"Aion mieluummin kuulla maamme johtavia virkamiehiä huumetilanteesta", kertoi liberaalien kansanedustaja Paddy Torsney.

"Eri mailla on erilaiset lainsäädännöt. On olemassa maita, jotka ovat siirtyneet jonkin asteiseen dekriminalisaatioon, joten hänen ajatuksensa ovat päteviä hänen maalleen. Mutta me teemme omat päätöksenne ja meidän lakimme ovat niitä kanadalaisia ja muualta tulleita varten, jotka rikkovat lakia."

Kaikista puolueista koottu komitea - parlamentin asettamana sen tehtävä on luoda lainsäädäntö pienten kannabismäärien hallussapidon dekriminalisoimiseksi - on jakautunut sen suhteen, kuullaanko myös USA:n viranomaisia.

Edellisellä viikolla valkoisen talon huumetsaari Walters haukkui Kanadaa sen huumepolitiikasta ja arvosteli pääministeri Jean Chretieniä siitä, että hän aikoo kokeilla marihuanaa eläkkeelle päästyään.

Liberaalien kansanedustaja Dan McTeague kertoi YK:n alaisen huumetoimiston UNODC:n edustajien tavanneen edellisellä viikolla hallituksen edustajia varoittamassa siitä, että Kanadan aikomat lainmuutokset voivat rikkoa vuoden 1961 huumesopimusta.

"Tämä olisi vakava isku hallitukselle", kertoo McTeague. "Se on yrittänyt kertoa lainmuutosta vastustavien seuraavan USA:n politiikkaa. Mutta se ei ole USA:n politiikkaa vaan YK:n politiikkaa."

YK:n sopimus kieltää osapuolia sallimasta huumeiden hallussapitoa muihin kuin tieteellisiin ja lääkinnällisiin tarkoituksiin. Kanadaa voidaan ryhtyä pitämään "pohjoisena Kolumbiana", jos se vetäytyy sopimuksesta, McTeague varoitti.

Ontarion vetoomustuomioistuin päätti, että liittovaltion lääkemarihuanaohjelma saattaa potilaat epäinhimilliseen asemaan pakottamalla heidät hankkimaan tarvitsemansa kannabiksen pimeiltä markkinoilta.

Selvästi 3-0 voittaneen päätöksen mukaan potilaat saavat kasvattaa omat kasvinsa tai saada sitä heille osoitetuilta kasvattajilta. Samalla päätös pitää kannabiksen hallussapidon kieltävän lain voimassa.

Päätös lopettaa kaaoksen, minkä aikana jotkin poliisipiireistä ovat lopettaneet hallussapitoa koskevan lain täytäntöönpanon vuoden 2000 päätöksen perusteella, jonka mukaan hallituksen huumelainsäädäntö tuomittiin perustuslain vastaiseksi, koska siinä ei ollut lääkekäytön sallivaa varaumaa.

Päätös jättää kuitenkin epävarmoiksi ne syytteet, jotka pantiin alulle niiden kahden vuoden aikana, jolloin laki oli pätemätön. Satoja ihmisiä tuomittiin tai he tunnustivat syyllisyytensä sellaisen lain rikkomisesta, joka ei ollut voimassa.

Mutta se mahdollistaa yksityiset suuren mittakaavan viljelmät niitä ihmisiä varten, joiden kipuja marihuana lievittää.

Oikeuden mukaan kasvattajien on edelleen hankittava kasvatuslupa terveysministeriöstä ja hallitus voi rajoittaa lisää kasvatusta. Teoriassa tämä avaa mahdollisuuden laillistaa "myötätuntoklubit", jotka kasvattavat marihuanaa siitä maksaville potilaille. Useita tällaisia klubeja toimii jo laittomasti Kanadassa.

Lakimies Alan Young, joka opettaa lakia Yorkin yliopistossa sekä edustaa seitsemää ihmistä, jotka haluavat laillista lääkemarihuanaa, kertoo oikeuden päätöksen lopettavan Kanadan hallituksen kiistanalaisen kasvatusohjelman Flin Flonissa.

Young kertoo, että samalla kun päätös auttaa sairaita, merkitsee se tappiota marihuanalain uudistusta ajaville. Hänen mukaansa oikeusistuin erotti lääkemarihuanaongelman yleisemmästä virkistyskäytöstä.

Dekriminalisaatiokampanjan voima voi nyt tyrehtyä Youngin mukaan. Koska liittovaltion dekriminalisaatiolain tulevaisuus on nyt hämärä, marihuanaihmisten paras toivo on nyt Kanadan korkeimmassa oikeudessa käsiteltävä perustuslaillinen haaste marihuanalaille.

Englantilainen hamppuasioiden erikoislehti CCNEWZ sai toimittajakuntaansa korkean tason avustajan kun Scotland Yardin huumeosaston eläkkeellä oleva päällikkö Eddie Ellison alkaa toimittaa omaa kolumniaan lehteen.

Ensimmäisessä kolumnissaan hän haluaa asettaa pilvenkäyttäjien kokeman kiinnijäämisriskin oikeisiin mittasuhteisiinsa: huumerikokset muodostavat kaikista poliisin tietoon tulleista rikoksista hyvin pienen osan mutta huumeiden käyttö on monen rikoksen taustalla. Poliisityön kannalta ongelma ei ole siis ensisijaisesti huumeiden käyttö - eikä varsinkaan kannabiksen - vaan huumeiden käyttäjien tekemät lukuisat rikokset.

Tämä on poliisijohdon ongelma: kuinka vähentää huumeiden käyttäjien tekemien rikosten vaikutusta muuhun väestöön ja samalla siirtyä pois perinteisestä "pankaa ne lukkojen taakse" -lähestymistavasta.

Mutta poliisit eivät voi olla noudattamatta säädettyjä lakeja, ja siksi kannabiksen käyttäjien ei kannata odottaa muuta kuin kannabiksen käytön ja hallussapidon alhaista tärkeysjärjestystä poliisitoimessa ennenkuin lakia on muutettu.

Lääkärit eivät enää jatkossa jakele lääkekannabista, jos terveysministeriö hyväksyy neuvoa-antavan komitean suositukset. "Tämän hetkisessä järjestelmässä on monia ongelmia", sanoo tohtori Robert Goyer, liittovaltion lääkekannabisvirastoa (Office of Cannabis Medical Access) neuvovan komitean puheenjohtaja.

Komitea pohti sairaala-apteekkien kautta tapahtuvaa jakelua - mitä käytetään Hollannissa. Lääkekannabisvirasto teki viime hetken päätöksen jakaa lääkekannabista lääkäreiden kautta. Goyer katuu tätä päätöstä.

Tohtori Gregory Robinson, entinen kansanterveysasiantuntija, joka käyttää kannabista AIDS:n oireiden hoitoon, erosi komiteasta tämän päätöksen takia, koska hänen mielestään tämä aiheutti hankaluuksia lääkäri-potilas suhteeseen: "On hullunkurista, että lääkäreiden pitäisi toimia jakelijoina, kun meillä jo on järjestelmä tätä varten: apteekit".

Lääkekannabis tuli myyntiin Hollannin apteekkeihin syyskuun ensimmäinen päivä. Noin 7000 potilasta saa reseptimarihuanaa, jota myydään 4,5 gramman purkeissa 48$ ja 60$ hintaan riippuen vahvuudesta. Hollantilaisia potilaita neuvotaan ottamaan kannabista polttamisen sijasta vaporisaattorilla tai teenä. Lääkekorvaukset kattavat lääkemarihuanan hinnan.

Neuvoa-antava komitea tulee myös muuttamaan potilaan arviointikaavakkeen, jossa lääkäriä pyydetään päättämään, ylittääkö kannabiksen hyödyt sen käytön aiheuttamat haitat. Goyer kysyykin, että kuinka tällainen päätös voidaan tehdä nykytietämyksen valossa. Jatkossa lääkäreitä pyydetään tämän sijaan arvioimaan sitä, että onko tavanomaiset hoitokeinot loppuneet.

Jatkossa tullaan myös päättämään siitä, että tarvitaanko potilaan tilan arvioimiseen kahden lääkärin lausunto vai riittääkö enää yksi lääkäri.

Uuden Etelä-Walesin osavaltion hallitus hyväksyi tänä vuonna lääkekannabiskokeet, joiden tulokset kivunlievityksen osalta on nyt valmistunut.

Adelaidessa Flindersin sairaalassa tutkittiin 80 potilaan ryhmää, joilla on kroonisia kipuja ja hermovaurioita. Puolet potilaista sai kodeiinia ja puolet synteettistä THC:tä, Nabilonea, pillerimuodossa. Kuuden viikon jälkeen osia vaihdettiin ilman, että kumpikaan ryhmä tiesi, mitä lääkettä he milloinkin saivat.

Koetta johtanut tohtori Dilip Kapur sanoi, ettei kumpikaan lääke ollut erityisen hyvä, mutta kodeiini antoi paremman kivun lievityksen kuin Nabilone.

Kuitenkin synteettistä kannabista saaneet hyötyivät lääkityksestä.

"Nabilonella on vastaava vaikutus potilaille kuin kannabiksen viihdekäytöstä vastaavina annoksina," hän kirjoittaa tiedotteessa.

Kapurin mukaan tutkimus osoitti, ettei kannabis auta kovien kipujen hoidossa. Hänen mukaansa siitä on hyötyä tietyissä olosuhteissa.

The Guardian lehdessä arvostellaan kannabiksen testaamista osana urheilun antidopingtyötä: on epärehellistä leimata jalkapalloilijoita, jotka käyttävät sellaisia päihteitä, jotka eivät lisää suorituskykyä.

Maailman antidopingkomitea on kieltänyt laittomat päihteet. Se tarkentaa, että aine kielletään, jos se täyttää kaksi seuraavista kolmesta ehdosta: jos on todisteita siitä, että se parantaa suoritusta; jos löytyy todisteita, että se aiheuttaa terveyshaitan; jos aineen käyttö rikkoo urheiluhenkeä.

Huumeiden viihdekäyttö on kielletty pääasiassa siksi, että niiden katsotaan täyttävän toinen ja kolmas ehto, vaikka jotkin - kuten kokaiini ja amfetamiinit - on luokiteltu piristeiksi, jotka parantavat suoritusta. Britannian urheilujärjestön viralliset ohjeet ovat suoraviivaiset: "Laittomien huumeiden käyttö saattaa urheilun huonoon valoon ja voi raunioittaa urheilu-uran".

Mutta riittääkö tämä? Laittomat päihteet saattavat vahingoittaa urheilijan terveyden ja vaarantaa heidän uransa, mutta niin tekevät laillisetkin huumeet, kuten tupakka ja alkoholi - kysy vain Jimmy Greavesiltä tai George Bestiltä. Joutuuko urheilu huonoon valoon spliffiä imuttavan urheilijan takia vai humalaisten jalkapalloporukoiden takia, jotka vievät tyttöjä mukanaan hotelliin "roustattaviksi"?

Huumeiden viihdekäytön - varsinkin marihuanan osalta - kieltämisen takia antidopingelimistä tulee lainvalvontaviranomaisia, mikä rooli ei niille sovi. Tänä kevyitä huumeita koskevien lakien muuttumisen aikana on sairasta, jos urheilijat saavat koko ajan kovempia rangaistuksia heidän vapaa-ajan toimistaan. Jos ketään muuta ei vahingoiteta (tästä voi nyt jättää keskustelun huumejengeistä ja aserikollisuudesta) eikä saavuteta mitään kilpailullista etua, urheiluelimillä ei ole mitään oikeutta säädellä kilpailjoiden vapaa-ajan käyttäytymistä.

Kiellettyjen aineiden käytöstä, varsinkin kokaiinista, langettavat rangaistukset ovat hämmästyttävän ankaria. Saadakseen vastaavan rangaistuksen näyttää siltä, että pitäisi jäädä kiinni kylmiltään tyhjän ruiskun ja lääkärin suosituksen "tätä ainetta käyttää ja suosittaa Ben Johnson" kanssa. Britannian urheiluraportti 2002-03 paljastaa seuraavat rangaistukset kokaiinista: jalkapalloilijat saivat yhdeksän ja kolmen kuukauden kilpailukiellot, ja kaksi kilpailukieltoa pituudeltaan kaksi vuotta ja seitsemän kuukautta jääkiekkoilijoille; marihuanan takia yksi jalkapalloilija sai kilpailukieltoa kolme kuukautta, ja kansainyhteisön kisoissa yksi yleisurheilja menetti mitalinsa ja kiellon osallistua seuraaviin kisoihin.

Nämä ihmiset eivät yrittäneet huijata. He rikkoivat lakia eikä meidän tarvitse hyväksyä sitä. Mutta he eivät yrittäneet parantaa suoritustaan. He ovat uhreja sen väärinkäsityksen takia, että jotkut lahjakkaasti palloa potkivat, kiekkoa läimivät, juoksevat, hyppäävät, uivat tai sukeltavat olisivat jostain syystä roolimalleja, joiden odotetaan elävän korkeampien normien mukaan kuin muut.

Mutta eivät urheilijat ole mitään roolimalleja. Kuka pienen vähemmistön ulkopuolella on edes kuullut näistä jääkiekkoilijoista? Lisäksi monet positiivisen testin antaneista jalkapalloilijoista ovat olleet nuoria, kaukana maineesta ja joutuneet leimatuksi huumeiden käyttäjiksi sillä tavalla, mihin yksikään heidän kanssaan pössytellyt kaverinsa ei joudu - ja tämä vain siksi, että heidän lahjansa sattui olemaan jalkapalloilu.

Jos me uskomme hävittävämme päihteiden viihdekäytön ammattiurheilusta niin kutsukaamme poliisi paikalle ja antaa heidän hoitaa väärintekijät. Liioitteluako? Tottahan toki. Mutta se ei ainakaan ole urheilullisuuden edistämisen kaapuun puettua yhteiskunnallisen elämän manipuloimista.

Sään ohella Montalegressä puhutti dopingtestaus. Portugalin hallitus maksoi testit, joihin arvottiin kahtena päivänä yhteensä kymmenen lentäjää - painotus oli edellisen päivän kymmenen kärjessä. Monet suurista maista protestoivat antidopingtyötä vastaan, sillä on yleisesti tiedossa, että kannabistuotteita löytyy joiltakin lentäjiltä (joissain maissa niiden käyttö on laillista).

Suurin osa lentäjistä kuitenkin suhtautui testeihin erittäin myönteisesti. Hyvä uutinen on, että FAI:n tiedotteen mukaan kaikki testit olivat negatiivisia.

Kaksi Kanadan huippuamatöörinyrkkeilijää menettänevät mahdollisuutensa osallistua vuoden 2004 olympialaisiin kisoihin saatuaan positiivisen marituloksen dopingtestissä.

Andrew Kooner, joka sai hopeamitalin Kansainyhteisön kisoissa 2002, sekä Sebastien Gauthier, joka voitti kevyen sarjan pronssia samoissa kisoissa, testattiin syyskuussa.

Kanadan amatöörinyrkkeilyliiton (CABA) toiminnanjohtaja Robert Crete sanoo, että molemmat urheilijat ovat järkyttyneitä tuloksesta ja kiistävät käyttäneensä kannabista.

Kansainvälinen nyrkkeilyliitto (AIBA) voi antaa ankaran varoituksen tai langettaa jopa neljän vuoden kilpailukiellon, jos myös B-näytteet osoittautuvat positiivisiksi.

Creten mukaan CABA:a järkyttää se, että AIBA oli pyytänyt maailman anti-dopingkomiteaa (WADA) saamaan Kanadan joukkueesta urheilijoita kiinni nimenomaan kannabiksen käytöstä.

"Olemme lähettäneet kirjeen AIBA:lle saadaksemme selvityksen, miksi he pyysivät nimenomaan marihuanan testaamista joukkueeltamme", Crete kertoo.

Asiasta on käyty runsaastikin keskustelua, että pitääkö marihuanan olla WADA:n kiellettyjen aineiden listalla, koska sitä ei pidetä suoritusta parantavana aineena.

Tohtori Nafis Sadik, YK:n pääsihteerin erikoislähettiläs HIV/Aids asioissa Aasian ja Tyynenmeren alueella, on tuonut esille huolensa tartuntojen lisääntymisestä homomiesten ja suonen sisäisten huumeiden käyttäjien keskuudessa.

Tohtori Sadik sanoo, ettei hän täysin ymmärrä hallituksen huumesotaa, mutta muista maista saatujen kokemusten mukaan huumeiden vastaiset sortotoimet vain nostavat hintaa ja painavat huumeiden käytön maan alle.

"Huumesota ei lopeta ongelmaa vaan näyttää nostavan hintatasoa ja joskus lisää rikollisuutta", hän sanoi.

"Vaikka huumeiden käyttäjä pannaan lukkojen taakse, tämä ei muuta heidän käytöstään. Neulat ovat tartuntalähde ja niiden maiden kokemusten mukaan, joissa on onnistuttu käsittelemään ruiskuja käyttäviä huumeiden käyttäjiä, on oltava käytännöllinen," hän kertoo.

Valtion olisi tuettava neulojenvaihto-ohjelmia vaikka huumeiden käyttö olisikin lain vastaista, koska nämä ovat tärkeitä välineitä HIV:n leviämisen estämisessä.

Karen Kaplan Thaimaan AIDS:n hoidon toimintaryhmästä kertoo saaneensa kuulla, että vaikka kolme ehdotettua haittojen vähentämiseen tähtäävää ohjelmaa on saanut kannatusta, niiden rahoitus on vaikeuksissa maan poliittisen tilanteen takia.

Huumesodan aloittamisesta lähtien kaikenlainen huumeiden käyttämisen tukeminen, mukaan lukien haittojen vähentämiseen tähtäävät toimet, on katsottu rikolliseksi Kaplanin mukaan.

Uusi valiokunta, jonka tehtävänä on tarkastella Kansallisen ganjakomitean raporttia, kokoontui juuri ensimmäiseen istuntoonsa pohtiakseen kannabiksen laillistamissuosituksia.

Valiokunnan jäsen Delroy Chuck kertoi, että ryhmän tulisi pyrkiä suorittamaan loppuun Ganjakomitean raportin tarkastelu ja tuoda esille omat suosituksensa vuoden loppuun mennessä.

"Olemme viipyilleet tämän asian kanssa vuodesta 1972 enkä halua istuksia tämän asian kanssa vielä ensi vuonnakin; tehkäämme johtopäätöksemme jo tänä vuona," hän sanoi.

Chuck ehdotti myös, että kunhan valiokunta on tavannut Ganjakomitean seuraavassa istunnossaan, voisi se pitää vain muutaman istunnon ennen suositusten lähettämistä parlamenttiin käsiteltäväksi.

"Jätetään tuumailu mahdollisimman vähiin, jotta parlamentti saisi asian käsittelyynsä, ja sallittakoon parlamentin ratkaista asia kuten se tahtoo," hän sanoi.

Kansallinen ganjakomitea on pääministerin pyynnöstä istunut työnsä ääressä marraskuusta 2000 heinäkuulle 2001 ja suorittanut tänä aikana perusteellisen tutkimuksen ganjan käytöstä. Tätä varten haastateltiin yli 350 ihmistä käsittäen ammattilaisia sekä yhteiskunnan johtohahmoja.

Raportissaan komitea päätyi siihen, että kannabiksen käyttöön liittyvät terveyshaitat eivät oikeuta tuhansien jamaikalaisten rikollistamista sen käytön takia sellaisilla tavoilla ja sellaisten uskomusten nojalla, jotka ovat juurtuneet syvälle Jamaikan kulttuuriin.

Komitea antoi seitsemän suositusta, joihin kuuluu nykyisen lain muutos siten, että ganja dekriminalisoitaisiin aikuisille tietyn määrän puitteissa yksityiseen käyttöön sekä myös uskonnolliseen käyttöön.

Komitea suositti myös kannabistutkimustoimiston perustamista koordinoimaan kannabiksen eri puolten tutkimista, sen epidemiologisia ja psykologisia vaikutuksia kuten myös sen farmakologisia ja taloudellisia hyötyjä.

USA:n korkein oikeus päätti pitää voimassa lääkärin oikeuden suositella lääkemaria potilaille. Viime vuonna vetoomustuomioistuin päätti yksimielisesti hyväksyä tämän lääkärin oikeuden suosittaa tai hyväksyä lääkemarin käytön hoitomuotona vakavasti sairaille ihmisille. Bushin hallinnon lainopillinen neuvonantaja päätti viedä asian korkeimpaan oikeuteen.

Tämä korkeimman oikeuden päätös tarkoittaa käytännössä sitä, että liittovaltion viranomaiset eivät saa uhkailla niitä lääkäreitä, jotka suosittavat tai edes keskustelevat lääkemarihuanasta potilaidensa kanssa.

"Liittovaltion poliisi ei kuulu lääkärin vastaanotolle," sanoo Drug Policy Alliancen lainopillinen johtaja Daniel N. Abrahamson. "Potilaiden oikeudet ja osavaltioiden äänestäjien tahto on näin varmistettu."

Sekä Clinton että Bush ovat yrittäneet lopettaa eri osavaltioiden hyväksymät lääkekannabishankkeet uhkaamalla peruuttaa niiden lääkäreiden toimiluvat, jotka edes keskustelevat lääkekannabiksesta potilaiden kanssa.

Esimerkkinä lääkekannabisasian etenemisestä myös liittovaltion hallinnossa on The Hill lehdessä ilmestynyt artikkeli liittovaltion oman lääkemarihuanan historiasta. Itse lehti on tärkeä foorumi, koska sitä luetaan Capitol Hillillä eli USA:n hallinnon keskiössä.

USA:n ruoka- ja lääkeministeriön hallinnoima lääkemarihuanaohjelma alkoi jo 1976 ja siihen hyväksyttiin kaikkiaan vain 15 ihmistä ennen sen lakkauttamista huumesodan ankaroittamisen takia 1992. Nykyään ohjelmaan kuuluu enää seitsemän ihmistä, mm. Suomessakin vieraillut Elvy Musikka.

Lehden artikkelissa kerrotaan George McMahonista, joka sairastaa harvinaista Nail Patella syndroomaa, ja Christopher Largenin juuri julkaisemasta kirjasta Prescription Pot, joka kertoo McMahonin tarinan kautta lääkekannabisohjelmasta sekä lääkekannabistutkimuksesta.

Edustajainhuoneessa äänestettiin laista, joka olisi estänyt liittovaltion yleistä syyttäjää käyttämästä liittovaltion marihuanalakeja lääkekannabispotilaita ja lääkekannabiksen tuottajia vastaan niissä osavaltioissa, jotka ovat laillistaneet lääkekannabiksen.

USA:n liittovaltion huumepoliisin, DEA:n, tekemät väkivaltaiset rynnäköt lääkekannabiksen valmistajia vastaan saivat republikaaniedustajan Maurice Hincheyn laatimaan tämä aloite.

Lakialoite hävisi mutta historiallisessa äänestyksessä peräti 152 edustajaa äänesti sen puolesta. 273 äänesti vastaan.

Edellisen kerran edustajainhuoneessa äänestettiin lääkekannabiksesta vuonna 1998 ja tuolloin äänet jakautuivat 311 vastaan ja 94 puolesta. Vaikka puoltavien äänien lisääntyminen onkin merkittävää, käydyn keskustelun luonne osoittaa, että kongressissa huumehaukat ovat vielä voitolla - vaikka kampanjoivat pitävätkin heidän argumenttejaan huonoina.

Demokraattiedustajista kaksi kolmesta äänesti puolesta ja republikaaneista yhdeksän kymmenestä äänesti vastaan.

Marijuana Policy Projectin (http://www.mpp.org) suhdetoimintaa hallitukseen johtava Steve Fox: "Erityisen hämmentävää on se, että vain 15 republikaania - jotka tavallisesti pitävät yllä osavaltioiden oikeuksia ja rajoittavat liittovaltiota - äänesti huumepoliisin sairaita kohtaan käymää sotaa vastaan. Joka tapauksessa 152 ääntä merkitsee 62% lisäystä edelliseen äänestykseen verrattuna, joten tämä on selvää edistystä. Rohkaisevaa on se, että kaksi kolmesta demokraatista äänesti potilaiden parhaaksi."

Alaskassa yritettiin torpedoida äänestäminen kannabiksen laillisesta asemasta ensi vuoden vaalien yhteydessä. Vaalilautakunta oli pelkillä teknisillä syillä hylännyt merkittävän osan aktivistien keräämistä nimistä äänestyksen järjestämiseksi mutta Alaskan korkein oikeus palautti virkaintoiset virkamiehet ruotuun.

Yleisen syyttäjän virasto tutkii tapausta ja päättää valituksesta, kertoo yleisen syyttäjän edustaja Theresa Woelk. Jos valtio ei valita tapauksesta, kaikki allekirjoitukset lasketaan.

Vaaleja valvova kuvernööri Loren Leman ilmoitti 20. lokakuuta, ettei hän aio valittaa oikeuden päätöksestä ja näin hyvin suurella todennäköisyydellä kannabiksen laillistaminen tulee mukaan ensi vuoden vaaleihin.

Alaskan osavaltion vetoomustuomioistuin päätti äskettäin, että aikuinen ihminen saa pitää hallussaan 4 unssia marihuanaa henkilökohtaiseen käyttöön.

Ensi vuoden alusta ihmiset voivat rekisteröityä lääkekannabiksen käyttäjiksi. Lainsäädäntö sai hyväksynnän liittovaltiolta ja sen puitteissa tullaan hyväksymään kannabis pillerimuodossa tai suusuihkeena.

Hallitus hakee eri vaihtoehtoja, jottei se joutuisi kannabiksen kasvattajaksi. Kanadassa tällainen kokeilu ajautui ongelmiin, koska hallituksen kasvattama mari maistuu niin pahalta, ettei kukaan halua polttaa sitä.

Länsi-Australian osavaltiossa hyväksyttiin uusi pienten kannabismäärien hallussapidon salliva laki. Alle 30 gramman tai kahden kasvin hallussapito ei enää aiheuta merkintää rikosrekisteriin. Tosin käytössä oleva "kolmen kerran" säädös kohdistuu niihin, jotka jäävät toistuvasti kiinni.
 

Syksyllä pidettävien vaalien alla intohimot ovat nousseet pintaan vireillä olevasta hankkeesta laillistaa kannabiksen kulutus ja tietyillä ehdoilla myös kannabiksen tuotanto ja myynti.

Arviolta 500 000 ihmistä Sveitsin 7 miljoonasta käyttää kannabista satunnaisesti tai säännöllisesti ja marisätkiä myydään avoimesti puistoissa, koulujen edustalla ja junissa. Hallituksen mukaan poliisiresurssit ovat liian piukalla vanhentuneen lainsäädännön täytäntöön panemiseksi.

"Uskottavuutemme vuoksi emme voi hyväksyä alkoholia ja tupakkaa, jotka tappavat 10 000 ihmistä vuosittain Sveitsissä, myytävän kaikilla kaupankäynnin vippaskonsteilla, kun taas huomattavasti turvallisemman kannabiksen käyttö rikkoo lakia", kerrotaan Sveitsin Alkoholi- ja huumeriippuvuuden ehkäisyinstituutista, mikä on riippumaton tutkimus- ja neuvontalaitos.

Jo ennen lokakuun 24. päiväksi suunniteltuja vaaleja huumepolitiikasta on tullut poliittinen pallo. Oikeistopuolueen Swiss People's Party'n odotetaan menestyvän niissä ja tämä on aiheuttanut äänenpainojen muuttumisen konservatiivisemmiksi huumekeskustelussa sillä seurauksella, että hallituksen kaavailema uudistuspaketti voidaan myös hylätä.

"Koko asiasta on tullut liian tunteikas ja politisoitu", kertoo eräs Sveitsin huumepolitiikan uudistuksen pioneereista Felix Gutzwiller Zurichin yliopiston sosiaali- ja ehkäisevän lääketieteen instituutista.

Riippumatta kannabisäänestyksen lopputuloksesta Felix Gutzwiller kertoo, ettei se muuta Sveitsin neljän pilarin huumepolitiikkaa tai vaikuta heroiiniohjelmaan.

Noin puoli miljoonaa sveitsiläistä käyttää kannabista säännöllisesti. Kannabiksen käytön ja kaupan salliva lainuudistuspaketti hylättiin kuitenkin Sveitsin parlamentin alahuoneen käsittelyssä. Senaatin pitäneekin laatia lainsäädäntö uusiksi.

Jo kertaalleen senaatissa hyväksytty lainuudistus olisi tehnyt Sveitsistä kannabispolitiikaltaan Euroopan liberaaleimman valtion.

Michel Graf, Alkoholi- ja huumeriippuvuuden ehkäisyinstituutin apulaisjohtaja on asiasta pettynyt.

"Olen pettynyt poliittisen rohkeuden puuttumiseen. Tämä osoittaa poliitikkojen tuntevan olonsa epämiellyttäväksi kansanterveyden ongelmien edessä. He sekoittavat moraaliarvoja kansanterveyskysymyksiin, koska heidän tulisi puolustaa molempia. Tämä johtaa siihen, että kannabiksen käyttäjiä pidetään edelleen rikollisina kun taas me pidämme heitä ihmisinä, jotka ottavat riskejä - varsinkin jos he ovat nuoria."

"Hylkääminen johtuu sekä tulossa olevista vaaleista että myös muuttuneista käsityksistä kannabiksen haitoista. Toisaalta kansanedustajat haluavat pitää korttinsa piilossa tällaisen monimutkaisen asian suhteen ennen vaaleja. Ja koska tämä on monimutkainen kokonaisuus, niin asiantuntijat eivät ole osanneet tuoda esille, mitä dekriminalisaatio oikein tarkoittaa."

"Mutta emme saa laiskistua. On löydettävä selvempiä ja tehokkaampia tapoja hallita kannabiksen käyttöä. Kukaan poliitikko ei halua nähdä jokaista ihmistä pössöttelemässä. Totuus on se, että olipa se kielletty lailla tai ei, niin osa ihmisistä jatkaa kannabiksen polttamista. Meidän tehtävämme on varmistaa se, että nämä ihmiset ovat tietoisia siitä mitä tekevät, eikä heidän käyttönsä muuttuisi ongelmaiseksi - ja etteivät he päätyisi rikollisiksi."

"Tiedotusvälineissä on mm. kerrottu, että kannabissavuke olisi viisi kertaa myrkyllisempi kuin tupakka - väite, jolle ei löydy tieteellistä pohjaa. Sitten jotkut psykiatrit ovat kertoneet, että kannabis aiheuttaa mielenterveysongelmia. Mutta he eivät kertoneet tämän koskevan vain pientä käyttäjäryhmää. Suurimmalla osalla satunnaiskäyttäjiä ei ole koskaan ongelmia ja tämä pätee suurimpaan osaan nuoria ja nuoria aikuisia. Tässä sekoitetaan toisiinsa satunnainen käyttö ja jatkuva käyttö, mikä on haitallista - riippumatta iästä."

"Instituuttimme jatkaa ihmisten tiedottamista tässä asiassa. Me teimme sitä ensimmäisinä ja jatkamme tiedottamista mahdollisimman objektiivisesti. Kannabisuudistuksen vastustajat käyttävät hyväksi pelkoja ja hautaavat päänsä hiekkaan."

"Mutta heidän tulisi ymmärtää, että vaikka keskustelu pykii, ei tilanne ole mihinkään kadonnut. Kaikki tuntuvat olevan tietämättömiä asiasta - ja tämä on vaarallinen tilanne."

"Vastustajat haluavat lykätä keskustelua selventääkseen sitä mutta todellisuudessa keskustelu on muuttumassa epämääräisemmäksi. Meidän tehtävämme on muistuttaa, että riippumatta kannabiksen laillisesta asemasta me emme suosittele sen käyttöä, emme varsinkaan jatkuvasti."

Luzi Stamm, oikeistolaisen Swiss People's Party'n kansanedustaja kertoo, että vaikka laki olisi mennyt läpi eduskunnassa, äänestäjillä tulisi olla lopullinen päätösvalta.

"Tämä on poikkeus suurimmasta osasta eduskuntaan tulevista asioista. Tämä on asia, jossa ihmiset osaavat päättää paremmin kuin suurin osa poliitikoista."

Monien mielestä uusi lainsäädäntö on tarpeen lakien yhteen saattamiseksi Sveitsin todellisuuden kanssa. Lain täytäntöönpano on kantoneiden vastuulla ja joidenkin toteuttaessa sitä innolla muut kääntävät asialle selkänsä.

Martin Büechi liittovaltion terveysvirastosta on sitä mieltä, että lakia tulisi muuttaa nykyisten puutteiden korjaamiseksi.

"Nykyinen tilanne on kestämätön. Ihmiset eivät ole niin hyvin selvillä siitä, että heitä voidaan syyttää kannabiksen polttamisesta, istuttamisesta ja kasvatuksesta."

Myös Stamm pitää nykyistä politiikkaa kestämättömänä mutta on sitä mieltä, että hallituksen esitys loisi lisää ongelmia.

"Mielestäni se, kuinka estetään kannabiksen päätyminen lasten käsiin, on ratkaisematta. Ja tietysti asialla on kansainväliset vaikutuksensa: ihmiset tulevat Sveitsiin vain ostamaan kannabista ja vievät sitä sitten mukanaan."

Büechi on sitä mieltä, että Sveitsistä ei tule kohdemaata niille turisteille, jotka vain hakevat kannabista viedäkseen sitä laittomasti kotimaihinsa. Uudessa lainsäädännössä oli tarkoituksena estää ulkomaalaisia ostamasta kannabista.

"Tällä olisi ratkaistu esimerkiksi Ticinon kantonissa syntynyt ongelmatilanne. Koska ulkomaalaisten ei olisi sallittu ostaa kannabista niin paikallisviranomaisilla olisi ollut valtuudet lopettaa sen vienti."

Rajakauppa italialaisten asiakkaiden on kasvanut viime vuonna, ja vaikka Italian rajaviranomaiset ovatkin lisänneet resurssejaan rajalla, kauppa käy vilkkaana.

Ticinon kukoistavat kannabismarkkinat ovat kärsineet vakavan takaiskun. Viljelyksiä on tuhottu, kasveja ja kasvihuoneita takavarikoitu, myymälöitä suljettu, ihmisiä vangittu. Tämä on esimerkki siitä, miten huumepolitiikka heivaa hyväksymisen ja tukahduttamisen välillä. Tulos: kannabista on jälleen markkinoilla mutta kaksinkertaiseen hintaan.

Kansanäänestyksessä voittaneen lakialoitteen mukaan aikuisen ihmisen kannabiksen hallussapidosta tulee lain täytäntöönpanevien viranomaisten tärkeysjärjestyksessä alhaisin mahdollinen.

Kampanjan vetäjän ja vuosittaisen Hempfestin järjestäjän Dominic Holdenin mukaan äänestäjät kertoivat, ettei aikuisten ihmisten, joilla on kannabista omaan käyttöön, pidä päätyä vankilaan.

Poliisipäällikkö Gil Kerlikowske on puolestaan sanonut, ettei lakialoite muuta poliisin normaalia työtä. Poliisi käsittelee vuosittain noin 400 pientä hallussapitotapausta.

Kaupungin lakimies Tom Carr ennustaa, että puolustusasianajajat tulevat tästä lähtien kyseenalaistamaan hallussapitotapaukset äänestäjien tahdon vastaisina.

Tämä oli jo toinen kerta viiden vuoden sisällä kun Seattlessa äänestettiin huumelakien lieventämiseksi. Vuonna 1998 lääkemarihuana-aloite sai 70% äänistä.

Tätä uusinta lakialoitetta vastaan ei ollut mitään järjestäytynyttä vastustusta vaikka valkoisen talon huumetsaari John Walters vierailikin kaupungissa ja kutsui sitä vastuuttomaksi.

Pohjoismaiden terveysasioista vastaavat ministerit torjuvat kannabiksen laillistamisen. Ministerit julkaisivat asiasta kirjoituksen ruotsalaisessa Svenska Dagbladet -lehdessä.

Kirjoituksen takana ovat Suomen peruspalveluministeri Liisa Hyssälä, Ruotsin kansanterveysministeri Morgan Johansson, Islannin sosiaaliministeri Arni Magnysson, Tanskan sisä- ja terveysministeri Lars Lökke Rasmussen ja Norjan sosiaaliministeri Ingjerd Schou.

Viiden maan terveysasioista vastaavat ministerit lupaavat myös tehdä yhteistyötä huumerikollisuutta vastaan.

Ruotsissa Lundin kaupungissa alkaa tänään yhdeksän Pohjois-Euroopan maan ministerikokous, jossa neuvotellaan lähialueiden huumepoliittisesta strategiasta.

Pääkirjoituksessa viitatut artikkelit:
http://bmj.bmjjournals.com/cgi/reprint/326/7396/942?ijkey=d7dbabb1d4c7f651636549916ccee999ea98056f
http://bmj.bmjjournals.com/cgi/ijlink?linkType=FULL&journalCode=bmj&resid=326/7396/942

Englannissa nousi kohu viime keväänä erään tutkijaryhmän arvioitua kannabiksen aiheuttavan jopa 30 000 kuolemantapausta maassa vuosittain. Tämä arvio oli johdettu tupakan aiheuttamista kuolemantapauksista sillä oletuksella, että kannabiksen käytön yleisyys on neljäsosa tupakan polttamisen yleisyydestä.

Tämä yleistys on kuitenkin saanut kritiikkiä osakseen ja tohtori Stephen Sidney kalifornialaisesta Kaiser Permanente terveysorganisaatiosta kirjoittaa British Medical Journalin pääkirjoituksessa kannabiksen terveyshaittojen arviointitutkimuksesta.

Ensiksi kahdessa laajassa kannabiksen käyttäjien seurantatutkimuksessa Ruotsissa ja USA:ssa seurattiin yli 100 000 käyttäjää eikä havaittu kuolleisuuden nousua.

Toiseksi päinvastoin kuin monet laittomat (esimerkiksi kokaiini) tai lailliset aineet (esimerkiksi aspiriini ja alkoholi) kannabiksen ei tiedetä myöskään aiheuttaneen akuutteja kuolemantapauksia.

Kolmanneksi täytyy tarkastella kannabiksen käytön yhteyttä eniten kuolemantapauksia aiheuttaviin tauteihin. Suurin yksittäinen tappaja on sydän ja verisuonitaudit, jotka aiheuttavat esim. USA:ssa kolmasosan kuolemantapauksista ja joiden kehittymiseen nikotiinilla tiedetään olevan merkittävä osuus. Kannabis ei sisällä nikotiinia ja tutkimuksissa ei myöskään ole havaittu yhteyttä sydänkuolleisuuden ja kannabiksen käytön välillä.

Tohtori Sidney päättelee, että vaikka kannabiksen käyttö ei ole haitatonta, ei tämän hetkinen tietämys tue sitä väitettä, että sillä olisi huomattavia kuolemaan johtavia kansanterveydellisiä vaikutuksia.

Terve järki kertoo, millaisia toimenpiteitä tulisi harjoittaa kannabiksen haittavaikutusten ehkäisyssä. Näihin kuuluu kannabiksen käytön ehkäisy alaikäisiltä, kannabiksen käytöstä pidättäytyminen ennen autojen tai laitteiden käyttämistä tai käytön aikana, runsaan käytön ehkäisy ja sydänsairauksista kärsivien ihmisten varoittaminen kannabiksen käytön haitoista.

Kannabisryhmät esittivät vahvan paheksuntansa Ranskan konservatiivihallitukselle sen aikomuksista alkaa langettaa isoja sakkoja satunnaisille kannabiksen käyttäjille korvatakseen nykyiset - harvoin langetetut - vankeusrangaistukset.

Jean-Pierre Galland, CIRC kannabisjärjestön perustaja: "Tämä on äärioikeistolaista. Tällä hetkellä poliisit eivät yleensä tee mitään nähdessään jonkun polttavan kannabista. Uusien säädösten mukaan olisi helppoa jakaa isoja sakkorangaistuksia."

Vuonna 2001 poliisi syytti vain 8:aa prosenttia pysäyttämistään kannabiksen käyttäjistä 33 vuotta voimassa olleen lain perusteella, mikä on selvä lasku vuoden 1990 30:sta.

Tiedotusvälineissä olleiden arvioiden mukaan uusien säädösten mukaan käyttäjät voisivat saada jopa 1500 euron sakot ja heidän omaisuuttaan kuten kännyköitä ja moottoripyöriä voitaisiin takavarikoida.

"Suurimmalla osalla meidän eurooppalaisista naapureista on sellainen järjestelmä, mikä määrittelee kuinka paljon henkilöllä voi olla kannabista henkilökohtaiseen käyttöön. Tällaista ei löydy Ranskasta," kertoo French Addictology Federation -järjestön puheenjohtaja Alain Morel.

Intialainen Business Standard kirjoittaa seikkaperäisesti läntisissä kehittyneissä maissa saaduista kokemuksista kannabispolitiikan lieventämisestä sekä tieteellisen tutkimuksen antamista näytöistä kannabiksen ominaisuuksista. Läntisten maiden painostuksesta Intiakin joutui kriminalisoimaan vuonna 1985 kannabiksen käytön, jolla on tuhansien vuosien perinteet ja tärkeä asema hindujen uskonnollisessa kulttuurissa.

A-luokan huumeet, ekstaasi, kokaiini, crack ja heroiini aiheuttavat 99% huumeiden käytön aiheuttamista kuluista yhteiskunnalle brittiläisen tutkimuksen mukaan. Tutkijoiden mukaan Britannian kannabislakien lievennys säästäisi 71 miljoonaa puntaa vuodessa ja vapauttaisi 500 poliisia muihin tehtäviin.

Dekriminalisaatio aiheuttaisi samanlaisia hyötyjä Intialle, missä niukkoja poliisiresursseja voitaisiin keskittää vaarallisempien huumeiden jahtaamiseen. Kannabistahan myytiin valtion valvomissa kaupoissa aina vuoden 1985 huumelakiin saakka. Siinä kaikkia huumeita käsitellään samanlaisina.

Dekriminalisaatio mahdollistaisi kannabiksen lääkeominaisuuksien tutkimuksen ja auttaisi Intiaa hoitamaan seuraavien vuosien aikana odotettavissa olevan HIV-tapausten tulvan.

Koska uskoaan harjoittavien hindujen on mahdollista tehdä kannabiksen käytöstä hindulaisuudessa vahva uskonnollinen kysymys, niin onko liikaa odotettu, että kannabiksen uudelleen laillistaminen olisi hindupuolueen asialistalla tulevaisuudessa?

Marihuana - ganja kansankielessä - on astunut ulos kaapista. Ei enää salakauppaa, tupakkakaupat ovat poissa muodista, sitä myydään avoimesti jopa ihmisten taloista.

Syy tähän on paikallisten poliisien ja eräiden poliitikkojen äänetön suostumus. Itse asiassa erään ministerin lähisukulaisen tiedetään välittävän ganjaa.

Sitä saadakseen tarvitaan vain oikea yhteys. Joskus siihen tarvitaan pientä huijausta.

Mutta huumeen jakelija tuntee asiakkaansa. Kun sitä tarvitseva menee pyytämään häneltä "maal'ia", hänen ei tarvitse sanoa sen nimeä. Hänen tarvitsee ojentaa vain seteli ja kertoa haluavansa "sitä pyöreää tavaraa".

Kun tämän kirjoittaja esittäytyi sen käyttäjänä ja yritti oikeaa termiä, jakelija oli aluksi epäilevä.

"Oletko sinä käyttänyt sitä aikaisemmin ?"

"Viime kuussa", vastaan.

Sitten hän ojentaa minulle siististi muoviin käärityn pienen pallon. Päälle on kirjoitettu "Ayurvedic Oushadhi".

Jakelijat esittelevät ganjan ensikertalaisille "lääkkeenä". "Parannus miljoonaan tautiin", selittää eräs toinen sadhuksi pukeutunut jakelija.

"Ota tätä lääkettä kaksi kertaa päivässä niin elät 130 vuotiaaksi. Yksi Bolarumissa asuva sadhu nautti tätä ja eli niin vanhaksi", hän jatkaa.

Hänen kertoessaan olleensa siitä riippuvainen jo vähintään 24 vuotta kaksi vakioasiakasta saapuu paikalle ja rukousten jälkeen he pössöttelevät yhdessä.

"Ota tällä kertaa ilmaiseksi. Mutta ensi kerralla sinun täytyy maksaa 100 rupiaa paketista", jakelija tarjoaa.

Pikkukaupassa Bansilalpetissa perheenjäsenet ei ole mitenkään vaivaantuneita kääriessään ganjaa savukkeeksi uudelle "asiakkaalle".

Kannabiksen tuottajana Kanadan hallituksella on ilmeisesti paljon opittavaa katukauppiailta. Se tulisi ennen kaikkea oppia, kuinka erottaa kunnon kama roskasta.

Tätä mieltä ovat Kanadan hallituksen lääkekannabisohjelman ensimmäiset asiakkaat. Vasta kymmenen ihmistä on ilmoittautunut ohjelmaan ja arvostelu on rankkaa. He sanovat hallituksen ruohon olevan kuvottavaa ja haluavat rahansa takaisin.

Potilasjärjestön Canadians for Safe Access puheenjohtaja Phillipe Lucas kehottaa kokeilemaan hallituksen hyväksymää ja Prairie Plant Systems -yhtiön tuottamaa kannabista.

"Olen kokeillut sitä itse ja voin varmasti kertoa, ettei siitä ole mihinkään". Hänen järjestönsä kertoo testauttaneensa tuotteen kahdessa laboratoriossa ja saanut sen THC-pitoisuudeksi noin 3% (viranomaiset edellyttivät sen olevan 10 prosenttista), ja lisäksi siinä on havaittu pieniä pitoisuuksia lyijyä ja arsenikkia.

Lääkekannabista tuottavan yhtiön johtaja Brent Zettl kiistää väitteet. Hänen mielestään heidän tuotteensa on tarkkaan valvottua, jotta sen THC-pitoisuus pidettäisiin 10%:n tienoilla.

Kanadan terveysviraston edustajan mukaan he ovat tyytyväisiä tuotteeseen eikä heillä ole suunnitelmia muuttaa sitä.

Zettlin mielestä väitteet lyijystä ja arsenikista ovat herjausta.

"He eivät kerro niiden laboratorioiden nimiä, missä tuotetta olisi testattu. Me emme käytä mitään kemikaaleja lannoitteita lukuunottamatta. Meillä on 10 000 eri lajiketta niistä siemenistä, joita olemme saaneet Kanadan ratsupoliisilta. Joissakin kasveissa THC-pitoisuus on jopa 30%:a."

Hän myös kertoo, että heidän tuotteeseen on sekoitettu myös muuta kuin "kukkamateriaalia" kuten varsia ja lehtiä, mikä on tarpeen THC-pitoisuuden pitämiseksi 10%:ssa sekä tarkan annostelun sallimiseksi. Tämähän on kuitenkin lääkettä.

Zettl mielestä hänen yhtiöönsä kohdistuvat hyökkäykset ovat osa ns. orgaanisten kasvattajien ja ganja tuotteiden (piiput, bongit, T-paidat) valmistajien "salaista ohjelmaa" saada liittovaltion porukka pois markkinoilta ennen kuin dekriminalisaatio alkaa vaikuttaa.

Lucas kiistää kaupalliset tavoitteet vaikka hän ei salaakaan orgaanisten kasvattajien väheksyntää Ottawan kasvatuskokeilua kohtaan.

"Me osasimme odottaa huonoa laatua. Yritimme neuvoa Ottawaa aloittamaan orgaanisen kasvatuksen, ottamaan oppia kokeneilta kasvattajilta. Heitä se ei kiinnostanut."

Huolenaiheena on se, että alhaisen THC-pitoisuuden lääkemarihuanalla voi olla ikäviä terveydellisiä vaikutuksia. Marihuanan savussa on paljon syöpää aiheuttavia hiilivetyjä ja siksi alhaisen THC-pitoisuuden marihuanaa poltettaessa sitä täytyy käyttää enemmän vaikutuksen saamiseksi.

Kannabiksen lääkekäyttäjät, jotka päättävät turvautua pimeiltä markkinoilta saatavaan marihuanaan, ottavat myös riskejä.

Edmontonin poliisin edustaja Darren Derko kertoo pimeiltä markkinoilta saadun marihuanan sisältävän myös paljon hyönteismyrkkyjä.

"Kehrääjäpunkkien vuoksi", hän kertoo. "Takavarikoimme jatkuvasti litroittain hyönteismyrkkyjä ratsioiden yhteydessä".

Syyskuun 4. päivänä osavaltion oikeuden tuomari P. Chen teki mullistavan päätöksen Brittiläisen Kolumbian marihuanalaeista. Päätöksessään tuomari sanoi osan huumelainsäädännöstä olevan pätemätöntä ja että tällä hetkellä lainsäädäntö ei tunne rikosmuotoa "marihuanan hallussapito".

Päätös on seurausta pitkään jatkuneesta kädenväännöstä hallituksen ja oikeusistuimien välillä oikeudesta lääkekannabikseen sekä marihuanan hallussapidon laittomuuden välillä. Tuomari Chenin mielestä kannabista koskeva laki on perustuslain vastainen ja se tulee korvata kokonaan uudella.

Ajatuksena on se, että laissa tulee olla varaumat lääkekannabiksen saannin turvaamiseksi. Tämän sijasta hallitus sääti lääkekannabissäädökset muttei ratkaissut kannabiksen hallussapitoa eikä säätänyt uusia lakeja vanhentuneiden tilalle. Täten hallitus menetti tilaisuutensa.

Marihuana on laitonta osavaltiossa mutta Seattlessa äänestetään siitä, että poliisit ja syyttäjät eivät enää uhraisi aikaa ja resursseja pienimuotoiseen käyttöön kaupungissa.

Aloite 75 neuvoo lakiviranomaisia tekemään marihuanapidätyksistä tärkeysjärjestyksessä alhaisimman - kuten nämä sanovat jo tekevänsäkin.

Kampanja 'Järkevän Seattlen Liitto' on saanut kansallista huomiota osakseen molemmin puolin laillistamiskeskustelua. USA:n huumetsaari John Walters vieraili kaupungissa puhumassa aloitetta vastaan, ja muualla maassa toimivat marihuanalakien lieventämistä puuhaavat ryhmät seuraavat aloitteen läpimenemistä.

Seattlessa järjestettiin elokuussa yhdet maailman suurimmista kannabiksen laillistamista vaativista festivaaleista, Seattlen hamppufestivaalit, johon osallistui 175 000 ihmistä.

Seattlen poliisi teki vuonna 2001 418 pidätystä marihuanan hallussapidon takia, mikä on selvä lasku vuoden 1998 600 pidätyksestä. Washingtonin osavaltiossa alle 40 gramman hallussapito on rikkomus ja siitä voidaan langettaa 90 päivän vankeustuomio ja 1000 dollarin sakot. Yli 40 gramman hallussapito on rikos.

Yksitoista USA:n osavaltiota on dekriminalisoinut marihuanan hallussapidon tarkoittaen sitä, että pienen määrän hallussapidosta tavattu henkilö saa pysäköintisakkoon verrattavan rangaistuksen. Lisäksi kahdeksan osavaltiota - sisältäen Washingtonin - on säätänyt lääkekannabislakeja.

Uudet poliisien toimintaohjeet kannabistapausten käsittelemiseksi tulevat todennäköisesti johtamaan toimenpiteiden vaihteluun eri puolilla Britanniaa riippuen siitä, miten poliisi niitä tulkitsee. Toimintaohjeisiin sisältyy mm. oikeus pidättää julkisella paikalla poltteleva. Ne tulevat voimaan ensi tammikuussa.

Poliisin mukaan toimintaohjeet merkitsevät, että suurin osa niistä 80 000 aikuisesta, jotka on tähän saakka pidätetty ja sakotettu hallussapidosta saavat tulevaisuudessa vain varoituksen ja heidän kannabiksensa takavarikoidaan.

Ohjeistuksessa luetellaan "raskauttavia tekijöitä":

- Kannabiksen polttaminen julkisella paikalla: Alunperin pidätys oli varattu niille, jotka "julkeasti" rikkovat lakia puhaltamalla savua poliisin kasvoille. Nyt tähdennetään sitä, että julkisella paikalla polttaminen ei ole uudelleen luokittelun hengen mukaista ja se voi heikentää kannabiksen laitonta asemaa.

- Rikoksen uusijat: kun poliisi tunnistaa henkilön, jota on toistuvasti käsitelty kannabiksen hallussapidon vuoksi, hänet voidaan pidättää.

- Paikallinen poliisitoimen ongelma: Siellä missä julkinen häiriö liittyy kannabiksen käyttöön, poliisi voi pidättää varoituksen sijaan - tämä voisi päteä korkean rikollisuuden vaivaamissa lähiöissä.

- Nuoret henkilöt: Alle 17 vuotiaita käsitellään vuoden 1998 rikoslain eikä ohjeistuksen mukaisesti - heidät pidätetään ja annetaan muodollinen varoitus. Kannabista hallussapitävät aikuiset kouluissa tai niiden läheisyydessä tai nuorison suosimissa paikoissa pidätetään. Alle 10 vuotiaat kannabista hallussapitävät lapset ohjataan sosiaalihuollon piiriin.

Ohjeistuksen mukaan henkilön tarkastuksessa kannabiksen löydyttyä poliisin tulee vain kysyä, että "mitä tämä on?" ja "kenen tämä on?", tallettaa vastaukset ja syyllisen läsnäollessa asettaa huume pussiin, sinetöidä ja allekirjoittaa se.

Viime vuonna kansainvälisesti arvostettu tiedelehti Science julkisti USA:ssa tehdyn ekstaasitutkimuksen tulokset, joiden mukaan jo yksikin tavallinen ekstaasiannos saattaa tappaa käyttäjänsä tai ainakin aiheuttaa parkinsonismia muistuttavan aivovamman. Tutkimus sai laajaa julkisuutta ja mm. USA:n hallitus käytti sitä todisteena huumelakien kiristämiseksi ns. Rave Actin muodossa.

Sitten selvisi, että tutkijat olivatkin ruiskuttaneet koe-eläimiinsä metamfetamiinia, jonka tiedetään vaikuttavan aivojen dopamiiniaineenvaihduntaan. Tutkimuksen mukaan jopa 40% koe-eläimistä kuoli kokeessa.

Professori Colin Blakemore Oxfordin yliopistosta, tuleva lääketutkimusneuvoston puheenjohtaja: "Tässä vallitsee selvä ristiriita. 40% nuorisosta ei kuole joka viikonloppu. Tämä olisi pitänyt huomata millä tahansa pätevällä tarkastusmenettelyllä. Ekstaasin osalta turvallisuuskysymykset on mielestäni selviä enkä suosittelisi kenellekään ekstaasin nauttimista."

"Minua huolestuttaa eniten tässä tutkimuksessa, että sillä on todella kielteinen vaikutus nuorison asenteisiin heidän lukiessaan huumeiden käyttöön liittyvistä riskeistä".

"Täytyy kysyä, että kuinka tämä tutkimus tarkastettiin, oliko tutkimuksen julkaisemisen syynä USA:n kongressissa samaan aikaan käsiteltävä "anti-rave" lainsäädäntö, ketkä toimivat tutkimuksen suosittelijoina ?"

New Scientist lehden pääkirjoitus kysyykin aiheellisesti, että olisivatko tiedotusvälineet tarttuneet uutiseen yhtä hanakasti, jos tulokset olisivat osoittaneet ekstaasin vaikutukset lievemmiksi kuin mitä julkisuudessa on toitotettu.

Elokuun numerossaan New Scientist -lehti kertoi tutkimuksesta, jossa oltaisiin tutkittu MDMA:n eli ekstaasin käyttöä posttraumaattisen stressin hoidossa. Tutkimushanke jumittui ylivoimaiseen byrokratiaan. Syynä tähän oli tutkimusaihe: USA:n tutkimusbyrokratia ei hyväksy laittomilla aineilla tehtäviä tutkimuksia muuten kuin näiden haittojen todentamiseksi.

Artikkelissa New Scientist huomauttaa siitä, minkä kannabista tutkivat ovat tienneet jo vuosikymmeniä: tutkimushankkeet kannabiksen lääkeominaisuuksien hyödyntämiseksi ovat jumiutuneet ylipääsemättömään byrokratiaan, yhä uusiin vaatimuksiin ja yhä uusiin viranomaistahoihin.

Tilanne on johtanut siihen, että tieteellisistä tutkimuksista näyttää tulevan ristiriitaisia tuloksia, kun vanhat hallitusten manipuloimat huumetutkimusta suorittavat laitokset julkaisevat vanhaa valistusta tukevia tuloksia. Tiedotusvälineet ja huumesotaan sitoutuneet virka-, tiedemiehet ja poliitikot toitottavat näitä uusina todisteina vanhoille väitteille.

Vasta 1990-luvulla virinnyt lääkekannabistutkimus on saattanut sen tutkimuksen hyväksyttävälle tieteelliselle tasolle, koska siinä pätevät samat kriteerit kuin tieteellisesti hyväksytyssä lääketutkimuksessa.

Kotimaiset ja kansainväliset huumehaukat suhtautuvat lääkekannabistutkimukseen tunnevaltaisesti, koska se on osoittanut heidän vuosikymmeniä vaalimansa väitteet ja niitä todistelevan tutkimuksen pätemättömäksi.

Vaikka tämän ekstaasitutkimuksen virheet tunnustetaan nyt tiedepiireissä, on USA:ssa keritty säätämään huume- ja terrorismisodan yhdistävää lainsäädäntöä. Tämä on osa USA:n poliisivaltiokehitystä tukevaa lainsäädäntöä, jonka varjolla on jo kielletty mm. kannabiksen laillistamista vaativia festivaaleja ja tapahtumia.

Tämä uusin laki tunnetaan mahtipontisella lyhenteellä VICTORY (Vital Interdiction of Criminal Terrorist Organizations eli rikollisten terroristiorganisaatioiden ratkaiseva kieltäminen). Lain tarkoituksena on "taistella narkoterrorismia vastaan". Mutta lainsäädäntö ulottuu tätäkin laajemmalle. Jos laki menee läpi kongressissa, amerikkalaiset menettävät paljon perusoikeuksiaan - ja terroristit voivat julistaa voittaneensa.

Laissa tehdään syyttäjälle aiempaa helpommaksi saada haltuunsa verotustietoja ja takavarikoida asianajajapalkkioita. Sen perusteella väkivallattomille huumerikollisille voidaan myös tuomita entistä pitempiä vankeusrangaistuksia.

Uudessa lainsäädännössä luodaan uusi rikoslaji, narkoterrorismi, ja määritellään tämä rikos niin laajasti, että kuka tahansa, joka valmistaa, levittää tai pitää hallussaan huumetta tarkoituksenaan levittää, voi saada syytteen narkoterrorismista.

Hallituksen tulee vain näyttää toteen, että henkilö aikoo käyttää huumetta tukeakseen suoraan tai epäsuorasti "ulkomaista terrorismiorganisaatiota, henkilöä tai ryhmää, joka on sekaantunut terroriteon suunnitteluun, valmisteluun tai toteutukseen".

Lain mukaan hallituksen ei tarvitse osoittaa syytetyn tienneen ryhmän olevan "ulkomainen terroristijärjestö". Näin laki yhdistää huumesodan terrorismisotaan.

Presidentti Nixon aloitti huumesodan vuonna 1970. Tämä on maksanut USA:n veronmaksajille satoja miljardeja dollareita.

Yhdistetty huumeterrorismisota turvaa verorahojen virran jatkumisen ja takaa tavoitteiden pysyvän samalla tasolla: maksimirangaistuksia ja minimihyötyjä; täyteen ahdettuja vankiloita ja kansalaisvapauksien rajoittamista.

YK:n huumetoimisto (UNODC) julkaisi Roomassa ns. ATS huumeita käsittelevän raportin Ecstasy and Amphetamines - Global Survey 2003, jonka tieteellinen anti perustuu mm. juuri pari viikkoa sitten tutkimuksensa tulokset peruuttaneiden John Hopkinsin yliopiston tutkijoiden työhön.

Tämän tutkimuksen peruuttamisesta ei raportissa ole sanaakaan vaan siinä toistetaan sen virheelliset varoitukset sellaisenaan. Raportti toistaa myös kuuliaisesti USA:n sotaretoriikkaa: kaikki ekstaasin käyttö on väärinkäyttöä ilman mitään analyysia käytön eri muodoista ja niiden erilaisista haittatekijöistä.

Kansainvälisesti tunnettu hamppukoomikko Tommy Chong, 65, legendaarisen Up in Smoke elokuvan Cheech & Chong parivaljakosta, sai yhdeksän kuukauden vankeustuomion liittovaltion vankilassa sekä 20 000 dollarin sakot bongien ja muun välineistön myymisestä internetissä.

Häneltä takavarikoitiin 100 000 dollaria liittovaltion huumeiden käyttöön tarkoitettua välineistöä koskevien syytteiden nojalla ja hän joutuu olemaan ehdonalaisvalvonnassa vuoden tuomionsa suorittamisen jälkeen.

Liittovaltion agentit ovat takavarikoineet myös hänen yrityksensä Nice Dreams Enterprises bongeja ja piippuja eri puolilla USA:ta tehdyissä ratsioissa, joissa on takavarikoitu tuhansittain erilaisia polttovälineitä.

Oslolainen kannabista kasvattava ryhmä on päättänyt jakaa ilmaiseksi kannabista ja kannabiskasvin pistokkaita syöpä- ja MS-potilaille.

"Aiomme asettua apteekkien ulkopuolelle ja kertoa kannabiksen myönteisistä vaikutuksista", kertoo ryhmän puhemies Johnny Linderud VG-lehdelle. Linderud edustaa noin 200 kannabiksen kasvattajaa Oslossa.

"Tarjoamme sairaille myös ilmaiseksi kannabista tai pistokkaita, joista voi itse kasvattaa kannabista".

"On turhaa estää MS- ja syöpäpotilailta lääkettä, joka tasapainottaa ja jopa estää MS-sairauden pahenemista. Haluamme tehdä oman osamme heidän auttamiseksi," Linderud kertoo.

Marinolia eli synteettistä THC:tä on kokeiltu MS-potilaiden kipujen hoidossa hyvällä menestyksellä Tanskan Århusin kunnallisessa sairaalassa. Tutkimukseen osallistui 24 MS-potilasta. Lupaavat tutkimustulokset esiteltiin viime viikolla kipua käsittelevässä kongressissa Prahassa.

Nyt Tanskassa odotetaan muutaman viikon sisällä vastaavanlaisen englantilaistutkimuksen julkistamista, jotta hallituksen lääkkeiden käyttöä valvova komissio voisi antaa virallisen luvan Marinolin käyttöön MS-potilaiden kipujen lievityksessä.

(Toim. huom: USA:n huumevalvontaviranomainen DEA muutti vuonna 2000 Marinolin III listalle huumeluokituksessaan tehden sen määräämisen helpommaksi. Synteettisen THC:n tuotenimi on Dronabinol, joka on edelleen I listalla, koska sillä on "suuri väärinkäytön riski". Marinol on kuitenkin samaa ainetta pakattuna seesamöljykapseliin. http://www.marinol.com/ )

Belgian hallitus ilmoitti, ettei se vastusta Hollannin esimerkkiä sallia kannabiksen myynti apteekeista lääkärin reseptiä vastaan. Aikaisemmin tänä vuonna maa dekriminalisoi pienten kannabismäärien hallussapidon omaa käyttöä varten.

Terveysministeri Rudy Demotte vahvisti, että Belgiasta voi tulla seuraava eurooppalainen valtio, joka laillistaa kannabiksen myynnin apteekeista Expatica.com:ssa julkaistun uutisen mukaan

Brittiläinen lääkeyhtiö GW Pharmaceuticals on hakenut EU:lta lupaa kehittämänsä kannabispohjaisen suusuihkeen myymiseksi koko EU:n alueella.

Jamaikalla kannabiksesta kehitetty glaukooma-lääke, Canasol, on saanut innokkaan vastaanoton paikallisilla ja kansainvälisillä markkinoilla.

Lääke sai alkuun osakseen paljon epäilyä mutta sen yhden kehittäjän, tohtori Albert Lockhartin mukaan jopa amerikkalaiset potilaat käyttävät sitä.

"Meidän täytyy jatkuvasti tiedottaa ihmisille, että Canasol ei sisällä ganjan psykoaktiivisia ainesosia", hän sanoo.

Jamaikalla tuotetta jakaa Medi-Grace Limited -lääkeyhtiö ja tohtori Lockhartin mukaan se vie lääkettä Englantiin, joillekin Karibian alueen saarista ja sitä myydään suoraan lääkärin määräysten perusteella USA:han.

Lääkeyhtiön mukaan tuotetta myydään keskimäärin 400 yksikköä kuukaudessa ja Jamaikan apteekkarit kertovat sen myyvän kuin tuore leipä.

Apteekkari C. Law'n mukaan muihin silmätippalääkkeisiin verrattuna Canasol on suhteellisen halpa sen hinnan ollessa 285 Jamaikan dollaria pullolta vastaavien muiden lääkkeiden maksaessa 1897 dollaria.

Tuotteen tutkimus alkoi jo 1973 mutta vasta 1980-luvun lopulla tutkimusryhmä sai tuotteensa kaupalliselle tasolle.

Äskettäin tutkimusryhmä sai kaksi uutta kannabispohjaista lääkettä kehitetyksi: Asmasol, jota käytetään astman, yskän ja vilustumisten hoitoon sekä Cantimol, joka on Canasolia tehokkaampi glaukooma-lääke.

Kolmas tuote on kehitteillä matkapahoinvoinnin hoitoon ja se tulee nenätippojen muodossa. Se testaaminen on vasta meneillään.

Tohtori Lockhartin mukaan lääkkeellä voidaan parantaa muiden matkapahoinvointilääkeiden sivuvaikutukset, tokkura ja näköhäiriöt.

Nykyinen Jamaikan lainsäädäntö ei salli sairaanhoitohenkilökunnan määrätä "raakaa ganjaa" sisältäen psykoatiivista ainetta, THC:tä, kuten tällä hetkellä sallitaan Hollannissa, ei edes pahoinvointia vastaan esimerkiksi syövän hoidossa. Tohtori Albert Lockhart kuitenkin huomauttaa, että astmalääkettä Asmasolia voidaan käyttää myös pahoinvointilääkkeenä.

"Asmasol vähentää syöpä- ja AIDS potilaiden pahoinvointia ja oksentelua. Kun he ottavat sitä, he oksentavat vähemmän, syövät enemmän ja voivat lisätä painoaan," hän sanoo.

Jamaikalla nämä ganja-pohjaiset lääkkeet ovat saatavilla ilman reseptiä.

"Jos löytyy riittävästi kysyntää, voimme valmistaa lääkkeen nimenomaan pahoinvointia vastaan. Osaamme valmistaa sitä mutta meidän täytyy arvoida kysyntä," Tohtori Lockhart jatkaa.

Kannabiksen farmakologiaa tuntevat tietävät THC:n olevan runsain noin 400:sta "ruohon" kemikaalista ja se aiheuttaa ganjaa poltettaessa (tai teenä nautittaessa) vereen jouduttuaan tunnetut päihtymysoireet.

Tohtori Lockhart tähdentää Hollannissa nyt saatavilla olevan tuotteen ja Jamaikalla saatavan tuotteen erona olevan sen, että siellä potilaat saavat psykoaktiivisesti vaikuttavaa ainesosaa THC:tä valvottuina annoksina. Jamaikalla saatavilla oleva tuote perustuu ganjan muille ainesosille.

"Heillä on THC osuus valvonnassa ja he sallivat ihmisten ostaa tietyn vahvuista ganjaa lääkinnällisiin tarkoituksiin. Me emme sekaannu siihen keskusteluun (saisiko THC:tä käyttää ja minkä vahvuisena), hallitus päättäköön siitä", hän sanoo.

Jamaikan laeista huolimatta siellä ei näytä olevan kovin suurta lääkäreiden vastarintaa ganjan määräämiseksi lääkkeellisesti kunhan resepti ei määrää "polttamaan kaksi kertaa päivässä aterian jälkeen".

"Lääketieteellisen yhteisön keskuudessa käytävän keskustelun tuntemukseni perusteella ei näytä olevan mitään ongelmia niiden ganja-kasvista saatavien tuotteiden kanssa, jotka ovat käyneet läpi tieteelliset kokeet ja havaittu lääkinnällisesti tarpeellisiksi," kertoo tohtori Winston Davidson, lääkäri ja Jamaikan lääkäriseuran entinen puheenjohtaja.

Hän myös tähdentää, että yleisesti lääketieteellisellä yhteisöllä on vaikeuksia kasvin polttamisen suhteen ja ylipäänsä minkä tahansa polttamisen suhteen, koska sen on havaittu olevan terveylle haitallista.

Lisäksi tohtori Davidsonin mielestä ganjan polttamisella ei ole lääkinnällistä vaikutusta glaukoomaan.

Emeritusprofessori ja Länsi-Intian yliopiston farmakologian laboratorion johtaja Manley West kertoo hänen ja tohtori Lockhartin aloittaneen kannabispohjaisten glaukoomalääkkeiden tutkimuksen jo 1970-luvulla. Tiedemiespiireissä oltiin jo pitkään tiedetty kannabiksen alentavan silmän sisäistä painetta mutta USA:ssa tutkijat koko kasvin hyödyntämisen sijaan keskittivät miljoonat dollarinsa THC-tippojen kehittämiseen, mitkä ärsyttivät silmää eivätkä laskeneet silmän painetta.

Sillä aikaa kun lääkemarin esitaistelija Robert Randall sai itselleen luvan käyttää lääkemaria ja joutui kamppailemaan USA:n hallintokoneiston kanssa siitä, West and Lockhart jatkoivat uraa uurtavaa kokeiluaan siitä, mitkä kannabiksen ainesosista aiheuttivat paineen alenemista. Jamaikan hallitus myönsi Canasolille lääkeluvan vuonna 1983.

1980 ja -90 luvuilla tuhansittain Canasol annoksia käytettiin lääketesteissä Jamaikalla, Euroopassa, Karibian alueella, Tyynen Valtameren alueella ja muuallakin.

"Sillä ei ole sivuvaikutuksia, mikä tekee siitä turvallisemman kuin normaalit glaukooma-lääkkeet. Se vaikuttaa nopeasti ehkäisyssä sekä akuutissa silmän paineen kohoamisessa. Potilaat ovat antaneet myönteisiä lausuntoja hoitotuloksista sekä käytön helppoudesta ja lääkärit ovat olleet siihen tyytyväisiä. Siitä on tullut osa lääketieteellisten korkeakoulujen ohjelmaa."

Mutta mikään määrä tietoa ei ole vakuuttanut USA:n lääkeviranomaisia, FDA:ta, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että jamaikalaisten tiedemiesten kehittämiä ganja-lääkkeitä ei saa laillisesti USA:ssa. Lockhart myöntää olevansa turhautunut FDA:n kiellosta mutta hän kertoo toimiston arvioineen USA:n lääkeluvan hyväksynnän tulevan maksamaan kymmeniä miljoonia dollareita tutkimuskuluina.

"FDA ei hyväksy ulkomailla tehtävää tutkimusta. Siellä ei pidetä meidän koiria, kissoja, rottia eikä ihmisiä pätevinä testikohteina, koska nämä eivät ole amerikkalaisia. Heitä kiinnostaisi se, että me antaisimme tuotteen jollekin suuryritykselle. Olikin aika huvittavaa, että jotkin suuret lääkealan yritykset olisivat halunneet maksaa meille työstämme saadakseen kaikki lääkeoikeudet haltuunsa. Todellinen loukkaus. FDA:n politiikkana on kiistää kaikkien kannabiksen luonnollisten johdannaisten lääkkeellinen arvo mutta sen sijaan he ovat hyväksyneet synteettisen THC:n, Marinol tuotenimikkeellä, jolla on hyvin rajalliset käyttötarkoitukset. Myös USA:n lääketieteelliset julkaisut väheksyvät ulkomailla tehtyjä tutkimuksia. Mehän olemme vain kaksi vähäpätöistä ihmistä kolmannen maailman maasta. Me teemme tätä tiedon hankkimiseksi ja ihmisten auttamiseksi. Me testaamme löydöksemme ja käytämme turvallisiksi havaittuja, sitten julkaisemme tuloksemme. Mutta meillä ei ole tarpeeksi rahaa USA:n viranomaisten haastamiseen."

Felix Obi pidätettiin huumeiden salakuljetuksesta Murtala Mohammedin kansainvälisellä lentokentällä Lagosissa hänen palatessaan Pakistanista. Häntä kidutettiin kuoleman rajoille. Muut hänen kaltaisensa eivät ole palanneet kertomaan tarinaansa mutta hänen onnistui selvitä hengissä.

"Kun minut pidätettiin Lagosissa, turvamiehet veivät minut lentokentän pimeään selliin. Seuraavaan päivään saakka sain ainoastaan fyysistä pahoinpitelyä."

"Kolmen päivän kuulustelujen, kidutuksen, iskujen jälkeen minut vietiin Alagbon vankilaan. Siellä kidutus muuttui vielä pahemmaksi. Minua tutkiva poliisi kielsi vierailut, löi, potki ja uhkasi työntää harjan varren takapuoleeni. Oli aivan tavallista, että selleihin heitettiin kyynelkaasua."

Obi vietti vuoden keskiturvallisessa vankilassa Kirikirissä, Lagosissa. Myöhemmin hänet siirrettiin maksimiturvavankilaan, missä hän vietti kaksi vuotta. Kolmen vuoden aikana hän oli kaikkiaan kolmessa vankilassa. Abeokutassa hän oli kymmenen vuotta saaden paljon kokemuksia jaettavaksi.

"Kidutus alkaa oikeudenkäyntiä odottaessa ja se alkaa jo vankilan portilla. Raha aiheuttaa paljon ruoskintaa. Henkilö riisutaan alasti ja vartija työntää sormensa anukseen rahan etsimiseksi. Jos siellä on mitään niin ihminen pakotetaan ulostamaan se.

Obi kertoo haastattelussaan vielä, kuinka hänet pantiin vedellä täytettyyn selliin viideksi päiväksi ja toiseksi viideksi päiväksi vain neljäsosalla normaalista ruoka-annoksesta. Vangit joutuivat myös pakkotyöhön. Joskus vangit pakotettiin ryömimään paljain jaloin karkean murskeen päällä. Hänelle jäi muistoksi yksi murtunut sormi kaikesta pahoinpitelystä.

Kidutus on ollut perinteinen tapa saada tietoa vangeilta. Sitä tapahtuu kaikkialla vankiloissa. Mutta tähän on jo pitkään suhtauduttu kielteisesti. Valitettavasti kidutus on kehitysmaissa noussut barbarian tasolle.

Emmanuel Ighodalo, Lagosin poliisin apulaisjohtaja ja poliisin suhdetoiminnan johtaja, tuomitsee kidutuksen keinona saada tietoa epäillyiltä tai tuomituilta.

Hänen mukaansa tällainen asenne on Nigerian poliisissa sekä koko maailmassa vallitsevaa ajatussuuntausta ja henkeä vastaan.

"Meillä vallitsee sama etiikka. Tällaista käytäntöä meidän tulee vastustaa, koska sen kuluessa joku voi kuolla ja se on murha."

Hän selittää etteivät poliisit enää kiduta syyllisiä. Hänen mukaansa tiedon saannin menetelmien tulee olla säädyllisiä.

Mutta hänen mielipiteensä ovat suoraan vastakkaisia niiden tietojen kanssa, joita kuulee maan poliisilaitoksilta. Päivittäin poliisi aiheuttaa ruumiillisia vammoja epäillyille jopa ennen heidän oikeuteen saattamista. Ighodalon mukaan sellaiset teot poliisin tietoon saatettuna aiheuttavat kurinpalautuksen vastuulliselle poliisille. Hän painottaa, että kidutus on selvä ihmisoikeuksien rikkomus, käytäntö, jonka poliisivoimat ovat hävittämässä varsinkin Lagosissa.

"Kidutus on Nigerian tasavallan perustuslakia vastaan, se on Afrikan julistusta vastaan ja se on myös YK:n ihmisoikeussopimusta vastaan. On olemassa sivistyneitä tapoja tehdä asioita nykyään. Poliisit saarnaavat kidutusta vastaan ja yrittävät päästä siitä eroon. Poliisin johtaja saarnaa sitä vastaan."

Ighodalo kuitenkin huomauttaa, ettei turvahenkilöiden väkivalta lopu koskaan. Hän väittää, että jopa sivistysvaltioissa poliisi sekaantuu kidutukseen.

"Poliisin väkivaltaa esintyy kaikkialla. Mutta me yritämme pitää kiinni kansainvälisistä standardeista vankien ja epäiltyjen kohtelussa. Tämä on demokraattinen lähtökohta, että lakia sovelletaan heidän parhaakseen."

Ihmisoikeusrikkomukset vankiloissa ja poliisiselleissä ovat olleet joidenkin kansalaisjärjestöjen huolen aiheena. Viimeisen kahden vuoden aikana Prisoners Rehabilitation and Welfare Action (PRAWA) -järjestö on asettanut arvovaltansa ja resurssinsa vanginvartijoiden kouluttamiseen "hyvistä vangitsemistavoista ja kansainvälisistä ihmisoikeussäädöksistä".

Vankiloiden valvoja Kess Momoh kertoo, että vankeja kohdellaan nykyään sen mukaisesti, mitä heille on opetettu PRAWA:n kursseilla.

"Me emme kohtele vankeja enää väkivaltaisesti. Kenelläkään ei ole oikeutta lyödä vankeja. Vankien ja vankilahenkilökunnan välillä vallitsee lämmin suhde. Olemme omaksuneet vankien inhimillisen käsittelytavan", Momoh vakuuttaa.

Äskettäisessä puheessaan YK:n kansainvälisenä kidutuksen uhrien tukipäivänä Lagosin yliopistolla PRAWA:n johtaja tohtori Uju Agomoh korosti sitä, että kidutuksen psykologiset seuraukset kestävät koko loppuiän. Nämä ulottuvat nukkumisongelmista, painajaisista pelkotiloihin, masennukseen ja syyllisyydentunteisiin, jotka voivat kestää lopun ikää.

YK:n yleiskokouksen antamassa julistuksessa kaikkien ihmisten suojelemiseksi kidutukselta ja muulta julmalta, epäinhimilliseltä tai alentavalta kohtelulta tai rangaistukselta kidutus määritellään "miksi tahansa toimenpiteeksi, jolla aiheutetaan tietoisesti voimakasta fyysistä tai henkistä kipua tai kärsimystä julkisen viranomaisen toimesta tai käskystä tiedon tai tunnustuksen saamiseksi kidutettua tai jotain kolmatta henkilöä vastaan".

Siinä julistetaan vielä, että kidutus tai joku muu julma, epäinhimillinen tai alentava kohtelu on rikos ihmisarvoa vastaan ja se tulee tuomita kansainvälisen ihmisoikeusjulistuksen sisältämien ihmisoikeuksien ja perusvapauksien rikkomisena.

Ei edes sotatila tai sodan uhka, maan sisäinen poliittinen tai joku muu yleinen hätätila voi olla oikeutuksena kidutukselle tai muulle julmalle, epäinhimilliselle tai alentavalle kohtelulle.

Mutta kuka tahansa, jonka oikeuksia rikotaan tai joutuu kidutuksen kohteeksi, on oikeutettu tekemään valitus asiasta ja hänellä on oikeus saada asiansa kyseisen maan siihen pätevien viranomaisten puolueettoman tutkimuksen kohteeksi.

Marihuanan eli enjaggan polttaminen on Ugandan vuonna 1993 säädetyn huumelain mukaan laitonta. Lain mukaan kukaan ei saa:

A. Polttaa oopiumia tai Intian hamppua eikä vierailla sellaisessa paikassa missä niitä poltetaan.

B. Sallia omistamansa tai hallinnoimansa paikan käyttämistä oopiumin tai Intian hampun polttamiseen.

C. Pitää hallussaan piippuja tai muita välineitä oopiumin tai Intian hampun polttamiseksi.

Monet ihmiset kasvattavat, myyvät ja polttavat marihuanaa erityisesti Busian, Bugirin, Manyugen, Masakan ja Rakain alueilla. Paljon marihuanaa kuljetetaan Kampalaan ja käytetään siellä.

Marihuanaa polttaa harhaan johdettu tai turhautunut nuoriso, joka on lisäksi usein työtöntä.

Marihuanan polttaminen ei ole pelkästään rikollista vaan se johtaa myös monien muiden rikosten tekemiseen.

Huumeiden vastaisen yksikön johtaja Micheal Were: "Marihuanan vaikutuksesta tehdään paljon muita rikoksia".

Weren mukaan marihuana antaa käyttäjälleen lisää rohkeutta.

Kehonrakentajat ovat pahamaineisia siitä että he polttavat marihuanaa, koska se antaa heille rohkeutta vaania ihmisiä kaupungeissa varsinkin aamuisin ja iltaisin.

Marihuanan käytöstä johtuviin rikoksiin kuuluu naisten väijyminen öisin, heidän raiskaaminen sekä nuorten tyttöjen häpäiseminen.

Huume aiheuttaa myös henkistä luhistumista. Jotkut ovat tulleet hulluiksi poltettuaan marihuanaa.

Esimerkiksi viime vuonna väkijoukko lynkkasi erään henkilön tämän tapettua marihuanan vaikutuksesta kaksi koululaista Kampalan esikaupunkialueella.

Viime vuonna poliisin tietoon tuli 1259 huumeiden väärinkäyttötapausta (sisältäen marihuanan). Syylliset tuomittiin oikeuslaitoksessa.

Tällaiset näkymät vaativat yhteistoimintaa kaikilta lakia noudattavilta kansalaisilta ja poliisilta rikoksia aiheuttavien huumeiden vastaisessa taistelussa.

Kansalaisten tulee olla yhteistoiminnassa poliisin kanssa antamalla tietoa niistä, jotka kasvattavat, myyvät ja polttavat marihuanaa niin että voimme pidättää ja tuomita syylliset. Tarvittaessa kansalaisten tulee antaa todistus oikeusistuimessa.

Uskonnollisten johtajien ja kansalaisjärjestöjen täytyy luoda ohjelmia, joissa nuoria tiedotetaan marihuanan polttamisen vaaroista ja toisaalta kehitysohjelmia heidän aktivoimiseksi.

- Kuljetusalalla toimivien tulee olla yhteistyössä poliisin kanssa marihuanakuljetusten pysäyttämiseksi.

- Tiedotusvälineillä on tärkeä osansa tässä jalossa asiassa.

- Parlamentin tulee pikaisesti keskustella ja säätää uusi huumelaki.

Sisäministeriön tiedotteen mukaan saudi huumeiden salakuljettaja teloitettiin katkaisemalla kaula.

Tiedotteen mukaan Dhaher bin Thamer al-Shimry oli tuomittu marihuanan salakuljetuksesta kuningaskuntaan.

Häneltä katkaistiin kaula Hafr al-Baten maakunnassa nostaen tänä vuonna teloitettujen määrän 41:een, joista suurin osa oli huumeiden salakuljettajia. Viime vuonna vähintään 49:ltä ihmiseltä katkaistiin kaula.

Tässä vanhoillisessa maassa noudatetaan Islamin tiukkaa tulkintaa, jonka mukaan huumeiden salakuljetuksesta, murhasta, raiskauksesta ja aseellisesta ryöstöstä tuomitut teloitetaan. Kaulan katkaisu suoritetaan miekalla julkisesti.

Ratsioiden sarja Senegambian rannoilta Palma Rivaan on herättänyt huomiota poliisin huumeiden vastaisen yksikön toimintaa kohtaan armeijan kanssa.

Hiukka hyvää onnea toi viimeisimmässä ratsiassa menestystä yksikölle, joka käytti yllätysmomenttia saatuaan vihjeen, että Palma Riman rannalla vilisee marihuanan polttelijoita, jotka saatiin saarrettua heidän vastarinnasta huolimatta.

Yksikön viiden jäsenen rynnätessä rantaan upseerit vartioivat selustaa avolava-autossaan estäen pakenemisen paikalta. Viime hetken hälytys ei pelastanut poikia saarrostukselta.

Komentajan mukaan varoituksen antanut poika oli huomannut heidät, varoitti kavereitaan pakenemaan ja teki tiukkaa vastarintaa mutta ratsiaa tekevät poliisit saivat hänet maahan. Hänet piestiin kunnolla ja vietiin muiden mukana pois.

Ratsiaa johtanut komentaja sanoi, että "Huumekartelli on vallannut tuon rannan, hyväksymme me sitä tai emme. Me toimimme valppaasti rannoilla, kaupungeissa, kylissä ja rajoilla. Päämäärämme on selvä: jahtaamme, nappaamme ja rankaisemme huumeita välittävät ja niitä käyttävät."

Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun poliisi ja sotilaat suorittavat ratsian yhdessä. Jo kuukausia sitten poliisi julisti uudelleen sodan huumeita vastaan Gambiassa ja tätä seurasi ratsioiden sarja ympäri maata ja lukuisia pidätyksiä.

Valtion narkoottisten ja psykotrooppisten aineiden valvontakomitean johtaja Viktor Cherkesov kertoi ensimmäisessä yleiskokouksessa siitä, kuinka maan sisällä tuotetaan paljon narkoottisia aineita.

Asiantuntijoiden lausuntoja lainaten hän kertoi marihuanaa kasvavan villinä vähintään miljoona hehtaaria. Toinen kotimainen huumeiden raaka-ainelähde on kasvanut rajusti viime vuosina: köyhyyden takia yhä useammat ihmiset kasvattavat marihuanaa ja unikkoa viljelypalstoillaan.

Thaimaassa vallitsevan huumesodan uusin kohde on kansalaisuuden saaneet maahanmuuttajat ja heidän perheensä. Jos jonkun havaitaan sekaantuvan huumekauppaan viedään heiltä kaikilta maan kansalaisuus.

Alkuvuodesta alkanut huumeiden vastainen kampanja on vaatinut jo 3000 kuolonuhria. Myös tämä uusin toimenpide on herättänyt laajaa kritiikkiä kansalaisoikeusjärjestöiltä ja thaimaalaisilta poliitikoilta. Thaimaan ihmisoikeusjärjestön edustaja Jaran Ditapichai sanoo toimenpiteen olevan perustuslain vastainen, koska rangaistuksen tulee kohdistua syylliseen eikä hänen viattomiin perheenjäseniin.

Hollanti aloitti maailman ensimmäisenä maana myydä lääkekannabista potilaille apteekeista lääkärin määräystä vastaan. Muut maat, kuten Iso-Britannia, Australia, muutamat USA:n osavaltiot ja Kanada, joissa ollaan luomassa vastaavan kaltaista järjestelmää, seuraavat Hollannin kokemuksia tarkasti.

Yli 2000 apteekkia on lain mukaan velvoitettu pitämään lääkekannabista varastoissaan 1.9.2003 lähtien ja jakamaan ohjeita käyttäjille kannabiksen kuivattujen osien valmistamiseksi teeksi. Apteekkien tulee myös jakaa ohjeita, kuinka saada haluttu vaikutus aikaan käyttämällä inhalaattorin kaltaista välinettä.

Lääkekannabista on tarjolla kahtena eri vahvuutena. Lääkekannabis on ollut laillista lääkärin määräämänä jo maaliskuusta saakka mutta apteekeille annettiin lisäaikaa tutustutua kannabiskulttuurin hienouksiin.

Yli 10 000 potilaan on alkuvaiheessa ajateltu olevan oikeutettu lääkekannabikseen vaivojen ulottuessa reumasta loppuvaiheen syöpään ja AIDS:iin. Se maksaa 40 - 50 euroa viiden gramman pakkauksesta, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin kannabiskahviloissa. Lääkekannabis kuuluu lääkekorvausten piiriin.

Kerralla myydään viiden gramman erä, mikä on rajana myös kannabiskahviloissa. Mutta tähän vertaus loppuu. Noin 1500 kannabiskahvilaa toimii vielä harmaalla vyöhykkeellä saaden tuotteensa useimmiten rikollista tietä.

Lääkekannabista jaetaan valtion viraston kautta, joka on tehnyt sopimuksen kahden Hollannin suurimman kannabiksen kasvattajan kanssa tarkoin valvotun kannabiksen tuottamiseksi, jolla on taattu laatu. Ensimmäinen erä oli 200 kiloa.

Terveysministeriön edustaja: "Lääkekannabis on tarkoin valvottu, siitä testataan mahdolliset myrkyt, hyönteistorjunta-aineet, metallijäämät jne, ja sillä on tasainen laatu. Se ei ole enää huume vaan lääke, joten sitä ei voi verrata siihen tavaraan, mitä ihmiset ostavat kannabiskahviloissa."

James Burton, toisen marihuanan tuottajan the Stichting Institute of Medical Marijuana'n johtaja sanoo, että lääkekannabis on keskitason laatua. Siinä on tarpeeksi THC:tä rentouttamaan potilas ja vahvistamaan muun lääkityksen vaikutusta.

Käyttäjiä varoitetaan apteekissa siitä, etteivät he ottaisi lääkekannabista ensimmäisellä kertaa yksin ja ottaisivat huomioon sen, että he voivat tulla päihdyksiin tai hilpeiksi. Heitä myös varoitetaan ottamasta lääkettä lomamatkoilla ankarien huumelakien maissa tai kehotetaan ottamaan yhteyttä lähetystöihin selityskirjeen saamiseksi sille, että he tarvitsevat kannabista lääkkeeksi.

Suurin ero kannabiskahviloiden ja valtion hyväksymän tuotteen välillä on se, että jälkimmäinen ei saa ylittää viranomaisten määrittämää vahvuutta.

Ger de Zwaan, jolla on kannabiksen postitilaus- ja kotiintoimituspalvelu, syyttää apteekkeja asiakkaiden ryöväämisestä. Yli 5000 ihmistä saa säännöllisesti kannabissavukkeita häneltä murto-osalla apteekkien hintatasosta. Hänen vanhin asiakkaansa on 96 vuotias.

"Lähetän 60 kannabissavuketta erääseen amsterdamilaiseen hoitokotiin joka viikko. Nämä ovat ihmisiä, jotka eivät joko oman vakavan sairautensa johdosta kykene tai eivät halua mennä kannabiskahvilaan, ja nyt hallitus käskee minun lopettaa, koska apteekit ottavat asian hoitaakseen."

Lähde: Yle ja Jippii 1.9.2003, Deutsche Welle 2.9.2003
http://ww2.yle.fi/pls/show/page?id=230027
http://www.jippii.fi/uutiset/ulkomaat/?aid=106546
http://www.dw-world.de/english/0,3367,1433_A_960968_1_A,00.html

Hollannin päätöstä seurataan tarkkaan ympäri maailman ja erityisesti niissä maissa, joissa lääkekannabiksen sallimisesta keskustellaan. Myös suomalaiset tiedotusvälineet kertoivat tuoreeltaan Hollannin päätöksestä vaikka asia pitkään jatkuneen sensuurin jälkeen tuntui tulevan kuin taivaasta. Huomionarvoista uutisoinnissa oli pakollisten "tietolaatikoiden" pois jättäminen harhaisine ja vanhentuneine faktoineen. IHRY:n ja poliisin edustajien käyttäminen "asiantuntijoina" oli jätetty tällä kertaa väliin. Ohessa YLE:n tyylinäyte:

Alankomaalaislääkärit saavat tästä viikosta lähtien määrätä kannabista reseptilääkkeeksi kroonisesti sairaille. Maan hallitus on antanut luvan myydä kannabista syövästä, hiv:stä, MS-taudista ja Touretten syndroomasta kärsiville.

Lääkärit saavat kirjoittaa kannabisreseptin kuitenkin vain silloin, kun tavanomaiset hoitokeinot eivät enää riitä tai jos muilla lääkkeillä on sivuvaikutuksia.

Hallitus perustelee lupaa muun muassa sillä, että monet parantumattomasti sairaat ostavat joka tapauksessa kannabista kahviloista, joista sitä saa ostaa laillisesti.

Kaksi alankomaalaisyritystä on saanut luvan kasvattaa erityistä kannabislaatua laboratorio-olosuhteissa myydäkseen sitä terveysministeriölle. Ministeriö puolestaan pakkaa huumeen apteekkeja varten.

Hallitus on laskenut, että 7 000 ihmistä on tähänkin saakka käyttänyt niin sanotuista coffee shopeista ostettua kannabista sairautensa lievittämiseen.

Kannabiksen käytöllä lääketieteellisiin tarkoituksiin on myös arvostelijoita. Heidän mukaansa kannabiksen lääketieteellisistä vaikutuksista ei ole tarpeeksi näyttöä, ja joidenkin lääkäreiden mukaan kannabis lisää riskiä sairastua masennukseen ja skitsofreniaan.

Alankomaat on tunnettu rohkeista sosiaalisista uudistuksistaan. Siellä prostituutio ja kannabiksen myynti tietyissä kahviloissa on valtion valvomaa. Alankomaat on myös maailman ensimmäinen maa, joka on laillistanut eutanasian.

Kanada antoi heinäkuussa sadoille vakavasti sairaille erivapauden ostaa kannabista sen kieltävästä laista huolimatta.

Kööpenhaminassa tuhannet ihmiset osoittivat mieltään oikeistohallituksen suunnitelmia vastaan Kristianian sulkemiseksi ja alueen muuttamiseksi kovan rahan asuntokeinottelun temmellyskentäksi.

Jopa 7000 ihmisen arvioidaan osallistuneen mielenosoitukseen, jota koristivat lukuisat Kristianian liput - kolme keltaista palloa punaisella pohjalla - monien poltellessa avoimesti kannabista.

"Hallitus ei halua tavallisten tanskalaisten huomaavan vaihtoehtoisia elämäntapoja," kertoi kirjailija writer Ebbe Kloevedal-Reich mielenosoittajille.

Tanskan hallitus hyväksyi Kristianian sosiaalisena kokeiluna vuonna 1987. Neljä vuotta myöhemmin se hyväksyi yhteisön ja vastavuoroisesti asukkaat alkoivat maksaa kunnallisveroa.

Kjeld Olesen, sosiaalidemokraattinen ulko- ja puolustusministeri 1960- ja 1970-luvuilla, oli mukana mielenosoituksessa.

"Kristiania on ja pysyy," hän sanoi uutistoimisto AP:lle. "Virallisesti Kristiania on edelleen sosiaalinen kokeilu ja sen maan käyttö on laillista."

Alaskan osavaltion vetoomustuomioistuin antoi kaksi vuotta vanhasta kannabiksen hallussapitosyytteestä ratkaisun, jonka mukaan kannabiksen hallussapidon omassa kotona kieltävä laki on Alaskan perustuslain vastainen. Tämä päätös vahvistaa vuoden 1975 Alaskan korkeimman oikeuden päätöksen, jonka mukaan on laillista pitää hallussaan alle 4 unssia eli noin 100 grammaa kannabista omassa kotona. Tämä päätös perustuu sille, että perustuslain yksityisyyttä suojaavat pykälät ovat vahvempia kuin lainsäädännölliset yritykset kieltää marihuana.

Argentiinassa järjestettiin maailman toiseksi suurin mielenosoitus, 12 000 mielenosoittajaa, kannabiksen laillistamiseksi viime toukokuussa.

Etelä-Amerikan pyrkimyksestä liberaalimpaan kannabispolitiikkaan kertoo myös se, että Argentiinan kongressin alahuoneessa keskusteltiin 1. heinäkuuta kannabiksen lääkekäytön sallimisesta. Laki-aloite sain nimen Parentella-laki kansanedustajan ja hankkeen aloitteentekijän Irma Parentellan mukaan.

Kalifornialainen pelivalmistaja The Underground Games Company lahjoittaa Trafficking -lautapelinsä myyntituloista osan USA: n kannabisyhdistykselle, NORML:ille (National Organization for the Reform of Marijuana Laws). Jokaisesta internetissä myydystä pelistä järjestö saa dollarin, muutoin 25 senttiä.

Peliyrityksen johtaja Gary Lane selittää, että näin he voivat kannattaa hyvää asiaa, kannabiksen laillistamista. "Kun miettii
tätä suuntausta, joka saa ihmiset kaikkialla ajattelemaan edistyneemmin, tajuaa muutosten häämöttävän edessä", sanoo
Lane.

Trafficking julkaistiin ensi kerran jo 1983 Torontossa, mistä Lane on kotoisin. Se on satiirinen peli, jossa vastakkain ovat diilerit
ja huumepoliisi. Kauppiaitten tavoitteena on voittaa peli ja tulla Diilerikunkuksi myymällä ensimmäisenä kilon marihuanaa.
Huumepoliisi puolestaan voittaa pelin saamalla jokaisen kiinni ennen kuin nämä ennättävät saada kiloa myydyksi.

1980 -luvulla peli oli käytännöllisesti katsoen kielletty Amerikassa, mutta silti sitä myytiin lähes kymmenentuhatta kappaletta.
Vuonna 2000 alkanutta Traffickingin uutta tulemista vauhdittivat mm. Toronton paikallisradiossa kuuluneet mainokset.

Cannabisnews.com uutinen:
http://www.cannabisnews.com/news/thread17112.shtml

Kalifornian yliopiston tutkimus, joka julkaistiin Annals of Internal Medicine-lehdessä 19.8.2003 osoittaa, että kannabiksen käytöstä ei aiheutunut haittaa HIV-potilaille.

"Valkosolujen määrän muutos oli mitätön. Se on vastoin aikaisempia tutkimuksia, joissa on päätelty, että marijuana haittaisi kehon vastustuskyvyn toimintaa," tutkimuksen vetäjä lääketieteen tohtori Donald Abrams kertoo.

25 päivää kestäneeseen tutkimukseen osallistui 62 HIV-potilasta. Heidät jaettiin kolmeen ryhmään: 20 potilasta poltti marijuanaa, 22 sai dronabinolia, joka on suun kautta nautittavaa lääkinnällistä kannabista sekä 20 potilasta sai placebo-tabletteja.

Ryhmien jäsenten HI-viruksen määrässä ei havaittu muutoksia.

"Ihmiset, joilla on HIV, ovat tavallista haavoittuvaisempia. Nyt kun turvallisuustekijät on huomioitu, voidaan siirtyä tehokkaampiin tutkimuksiin, joita meillä on jo kolme meneillään," sanoo Abrams

Huumepoliisi Jack Cole oli 1970-luvulla New Jerseyn mustassa lähiössä tiedonantajansa kanssa teeskennellen heroiinin ostajia, kun he joutuivat ryöstön kohteeksi ja tiedonantaja sai veitsestä käteensä.

Onneksi laupias samarialainen sattui paikalle mustan nuoren hahmossa. Hän kävi koulussa päästäkseen slummista, ja hän kävi hakemassa naapurista sidetarpeita haavan hoitamiseen. Koska Cole edelleen näytteli narkomaania, joka tarvitsi välttämättä piikkiä, kävi hän myös noutamassa välittäjän, joka ei halunnut hyötyä hädänalaisten kustannuksella.

Päästyään poliisipiiriin Colen oli pakko laittaa myös heitä auttaneen laupiaan samarialaisen nimi raporttiin. Niinpä tämä sai samanlaisen syytteen heroiinin välityksestä kuin välittäjä tuomiona vankeutta jopa seitsemän vuotta. Kun tätä tuotiin laitokselle, katsoi hän Colea suoraan silmiin ja sanoi yrittäneensä vain auttaa kaveria.

64 vuotias eläkkeellä oleva Cole sanoi tämän muuttaneen hänet huumesodan vastustajaksi. Hän sanoo huomanneensa pitävänsä monia pidättämiään ihmisiä parempina ihmisinä kuin työtovereitaan - ja että hänen petoksensa tuhosi näiden elämää enemmän kuin huumeet.

Cole johtaa viime vuonna perustettua "Huumevalvontaviranomaiset kieltolakia vastaan" -järjestöä, johon kuuluu jo 400 - 500 poliisia, tuomaria, liittovaltion agenttia, syyttäjää sekä ehdonalaisvalvojia.

Järjestön julkilausumassa todetaan mm., että "USA:n käytettyä kolmen vuosikymmenen aikana puoli triljoonaa dollaria huumesotaan ja harjoitettua yhä ankarampaa huumepolitiikkaa ovat laittomat huumeet helpommin saatavilla, halvempia ja vahvempia kuin 30 vuotta sitten. Ryhmä suosittelee kaikkien huumeiden laillistamista. Vain täten huumeista voi tulla todella valvottuja aineita, joihin voidaan kohdistaa samanlaisia ikä- ja turvallisuusrajoituksia, joita sovelletaan alkoholiin ja tupakkaan."

Yhdysvaltain huumevalvontavirasto DEA:n oikeustieteellisen yksikön tiedotuslehti Microgram Bulletin ja sen sisarjulkaisu
Microgram Journal ovat tämän vuoden alusta olleet julkisia. Alunperin vuonna 1967 perustetun lehden aiemmat numerot
pysyvät yhä salaisiksi luokiteltuina.

Microgram Bulletin on suunnattu DEA:n työntekijöille. Se sisältää raportteja huumetakavarikoista ja ratsioissa löytyneistä
aineista sekä yksityiskohtaisia kuvauksia, kemiallisia analyysejä ja tarkkoja valokuvia tunnistamisen helpottamiseksi.
Lehdestä löytyy myös pidempiä syventäviä artikkeleita (heinäkuun numerossa esimerkiksi khat-kasvista), kokouskutsuja,
työpaikkailmoituksia sekä tietokonepalsta.

Ryhmä kanadalaisia kannabislakien uudistusta vastustavia liberaalikansanedustajia teki jotain todella tyhmää - ja paljastui.

Heinäkuun 8. päivänä he menivät USA:n suurlähettilään puheille pyytämään tämän maan hallitukselta toimenpiteitä oman maansa hallituksen politiikan kumoamiseksi. Paikalla ollut ulkoministeriön virkamies piti kokouksesta kuitenkin virallista pöytäkirjaa ja hanke tuli julkisuuteen.

Pöytäkirjan mukaan "kokouksen ilmeinen tarkoitus oli hakea USA:n viranomaisten apua kannabislain kaatamiseksi.

Hankkeen vetäjä kansanedustaja Ted McTeague pyysi amerikkalaisia "tekemään kanadalaisille selväksi toimenpiteestä johtuvat seuraukset". Tämä voisi merkitä pitkiä autojonoja raja-asemilla, ruumiin tarkastuksia, ajoneuvojen takavarikointeja, pidätyksiä, takuumaksuvaikeuksia - kaikkea amerikan tyylistä.

Mukana ollut kansanedustaja Brenda Chamberlain pyysi USA:n viranomaisia kytkemään kauppa- ja rajakysymykset kyseessä olevaan lainsäädäntöön.

Ted McTeague kiistää nämä kiivaasti. Hänen mielestään he olivat vain vaihtamassa tietoja amerikkalaisten kanssa eivätkä yrittämässä kuumottaa pääministeri Chretieniä.

Tapauksesta on kuitenkin kehittynyt laajalti uutisoitu skandaali Kanadassa.

Prisoners in 2002 raportti ja lehdistötiedote:
http://www.ojp.usdoj.gov/bjs/abstract/p02.htm

USA:n vankipopulaatio on nousi jälleen 2.6 % viime vuonna muutaman vuoden tauon jälkeen. Vuoden 2002 lopussa kaikkiaan 2,166,260 amerikkalaista oli erilaisissa vankiloissa ja rangaistuslaitoksissa.

Amerikkalainen oikeusjärjestelmä on myös edelleen rasistinen: 10.4 %:ia 25 - 29 vuotiaista mustista miehistä on vankilassa verrattuna 2.4 %:iin latinalaisista ja 1.2 %:iin valkoisista.

Varsinaiset rikosluvut ovat laskussa ja vankiluvun kasvu johtuu suurimmalta osalta liittovaltion pidättämistä huumerikollisista.

Liittovaltion vankiloiden vankimäärä, 163528, on nyt suurempi kuin yhdenkään yksittäisen osavaltion. 48%:ia vuosien 1995-2001 vankimäärän kasvusta johtui huumerikoksista ja vain 9% väkivaltarikoksista.

Oikeus- ja rangaistuspolitiikkaa uudistavia järjestöjä USA:ssa:

Justice Policy Institute
http://www.justicepolicy.org
November Coalition
http://www.november.org
The Sentencing Project
http://www.sentencingproject.org

Potilaat voisivat saada lääkekannabista reseptillä apteekeista Australian apteekkariliiton ehdotuksen mukaan

Uuden Etelä-Walesin osavaltiossa aiotaan suorittaa lääkekannabiskokeita tabletti tai suusuihkemuodossa, ja liittovaltio harkitsee ajatusta.

Liitto kertoi liittovaltion terveysministerille Kay Pattersonille, että he näkisivät mielellään potilaiden elämänlaadun kohenevan. Apteekkariliitto on myös kiinnostunut näkemään voiko kannabiksella tehokkaasti hoitaa MS-tautia, syövän ja AIDS:n oireita, kiputiloja sekä syöpälääkityksen sivuvaikutuksia.

Liiton jäsenet voisivat toimittaa lääkkeen kokeisiin samalla tavalla kuin he toimittavat muitakin säädeltyjä aineita, morfiinia ja metadonia.

Kolme vuotta istunut Uuden-Seelannin kannabispolitiikkaa tutkinut komitea päätyi antamaan poliittisesti sovinnollisen kannanoton, että "parlamentti asettaisi oikeuskomitean pohtimaan sopivaa laillista asemaa kannabikselle".

Komitean raportissa arvioidaan kannabiksen haittoja siten, että aikuisten kohtuukäyttö ei aiheuta mainittavia riskejä mutta runsaaseen jatkuvaan käyttöön sekä alaikäisten kannabiksen käyttöön liittyy selviä haittatekijöitä.

Komitean mielestä tehokkainta julkista terveyspolitiikkaa on haittojen vähentämiseen ja yhteiskunnan kehittämiseen perustuva strategia. Raportissa tuodaan esille nykyisten huumevalistusohjelmien ongelmia ja siinä tuodaan esille huolta monissa kouluissa käytössä olevista rangaistusluonteisista menettelytavoista.

Raportti tähdentää sitä, että kannabislainsäädännön tavoitteena tulisi olla nuorten kannabiksen käytön ehkäisy sekä käyttöön liittyviltä haitoilta suojaaminen. Ongelmaton aikuisten kannabiksen käyttö tulisi sallia.

Raportti tuo esille sen, kuinka nykyinen kannabiskieltolaki ei estä alaikäisten kannabiksen käyttöä ja kuinka se luo omia ongelmia, joihin kuuluu kieltolain luoma "porttimekanismi" kovempien aineiden käyttöön. Lukuisia muitakin nykyisen kannabiskieltolain täytäntöönpanoon liittyviä ongelmia tuodaan esille, kuten mm. sen valikoiva käyttö eri kansanrymiä vastaan.

Raportti esittää erilaisia menettelytapoja, joilla voidaan kehittää tilannetta, kuten kannabiksen lääkekäytön salliminen, poliisin toimenpiteistä luopumisen laajentaminen kannabiksen kohdalla, kannabiksen uudelleenluokittelu lainsäädännössä sekä oikeuskomitealle annettava tehtävä parhaan mahdollisen mallin löytämiseksi lain muutokselle oikeudellisten ja ihmisoikeuskysymysten näkökulmasta.

Uuden-Seelannin kannabisliitto arvostelee ilmestynyttä kannabisraporttia. Vallitsevien poliittisten suhdanteiden takia komitea yritti löytää todisteita nykyisen kannabiksen rikosvalvonnan jatkamiseksi mutta niitä ei löytynyt.

Puheenjohtaja Chris Fowlie: "Komitea havaitsi, että nykyistä kannabislakia pannaan täytäntöön epätasa-arvoisesti, epäoikeudenmukaisesti ja järjenvastaisesti mutta ei osannut suositella mitään sen tilalle".

Kannabisliitto kannattaa kuitenkin lämpimästi raportissa mainittuja uudistuksia.

Komitean työskentelyyn osallistunut Vihreän Puolueen kansanedustaja Nandor Tanczos kirjoittaa New-Zealand Heraldissa hallituksen tehneen oikeistopuolueen kanssa sopimuksen, ettei kannabispolitiikkaa tulla muuttamaan ainakaan tämän vaalikauden aikana. Mutta hän näkee raportin sisällössä paljon myönteistä:

Komitean työskentelyssä oli yllättävää sille lausuntoja antaneiden maallikoiden ja asiantuntijoiden kesken vallinnut laaja yksimielisyys..

Komitea on auttanut paljon keskustelun kehittymistä asialliseen suuntaan kootessaan yhteen ja arvioidessaan olemassa olevaa tietoa..

Eri maiden komiteat ja toimikunnat ovat tehneet juuri tätä. Kanadan, Britannian, Belgian ja Australian lainuudistuksia on edeltänyt tutkimus, jossa olemassa olevaa tietoa on käsitelty, arvioitu ja julkistettu. Tämä on tarpeen, jotta saataisiin eroteltua kestävät tosiasiat vääristä.

On selvää, että kun tosiasiat tiedetään, muutos on välttämätön.

Suurin osa ihmisistä haluaa todellisia ratkaisuja huumeiden väärinkäytön aiheuttamiin ongelmien ratkaisuun, alaikäisten huumeiden käytön vähentämiseen sekä yhä rikkaampien ja mahtavampien huumeiden levitysverkostojen rajoittamiseen.

Mielipidetiedustelujen mukaan suurin osa ihmisistä ovat sitä mieltä, että vaikka kannabislakien muutos ei olekaan ihmelääke näihin ongelmiin, poistaa se kuitenkin suurimman esteen näiden päämäärien saavuttamiseen.

Komitean kannanotto on samaa mieltä yleisen mielipiteen kanssa todetessaan, että "tämän hetkinen kannabiksen laaja käyttö ja pimeiden markkinoiden toiminta osoittaa, ettei nykyinen lainsäädäntö ole tehokas rajoittamaan kannabiksen käyttöä".

"Kieltolaki aiheuttaa pikkurikoksista paljon rangaistuksia, mitkä myöhemmin rajoittavat ihmisten koulutusta, matkustamista ja työmahdollisuuksia.

"Kieltolaki haittaa opetuksen, käytön vähentämisen, haittojen ehkäisyn ja hoidon kohdentamista koska käyttäjät pelkäävät rangaistuksia."

"Se luo pimeät markkinat ja johtaa käyttäjät kosketuksiin kovempien huumeiden kanssa".

Komitea huomasi, että kannabislakien uudistus Hollannissa on johtanut alhaiseen kannabiksen käytön tasoon nuorten keskuudessa ja länsimaisittain alhaiseen kovien aineiden käytön tasoon.

Komitea on antanut joitakin käytännön suosituksia:

- Testattujen kannabistuotteiden lääkekäyttö olisi sallittava.
- Poliisin olisi laajennettava toimenpiteistä luopumista kannabisrikosten kohdalla.
- Pienimuotoisista kannabisrikoksista kiinnijääneet tulisi ohjata terveystarkastukseen ensimmäisistä hallussapito- ja käyttöjutuista rikosoikeudellisen seuraamuksen sijaan.

Merkittävä on komitean antama suositus kannabiksen uudelleenluokittelemiseksi. Tämä ei vaatisi uutta lainsäädäntöä.

Kannabis on luokiteltu C1 huumeeksi. C2:ksi tai C3:ksi luokittelu sisältäisi samat rangaistukset laittomasta käytöstä ja myynnistä mutta tämä sallisi sen säätelyn lääkkeenä. Uudelleenluokittelu poistaisi poliisilta oikeuden kotietsintöihin.

Jos poliisi ei enää saisi suorittaa henkilötarkastuksia ilman etsintälupaa, pidätysten määrä tippuisi murto-osaan nykyisestä.

Kun ajatellaan, että keskimäärin 22 000 ihmistä pidätettiin Uudessa-Seelannissa vuosittain 1994-2000 ja vuonna 1999 syytettiin 9399 ihmistä kannabiksen käytöstä, vapauttaisi tämä huomattavan määrän poliisin resursseja todellisen rikollisuuden tutkimiseen.

Tämän takia raportissa pyydetään oikeuskomiteaa tutkimaan huumelainsäädännön sallimaa poliisin henkilötarkastusmenettelyä ja tarkastelemaan tämän valossa kannabikselle sopivaa lainsäädännöllistä asemaa.

Tämä vahvistaa sen, että oikeudelliset ja kansalaisoikeuskysymykset tulevat olemaan esillä kehittyvässä lainsäädännössä huolimatta United Future -puolueen pyrkimyksistä.

Sveitsin parlamentti on lykännyt kannabiksen käytön dekriminalisoivan lainsäädännön käsittelyn vaalien yli. Parlamentin alahuone hyväksyi jo omassa käsittelyssään uuden lainsäädännön mutta jatkokäsittelyssä oikeistopuolue CVP sai läpi esityksensä, jonka mukaan muut asiat tulevat tärkeysjärjestyksessä kannabiksen käsittelyn edelle jäljellä olevan istuntokauden ajaksi.

Berner Bund -lehti kirjoittaa: "On vaikeaa puoltaa pilven polton dekriminalisointia vaalivuonna. Huoli vaaleista hämärtää järjen. Hamppukysymyksen lykkäyksellä vaalien yli voitetaan aikaa perusteelliselle rauhoittumiselle."

Shane Collins, joka oli puolueen ehdokkaana edellisissä vaaleissa ja on Britannian johtavia kannabiksen laillistamisen puhemiehiä, tuomittiin kuudeksi viikoksi vankilaan kannabiksen kasvattamisesta kotonaan. Tapaus on saanut Vihreän puolueen edustajat raivoihinsa.

Darren Johnson, Lontoon Vihreiden puheenjohtaja: "Tämä vain vahvistaa näkemystämme, että lainsäädäntö tarvitsee pikaista korjausta. Sellaisen ihmisen vangitseminen, joka ei ole selvästikään vahingoittanut ketään, on naurettavaa."

Jenny Jones, Lontoon apulaiskaupunginjohtaja: "Tämä on hullua juuri kun olemme muuttamassa lakia. Ja sitä hullumpaa kun tietää, että Britannian vankiluvut ovat saavuttaneet uuden ennätyksen. Oikeuslaitoksemme toimii suurien paineiden alla ja silti olemme kovakätisiä sellaisia rikoksia kohtaan, joissa ei ole uhria."

Hugo Charlton, asianajaja ja puolueen sisäpolitiikan puhemies:" Vastikään eräs vanhempi poliisiupseeri kehotti poliiseja jättämään ylinopeusvalvontaa vähemmälle huomiolle. Ylinopeus tappaa, kannabis ei. Millaista priorisointia tällainen edustaa?"

Collins, joka toivoo olevansa Vihreiden ehdokkaan myös seuraavan vuoden Lontoon kunnallisvaaleissa, oli tämän vuotisen 20 000 ihmistä vetäneen Legalise Cannabis festivaalin järjestäjä.

Shane Collinsin saama tuomio kumottiin maanantaina 4.8. tuomarin päätettyä hänen kasvattaneen kannabista selkäkipuihinsa. Tuomio tuli poliisin löydettyä 19 kasvia hänen kotinsa kellarista.

Tuomionsa kumoamisen jälkeen Collins kertoo: "On ollut todella turhauttavaa vierailla kuusi kertaa oikeudessa, viettää 5 päivää vankilassa ja työllistää näin kahdeksaa poliisia. Tämä on ollut älytöntä julkisten varojen tuhlaamista 19 siemenen takia."

Puolustusasianajaja Ruth Brander kertoi oikeudelle, että ainoastaan viisi kasveista oli saavuttamassa korjuukypsyyden. Hän kertoi myös, että kannabiksen polttaminen auttoi Collinsin selkävammaa. "Herra Collins on kertonut minulle, ettei hän polta kannabista pelkästään terveydellisistä syistä mutta hänellä on huono selkä. Hänellä on selkävamma, joka vaatii hoitoa."

http://www.jp.dk/indland/artikel:aid=1933662/
http://www.jp.dk/indland/artikel:aid=1936464/

Pohjoismaista kirjoittelua Kristianian asemasta:
http://www.dagbladet.no/print/?/nyheter/2003/07/30/374732.html
http://www.vg.no/pub/vgart.hbs?artid=69835
http://www.dn.se/DNet/jsp/polopoly.jsp?d=148&a=165603&previousRenderType=6
http://www.aftonbladet.se/vss/nyheter/story/0,2789,338296,00.html

Äänestä Kristianian pelastamiseksi norjalaisessa päivälehdessä:
http://www.dagbladet.no/print/?/nyheter/2003/07/30/374732.html

Kööpenhaminan poliisi suunnittelee hasiskaupan lopullista lopettamista Kööpenhaminan vapaakaupunki Kristianiasta.

Poliisi on jo pitkään seurannut kyllästyneenä Kristianian hasiskauppaa ja piakkoin se on tarkoitus lopettaa kokonaan.

"Nyt olemme jo pitkään häirinneet ratsioilla myyjiä ja ostajia. Tulemme jatkamaan myös sitä mutta jossain vaiheessa on sanottava lopullisesti ei. Tarkoituksemme on siivota hasiskauppa lopullisesti Pusher-streetiltä kun se sopii meille," sanoo Kööpenhaminan johtava poliisitarkastaja Kai Vittrup. Tarkempaa ajankohtaa hän ei halua sanoa. Mutta hän sanoo operaation olevan suuri.

Poliisin tarkoitus on saartaa Kristiania kokonaan, jotta mielenosoittajat eivät voisi auttaa hasiskauppiaita.

Poliisi odottaa operaation aiheuttavan levottomuuksia myös muualla Kööpenhaminassa ja siksi poliisin valmiustila tulee olemaan korkea.

Tavallisesti poliisi ratsaa Kristianiaa 60-70 poliisilla. Nyt poliisi kertoo, että normaali miesvahvuus tulee olemaan lasten leikkiä verrattuna suuroperaation vahvuuteen.

"Operaatio tulee olemaan aivan toista suuruusluokkaa kuin aikaisemmat ratsiat. Meidän täytyy hakea lisävahvistuksia muilta poliisialueilta. Operaatiosta tulee voimakas ja täsmällinen. Kun ensin ratsaamme Pusher-streetin, jäämme myös sinne. 30-60 miestä tulee olemaan vuorokaudet ympäriinsä alueella kunnes lain kunnioitus palautuu," sanoo Vittrup.

"Emme saa lopetettua hasiskauppaa kokonaan, sillä se löytää omat kanavansa ja levittäytyy kaupungin muille alueille mutta kieltämällä hasis-klubit saamme helpommin selville hasiksen kauppiaat," jatkaa Vittrup Jyllandspostenille

Tanskalainen Berlingske Tidene kirjoittaa, että Kristiania on valmis varovaiseen yhteistyöhön Tanskan hallituksen kanssa vaikka erityisesti hallituksen Kristianianeuvoston suunnitelmat ovat herättäneet suurta epäilystä kristianialaisten keskuudessa.

Nyt Kristiania aikoo kuitenkin osallistua hallituksen teettämään haastattelututkimukseen, jossa hallituksen palkkaama konsulttifirma kartoittaa kristianialaisten arvomaailmaa haastattelemalla 10-15 Kristianiassa asuvaa henkilöä.

Kristianian edustajat kuitenkin painottavat sitä, että hallituksen nykyiset suunnitelmat Kristianian tulevaisuudesta tulevat väistämättä aiheuttamaan väkivaltaisuuksia poliisin kanssa.

Aivan aluksi kristianialaiset eivät olleet halukkaita minkäänlaiseen yhteistyöhön hallituksen kanssa siksi, että heidän mielestään hallituksen suunnitelmat eivät edustaneet kristianialaisten käsitystä alueen tulevaisuudesta.

Mutta nyt he suostuivat kyselytutkimukseen. Tutkimuksen on tarkoitus olla osa taustamateriaalista ideakilpailulle, jonka hallitus on julistanut alueen tulevaisuudesta.

Berlingske Tidenen mukaan Kristianian edustaja Peter Post ei ole aivan varma siitä, mihin hallitus tutkimusta tulee käyttämään mutta heille on luvattu kirjallinen lyhennelmä haastatteluista ennen kuin se toimitetaan hallitukselle.

Tuttu tuoksu täyttää ilman tultaessa Kristianiaan toteemipaaluportin läpi. Runsas, maanläheinen, joka paikassa tunnistettava marihuanan tuoksu tihenee saavuttaessa Pusher-Streetille, missä maassa makaavaa koiraa myöten kaikki tuntuvat olevan sen vaikutuksen alaisena.

Kööpenhaminan esikaupunkialueella sijaitseva Pusher-Street on Skandinavian suurin avoin kannabistori, kivetty kadunpätkä, jota reunustaa noin 15 myymäläkojua, joissa myyjät esittelevät ensiluokkaista marokkolaista hasista, skunkkipusseja ja hyvin käärittyjä "supersätkiä", kaikki siististi varustettu käsinkirjoitetuilla hintalapuilla kuin kakut myyjäisissä.

"Meillä on parhaat laadut koko Euroopassa. Ihmiset tulevat tänne ostoksille kaikkialta", kertoo eräs myyjistä.

Turistit ja paikalliset ihmiset tulevat tänne varta vasten arvioimaan tuotteita, vertailemaan hintoja ja ylipäänsä nauttimaan tämän vaihtoehtoisen yhteisön lepposasta ilmapiiristä, minkä kukkaislapset loivat yli 30 vuotta sitten ja joka elää edelleen vahvana.

Mutta kaikki ei ole niin lepposta kuin miltä näyttää. Sisäänkäynnin vieressä aitaan nojailee nuori kristianilainen walkie-talkie kädessä ja spliffi toisessa vahtimassa poliisia. Huumeiden myynti, olivatpa ne miten pehmeitä hyvänsä, on laitonta Tanskassa ja uusi keskusta-oikeisto hallitus on ottanut tehtäväkseen sulkea hasismarkkinat ja siivota alue.

Huumepoliisi on ratsannut Pusher-Streetin mellakkapoliisin tukemana useita kertoja viime kuukausina pidättäen kaikki myyjät, jotka eivät ole pakanneet tavaroitaan ja juosseet karkuun tarpeeksi vikkelään hälytyksen tultua. He kertovat pelkäävänsä mellakoita jos he yrittävät sulkea koko kadun.

Mutta arvioiden mukaan liki yli 100 000 euron liikevaihdon päivässä tekevä hasistori ei ole hallituksen ainoa kipupiste.

Kristianiassa asuu noin 800 aikuista sekä useita satoja lapsia, ja monet aikuisista tekevät menestyksekästä taide- ja käsityökauppaa ja asuvat itse tehdyissä sadunomaisissa puutaloissa 34 hehtaarin viherkeitaassa, joka kuuluu puolustusministeriölle vain kivenheiton päässä maan historiallisesta hallintokeskuksesta ja modernista Kööpenhaminan keskustasta.

Kristianilaiset kuvailevat itseään "anarkisteiksi, joilla on säännöt". Alueen valtaamisesta saakka vuonna 1971 heitä on suvaittu jatkuvana "sosiaalisena kokeiluna". Asukkailla on ollut väliaikainen sopimus edeltävien hallitusten kanssa ja he maksavat sähkön ja vedensekä noin miljoonan euron vuokraa vuodessa puolustusministeriölle.

Huhujen mukaan Kristianilaiset voisivat lopettaa nykyisen pattitilanteen hallituksen kanssa pyytämällä hasiksen myyjiä jättämään alueen. Mutta lukumäärältään runsaat myyjät eivät osoita merkkiäkään menestyvän kauppansa hylkäämisestä.

Mutta jopa hasismarkkinoista erossa olevat asukkaat väittävät sen olevan osa identiteettiään.

"Tanskalaiset pitävät meistä", sanoo entinen myyjä ja nykyinen turistiopas "Joker".

"Jokaisessa meissä elää pieni hippi. Me emme ole vaatimassa hallitusta kävelemään avojaloin, polttamaan hasista ja kasvattamaan partaa. Mutta meillä on oikeus olla erilaisia emmekä aio sallia heidän muuttaa meitä."

Christianian vapaakaupunki sai hiljattain tappotuomion Tanskan porvarihallitukselta. Viranomaiset aikovat nyt tosissaan tehdä lopun kukkaisyhteiskunnan 30 vuotta jatkuneesta hillumisesta ja rakentaa tilalle asuntoja "kunnollisille" ihmisille.

Virkamiehille annettiin ohjeet alueen suunnittelusta ja aikatauluista samalla kun poliisi sai tiukan määräyksen panna Pusher Streetin hasiskauppiaat kuriin ja hipit ojennukseen.

Christianian asukkaita ukaasit vain naurattivat - jokainen virkaintoinen hallitushan on täysin turhaan yrittänyt samaa jo vuosikymmeniä.

Ainoastaan Tanskan museoviranomaiset pelästyivät niin, että he kiiruhtivat hakemaan hasiskauppiaan vaunun kokoelmiinsa ennen kuin virkavalta olisi ehtinyt tuhota kaiken.

Museoväen hätä oli kuitenkin turhaa, sillä kesäisenä keskiviikkona kauppa kävi kuin siimaa Christianian huumekadulla, Pusher Streetillä.

Parinsadan metrin mittaisella kadunpätkällä on koju toisensa vieressä ja kaikkien tuotevalikoima perustuu yhteen aineeseen ja sen eri muunnelmiin.

Standard joint -nimisen tuotteen saa kojusta 30 Tanskan kruunulla eli neljällä eurolla, hasispiparin kympillä eli 1,3 eurolla. Suurostoksia tekeville annetaan lisäalennuksia.

"Hasiskatu on vain pienen pieni osa Christianiaa. Minulle tämä on ennen kaikkea viheralue keskellä urbaania maisemaa. Olen valmis taistelemaan Christianian puolesta, jos hallituksen päätökset alkavat toteutua", sanoo graafisena suunnittelijana toimiva Josefine Bogs.

Hän muistuttaa ulkonäöltään pikemminkin viatonta maitotyttöä kuin pilviveikkoa. Bogs asuu vain kivenheiton päässä Christianiasta, mutta hänen 3,5 vuotta vanha Emily tyttärensä on päiväkodissa Christianiassa.

Bogs ei kuulu hasiskadun asiakkaisiin, mutta ei hän jaksa kaupankäyntiä paheksuakaan.

"Täällä ei tule koskaan turvaton tunne", Bogs kehuu samalla kun yksi vapaakaupungin kymmenistä, vapaana juoksevista taistelukoirista yrittää napata tyttären kädestä kakunpalaa.

Bogsin mielestä poliisin viime aikojen iskut ovat paljon ikävämpiä.

"Poliisi pysäyttää meidät lähes joka päivä, kun olemme menossa päiväkotiin tai sieltä tulossa", hän sanoo.

Poliisi on viime viikkojen aikana tehnyt lukuisia ratsioita Christianian liepeillä. Tarkoituksena on osoittaa Pusher Streetin asiakkaille ja sinne aikoville, ettei kaupankäynti ole laillista.

Christianian asukkaiden mielestä todellinen ongelma ovat kuitenkin huumekauppiaat ja näiden taustavoimat. Suurin osa kaupankäynnistä on tiettävästi rikollisten moottoripyöräjengien käsissä.

Christianian vapaakaupunki syntyi 1971 syyskuussa, kun Tanskan puolustusvoimat luopui historiallisesta linnakealueesta keskellä Kööpenhaminaa.

Tanskan hallituksen Christiania-selvityksen mukaan alueella asuu nyt 888 asukasta, joista 162 on lapsia.

"Sosiaalitapausten osuus väestöstä on yliedustettu", totesi oikeusministeri Lene Espersen selvityksessään.

Tanskan hallitus haluaa "normalisoida" alueen ja käytännön toimet - eli asukkaiden häätö - on tarkoitus aloittaa vuonna 2004.

Kotinsa menettäisi tuolloin myös 83-vuotias Börge Byg, joka on asunut jo 32 vuotta violetissa, itse rakentamassaan ja kaikkia mahdollisia ja mahdottomia tyylisuuntia edustavassa talossaan .

"Minä en täältä mihinkään lähde", Byg nauraa. Hänen mielestään Euroopassa täytyy olla tilaa Christianian kaltaiselle saarekkeelle, joka ei kärsi kiireestä, stressistä ja rikkauden keräämisestä.

Byg elää oppiensa mukaan. "Tunnen itseni kymmenen vuotta nuoremmaksi, kun löysin vaatteiden keräyksestä näin iloisenvärisen puseron ja siihen sopivat housut", kirkkaanlilassa asussa pihallaan istuva Byg kehuskelee.

Byg on taidemaalari, joka on kuitenkin tehnyt töitä vain viisi vuotta elämästään. "Ja sekin oli liikaa", hän nauraa, vaikka hän todellisuudessa maalaa taulujaan joka päivä ja saa silloin tällöin kaupattua muutaman "jollekin hyväuskoiselle kanadalaiselle".

Christianian alueella on nyt 325 rakennusta ja sata luvatonta lisärakennusta, joiden mallit, materiaalit ja värit aiheuttaisivat hermoromahduksen vapaamielisimmällekin rakennuslautakunnalle.

Tanskan hallituksen "normalisoinnin" tarkoituksena on tehdä 34 hehtaarin Christianiasta tavallinen asuntoalue.

Nykyisillä asukkailla tuskin olisi varaa lunastaa vehreyden keskellä sijaitsevia rantatonttejaan, joista he nyt maksavat nimellistä vuokraa.

Christianian asukkaat ovat toisaalta "normalisoituneet" itsestään. 36-vuotias Mette Rosin muutti yli 15 vuotta sitten poikaystävänsä luo ammusvarastona aikoinaan käytettyyn alkeelliseen rakennukseen. Poikaystävä kuoli ja Rosin peri kortteerin.

Rosin löysi uuden kumppanin. Pariskunta on laajentanut ja remontoinut talon minkä tahansa sisustuslehden kelpuuttamaan kuntoon. Jokainen yksityiskohta on huolella suunniteltu, hipeistä ei tässä huoneistossa ole tietoakaan. Kaakeloidun kylpyhuoneen hyllyillä on sievissä riveissä kalliita merkkiparfyymeja ja kauneudenhoitoaineita.

Rosinin mielestä on väärin kuvitella, että kaikki christianialaiset olisivat huumeita käyttäviä, intellektuelleja kasvissyöjiä.

Hän on valmis taistelemaan Christianian puolesta - ei niinkään ideologisena keitaana, vaan edullisena asuinpaikkana, johon hän on rakentanut ihannekotinsa.

Tuskin nykyinenkään hallitus onnistuu tekemään loppua vapaakaupungista. Pääministeri Anders Fogh Rasmussenin tiukka linja on kuitenkin nostanut Christianian otsikoihin maailmalla ja turistit tukkivat vapaakaupungin pölyiset kadut ja kapeat polut.

Matkailuviranomaiset ovat riemuissaan huomiosta, sillä ilman markkinointia Christianiasta on tullut Tanskan pääkaupungin kolmanneksi suosituin matkailukohde heti Tivolin ja pienen merenneidon jälkeen. Ehkä se oli tarkoituskin.

The Office of Cannabis Medical Access :
http://www.hc-sc.gc.ca/hecs-sesc/ocma/index.htm
Hakemukset:
http://www.hc-sc.gc.ca/hecs-sesc/ocma/guides.htm

Kanadan liittohallitus on päättänyt myydä lääkemaria marihuanavarastostaan vakavasti sairaille kansalaisille sopuhintaan.

Kanadan terveysviraston johtaja Cindy Cripps-Prawak kertoi, että yli 1650 kannabispakettia on pakattu ja valmiina postitettaviksi kunhan hakemukset on hyväksytty. Hakemuskaavake löytyy terveysviraston kotisivuilta ja kaavakkeen täyttäneet voivat saada marihuanansa jopa viikon kuluessa.

"Kyseessä on erinomainen tuote, jonka THC-pitoisuus on keskimäärin 10%", kertoi Cripps-Prawak.

Mutta jakelu voi loppua ennen kesän loppua. Ottawa on hakenut muutosta Ontarion korkeimman oikeuden päätökseen, jonka mukaan marihuanan saamista rajoittavat säädökset ovat perustuslain vastaisia. Tämän asian on arveltu tulevan käsittelyyn heinäkuun lopussa.

"Olipa ratkaisu mikä tahansa, tullaan sitä arvioimaan kokonaisuudessaan ja lopullinen päätös annetaan tuolloin", kertoo Cripps-Prawak spekuloimatta asialla enempää.

Ratkaisua odotellessa terveysvirasto on julkistanut suunnitelman - jonka Cripps-Prawak painottaa olevan väliaikainen ratkaisu - myydä kuivattua marihuanaa ja siemeniä luvan saaneille käyttäjille heidän lääkäreidensä toimiessa välimiehinä.

Kuivattu marihuana myydään 5 Kanadan dollarin grammahintaan (n. 3.5 euroa), mikä on alle puolet marihuanan hintatasosta kadulla. Siemenpakkauksen hinta on 20 Kanadan dollaria (n. 15 euroa).

Marihuanan hinta on asetettu korvaamaan tuotannon ja jakelun kustannukset. Cripps-Prawak kertoi toimittajille, että siemenet myydään niille, jotka ovat saaneet lääketieteellisen luvan ja joilla on kykyä kasvattaa kannabista. Ne, jotka eivät itse voi kasvattaa, joilla ei ole ketään kasvattamaan kannabista puolestaan tai jotka eivät ole saaneet hyväksyntää kasvattamiseen, voivat ostaa kuivattua marihuanaa.

Kannabis jaetaan potilaille heidän lääkäreiden välityksellä. Viranomaiset suosittelevat, etteivät potilaat polttaisi marihuanaa vaan mieluummin laittaisivat sitä ruokaan, juomaan tai käyttäisivät muita menetelmiä.

Kanadan kaksi lääketieteellistä järjestöä, The Canadian Medical Association sekä The Canadian Medical Protective Association, ovat ilmaisseet vakavan huolensa liittovaltion suunnitelmista asettaa lääkärit lääkemarihuanan jakelijoiksi. Kanadan lääkäriliitto on neuvonut lääkäreitä olemaan osallistumatta ohjelmaan ja muutamien lääkäreiden mielestä se ei toimi.

Samalla liittohallitus on myös tyytymätön jakeluohjelmaansa, jonka Ontarion oikeusistuin määräsi sen tekemään. Hallitus kutsuukin ohjelmaa väliaikaiseksi ja se voidaan lakkauttaa milloin tahansa. Terveysministeri Anne McLellan kertoo, ettei hallitus ole vakuuttunut marihuanan lääkkeellisistä hyödyistä ja kannattaa syksyllä alkavia lääkekokeita.

Liittohallitus hyväksyi kolme vuotta sitten marihuanan lääkekäyttöä ohjaavat säädökset, mutta ne todettiin Ontarion oikeusistuimen päätöksellä tammikuussa 2001 perustuslain vastaisina pätemättömiksi, koska niissä ei oltu ratkaistu marihuanan saatavuutta. Oikeusistuin antoi liittohallitukselle kuusi kuukautta aikaa ratkaista ongelma. Nyt toteutettu ohjelma oli vastaus vaateeseen. Liittohallitus aikoo valittaa oikeudenpäätöksestä kesän kuluessa.

Canadian Medical Associationin internetissä julkaistussa lausunnossa sanotaan, ettei liittovaltion väliaikainen politiikka "takaa potilasturvallisuutta".

"Koska hallitus ei ole ratkaissut marihuanan lääkekäytön turvallisuutta, CMA suosittaa, että Kanadan lääkärit eivät osallistuisi marihuanan jakeluun nykyisten säädösten vallitessa, ja varoittaa siihen osallistuvien vaarantavan ammattiasemansa ja oikeusturvansa".

Torontolainen lääkäri Gordon Arbass kertoi CBC:lle, ettei liittovaltion terveysministeriö ollut yhteydessä lääkäreihin päättäessään langettaa vastuu marihuanan jakelusta heille.

"Lääkäreiden enemmistö pysyy erossa tästä ohjelmasta, koska he eivät halua kohdalleen varkauksia, murtoja tai vandalismia".

Väliaikaisessa ohjelmassa 582 kanadalaista potilasta, jotka täyttävät ohjelman ehdot, saavat ostaa 30 marihuanan siementä 13 eurolla ja kasvattaa itselleen marihuanaa lääketarkoituksiin. He voivat myös ostaa kuivattua marihuanaa 3 euron grammahintaan. Kuninkaallisen Kanadan ratsupoliisin mukaan marihuanan grammahinta on 6.5 - 16 euroa. Lääkemarihuanan saamiseksi vaaditaan lääkärin suostumus.

Marihuana ja siemenet tulevat Manitobassa sijaitsevasta yhtiöstä, jolla on sopimus liittovaltion terveysviraston kanssa marihuanan tuottamiseksi lääketieteellisiin kokeisiin. Sillä taataan olevan tasainen 10% THC-pitoisuus ja sitä toimitetaan lääkärille, joka on allekirjoittanut potilaan hakemuksen.

Ei ole epäilystäkään siitä, että lääkärit on asetettu tärkeään osaan Kanadan väliaikaisen lääkemarihuanaohjelman käytäntöön soveltamisessa mutta monta kysymystä on vielä avoinna.

Ennen kuin potilas saa hallituksen kasvattamaa marihuanaa, tarvitsee hän lääkärin suostumuksen sille. Cindy Cripps-Prawak, lääkemarihuanaviraston johtaja: "Lääkärit toimivat terveysviraston välikäsinä lääkekannabiksen jakelussa".

Hänen mukaansa potilaalle jaettava määrä riippuu lääkärin määräämästä annostuksesta ja tämä voi olla jopa 4,2 grammaa päivässä vastaten noin kuutta jointtia. Tähän ei ole valmiita annostusohjeita. "Oikean annostuksen määrääminen on haaste Kanadan terveysvirastolle ja lääkäreille", Cindy Cripps-Prawak jatkoi.

Terveydellisistä syistä potilaita rohkaistaan käyttämään kannabista teenä tai leipomisessa polttamisen sijaan.

Kanadan lääkäriliiton puheenjohtaja Dana Hanson ei ole vakuuttunut Ottawan lääkekannabisohjelman toteuttamisesta. "Lääkäreiden epävarmuutta lääkemarihuanan käytön suhteen ei ole otettu huomioon uudessa ohjelmassa".

Kuitenkin Hanson tiedostaa sen, että riippumatta lääkäreiden tyytymättömyydestä heille annettuun osaan tässä lääkekannabiskeskustelussa, tulee heidän osallistua siihen. "Hallituksen tulee saada tämä ohjelma raiteilleen ja siksi aiomme osallistua siihen", hän sanoo.

Kanadalaisten enemmistön tavoin myös lehtemme kannatti Ottawan tuoretta päätöstä dekriminalisoida marihuana. Marihuana on haitattomampaa ja vähemmän riippuvuutta aiheuttavaa kuin alkoholi tai tupakka, ja sota marihuanaa vastaan tuhoaa enemmän ihmisten elämää ja aiheuttaa enemmän kustannuksia kuin itse aine. Viime aikaiset tapahtumat osoittavat, ettei dekriminalisointi riitä: selvä laillistaminen olisi paikallaan.

Tammikuussa Ontariossa oikeus päätti, että Ottawan tulisi tehdä enemmän marihuanan toimittamiseksi sitä käyttäville potilaille. Terveysvirasto on alkanut myöntää lupia muutamalle sadalle kanadalaiselle joko kasvattaa omat marihuanat tai saada joku toinen henkilö kasvattamaan sitä puolestaan. Oikeuden mielestä tämä ei riitä: marihuanan kasvatus on vaikeaa ja usein ylittää sairaan tai hänen huoltajansa voimavarat. Lisäksi koska Kanadassa ei ole laillista marihuanan vähittäismyyntiä, lääkemarihuanaohjelmaan hyväksytyt joutuvat hankkimaan marihuanansa pimeiltä markkinoilta.

Kaksi viikkoa sitten Ontarion vetoomustuomioistuin hylkäsi Terveysviraston yrityksen saada tammikuinen päätös kumottua. Tämä päätös merkitsi sitä, että hallituksen tulee aloittaa omien tutkijoidensa kasvattaman marihuanan jakelu. Ottawa on oudossa asemassa de facto kannabiksen myyjänä.

Tämä asiain tila ei voi jatkua. Lääkemarihuanaa käytetään lievittämään erilaisia vaivoja ja tauteja kuten glaukoomaa, epilepsiaa, kemoterapiaan ja AIDS:iin liittyvää vakavaa pahoinvointia. Käyttäjät kertovat erilaisten marihuanalaatujen aiheuttamista erilaisista hoitotuloksista, joten luultavasti hallituksen marisato ei sovi kaikille. Marihuana on kemiallisesti monimuotoinen aine ja vapaa markkinatalous voi tuottaa lääkemarihuanan käyttäjille tarpeeksi laajan ja laadukkaan valikoiman.

Toiseksi taloudellisesti ajatellen näyttää väärältä ratkaisulta, että liittohallituksella olisi monopoliasema lääketeollisuudessa - aivan kuten on väärin osavaltioiden hallitusten toimia väkijuomamonopolina. Jos valtio sekaantuu valtion valvomien aineiden myyntiin, seuraa siitä väistämättä tehottomuutta ja eturistiriitoja. Pitemmällä aikavälillä marihuanaa on järkevämpää käsitellä kuten tupakkaa tai reseptilääkkeitä - valtion valvomana, ei myymänä.

Kun lääkemarihuanaliike saavutti 1990-luvun lopulla vetovoimansa ja oikeutuksensa, laillistamisen vastustajat ennustivat tämän olevan vasta alkua ja että marihuanan virkistyskäyttö seuraisi perässä. He olivat oikeassa kahdesta syystä. Ensiksi lääkemarihuanaliike on tuonut huumereformiin kiireellisyyden tunteen: on epäinhimillistä riistää AIDS:sta ja syövästä kärsiviltä tehokas kivunlievittäjä yhtäkään päivää pitempään. Toiseksi saattamalla julkisuuteen sympaattisia, poliittisesti aktiiveja marihuanan käyttäjiä on lääkemarihuanaliike kumonnut marin käyttäjistä luodun Cheech & Chong mielikuvan.

Tämän seurauksena marihuanan yleinen hyväksyntä lisääntyy ja jopa dekriminalisointi vaikuttaa riittämättömältä uudistukselta. Toivottavasti tämä asenteiden muutos näkyy pian poliittisena toimintana. Odotamme sitä päivää, jolloin marihuanan dekriminalisointi muuttuu sen laillistamiseksi.

Ajettuaan kaksi vuotta sitten 13 000 mailia eli noin 20 000 kilometriä kolmessa kuukaudessa hamppuöljykäyttöisellä Mersulla, johon oli ahtautunut kolme muutakin ihmistä, ei Grayson Sigler pidä itseään aktivistina.

Enintään vastahakoisena puhemiehenä, hän täsmentää. Hän lähti matkalle saavuttaakseen huomiota hamppuöljyn käytölle biologisena dieselpolttoaineena.

Grayson Sigler arvioi, että 150 miljoonaa ihmistä on lukenut tai kuullut "hamppuautosta" kansainvälisten tiedotusvälineiden ja kotisivujen kautta. Matkan suurin mediasaavutus oli Village Voisen kansikuvajuttu. Tempauksen kotisivut ovat edelleen suosittuja, parhaina päivinä niillä käy 100 000 ihmistä.

Tempausta on jo kopioitu Japanissa, missä eräs ryhmä teki bussikiertueen hamppuöljyllä ja antaa kunnian ideasta USA:n "hamppuautolle".

Dieselautoa voi ajaa maapähkinästä, soijapavuista ja hampusta jalostetulla bioöljyllä.

Hampun viljely on kielletty USA:ssa. Siglerin kaltaiset ihmiset väittävät, että laillistaminen tarjoaisi viljelijöille uuden rahalähteen ja raaka-ainetta monenlaisia tuotteita varten: polttoainetta, vaatteita, köyttä ja ravintoa. USA:n energiaviraston tekemän tutkimuksen mukaan biodieseliä käyttävien autojen päästämät pakokaasujen myrkylliset ainesosat ovat jopa 90% vähäisemmät ja hiilivetyjen päästöt 56% pienemmät kuin tavallisella dieselillä.

Hamppuauto käy laillisella polttoaineella, koska se on kasvatettu muualla. Auto kulki 27 mailia gallonalla, saman kuin tavallista dieselillä.

Englantilainen sanomalehti The Independent valitsi tämän vuoden helmikuussa saksalaisen Trikont yhtiön julkaiseman 1930 ja -40 lukujen hamppumusiikkia esittävän kokoelman Dope & Glory maailman kymmenen parhaimman kokoelman joukkoon.

Valinnalle löytyy katetta: 50 kappaleen kokoelman sisältää kattavan valikoiman aikansa reefer-hittejä mm. Louis Armstrongilta, Fats Wallerilta, Ella Fitzgeraldilta, Benny Goodmanilta, Cab Callowaylta, Sidney Bechetiltä ja Tommy Dorseylta.

Kansion mukana seuraavat saksan- ja englanninkieliset kirjaset taustoittavat erinomaisesti artisteja, marihuanan käyttökulttuuria viime vuosisadan alun USA:ssa, alkoholin kieltolain vaikutuksia siihen sekä jazzin ja marihuanan vaikutuksia toisiinsa.

Samoihin aikoihin toteutettu alkoholin kieltolakikokeilu tunnetaan väkivaltaisuuksista ja järjestäytyneestä rikollisuudesta. Tämä ei näy mitenkään kokoelman kappaleissa. 1930 New Yorkissa toimi 1200 "teehuonetta", joissa "viperit" eli marihuanan käyttäjät saattoivat kokoontua viranomaisten hiljaisella suostumuksella, koska paikat eivät aiheuttaneet järjestyshäiriöitä. Kun Harlemin mies saapui, saattoivat juhlat alkaa ja "viperiä", marin käyttäjää, uhkasi ainoastaan virkavalta. Tämän takia kehittyi alakulttuurin oma kieli, "jivetalk".

1940 USA:ssa arvioitiin olevan 100 000 pössöttelijää mutta marihuanan kieltolaki tulisi moninkertaistamaan tämän määrän.

Kun Fats Waller haaveilee puolitoistametrisestä reeferistä, toivoisi hän sen olevan "mighty mezz but not too strong". Jazzklarinetisti Milton "Mezz" Mezzrow jätti muusikkouransa lisäksi nimensä laadukkaan marin merkiksi. Hänen alunperin vuonna 1946 julkaistu "Really the Blues" kertoo elävästi ja asiantuntevasti aikansa jazzscenestä ja kirjan lopusta löytyy jazz-slangin, "jive-talkin", sanasto selityksineen.

USA:n huumepoliisin johtaja Harry Anslinger ei pitänyt jazzista. USA:ssa vallitsevat rasistiset tunteet leimasivat jazzin ja marihuanan värillisten viihdykkeeksi. Onkin hilpeää, että Mezz oli valkoinen mutta toista syrjittyä vähemmistöä, juutalainen. Kun Mezzrow sai vankeustuomion marihuanan myynnistä, valitsi hän rotuerottelua harjoittavassa vankilassa rodukseen värillisen, koska hän tiesi sillä puolella olevan paremmat muusikot.

Vuonna 1928 julkaistu "Muggles" eli marisätkät on Louis Armstrongin suorasukainen tunnustus hänen suhteestaan marihuanaan. Alkoholin ja kokaiinin seuraukset nähtyään hän ei koko ikänään voinut ymmärtää, miksi marihuanaa pidettiin huumausaineena. Kertosäe "save the roach for me" kertonee asian ytimen.

Satchmo oli rehellinen ja avoin taiteilija, ja sen takia pidetty ihminen ympäri maailman. Tämä koski myös hänen mieltymystään marihuanaan: "Tämä on yksi syy arvostaa maria, kuten sitä nykyään kutsutaan. Se tuo esille toisen ihmisen lämmön - varsinkin jos vielä voidaan sytyttää hyvä spliffi "shuzzittia" tai "gagea"."

Hänen elinikäinen managerinsa ei pitänyt siitä, että Louis ja bändi saattoivat poltella avoimesti lavalla. Hänet pidätettiin vuonna 1931 Kaliforniassa marihuana poltosta kun hän oli mennyt keikkatauolla parkkipaikalle paukuille. Joshua Berretin toimittamassa kirjassa 'The Louis Armstrong Companion' Satchmo kertoo, kuinka poliisit ja sellikaverit olivat hänen kanssaan samalla aaltopituudella ja hän piti marihuanan vainoojia pienisieluisina pyrkyreinä.

Alaskan osavaltion korkein oikeus hylkäsi erään miehen marihuanan hallussapitosyytteen sillä perusteella, että Alaskan perustuslain yksityisyyden suojan turvaavat pykälät takaavat oikeuden pitää hallussa marihuanaa henkilökohtaiseen käyttöön.

Vuonna 1975 osavaltion korkein oikeus päätti erään oikeusjutun yhteydessä, että aikuisella ihmisellä on lain turva pitää hallussaan marihuanaa kotonaan kunhan tämä määrä ei ylitä "myyntiin tarkoitettua määrää".

Aikuisen ihmisen marihuanan hallussapitoa omassa kotonaan suojelee osavaltion perustuslain perustavaa laatua oleva yksityisyyden suoja. Vuonna 1990 marihuanan vastustajat juhlivat silloisen huumetsaarin Bill Bennettin lakialoitteen voittoa, joka teki marihuanan hallussapidosta laittoman kaikissa tiloissa.

"Lainsäädännössä vallitsee selvä ristiriita Alaskan perustuslain suojaaman yksityisyyden suojan ja lailla säädetyn kieltolain välillä (mikä kriminalisoi aikuisen ihmisen marihuanan käytön kotinsa suojissa riippumatta kielletyn aineen määrästä)", luki syytetyn puolustuksessa. Tuomari oli samaa mieltä.

"Mutta tämä päätös ei vielä ole ennakkopäätös", kertoo asianajaja William Scatterberg, joka on hoitanut jo kolme vastaavaa oikeusjuttua.

"Vetoomustuomioistuimessa on käsiteltävänä myös oikeusjuttu Alaska vs. Noy. Noyta syytetään alle 8 unssin (alle 250 grammaa) hallussapidosta, ja vaikka hänelle annettiin lievä tuomio, niin meille myönnettiin valitusoikeus. Jätimme vastineemme oikeudelle viime vuonna.

Osavaltio ei varmaan tule hakemaan muutosta Thomasin jutussa ja tämä lisää oikeuslaitoksen paineita ratkaista tämä asia:

"Meillä on yksi oikeudenpäätös Noyta vastaan ja toinen Thomasia vastaan. Tämän oikeuden tulisi ratkaista tämä ja he tulevat käyttämään Noyn tapausta siinä".

Kyseessä on kaksi erilaista perustelua, Scatterberg jatkaa: "Yksi peruste on yksityisyyden suoja vuoden 1975 päätöksen nojalla; toinen on lääketieteellinen puolustus. Noylla on reuma ja stressi, ja vaikka Alaskan lainsäädäntö tunnustaa lääkemarihuanan käytön, tulee potilaan hankkia sitä laittomasti, koska lääkärit pelkäävät huumepoliisin tarkastavan heidän rekisterinsä. Meidän mielestä oikeusistuin voi ottaa huomioon vuoden 1975 tapauksen tai se voi ottaa huomioon lääketieteellisen tarpeen, ja mielestämme he ottavat huomioon vuoden 1975 päätöksen."

Eräs varhaisempi vetoomustuomioistuimen päätös pitää Scatterbergin myönteisenä. Tässä tapauksessa korkein oikeus ei suoraan vedonnut vuoden 1975 päätökseen, koska jutussa käsiteltiin isompaa määrää kuin henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettua kahdeksaa unssia.

"Päätöksen alaviitteessä huomautettiin, että jos kyseessä olisi ollut omaan käyttöön tarkoitettu määrä, he olisivat käyttäneet vuoden 1975 päätöstä".

Noyn saamasta vetoomustuomioistuimen päätöksestä voi tulla laki.

"Asian ydin on se, että käsittelemme tässä henkilökohtaisia oikeuksia ja yksityisyyden suojaa", Scatterberg huomauttaa. "Tällä hetkellä poliisi voi väittää haistaneensa marihuanaa, saa tällä perusteella kotietsintäluvan ja hajottaa kotisi, koska poltit jointin. Kuka voi kokea olevansa turvallisin mielin kotona jos asiantila on tämä".

Kansainvälisen huumeiden vastaisen päivän aattona 25. kesäkuuta YK:n huume- ja rikosviraston (UNODC) julkaisemassa vuoden 2003 maailman laittomien huumeiden käytön kehitystä tarkastelevassa raportissa nähdään myönteistä kehitystä kahdella merkittävällä huumetuotantoalueella. Myös laittomien aineiden käytön kehittymisessä YK:n raportti havaitsee myönteisiä piirteitä varsinkin Euroopassa, Venäjällä ja Kauko-Idässä.

Myönteistä kehitystä on havaittu Kultaisen Kolmion alueella, missä Myanmarissa ja Laosissa oopiumin kasvatusalue on vähentynyt 40% vuodesta 1998. Andien alueella Kolumbiassa, Boliviassa ja Perussa kokan kasvatus on vähentynyt siten, että maapallon kokaiinin tuotanto on laskenut vuoden 1996 950 tonnista 800 tonniin vuonna 2002.

Kansainvälisen huumekontrollin kiinnittäessä huomion ns. klassisiin kasviperäisiin huumeisiin on ATS:n eli amfetamiinin kaltaisten huumeiden käyttö ja valmistus kasvanut voimakkaasti, piirre mikä näkyy selvästi Suomenkin huumeongelman kehityksessä 1990-luvulla.

Metamfetamiinin käyttö näyttää olevan leviämässä Kaakkois-Aasiassa kun taas Japanissa sen käyttö on vakiintunut. Amfetamiinin käyttö on vähenemässä Länsi-Euroopassa ainakin takavarikkotilastojen perusteella mutta se näyttää olevan kasvamassa Itä- ja Länsi-Euroopassa. Suurin osa ekstaasin käytöstä ilmoittaneista maista on havainnut sen käytön lisääntyvän.

Kannabiksen käyttöä pidetään länsimaisen nuorison ongelmana mutta raportin lukujen valossa jopa eurooppalaiset suurkuluttajat Britannia ja Espanja ovat vain kansainvälistä keskitasoa 10.6%:n ja 9.9%:n osuudella yli 15 vuotiaasta väestöstä. Hollannissakin vain 5.5% aikuisväestöstä käyttää kannabista. Todelliset suurkuluttajat löytyvät Tyynen Valtameren Papua Uusi-Guineasta ja Mikronesiasta, joissa kolmasosa aikuisväestöstä käyttää kannabista.

Maailman kannabiksen käyttäjien määrän ilmoitetaan nousseen 160 miljoonaan kun se edellisessä raportissa oli 147 miljoonaa.

Kannabiksen käyttäjien määrän kasvua pidetään "merkittävänä lisäyksenä" mutta raportin sisältämän tiedon arviointivaikeudet johtuvat YK:n ylläpitämästä politiikasta. Raportissa arvioidaan, että lisäys johtuu viranomaisten kasvavasta huomiosta tietyissä maissa, kun perinteiset kannabiksen käyttömuodot muuttuvat YK:n määritelmän mukaiseksi "ongelmakäytöksi".

Toisaalta kannabis ilmoitetaan monissa maissa eniten käytetyksi huumeeksi mutta tähän tiedon keruuseen sisältyy harha tunnistaa muita huumeita kuin kannabis. Monissa kehitysmaissa käytetään lisääntyvässä määrin länsimaiden lääketeollisuuden tuotteita, joita myydään ilman reseptipakkoa.

Lähde: Robert Kendell (2003) Cannabis condemned: the proscription of Indian hemp. Addiction, February 2003, Vol. 98 Issue 2.

YK:ssa ja sen eri toimistoissa kannabista pidetään muodollisesti yhtä vaarallisena ja riippuvuutta aiheuttavana huumausaineena ja se on yhtä ankarien kansainvälisten valvontatoimenpiteiden kohteena kuin opiaatit ja kokaiini huolimatta siitä tosiseikasta, että sen farmakologiset vaikutukset ovat erilaiset ja sen tunnetut haitat vähäisemmät kuin heroiinin tai kokaiinin.

Päätös alistaa kannabis - tai Intian hamppu, kuten se tuolloin tunnettiin - kansainvälisen lainsäädännön kohteeksi tehtiin vuonna 1925 Genevessä YK:n edeltäjän Kansainliiton järjestämässä konferenssissa, jossa oli tarkoitus vahvistaa oopiumin ja kokaiinin valvontaa, mistä oltiin neuvoteltu Haagissa vuonna 1912.

Kannabiksen vastustajat vetoavat edelleen vuoden 1925 Oopiumkonferenssissa Egyptin edustajan aloitteesta syntyneeseen kannabiksen tuomitsemiseen. Tämä tapahtumasarja esitetään siten, että Egyptillä on satojen vuosien kokemuksesta pätevämmät syyt kannabiksen kieltämiseen kuin länsimailla nykytilanteessa kannabiksen laillistamiseen.

Kannabiksen käyttö on noista päivistä levinnyt laajalle myös Kansainliittoa hallinneissa läntisissä teollisuusmaissa, ja sen kieltämisen mielekkyyden epäily leviää samaa tahtia. Onkin mielenkiintoista tarkastella uudestaan, kuinka kannabis sai asemansa vaarallisena huumausaineena ja mitkä olivat ne väitteet, jotka saivat sen ajan maailman mahtavimpien valtioiden edustajat vakuuttuneiksi siitä, että heidän tulee tehdä kaikki vallassaan oleva kannabiksen käytön rajoittamiseksi muutamiin tieteellisiin ja lääketieteellisiin käyttötarkoituksiin.

Päihde- ja huumeriippuvuuden erikoislehti Addiction julkaisi Edinburghin yliopiston psykiatrian professorin Robert Kendellin artikkelin vuonna 1925 pidetystä toisesta Oopiumkonferenssista Genevessä.

Konferenssin asialistan ulkopuolelta Egyptin edustaja tohtori Mohamed Abdel Salam El Guindy vaati kannabista asetettavaksi samaan kategoriaan oopiumin ja kokaiinin kanssa väittämällä sen aiheuttavan suurimman osan maansa mielisairauksista.

El Guindy väitti hasiksen aiheuttavan 30-60%:a maansa mielisairaustapauksista. Kokoukseen tuotujen virallisten tilastojen mukaan vain 2.7% tapauksista voitiin liittää hasiksen käyttöön laajasta kannabiksen käytöstä huolimatta. Alkoholikin aiheutti kolme kertaa enemmän mielisairaustapauksia. Lisäksi hän väitti hasiksen tekevän ihmisistä agressiivisia ja että se olisi hyvin addiktoiva aine.

USA:n edustajina toimineet Stephen Porter, USA:n huumepolitiikan johtohahmo, ja piispa Charles Brent, kansainvälisen huumekieltolakiliikkeen perustajia, tukivat Egyptin aloitetta vaikka Porter tunnustikin olevansa täysin tietämätön asiasta. USA:n edustajat kuitenkin lähtivät konferenssista kesken pois, koska siinä ei saatu aikaan heidän mieleistään ankaraa politiikkaa.

Britannian hallituksen ja Intian hallinnon edustajat eivät tuoneet esille siihen saakka laajinta ja asiantuntevinta tutkimusta kannabiksen käytöstä, vuonna 1893 valmistunutta Intian hamppukomitean raporttia, mutta toisaalta Britannia vastusti kannabiksen kieltämistä, koska se ei halunnut aloittaa kieltolakia omassa alusmaassaan.

Konferenssiin osallistuneilla länsimaisilla diplomaateilla ja virkamiehillä oli hyvin pinnalliset käsitykset aiheesta. Oopium ja hasis olivat mystisiä itämaisia huumeita, joita käyttivät etupäässä kaukaisten maiden lukutaidottomat köyhät asukkaat. Molempia käytettiin etupäässä polttamalla ja molempien sanottiin johtavan henkiseen, moraaliseen ja ruumiilliseen rappioon.

Moraaliselta kannalta tapaus oli selvä, ja voidaan hyvin olettaa, ettei yksikään delegaateista osannut ennustaa sitä päivää, jolloin heidän lapsenlapsensa polttelisivat Intian hamppua huolettomina länsimaiden suurkaupungeissa.

Konferenssin asiakirjoihin pohjaten Kendell valottaa vallinneen päätöksenteon pohjavirtoja, kuinka poliittisessa prosessissa tietämättömyys ja raamatullinen julistaminen korvasivat asiantuntijuuden ja järjen. Puhtaasti diplomaattisista syistä länsivallat eivät vastustaneet Egyptin esitystä ja todistusaineistoa. Vuoteen 1961 mennessä tämä prosessi johti kannabiksen rinnastamiseen heroiiniin ja kokaiiniin sekä sen maailmanlaajuiseen kieltoon YK:n yleissopimuksella, joka on nykyisten huumelakien perustana.

Kannabiksen käsittely viikoiksi venyneessä konferenssissa oli niin ristiriitaista, että hamppukasvista saatiin valvonnan alaiseksi vain kukkalatvat. Kannabiksen kieltäminen ei saavuttanut julkisuutta, ja länsimaisista lääketieteen julkaisuista vain The Lancet mainitsi asiasta vuonna 1925.

Konferenssissa nähty kannabiksen käsittely jäi rasittamaan kansainvälistä huumevalvontaa aina meidän päiviimme saakka; kansainväliset huumehaukat esittävät Geneven konferenssia ja Egyptin edustajan esiintymistä siinä osoituksena kannabiksen haitallisuudesta.

Egyptin edustaja esitti konferenssin loppupuheenvuorossaan vielä kannabiksen lääkekäytön kieltämistä ja tämä olikin kannabiksen kansainvälisen kieltämisen perusteluna vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksessa. YK:n ja sitä edeltäneen Kansainliiton kannabispolitiikka ruokkii kannabisalakulttuurissa eläviä salaliittoteoriaita.

Legendan mukaan Potoharin alueen kuuluisa pyhä mies Shah Abdul Latif, joka tunnetaan myös nimellä Imaami Barri, matkusti aina kävellen. Toukokuun lopussa Potoharin alueelle, johon kuuluu Islamabad ja sitä ympäröivät vuoristoalueet, kävelee tuhansia pyhimyksen palvojia tämän haudalle.

Tämä on ollut perinteenä jo 1600-luvulta saakka. Sadoittain palvojaryhmiä aloittaa matkansa avojaloin laulaen ja tanssien rumpujen tahtiin, mikä kestää päiviä ja jopa viikkoja riippuen etäisyyksistä.

He polttavat hillitömästi kannabista, koska lakiviranomaiset eivät puutu tällaiseen perinteeseen, jota ihmiset ovat seuranneet vuosisatoja, ja osittain koska 'bhang' eli kannabis kasvaa villinä Potoharin alueella.

Toisen perinteen mukaan Imaami Barrin palvojat ovat vuosisatojen mittaan jättäneet jälkeensä tätä sitkeää kasvia minne he ikinä ovatkaan leiriytyneet, ja kasvi on juurtunut niille sijoille.

Näiden syiden takia kannabiksen käyttö on kukoistanut vuosisatoja. Viranomaiset sanovat, että kannabiskasvia on mahdotonta yrittää kitkeä vahingoittamatta muuta alueen kasvillisuutta. Tämä on ollut suuri uutinen Barri Imaamin seuraajille.

"Juotuamme bhangia mielemme täyttyy rakkaudella. Menetämme tietoisuuden muista asioista," kertoo Muzzafar Hussain kaataessaan pähkinöitä astiaan, jossa hän jauhaa bhangia.

Kansainvälisen kannabiksen haittavaikutusten uudelleenarvioinnin yhteydessä kieltolain kannattajat ovat tehneet keskushermostovaikutuksista vipuvarren lainsäädännöllisten uudistusten jarruttamiseksi.

Viimeisten parin vuoden aikana tehty läpimurto sisäsyntyisten kannabinoidien ja kannabinoidijärjestelmän tutkimisessa on tuonut lisävaloa huumepolitiikan kestoväitteeseen kannabiksen aiheuttamista aivovaurioista. Päihdetutkimuksessa tiedetään päihteiden käytön aiheuttavan muutoksia aivoissa ja pitkäaikaisen käytön tiedetään aiheuttavan myös pysyviä vaurioita keskushermostoon.

Varsinkin alkoholin säännöllisen runsaan käytön aiheuttamat vakavat keskushermostovauriot ovat hyvin tunnetut, ja tästä on päätelty laittoman kannabiksen voivan aiheuttaa vielä vakavampia vaurioita. Tätä on takavuosina yritetty todistaa mm. eläinkokeilla, joissa apinoita pakotettiin hengittämään vahvaa kannabissavua tukehtumispisteeseen.

Pysyvien älyllisten vaikutusten mittaaminen on kuitenkin monimutkaista ja altista poliittisille intohimoille. Asia pulpahti esille British Medical Associationin (BMA) vuosikokouksessa.

BMA:n kokouksen päätöksiä:
http://www.bma.org/ap.nsf/Content/ARM03resMon
Kannanotto lääkekäytön puolesta vuodelta 2001:
http://www.bma.org/ap.nsf/Content/drugTherapeuticusePU
Therapeutic uses of cannabis vuodelta 1997
http://www.bma.org/ap.nsf/Content/Therapeutic+uses+of+cannabis+-+%28m%29

Britannian lääkäriliitto hylkäsi vuosikokouksessaan vaatimuksen kannabiksen ja muiden huumeiden laillistamiseksi. Lääkäriliitto vaatii myös alkoholin mainonnan kieltämistä.

Huumekeskustelu alkoi professori Robin Murrayn kerrottua kokoukselle uudesta Psykiatrian Instituutin raportista, jonka mukaan kannabiksen käyttäjät ovat seitsemän kertaa muita alttiimpia saamaan mielenterveysongelmia.

Connie Fozzard, jo eläkkeellä oleva 70-vuotias kirurgi ehdotti Cornwallin lääkäreiden edustajana kokoukselle kannabiksen ja muiden huumeiden laillistamista.

Hän sanoi toivovansa käynnistävänsä keskustelun sekä lääkäreiden että yleisön keskuudessa. Hän sanoi laillistamisen vähentävän huumeisiin liittyvää rikollisuutta.

"Hallituksellamme on julkinen vastuu vähentää rikollisuutta", hän kertoi BBC:lle.

"Kieltolaki ei yksinkertaisesti toimi. Katsokaa USA:n esimerkkiä sen kieltäessä alkoholin. Tämä synnytti Al Caponen ja aseistautuneet jengit, ja tämä tapahtuu tällä hetkellä maassamme. Tämä koskee myös hoiva-valtiota. Täysi-ikäisten kansalaisten tulisi olla vapaita harkinnassaan."

Fozzardin mielestä huumeiden laillistaminen toisi valtiolle verotuloja ja mahdollistaisi aineiden laadun valvonnan. Hänen näkemyksensä mukaan monet huumeiden käyttäjät asettavat itsensä vaaraan ottaessaan jatkettuja ja huonolaatuisia aineita.

Lontoossa sijaitsevan psykiatrian instituutin professori Robin Murray sanoi puheessaan Kuninkaallisen psykiatriakollegion kokouksessa Edinburghissa viimeisten 18 kuukauden aikana löytyneen lisääntyvässä määrin todisteita siitä, että runsas kannabiksen käyttö voi aiheuttaa psykooseja. Hänen mielestään yhteiskunnan tulisi tarkoin harkita sen lisääntyvän käytön seurauksia.

Erityisesti hän viittaa 4000 ihmistä käsittäneeseen hollantilaiseen tutkimukseen, jossa havaittiin hyvin runsaasti kannabista käyttävien saavan psykoottisia kohtauksia seitsemän kertaa yleisemmin kuin muut.

Psykiatrit ovat tienneet jo 150 vuotta, että runsas kannabiksen käyttö voi aiheuttaa harha-aistimuksia. "Tämän on ajateltu olevan harvinaista ja ohimenevää aina 1980-luvulle saakka kunnes kannabiksen käytön kasvaessa Euroopassa ja USA:ssa tuli esille, että ihmiset, joilla on kroonisia psykoottisia sairauksia, käyttävät muuta väestöä yleisemmin kannabista päivittäin."

Englannissa hänen mukaansa skitsofreniaa sairastavat ihmiset käyttävät kaksi kertaa yleisemmin kannabista. Syynä tähän näyttää olevan huumeen vaikutus aivojen kemiaan. "Skitsofreniassa harha-aistimukset johtuvat aivokemikaali dopamiinin liikaerityksestä. Kaikki psykooseja aiheuttavat huumeet - amfetamiini, kokaiini ja kannabis - lisäävät dopamiinin eritystä aivoissa."

Lähde: Degenhardt L, Hall W, Lynskey M.: Testing hypotheses about the relationship between cannabis use and psychosis. Drug and Alcohol Dependence. 2003 Jul 20;71(1):37-48.
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi?cmd=Retrieve&db=PubMed&list_uids=12821204&dopt=Abstr act

Sydneyssä sijaitsevan Uuden Etelä-Walesin yliopiston huume- ja alkoholitutkimuskeskuksessa on tutkittu psykoosien esiintymistä kahdeksassa eri ikäluokassa. Australiassa kannabiksen käyttö on kasvanut runsaasti viimeisten 30 vuoden aikana ja tähän liittyen kannabiksen käytön aloittamisikä on laskenut.

Skitsofrenian yleistymiselle tämän 30 vuoden aikana ei löydy todisteita. Skitsofreniaa sairastavien keskuudessa kannabiksen käyttö on johdonmukaisesti yleisempää kuin muun väestön keskuudessa.

Johtopäätöksenä tästäkin tutkimuksesta on, ettei kannabiksen käyttö ole syy-yhteydessä skitsofrenian kanssa, mutta sen käyttö saattaa aiheuttaa mielenhäiriöitä niille henkilöille, jotka ovat alttiita psykooseille sekä pahentaa niiden mielenhäiriön kehitystä, joilla sellainen jo on.

Lähde: Reuters, San Diego Union Tribune, 27.6.2003, Los Angeles Times 14.7.2003
http://www.mapinc.org/drugnews/v03/n966/a09.html
http://www.mapinc.org/drugnews/v03/n973/a02.html
http://www.mapinc.org/drugnews/v03/n1073/a06.html

Analyysi kannabiksen vaikutuksista aivoihin:
Non-acute (residual) neurocognitive effects of cannabis use: A meta-analytic study.
JoumaI of the International Neuropsychological Society (2003), 9, 679-689.
http://www.hnrc.ucsd.edu/publications_pdf/348art2003.pdf
Löytyy kokoomasivulta:
http://www.cmcr.ucsd.edu/geninfo/marijuana.htm

Kalifornian yliopistossa on tehty analyysi tutkimuksista, joissa on tutkittu kannabiksen pitkäaikaisen virkistyskäytön aiheuttamia vaikutuksia aikuisten keskushermostoon.

Tutkimusryhmä kävi läpi 15 aiemmin julkaistua tutkimusta pitkäaikaisen kannabiksen käytön vaikutuksista aikuisten ihmisten älylliseen suoritukseen. Tutkimuksissa testattiin säännöllisesti kannabista käyttävien henkisiä toimintoja silloin kun he eivät olleet päihtymystilassa.

Tutkijat tarkastelivat muisti-, havainnointi- ja päättelytesteistä saatuja tuloksia, joihin kuuluu reaktioaika, sanalliset ja motoriset taidot, kyky arvioida tietoa ja toimia tämän perusteella. Kannabiksen käyttäjien ja ei-käyttäjien tulokset olivat samat lukuunottamatta käyttäjien vähäisiä puutteita oppimis- ja muistamistesteissä. Tutkijat arvelevat, että nämä pienet erot oppimisessa ja muistamisessa eivät ole edes huomattavia normaalissa elämässä.

Tutkijoiden mukaan kannabiksen käyttäminen vaikuttaa havainnointikykyyn mutta se ei aiheuta pysyviä aivovaurioita. "Löydökset olivat yllätys. Voisi olettaa löytävänsä älyllisten toimintojen heikkenemistä," kertoo psykiatrian professori ja tutkimuksen johtaja Igor Grant. Muut laittomat huumeet ja myös alkoholi voivat aiheuttaa aivovaurioita.

Tutkijaryhmän mukaan havaitut ongelmat oppimisessa ja unohtamisessa osoittavat kannabiksen pitkäaikaisen käytön aiheuttavan valikoivaa muistin heikkenemistä mutta tämä vaikutus olisi hyvin vähäistä.

"Jos me löydämme tällaisen pienen vaikutuksen kannabista pitkän aikaa runsaasti käyttäneillä, on hyvin epätodennäköistä havaita vakavia sivuvaikutuksia niillä, jotka käyttävät kannabista vähän aikaa lääketieteellisessä ympäristössä", Grant sanoo.

Lisäksi paljon kannabista käyttävät ihmiset käyttävät myös muita huumeita, kuten alkoholia ja amfetamiineja, joilla on pitkäaikaisia vaikutuksia hermostoon.

Grantin mukaan löydökset ovat merkityksellisiä selvitettäessä kannabiksen pitkäaikaisen käytön haitallisuutta useiden osavaltioiden harkitessa sen vapauttamista lääkekäyttöön: "Tulokset antavat varmuutta sille, että jos kannabis havaitaan hyödylliseksi lääkkeeksi, sen haittavaikutukset aivoille ovat hyvin pienet tai olemattomat".

Uuden laboratoriotutkimuksen mukaan kannabinoidit vähentävät tehokkaasti aivojen hermosoluja tukevien mikroglia-solujen erittämien kemikaalien vapautumista hermosolukkoon. Aktivoituessaan kyseiset solut erittävät tulehdusta aiheuttavia välittäjäaineita, kuten TNF:ää, jotka synnyttävät hermosolukkoon tulehdusreaktioita aiheuttaen pysyviä keskushermostovaikutuksia.

Tutkimuksessa selvitettiin sekä synteettisen että sisäsyntyisen kannabinoidin vaikutusta bakteerimyrkyn aiheuttamaan TNF:n eritykseen mikrogliaviljelyssä. Molemmat kannabinoidit vähensivät TNF:n eritystä ja lisäksi tutkijaryhmä havaitsi tämän vaikutuksen johtuvan ennen tuntemattoman kolmannen tyyppisen kannabinoidireseptorin välityksellä.

Alustavissa lääkekokeissa synteettisellä dexanabinolilla onkin saatu lupaavia tuloksia liikenneonnettomuuksien ja väkivallan uhrien aivovammojen ehkäisyssä. Vakavat aivovammat ovat suurin englantilaisten nuorten kuoleman ja vammautumisen aiheuttaja.

Pian alkaviin varsinaisiin lääkekokeisiin osallistuu 1000 potilasta Euroopassa ja USA:ssa.

The International Association for Cannabis as Medicine, Kansainvälinen lääkekannabisliitto, pitää toisen kannabinoidikonferenssin Kölnissä, Saksassa 12. - 13. syyskuuta. Konferenssi järjestetään yhteistyössä Kölnin yliopiston anestesiologian sekä psykiatrian ja psykoterapian laitosten kanssa. Luvassa on uusinta tietoa kiivaasti etenevän lääkekannabistutkimuksen löydöksistä ja käytännön sovelluksista.

Huumausainerikoksista voi Virossa saada jopa elinkautisen vankeusrangaistuksen, jos hallituksen tiistaina hyväksymä lakiesitys menee läpi parlamentissa.

Kovin rangaistus koskisi järjestäytyneiden huumeliigojen jäseniä sekä rikoksen uusijoita. Myös suuren huumemäärän myymisestä alaikäiselle voisi saada elinkautisen.

Hallituksen hyväksymässä lakiesityksessä rangaistukset huumausainerikoksista nousisivat 3-20 vuodesta elinkautiseen nykyisen 2-10 vuoden sijasta.

Tuomioiden pituuden perusteella huumausainerikos rinnastuisi murhaan tai kansanmurhaan.

Oikeusministeri Ken-Marti Vaher perusteli lakiesitystä lehdistölle huumerikollisuuden kasvulla. Kun 1998 Virossa rekisteröitiin reilut 200 huumausainerikosta, viime vuonna määrä oli lähes kymmenkertainen.

Samalla Viro on muuttunut tärkeäksi huumeväyläksi idästä länteen.

Vaher mainitsiesimerkkejä maista, joissa voi myös saada elinkautisen huumausainerikoksesta. Näitä ovat Belgia, Irlanti, Kreikka, Luxemburg, Ranska ja Britannia.

Viro pyrkii uuden lain turvin puuttumaan huumeiden valmistukseen, välitykseen ja järjestäytyneeseen huumerikollisuuteen.

Rangaistusten koventamiselle Virossa näyttäisi olevan vahva kaikupohja.

Oikeusministeri Vaher kuuluu parlamenttivaaleissa murskavoiton saaneeseen uuteen puolueeseen, Res publicaan. Puolue lupasi vaalien alla järjestystä ja rikollisuuden nollatoleranssia. Rangaistusten koventaminen oli myös hallitussopimuksessa.

Aiemmin saman kaltaista rangaistusten koventamista on esittänyt suurin oppositiopuolue keskusta. Lakiesitys menee parlamentin hyväksyttäväksi kesälomien jälkeen syksyllä.

EU:n huumeseurantakeskuksen raportissa päihteiden käytöstä liikenteessä tehdään mielenkiintoinen huomio tieliikenneturvallisuuden vinoumasta eri EU-maissa. EU:n huumeongelman toimintasuunnitelmassa 2000-2004 vaadittiin lisätutkimusta autolla ajamisesta laittomien huumeiden ja lääkeaineiden vaikutuksen alaisena. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että muutamat maat ovat keskittyneet tieliikennelaeissaan pelkästään laittomiin huumeisiin psykotrooppisten lääkkeiden sijaan.

Viime vuonna Pompidou-ryhmän raportissa todettiin, että "yksi mahdollinen este lainsäädännön kehittämisessä on politiikan tekijöiden keskuudessa puuttuva yksimielisyys siitä, että jotkin lääkeaineet huonontavat liikenneturvallisuutta yhtä paljon kuin laittomat huumeet, ja että molemmat aineryhmät vaativat lainmuutoksessa riittävää huomiota".

Tämä kanta on täysin yhdenmukainen sen kanssa, mitä EMCDDA on tuonut esille tilaamassaan kirjallisuuskatsauksessa: "Kenttätutkimusten mukaan benzodiaptsepiinit ovat useimmiten löytyvä laillinen lääke autolla ajavien keskuudessa" ja "Joidenkin mielestä benzodiaptsepiinit kaksinkertaistavat moottoriajoneuvo-onnettomuuden riskin. Lisäksi tämä riski on korkeampi 65 vuotta vanhemmilla."

Eri EU-maiden lainsäädännöllisistä eroista raportti toteaa, että esimerkiksi Suomessa tieliikenteen huumetestauksessa kiinnijäänyttä voidaan syyttää myös laittomasta huumeiden käytöstä kun taas muissa maissa, kuten Belgiassa ja Britanniassa, tieliikennelaissa on erityinen asetus, joka estää testitulosten käyttämisen muihin rikossyytteisiin.

Raportissa tuodaan esille myös tärkeä periaate: Lain tulee olla täytäntöön pantavissa ja uskottava. On vaikeaa osoittaa tieteellisesti, että henkilö on todella ollut vaikutuksen alaisena ajohetkellä eli hänen ajokykynsä olisi huonontunut. Mutta vaihtoehtoinen lähestymistapa rangaista pelkästä aineen havaitsemisesta (0-toleranssi lähestymistapa) tarkoittaa sitä, että ajosuoritus ei välttämättä ole huonontunut ollenkaan, koska joitakin aineenvaihduntatuotteita voidaan havaita päivien ja jopa viikkojen jälkeen aineen ottamisesta. Lisäksi joissakin lainsäädännöissä edellytetään ajajan ajokyvyn olevan huonontuneen kun taas toisissa mainitaan vain vaikutuksen alaisena oleminen. Jälkimmäinen lähestymistapa voi johtaa sellaisen henkilön rankaisemiseen, joka on ottanut jotakin valvottua ainetta ollakseen kykenevä ajamaan ajoneuvoa.

Vancouverissa vetoomustuomioistuimen tuomari hylkäsi alioikeudessa annetun tuomion kannabiksen kasvatusoperaatiosta, koska hänen mielestään poliisit tekivät etsinnän väärin. Poliisit olivat murtautuneet ilmoittamatta taloon, josta he löysivät kannabiksen sisäkasvatusoperaation.

Vetoomustuomioistuimen mukaan näin saatu todistusaineisto ei ole pätevä vaan menettelytavallaan poliisi rikkoi syytetyn perustuslaillista yksityisyydensuojaa.

Päätöksen tehnyt tuomari kirjoittaa: "Vakavin loukkaus oli se, että taloon oli tunkeuduttu huomioimatta koputtamis- ja ilmoittamissääntöä, mikä on ollut osana tavallista lainsäädäntöä vuosisatoja. Tämä on perustavan tärkeä sääntö, jonka tarkoitus on suojella asukkaita perusteettomilta etsinnöiltä ja takavarikoilta."

Zogby International julkaisi maanlaajuisen mielipidemittauksen tuloksen, jonka mukaan 41% USA:n kansalaisista oli yhtä mieltä siitä, että "hallituksen tulisi kohdella marihuanaa suurin piirtein samalla tavalla, kuin se kohtelee alkoholia: sen tulisi säädellä sitä, valvoa sitä, verottaa sitä ja tehdä se laittomaksi vain lapsille". Tämä kannatuksen nousu on hyvin merkittävä edellisen maanlaajuisen tulokseen verrattuna.

Noin kaksi vuotta sitten USA Today julkisti CNN:n kanssa tehdyn kyselyn tulokset, jonka mukaan marihuanan laillistamisen kannatus oli korkeimmillaan 30:een vuoteen 34%:n kannattaessa sitä. Vuonna 1972 asiaa kannatti 15%.a. Tämä kannatuksen hyppäys kahdessa vuodessa on saman suuntainen niiden mielipiteen muutosten kanssa, mitä marihuanan laillistamisen suhteen on tapahtunut Kanadassa ja Britanniassa.

Albertan osavaltiossa suoritetun kyselyn perusteella vanhemmat teini-ikäiset ovat alkaneet suosia kannabista tupakan sijaan. Kyselyssä 3394:ltä nuorelta kysyttiin heidän päihteiden käytöstä sekä uhkapelaamisesta. Sen mukaan 10-12 luokkalaisista 42% oli kokeillut kannabista ainakin kerran kuluneen vuoden aikana verrattuna 24,6%:iin, jotka olivat kokeilleet tupakkaa.

Art Dyer, yksi kyselyä tehnyt tutkija, arveli viime vuosien tupakan vastaisten kampanjoiden vaikuttaneen teini-ikäisten tupakointitapoihin.

Kaiken kaikkiaan 7-12 luokkalaisista kyselyn mukaan 56% käytti alkoholia, 27% marihuanaa, 16% tupakkaa ja 10% sieniä kuluneen vuoden aikana.

Tsekeissä arviolta 400 000 kannabiksen käyttäjää saavat olla enimmäkseen rauhassa viranomaisten häirinnältä ja muiden kansalaisten suvaitsemattomuudelta.

Virkaatekevä pääministeri Petr Mares haluaisi muuttaa rikoslakia ja liberalisoida maansa kannabislait vastamaan paremmin tätä rentoa asennetta. Tähän häntä on myös inspiroinut uusi hallituksen rahoittama kaksivuotinen tutkimus, jossa päädyttiin pitämään kannabista vähemmän haitallisena kuin alkoholia tai tupakkaa.

Lakiesitys muuttaisi vuodesta 1999 voimassa olevaa lakia siten, että käyttäjät ja pienimuotoiset kasvattajat saisivat vain sakkoa kannabiksen hallussapidosta. Nykyisen lain mukaan 10 kannabissavukkeen hallussapidosta voidaan langettaa jopa 2 vuoden vankeusrangaistus.

Mares kertoi myös, että hänen lakiesityksensä tarkoitus olisi ehkäistä nuorisoa siirtymästä kannabiksesta vahvempiin aineisiin. Tilastojen mukaan 50%:a maan opiskelijoista on käyttänyt kannabista. Prahassa määrä nousee jopa 70%:iin.

"Tämä on paras tapa lähestyä Tsekin tasavallan huumeongelmaa", sanoo Jiri Dolezal, Reflex-lehden toimittaja ja seitsemän kannabiksen laillistamista käsittelevän kirjan kirjoittaja.

"Ydinongelmamme, jota Maresin esitys yrittää käsitellä hienovaraisella tavalla, on se, että nykyinen lakimme asettaa kannabista käyttävät ihmiset samaan luokkaan niiden rikollisten kanssa, jotka myyvät heroiinia lapsille, Dolezal sanoo.

Lakiesityksen vastustajat ovat puolestaan sitä mieltä, että lievemmät rangaistukset kannabiksesta lisäävät kovien huumeiden käyttöä ja  rikollisuutta. He ovat myös sitä mieltä, että kannabis ei ole alkoholia haitattomampaa.

Haastatellut kannabiksen käyttäjät ovat sitä mieltä, että laki olisi ajan haaskausta ottaen huomioon, ettei ketään ole vangittu kannabiksen käytön vuoksi.

"Tilanne on jo nyt hyvin rento", kertoo Vince McCaffrey, 24-vuotias irlantilainen, joka on asunut Prahassa yli kaksi vuotta. "Ihmiset tuntevat olonsa vapaaksi polttamisen suhteen".

Sisäministeriöstä on vahvistettu kannabislakien muutoksen olevan tulossa voimaan aikaisintaan ensi vuoden tammikuussa. Uudistetut kannabiksen hallussapitoa koskevat lait tulevat voimaan vasta, kun rikoslaki on saatu asetuskokoelmaan. Laki on tällä hetkellä myrskyisässä käsittelyssä ylähuoneessa.

Alahuoneen kansanedustajien pitää vielä äänestää asiasta. Sisäministeriön edustaja kertoi, että viivytys johtuu uusien rangaistussäädösten sisällyttämisestä rikoslakiin: "Tämä on laaja ja monimutkainen laki ja näin taataan täysi keskustelu sen kaikista kohdista. Uudelleenluokittelu astuu voimaan sen jälkeen, kun kannabiksen hallussapitoa koskevat säädökset ovat laissa, mikä olisi todennäköisesti tammikuu."

Andy Hayman, poliisipäälliköiden liiton huumekomitean puheenjohtaja, valmistelee parastaikaa poliiseille virallisia ohjeita uuden lain täytäntöönpanosta.

Julkisuudessa on esiintynyt arvailuja siitä, että poliisit käyttäisivät uusia säädöksiä ottaaksen takaisin oikeuden pidätyksiin kannabiksen hallussapidosta. Mutta sisäministeriöstä vakuutetaan, että suurin osa niistä yli 80 000:sta aikuisesta kansalaisesta, jotka vuosittain saavat sakot kannabiksen hallussapidosta, saavat jatkossa varoituksen ja kannabis takavarikoidaan.

"Laissa kielletään pidätykset paitsi julkisen järjestyksen vaarantamisesta tai jos lapsia on välittömässä läheisyydessä. Toistuvasti lakia rikkovat pidätetään ja heidän asiansa otetaan käsittelyyn. Kannabiksen hallussapidosta tavatut alaikäiset saavat virallisen varoituksen poliisilaitoksella," sisäministeriön edustaja kertoo.

Hallitus painottaa sitä, että kannabiksen uudelleenluokittelu ei merkitse laillistamista eikä dekriminalisointia. C-luokkaan kuuluvien aineiden myynnistä ja salakuljetuksesta langetettava enimmäisrangaistus aiotaankin korottaa 14 vuodeksi, jolloin kannabiksen myyjille langetettavat rangaistukset eivät muutu.

Hallituksen uusin huumevalistuskampanja, talktofrank.com, kertoo, ettei satunnainen polttelija jää koukkuun kannabikseen, mutta todennäköisemmin hän jää koukkuun siihen tupakkaan, johon kannabis on sekoitettu. Kampanjassa varoitetaan, että säännöllinen runsas kannabiksen käyttö voi olla haitallisempaa kuin tupakointi, koska "siinä on enemmän kemiallisia haitta-aineita, jotka aiheuttavat syöpää".

Talk to Frank:
http://talktofrank.com/
Kannabis:
http://talktofrank.com/azofdrugs/C/Cannabis.aspx

The Guardian lehti on julkaissut toimittaja Nick Daviesin perusteellista artikkelisarjaa Britannian huumeongelman kehityksestä sekä miten poliitikot ovat vastanneet kunkin ajan ongelmiin. Huumeiden käyttöä on hyödynnetty 1900-luvun alussa rotupolitiikassa ja 1960-luvulla radikaaleja ja hippejä vastaan.

Nykyään huumeongelmalla ratsastetaan äänien keräämiseksi vaaleissa. Viimeisen 30 vuoden aikana Britanniassa heroiiniaddiktien määrä on tuhatkertaistunut ja monet heitä ovat sairaita ja syrjäytyneitä. Poliitikot ovat joko liian peloissaan tai liian tyhmiä myöntämään tämä tosiasia.

Kannabis saa rotat kadottamaan ajan tajun tehden mahdottomaksi erottaa lyhyet ja pitkät ajanjaksot.

Tämä saattaa auttaa ymmärtämään miksi ihmispössöttelijät selviävät huonommin sellaisissa tehtävissä, jotka vaativat herkeämätöntä keskittymistä.

Tutkimusta johtanut Jonathon Crystal Georgian yliopistosta varoittaa: "Kaikki sellaiset tehtävät, jotka vaativat pitempiaikaista huomiota, voivat kärsiä. Esimerkiksi henkilö, joka on ajamassa autolla poltettuaan marihuanaa, saattaa kyetä suorittamaan vaadittavat toimenpiteet mutta hänelle saattaa tulla vaarallisia keskittymishäiriöitä."

Kannabiksen tiedetään vaikuttavan ihmisten aikakäsitykseen. Roger Pertwee, kannabistutkija Aberdeenin yliopistosta: "Minuutti saattaa tuntua tunnilta".

Tutkijaryhmä, jonka tutkimus ilmestyy Behavioural Brain Research -lehdessä, selittää epätarkkuuden yleisellä keskittymiskyvyn herpaantumisella eikä ajantajun puuttumisella kokonaan. "Täytyy keskittyä tai kadottaa tajun ajan kulumisesta", Crystal selittää.

Neurologian erikoislehti Brain julkaisi Oxfordin yliopiston farmakologian professorin Leslie Iversenin kattavan artikkelin kannabiksen vaikutuksista tähän astisen tiedon valossa. Siinä hän mm. toteaa, että aikaisemmissa tutkimuksissa on kannabis herkästi yhdistetty psykiatrisiin sairauksiin, mutta varsinaiselle syy-yhteydelle löytyy vähän todistusaineistoa.

Laaja 2624 13-15 vuotiaita nuoria käsittänyt tutkimus selvitti huumeiden ja päihteiden käytön yhteyttä mielenterveydellisiin ongelmiin. Psykiatrinen ongelma lisää aineiden käytön riskiä. Minkä tahansa päihteen säännöllinen käyttö lisää riskiä aloittaa muidenkin päihteiden käyttö. Säännöllinen tupakan polttaminen selitti eniten aineiden käytön ja mielenterveydellisten ongelmien yhteyttä, kannabiksen säännöllinen käyttö vähemmän.

Tupakan käytön ja mielenterveydellisten ongelmien välillä vallitseva vahva yhteys selittynee yksilöllisillä luonteenpiirteillä sekä tupakan ominaisuuksilla, kun sitä käytetään juuri teini-iän kehitysvaiheessa.

Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen (EHNVS) 5.6.2003 julkaisema "Koordinointi - avaintekijä kansallisessa ja EU:n huumepolitiikassa" -tiedote on herättänyt kiukkua tiukan kontrollipolitiikan ja kieltolain kannattajien piirissä. Hassela Nordic Network (HNN) hyökkää verkkosivuillaan julkaistussa uutisessa kovasanaisesti EHNVS:a vastaan ja väittää keskuksen toimivan haittojen minimoimiseen tähtäävien huumestrategioiden käyttöön ottamiseksi koko EU:n alueella.

HNN on ennenkin syyttänyt EHNVS:n raportteja epätieteellisiksi ja tarkoitushakuisiksi. Tiukan kontrollipoliikan edustajana HNN luonnehti jo vuonna 1999 julkaistua vuosiraporttia "todella surkeaksi työksi, joka muistuttaa enemmän huonoa novellia kuin tieteellistä julkaisua". Kyseinen vuoden 1999 raportti sisältää mm. arvioinnin, jonka mukaan erilaiset kansalliset huumepolitiikat (ja kontrollitoimenpiteet) eivät näyttäisi juuri vaikuttavan huumeiden käytön määrään.

Erityisesti HNN on huolissaan mahdollisen yhteisen EU:n huumepolitiikan suunnasta, eikä syyttä, onhan suurin osa EU:n jäsenmaista omaksunut laajoja haittojen minimoimiseen tähtääviä toimia, joihin lukeutuu myös kannabiksen käyttäjien rankaisemisesta pidättäytyminen. HNN painottaa "ettemme missään tapauksessa halua niitä ongelmia, joita Hollannin tuhoisa coffee shop -politiikka ja heroinistien ylläpitohoito ovat saaneet aikaan".

EHNVS:n raportissa korostetaan EU:n uuden perussopimuksen luonnostelun tarjoavan poikkeuksellisen mahdollisuuden nostaa huumepolitiikan prioriteettia unionissa. Tavoitteena on päästä huumeasioista sopimukseen, jotta voidaan luoda perusta yhteiselle huumestrategialle sekä nykyisissä että tulevissa jäsenmaissa. Laajasta yksimielisyydestä huolimatta on epäselvyyttä siitä, mitä yhteiseen huumepolitiikkaan pitäisi sisältyä.

EHNVS:n johtaja Georges Estievenartin mukaan "vankat koordinointijärjestelmät paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla ovat merkittävä keino, kun saatetaan yhteen huumepolitiikan eri osa-alueet, hoito, sosiaaliset interventiot sekä laillisuusvalvonta." Uuden perussopimuksen laatiminen tarjoaisi unionille  mahdollisuuden laatia yhteisiä huumestrategioita, joita Suomenkin tulisi noudattaa.

Truth in Trials:
http://www.stopthedrugwar.org/truthintrials/

Liittovaltion tuomari antoi dramaattisen takaiskun USA:n hallituksen lääkekannabiksen vastaiselle kampanjalle langettamalla nimellisen yhden päivän vankilatuomion kansainvälisesti tunnetulle kannabisgurulle Ed Rosenthalille. Liittovaltion syyttäjä oli vaatinut 6,5 vuoden rangaistusta.

Oikeusjuttu herätti laajaa uutisointia ja keskustelua USA:ssa, ja mm. Ed Rosenthalille tuomion langettaneen valamiehistön jäsenet tulivat näkyvästi julkisuuteen vaatimaan langettamansa tuomion purkamista, koska heidän mielestä oikeuden kannalta oleellisimmat asiat pimitettiin oikeudenkäynnissä. Monet heistä ovat lähteneet mukaan kampanjoimaan "Truth in Trials"-lain puolesta, joka muuttaisi valamiehistökäytäntöä lääkekannabisjutuissa.

Rosenthalin oikeusjuttu on yksi esimerkki USA:n liittovaltion ja osavaltioiden välisen valtataistelun vaikutuksesta huumepolitiikan tekemiseen. Tästä tapauksesta voi muodostua samanlainen ennakkotapaus kuin niistä oikeusjutuista, joissa valamiehistö on ratkaissut vallitsevaa lakia vastaan oman oikeustajunsa nojalla. Mm. USA:n sananvapaus määriteltiin vuonna 1735 vastaavan kaltaisessa oikeusprosessissa. Samanlaiset ratkaisut ovat johtaneet myös orjuuden lakkauttamiseen ja alkoholin kieltolain kumoamiseen.

Oregonin osavaltiossa on alkanut lääkemarioikeudenkäynti Robert Grayta vastaan. Gray on sikäläisen Medical Cannabis Resource Center, MERCY:n perustaja ja johtaja. Häntä syytetään marihuanan kasvattamisesta, hallussapidosta ja jakamisesta.

Oregonissa on myös oma vuonna 1998 säädetty lääkekannabislaki, jonka mukaan luvan saanut potilas tai hänen osoittamansa henkilö saavat pitää hallussaan seitsemän kannabiskasvia - kolme kypsää ja neljä vegevaiheessa - sekä 7 unssia kuivattua marihuanaa. Viranomaiset löysivät ratsiassa Graylta 37 kasvia sekä suuren määrän kuivattua marihuanaa.

Graylla on itsellään lupa käyttää ja kasvattaa marihuanaa omaksi lääkkeeksi ja hän huolehtii viiden muun potilaan marihuanan saannista, minkä laki myös sallii. Gray suhtautuu tulevaan oikeudenkäyntiin luottavaisesti ja hän on järjestämässä mielenosoitusta muiden aktivistien kanssa sekä aikoo myös haastaa piirikunnan viranomaiset oikeuteen oman prosessinsa jälkeen.

Uusi kannabislaki:
http://www.parl.gc.ca/37/2/parlbus/chambus/house/bills/government/C-38/C-38_1/C-38TOCE.html
Uuden lainsäädännön lehdistötiedote:
http://www.hc-sc.gc.ca/english/media/releases/2003/2003_34bk2.htm

Kanadan uutisia:
http://www.mapinc.org/mjcn.htm

USA:n kanssa käydyn kädenväännön jälkeen Kanadan pääministeri Jean Chretien julkisti vihdoin 27.5. kannabiksen käytön dekriminalisoinnin suuntaviivat. Alle 15 gramman hallussapidosta seuraa 100 Kanadan dollarin sakkorangaistus ilman merkintää rikosrekisteriin.

Pienten kannabismäärien kasvattamisesta langetettavia rangaistuksia on tarkoitus laskea. USA:n painostamana Kanada kuitenkin nosti isompien kannabismäärien kasvatuksesta langetettavan enimmäistuomion 7 vuodesta 14:ään sekä säilytti salakuljetuksesta langetettavan enimmäistuomion elinkautisena.

Päätös on herättänyt kritiikkiä USA:n painostukseen taipumisesta sekä uuden lainsäädännön ristiriitaisuudesta. Lisäksi eri tuomioistuimissa kerittiin välillä hylätä lukuisia kannabissyytteitä lainsäädännön puuttuessa ja siksi kannabisaktivistit kutsuvat uutta lainsäädäntöä rekriminalisaatioksi, uudelleen kieltämiseksi.

Lisämutkan hallituksen lainsäädäntöhankkeelle toi Ontarion vetoomustuomioistuimen 16.6. antama päätös, joka pitää voimassa alempien tuomioistuimien tekemät päätökset kannabissyytteiden hylkäämisestä. Vuoden loppuun mennessä myös korkeimmalta oikeudelta on tulossa päätös kannabiksen laillisesta asemasta. Lyhyesti luonnehdittuna kannabiksen asema Kanadassa on tällä hetkellä avoin.

Kanadalaisia kannabissivustoja:
British Columbia Marijuana Party:
http://www.bcmarijuanaparty.ca
Canadian Foundation for Drug Policy:
http://www.cfdp.ca
Safe Access to Recreational Cannabis:
http://www.ocsarc.org

Uuden julkisella paikalla tapahtuvaa polttamista koskevan lain mukaan myös kannabiskahviloiden perusta voi olla murtumassa. Tämän uuden lainsäädännön oli alunperin tarkoitus vähentää passiivisesta tupakoinnista aiheutuvia haittoja. Nyt tätä lakia voidaan alkaa soveltaa myös kannabiskahviloihin, jolloin asiakkaat joutuisivat polttamaan ostamansa kannabiksen kadulla kovien aineiden kauppiaiden ulottuvissa.

Brasilian ollessa siirtymässä lähemmäs eurooppalaista huumepolitiikkaa amerikkalaisperäinen Marijuana Treatment Project niminen hanke on alkanut levittää isolla rahalla ostettuja lehtimainoksia ja järjestää koulutusta kannabiksen vaaroista. Projektin mukaan kannabis aiheuttaa mm. unettomuutta, pahoinvointia, lihassärkyjä sekä ruokahaluttomuutta.

Music Television -kanavalla esitetyn "Jackass" -ohjelman jäsen Stephen Glover, taiteilijanimeltään Steve O, pidätettiin perjantaina Tukholmassa, kun hän oli myöntänyt nielleensä marijuanalla täytetyn kondomin.

Glover, 28, esitti keskiviikkoiltanaTukholmassa yhdessä muiden "Jackass" -ryhmän jäsenten kanssa "Don't Try This at Home" (Älä kokeile tätä kotona) -show'nsa.

Ruotsalaissyyttäjän mukaan poliisi teki ratsian Gloverin hotellihuoneeseen sen jälkeen kun tähti oli kertonut nielaisseensa temppumielessä marijuanakondomin. Poliisi kuvautti Gloverin vatsan röntgenlaitteeella ja löysi "vieraan esineen" tämän vatsalaukusta. Viranomaiset olivat myös löytäneet ekstaasipillerin sekä marijuanaa Gloverin huoneesta.

Esiintyjä voi saada syytteen huumeiden salakuljetuksesta sekä laittomasta hallussapidosta. Poliisi aikoo kuulustella Gloveria viikonlopun aikana ja tuomarin on määrä päättää pysyykö hän pidätettynä sen aikaa, kun syyttäjät valmistelevat mahdollisia syytteitä.

"Jackass" -ryhmän on tarkoitus esiintyä Helsingissä ensi tiistaina. "Show'n peruuntumisesta ei ole ollut puhetta", sanoi amerikkalaisryhmän markkinointia Suomessa hoitava Momentum Helsinki -yhtiön edustaja Päivi Piippo perjantaina.

Jo kahdeksana vuonna Saksassa järjestetyt hamppumessut ovat kasvaneet kansainväliseksi hampputeollisuuden areenaksi. Tänä vuonna ne järjestetään jälleen 12.-14.9.2003 Castrop-Rauxelissa.

Autralian väkirikkain osavaltio Uusi Etelä-Wales aikoo sallia vakavasti sairaiden potilaiden kokeilla kannabista mm. kivun lievitykseen. Kokeilun on tarkoitus kestää neljä vuotta.

Pääministeri Bob Carr: "Tämä ei tule olemaan mikään yhteiskunnallinen vallankumous marihuanan osalta. Tämä kokeilu osoittaa myötätuntoamme niitä kohtaan, jotka joutuvat elämään MS-taudin kanssa tai joutuvat ottamaan paljon kemoterapiaa."

Kannabispohjaisten lääkkeiden pioneeri GW Pharmaceuticals ja suuri lääkeyhtiö Bayer ovat solmineet sopimuksen uuden kannabislääkkeen markkinoinnista Britanniassa ja myöhemmin EU-maissa sekä kansainvälisesti. Lääkkeen markkinanimeksi on annettu Sativex®.

Korkea-arvoinen Scotland Yardin poliisiviranomainen Anthony Wills on tullut julkisuuteen vaatimalla huumepolitiikan täyskäännöstä: "Minulla ei ole ongelmia huumeiden täyslaillistamisen suhteen. On luotava tiukat säädökset huumeiden tuotannolle ja tarjonnalle ja meidän tulee ottaa huumemarkkinat rikollisten käsistä. En halua ihmisten käyttävän huumeita mutta jos he aikovat sen tehdä, niin toivoisin heidän voivan tehdä sen turvallisesti, tutkituilla aineilla ja valvotusti."

Yli 2000 poliisiviranomaista johtava Wills sanoo ankarien huumeiden vastaisten toimien epäonnistuneen aina. "Joissakin maissa on tapana katkaista ihmisten kaula huumeiden myynnistä mutta sekään ei ole lopettanut huumekauppaa".

Uusi USA:n liittovaltion kustantama tutkimus, joka käsitti 76 000 oppilasta maanlaajuisesti, päätyi havaintoon, että huumeiden käyttö on yhtä yleistä huumetestejä suorittavissa kouluissa kuin niistä pidättäytyneissä.

"Tulos osoittaa, ettei huumetesteillä ole sellaista vaikutusta kuin on oletettu", kertoo tohtori Lloyd D. Johnston Michiganin yliopistosta. Tällainen toimenpide ei voita lasten mieliä eikä sydämiä. En usko siitä seuraavan minkäänlaista rakentavaa asennemuutosta huumeita kohtaan eikä myöskään mitään muutosta uskomuksiin huumeiden käytön aiheuttamista haitoista."

Vain yhden päihteen kohdalla ruotsalaiset ovat ymmärtäneet haittojen minimoimisen periaatteen. Ruotsalaiset rakastavat nuuskaa, kansallista tuotettaan. Nuuskaamattomatkin näyttävät olevan tummasta töhnästä tohkeissaan. Se on kummallista.

Ei siksi, etteikö nuuskaa voisi rakastaa. Nousi Suomessakin kansanliike kotimaisen Koskenkorvan puolesta.

Ruotsalaisten avoin ylpeys nikotiinisesta nuuskasta tuntuu oudolta, koska kaikkeen muuhun riippuvuutta aiheuttavaan Ruotsissa kohdistuu julkinen vastenmielisyys.

Viinan kirot tuomitaan äänekkäästi puolueissa ja tiedotusvälineissä. Humalaista esittävät näyttelijät testaavat, tarjoillaanko ravintoloissa kännisille. Uhkapelejä kuuluu kauhistella. Tiukkaa huumepolitiikkaa Ruotsi saarnaa muillekin EU-maille. Ruotsalaiset harrastavat paheita, mutta ne on oikeaoppisesti tuomittava. Paitsi nuuskaamista.

Kun EU-jäsenyys uhkasi viedä huulenalustupakan, hallitus neuvotteli erioikeuden nuuskan käytölle Ruotsissa. Kansanäänestyksen tulos olisi voinut kääntyä muuten jäsenyyttä vastaan.

Nuuskateollisuuden edustaja, Swedish Matchin tiedotusjohtaja Mikael Arnebert perustelee nuuskan hyvyyttä pitkään: Nuuska on tupakkaa terveellisempää sekä käyttäjälleen että ympäristölle. Sen avulla moni on päässyt irti tupakasta.

Ruotsalaiset polttavat nuuskan vuoksi vähän.

Tupakkateollisuuden - ja Ruotsin hallituksenkin - käsityksen mukaan tutkimuksissa ei ole osoitettu ruotsalaisen nuuskan aiheuttavan syöpää.

Ruotsalaisten yleiseen ja päättäjien mielipiteeseen nämä perustelut ovat uponneet paremmin kuin vastaväitteet: Nikotiinikin on vaarallista. Nuuskan vaikutukset tunnetaan puutteellisesti. Ruotsalaisista miehistä lukuisat ovat riippuvaisia nikotiinista. Nuuska voi toimia polkuna tupakointiin.

EY-tuomioistuin pohtii EU:n nuuskakieltoa saksalaisen tuomioistuimen pyynnöstä. Ruotsalaiset todistelevat nyt entistä innokkaammin, että nuuska ei ole sen vaarallisempaa kuin sallitut tupakkatuotteet, suorastaan päinvastoin.
 

Englantilainen ympäristöalanlehti The Ecologist kertoo uusimmassa numerossaan hampun moninaisesta hyötykäytöstä. Artikkelin mukaan hamppu on todellinen ihmekasvi, joka tarjoaa maanviljelijöille laajat mahdollisuudet erikoistua ja muuttaa tilansa orgaaniseen viljelyyn.

Artikkelissa kerrotaan mm. kuinka Suomessa kehitettyä Finola öljyhamppulajiketta aletaan viljelemään myös Britanniassa sen hyvien ominaisuuksien vuoksi. Ravitsevuuden lisäksi hampun siemenien runsaasti sisältämät omega-3 ja omega-6 rasvahapot auttavat myös masennukseen.

Kanadan liittovaltio on juuri aikeissa muuttaa kannabislainsäädäntöään siten, että kannabiksen hallussapidosta voitaisiin langettaa 100 Kanadan dollarin sakot ilman merkintää rikosrekisteriin.

USA:n hallitus on julkisesti ilmoittanut vastustavansa kannabislainsäädännön muuttamista, ja Kanadan oikeusministeri Martin Cauchon onkin ollut esittelemässä kaavailtuja muutoksia USA:n oikeusministerille John Ashcroftille.

Tanskalainen tutkimus rikollisuudesta ja päihteistä:
http://www.kriminalforsorgen.dk/info/presse/pr_rusmiddel.htm

Tanskan hallitus on laatinut selvityksen, jonka tarkoituksena on lopettaa hasiskauppa Kristianiassa ja muutaman vuoden sisällä "normalisoida" vapaakaupungin olot tavallista Kööpenhaminan kaupunginosaa vastaavaksi.

Tanskan oikeusministeri Lene Espers piti yhdessä puolustusministeri Svend Aage Jensbyn kanssa 6.5. tiedotustilaisuuden, jossa esiteltiin Tanskan hallituksen selvitys Kristianian tulevaisuudesta.

Hallituksen tarkoitus on muuttaa Kristiania tavalliseksi kööpenhaminalaiseksi kaupunginosaksi muutaman vuoden sisällä. Puolustusministeri Jensbyn mukaan tarkoitus on saattaa Kristiania viihtyisäksi alueeksi kaupunkilaisille ja turisteille.

Tämä tapahtuu arvioimalla uudestaan Kristianiaa koskeva lainsäädäntöä yhdessä Kööpenhaminan kaupungin edustajien kanssa. Käytännössä se tarkoittaisi mm. sitä, että kaupunginosan asukkaat joutuisivat maksamaan vuokraa käyttämistään tiloista. Alueen rakennusten historiallinen arvo arvioitaisiin ja osa niistä purettaisiin.

Näiden suunitelmien lisäksi aikoo Kööpenhaminan poliisi koventaa otteita Pusherstreetin hasiskauppiaita vastaan säännöllisillä ratsioilla ja myyntikojujen tuhoamisella. Myös alueella käyvät hasiksen ostajat joutuvat tiukennettuun kontrolliin.  Tarkoitus on käyttää mm. huumausainekoiria.

"Emme voi seurata hiljaa sivusta nykytilanteen jatkumista. Avoin hasiskauppa loukkaa lainkuuliaisia kansalaisia", sanoi oikeusministeri Espers tiedotustilaisuudessa.

Kööpenhaminan poliisilla on erimielisyyksiä siitä riittääkö poliisijohdon suunnittelemat toimenpiteet hasiskaupan lopettamiseksi. Kööpenhaminan poliisiyhdistyksen puheenjohtaja Richard Anderssenin mielestä poliisiylitarkastaja Kai Vittrupin suunnitelmat eivät ole riittäviä: "On optimistista luulla, että se onnistuisi ilman suuria lisäresursseja. Kokemukset 1990-luvun alkupuolelta osoittavat, ettei  pikkupanoksilla saada mitään aikaan."

"Jos hallituksen suunnittelemat hasiskaupan lopettamiseksi myyjien ratsaamisella ja ostajien valvomisella aiotaan toteuttaa, vaatii se ainakin 100 poliisin jatkuvaa työpanosta", lisää Anderssen.

Kööpenhaminan poliisiylitarkastaja Vittrup myöntää, että projektin onnistumiseksi tarvitaan 60-100 poliisin työpanosta mutta hänen mielestään liikkeelle on lähdettävä rauhallisesti: "Tarkoitus on vaikeuttaa ostamista ja keskittää valvontaresursseja Kristianiaan muiden Kööpenhaminan kaupunginosien kustannuksella".

Vittrup toivoo apua Kristianian "asialle myönteisten voimien" taholta, jotka ovat myöntäneet, että hasis on ongelma Kristianiassa.

"He ovat tietoisia siitä, että hasis on syy tähän kaikkeen", toteaa Vittrup.

"Kun poliisi 1990- luvun alkupuolella taisteli hasiskauppaa vastaan oli 70 poliisia työssä kahden vuoden ajan. Silloin alueella vierailevien ihmisten hallusta löytyi 20%:lta hasista entisen 70%:n sijasta. Silloin onnistuttiin myös hajauttamaan hasiksen kauppa alueella", kertoo poliisiyhdistyksen puheenjohtaja Anderssen.

Politiken-lehti heittäytyy viimeisessä kysymyksessään kriittiseksi: "Jos poliisi ei ole onnistunut kitkemään hasiskauppaa 32 vuoden aikana, miten luulette sen olevan mahdollista nyt ilman erityistä panostusta poliisiylitarkastaja Vittrup?", kysyy Politiken-lehden toimittaja Torben Benner.

"Pitää olla optimistinen", vastaa poliisiylitarkastaja.

Berlingske Tidene-lehden haastattelema Tanska Narkotikarådetin aikaisempi puheenjohtaja Preben Brandt arvioi että Kristianian hasiskauppa muuttaa nopeasti muualle Kööpenhaminaan.

Samaa mieltä on jopa Kööpenhaminan poliisijohtaja Hanne Bech Hansen, joka toisaalta on myös varma siitä, että poliisitoimet saavat hasiskaupan loppumaan Kristianiassa:

"Sitten voi vain kysyä mihin kaupustelu muuttaa? Ainoa varma asia on, että se alkaa jossain muussa kaupunginosassa. Jos kaupustelu alkaa kaupungin eri puolilla sijaitsevissa hasis-klubeissa, on meillä sellaisesta kokemusta ja voimme helposti puuttua siihen. Se nyt ei toisaalta ole mitään eksaktia tiedettä, toteaa poliisijohtaja Hansen.

Hasiskaupan siirtyminen toisin kaupunginosiin saa Tanskan Narkotikarådetin aikaisemman puheenjohtaja Preben Brendtin toistamaan aikaisemminkin esittämänsä vaatimuksen hasiksen laillistamisesta: "Hasiskauppa siirtyy Kööpenhaminan eri osiin ja sekoittuu kovien aineiden kauppaan, sillä kovien aineiden kaupustelijat ottavat hasiksen myymisen mielellään itselleen. Olisi siis ainoastaan järkevää dekriminalisoida hasis tavalla tai toisella kuten Hollannissa on tehty", sanoo Brandt, joka nykyään on Sosiaalisen tuen neuvoston (Rådet for sosialt udstödte) puheenjohtaja.

Brandt esittää kolme hyötynäkökohtaa hasiksen dekriminalisoinnille:

"Ensinnäkin voidaan poistaa pimeä hasiskauppa ja yhteiskunnan saama taloudellinen hyöty on suuri, sillä hasiskaupan verotusarvoksi on laskettu 2,7 miljardia kruunua".

"Toiseksi voisi yhteiskunta valvoa paremmin hasiksen myyntiä ja silloin voitaisiin mm. kieltää hasiksen myynti alle 18-vuotiaille".

"Kolmanneksi viranomaiset voisivat paremmin suorittaa ennaltaehkäisyä ja neuvontaa".

Preben Brandt ei kuitenkaan emmi myöntää, että dekriminalisointi saattaisi lisätä hasiksen myyntiä merkittävästi. Ja sehän ei sinänsä olisi toivottavaa, sillä on nuoria, jotka pakenevat todellisuutta käyttämällä paljon hasista ja on myös ihmisiä, jotka saavat hasispsykooseja.

"Mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että dekriminalisoinnista on enemmän hyötyä kuin haittaa, ja siksi poliitikkojen tulisi todella arvioida dekriminalisointia", sanoo Preben Brandt.

Tanskan kansallismuseo oli hakenut kuorma-autolla vuodelta 1996 peräisin olevan koristeellisen ja edustavan hasiksen myyntikojun. Museo oli saanut matkaansa myös joukon hasiksen myyntiin, lämmittämiseen ja paloitteluun tarkoitettuja erityistyökaluja.

Yhteyden museoon oli ottanut Kristianian kulttuuriyhdistys, joka näin halusi pelastaa kojun uhkaavilta poliisitoimilta.

Kojun oli koristellut kristianialainen taiteilija. Kuvituksessa oli esillä keskeisiä elementtejä kristianialaisessa elämässä: hasispiippuja, koiria, bussilinja 8, falafelkojuja, ilmapalloja ja mellakkavarusteisia poliiseja, jotka ryntäävät Pusherstreetille.

Hallituksen suunnitelmat Kristianian siivoamiseksi eivät ole herättäneet ihastusta aivan kaikissa lakia kunnioittavissa kansalaisissa. Christina Eiberg Kööpenhaminan matkailun edistämiskeskus Wonderful Copenhagenista selvittää, että Kristianiassa vierailee vuosittain 2,5 miljoonaa turistia ihailemassa vapaakaupungin erilaista elämänmenoa. Jos hallitus saa suunnitelmansa läpi, loppuu Kristianian taru ja siten myös vetovoima turisteihin. Normalisointihuhut ovat saaneet aikaan kiirettä. Useat turistiryhmät mm. Amerikasta ovat olleet huolissaan siitä, ehtivätkö he tutustumaan Kristianiaan ennen hallituksen suunnittelemien poliisitoimien alkamista, kertoo Eiberg Tanskan radiossa.

Länsi-Australian osavaltion hallitus ilmoitti tulossa olevasta kannabislakien uudistamisesta, että henkilö saisi kasvattaa kaksi kannabiskasvia omaan käyttöönsä.

USA:n huumepoliisi, DEA, uudistaa määräyksensä eri hampputuotteiden THC-pitoisuudesta. DEA kantaa syvää huolta siitä, että kuluttajat eivät vahingossa saisi molekyyliäkään THC:tä elimistöönsä hampunsiemenistä tai niistä jalostetuista elintarvikkeista, koska THC:tä sisältävä hamppukasvi on luokiteltu USA:n huumelainsäädännön perustana olevassa huumeluokituksessa yhtä vaaralliseksi kuin heroiini ja kokaiini. Tämä DEA:n hampputuotteiden kielto ei kuitenkaan ole saanut vahvistusta oikeudessa ja se on jäämässä kuolleeksi kirjaimeksi.

Huumekontrollin jakomielitautisuus tulee hyvin esille THC:n luokittelussa: USA:n liittovaltion elintarvike- ja lääkevalvontavirasto hyväksyi synteettisen 100%:n THC:n eli hampun kaikista eniten demonisoidun ainesosan lääkkeeksi vuonna 1986 ja DEA luokitteli sen vuonna 1999 kolmanteen luokkaan turvallisena ja lääketieteellisesti hyväksyttynä lääkkeenä.

USA huumevalvonnan jakomielisyys sai yhden selityksensä presidentti Bush vanhemman huumeneuvonantajan, "huumetsaarin", William Bennettin paljastuttua peliaddiktiksi, joka on Las Vegasissa ja Atlantassa pannut haisemaan miljoonia dollareita "huumetyössä" ansaitsemiaan varoja. "Huumetsaarina" toimiessaan Bennett loi nykyisen politiikan "huumeiden laillistajia" vastaan, mikä perustuu perättömien väitteiden esittämiseen "huumeiden laillistajista", USA:n osavaltioiden itsemääräämisoikeuden kumoamiseen lääkekannabiskysymyksessä ja tuloksista piittaamattomaan määrärahojen jatkuvaan kasvattamiseen joskus tulevaisuudessa saavutettavan voiton puolesta.

Huumeet ja uhkapeli aiheuttavat riippuvuutta, ja laiton uhkapelaaminen oli aikoinaan laajaa ja väkivaltaista rikollista toimintaa. Nykyään uhkapelaaminen on yhteiskunnan säätelemää ja verottamaa toimintaa, ja sen kanssa on opittu elämään.

Arvostettu englantilainen lääketieteen julkaisu Lancet julkaisi toukokuun numerossaan katsauksen kannabiksen lääketutkimuksen uusimpiin saavutuksiin. Yksi merkittävimmistä uusista tutkimusalueista on kannabinoidien käyttäminen sellaisten hermorappeumatautien hoitamiseen kuten Alzheimerin, Parkinsonin ja Huntingdonin taudit sekä muut hermoperäiset sairaudet.

Mm. laatulehti Independent julkaisi tästä uutisensa otsikolla "Kannabiksesta voi tulla 21. vuosisadan aspiriini". Lontoossa sijaitsevan neurologisen instituutin tutkijat hehkuttavat siinä, kuinka kannabisyhdisteiden "laajat käyttömahdollisuudet" ovat vasta hahmottumassa sitä mukaa, kuin niiden biologiset ja farmakologiset ominaisuudet paljastuvat.

Lancet-lehdessä professori Alan J. Thompsonin johtama työryhmä kirjoittaa: "Kun opimme tuntemaan enemmän kannabisyhdisteiden farmakologisesta toiminnasta ja niiden biologisista kohteista kannabinoidijärjestelmän ulkopuolella, voidaan erilaisia kannabisyhdisteitä sovittaa erilaisiin tauteihin tai käyttää yhdessä muun lääkityksen kanssa. Edessämme on vielä monia haasteita voitettavana ennen kuin pidämme kannabinoideja tavallisina lääkkeinä hermostoperäisiin tauteihin."

Viime syksynä Santa Cruzin kaupungin viranomaiset jakoivat kaupungintalon rappusilla lääkekannabista potilaille mielenosoituksena liittovaltion huumepoliisin politiikkaa vastaan. Nyt samat viranomaiset ovat liittyneet potilaiden nostamaan syytteeseen liittovaltion hallitusta vastaan sekaantumisesta osavaltion lääkekannabispolitiikkaan.

Syytteen perustana on seuraavat kohdat:

- Liittovaltion huumepoliisin kohteeksi joutunut The Wo/Men's Alliance for Medical Marijuana (WAMM) ei ole kuljettanut tuotteitaan osavaltion rajojen yli, jolloin liittovaltion valvonta ei ole oikeutettua.

- WAMM:n perustajien Michael ja Valerie Corralin saamat tuomiot ovat laittomia, koska he olivat Santa Cruzin kaupunginvaltuuston nimittämiä.

- Tärkeimpänä kohtana nyt tehdyt takavarikot vaarantavat potilaan oikeuden "päättää itse oman kuolemansa olosuhteista".

Erotuksena huumesodan edessä täysin suomettuneesta suomalaisesta lehdistöstä suurin ruotsalainen iltapäivälehti Expressen arvostelee Ruotsin edustajien esiintymistä Wienin huumehuippukokouksessa:

Sodassa terrorismia vastaan Ruotsin rauhankyyhkyt ottavat selvän etäisyyden USA:n vaatimuksiin kovista otteista. Mutta niin ei tapahdu sodassa huumausaineita vastaan. Tällä saralla asettuu Ruotsi USA:n ruotuun. Huumausainekysymyksessä ovat meidän sosiaaliministerimme niin uuskonservatiiveja kuin vain mahdollista. Kansanterveysministeri Morgan Johanssenia voi syystä nimittää huumesodan Rumsfeldiksi.

Taistelussa huumevapaan yhteiskunnan puolesta mikään uhraus ei näytä olevan liian suuri. USA:ssa on vankien määrä moninkertaistunut viime vuosina tehostetun huumausainepolitiikan vuoksi. Monet vankilaan suljetut ovat mustia nuoria miehiä, joiden elämä on pilalla sen vuoksi, että poliisi on löytänyt heidän taskustaan liian monta marisätkää.

Mutta sehän ei heilauta kansanterveysministeri Morganin maailmankuvaa. Kuten ei sekään tosiasia, että kovia huumausaineita käyttävien lukumäärä Ruotsissa on kasvanut merkittävästi huolimatta 90-luvun tiukasta ja rajoittavasta huumausainepolitiikasta - kuten myös huumausaineisiin liittyvät kuolemantapaukset.

Kaikesta tästä huolimatta Ruotsia edusti YK:n Wienissä järjestetyssä huumausainekokouksessa ylpeä ja asiaansa enemmän kuin koskaan uskova kansanterveysministeri Morgan Johanssen. Svenska Dagbladetin keskiviikkoisessa keskusteluartikkelissa kuvasi hän Ruotsin linjaa esikuvana koko maailmalle.

Itsetyytyväisyys suorastaan huokui artikkelin rivien välistä. Todellisuudessa Ruotsilla ei ole juuri kehumista tällä saralla. Dogmaattinen näkemys huumausaineongelmasta on tehnyt Ruotsin ääriaatteelliseksi jarrupalikaksi. Meille ei kelpaa tieteelliset tutkimustulokset eivätkä muiden maiden kokemukset. Uskonto huumausainevapaasta yhteiskunnasta on meille kaikki kaikessa.

Se on sääli. Kukaan ei sano, että meidän pitää mennä äärimmäisyydestä toiseen. Ei meidän tarvitse ajatella, että kannabis on OK eikä meidän tarvitse avata coffee-shoppeja marijuanan polttajille. On olemassa keskitie, vaikka meillä olisikin  rajoittava huumausainepolitiikka vallalla. Meillä pitäisi olla pragmaattisempi näkemys siitä miten huumeiden väärinkäyttöä vastaan pitää taistella. Jotain on pahasti vialla jos ihmiset saavat HIV-tartunnan ja hepatiitin valtion kieltäessä puhtaiden ruiskujen jakamisen. Sairasta on myös, kun narkomaanit kuolevat odottaessaan metadonhoitoa, koska valtio pitää korvaushoitoja kuten metadonia tai subutexia huumausainekieltoa loukkaavina.

Jos ministerillämme olisi ollut rohkeutta ja ymmärrystä, olisi hän esittänyt YK:n kokouksessa, että "Me Ruotsissa olemme kokeilleet täyskieltolinjaa mutta se ei ole toiminut. Nyt on korkea aika myös YK:n ymmärtää luopua tavoitteestaan huumevapaasta maailmasta vuoteen 2008 mennessä."

Ja hän olisi voinut jatkaa: "Me Ruotsissa olemme menettäneet humanitaarisen perspektiivin sokeassa taistelussamme huumausaineita vastaan. Sen sijaan, että olisimme auttaneet pahimpia narkomaaneja puhtailla neuloilla, metadonilla ja subutexilla, olemme pihtailleet ja kieltäneet  täyskiellon nimissä. Tämän politiikan hinta on ollut kova: paljon kuolleita, paljon narkomaaneja ja paljon rikoksia. Nyt neuvon muita olemaan toistamatta erehdystämme".

Mutta ministeriltämme ei valitettavasti löytynyt tätä ymmärrystä eikä rohkeutta.

I kriget mot terrorismen tillhör Sverige duvorna som sätter klackarna i marken inför USA:s krav på hårda tag. Inte så i kriget mot narkotikan. Där inrättar sig Sverige villigt i USA-hökarnas led. På drogområdet är våra svenska s-ministrar så neokonservativa det går att vara med vår nye folkhälsominister Morgan Johansson som knarkkrigets egen Rumsfeld.

I kampen för det drogfria samhället är inga offer för stora. I USA har fängelsepopulationen flerdubblats under senare år till följd av krafttagen. Många av de inspärrade är unga svarta män som har fått sina liv förstörda därför att polisen har kommit på dem med för många joints på fickan.

Men sådant ruckar inte på Morgans världsbild. Det gör inte heller det faktum att antalet tunga missbrukare har ökat markant i Sverige under 90-talets restriktiva narkotikapolitik - liksom de narkotikarelaterade dödsfallen.

I stället är det en stolt och lika djupt troende minister som alltid som i veckan representerade Sverige under FN:s internationella möte om narkotika i Wien.

I en debattartikel i onsdagens Svenska Dagbladet beskriver han den svenska linjen som ett föredöme i världen. Självgodheten riktigt löddrar sig mellan raderna.

I realiteten har Sverige väldigt lite att yvas över på detta område. Den dogmatiska synen på narkotikaproblemet har gjort Sverige till en överideologiserad bromskloss i Europa. Vi vägrar att ta till oss vetenskapliga rön och andra länders erfarenheter. Religionen om det narkotikafria samhället är allt.

Det är synd. Det finns inget som säger att Sverige måste gå från den ena extremen till den andra. Vi måste inte börja tycka att cannabis är OK och öppna coffeshops för marijuanarökning. Det finns en mellanväg här, där vi fortsätter att ha en restriktiv syn på droger, men har en pragmatisk syn på hur missbruket ska bekämpas. Något är sjukt när människor smittas av hiv och gulsot därför att staten vägrar att tillhandahålla rena sprutor. Och något är sjukt när tunga missbrukare går ner sig eller dör i köer till metadonbehandling därför att staten tycker att ersättningssubstanser som metadon och subutex urholkar knarkförbudet.

Om Morgan hade mod och insikt skulle han ställa sig upp under FN-mötet och säga: "Vi i Sverige har prövat nollvisionen och det har inte fungerat. Det är hög tid att också FN inser det och slopar målet om en drogfri värld till 2008."

Han skulle fortsätta: "Vi i Sverige har förlorat det humanitära perspektivet i vår blinda kamp mot knarket. I stället för att hjälpa de mest utslagna narkomanerna med rena sprutor, metadon och subutex har vi snålat och förbjudit i nollvisionens namn. Priset för denna politik har varit högt: i antalet döda, i antalet tunga missbrukare, i antalet brott. Jag råder nu er andra att inte upprepa detta misstag." Men Morgan har tyvärr varken mod eller insikt.
 
 

Ruotsin ei tule asettua tukemaan huumehaukkojen rintamaa huumausainepoliittisessa keskustelussa, kirjoittaa Tukholman yliopiston kriminologian professori Henrik Tham mielipiteenään 14.4.2003 ruotsalaisen Dagens Nyheterin keskustelupalstalla.

YK:n huumausainepolitiikka keskittyy aina vaan enemmän kriminalisointiin ja rangaistuksiin. Jäsenmaiden liikkumatilaa paikallisten vaihtoehtoisten ratkaisujen löytämiseksi on olennaisesti rajoitettu. Tämä huumausainepolitiikka ei ole ollut ainoastaan tehotonta vaan myös suorastaan vahingollista. Sen jälkeen, kun Ruotsi tehosti huumausainepolitiikkaansa rankaisemalla huumausaineiden käytöstä, on huumausaineita kokeilevien nuorten ja kovia aineita käyttävien narkomaanien määrä kasvanut huomattavasti. YK:n huumausainekongressissa Wienissä Ruotsin ei tule asettua huumausainehaukkojen tukijoukkoihin vaan tukea liberaalimpia ratkaisumalleja, joita Euroopasta löytyy, kirjoittaa professori Henrik Tham.

http://www.frihetsfronten.pp.se/Frihetsfronten/ideologi/ideas/narkotika/index.html

Maat, jotka ovat omaksuneet huumausaineiden kieltolakipolitiikan, kuten Ruotsi, ovat nyt samassa tilanteessa kuin maat, joissa alkoholin kieltolaki aikoinaan eli viimeisiä vuosiaan. Kiellon haitat tulevat vuosi vuodelta pahemmiksi. Kieltolain arvostelu kasvoi, ja 1930-luvun alussa kieltolaki kumottiin ja poistettiin kuin ylikypsät ja mädät hedelmät.  Jopa vannoutuneimmat kiellon kannattajat joutuivat tuskallisesti muuttamaan käsityksiään kiellon toimivuudesta. Myös Ruotsin huumausainekieltolaki elää loppuvaihettaan. Sen päivät ovat luetut ja puolustajat tulevat aina vain epätoivoisemmiksi. Ennuste on päivän selvä. Lähitulevaisuudessa he joutuvat samalla tavalla arvioimaan uudelleen käsityksensä kuten alkoholinkieltolain kannattajat aikoinaan. Tulevaisuudessa on poliittisesti korrektia olla kriittinen huumausainekieltoa kohtaan. Yhtä korrektia kuin nykyään on olla kriittinen alkoholin kieltolakia kohtaan.

Sven Rydenfelt,
Lundin yliopiston eläkkeellä oleva kansantaloustieteen professori

Kuinka maailman tulisi valvoa laittomien huumeiden kauppaa ja käyttöä? Harva tieteellinen ja terveyspoliittinen kysymys aiheuttaa enemmän puhetta. Vuonna 1998 YK:n yleiskokous piti erityisistunnon New Yorkissa, jossa vaadittiin huumausaineiden tuotannon ja käytön "eliminointia tai olennaista vähentämistä" seuraavien kymmenen vuoden aikana. Wienin kokouksen tarkoitus on arvioida tavoitteen saavuttamista YK:n huumausainekomission kokouksessa. Kokouksessa tullaan kuulemaan sen, ettei tämä tavoite ole sen lähempänä kuin viisi vuotta sitten. Mutta sen sijaan, että kysyttäisiin esimerkiksi, onko koko tavoitteen asettelu ollut virheellinen, aikoo kokous todennäköisesti päättää moninkertaistaa kansainväliset ponnistelut saavuttamattoman saavuttamiseksi.

Kansainvälisen huumausainepolitiikan kehykset on luotu YK:n kolmessa  sopimuksessa vuosilta 1961, 1971 ja 1988. Nämä sopimukset ovat asettaneet säännöt haitallisten kasvipohjaisten ja synteettisten ei-lääkinnällisten aineiden tuotannon, valmistuksen, kaupan, käytön tai hallussapidon ehkäisemiseksi. Sopimukset eivät koske alkoholia tai tupakkaa. Nämä sopimukset ajavat monien muiden kansainvälisten sopimusten yli ja ohjaavat yksittäisten valtioiden sisäistä politiikkaa kuten myos kansainvälisiä suhteita. Esimerkiksi vuoden 1988 sopimus vaatii allekirjoittaneiden maiden saattavan huumausaineiden hallussapidon rangaistavaksi teoksi. Tämä tarkoittaa sitä, että yksittäiset maat eivät voi kokeilla ajatusta etta kontrolloitu ja osittain sallittu käyttö voisi olla vähemmän haitallista kuin täydellisen aineiden käytön kiellon sivuvaikutukset.

Monet ulkoparlamentaariset järjestöt ja jopa jotkut hallitusten ministerit (ainakin yksityisissä kannanotoissaan) ovat havainneet, että nämä sopimukset ja vallitseva politiikka on väärä tapa hoitaa huumausaineiden väärinkäyttöä. Nämä argumentit eivät todennäköisesti tule ohjaamaan Wienin kongressia.

Argumentit toisenlaisen huumausainepolitiikan aikaansaamiseksi ovat vahvistuneet sitten vuoden 1998. Nykyisen politiikan epäonnistuminen on tullut selvemmäksi. Ei ole olemassa mitään merkkejä siitä, että hallitusten väliintulo olisi vähentänyt huumausaineiden tarjontaa, vaikka se saattaa joskus ohjata tätä toisaalle. Esimerkiksi oopiumin tarjonta väheni voimakkaasti Afganistanissa vuonna 2001 Taliban hallituksen aikana mutta Yhdysvaltain tekemän valloituksen jälkeen se nousi uudelleen. Samaan aikaan Kolumbian taloustieteiden akatemian jäsenen Francisco Thoumin mukaan Kolumbian agressiivinen politiikka kokapensaisen tuhoamiseksi on lisännyt pensaiden istutusta Boliviassa ja Perussa. Boliviassa kokapensaiden kasvattaja oli lähellä voittaa viimeisimmät presidentin vaalit. Thoumi toteaa, ettei USA:ssa ole mitään merkkejä kokaiinin tarjonnan vähenemisestä, pikemminkin aineen pitoisuus on kasvanut.

Löytyy paljon todisteita laajemmasta epäonnistumisesta. YK:n kokous vuonna 1998 ei asettanut mitään konkreettisia kriteerejä kehityksen mittaamiseksi. Onnistumista mitataankin sillä, millaisia ohjelmia käytetään, eikä sillä, mitkä ovat saavutukset. Jos maalla on hyvät suunnitelmat huumesatojen hävittämiseksi on se edistystä, vaikka mitään ei hävitettäisi. (Englantilaisen huumeasiantuntijan Anthony Whiten mukaan monet maat eivät välitä ilmoittaa, miten ovat tässä onnistuneet.) Todellisessa maailmassa numerot kertovatkin eri tarinaa. Äskettäin julkaistut amerikkalaiset tilastot osoittavat, että Latinalaisessa Amerikassa istutettiin kokapensaita vuonna 2002 enemmän kuin vuonna 1998. YK:n huumausaine- ja rikosviraston (ODC) luvut kertovat, että heroiinin vähittäiskauppahinta  hinta on laskenut Euroopan Unionissa.  Ekstaasin käyttö Amerikan ja Kanadan korkeakouluissa on kasvamassa. Ja niin edelleen.

Juuri tämän vuoksi muutamat hallitukset, erityisesti Euroopassa mutta myös Kanadassa ja Australiassa, ovat kyllästyneet sopimusten vaatimaan nollatoleranssiin. Puhtaan kieltolain sijasta ne korostavat "haittojen minimointia": ne hyväksyvät, että huumausaineiden käyttöä ei voi estää ja ovat keskittyneet huumausaineiden terveydellisten ja rikollisuuteen liittyvien haittojen ehkäisyyn.

Suonensisäisten huumeiden käyttäjien lisääntyneet AIDS tartunnat on ollut tärkeä tekijä asenteiden muutoksessa. Sveitsissä on keskuksia, joista heroinistit saavat päivittäiset annoksensa ja tarvittavan lääketieteellisen hoidon. Näin on saatu huumekuolemien määrä vähentymään, ja huumausaineisiin liittyvien rikosten määrä on laskenut.  Englanti on palaamassa 35 vuotta sitten lakkautettuun käytäntöön kirjoittaa heroiinia reseptillä käyttäjille.

Britannia on myös koetellut sopimusten venyvyyttä sallimalla osissa Lontoota kannabiksen hallussapidon omaan käyttöön. Jamaica, Espanja ja Portugal ovat ottaneet askeleen pidemmälle laajentaen samanlaisen käytännön koko maahan. Hollanti on pitkään tunnettu sallivuudestaan mietoja huumeita kohtaan.

Muutoksen puntarointiin olisi aineksia tai ainakin siihen, että halukkaille sallittaisiin mahdollisuus kokeiluihin. Valitettavasti sellainen ei taida käydä päinsä Wienissä.  Suurin syy siihen on voimakas joukko maita, joita muutos ei kiinnosta, etunenässä USA, jonka asenne ja teot välillä tuovat mieleen keskiaikaiset noitavainot.

Näiden maiden, jotka eivät halua muutosta kansainväliseen huumausainepolitiikkaan, vahtikoirina toimii kaksi elintä: YK:n ODC (Office on Drugs and Crime) joka hallinnoi sopimuksia ja International Narcotics Control Board (INCB). INCB:n helmikuussa julkaistussa raportissa hyökättiin haittojen minimointipolitiikkaa vastaan. Erityisesti mainittiin Englannin kannabiskokeilu. INCB on sitä paitsi äskettäin saanut lakiteknistä apua ODC:lta, joka on sitä mieltä, että haittojen minimointipolitiikka on vastoin YK:n sopimuksia. INCB:n hyökkäys sai englantilaiselta ministeriltä Bob Ainsworthilta raivoisan vastalauseen, jonka mukaan "raportin hyökkäävä kieli, tieteellisten tutkimusviitteiden puute ja harhaanjohtava tapa, jolla INCB esitti johtopäätöksen" harmittivat häntä erityisesti.

ODC:n toiminnot ja kulttuuri ovat perintöä YK:n Kansainväliseltä huumausaineiden valvontaohjelmalta (UNDCP), jonka se äskettäin sulautti itseensä. Elin oli huonon hallinnon ja sisäisten ristiriitojen tanner. Kaksi vuotta aiemmin yksi vanhoista henkilökunnan jäsenistä kuvaili sitä "käärmeen pesäksi" (jonka jälkeen hän erosi).  Pino Arlacchin, sen viimeisen toiminnanjohtajan eroamista helpotti raportti, joka paljasti monia vakavia väärinkäytöksiä. Myös moni muu merkittävä jäsen on joko eronnut epätoivoissaan tai erotettu.

International Journal of Drug Policy-lehden viimeisimmässä numerossa Cindy Fazey Liverpoolin yliopistosta kuvaa valtaa, joka levittäytyi erityisesti sen suurimmista rahallisista tukijoista, erityisesti USA:sta, koko organisaation ylle. Hänen työskentelynsä aikana "rangaistusluonteiset työpaikkojen uudelleen sijoittamiset eivät olleet  harvinaisia sellaisiin paikkoihin kuten Yangon, Myanmar, Lagos, Nigeria, Dakar, Senegal… sillä seurauksella, että UNDCP:n henkilökunta on jatkuvasti huolissaan työpaikastaan".

ODC:lla on nyt uusi johtaja, Antonio Costa, entinen Euroopan jälleenrakentamis- ja kehittämispankin pääsihteeri. Nyt asiat voivat muuttua. Mutta mitä mieltä tahansa kansainväliset tahot ovatkaan, moni YK:n kolme kansainvälistä sopimusta allekirjoittanutta maata on liberalisointia vastaan.

USA on epäilemättä vahvin liberalisoinnin vastustaja. Ethel Nadelmann, liberaalimpaa huumausainepolitiikkaa ajavan Drug Policy Alliancen johtaja, sanoo että Georg W Bushin hallituskauden aikana mahdollisuudet kohtuullisiinkin huumausainepolitiikan uudistuksiin ovat heikommat kuin hänen isänsä valtakaudella. USA:lla on valtaa kurjistaa jokaisen kehitysmaan olot, joka ei jaa USA:n innostusta huumausainepolitiikkaan. Eikä USA myöskään arkaile niin tehdä.

Amerikka ei ole kuitenkaan yksin. Esimerkiksi osa islamilaisista valtioista jakaa sen vihamielisyyden kannabiksen laillistamista vastaan, kuten myös Venäjä, Kiina  ja Japani. Jopa Euroopan Unionin maat ovat jakautuneet niin, ettei ole ollut mahdollista muodostaa yhtenäistä virallista näkemystä. Espanja, Portugal ja Hollanti ovat vapaamielisiä mutta Ruotsi on pitkään ollut täyskiellon takuumies. Italian, Irlannin ja Ranskan hallitukset ovat myös kovemman linjan kannalla. Jacques Chirac on erityisesti vanha huumeiden vastainen taistelija.

Maaliskuun alussa EU:n puheenjohtaja Kreikka kutsui kokoon konferenssin keskustelemaan EU näkökannoista Wienin kongressia silmälläpitäen. Kokouksen osallistujat olivat sekoitus valtioiden edustajia, erilaisia asiantuntijoita ja ulkoparlamentaaristen järjestöjen edustajia. Konferenssi, joka heijasti erilaisia ajatus- ja keskustelutapoja, päätyi yleiseen ärtymykseen. Ranskan delegaatio raivostui siitä, että Kreikka isäntämaana oli kehdannut sallia hallitusten delegaatioiden ja vapaamielisempien mielipiteiden sekoittumisen keskenään sekä oli tuottanut konferenssiraportin, josta ilmeni sekä epäilyä että halua keskustella aiheesta. Se ei ole hyvä ennuste Wienille.

On kuitenkin mahdollista kaikesta huolimatta, että rintamalinjat voidaan murtaa. Olennainen muutos vuoden 1998 jälkeen, huomioi Mike Trace, Britannian entinen johtava huumausainevirkamies, on se, että ulkoparlamentaariset järjestöt ovat alkaneet lieventää vaatimuksiaan. Viisi vuotta sitten nämä järjestöt haaveilivat kaikkien huumausaineiden kaupan ja käytön rajoitusten lopettamista, vahvistaen näin toisen siiven puolustusintoa. Nyt keskustelu on tullut hienostuneemmaksi, lobbaajien ollessa halukkaampia kuuntelemaan toisten vaatimuksia, jotka myös ovat kohtuullisempia nykyään.

Martin Jelsma hollantilaisesta tutkimuslaitoksesta Transnational Instituutista ehdottaa, että muodostetaan epävirallinen liitto niiden maiden kesken, jotka ovat halukkaampia joustavampaan huumausainepolitiikkaan. Kolme eri ryhmää voisi liittyä yhteen:  Kansainyhteisön maat kuten Britannia ja Kanada, joka ajaa pragmaattisempaa linjaa kannabikseen; Euroopan maista Saksa ja Sveitsi, jotka ovat halukkaita haittojen minimointiin ja avoimeen keskusteluun; sekä Latinalaisen Amerikan maat kuten Brasilia ja Bolivia, jotka hakevat epätoivoisesti parempia tapoja toimia kokaiinikurimuksen kanssa. Mutta ennemmin tai myöhemmin tämän tapaisenkin liittoutuman pitäisi kuitenkin kohdata YK:n sopimukset. Yli sata valtiota on allekirjoittanut ne eikä niitä voi sivuttaa kevyesti. Polku järkevään huumausainepolitiikkaan on todennäköisesti pitkä.

YK:n huumevalvontabyrokratia tuotti Wienin kokousta varten jälleen pinon verran dokumenttia ja julistusta:

UNODC:n johtaja Antonio Maria Costa arvostelee oman toimistonsa tekemässä haastattelussa haittojen minimoijia ja lääkekannabiksen puolustajia YK:n asettamien tavoitteiden hämärtämisestä. Lääkekannabisasia on kiusallinen YK:n huumevirkamiehille, koska kannabis kiellettiin aikoinaan väittämällä, ettei sillä on mitään lääkekäyttöä:
http://www.unodc.org/unodc/newsletter_2003-03-31_1_page012.html

YK:n huumebyrokratian hallinnon korruption paljastumisen vuoksi tuotettiin paperi, jossa luvataan hyvää hallintoa: "Commitment to Good Governance" - Progress Report on Management Reform (April 2002  - April 2003)
http://www.unodc.org/pdf/document_2003-04-08_1.pdf

Vähän luotettavaa informaatiota antava mutta taistelun tehostamiseen kannustava YK:n huume- ja rikostoimiston raportti Wienin kokoukselle. Esteenä sen missiolle tuodaan jälleen esille suurilla resursseilla toimivat liberalisoijalobbarit. Pelkästään YK:n huumetoimiston oma budjetti on 100 miljoonaa US$ vuodessa.
"Encouraging progress towards still distant goals" - Progress Report by the Executive Director as a contribution to the Mid-term (2003) Review of UNGASS
http://www.unodc.org/pdf/document_2003-04-08_2.pdf

Suomessakin huumehaukkoja ennen vaaleja ojentamassa käynyt ruotsalaisen kansainvälisen Hassela Nordic Networkin Ma Lou Lindholm organisoi 1.3 miljoonan allekirjoituksen adressin sen puolesta, ettei kansainvälisiä huume- ja lastenoikeuksien sopimuksia romutettaisi. Lastenoikeuksien sopimusta ei tässä kokouksessa tosin käsitelty:
http://www.unodc.org/unodc/press_release_2003-04-14_1.html

EU:n huumeseurantakeskus julkaisi Wienin kokouksen alla mahdollisimman kattavat ja vertailukelpoiset selvitykset Euroopan valtioiden huumeongelman hoitoon käytetyistä resursseista ja toisaalta huumeiden käytön aiheuttamasta kuolleisuudesta.

8.-17. huhtikuuta 2003 Wienissä pidetään kokous, josta voi tulla historiallinen. Hallitusten edustajat ja diplomaatit kautta maailman päättävät, jatkuuko nykyinen huumeiden kieltolaki, vai löytyykö tilaa vaihtoehtoisille lähestymistavoille. 130:n kansalaisjärjestön kansainvälinen yhteenliittymä on valmis ja halukas vaikuttamaan konferenssin lopputulokseen.

Wienin tapaamista kaavailtiin vuonna 1998 ns. UNGASS:ssa (YK:n yleiskokouksen huumeita käsittelevässä erityisistunnossa). Tuolloin maailman hallitukset sopivat, että maailmasta tehdään huumevapaa vuoteen 2008 mennessä. Ohjelmakauden puolivälissä hallitukset tapaavat uudestaan keskustellakseen huumestrategian saavutuksista.

Yhteensä 108 eurokansanedustajaa 7:stä poliittisesta ryhmästä ja 13:sta jäsenvaltiosta julkisti suositusluonnoksensa EU:n Neuvostolle YK:lle kansainvälisten huumesopimusten muuttamiseksi. Suomesta allekirjoittajina ovat Vihreiden edustajat Heidi Hautala ja Matti Vuori sekä ruotsalaisten Gunnar Jansson.

Me allekirjoittaneet

A: Koska huumepolitiikka kansainvälisellä tasolla on seurausta vuosina 1961, 1971 ja 1988 solmituista YK:n huumesopimuksista, ja koska nämä sopimukset kieltävät erityisesti erilaisten aineiden tuotannon, salakuljetuksen, myynnin ja käytön muihin kuin lääketieteellisiin ja tieteellisiin tarkoituksiin;

B: Kun ottaa huomioon, että huolimatta näiden YK sopimusten täytäntöönpanoon omistetuista suurista poliisi- ja muista resursseista on kiellettyjen aineiden tuotanto, kulutus ja salakuljetus lisääntynyt valtavasti viimeisten 30 vuoden aikana, on tämä täydellinen epäonnistuminen, minkä myös poliisi- ja vankilaviranomaiset tunnustavat.

Ennaltaehkäisyn ja hoidon osalta:

Koska:

- huumeiden väärinkäyttö, varsinkin nuorten ihmisten osalta, on vakava ongelma kansainvälisesti,
- kaikki sivistysvaltiot ovat etsimässä parempia menetelmiä huumeiden väärinkäytön valvomiseksi,
- kieltolain pitkä historia on pitävästi osoittanut, että hallituksen toimilla rikoslain puitteissa ja poliisin avulla on häviävän pieni vaikutus huumeiden väärinkäytön säätelemisessä,
- löytyy lisäksi vahvaa näyttöä sen tueksi, että tehokkaat hoito-ohjelmat tulisi kehittää mahdollisimman vapaina valtiollisesta säätelystä, jotta näille ohjelmille taattaisiin laajat kokeilumahdollisuudet toimintatapojen kehittämiseksi huumeiden väärinkäytön uhrien auttamiseksi.

Huumeiden tuotannon ja salakuljetuksen osalta:

Koska:

- suurin osa huumeista liikkuu esteettä ympäri maailman huolimatta kieltolaeista,
- rikollisorganisaatioiden laittomasta huumekaupasta keräämät kasvavat voitot, jotka ohjataan takaisin rikolliseen toimintaan tai laillisiin rahoitusjärjestelmiin, ovat saavuttaneet sellaisen tason, että laillisten toimielinten ja perustuslaillisten hallitusten perustat ovat heikentymässä,
- laittomilla aineilla käytävän kaupan tuottavuus aiheuttaa tähän kauppaan sekaantuneiden maiden lukumäärän kasvua sekä sijoitusten lisääntymisen uusien kemiallisten huumausaineiden tutkimiseen ja tuotantoon,
- runsaiden voimavarojen käyttäminen laittomien huumeiden salakuljetuksen ehkäisyyn johtaa pelkästään myyntihintojen (rikoksella ansaidun hyödyn) nousuun, mikä hyödyttää järjestäytyneitä rikollisverkostoja.

Yhteiskunnallisten ja terveydellisten puolien sekä kulutuksen osalta:

Koska:

- laittomien huumeiden käyttäjillä ei yleensä ole luotettavaa tietoa huumeiden koostumuksesta tai vaikutuksista, ja he joutuvat jatkuvasti tekemisiin sellaisten haittojen kanssa (yliannoksista johtuvat kuolemantapaukset ja HIV/AIDS tartunnat), jotka merkittävästi ylittävät näiden aineiden omat haitat,
- laittomien aineiden käytön piilotteleva luonne on useissa tapauksissa ylittämätön este ehkäisevälle työlle sekä julkisten viranomaisten ja yksityisten järjestöjen tarjoamalle avulle; tällä hetkellä harjoitettavat politiikan muodot tuomitsevat käyttäjän yhteiskunnan reunaosiin, jatkuvaan kosketukseen rikollisen alamaailman kanssa,
- järjestäytynyt rikollisuus toimii siten, että käyttäjien lukumäärä kasvaa nopeasti ja että heitä suostutellaan siirtymään suhteellisen haitattomista aineista, kuten kannabistuotteista, ns. kovien huumeiden käyttöön, ja
- kasvava rahan tarve ja painostus järjestäytyneen rikollisuuden taholta johtaa laittomien huumeiden käyttäjät ryhtymään huumekauppiaiksi, mikä entisestään lisää huumeiden väärinkäyttöä.

Lainsäädännön ja vankilalaitoksen osalta:

Koska:

- rikosoikeudellisten huumelakien soveltaminen johtaa kestämättömän tilanteen syntymiseen kansalliselle ja kansainväliselle laintäytäntöönpano- ja vankilajärjestelmälle sen takia, että yhä suurempi osuus vankilaan suljetusta väestöstä on saanut tuomion suoraan tai epäsuorasti huumeista, ja
- nykyisen huumepolitiikan soveltaminen johtaa sellaisten kansallisten lakien säätämiseen, jotka rajoittavat kansalaisten vapautta ja oikeuksia;
- yhä useammassa valtiossa ollaan harkitsemassa nykyisen politiikan muotojen järkevyyttä ja etsimässä vaihtoehtoisia ratkaisuja,

1. Olemme sitä mieltä, että YK:n vuosina 1961, 1971 ja 1988 solmituista huumesopimuksista seurannut huumeiden kieltolaki on pääasiallinen syy laittomien aineiden tuotannosta, salakuljetuksesta, myynnistä ja käytöstä aiheutuville kasvaville haitoille yhteiskunnan eri alueille, taloudelle ja julkisille laitoksille vaarantaen ihmisten terveyden, vapauden sekä elämän, sekä pitäen mielessä YK:n alaisen huumekomission, CND:n, kokous YK:n Wienin toimistossa 16. - 17.4.2003:

2. Kehotamme YK:n pääsihteeriä ja jäsenvaltioita arvioimaan niitä myönteisiä tuloksia, joita on saavutettu monissa maissa ottamalla käyttöön sellaisia menettelytapoja, joihin kuuluu haittojen ja riskien vähentäminen (varsinkin korvikeaineiden käytöllä), joidenkin aineiden käytön dekriminalisointi, kannabiksen ja sen johdannaisten myynnin dekriminalisointi sekä lääketieteellisesti valvottu heroiinin jakelu;

3. Kehotamme YK:n pääsihteeriä sekä jäsenvaltioita ryhtymään toimiin järjestäytyneen rikollisuuden ja huumeiden salakuljetuksen estämiseksi järjestämällä laillinen valvonta- ja säätelyjärjestelmä tällä hetkellä laittomien aineiden tuotannolle, myynnille ja kulutukselle;

4. Kehotamme YK:n pääsihteeriä sekä jäsenvaltioita käynnistämään YK:n sopimusten uudelleenarvioinnin, jotta vuosien 1961 ja 1971 huumesopimukset voitaisiin lakkauttaa tai muuttaa siten, että aineet luokiteltaisiin uudelleen ja laillistettaisiin myös huumeiden muukin kuin vain lääketieteellinen ja tieteellinen käyttö, sekä lakkautettaisiin vuoden 1988 sopimus.

Lähde: G. Papandreou: Kreikan puheenjohtajuuskauden tavoitteita ja tärkeimpiä aiheita.
http://www.edprc.org/index.php?Art=papandreou&Lan=english

Kreikka tulee toimimaan puheenjohtajamaana vuoden 2003 ensimmäisen puoliskon, jolloin myös pidetään tämä YK:n huumepolitiikan arviointikokous.

Kreikan ulkoministeri sekä sikäläisen sosiaalidemokraattisen puolueen, Pasokin, puheenjohtaja Giorgos Papandreou julkaisi ennen joulua kreikkalaisessa sanomalehdessä Eleftherotypiassa ajatuksiaan puheenjohtajuuskauden tehtävistä, mihin sisältyi myös hänen kannanottonsa EU:n huumepolitiikan korjaamiseksi. Ohessa lyhennetty käännös:

Kreikan puheenjohtajuuden aikana pyritään luomaan yhtenäistä, suunnitelmallista ja toimivaa huumepolitiikkaa Eurooppaan. Ateenassa on tarkoitus pitää keväällä 2003 konferenssi, jossa tarkastellaan vuoden 2000 Euroopan toimintasuunnitelman tuloksia. Toimintasuunnitelmassa sovittujen asioiden toteuttamiseksi haetaan uusia tapoja. Aiomme kehittää suuntaviivat uudelle EU:n toimintasuunnitelmalle, josta on tarkoitus päättää vuoden 2004 lopussa.

Kaikki EU-valtiot ovat hyväksyneet YK-sopimukset huumeiden vastaisesta taistelusta mutta jokapäiväisessä elämässä niiden määräyksistä poiketaan. Käytännön politiikka sanelee nämä poikkeamat. Niinpä sopimuksissa kielletyn kannabiksen käyttäjiä ei enää rangaista juuri yhdessäkään jäsenvaltiossa. Onpa jopa valtioita, missä sitä voidaan vapaasti myydä ilman, että myyjiä vastaan nostettaisiin oikeudellisia toimenpiteitä. Tässä asiassa käytäntö on ristiriidassa teorian kanssa.

Yksi Kreikan puheenjohtajuuskauden erityisiä aiheita on huumepolitiikan kansainvälinen ulottuvuus. Huumesopimukset, joilla sanellaan huumeiden vastaista sotaa, eivät ole osoittautuneet tehokkaiksi.

Huhtikuussa 2003 YK:n alainen huumekomissio kokoontuu Wienissä. Kreikan puheenjohtajuudelle lankeaa EU:n kannan julkituominen huumeongelman kansainvälisestä ulottuvuudesta. Mielestäni ensimmäinen askel etsiessä uusia tapoja suhtautua huumeisiin tulisi olla kansainvälisten huumesopimusten perusteellinen arviointi. Meidän tulee todentaa niiden toimivuus, niiden puutteet täytyy tuoda esille ja ottaa eri ehdotukset huomioon huumepolitiikan osa-alueiden muotoilussa ja täytäntöönpanossa.

INCB, kansainvälinen huumevalvontalautakunta, perustettiin vuonna 1968 vuoden 1961 huumausaineyleissopimuksen nojalla. Sen tehtävänä on valvoa huumesopimusten hyväksymistä, noudattamista ja täytäntöönpanoa. Se on hallituksista ja YK:sta riippumaton elin, jonka 13 jäsentä nimittää YK:n talous- ja sosiaalisten asioiden neuvosto, ECOSOC. INCB poikkeaa pienuudellaan YK:n muista elimistä, ja siitä on muodostunut huumepolitiikan kritiikin yläpuolella oleva ns. asiantuntijaelin.

Uusimmassa raportissaan INCB tekee taloudellista analyysia globaalista huumeongelmasta. Koska INCB:n tehtävä on pitää nykyinen kansainvälinen huumevalvontajärjestelmä pystyssä, analyysi maailman huumetilanteesta ei voi sisältää sitä johtopäätöstä, että monet sen luettelemista ongelmista johtuu juuri tästä järjestelmästä. Ei "itse aine" aiheuta sen jakelua rikolliskanavia myöten, vaan näiden tiettyjen aineiden pakottaminen rikolliseen alamaailmaan.

Kun INCB arvioi niitä vaikutuksia, mitä huumekaupan rahavirroilla on kansallisille talouksille ja kansainväliselle talousjärjestelmälle, on tämä tiedostettu ongelmaksi jo pitkään tutkijoiden keskuudessa ja aktivistiryhmien kotisivuilla. INCB:n ja legalisoijien johtopäätökset tästä tilanteesta ovat 180 astetta eri suuntiin.

Lisäksi 1900-luvulla pystytetty kansainvälinen huumevalvontajärjestelmä on alunperin suunnattu ns. kehitysmaiden kasviperäisten huumeiden kasvatuksen ja käytön rajoittamiseen. Kun INCB arvioi näistä jalostettujen huumeiden, kokaiinin ja heroiinin, kaupan arvon olevan n. 80 mrd $, on se vain 20% kansainvälisen huumekaupan kokonaisarvosta, mistä suurimman osan muodostavat myös kehitysmaissa tuotettavat kannabistuotteet ja toisaalta länsimaissa tuotettavat ns. psykotrooppiset aineet, kuten amfetamiinit, psyykenlääkkeet ja ekstaasi.

Osoittaakseen tämän huumekaupan vahingollisen vaikutuksen yhteiskunnalle, vertaa INCB:n raportti kokalehden ja oopiumin viljelijöiden saamaa ns. farm gate hintaa kaikkien huumeiden aiheuttamiin haittoihin USA:ssa, joista suurimman osan (70%) muodostaa imaginaarinen työn tuottavuuden menetys. Vertailu antaa ymmärtää, että INCB:n asiantuntijoille kelpaa mikä tahansa laskelma, mikä osoittaa huumekaupan vahingollisuuden, mutta tämän tarkempaa analyysia kansainvälinen huumevalvontakoneisto ei kestä.

Raportin pääanalyysi koskee huumekaupan tuoton epätasaista jakautumista. Huumekaupan arvosta vain 1% jää viljelijälle (farmgate price) ja loput 99% salakuljetus- ja jakeluliigoille aiheuttaen tunnetut ongelmat eri valtioiden talouksille sekä myös kansainväliselle taloudelle. INCB ei kuitenkaan pysty erittelemään sitä, että ison osan tästä laittomasta kakusta leikkaavat eri maiden tiedustelupalvelut, varsinkin CIA ja sen operaatiot, sekä valtioiden välinen asekauppa (Serbian huumekriisi).

INCB ei kykene myöskään tunnustamaan sitä, että huumekaupan joutuminen laittomiin käsiin johtuu 100 vuoden aikana rakennetusta kansainvälisestä huumevalvonnasta, jolla länsimaiden hallitukset ovat siirtäneet tämän kaupan laittomiin käsiin. Nyt samat hallitukset kuluttavat miljardeja vuodessa tämän laittoman kaupan tukahduttamiseen mutta siitä onnistutaan takavarikoimaan vain 5-10%, mikä ei horjuta veroista ja ja muista yhteiskunnallisista velvoitteista vapaata huumekauppaa.

Tätä asiantilaa aiotaan tarkastella huhtikuussa Wienissä tämän järjestelmän tarkistuskokouksessa (Huumeeton maailma). Siksi INCB:n uusin raportti on ideologisesti virittinyt.

Oman kieltolakinäkökulmansa takia INCB ei kykene analyysissaan selvittämään tuottajan ongelmaa. Kun sen analyysissa todetaan, että huumekauppaan tai huumeongelman haittakustannuksiin verrattuna hyvin pienillä sijoituksilla voitaisiin viljelijät saada kasvattamaan muita tuotteita, niin esteenä ei olekaan maailmankaupan rakenteet, vaan se, että viljelijät voivat huijata (9). Todellisuudessa kahvin, kaakaon ja banaanin maailmanhintojen laskemisen takia moni viljelijä on päätynyt viime vuosina kannabiksen viljelijäksi niin Afrikassa kuin Amerikassa.

Kansainvälisen huumekaupan valtioiden talouksia horjuttava vaikutus on ollut mm. George Soroksen pääkohtia hänen arvostellessaan kansainvälistä huumekieltolakia ja siksi huumehaukat ovat ottaneet hänet yhdeksi pääkohteistaan. Myös englantilainen kansainvälisesti arvostettu talousalan lehti The Economist on usemmassa yhteydessä tuonut esille kritiikkiään näihin nykypolitiikan vaikutuksiin.

INCB:n analyysi ei erottele erilaisia käyttömuotoja vaan kaikki LAITTOMIEN aineiden käyttö on väärinkäyttöä. Se ei myöskään erottele eri aineita vaan jälleen kaikki LAITTOMAT aineet ovat pahoja ja aiheuttavat samoja haittoja. Pahin INCB:n erhe on siinä, ettei se erottele eri huumepolitiikan muotoja niiden vaikutusten osalta.

Jälleen kerran INCB osoittaa ylimielisyyttä sen politiikasta poikkeavia mielipiteitä kohtaan, mikä on kansainvälisen huumepolitiikan ongelmana myös valtioiden tasolla. Kaikki kriminaalikontrollin muodot aiheuttavat pelkkää hyvää mutta haittojen minimointiin tähtäävät politiikan muodot ovat kyseenalaisia ja kaikki "huumeiden laillistajat" ajavat vain omaa itsekästä etuaan.

Philip O. Emafo, INCB:n puheenjohtaja, julistaa raportin esipuheessa lautakunnan palvelevan koko kansainvälistä yhteisöä oman mandaattinsa rajoissa ja tuomitsee ylimielisesti haittojen minimointiin tai vähentämiseen uskovat lobbarit ristiretkeläisiksi, jotka aiheuttavat säröjä muuten yhtenäiseen rintamaan.

Nämä "laillistajat" pyrkivät lisäksi tavoitteisiinsa agressiivisilla, hyvin rahoitetuilla kampanjoilla "lähetyssaarnaajan raivolla". Näiden laillistajien argumentit eivät heijasta totuutta. Totuus on se, että huumeita ei voida väärinkäyttää turvallisesti.

Argumenttien loppuessa huumehaukat menevät henkilökohtaisuuksiin, mikä on kovin tuttua myös Suomessa.

INCB:n kielenkäyttö paljastaa tämän politiikan lähtökohdat, jotka juontavat juurensa 1800-luvun kristillisiin raittiusliikkeisiin. Eri maissa huumeiden vastaisella työllä rahoja keräävät järjestöt ovat lahkolaistaustaisia, esimerkiksi Suomessa helluntailaisperäisiä, joiden hurmoksellinen valistus on vienyt uskottavuuden huumeiden ja päihteiden haitoista tiedottamiselta (uskonnollinen huumetyö).

Tämä taas on poliitikkojen vastuulla, jotka eivät ole uskaltaneet koskea moraaliseksi koettuun ongelmaan, vaan ovat käyttäneet tätä omien ideologisten päämääriensä ajamiseen kuten Suomen vaaleissa.

Kansainvälisen huumeongelman pahimmat kärsijät löytyvät jakeluketjun ääripäistä: kehitysmaiden maanviljelijöistä ja kehittyneiden maiden huumeriippuvaisista, jotka ovat joutuneet tämän ristiretken kohteiksi huumekaupan vain kasvaessa.

Totuushan on se, että tämä kansainvälinen huumeristiretki (kaikkien valtioiden tullit, poliisit, oikeuslaitokset, vankilat, YK, DEA, HNN ja Suomessa IHRY, Usko ja Urheilu jne) käyttää vuosittain miljardeja euroja ja dollareita oman sanomansa levittämiseksi ja pakottamiseksi valtioiden viralliseksi huumepolitiikaksi. Lisäksi nämä organisaatiot ja järjestöt pimittävät suuriksi paisuneita kustannuksiaan ja toimintansa tehottomuutta (Hämärää huumematematiikkaa).

Huumesodan tehostamiseksi INCB on omaksunut uskollisesti USA:ssa valtaan nousseen kannan terrorismisodan ja huumesodan yhdistämisestä (249). INCB:n kanta tulee olemaan kansainvälisten huumehaukkojen kanta Wienissä.

Isojen ongelmien edessä INCB hyökkää EU-maita vastaan. Monissa maissa liberalisoituva kannabispolitiikka on kirvoittanut INCB:n virkamiehistä byrolinguan jyrkimmät kielenkäänteet.

Lautakunta "rohkaisee" Sveitsiä hyväksymään vuoden 1988 huumesopimus (485), koska "se on perusta tehokkaalle laittomien huumeiden salakuljetukseen puuttumiselle". Sveitsi on pystynyt uudistamaan omaa huumepolitiikkansa nimenomaan sen takia, ettei se ole hyväksynyt tätä sopimusta. Sveitsi on liittymässä YK:n jäseneksi, ja tämä puolestaan edellyttäisi ko. sopimuksen hyväksymistä tai muuttamista.

Lautakunta panee merkille (kohta 494), että eri Länsi-Euroopan valtioiden hallitusten edustajat ja paikallistason virkamiehet ovat pitäneet konferensseja, joissa on keskusteltu erilaisista lähestymistavoista kannabiksen suhteen. Lautakunta luottaa vielä näihin hallituksiin ja heidän sitoumukseen pitää kiinni kansainvälisistä velvollisuuksista.

Kohdassa 497 lautakunta osoittaa huolestumisensa Hollannin hallituksen päätöksestä sallia kannabiksen apteekkijakelu potilaille, koska lautakunnan mielestä tutkimukset kannabiksen lääkeominaisuuksista eivät ole vielä päätöksessä. INCB:tä ei ole koskaan huolettanut se, että bentsodiatsepiinien vaikutusmekanismi on edelleen tuntematon.

Kohdassa 498 lautakunta ylistää Britannian hallitusta siitä, ettei se ole hairahtunut huumesopimusten viitoittamalta tieltä minkään kielletyn aineen (viittaa kannabikseen) laillistamiseen eikä valvottuun jakeluun.

Seuraavassa kohdassa (499) samainen Britannian hallitus saa mitä jyrkimmän tuomion päätöksestään luokitella kannabis lievempään kategoriaan. Nyt Britannian hallitus saa kantaakseen syyllisyyden taakan päätöksen kansainvälisistä seurauksista sekä sekaannuksesta ja väärinkäsityksistä (Britannia kiistää INCB:n hölynpölyn). INCB:ssä ei pystytä ymmärtämään, että lakien muutoksen syynä voisi olla ihmisten muuttuvat mielipiteet ja kasvava tietoisuus.

Ranskaa kiitellään (523) sen lainsäädännön oikeellisuudesta mutta nyt haukut saa jotkin Ranskan hallinnon virkamiehistä, jotka ovat lautakunnan mielestä lähettäneet "epäselviä viestejä" siitä, miten kannabiksen salakuljetuksen ja väärinkäytön aiheuttamia ongelmia tulisi hoitaa.

INCB:n analyysi huumevalvonnan ja valtion kehityksen välisistä suhteista on raportin ideologinen ydin. Lautakunta vajoaa päättelyssään neuvostotieteen tasolle ensiksi uskoessaan rikosoikeudellisen valvonnan ja yhteiskunnan kehityksen välillä vallitsevan positiivisen yhteyden. Heti seuraavassa kappaleessa tälle yhteydelle löytyykin jo "empiiristä todistusaineistoa", jota raporttissa ei esitetä.

Kohdassa 57 INCB toteaa: "Voidaan väittää, että huumekontrolli on onnistuneen kehityksen välttämätön ehto, samoin kuin menestyksekäs taloudellinen kehitys on ennakkoehtona menestykselle huumevalvonnassa".

Kohta 58: "Kun löytyy empiiristä todistusaineistoa tukemaan väitettä, että huumekontrolli todella tukee kehitystä, on toisensuuntainen suhde siitä, että korkea yleinen taloudellinen kehitys olisi välttämätön ehto menetykselle huumevalvonnassa, epävarmempi".

Kohdassa 59 INCB tuo tämän "tieteellisen analyysinsa" poliittiselle tasolle: "Pitkän aikavälin hyötyjä seuraa siitä, jos valtio hankkiutuu eroon laittomasta huumeiden tuotannosta, salakuljetuksesta ja väärinkäytöstä sekä rahanpesusta, mutta tämä vaatii lyhyen aikavälin kustannuksia sekä hallitukselle että yhteiskunnan tietyille osa-alueille." Thaimaa on tällä hetkellä hyvä esimerkki siitä, millaisia nämä lyhyen aikavälin kustannukset voivat olla (1,897 ihmistä tapettu, ihmisoikeusjärjestöt huolissaan).

Omista ideologisista syistä INCB ei kykene näkemään ajamansa politiikan seurauksia. Maailman tilanteen analyysissään se yhdistää aineiden aiheuttamat haitat kriminaalikontrollin haittoihin - ja väittää loppuun saakka kriminaalikontrollin voittavan molemmat ongelmakokonaisuudet. Kansainvälisen huumevalvonnan ideaalivaltio on valtio, jossa kansalaiset marssivat suorissa riveissä lippujen ja viirien hulmutessa ihmisuhreista välittämättä.

Syy tämän loistavan järjestelmän epäonnistumisesta ei INCB:n mukaan voi mitenkään johtua itse järjestelmästä vaan kohdassa 60 manataan rintamasta lipeävät: "Jos huumekontrollin ketju katkeaa edes yhdessä maassa, joutuu koko kansainvälinen järjestelmä vaaraan".

Kohdassa 61 analysoidaan globalisoituvan maailman kehityslinjoja ja niiden ei-aiottuja seurauksia huumeongelmalle. Vihdoin kappaleessa 62 INCB lupaa: "Kansainvälinen huumevalvontakoneisto pystyy hoitamaan nämä huumeisiin liittyvät seuraukset vaarantamatta kansainvälisen yhteistyön ja globalisaatioprosessin aiheuttamia hyötyjä".

INCB kertoo kohdassa 478 EU:n huumeseurantakeskuksen, EMCDDA:n, työstä ja kehottaa muidenkin maiden hallituksia tekemään yhtä kattavaa huumetilanteen seurantaa, jotta voitaisiin varmentaa erilaisten politiikan muotojen tehokkuus. Olisikin paikallaan, että INCB tutkisi Wienissä EMCDDA:n kanssa sitä "empiiristä aineistoa", millä se yrittää puolustaa entisen huumepolitiikan jatkamista.

http://www.europarl.eu.int/meetdocs/committees/libe/20030211/LIBE20030211.htm
Suomenkielinen käännös:
http://www.europarl.eu.int/meetdocs/committees/libe/20030211/488454fi.pdf

EU parlamentin edustajien vetoomus YK:lle huumesopimusten muuttamiseksi aiheutti myös sen, että EU parlamentin edustaja Katalijne Buitenweg sai laadittavakseen raportin kannabiksesta.

Raportissa vaaditaan kannabiksen uudelleenluokittelua sekä arviota YK sopimusten vaikutuksista, jota voitaisiin käsitellä kansainvälisessä kokouksessa vuonna 2004.

Hollantilainen sosialistien edustaja Swiebel kysyi raporttia arvostelleilta, että miksi he pelkäävät keskustelua YK:n sopimuksista ja niiden arvioinnista, koska jokaisen tavoitteena on riippuvuuden vähentäminen ja aiheena on parhaan mahdollisen tavan löytäminen puuttua siihen.

Italialaisen radikaalipuolueen edustaja Turco toi esille sen, että nykyisen kieltolakipolitiikan seurauksena järjestäytyneen rikollisuuden ote yhteiskunnasta ja sen laitoksista vahvistuu.

Lähde: EMCDDA
http://www.emcdda.eu.int/infopoint/publications/focus.shtml#7

Arvioiden mukaan ainakin puolet Euroopan unionin alueella olevista 356 000 vangista on käyttänyt huumeita jossain elämänsä vaiheessa, ja monet vankilaan joutuvista kärsivät vakavista huumeongelmista. Vankilaan joutuminen ei välttämättä keskeytä huumeiden käyttöä eikä vastaa huumeiden ongelmakäyttäjien hoitotarpeisiin. HIV, hepatiitti, tuberkuloosi ja muut huumeiden käyttöön liittyvät tartuntataudit ovat suhteellisen yleisiä myös vankien keskuudessa. Monilla vangeilla vankilasta vapautuminen johtaa valitettavan usein huumeriippuvuuteen ja rikoskierteeseen. Niinpä huumeongelmista kärsivien vankien auttaminen vankiloissa on tärkeä haaste kansanterveyden edistämiseen ja rikollisuuden vähentämiseen tähtäävälle toiminnalle.

Puheenjohtajavaltio Kreikan nettisivuilla on kysely EU:n huumepolitiikasta :
http://evote.eu2003.gr/EVOTE/fi/index.stm

Kun Norjan poliisi jatkaa hasiksen polttajien jahtaamista, on Tanskassa eri ääni kellossa. Siellä puhutaan hasiksen laillistamisesta.  Yksi laillistamisen kannattajia on entinen Kööpenhaminan läänin päihdeylilääkäri Henrik Rindom, joka vielä äskettäin vastusti hasiksen laillistamista. Näin hänellä on sama käsitys kuin koko joukolla lääkäreitä, professoreita ja muita sosiaalipuolen asiantuntijoita.

"En usko, että laillistaminen lisäisi saatavuutta. Siksi on sama ottaa koko askel ja laillistaa hasis," hän sanoo.  Hän selittää käsityksensä muuttumista sillä, että poliisi äskettäin takavarikoi 2 tonnia hasista ilman, että Kristiania olisi mennyt paniikkiin tai hasiksen hinta olisi muuttunut äyriäkään.

Sanotaan, että siellä täytyy olla valtavia varastoja hashista ympäriinsä ja siksi myös kova kysyntä ja liikevaihto. Rindomin mukaan laillistaminen vähentäisi rikollisten saamia voittoja huumekaupasta ja saattaisi mahdolliseksi rekisteröidä käyttöä, joka nyt on täysin pimennossa. Tanskalainen hasiskeskustelu on vilkastunut sen jälkeen, kun joukko porvaripoliitikkoja kovaäänisesti alkoi vaatia hallitukselta Kristianian lakkauttamista.

Erityisesti suuri hasiskaupustelu Kristianian Pusher Streetillä on tikku monen silmässä. Samasta syystä ovat monet Kristianian huumekauppiaista lakkoilleet tällä viikolla muutaman päivän ja jakaneet ilmaisia jointteja pettyneille asiakkaille.

Lehdistötilaisuudessa perjantaina kristianialaiset valittivat, etta poliitikot tekevät Kristianiasta syntipukin: tutkimusten mukaan Tanskassa on puoli miljoonaa hasiksen polttelijaa ja hasista myydään koko maassa. Mutta Kristiania on kaiketi maailman ainut hasiksen myyntipaikka, joka on puhdistettu vaarallisemmista kiusauksista eli kovista huumausaineista.

Laillistamisen tukijajoukoissa ovat melkein kaikkien poliittisten puolueiden nuorisojärjestöt. Sitä vastoin pääpuolueet kiertävät kysymystä kuin kissa kuumaa puuroa.

Tanskalainen, jolta löytyy enintään 10 grammaa hashista, saa ensimmäisellä kerralla varoituksen. Seuraavista kerroista saa sakkoja mutta sitä tapahtuu harvoin. Tämä politiikka on vallinnut vuodesta 1969. Kuitenkin hasis on virallisesti kielletty ja poliisi käyttää paljon resursseja rikollisten taustatekijöiden tutkimiseen sekä katukauppiaiden ja erityisesti niiden jahtaamiseen, jotka myyvät Kristianian Pusher Streetillä.

Belgian parlamentti on äänestänyt kannabiksen käytön laillistamisen puolesta 18 vuotta täyttäneille, mihin sisältyy ohjeistus.

Tästä päätöksestä on käyty kovaa keskustelua Belgiassa viimeiset kaksi vuotta, ja sillä sallitaan pienten määrien käyttäminen yksityisesti kunhan ei häiritä yleistä järjestystä.

Myynti säilyy laittomana ja Belgiassa ei suvaita hollantilaistyyppistä coffee-shop järjestelmää, jossa kannabista myydään suoraan tiskiltä. Kovat huumeet pysyvät edelleen laittomina.

Alle 5 gramman hallussapidosta ei enää rangaista ja sellaisen määrän löytyessä poliisi ei ryhdy mihinkään toimenpiteisiin.

Maata johtava liberaalien, sosialistien ja vihreiden muodostama hallitus sanoo yrittäneensä dekriminalisoida pehmeiden huumeiden käyttö vuodesta 2001.

Kannabis on odottavien äitien yleisimmin käyttämä laiton huume. Italialaisen tutkimuksen mukaan sikiön altistuminen kannabikselle voi aiheuttaa oppimisvaikeuksia ja ylivilkkautta.

Tässä uusimmassa tutkimuksessa tutkijat ruiskuttivat raskaana oleviin rottiin synteettistä kannabista koodinimeltään WIN määrän, mikä vastaa pientä tai keskikokoista annosta ihmisellä. Sitten syntyneitä rottavauvoja verrattiin koeryhmään, jolle ei oltu annettu kannabinoidia.

Tutkimuksessa havaittiin, että kannabikselle altistetut rotat olivat selvästi aktiivisempia kuin koeryhmä, mutta tämä ero hävisi aikuistumisen myötä. Kannabisrotat sen sijaan saivat alhaisempia pisteitä oppimiskokeissa läpi elämänsä.

Rottien ruumiinavauksessa havaittiin, että WIN häiritsee aivojen hermoimpulssien välittäjäaineen, glutamaatin, eritystä. Se vaikuttaa myös aivojen sähköiseen toimintaan, mikä on yhteydessä oppimiseen ja muistikuvien muodostumiseen.

Tutkija, professori Vincenzo Cuomo: "Emme voi suoraan soveltaa näitä tuloksia ihmiseen, mutta tiedämme, että eläintutkimukset tuottavat ennakoivaa tietoa ihmisaivojen toimintojen eri puolista. Kannabinoidit siirtyvät äidistä jälkeläisiin raskauden aikana istukkaverenkierron mukana ihmisillä ja jyrsijöillä. Lisäksi päivittäinen marihuanan käyttö, kuten tupakan käyttö, altistaa sikiön palavan marihuanan aiheuttamilla karsinogeeneillä ja hiilimonoksidillä, joka vaikuttaa sikiön terveyteen."

Huumetyötä tekevän DrugScope-järjestön johtaja Roger Howard:" Rottien ja ihmisen aivoilla on vain vähän vastaavuutta ja siksi olisin varovainen antamaan liian suurta painoarvoa yhdelle tutkimukselle".

Toisen järjestön Action on Addictionin edustaja John Witton:" Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, kohdussa kannabikselle altistuneilla lapsilla on alhainen keskittymiskyky, muisti sekä älyllinen toiminta. Nämä vaikutukset ovat kuitenkin vähäisiä verrattuna tupakan aiheuttamiin vaikutuksiin."

"Voidaan syyttää kannabikselle altistumista, mutta lapsen kehitykseen voivat vaikuttaa ne syyt, jotka ovat saaneet jotkut äideistä käyttämään kannabista raskauden aikana".

Norjan Vihreän puolueen nuorisoliiton mielestä kannabiksen käyttö ja kasvatus pitää dekriminalisoida viivyttelemättä.

Norjan Vihreiden nuorisoliitto hyväksyi tämän kannanoton valtakunnallisessa kokouksessaan Trondheimissa viime viikonloppuna.

Vihreiden  nuorisoliitto lähtee siitä, että kannabiksen käyttö, hallussapito ja kasvatus omaan käyttöön tulee dekriminalisoida heti.

"Emme voi hyväksyä sitä, että poliisi ahdistelee, sakottaa ja vangitsee ihmisiä heidän valitsemansa päihteen vuoksi", todetaan nuorisoliiton lehdistötiedotteessa.

Vihreä nuorisoliitto kuuluu Federation of Young Europeans Greens (FYEG) -järjestöön, joka on kattojärjestö vihreiden nuorisoliitoille. Puolueen kotisivun mukaan Vihreiden nuorisoliitolla on 7 paikallisjärjestöä kun emopuolueella on noin 20.

USA:n senaatin lakiasioita tutkiva komitea hyväksyi äänin 6-5 lakiesityksen, jonka mukaan sairaalle potilaalle langetettava rangaistus lääkemarihuanan käytöstä olisi korkeintaan 100 $ sakko, jos tämä pystyy todistamaan lääketieteellisen perusteen sen käytölle.

Tämä on vielä kaukana lääkekannabiksen laillistamisesta mutta sen hyväksymisen taustalla vaikuttaa mm. päätöksentekoon osallistuneiden poliitikkojen omat sekä heidän läheisten kokemukset asiasta.

Koko asiaa vastustetaan hyvin jyrkillä mielipiteillä. Senaattori Leo E. Green: "Tämä laillistaa epäsuorasti marihuanan. Se antaa huumediilereille puolustusmahdollisudeen, koska nämä voivat nyt väittää olevansa sairaanhoitajia."

Vermontin päättäjät aikovat tehdä osavaltiosta USA:n yhdeksännen osavaltion, jossa sallittaisiin kannabiksen lääkekäyttö. Tähän mennessä Alaska, Kalifornia, Colorado, Hawaiji, Maine, Nevada, Oregon ja Washington DC ovat hyväksyneet lääkekäytön.

Laki olisi ristiriidassa liittovaltion lain kanssa, mikä kieltää kannabiksen hallussapidon sekä käytön mihinkään tarkoitukseen. Lain puolestapuhujat huomauttavatkin, että 99% marihuanatapauksista syytetään osavaltioiden oikeusistuimissa, ja he epäilevät jaksaako liittovaltion oikeuslaitos lähteä jahtaamaan kaikkia niitä pikkujuttuja, joissa ihmiset ovat käyttäneet kannabista lääkkeenä.

Britannian hallitus ilmoitti kannabispohjaisten lääkkeiden olevan tulossa apteekeihin jo tänä vuonna 30 vuoden tauon jälkeen.

Sisäministeriön edustaja Bob Ainsworth kertoi, että GW Pharmaceuticals on raportoinut lääkekokeistaan "hyvin positiivisia tuloksia" lääkevalvontavirastolle: "Voimme saattaa kannabispohjaiset lääkkeet kansalaisten saataville jo vuoden loppuun mennessä".

Oikeusministeri Martin Cauchon toisti sitoumuksensa tuoda käsittelyyn lainsäädäntö pienen kannabismäärän hallussapidon dekriminalisoimiseksi.

"Rikoslaki on karkea väline; se tehoaa vain jos sitä sovelletaan yhtenäisesti ja jos se heijastaa todellista yhteisymmärrystä asiasta," sanoi Cauchon puheessaan. "Minua huolestuttaa rikoslain epäyhtenäinen soveltaminen pienten marihuanamäärien hallussapidon rankaisuun".

Länsi-Australian osavaltion hallitus on aloittanut kannabiksen käytön dekriminalisoinnin. Eduskunnan käsittelyyn tulevan lain mukaan kahden kasvin kasvatuksesta tai alle 30 gramman hallussapidosta ei enää seuraisi pidätystä ja rikosrekisteriä vaan pikasakot.

Terveysministeri Bob Kucera: "Osoitamme, että vaikka emme halua kannabiksen käyttäjien saavan rikosrekisteriä, niin emme myöskään halua heidän käyttävän kannabista".

Tutkijat ovat havainneet, että tuomitut laittomien huumeiden käyttäjät eivät kehity ongelmallisemmiksi, jos heitä ei passiteta vankilaan tai jos heille ei anneta rikosrekisterimerkintää.

Professor Wendy Loxley kansallisesta huumetutkimusinstituutista kertoo, ettei löydy mitään todisteita sille, että huumetuomiot, vankilarangaistukset ja rikosrekisterit olisivat tehokkaita huumeiden käytön ehkäisyssä.

"Monissa tapauksissa, varsinkin marihuanan käyttäjien kohdalla, rikosrekisterin saaminen on aiheuttanut heidän elämälleen vain jatkuvia kielteisiä seurauksia", hän sanoo.

"Joissakin tapauksissa he saavat sellaisen tuntemuksen, että 'OK, mulla on nyt rikosrekisteri eikä asiat voi enää mennä huonommiksi'. Toisissa tapauksissa rikosrekisterin saaminen nuorena voi vaikuttaa moniin elämän ratkaisuihin, joita ihminen haluaisi toteuttaa".

The Guardian lehti kirjoittaa pääkirjoituksessaan kannabiksen kotikasvattajien aseman turvaamisesta. Tyydyttääkseen tiukan linjan kieltolaki-ihmisiä sisäministeri David Blunkett sääti kannabiksen uudelleenluokittelun yhteydessä kannabiksen salakuljetuksesta ja myynnistä uudet ankarat rangaistukset: hän "tasapainotti" uudistustaan nostamalla C-luokan huumeiden salakuljetuksesta langetettavan enimmäisrangaistuksen hirvittäväksi 14 vuoden vankilatuomioksi.

Uusi tutkimus osoittaa, että yhä suurempi osuus Britanniassa käytetystä kannabiksesta tulee kotimaisilta kasvattajilta omaan ja ystäväpiirin käyttöön. Tämä kehityssuunta on nähty myös Sveitsissä ja Hollannissa, jotka ovat olleet edelläkävijöitä kovien huumeiden erottamisessa miedommasta kannabiksesta.

Syyttäjillä on kaksi vaihtoehtoa kasvattajien käsittelemiseksi: syyttää heitä tuotannosta (mikä on salakuljetukseen rinnastettava syyte) tai soveltaa vähäisempää kasvatussyytettä, joka on verrattavissa hallussapitoon. Molempia syytteitä annetaan samanlaisista tekomuodoista.

On olemassa järkeviä käytännön syitä turvata se, että omaan käyttöönsä kasvattavia käyttäjiä ei käsiteltäisi levittäjinä. Heidän toimintansa heikentää rikollisliigojen asemaa ja horjuttaa muodostuneita rikollisia kannabismarkkinoita. Nämä yksityiset kasvattajat tarvitsevat tukea, ei harvennusta. Vielä ei ole liian myöhäistä turvata heidän asema. Voimassaolevaa rikoslakia tulisi muuttaa siten, että itsekasvatus olisi rike hallussapidon tapaan. Se voisi jopa lisätä sisäministerin kannatusta. Mielipidemittausten mukaan 60% kansalaisista uskoo, ettei kannabiksesta tulisi enää rangaista.

Huhtikuussa julkaistavassa tutkimuksessa on päädytty siihen tulokseen, että puolet Englannissa ja Walesissa nautitusta kannabiksesta on myös tuotettu täällä eikä salakuljetettu.

Joseph Rowntree säätiön laatima tutkimus paljastaa, että viime vuosina kotimaassa kasvatus on lisääntynyt huomattavasti.

On ilmestynyt uusi brittiläinen puutarhuri. Takapuutarhassa puuhastelun sijaan he kuluttavat aikansa portaiden alle rakennetussa komerossa kasvejaan hoitaen. Heidän viljelmillään ei sotketa multaa vaan kasvatus tapahtuu vesiviljelynä keinovalon alla.

Tästä on tullut niin suosittua ajanviettoa, että ensimmäisen kerran kotimainen kannabis on selättänyt marokkolaisen hasiksen brittiläisillä kannabismarkkinoilla. Vähintään kolme miljoonaa ihmistä käyttää tätä vuosittain.

Tutkimuksen mukaan poliisi menettelee eri tavoin kasvattajien kohdalla. Jotkut pääsevät varoituksella, joitakin syytetään kaupankäynnistä vanhan lain mukaan, mikä kolmannella tuomiolla aiheuttaa seitsemän vuoden vähimmäistuomion, ja joitakin syytetään vähäisemmästä kasvatuksesta.

Mike Hough South Bank yliopistosta sanoo, että tutkimuksen mukaan voidaan sanoa, että jos hallitus kohtelisi kasvatusta omaa käyttöä varten samalla tavalla kuin hallussapitoa, ja ottaisi käyttöön hallinnolliset sakot ei-kaupalliseen kasvatukseen, niin tämä voitaisiin tehdä YK:n huumesopimusten puitteissa.

Kristianian kotisivut:
http://www.christiania.org/main/

Ruotsalainen Aftonbladet-iltapäivälehti kertoo, että Kööpenhaminan vapaakaupunki Kristiania aikoisi lopettaa vapaan ja avoimen kannabiksen myynnin. Taustalla olisi Tanskaa riivaava uusoikeistolaisen politiikan aalto. Puolustusministeriön kanssa laadittu vuokrasopimus umpeutuu ensi vuonna ja porvaripuolueet haluaisivat rakentaa alueesta asuinalueen.

Kuitenkin suurin osa kööpenhaminalaisista haluaa säilyttää alueen, porvarillisten puolueiden kannattajistakin puolet. Kannabiksen myyjät ovat kokouksessaan päättäneet, että he voivat jättää alueen pelastaakseen vapaakaupungin.

Kööpenhaminassa sijaitsevan Kristianian vapaakaupungin hasiskauppiaat aloittivat kolmipäiväisen lakon keskiviikkona. Hippikaupungin kuuluisan Pusherstreetin kauppiaat ryhtyivät työtaisteluun protestina Tanskan virallista hasispolitiikkaa vastaan.

Huumekauppiaat haluavat lakollaan osoittaa, että Kristianian tyhjät myyntipöydät ajavat asiakkaat Kööpenhaminan keskustaan, missä aineet ovat kovempia ja poliisilla on heikot mahdollisuudet valvoa kaupankäyntiä.

Hasiskauppiaiden lakko huipentuu lauantaina, kun Kristianian kauppakadun edustajat ja alueen asukkaat marssivat kansankäräjille vaatimuksenaan Kristianian säilyttäminen.

Erityisesti porvaripoliitikot haluaisivat repiä Kristianian maan tasalle ja tehdä vapaakaupungista tavallisen asuntoalueen.

Eri kansalaisjärjestöjen yhteenliittymän kampanja "Uusi huumepolitiikka on mahdollista",  "Another Drug Policy is Possible", sai alkunsa 7.3. Brysselissä järjestetyssä tapahtumassa, jossa päästettiin ilmaan satoja ilmapalloja lastattuna hampunsiemenillä.

Seuraavana päivänä ryhmä järjesti EU parlamentissa YK:n huumesopimusten muuttamisesta julkisen tilaisuuden, johon osallistui noin 120 poliitikkoa, asiantuntijaa ja muutosta ajavaa aktivistia.

Wienissä tapahtuvan YK:n huumesopimusten arviointikokouksen yhteyteen ollaan järjestämässä mielenosoitusta, jossa on myös tarkoitus levittää siemeniä huumepolitiikan muutokseksi ennen marssia YK konferenssiin.

NORML eli USA:n marihuanalainsäädännön uudistamista ajava järjestö pitää konferenssinsa San Franciscossa 17.-19.3.2003. Teemana on paluu perusasioihin eli saada liittovaltion viranomaiset lopettamaan kannabiksen käyttäjien pidätykset.

Yhtenä pääpuhujista esiintyy Ed Rosenthal, jota uhkaa 5-40 vuoden vankeustuomio, koska tuomari ei sallinut juryn tietää Rosenthalin toimineen Oaklandin kaupungin toimeksiannosta vakavasti sairaiden ihmisten hoitamiseksi. Puheen otsikkona on "Näkökulma myrskyn silmästä".

Muita tunnettuja puhujia ovat mm. emeritus professori Lester Grinspoon Harvardin yliopistosta, professori John P. Morgan, näyttelijä ja ohjaaja Dan Stern, entinen jalkapallotähti Mark Stepnoski sekä Kanadan senaattori Pierre Claude Nolin, joka johti Kanadan senaatin kannabiskomiteaa.

Kölnissä pidetään kansainvälinen lääkekannabistapaaminen 12.-13. syyskuuta yhteistyössä IACM:n, Kölnin yliopiston psykiatrian ja psykoterapian sekä anestesiologian osastojen kanssa.

Kokouksen asiantuntijat ovat tieteen kovimmasta päästä. Pääpuhujana on Jerusalemin yliopistosta professori Raphael Mechoulam, joka löysi ja syntetisoi THC:n ja ihmisen sisäsyntyiset kannabinoidit. Puhujina on myös mm. Tod Mikuriya, Donald I. Abrams ja William Notcutt.

Edellisen Berliinissä pidetyn kokouksen anti on suurelle yleisölle tarjolla luentotiivistelminä pdf-tiedostona:
http://www.cannabis-med.org/Meeting/Berlin2001/reader_berlin2001.pdf

Uuden Etelä-Walesin osavaltion Vihreiden edustaja Ian Cohen sanoo, että huumekoirat tulisi kieltää ja heroiinia tulisi jakaa heroinisteille klinikoiden kautta rikollisuuden ja yliannoskuolemien vähentämiseksi.

Tällaista suunnitelmaa kannattaa myös tohtori Alex Wodak, St Vincentin sairaalan alkoholi- ja huumeosaston johtaja, jonka mielestä hallituksen kieltolakipolitiikka on osoittanut, kuinka huumeiden väärinkäytön valvonta rikoslakia ja poliisia käyttäen ei ole tuottanut mitään hyvää.

Tohtori Wodak sanoo lausunnossaan: "Huumesota luottaa lähes pelkästään tulliin, poliisiin, oikeuslaitokseen ja vankiloihin huumeiden saatavuuden vähentämiseksi. Tämä on osoittautunut kalliiksi, suhteellisen tehottomaksi ja se tuottaa haitallisia sivuvaikutuksia, kuten poliisin korruption."

Ruotsalainen huumehaukkojen kansainvälinen kattojärjestö Hassela-verkosto järjesti Tukholmassa kokouksen kannabiksesta. Pääpuhujana tässä kokouksessa oli YK:n alaisen huumeohjelman, UNDCP:n johtaja Antonio Maria Costa, joka tietysti ylisti Ruotsia heidän sitoutumisestaan huumesotaan ja kuinka heidän eurooppalaisittain jyrkin huumepolitiikkansa on tehnyt Ruotsista yhden maailman johtavista hyvinvointivaltioista.

Puheessaan Costa painotti jälleen kerran nuorten merkitystä ja tiedotuksen tärkeyttä: "Meidän tulee luoda sellainen ympäristö, missä lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus osallistua terveellisiin harrastuksiin, ja missä vertaiset, perhe, tiedotusvälineet eivätkä muutkaan yhteisön vaikutusvaltaa omaavat tahot eivät edistä huumeiden väärinkäyttöä. Meidän tulee taata, etteivät he saa ristiriitaisia viestejä. Meidän tulee vaatia tiedotusvälineiltä ja roolimalleilta vastuullista käyttäytymistä huumeiden väärinkäytön osalta."

Yksi tällainen "viesti" on tietenkin kannabiksen lääkekäyttö, jota Costa edelleen haukkuu "Troijan hevoseksi", jonka tavoitteena on kannabiksen tuotannon ja salakuljetuksen laillistaminen. Hän sanoo suoraan suhtautuvansa asiaan kielteisesti.

Samalla kun YK:n alainen UNDCP vaatii lasten ja nuorten varjolla sensuuria huumeista puhuttaessa tai uutisoitaessa, on sen huumepoliittinen linja on tullut esille mm. sen suhtautumisessa Thaimaan huumekampanjan aiheuttamiin tappamisiin, joita se pitää oikeutettuina.

Puheessaan hän hyökkää raamatullisella jyrkkyydellä kannabiskasvin kimppuun: "Cannabis Sativa on mitä miellyttävimmän näköinen helposti kasvatettava kasvi, jolla on lukuisia jo antiikin ajoista saakka tunnettuja käyttömuotoja. Mutta se sisältää petollisen riippuvuuden aiheuttavia aineita, jotka ovat tehneet kasvista kansainvälisen ongelman."

Symposiumin muusta tieteellisestä annista vastasivat pääosin ruotsalaiset tutkijat, mikä takaa ristiriidattoman viestin lähtemisen. WHO:n kannabisraportissa vuonna 1997 kritisoitu ruotsalainen skitsofreniatutkimus tuli esille tässä symposiumissa. Peter Allebeck Göteborgin yliopistosta vakuuttaa edelleen, että hänen tutkimuksensa osoittaa kannabiksen käytön edeltävän skitsofreniaa eikä toisinpäin.

Kannabiksen käytön uutisoidaan aiheuttavan ns. luhistuvien keuhkojen taudin. Taudin kuvaan kuuluu keuhkojen ilmarakkuloiden yhdistyminen laajemmiksi kystiksi. Tämä vähentää keuhkojen tilavuutta ja siten hapenottokykyä. Tämä on perinteisesti ollut tupakoijien tauti mutta nyt on hoitoon alkanut tulla potilaita, jotka eivät ole polttaneet juuri lainkaan tupakkaa. Tunnetumpi nimi tälle taudille on emfyseema eli keuhkolaajentuma.

Tohtori ja hengityselinasiantuntija Martin Johnson sanoo, ettei taudilla ole niinkään tekemistä kannabiksen kanssa vaan miten sitä poltetaan. Samanlaisia keuhkovammoja on todettu myös heroiinin polttajilla.

"Ihmettelimme mahdollista taudin aiheuttavaa mekanismia ja epäilemme sen johtuvan siitä, että huumeita poltettaessa savua hengitetään syvälle ja sitä pidätellään kauemmin kuin tupakan savua. Kun tähän polttamistapaan yhdistyy filtterin puuttuminen marisätkissä, johtaa tämä viisinkertaisen tervamäärän joutumiseen keuhkoihin ja carboxyhemoglobiinin määrän viisinkertaistumiseen yhtä savuketta kohden."

Irakin sodan alla USA:n viranomaiset ovat käyneet valtakunnan turvallisuutta uhkaavien tekijöiden kimppuun. Yhdessä viimeisimmistä tempauksistaan USA:n huumepoliisi, DEA, kävi huumeiden käyttövälineiden valmistajien ja myyjien kimppuun operaatiossa "Pipe Dreams".

DEA:n mukaan huumevälineiden myynti internetissä on räjähtänyt käsiin tehden niiden ostamisen helpoksi. Välineet voidaan naamioida erilaisiksi esineiksi ja niitä markkinoidaan salanimillä ja symboleilla.

"Laittomien huumevälineiden kauppa on tunkeutunut perheiden koteihin kautta koko maan ilman vanhempien tietoa asiasta. Lain koura ei enää jätä tätä miljardien dollarien kauppaa huomiotta," DEA:n edustaja sanoi.

"Huumevälineitä myyvät ihmiset ovat sama asia kuin huumekauppiaat. He ovat yhtä merkittävä osa huumekauppaa kuin äänenvaimentimet murhaa."

Liittovaltion agentit takavarikoivat rutiininomaisesti kaiken rikoksen tekoon liittyvän tavaran ja omaisuuden huumediilerin autoista ja veneistä hakkerin tietokoneisiin.

Viime viikkoina oikeusvirasto on ulottanut nämä kaappaukset internetin domain osoitteisiin, mikä huolestuttaa ihmisoikeusaktivisteja. Aikaisemmin kotisivut yksinkertaisesti katosivat kun poliisi takavarikoi serverikoneet mutta näissä tuoreimmissa tapauksissa sivut ovat edelleen toiminnassa hallituksen edustajien ankarilla varoituksilla höystettynä.

Sivujen kävijät ohjautuvat liittovaltion servereille, mutta hallitus ei ole vielä kertonut, mitä se aikoo tehdä ko. sivuille ja niiden kävijärekistereille.

Hollantilaiset suunnittelevat muuttavansa sadat Saksan vastaisella rajalla olevat coffee shopit palvelemaan vain hollantilaisia asiakkaita. Tuhannet saksalaiset vierailevat päivittäin Hollannin maineikkaissa kannabiskahviloissa, mikä on muuttanut useat rajakaupungit huumemarkkinoiksi

Pahimman tilanteen sanovan olevan Venlossa, joka sijaitsee Etelä-Hollannissa Maas joen varrella. Tämä 90 000 ihmisen kaupunki on vain 5 minuutin ajomatkan päässä Saksan rajasta, ja 5 miljoonaa saksalaista asuu 50 kilometrin säteellä siitä. Heistä neljäntuhannen arvioidaan vierailevan kaupungissa päivittäin.

Lääkeyhtiö Pharmos laajentaa päävammatutkimusta synteettisellä trisyklisellä ei-psykotrooppisella dextrocannabinoidilla, dexanabinolilla, saatuaan siihen luvan USA:n ravinto- ja lääkevalvontaviranomaisilta, FDA:lta.

Traumaattiset päävammat ovat johtava kuolin- ja invalidisoitumissyy teollistuneissa länsimaissa. USA:ssa vuosittain 1.5 miljoonaa ihmistä saa päävammoja, 300 000 joutuu sairaalaan traumaattisten päävammojen takia, 52 000 ihmistä kuolee ja 80 000 saa pitkäaikaisia vammoja. Hoidon ja kuntouksen arvioidaan vievän 10 mrd US$ vuodessa. 5.3 miljoonaa ihmistä saa jonkinasteisia avustuksia päävamman aiheuttamasta vammaisuudesta.

Päävammapotilaiden hoitoon tarkoitetun lääkkeen vuosittaiseksi kysynnäksi on arvioitu olevan yli 500 miljoonaa US$ ja maailmanlaajuiset markkinat voivat ylittää 1 miljardin.

Luonnonmuovia valmistetaan yhdistämällä eri kasvikuituja, esimerkiksi pellavaa, hamppua ja puuta, polymeereihin. Lisäksi kuidut ja polymeerit voivat olla kierrätysmateriaaleja. Näiden tuotteiden kysyntä saavutti vuonna 2002 jo 900 miljoonan dollarin rajan, mikä merkitsee 20% kasvua edellisvuodesta.

USA:ssa luonnonmuovia käytetään tällä hetkellä rakentamisessa katemateriaalina mutta muut käyttökohteet ovat lisääntymässä. Autonvalmistuksessa luonnonmuovia käytetään lisääntyvässä määrin korvaamaan lasikuituosia.

Länsi-Euroopassa autoteollisuus on suurin luonnonmuovien käyttäjä. Saksalaiset ja itävaltalaiset autonvalmistajat käyttävät niitä sisutuksessa, listoissa ja paneloinnissa.

Vaikka kuidut ovat uutta materiaalia, tulee niistä valmistetuista osista halvempia kuin metallista tai lasikuidulla vahvistetusta muovista. Luonnonkuidut ovat noin puolet halvempia kuin lasikuitu käytettynä yhdistelmämateriaaleissa, ne ovat 30% kevyempiä,  helpommin kierrätettäviä ja turvallisempia käsitellä kuin lasikuitu.

GW Pharmaceuticals, englantilainen kannabislääkkeitä kehittävä lääkeyhtiö, on ryhtynyt tutkimusyhteistyöhön maailman johtavan kannabinoiditutkijan, Jerusalemin yliopiston Raphael Mechoulamin kanssa.

Allekirjoitetun sopimuksen mukaan lääkeyhtiö saa oikeudet professori Mechoulamin lukuisiin kannabinoideja koskeviin patenteihin. Lääkeyhtiö tulee myös toimimaan tiiviissä yhteistyössä hänen tutkimusryhmänsä kanssa.

Raphael Mechoulam on tutkinut kannabinoiden kemiaa aina 60-luvulta saakka. Hänen tutkimusryhmänsä löysi ensimmäisenä kannabiksen vaikuttavan ainesosan, THC:n, ja hän myös keksi cannabinoidi-termin. Hän on selvittänyt useimpien kannabinoidien ja niiden hajoamistuotteiden rakenteen, ja hän löysi myös selkärankaisten sisäsyntyiset kannabinoidit, ns. endokannabinoidit.

Mechoulam on julkaissut yli 270 tieteellistä julkaisua ja hänellä on yli 21 keskeistä patenttia kannabistutkimuksesta. Hän on toiminut kansainvälisen kannabistutkimusseuran (ICRS) puheenjohtajana. Hän on saanut lukuisia palkintoja ja huomionosoituksia saavutuksistaan ja panoksestaan kannabinoiditutkimuksen alalla. Hänen saavutuksensa oikeuttaisivat hänet Nobelin lääketieteen palkintoon, ellei aihe olisi edelleen niin poliittisesti latautunut varsinkin Ruotsissa.

Frances Ames, neurologi ja emeritus professori Cape Town yliopistossa Etelä-Afrikassa, tuli tunnetuksi mustan kansalaisaktivistin Steve Bikon kuoleman ja silloisen apartheid-hallinnon toimintatapojen paljastamisesta.

Paljastaessaan Bikon kuolemaan liittyvän pahoinpitelyn ja kidutuksen Frances Ames joutui astumaan oman ammattikuntansa varpaille. Kaksi lääkäriä, Benjamin Tucker ja Ivor Lang, sallivat Bikon kuljetuksen pahoinpideltynä poliisiautossa yli 1000 kilometrin matkan Pretoriaan, missä hän kuoli. Koko Etelä-Afrikan lääkärikunta oli sulkenut silmänsä ja korvansa kidutuksilta ja vallan väärinkäytöksiltä lukuunottamatta muutamia poikkeuksia, joihin Ames kuului.

Hänestä ei tehty koskaan täysivaltaista professoria, koska hän oli nainen. Kuitenkin hänen näkemyksensä ihmisoikeuksista on välittynyt jo parille opiskelijasukupolvelle Cape Town yliopistossa, jossa hän opetti.

Myöhempinä vuosinaan Frances Ames puolustamaan kannabiksen käyttöä lääkkeenä. Hän julkaisi mielipiteitään asiasta South African Medical Journalissa.

Hänen näkemyksiään kunnioittaen Ames polttohaudattiin, ja hänen tuhkansa levitettiin luontoon kannabissiementen kanssa.

Uusimman mielipidetiedustelun mukaan 69% kanadalaisista kannattaa pienen marihuanamäärän hallussapidon dekriminalisointia. Vain 25% vastusti nykyisen lainsäädännön häviämistä savuna ilmaan.

Eri puolueiden kansanedustajien mielestä kannabikseen ei pitäisi suhtautua harmittomana päihteenä, vaikka senaatin komitea suositteli viime syksynä kannabiksen käytön laillistamista yli 16 vuotiaille. Tämä tekisi Kanadasta maailman kannabismyönteisimmän valtion.

Oikeusministeri Martin Cauchon ei suunnittele kannabiksen laillistamista vaan suosii sakkoja vankeusrangaistuksen sijaan yli 30 gramman ylimenevästä hallussapidosta.

Taustaa Sveitsin kannabispolitiikan muutokselle
http://www.swissinfo.org/sen/swissinfo.html?siteSect=105&sid=1248933
http://www.swissinfo.org/sen/swissinfo.html?siteSect=105&sid=1202008

Sveitsin parlamentin komitea keskusteli juuri kolmen päivän ajan kannabiksen käytön dekriminalisoinnista.

Senaatti osoitti selvän kannatuksensa dekriminalisoinnille joulukuussa 2001 äänin 32 puolesta, vastaan 8. Kansanedustajat voivat äänestää asiasta erityisistunnossa toukokuussa.

Uuden lainsäädännön mukaan kannabiksen hallussapito ja kasvatus henkilökohtaiseen käyttöön sallittaisiin sekä myös sen myynti tietyin rajoituksin. Kannabiksen vienti ja tuonti olisi edelleen kielletty samoin kun sen mainostaminen.

Kannabiksen käyttö on tällä hetkellä laitonta Sveitsissä mutta viranomaiset ovat omaksuneet sallivan asenteen.

Sveitsin huumeiden ja alkoholin ehkäisyn instituutin (ISPA) johtaja Michel Graf uskoo kannabiksen käytön vapauttamisen olevan paras keino hoitaa riippuvuutta.

"Käyttäjien ahdistelu estää meitä ottamasta yhteyttä kannabiksen käyttäjiin ja auttamasta heitä lopettamaan käyttönsä", Graf selittää. "Dekriminalisointi sallii meidän hoitaa käyttäjiä vastakohtana sille, että meidän pitäisi ilmoittaa heidät poliisille".

Dekriminalisoinnin vastustus on myös noussut Sveitsissä. Tiukin vastustus löytyy saksaa puhuvissa kantoneissa. Vastustajat ovat lisänneet paineita kansanedustajiin ja muihin avainryhmiin.

Graf kertoi saaneensa tarjouksia tietyiltä painostusryhmiltä, jotka haluaisivat maksaa instituutille heidän politiikkansa tukemisesta.

Yksi maan johtavista päihteiden käytön ehkäisyä ajavista järjestöistä kertoo, että kannabiksen vastustajat ovat tarjonneet rahaa hallituksen suunnitelmien vastustamiseksi.

Viime vuoden lopusta saakka saksankielisissä tiedotusvälineissä on julkaistu lukuisia artikkeleita - usein lainaten British Medical Journalia - joissa varoitellaan kannabiksen käytön mielenterveydellisistä haitoista.

Parlamentin sosiaalisen turvallisuuden ja terveysasioiden komitean varapuheenjohtaja Christine Goll uskoo artikkeleiden olevan osa entisen “Youth without Drugs" kampanjan jäsenten organisoimaa kampanjaa. Goll kertoo näiden järjestäytyneen “Parents without Drugs" liiton alaisuuteen.

Parlamentaarikko ja lääkäri Yves Guisan on erityisen kriittinen opettajaliittojen kampanjoinnista "heidän kestämättömän löysästä asenteesta muita päihteitä, varsinkin tupakkaa, kohtaan".

Guisan, joka kuuluu myös parlamentin komiteaan, ei usko dekriminalisoinnin vastustajien pystyvän vaikuttamaan parlamentin näkemyksiin.

"Tämä on muutaman tiukkapipoisimman viimeinen taisteluhauta; taistelu itse on jo hävitty", hän sanoo. "Komitea ei ole muuttanut asennettaan dekriminalisointia kohtaan".

Thaimaan hallitus aloitti huumeiden vastaisen tehokampanjan helmikuun alussa. Amnesty International sekä Human Rights Watch ovat tuoneet esille syvän huolensa nopeasti kohonneesta poliisien murhaamien huume-epäiltyjen määrästä, tällä hetkellä jo 600.

Amnesty Internationalin Thaimaan toimiston johtaja Srirak Plipat kertoi Asia Times-lehdelle, että "Tilanne pahenee päivä päivältä. Ilman oikeuden päätöstä tapahtuva tappaminen on epätavallisen yleistä, mutta tämä ei tarkoita, etteikö tällaista olisi ollut myös ennen nykyistä kampanjaa."

Mutta tämä kampanja on erilainen, hän luonnehtii. "Käytetty kieli on uutta. Hallitus suhtautuu asiaan hyvin vakavasti ja vakuuttaa käyttävänsä väkivaltaa asian hoitamiseksi."

Thaimaan hallitus ja sitä tukeva YK:n alainen huumetoimisto UNDCP eivät ole huolestuneita kritiikistä vaan jopa uhittelevat.

"Hallitus seisoo tiukasti politiikkansa takana", vastaa pääministeri Thaksin kritiikkiin. "Kritisoikoon kuka haluaa. Rosvot tappavat rosvoja."

YK:n huumeohjelman, UNDCP:n, Itä-Aasian ja Tyynenmeren alueen toimiston johtaja Sandro Calvani suorastaan kannustaa joukkotappamiseen. Bangkok Postille antamassaan haastattelussa hän sanoo ymmärtävänsä Thaimaan hallituksen kampanjaa: "He tuntevat olevansa hätätilassa".

Joukkotappamisesta kysyttäessä Calvani lausui kauniita sanoja YK:n ihmisoikeuksien puolustamisesta ja lakien noudattamisesta, mutta painotti YK:n olevan sitoutunut "lasten ja nuorten oikeuteen elää huumeettomassa ympäristössä".

Vaikka UNDCP:n johtaja ei näe mitään ongelmia tappamisessa, YK:n toinen toimisto, Pääsihteerin virasto, on huolestuneempi. Toimiston edustajan Hina Jilanin oli tarkoitus saapua maahan helmikuun lopussa keräämään tietoja maan ihmisoikeustilanteesta. Thaimaan hallitus perui tämän vierailun.

Kansainvälinen haittojen vähentämiseen keskittyvä konferenssi oli tarkoitus järjestää 6.-10. huhtikuuta Thaimaassa. Huumeista epäiltyjen tappamiset eivät sovellu yhteen haittojen vähentämiseen tähtäävien periaatteiden kanssa, mutta International Harm Reduction Association ( http://www.ihra.net ) ei ole vielä päättänyt kannanotostaan tappamisiin eikä myöskään konferenssinsa siirrosta muualle.

Euroopan parlamentin rivit jakaantuivat torstaina, kun edustajat keskustelivat huumeiden käytön haittojen ehkäisystä. Asiasta laadittu suositus hyväksyttiin kuitenkin selvästi äänin 375-46. Edustajista 35 painoi tyhjää.

Perinteisesti huumeet ovat jakaneet parlamentin kannat. Kansallisuuksista erityisesti ruotsalaiset tukevat nollatoleranssia eli vastustavat kaikenlaista huumeiden käyttöä. Toisessa ääripäässä ovat huumeiden laillistamista tukevat. Välimuoto on yleisesti sallivampi linja, joita edustavat esimerkiksi eräät Hollannin parlamentaarikot. Maan vapaamielisestä huumepolitiikasta huolimatta tai siitä johtuen Hollannissa on myös tiukkoja vastustajia.

Kreikkalaisen psykiatrin Minerva Malliorin mietintö kuvastaa eurooppalaisen huumekeskustelun eri tasoja. Se menee sikäli askeleen pitemmälle kuin monet aiemmat kannat, että huumeiden käyttö ikään kuin tunnustetaan tosiasiana. Teksti keskittyykin terveyshaittojen torjuntaan.

Raportin mukaan leviäviä tartuntatauteja kuten aidsia ja tuberkuloosia vastaan on taisteltava muun muassa jakamalla käyttäjille kondomeja ja puhtaita ruiskuja. Malliori korostaa myös terveyshoitovälineistöllä varustettuja liikkuvia autoja. Myös huumeiden käytön ongelmiin vankilassa pitäisi puuttua. Raportin valiokuntakäsittelyssä nousi esille myös nuorten huumeiden käyttö diskoissa ja teknobileissä. Haitoista on tarjottava riittävästi tietoja, ja nuorille on varattava myös "selviämistiloja".

Parlamentin täysistuntoon on tulossa keväällä myös toinen huumeita koskeva raportti, joka on herättänyt runsaasti intohimoja jo valiokuntakäsittelyssä. Kyseessä on luonnos suositukseksi YK:n huumesopimuksen uudistamisesta. Asiaa käsitellään huhtikuussa Wienissä YK:n talous- ja sosiaalineuvoston konferenssissa.

Taustaa tulevalle Wienin kokoukselle
http://www.tni.org/drugs/ungass/docs/midterm.htm
Lisätietoja kampanjasta huumesopimusten muuttamiseksi:
http://www.vienna2003.org
Vetoomus YK:lle kansainvälisten huumesopimusten muuttamiseksi:
http://www.radicalparty.org/lia_paa_appeal/

Wienissä huhtikuussa järjestettävän YK:n huumeohjelmaa arvioivan kokouksen alla huumehaukkojen tunteet ovat nousseet pintaan. Järkiargumenttien loputtua he ovat kaivaneet vanhat salaliittoteoriat ja aloittaneet noitavainon kaltaisen jahdin heidän mielestään vääriä mielipiteitä omaavia virkamiehiä vastaan.

Läheisesti ruotsalaiseen Hassela Nordic Networkiin yhteydessä oleva englantilainen kolumnisti Melanie Phillips julkaisi Daily Mail-lehdessä artikkelin, jossa hän syytti entistä Britannian hallituksen "huumetsaaria" ja sekä YK:ssa että EU:n huumeseurantakeskuksessa työskentelevää Mike Tracea salaliitosta huumeiden laillistamiseksi. Muut tiedotusvälineet eivät ole tarttuneet tähän juoneen mutta tarina kertoo paljon huumehaukkojen työskentelytavoista ja poliittisesta vaikuttamisesta.

Hän aloittaa artikkelinsa seuraavasti : "Tämä sensaatio, että entinen huumetsaari Mike Trace on koonnut salaisen verkoston hallitusten painostamiseksi huumeiden laillistamiseen, paljastaa pahantahtoisen ja laajalle levinneen operaation."

Hänen käyttämänsä termi "viides kolonna" juontaa juurensa USA:n kommunistivainoihin 1950-luvulta, mistä on myös peräisin kansainvälisen huumevalvonnan kriminaalipoliittinen malli porttiteorioineen. 1950-luvulla USA:ssa väitettiin huumeiden olevan kommunistien salajuoni länsimaiden nuorison korruptoimiseksi.

Mike Trace toimii tällä hetkellä YK:n alaisessa UNDCP:ssa johtaen kysynnän vähentämiseen tähtääviä ohjelmia ja käsitellen huumehoitoihin liittyviä asioita. EMCDDA:ssa hän toimi johtokunnan puheenjohtajana mutta erosi virasta hänen uskottavuuteensa kohdistettujen epäilysten johdosta ja Ruotsin painostamana.

Tulevalta kokoukselta on muodollisesti evätty mahdollisuus uuden politiikan avaukseen ja YK:n huumehaukat yrittävät saada siinä aikaan EU:ssa vallitsevan myönteisen kannabispolitiikan arvostelua. INCB:n puheenjohtajan Hamid Ghodsen sanoin: " Sen kehityksen valossa, mikä tapahtuu kannabiksen valvonnan osalta tietyissä maissa, on selvästi tullut sopiva hetki tarkastella tätä asiaa yksityiskohtaisesti, jotta taattaisiin vuoden 1961 sopimuksen pykälien yhdenmukainen soveltaminen kansainvälisesti."

Lähestyvä Wienin YK:n huumeohjelman tarkistamiskokous herättää siis suuria tunteita huumehaukkojen keskuudessa. 108:n eurokansanedustajan vetoomus YK:n sopimusten muuttamiseksi on heistä järkyttävä osoitus siitä, kuinka pitkälle laillistajien pyrkimykset ovat edenneet.

Melanie Phillipsin ystäviin lukeutuu myös Suomessa viime vuonna täkäläisten huumehaukkojen uskoa tukemaan kutsuttu Hassela Nordic Networkin puuhahenkilö MaLou Lindholm. Mm. 28.11.2002 julkaistussa artikkelissa hän kertoo tavanneensa Lindholmin sen jälkeen, kun HNN julkaisi paljastuksensa "salaliitosta".

Johtavan kansainvälisen huumeiden vastaisen järjestön, Ruotsissa toimivan Hassela Nordic Networkin sivuilla paljastetaankin salaliiton johtavien henkilöiden taustat, ja pahin syytös heitä vastaan on tietysti se, että he ovat huumeiden väärinkäyttäjiä. Tämä johtaa siihen päätelmään, että olipa näiden henkilöiden titteli ja asema mikä tahansa ja olivatpa heidän argumenttinsa kuinka hyviä ja perusteltuja, niin heihin ei saa luottaa. Huumeiden laillistaminen on piilotettu seuraavanlaisiin termeihin kuten "lääkekäyttö", "haittojen vähentäminen", "riskien minimointi", "riskien hallinta".

Lisäksi Mike Tracen asema EMCDDA:ssa on antanut Hasselalle aiheen nollata tutkimuskeskuksen tuottaman tilastomateriaalin EU:n huumetilanteesta. Nämä vuosittain ilmestyvät tilastot eivät ole tukeneet Ruotsin virallista kantaa heidän yhteiskuntansa huumeettomuudesta, ja tästä voi nyt syyttää kansainvälistä salaliittoa.

USA:n huumepoliisi, DEA, on jo vuosia neuvonut sivuillaan, ettei pidä mennä sellaisiin tilaisuuksiin, joihin osallistuu myös huumeiden vapauttamista vaativia henkilöitä tai tahoja. Nyt kun näitä henkilöitä ja tahoja on alettu kuuntelemaan aina hallitustasolla, niin heidät täytyy nollata.

HNN:n mollaamat henkilöt ovat olleet julkisuuteen päin avoimia omista tottumuksistaan ja poliittisista tavoitteistaan, joten tämän "paljastuksen" arvo on kyseenalainen. Lester Grinspoon on avoimesti kertonut omilla kotisivuillaan omista kokemuksistaan tutkijana, kuinka hän yritti 1960-luvulla selvittää sitä, miksi opiskelijat toimivat vastoin tieteellisiä selityksiä kannabiksen haitoista, kunnes totesi tieteellisten selitysten epätieteellisyyden. Samoin George Soros, jota pidetään tämän salaliiton päätekijänä, on kertonut huumepoliittisista käsityksistään avoimesti julkaisemissaan kirjoissa ja artikkeleissa.

On myös vaikeaa kutsua salaliitoksi sitä, että yli 100 eurokansanedustajaa julkisesti vetoaa YK:iin huumesopimusten muuttamiseksi. Suomalaisten tiedotusvälineiden hiljaisuus aiheesta kertoo aivan toisenkaltaisesta salaliitosta.

HNN ja englantilainen kolumnisti Melanie Phillips unohtavat sen tärkeimmän eli kaikista huumeongelman hoitamiseen käytetyistä varoista suurin osa kuluu kriminaalikontrolliin. Kyseessä ei ole pieni salaliitto vaan vuositasolla puhutaan miljardeista dollareista ja euroista sekä kymmenistätuhansista viranomaisista, "huumetyöntekijöistä" ja byrokraateista, jotka kuluvat tuloksettomaan ns. tarjonnan vähentämiseen eli käyttäjien, välittäjien ja salakuljettajien nappaamiseen ja salakuljetuserien takavarikointiin.

Amerikkalaistyylinen huumesota tuotiin Suomeen ennen kuin täällä oli vielä käyty omaa kansallista keskustelua, ja kriminaalikontrollia ajavien piirien argumentit porttiteoriaa myöten ovat peräisin USA:n huumepoliisin järjestämästä koulutuksesta sekä pohjoismaissa että USA:ssa (Lähde: Torsti Koskinen (1997) Helsingin huumeet 1966-1996. Poliisin oppikirjasarja 9/97, Helsinki, ss. 82-83. ISBN 951734287X).

Pitkällä aikavälillä tämä toiminta on saanut huumeiden hinnat nousemaan niin korkeiksi, että niiden salakuljetus ja kauppaaminen on houkuttelevaa riskeistä huolimatta. Lyhyellä aikavälillä kriminaalikontrolli ei ole onnistunut horjuttamaan huumeiden saatavuutta eikä vallitsevaa hintatasoa.

Jutun yhteydessä mainittuja organisaatioita ja kansalaisliikkeitä:
European Monitoring Centre for Drugs and Drug Addiction
http://www.emcdda.org/
Release
http://www.release.org.uk/
European NGO Council on Drugs and Development
http://www.encod.org/
DrugScope
http://www.drugscope.org.uk/
Transnational Radical Party
http://www.radicalparty.org/

Thaimaan pääministeri aloitti helmikuun alusta kolmen kuukauden kampanjan huumeiden käytön lopettamiseksi. Kampanja on ollut menestys ruumisarkkujen määrällä mitattuna. Sata huumeiden välittäjäksi epäiltyä on jo saanut surmansa.

Kasvava kuolleiden määrä on herättänyt ihmisoikeusryhmät syyttämään poliisin kuolemanpartioita valtion oikeuttamista teloituksista.

Ihmisoikeusryhmien mukaan tämä "huumesota" tuo epämiellyttävällä tavalla mieleen Thaimaan sotilashallitsijoiden aikaisemmat väärinkäytökset, kuten ilman oikeutta tapahtuneet opposition edustajien tappamiset.

Kuten kaikilla sodilla on myös tällä sekä julkiset että peitellyt syyt:

Kun tämä kampanja loppuu huhtikuun 30. päivä kello 21.00, julkisuuteen luultavasti kerrotaan, että tietyt henkilöt ovat estäneet uudistuksia ja heidät tulee korvata pääministerin uskotuilla.

Panitan Wattanyagorn, yhteiskuntatieteilijä Thaimaan Chulalongkorn yliopistosta, sanoo: "Pääministeri yrittää lujittaa otettaan hallinnosta, ja tähän hän tarvitsee kansan tukea. Ihmiset ihailevat häntä kovista otteista huumeita vastaan."

Kuvia oikeudenkäynnistä:
http://freedomtoexhale.com/trialpics.htm
Lääkemarihuanasivustoja:
http://www.green-aid.com/
http://www.medicalmj.org/

Ed Rosenthal on kansainvälisesti tunnettu marihuanan kasvatuksen asiantuntija. Hän on julkaissut mm. kirjat "Marijuana Grower's Handbook: The Indoor High Yield Guide" sekä "Marijuana Question? Ask Ed", ja hänen kasvatuspalstaansa "Ask Ed" julkaistaan mm. amerikkalaisessa High Times -lehdessä ja kanadalaisessa Cannabis Culture -lehdessä.

Lisäksi hän ollut näkyvä hahmo kannabiksen vapautusliikkeessä, mm. Kaliforniassa vuonna 1996 voimaan tulleen lääkekannabislainsäädännön kampanjoinnissa. Hän on myös ollut senaatin kuultavana marihuana laeista ja hän toiminut yli kymmenessä maassa hampun ja marihuanan kasvatuksen konsulttina

58-vuotiasta Rosenthalia syytetään yli 3000 kannabiskasvin kasvattamisesta jaettaviksi lääkekannabisklubien kautta. Näiden klubien toiminta perustuu kyseiseen lakiin mutta liittovaltion hallinto ei hyväksy sitä, ja oikeudenkäynnissä Rosenthalilta kiellettiin vetoaminen Kalifornian osavaltion lainsäädäntöön. Liittovaltion lain mukaan syyte voi johtaa jopa elinkautiseen vankeuteen.

Rosenthal sanoi lehdistölle, että "Hallitus haluaa oikeuslaitoksen avustamana lopettaa koko lääkemarihuanaliikkeen. Minä olen hallitukselle pelkkä sotasaalis."

Yksi juryn jäsen, Marney Craig, kertoi tuomion lukemisen jälkeen antamassaan haastattelussa järkyttyneensä siitä, kuinka väärän tuomion langettamiseen hän oli joutunut.

Sen sijaan, että tuomittu olisi ollut "bisnesmies", Craig kuuli Rosenthalin olevan laajalti julkaistu marihuanan asiantuntija, jota oli pyydetty kasvattamaan kannabista vakavasti sairaille potilaille. Tuomari salasi tämän tiedon liittovaltion lain johdosta.

"Tämä on oikeuden irvikuva ja on aivan uskomatonta, että hänen kaltaisensa ihminen tuomitaan. Olen masentunut," sanoo Craig. "Teimme ison virheen ja häntä ei saa laittaa vankilaan."

Craig ei ole asiassa yksin. Viiden muun juryn jäsenen, mm. sen puheenjohtajan, odotetaan tulevan mukaan kumoamaan tuomiota. Puolustusasianajajat ovat myös hakemassa uutta oikeudenkäyntiä.

"Minä en saanut kertoa tarinaani," sanoo Rosenthal. "Jos juryn olisi annettu kuulla totuus, koko totuus, eikä mitään muuta kuin totuus, minut olisi vapautettu."

Ennen varsinaisen oikeudenkäynnin alkua Oaklandin kaupungin viranomaiset todistivat, että he olivat yrittäneet yhdistää USA:n liittovaltion huumelainsäädännön ja Kaliforniassa hyväksytyn ns. myötätuntolain, joka sallii potilaiden pitää hallussaan, käyttää ja kasvattaa omaa lääkekannabista.

Taatakseen kannabista niille potilaille, jotka eivät itse pysty kasvattamaan sitä, kaupunki myönsi Rosenthalille syytesuojan huumelakia vastaan. Oikeudenkäynnissä tuomari Charles Breyer torjui puolustuksen jokaisen yrityksen kertoa jurylle, kenelle Rosenthal kasvatti marihuanaa, ja esti kaupungin viranomaisia selittämästä Rosenthalin toimeksiantoa tähän tehtävään.

Lääkemarihuana-aktivistit pelkäävätkin, että Rosenthalin tuomio rohkaisee liittovaltion viranomaisia pidättämään lisää lääkekannabiksen kasvattajia ja jakelijoita. Vaikka lääkekannabislaki meni aikoinaan läpi 78% äänen enemmistöllä, ovat viranomaiset hidastelleet uuden kansanäänestyksessä voittaneen aloitteen täytäntöönpanossa, joka kehottaa heitä selvittämään kaupungin itsensä hoitamaa kannabiksen kasvatus- ja jakelujärjestelmää.

Rosenthalin puolustusasianajaja Bill Simpich vetoaa Kalifornian kaupunkeihin ja maakuntiin, jotta nämä myöntäisivät enemmän syytesuojia lääkekannabista tarjoaville.

Arvovaltainen New York Times kirjoittaa pääkirjoituksessaan Ed Rosenthalin oikeusjutusta, että se osoittaa, kuinka väärään kohteeseen nykyinen liittovaltion hallinto on suunnannut huumesotansa:

"Bushin hallinnon sota lääkemarihuanaa vastaan ei pelkästään osu väärään kohteeseen vaan se on myös ilkeämielistä. Lääkärit ovat jo pitkään tunnistaneet marihuanan arvon kivun hallinnassa sekä syövän ja AIDS:n hoidon tukena muiden sairauksien ohella. Tuoreen mielipidetiedustelun mukaan 80% amerikkalaisista kannattaa lääkemarihuanan laillistamista. Hallituksen kertomat syyt sen vastustamiseksi eivät ole marihuanan hyvien ominaisuuksien veroisia. Sitä paitsi viime vuosien huono menestys huumesodassa on merkki siitä, että kriminaalikontrollin resurssit tulisi ohjata parempiin tarkoituksiin.

Jos Bushin hallinto todella uskoo, ettei Kalifornian lääkekannabislailla ole lainvoimaa, tulisi sen kumota laki. Tai se voisi saattaa edesvastuuseen Oaklandin kaupungin, joka pitää lääkemarihuanaa saatavilla osana sen omaa politiikkaa. Tämä lähestymistapa voi olla kiusallinen sellaiselle hallinnolle, joka muuten suosii suurempaa itsenäisyyttä osavaltioille ja paikallishallinnolle. Mutta se on vähemmän kostonhimoista kuin sellainen strategia, joka käy lääkäreiden ja Rosenthalin kaltaisten ihmisten kimppuun.

Oikeuden ei pidä antaa Rosenthalin tuomion pysyä lainvoimaisena. Olisi vakava oikeudenloukkaus, jos hän joutuisi vuosiksi vankilaan, kuten nyt näyttää. Hallinnon tulisi lopettaa lääkäreiden ja sairaiden ihmisten sorto ja keskittyä tärkeämpiin asioihin huumesodassa."

Italialainen tuomioistuin antoi päätöksenään koululaisten luokkaretkellä tapahtuneesta kannabiksen kaupittelusta ja käytöstä, että koululaiset saavat käyttää kannabista retkillään, mutta vain jakamalla sitä keskenään, ei kaupittelemalla.

Italiassa kannabiksen hallussapito on ollut laillista aina vuodesta 1975 saakka. Vuonna 1990 hallussapito tuli uudelleen laittomaksi amerikkalaisten aloittaman "huumesodan" seurauksena.

Kolme vuotta myöhemmin 52%:n enemmistöllä italialaiset äänestivät kannabiksen lailliseksi henkilökohtaiseen käyttöön. Vaikka omaan käyttöön tarkoitettu hallussapito on laillista, voi poliisi tietyissä tilanteissa peruuttaa ajokortin tai passin. Kasvatus, myyminen ja jakelu voi edelleen johtaa vankeustuomioon.

Kanadassa, Espanjassa ja Australiassa sekä muutamissa USA:n osavaltioissa kannabiksen lääkekäyttö on laillista muutamiin kroonisiin tauteihin, mutta Italiassa lääkäreiden on saatava sen määräämiseen lupa maistraatilta.

Maaliskuun ensimmäisenä päivänä vapautetaan Michiganin kaikki väkivallattomat huumevangit, jotka on vangittu pakollisen minimirangaistuslain alla.

Armahdus perustuu viime vuonna hyväksyttyyn lainsäädäntöön, jolla korjataan kiistanalainen vuonna 1978 säädetty minimirangaistuslaki, joka pakotti tuomarit langettamaan pitkiä minimirangaistuksia kunkin tapauksen huumemäärän perusteella.

Alunperin tarkoituksena oli langettaa pitkiä vankeusrangaistuksia huumekunkuille, mutta kuten muissakin osavaltioissa säädettyjen minimirangaistusten kanssa tapahtui, sadoittain ensikertalaisia väkivallattomia lainrikkojia sai myös pitkiä vankeustuomioita. Monet pitempiä kuin mitä langetettiin väkivaltaisille rikoksenuusijoille.

Michiganissa muutoksen sai aikaan kansalaisliike Perheet pakollisia minimirangaistuksia vastaan yhteistyössä niiden syyttäjäviranomaisten kanssa, jotka aiemmin olivat minimirangaistuksien puolella. Kansalaisliike ylitti poliittiset raja-aidat yhdistäen tuomarit, perheet, papiston ja kansalaisyhteisön uudistuksen taakse.

Maaliskuun 1. päivänä vapautetaan suurin osa 1250:stä väkivallattomista vangeista. Loput aivan lähitulevaisuudessa. Viranomaiset kertovat tutkivansa 7600:n muun vangitun tietoja heidän kelvollisuudestaan vapautettaviksi.

Jamaika on rastafarismin synnyinpaikka, mutta ne jamaikalaiset, jotka noudattavat tätä värikästä uskoa, sanovat heitä kohdeltavan reggaeta kuuntelevina ja ganjaa polttavina sopeutumattomina, ja että he tarvitsevat paremman kohtelun.

"He myönsivät Bob Marleylle arvonimen. Mutta he eivät haluaisi tyttärensä menevän naimisiin rastan kanssa," kertoo Dilipi Champagnie, rastapappi, joka voitti tärkeänä ennakkopäätöksenä oikeuden toimia pappina vankilassa.

Oikeustapauksessa oli kyse Kingstonin laitakaupungilla Haile Selassien kirkkoa palvelevan Dilipi Champagnien uskonnollisesta oikeudesta ja murhasta tuomitun 26 vuotiaan Kevin Hallin tahdosta tulla kastetuksi kirkon uskoon.

Lakimiesten mukaan oikeuden päätös voi jouduttaa rastojen oikeutta saada kirkolleen vapautus veroista ja käyttää marihuanaa sakramenttina.

Valkoisen talon hallintotoimisto julkaisi epätavallisen kovaa arvostelua USA:n huumepoliisin, DEA:n, toiminnasta ja uhkaa sitä pienimmällä budjettikorotuksella 15 vuoteen. DEA:lta puuttuu selvät pitkän aikavälin toimintasuunnitelmat ja tavoitteet, sen johtajat eivät ole vastuussa ongelmista, eikä sen budjettivalvonta täytä liittovaltion virastoille asetettuja normeja.

DEA:lle on budjetoitu ensi vuodeksi 1.56 miljardia dollaria.

Pienemmätkin vaivat kirjoittajan käsikrampista värisokeuteen riittävät oikeuteen saada lääkemarihuanaa kotiin ilman lääkärin määräystä. Puolitoista vuotta sitten Kanadan liittohallitus sääti lain, jonka mukaan lääkemarihuanaa on saatavilla vain vakavasti sairaille ja vain lääkärin määräämänä. Nämä lailliset rajoitukset ovat haihtuneet. Kolme viikkoa sitten eräs tuomari Ontariossa julisti ne peruslain vastaisiksi.

Poliisi on asiasta eri mieltä ja paikalliset lääkemarihuanan myyjät ovat varovaisia vaikka jotkut antavat kannabista esimerkiksi hierojan suosituksesta.

Mark Johnson, 29 vuotias yrittäjä Edmontonissa, on juuri aloittamassa uutta Kanadan myötätuntoklubia. Johnsonilla on varma toimittaja tuotteelle ja hän lupaa "nopeaa toimitusta ilman ylimääräisiä rahtikuluja kaikkialle Kanadaan".

"Aikoinaan ihmiset hyljeksivät marihuanaa, koska sitä pidettiin huumeena, mitä se ei ole", Johnson sanoo. "Se on täyttä yrttiä".

Hänen tuoreella yrityksellään on jo kilpailua. Marihuanan puolesta kampanjoiva Grant Krieger Calgarysta perusti vaimonsa kanssa Krieger säätiön, joka toimittaa kannabista ympäri maata sekä yhdelle asiakkaalle Havaijilla. He avasivat äskettäin myös haaratoimiston Edmontoniin, jota hoitaa C-hepatiitista kärsivä entinen sairaanhoitaja kotoaan käsin.

Montrealissa kansallinen Marijuana Party on avannut internet sivuston, missä tarjotaan postin välityksellä marihuanaa liki 200 erilaiseen vaivaan hikasta värisokeuteen. Marihuanapuolue voitti oikeudessa luvan myynnin aloittamiseen joulukuun lopussa. Tuomari päätti, että koska liittohallitus on epäonnistunut tarjoamaan lääkemarihuanaa, on potilailla oikeus hankkia sitä muualta.

Mielenkiinto asiaa kohtaan kasvaa koko ajan", Marie Krieger kertoo. Hän toivoo voivansa aukaista miehensä kanssa pian kaupan Calgaryssa. Kriegerin säätiöllä on vahva etulyöntiasema kiristyvässä kilpailutilanteessa Marie Kriegerin syötävän "doc bar" -marihuanapatukan ansiosta. Ihmiset saavat siitä kannabislääkettä ilman, että heidän tarvitsee polttaa sitä. Nimensä patukka on saanut erään lääkäriasiakkaan mukaan. Lääkärin 80-vuotias äiti käyttää marihuanapatukkaa reumakipuihin, Krieger kertoo. "Hän on voinut lopettaa morfiinin käytön ja syö nyt joka päivä maripatukoita".

Krieger kertoo, että koska Albertan lääkärit eivät määrää lääkemarihuanaa potilailleen, hänen ryhmä käyttää suositusten antamiseen muita "virallisia hoitoalan ammattilaisia", kuten esimerkiksi hierojia ja kiropraktikkoja.

Johnson kertoo hänen toimitustensa vaativan lääkärin suosituksen. Kuultuaan Kriegereiden lähestymistavasta hänkin epäröi tästä vaatimuksesta. Johnson kertoo käyttävänsä marihuanaa kroonisiin kipuihin ja muihin vaivoihin. "Olen ylirasittunut. Minulla on nukkumisvaikeuksia. Minulla on myös ongelmana ruokahaluttomuus. Marihuana auttaa minua suoraan näissä ongelmissa."

Lääkekannabiksen jakelu ei ole vielä täysin avointa. Edmontonin poliisi sanoo, että lääkemarihuanan myynti täytyy tehdä lain kirjaimen mukaan, mikä tarkoittaa liittovaltion hyväksyntää myyjälle. "Kaikki tämän ulkopuolella on lakia vastaan", sanoo poliisin edustaja Dean Parthenis.

"Marihuanan lähettäminen postin välityksellä on edelleen salakuljetusta", sanoo Albertan ratsupoliisin edustaja Al Fraser.

Krieger kertoo säätiönsä tekevän kaiken "äärimmäisen huomaamattomasti postin kautta". Hän ajoi autolla Edmontoniin sunnuntaina vieden 2 unssia sikäläisille potilaille. Nykyisillä bensan hinnoilla tällainen kuljetusmuoto ei ole tuottava vaihtoehto, hän kertoo.

Kouluissa huumepolitiikkana sovellettu 0-toleranssi voi ehkäistä omien tavoitteidensa toteuttamista, koska oppilaat yksinkertaisesti salaavat huumeongelmansa uuden sisäasiainministeriön raportin mukaan. 300 nuoren rikoksentekijän huumeiden käyttötapoja selvittäneen tutkimuksen mukaan alhaisen tai 0-toleranssin strategiat kouluissa eivät auta nuoria. "Se rohkaisee lapsia salaamaan huumeiden käyttönsä eikä käsittelemään sitä, ja se voi johtaa kiinnijääneiden erottamiseen," eilen julkaistussa raportissa sanotaan. "Nämä kiinnijääneet eivät välttämättä käytä eniten huumeita eivätkä he suinkaan ole ainoita käyttäjiä."

Los Angelesin poliisin ja koulujen yhteistyönä 20 vuotta sitten syntynyt DARE-ohjelma (Drug Abuse Resistance Education), koulujen huumevalistusohjelma, täyttää tänä vuonna 20 vuotta kyseenalaisissa merkeissä.

Koulujen määrärahojen supistukset uhkaavat sen toteuttamista yhä useammissa kouluissa, ja viralliset tutkimukset ovat kyseenalaistaneet sen tehokkuuden.

Chicagon poliisipäällikkö Tim Balderman kertoi toimittajalle, että kolmentoista vuoden DARE-kauden jälkeen hän näkee huumepidätysten vain lisääntyvän, "Kaikki DARE-ohjelman suorittaneita."

Miten tyypillinen kannabiksenkäyttäjä viettää aikaansa? Tietenkin löhöten sohvalla pitsaa syöden viihde-elektroniikan ympäröimänä. Pikaruokaa, makeisia, pelikonsoleita, vuokravideoita ja taas lisää pikaruokaa.

Britanniassa äskettäin tehty tutkimus valottaa kannabiksenkäyttäjien kulutustottumuksia ja niiden kansantaloudellista merkitystä. Tutkimuksen mukaan kannabistalouden arvo välillisine vaikutuksineen nousee 11 miljardiin puntaan vuodessa, joka on saanut yritysmaailmankin kiinnostumaan kannabiksen käyttäjistä uutena kohderyhmänä.

Tutkija Andy Davidson seurasi puolen vuoden ajan 15-30 vuotiaiden nuorien kulutustottumuksia ja havaitsi heidän kuluttavan keskimäärin 20 puntaa kannabiksen käyttöön välillisesti liittyviin tuotteisiin joka kerta polttaessaan. Pelkästään pikaruokaan ja makeisiin Davidson arvioi kannabiksen käyttäjien kuluttavan viikottain 120 miljoonaa puntaa.

Kannabiksen laiton asema on osaltaan vaikuttanut myös viihde-elektroniikan suosioon. Polttamisen ollessa laitonta se tapahtuu usein kodeissa, joissa käyttäjät viettävät aikaansa pelaamalla Nintendon ja Sonyn pelikonsoleilla. Davidson mukaan "jotkut näistä yrityksistä hyötyvät nykyisestä tilanteesta, mutta tähän saattaa tulla muutos kannabislakien höllentyessä".

Kannabiksen käyttäjät kuluttavat kymmeniä miljoonia puntia viikottain ruokapaikoissa. Davidsonin mukaan he eivät kuitenkaan pidä hyvin valaistuista ja meluisista paikoista, joissa on suuri valikoima. McDonald´sin sijaan monet valitsevatkin rauhallisen ja heikosti valaistun paikan yksinkertaisemmalla valikoimalla.

Juomatottumuksiltaankin kannabiksen käyttäjät eroavat valtaväestöstä. "He eivät pidä paikoista, jotka on tarkoitettu ainoastaan alkoholin raskaaseen kulutukseen, vaikka saattavatkin kerran viikossa lähteä juomaan. Silloin käyttäjät kuitenkin välttelevät mm. paikkoja, joissa ovella on tarkka valvonta", sanoo Davidson ja jatkaa, että "monet kannabiksen käyttäjät välttävät myös vahvojen alkoholijuomien nauttimista, jopa vahvojen lager-oluiden".

22-vuotias lontoolaisnainen kertoo, että "Torstai on nykyisin tärkein iltani. Inhoan lauantaita, koska paikat ovat silloin täynnä idiootteja ja hinnat korkealla. Pysyttelen lauantait kotona polttamassa kannabista."

Antohony Green, Leicesterilainen opiskelija puolestaan kertoo kannabiksen ja oheistuotteiden välisestä yhteydestä: "Käyttäessämme kannabista kotona siihen liittyy poikkeuksetta myös muiden tuotteiden kulutusta, kuten pikaruokaa ja Red Bull -juomaa. Pikaruokaloiden ja kannabiksen käyttäjien välillä on eräänlainen salaliitto. Molemmat tietävät miksi ostamme jatkuvasti ruokaa, mutta kukaan ei sano mitään."

Tulevaisuudessa kannabiksen käyttö saattaa vaikuttaa jopa radion ja television ohjelmien lähetysaikoihin. 24-vuotias mies kertookin kiinnostuneensa Discovery Channelin seuraamisesta ja arvioi sen johtuvan "kannabiksen vaikutuksesta saada ajattelemaan asioita syvällisemmin".

Myös tupakkayhtiöt ovat jo vuosia kehittäneet salaa kannabissavukkeita, silläkin uhalla, että tutkijat voivat jäädä kiinni hallussapidosta. Toisaalta esimerkiksi Imperial Tobacco -yhtiö väittää yhä valmistavansa pitkiä King Size Rizla -papereita käsinkäärittyjen savukkeiden käärimiseen.

Carl Ratcliff TBWA mainostoimistosta arvio "kannabiksen dekriminalisoinnin lähestyessä yhä useampien tuotteiden ja merkkien ottavan sen huomioon mainonnassaan". Ratcliff uskoo, että mainonta tulee olemaan aluksi symboleilla ja epäsuorilla viesteillä toteutettua piilomainontaa.

"Tämä ei ole enää moraalikysymys", sanoo Davidson. "Nuorisoon suuntautunut markkinointi ei voi jättää huomiotta sitä tosiseikkaa, että jopa puolet heidän asiakkaista pössöttelee joka päivä. Heidän tulee ottaa tämä huomioon suunnitelmissaan."

Ruotsalaisten alkoholinkulutus ennätyslukemiin

Tukholma. Ruotsalaisten alkoholinkulutus on noussut voimakkaasti viime vuosina. Vuoden 2002 aikana yli 15-vuotiaan ruotsalaisen kulutus puhtaaksi alkoholiksi muunnettuna oli kymmenen litraa.

Tieto on peräisin Tukholman yliopiston yhteiskuntatieteellisen alkoholi- ja huumetutkimuskeskuksen tilastoista. Svenska Dagbladet -lehden mukaan viime vuoden alkoholinkulutus oli korkein sitten vuoden 1875.

Vuonna 1995 Ruotsissa kulutettiin 7,8 litraa puhdasta alkoholia henkeä kohti, ja vuonna 2000 luku oli 8,4 litraa.

Suomessa tuorein tilasto vuodelta 2001 kertoo kulutuksen olleen runsaat yhdeksän litraa henkeä kohti.

Kannabista käyttävät nuoret ovat viisi kertaa alttiimpia käyttämään myös kovia aineita verrattuna niihin, jotka lykkäävät kannabiksen kokeiluaan myöhemmälle iälle.

Australiassa tehdyn kaksostutkimuksen mukaan niille, jotka aloittivat kannabiksen käytön ennen 17 vuoden ikää, kehittyi 2.1 - 5.2 kertaa todennäköisemmin alkoholi- tai huumeriippuvuus.

Tutkimuksessa selvitettiin 311 samaa sukupuolta olevaa kaksosparia, joista vain toinen oli käyttänyt kannabista ennen 17. syntymäpäiväänsä. Kaksosilla on sama tausta ja samat kokemukset, ja identtisillä kaksosilla sama perimä.

Tutkijoiden mukaan geneettiset ja yhteiset ympäristötekijät eivät määrää huumeiden käyttöä. Ryhmäpaine ja se sosiaalinen ympäristö, missä kannabiksen käyttö tapahtuu, ovat myös selittäviä tekijöitä. "Varsinkin varhainen kannabiksen käytön aloittaminen laskee kynnystä käyttää muita laittomia aineita ja lisäksi nämä muut aineet liikkuvat samoilla markkinoilla," tutkijat sanovat.

Tutkimus osoittaa myös, että ns. addictive prone personality eli riippuvuuteen taipuvaiseen persoonallisuuteen perustuva selitysmalli, mikä on ollut juonne ihmisten syyllistämistä perustanaan pitävässä huumepolitiikassa aina USA:ssa vuonna 1914 säädetystä Harrison Actista, ei ole pätevä.

Ongelmana on edelleen se, että tutkijat eivät ole entistä lähempänä tämän portin mekanismien ymmärtämistä. Jos kannabiksen nauttiminen aiheuttaa aivoissa elimellisiä muutoksia, jotka saavat polttelijan kokeilemaan myös muita huumeita, niin tällöin lainsäätäjien tulee pitää ihmiset erossa kannabiksesta pitääkseen heidät erossa myös heroiinista ja kokaiinista.

Toisaalta jos kannabiksen käyttäjät siirtyvät kovien aineiden käyttöön ainoastaan sen takia, että nämä tulevat heidän ulottuvilleen huumekauppiaiden kautta, dekriminalisoinnin tulisi vähentää kovien aineiden käyttöä.

Edellinen konservatiivihallitus sääti Unkarissa maailman ehkä ankarimmat huumelait, jonka mukaan täysi-ikäinen saattoi saada jopa 10 vuoden vankeustuomion marihuanasavukkeen tarjoamisesta alaikäiselle.

Uusi keskusta-vasemmistohallitus pehmentää 0-toleranssi politiikkaa ja saattaa kansallisen lainsäädännön lähemmäksi EU-maiden, kuten Britannian, huumelainsäädäntöä, vaikka ei aivan niin vapaaksi kuten Hollanti pehmeiden huumeiden käytön laillistamisessa.

Maaliskuussa voimaan tulevan lainsäädännön mukaan pienen, omaan käyttöön tarkoitetun huumemäärän kasvatus ja ostaminen ei olisi enää syytteen alainen mutta suurten huumemäärien kauppaamisesta seuraa pitkät vankeusrangaistukset.

Tutkimus julkaistiin seuraavissa tiedejulkaisuissa:
Proceedings of the National Academy of Sciences, Volume 20, Number 3
http://www.pnas.org
Journal of Neurochemistry, Volume 24, Number 4
http://www.blackwell-synergy.com/servlet/useragent?func=showIssues&code=jnc

Alkoholismin tutkimukseen keskittynyt tutkimuslaitos (NIAAA, National Institute on Alcohol Abuse and Alcoholism) julkaisi tutkimuksen, jonka mukaan aivoissa olevat kannabiksen kaltaiset molekyylit auttavat säätelemään alkoholin kulutusta.

Tutkijat osoittivat, että sisäsyntyinen kannabinoidijärjestelmä aktivoi nucleus accumbensia, aivoaluetta, jolla on merkittävä osa alkoholin palkitsevien vaikutusten välittämisessä. Hiirillä tehdyissä kokeissa osoitettiin, että aivoissa olevien CB1 kannabisreseptorien toiminnan estävä kemikaali vähensi alkoholin käyttöä.

Kieltolaki perustuu muutamalle oletukselle, joiden toimivuutta ei ole asetettu tutkimuksen kohteeksi. Kieltolain perusta on tarjonnan rajoittaminen kriminaalipoliittisin keinoin, ja oletuksena on, että huumeiden takavarikointi rajoittaa tarjontaa, nostaa huumeiden hinnat riskiryhmään kuuluvien nuorten tavoittamattomiin ja vähentää yliannostustapauksia.

Vancouverissa takavarikoitiin syksyllä 2000 100 kiloa heroiinia, mikä oli tarkoitettu paikallisille markkinoille. Tutkijat selvittivät huumeiden käyttöä, käyttäjien käyttäytymistä, heroiinin ja kokaiinin hintakehitystä, käyttäjien käsityksiä markkinatilanteesta, huumeiden saatavuutta ja yliannostapauksia kuukautta ennen ja jälkeen takavarikon.

Tutkimuksen mukaan huumetilanteessa ei löytynyt mitään eroja ja heroiinin hinnat todellisuudessa jopa laskivat takavarikon jälkeen.

"Kun tarkastellaan takavarikon suuruutta verrattuna muihin suuriin heroiinin takavarikoihin, asettaa tutkimuksemme kyseenalaiseksi Kanadan nykyisen huumepolitiikan, jonka pitäisi tehokkaasti rajoittaa huumeiden käytön leviämistä tarjontaan puuttuvilla toimenpiteillä", kertovat tutkimuksen tekijät.

Tutkimusta tukee Maailman tullijärjestön (World Customs Organization) tuore raportti, jonka mukaan 11.9.2001 tapahtuneen terroristihyökkäyksen jälkeen tiukennetuilla turvamääräyksillä ei ole ollut vaikutusta laittomien huumeiden virtaan USA:han.

Tutkijat eivät kuitenkaan halua sälyttää syytä tästä epäonnistumista huumerikollisuutta selvittävien viranomaisten niskaan. Vastuu on niillä poliitikoilla ja virkamiehillä, jotka jatkuvasti ohjaavat suurimman osan rahoista epäonnistuneisiin tarjonnan rajoittamisstrategioihin löytyy selvää näyttöä niiden tehottomuudesta. Kanadassa huumeongelman hoitoon tarkoitetuista varoista 93% kuluu tähän tarjonnan rajoittamiseen.

Poliisin ei tulisi enää pidättää narkomaaneja pelkästä huumeiden käytöstä. Hallitus ylipäänsä ei enää haluaisi käyttää vankeusrangaistusta huumausaineiden käyttäjiä kohtaan. Oikeusministeriö on päättänyt, ettei Oslossa eikä muuallakaan Norjassa enää jahdattaisi heitä.

Valtiosihteeri Jørn Holme oikeusvirastosta: "Oikeusministeri Odd Einar Dørum on antanut ohjeistuksen - ja saanut sille vahvistuksen parlamentin oikeusasiamieheltä - että poliisi ei enää jahtaisi huumeiden käyttäjiä heitä rangaistakseen. Jos tämä ei ole laki niin on se ainakin tavoite."

"Meidän kantamme on, että kenenkään ei pidä istua vankilassa huumausaineiden käytöstä", sanoo Holme. Sen sijaan sakkorangaistusta käytetään tehokeinona.

Han perustelee tätä sillä, että erityisesti nuorten väärinkäyttäjien tulee kohdata yhteiskunta muuten kuin vankilassa. Hallituksen on tietoinen siitä, että vankila luo rikollisuutta ja sen sijaan tulisi panostaa ennaltaehkäisyyn, hoitoon ja konfliktineuvontaan.

"Hallitus on päättänyt päihdesuunnitelmassaan, etta narkomania on sairaus. Poliittisesti on sitouduttu siihen, että käyttäjien ihmisarvoa on kunnioitettava. On kestämätöntä vain seurata, kuinka norjalaiset sietävät korkeat yliannostuskuolinlukumme suhteessa muihin Euroopan maihin. Täysin kestämätöntä," sanoo Holme.

Kun Rangaistuslakikomitean enemmistö ehdotti viime vuonna, että huumausaineiden käyttö ja hallussapito pitäisi dekriminalisoida, oikeusministeri Dorum ilmoitti, ettei se  ole ajankohtaista nykyiselle hallitukselle.

Professori Ragnar Hauge oli komissiossa ja kuului siihen enemmistöön, joka toivoi dekriminalisointia. Hän epäilee hallituksen uutta linjaa: "Olen iloinen, ettei poliisin enää tarvitsisi jahdata vanhoja väärinkäyttäjiä.  Mutta on ongelmallista dekriminalisoida vain yksi ryhmä mutta ei toista. Oikeuskäytäntö ei voi olla sellainen, että annetaan yhden  ryhmän olla ja napataan toinen.  Se on ongelmallista."

Holme sanoo alkoholin olevan suurempi päihdeongelma norjalaisille nuorille kuin huumausaineet.

"Meidän täytyy tunnustaa, että norjalaisten nuorten alkoholinkäyttö on suurempi ongelma kuin kannabiksen käyttö. Tiedämme tupakan aiheuttavan enemmän riippuvuutta kuin kannabiksen.

Jotkut voivat käyttää kannabista ilman, että se aiheuttaa heille ongelmia.  Jos kyseessä olisi vain tämä ryhmä, olisin mielelläni tukenut kannabiksen dekriminalisointia ja ehkä laillistamistakin. Mutta nyt ei ole kyseessä tämä hyväosaisten ryhmä. Ja samanaikaisesti tiedämme, että hasis on halvempaa kuin olut. Peruste sille, että olemme dekriminalisointia vastaan on se, että päihdekulttuuri vahingoittaa eniten lapsia ja nuoria. Ja huumeiden käyttö on vaarallisempi portti päihdehelvettiin kuin alkoholi," sanoo Jørn Holme.

Förbud stoppar inte narkotikamissbruket. I stället stigmatiserar det användarna och minskar samhällets insyn. En öppen marknad för "lättare" narkotika skulle ha flera positiva effekter och är enda vägen för Sverige att gå, skriver ekonomie doktor Sten-Åke Carleheden.

Folkhälsominister Morgan Johansson publicerade den 31 oktober 2002 en debattartikel i Aftonbladet rubricerad "Kampen mot knarket börjar nu". Johanssons mål är det narkotikafria samhället. Detta låter bra, men är det realistiskt? Den patriarkaliska undertonen i artikeln att med förbud förhindra missbruket, stämmer till eftertanke.

Den olagliga narkotikahandeln omsätter uppskattningsvis runt 500 miljarder US-dollar. Dessa pengar slussas in i
brottssyndikaten, "tvättas" och pumpas tillbaka in i den legala ekonomin. Den extremt goda lönsamheten i den illegala
narkotikahandeln tillåter organisationerna att investera i högteknologiska hjälpmedel och att anlita högt kvalificerad
expertis som vet ut hur hjälpmedlen skall användas. Att brottssyndikaten också använder pengar till att besticka
myndighetspersoner, är välbekant.

All erfarenhet visar att en förbudspolitik är dömd att misslyckas. Däremot kan en väl avvägd liberalisering minska den
förbjudna "fruktens" lockelser. Detta betyder inte att inte narkotikamissbruket likaväl som andra typer av missbruk skall
bekämpas, men inte med förbud.

Uppenbarligen måste kampen som nu bedrivas på såväl utbuds- som efterfrågesidan. Genom att förbättra samordning
av de mellanstatliga resurserna - polisiära och administrativa kan knarkorganisationerna bekämpas effektivare. Det är
därvid väsentligt att öka det mellanstatliga förtroendet. Detta framhålles också i Europolrapporten 1999/2000.

I flera länder experimenterar man med avkriminalisering av innehav av smärre doser narkotika för eget bruk alternativt
partiell legalisering av lättare narkotika - i analogi med legaliseringen av alkohol. En partiell legalisering skulle reducera
inbrotts- och rånfrekvensen, eftersom en öppen marknad driver ned prisnivån.

En öppen marknad ger också samhället insyn och kontroll, vilket nu saknas. Det skulle dessutom innebära ett hårt slag
mot narkotikahandlarna. De polisiära resurser som legaliseringen frigör kan koncentreras på att med större effektivitet
störa den organiserade handeln med tung narkotika.

Försök med avkriminalisering av cannabis i exempelvis Holland tyder inte på att användningen har eskalerat.

Efterfrågan föder utbud. Det är alltså på efterfrågesidan som de stora insatserna måste göras.

Brottslagstiftningen har (bl a i Sverige) gradvis fått allt större räckvidd d v s kontrollen av individens beteende har ökat. Allt
fler människor fastnar i regelnätet - även för bagatellartade förseelser. Varje bestraffning från samhällets sida för sådana
"brott" ger individen en stämpel som brottsling vilket minskar dennes möjligheter att komma tillbaka in i
samhällsgemenskapen.

Det är fråga om en stigmatisering av individen som skapar en klass av utstötta som individuellt återvänder till brotten och
kollektivt utvecklar en kriminell subkultur. Samhällets intervention får i detta perspektiv den paradoxala konsekvensen att
den skapar själva beteendet - som det är satt att undertrycka.

Antalet narkotikarelaterade lagöverträdelser har i Sverige under senare år ökat väsentligt. Delvis kan detta hänföras till
den skärpta rättstillämpningen. Kostnaderna för samhället för att omhänderta en person som påträffas med ett mindre
innehav av hasch för eget bruk, står inte i proportion till den eventuella nytta som polisingripandet leder till. Bakom själva
stämplingen som "brottsling", finns ett dolt lidande för individen och stora indirekta kostnader för samhället.

Detta talar för att (även i Sverige) introducera en legalisering av lätt narkotika. De kostnader som samhället sparar, kan
användas för att vända unga människors attityder från narkotika.

Om man tar upp narkotikakunskap på skolschemat och varvar den psykologiska och medicinska kunskapsinlärningen i
ämnet med att konfrontera eleverna med rehabiliterade narkomaners självupplevelser, borde man få ett väsentligt bidrag
till en sådan attitydförändring.

Det måste få framstå som tufft att kunna klara sig i umgängeslivet utan knark, inte tvärt om. Men framför allt är det hög tid
att människor kommer till insikt om att man själv har ansvaret för sitt eget liv.
Detta har kommit bort i debatten.

Kriminalitet och fundamentalistisk extremism (läs terrorism) odlas och växer i fattigdom. Först när den värsta
fattigdomen i tredje världens länder eliminerats, när opium- och kokabönderna får en reell möjlighet att i stället odla
spannmål, först då kan också narkotikasyndikaten tillfogas verkligt kännbar skada. Betydande resurser för att genomföra
detta kan frigöras exempelvis genom att successivt avveckla det interna jordbruksstödet i EU och i USA.

Eliminerandet av de tullhinder som industriländerna sätter upp för att stoppa import från tredje världen skulle också
effektivt bidra till att höja levnadsstandarden i dessa länder. Den ökade globala konkurrens som blir följden, kommer i
slutänden bli till allas fördel.

Det har hittills varit bristen på politiskt mod hos industrivärldens ledare som utgjort det verkliga hindret för en
framgångsrik kamp mot den illegala narkotikahandeln - för orsaken kan väl inte vara bristande insikt? Ta tag i detta
Johansson och lycka till.

Sten-Åke Carleheden
ekonomie doktor
Lunds universitet

Nevadassa kansanäänestyksessä hävinneen kannabiksen laillistamista puoltaneen lakialoitteen puuhamiehet vaativat valkoisen talon huumepäällikköä John Waltersia julkistamaan oman kampanjansa rahoituksen.

Nevadan osavaltion lakien mukaan lakialoitteista kampanjoivien osapuolien tulee julkistaa rahoituksensa, ja kannabislakialoitteen alullepanijat ovat täyttäneet tämän ehdon. Lakialoitetta vastaan kampanjoineen "huumetsaarin" näkyvän ja kalliin vastakampanjan rahoitusta ei ole julkistettu. Kampanjan aikana Walters kävi kolme kertaa puhekiertueella Nevadassa ja kuukauden ajan tiedotusvälineissä pyöri kellon ympäri lakialoitteen vastaisia mainoksia.

Belgian uudet kannabislait tulevat lainvoimaisiksi tänä keväänä ennen vaaleja 18. toukokuuta. Uuden lain mukaan täysi-ikäisen ihmisen kannabiksen käytöstä ei enää voi nostaa syytettä jollei se aiheuta haittaa muille. Alaikäisten seurassa ei saa käyttää kannabista ja samoin naapureita häiritsevästä käytöstä voidaan rangaista

Kannabiksen hallussapidon rajaksi säädettiin 5 grammaa ja samoin sallittiin yhden kasvin kasvattaminen omaan käyttöön.

Hallitus hyväksyi lain kaksi vuotta sitten ja se perustuu edellisen terveysministerin Magda Aelvoetin aloitteeseen.

Hampun käyttö auton rakennusmateriaalina on jälleen ottanut askeleen eteenpäin. Isossa-Britanniassa Qinetiq:n suorittamat kokeet ovat osoittautuneet menestykseksi ja lähitulevaisuudessa markkinoille uskotaan tulevan ympäristöystävällisempiä "hamppuautoja". Hampun käyttö auton rakennusmateriaalina parantaa mm. turvallisuutta ja vähentää auton kokonaispainoa pudottaen siten polttoaineen kulutusta.

Ympäristöministeriön rahoittamassa projektissa on mukana myös autovalmistaja Ford, joka uskoo hampun korvaavan tulevaisuudessa nykyisin valmistuksessa käytettävät vaikeasti kierrätettävät materiaalit. Kehityksen taustalla on EU:ssa vuonna 2015 voimaan tuleva laki, jonka mukaan uudet autot pitää valmistaa 95%:sti kierrätettävistä materiaalista.

Fordin tiedottajan Gary Whiten mukaan luonnonkuiduista valmistetuilla autoilla on myös muita etuja kierrätettävyyden lisäksi. Luonnonkuitujen hyvät ominaisuudet imeä itseensä energiaa mahdollistavat aikaisempaa kestävämpien osien valmistamisen, jolloin autojen turvallisuus paranee.

Nelivuotisen tutkimusprojektin aikana on tarkoituksena tutkia ja kehittää mm. hampun ja pellavan ruiskupuristusominaisuuksia. Tähän mennessä luonnonkuituja on käytetty vain Ford Focus -mallin ovien paneelien koristeluissa, mutta projektin johtaja Robert West uskoo uusien materiaalien nopeaan käyttöönottoon Fordilla heti tutkimusten loputtua.

22-vuotias englantilainen reppumatkailija jäi kiinni n 10 kilon hasismäärästä Bombayssa. Intian lakien mukaan hän voi saada 10 vuoden vankeustuomion vailla armahdusoikeutta. Tapaus on jälleen kerran ikävä muistutus länsimaiden viemästä huumepolitiikasta niihin maihin, joissa kannabiksen käytöllä on pitkät perinteet ja vankka asema kulttuurissa. Tämän ei pitäisi tuudittaa ketään varomattomuuteen turistimatkoilla.

Jo toisen kerran viikon sisään oikeusistuin vapautti miehen kannabiksen hallussapitosyytteistä perustellen päätöstä sillä, että Kanadan kannabista koskevat huumelait eivät enää päde.

Mo Mowlam oli Tony Blairin hallituksessa vastuussa huumeasioista vuosina 1999-2001. Artikkelissaan The Guardian lehdessä hän suosittaa jälleen huumeiden eri asteista laillistamista.

Tällä kertaa pontimena hänen mielipiteelleen toimivat Britanniassa sattuneet laajaa huomiota osakseen saaneet aseelliset välikohtaukset. Hallitus vastasi näihin ehdottamalla rangaistusten lisäämistä.

Mo Mowlam huomauttaa heti alkuun, että aseellisten rikosten määrän kasvu vaikuttaa dramaattiselta alhaisen lähtötason vuoksi. Suurin osa aseellisista rikoksista liittyy lisäksi laittomaan huumekauppaan, jota ulkomaalaiset jengit hallitsevat.

Aseellisen rikollisuuden lisääntyminen on järjestäytyneen rikollisuuden sivutuote ja meidän jääräpäinen huumelainsäädäntö ruokkii järjestäytynyttä rikollista taloutta.

Hyvin monet ihmiset polttavat marihuanaa ja monet ottavat myös ekstaasia ja kokaiinia. He eivät ole rikollisia, he ovat meidän tuntemiamme ihmisiä. He ovat luultavasti työtovereitasi tai perheenjäseniäsi. Mutta kaikki he joutuvat melkein päivittäin kosketuksiin järjestäytyneen rikollisuuden kanssa. Eikö tämä ole hullua?

Myöntäkäämme tehneemme väärin antaessamme pelkojemme ja ennakkoluulojemme joitakin huumeita kohtaan johtaa jääräpäiseen politiikkaan, mikä tuottaa vain yhteiskuntaa vahingoittavia seurauksia.

Tunnettu dj Beenie Man, oikealta nimeltään Moses Davis, vapautettiin ganjan eli kannabiksen hallussapitosyytteistä. Beenie Man ja kaksi hänen ystäväänsä napattiin kiinni autoajelulla 2.39 unssin eli liki 80 gramman ganjamäärän hallussapidosta.

8.-17. huhtikuuta 2003 Wienissä pidetään kokous, josta voi tulla historiallinen. Hallitusten edustajat ja diplomaatit kautta maailman päättävät, jatkuuko nykyinen huumeiden kieltolaki, vai löytyykö tilaa vaihtoehtoisille lähestymistavoille. 130:n kansalaisjärjestön kansainvälinen yhteenliittymä on valmis ja halukas vaikuttamaan konferenssin lopputulokseen.

Wienin tapaamista kaavailtiin vuonna 1998 ns. UNGASS:ssa (YK:n yleiskokouksen huumeita käsittelevässä erityisistunnossa). Tuolloin maailman hallitukset sopivat, että maailmasta tehdään huumevapaa vuoteen 2008 mennessä. Ohjelmakauden puolivälissä hallitukset tapaavat uudestaan keskustellakseen huumestrategian saavutuksista.

Yhteensä 108 eurokansanedustajaa 7:stä poliittisesta ryhmästä ja 13:sta jäsenvaltiosta julkisti suositusluonnoksensa EU:n Neuvostolle YK:lle kansainvälisten huumesopimusten muuttamiseksi. Suomesta allekirjoittajana on Vihreiden edustaja Matti Wuori.

Euroopan parlamentti (...)

1. On sitä mieltä, että YK:n huumesopimukset vuosilta 1961, 1971 ja 1988 ovat pääasiallinen syy laittomien aineiden tuotannosta, salakuljetuksesta, myynnistä ja käytöstä aiheutuviin kasvaviin haittoihin yhteiskunnan eri alueille, taloudelle ja julkisille laitoksille vaarantaen ihmisten terveyden, vapauden sekä elämän,

2. Kehottaa Neuvostoa ja jäsenvaltioita arvioimaan myönteisiä tuloksia, joita on saavutettu monissa maissa ottamalla käyttöön sellaisia menettelytapoja, joihin kuuluu haittojen ja riskien vähentäminen (varsinkin korvikeaineiden käytöllä), tiettyjen aineiden käytön dekriminalisoinnilla, kannabiksen ja sen johdannaisten myynnin dekriminalisoinnilla sekä lääketieteellisesti valvotulla heroiinin jakelulla,

3. Kehottaa Neuvostoa sekä jäsenvaltioita ryhtymään toimiin järjestäytyneen rikollisuuden ja huumeiden salakuljetuksen estämiseksi järjestämällä tällä hetkellä laittomien aineiden tuotannon, myynnin ja kulutuksen laillinen valvonta- ja säätelyjärjestelmä,

4. Kehottaa Neuvostoa sekä jäsenvaltioita käynnistämään YK sopimusten uudelleenarviointi huhtikuussa 2003 Wienissä käytävässä YK:n huumeohjelman puolivälin arviointikokouksessa, jotta vuosien 1961 ja 1971 huumesopimukset voitaisiin lakkauttaa tai muuttaa siten, että aineet luokiteltaisiin uudelleen, ja laillistettaisiin myös huumeiden muut käyttötarkoitukset kuin vain lääketieteellinen ja tieteellinen, sekä lakkautettaisiin vuoden 1988 sopimus.

Lähde: G. Papandreou: Kreikan puheenjohtajuuskauden tavoitteita ja tärkeimpiä aiheita.
http://www.iworks.it/~edprc/index.php?Art=papandreou&Lan=english

Kreikka tulee toimimaan puheenjohtajamaana vuoden 2003 ensimmäisen puoliskon, jolloin myös pidetään tämä YK:n huumepolitiikan arviointikokous.

Kreikan ulkoministeri sekä sikäläisen sosiaalidemokraattisen puolueen, Pasokin, puheenjohtaja Giorgos Papandreou julkaisi ennen joulua kreikkalaisessa sanomalehdessä Eleftherotypiassa ajatuksiaan puheenjohtajuuskauden tehtävistä, mihin sisältyi myös hänen kannanottonsa EU:n huumepolitiikan korjaamiseksi. Ohessa lyhennetty käännös:

Kreikan puheenjohtajuuden aikana pyritään luomaan yhtenäistä, suunnitelmallista ja toimivaa huumepolitiikkaa Eurooppaan. Ateenassa on tarkoitus pitää keväällä 2003 konferenssi, jossa tarkastellaan vuoden 2000 Euroopan toimintasuunnitelman tuloksia. Toimintasuunnitelmassa sovittujen asioiden toteuttamiseksi haetaan uusia tapoja. Aiomme kehittää suuntaviivat uudelle EU:n toimintasuunnitelmalle, josta on tarkoitus päättää vuoden 2004 lopussa.

Kaikki EU-valtiot ovat hyväksyneet YK-sopimukset huumeiden vastaisesta taistelusta mutta jokapäiväisessä elämässä niiden määräyksistä poiketaan. Käytännön politiikka sanelee nämä poikkeamat. Niinpä sopimuksissa kielletyn kannabiksen käyttäjiä ei enää rangaista juuri yhdessäkään jäsenvaltiossa. Onpa jopa valtioita, missä sitä voidaan vapaasti myydä ilman, että myyjiä vastaan nostettaisiin oikeudellisia toimenpiteitä. Tässä asiassa käytäntö on ristiriidassa teorian kanssa.

Yksi Kreikan puheenjohtajuuskauden erityisiä aiheita on huumepolitiikan kansainvälinen ulottuvuus. Huumesopimukset, joilla sanellaan huumeiden vastaista sotaa, eivät ole osoittautuneet tehokkaiksi.

Huhtikuussa 2003 YK:n alainen huumekomissio kokoontuu Wienissä. Kreikan puheenjohtajuudelle lankeaa EU:n kannan julkituominen huumeongelman kansainvälisestä ulottuvuudesta. Mielestäni ensimmäinen askel etsiessä uusia tapoja suhtautua huumeisiin tulisi olla kansainvälisten huumesopimusten perusteellinen arviointi. Meidän tulee todentaa niiden toimivuus, niiden puutteet täytyy tuoda esille ja ottaa eri ehdotukset huomioon huumepolitiikan osa-alueiden muotoilussa ja täytäntöönpanossa.

Bernissä pidetään kolmannet CannaTrade-hamppumessut 28.2 - 2.3.2003. Viime vuonna messuilla oli 115 esittelyä 10 eri maasta ja yli 10 000 kävijää.

Vuosi 2002 pursusi huumeita koskevia uutisia. Amerikkalainen Alternet kokosi tapahtumarikkaan vuoden pääuutiset yhteen, jotta voisimme paremmin suunnistaa vuoteen 2003. Vuonna 1998 republikaaninen hallinto sääti lakipaketin huumeiden vastaisen taistelun tehostamiseksi, minkä piti tehdä USA:sta huumevapaa vuoteen 2002 mennessä.

Vuonna 2002 presidentti Bush väitti tavallisten satunnaisesti huumeita käyttävien rahoittavan terrorismia, hänen veljentyttärensä jäi kiinni kokaiinin hallussapidosta ollessaan vieroitushoidossa, joka 44. sekunti joku pidätettiin marihuanasta, Texasissa huumeista syytetyistä 77% piti hallussaan alle yhden gramman huumetta.

Huolimatta siitä, että Bush salli vaalilupauksena osavaltioiden tehdä omat valintansa lääkekannabiksen suhteen, hänen hallintonsa ja huumepoliisi ratsailivat koko vuoden myötätuntoklubeja Kaliforniassa ja Oregonissa.

Vuonna 1937 säädetty marihuanan kieltolaki saavuttaa eläkeiän eli 65 vuotta.

On käynyt selväksi, että huumevapaata utopiaa luotaessa kansalaisten täytyy olla valmiit luopumaan henkilökohtaisista vapauksistaan, yksityisyydestä, yhdistymisvapaudesta, esteettömästä matkustamisesta ja oikeudesta määrätä hoidostaan.

On käynyt selväksi, että yhteiskunta ei voi olla yhtäaikaa vapaa ja huumevapaa.

Jeesus Kristus ja hänen sanansaattajansa käyttivät kannabispohjaista öljyä parantaessaan lamauttavista taudeista kärsiviä ihmisiä. Amerikkalaiset tutkijat sanovat, että alkukristillisen kirkon piirissä käytetty voiteluöljy sisälsi kannabisuutetta, jota kutsuttiin nimellä kaneh-bosem. Tutkijoiden mukaan uute, joka imeytyy ruumiiseen ihon kautta, on auttanut parantamaan ihmisiä hyvin erilaisista ruumiillisista ja henkisistä ongelmista.

Amerikkalaisessa High Times-lehdessä julkaistu Chris Bennettin artikkeli Was Jesus a Stoner? ei kyseenalaista Raamatussa kerrottuja ihmetekoja vaan tutkii, onko alkukirkko käyttänyt sellaisia aineita, joilla on tunnettu lääketieteellinen vaikutus. Tämä ei sulje Kristukseen uskomisen voimaa.

Jeesuksen käyttämä suitsuke seremonioissa sisälsi myös kannabista, sanoo Bennett, joka viittaa tutkijoihin väitteidensä tueksi.

"Kannabiksen osuudesta juutalaisessa uskonnossa on varmaa tietoa", kertoo Bostonin yliopiston klassisen mytologian professori Carl Ruck.

Chris Bennettin mukaan kannabista käytettiin yleisesti sairaiden parantamiseen. "Kannabiksen lääkkeellinen käyttö tuona aikana tunnetaan arkeologisista tutkimuksista. Pyhä voiteluöljy, jota kuvaillaan Exoduksen alkuperäisessä hebrealaisessa muodossa, sisälsi yli kuusi paunaa eli kolme kiloa kaneh-bosemia - aine, jonka etymologit, kasvitieteilijät ovat tunnistaneet kannabikseksi - sekoitettuna kuuteen litraan oliiviöljyä sekä muita tuoksuvia yrttejä. Antiikin aikaan voidellut kirjaimellisesti uitettiin tässä vahvassa mikstruurassa."

Bennettin mielestä kannabiksella on osuutta joissakin Jeesuksen ja hänen oppilaidensa ihmeparannuksissa.

"Antiikin maailmassa epilepsian kaltaiset taudit katsottiin johtuvaksi pahoista hengistä. Kannabiksen on osoitettu olevan tehokas hoitotapa epilepsian lisäksi moniin muihinkin vaivoihin, joita Jeesus paransi, kuten ihosairaudet, silmävaivat ja kuukautisvaivat."

Bennettin mielestä nämä havainnot osoittavat kannabista käyttävien ihmisten vainoamisen olevan epäkristillistä.

"Jos kannabis oli yksi antiikin kristillisen voiteluöljyn pääainesosista, kuten historia osoittaa, ja tämän voitelun saaminen oli se, mikä teki Jeesuksesta Kristuksen ja hänen seuraajistaan kristittyjä, niin tällöin kannabiksen käyttäjien vainoaminen voidaan katsoa epäkristilliseksi".